AFTER SAUNA JA KAKSI UPSEERISTOA

Taemmalla Hyijärvellä, männäsyksynä…

Taemmalla Hyijärvellä sijaitsevan pienen lautamökin vielä pienemmässä rantasaunassa kaksi tolkuttoman rumaa miestä eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis olivat lopettelemassa metsästysreissuaan ja sen kruunaavaa saunaa. Miehet istuivat rantasaunan kuistilla viimeistellen Tsuhnan Kostoa ja poltellen voimasavuke Bostonia. Saunan jälkeen oli vuorossa luonnollisesti after sauna. Laskettelupaikoissa harrastettua after skitä nämä miehet eivät tunteneet eivätkä osanneet kaivatakaan.

Lötjönen läksi saunalta ensimmäisenä ja viritteli takkaan tulet. Ykä tuli perässä ja toi tullessaan kiuaspussin jonka hän laittoi mökin pienelle pöydälle. Sen jälkeen molemmat miehet pukeutuivat etiketin vaatimiin after sauna-asuihin eli pitkiin kalsareihin ja peltipaitaan sekä villasukkiin. Sen jälkeen oli vuorossa täydellisesti tasapainotettu ruokailu jossa oli sekä hors d'œuvre, alkukeitto, pääruoka ja jälkiruoka samassa kiuaspussissa. Toisin sanoen Ykä aukaisi kiuaspussin ja miehet alkoivat mättää lautaselle tuunattua versiota uunilenkistä jonka resepti oli seuraava:

- Palasiksi leikattua balkaninmakkaraa

- Palasiksi leikattua hevosenlihametvurstia

- Pekonipalasia

- Lihapullia

- Olutta ja purkki ranskankermaa

Ruoka saatoi näyttää ehkä koiranmuonalta mutta sen maku oli äärimiellyttävän epäterveellinen joten sitä lusikoi naamariinsa oikein mielellään. Palanpainikkeeksi tietysti tölkilliset Tsuhnan Kostoa sekä reilulla voilla voideltua maukasta paikallista hyileipää. Kaikki ruokatarpeet oli tietenkin hankittu paikallisesta Rauno Rumppanbulin HÖÖ-marketista ja ruokailu aloitettiin ottamalla pienet näkäräiset aperitiivia jollaisena toimi ykkösluokan Äkkölämäkölän bönjakki. Äyskäröidessään maittavaa evästä ääntä kohti Ykä tuumaili:

- Niin joo, mehän ollaan molemmat kovasti maanpuolustushenkisiä käppäukkoja vaikka meitä kumpaakin siellä harmaissa palvellessa sinänsä vitutti joka ristuksen päivä niin kuin pääosaa suomalaisia miehiä yleensäkin. Mutta täytyy sanoa että tuo sotavaltio pieksää siviilimaailman noissa koulutus- ja uralla etenemisasioissa noin ykstoista-nolla.

Lötjönen lääti voita uuden hyileipäpalan päälle ja tuumasi puolestaan:

- Taidanpa saada kiinni lauseesi punaisesta langasta. Onhan meinaan niin että sotavaltion kenraalitkin ovat aloittaneet alokkaina. Samanlaisina mopoina, mortteina, mokkereina, aamukasoina ja veripäämonneina kuin kuka tahansa muukin varusmies. Siitä ne ovat sitten edenneet aukkiin, rukkiin, kadettikouluun ja siitä ylemmäs kunnes ne ovat alkaneet sovitella kissoja kauluksiin. Tietenkin on niin että valitettavasti ns. poliittiset realiteetit vaikuttavat nykymaailmassa kissakaulojen toimintaan mutta yhtä kaikki heillä kaikilla on kuitenkin selkeä käsitys siitä uransa alimmasta tasosta, siitä mitä siellä tehdään ja ehkäpä myös siitä että se alin taso on se, joka sen varsinaisen homman sitten pilliin vislatessa hoitaa.

