JOTAIN IHAN MUUTA CX

Koska elämme maassa joka on jatkuvassa interpiereskelevän feminismin vapaapudotuksessa on jo oman mielenrauhan vuoksi välillä keskityttävä aiheisiin joissa on jotain järkeä. Järkevän määritelmiä on monenlaisia mutta ainakin voi sanoa että jos jotain voi syödä ja se maistuu vielä hyvälle niin siinä on järkeä.

Käydään siis läpi hieman suomalaisia perinne- tai muuten yleisiä ruokia. Joita kyllä syödään vieläkin. Ei tämä doubleshitburger-foodorakulttuuri ole sentään vanhoja ruokia hävittänyt. Jotkut, me vanhempi väestö ainakin vielä ihan oikeasti laitamme ruokaa. Lista ei ole täydellinen eikä mitenkään paremmuusjärjestyksessä. Herättääpähän hieman makumuistoja.

Karjalanpiirakat ja munavoi

Tämä alun perin – niin kuin nimikin kertoo – karjalainen eväs on levinnyt kaikkialle Suomeen. Ahvenanmaasta en osaa sanoa. Alun perin täytteenä oli riisin sijasta ohraa tai perunaa, tosin voihan niitä käyttää vieläkin. Munavoista voi sanoa