- Juu. Mutta siviilipuolella asia on toisin. Siellä riittää jos tyypillä on maisterin paperit selitteläätiöstä, soveltavasta spedestetiikasta ja akateemisesta käsitehässimisestä. Sen jälkeen hänellä on ns. laaja-alaista osaamista jonka perusteella hän sopii johtamaan suurinpiirtein missä tahansa sellaista työtä josta hänellä ei ole hevon villunkaan aavistusta. Jonka seurauksena hommissa ollaan siinä ikävän tutussa tilanteessa että jos teoria ja käytäntö eivät kohtaa niin vika on aina käytännössä joka täytyy survoa teorian mukaiseksi.

- Valitettavan totta. Ja aina ei tarvita sitä selitteläätiötäkään. Hyvä esimerkki on tämä utaretieteen tohtori Päivi Nerg joka säännöllisesti on laitettu huippuvirkaan hoitamaan asioita joista hänellä ei ole mitään käsitystä, joka säännöllisesti on kunnostautunut asioitten vituralleen hässimisessä ja sen jälkeisessä valehtelemisessa ja jolle silti tarjotaan huippuvirkaa toisensa jälkeen. Mikähän merkeleen valttikortti silläkin on hihassaan?

- Hjaa… ehkä me ei edes haluta tietää. Mutta jos vertaa siviilipuolta sotavaltioon niin nämä siviiliupseerit ovat vertauksena ehkä sellaisia paraati- ja seurustelu-upseereita jotka ovat keskittyneet vaatimaan että mosurit opettelevat paraatimarssia jota ne eivät sotahommissa tarvitse. Ne keskittyvät siihen kun eivät muutakaan osaa.

- Kaiken kaikkiaan olisi viisasta jos maassa olisi sellainen laki että julkiseen sektorin johtotehtäviin valittavilla tulisi olla taustallaan vähintään viisi vuotta suorittavan tason  työtä. Tai yleensä jotain oikeaksi työksi laskettavaa. Ja oikeastaan sama laki pitäisi olla vaalikelpoisuudesta. Se karsisi melkoisen osan poliittisesta broilerikoneistosta.

Lötjönen otti huikan Tsuhnan Kostosta ja oli hetken aikaa kovasti mietteliäs. Sitten hän totesi:

- Vaan eihän sitä, piru vie, tiedä vaikka se edistyksellisyys tulisi noihin sotavaltionkin hommiin. Jospa valtakoneisto hoksaa että upseeriston palkkaamiskäytäntö nykymuodossaan on tasa-arvon vastaista. Ehkä me luemme uutisista joskus lähitulevaisuudessa että Porin Prikaatin päälliköksi on palkattu joku feministisen puolueen aktiivi Minttu Vätkytän-Läkittäinen joka on yhteiskuntatieteitten maisteri naistutkimuksen alalta sekä mielenterveyskuntoutuja.

Ottaessaan Porin Prikaatin komentoonsa käpykaartin everstiluutnantti Vätkytän-Läkittäinen piti tärkeimpinä työnsä osa-alueina feminismiä, monikultturismia, trans-ajattelua sekä puolustusvoimien siirtämistä pelkästään ei-tappavan aseistuksen käyttöön.

Ykä oli vähän aikaa hiljaa ja totesi:

- Karmeinta lienee se, että tuokaan ei ole mahdotonta. Mutta se oli niin karmeaa puhetta että se täytyy huuhdella pois tujauksella bönjakkia. Annahan jätkä sitä mukiasi tännepäin.

Toverukset ottivat bönjakkihuikan jota säesti universaalisesti tunnettu nautinnollinen ähkäisy. Ykä kävi lisäämässä takkaan hieman puita ja miehet viimeistelivät gourmét-ateriansa tuumien että onneksi Suomessa oli vielä paikkoja johon ei kavala, edistyksellinen, tiedostava ja ennen kaikkea feministinen maailma päässyt kynsiään tunkemaan. Tämä Taemman Hyijärven mökki oli yksi niistä. Miehet kävivät vielä ulkona voimasavuke Bostonilla ja Lötjönen laittoi takkaan vielä muutaman puun. Tulen rätinää kuunnellessa käppäukkojen oli mukava nukahtaa ja mökissä alkoi kuulua stereona toksisen maskuliininen kuorsaus.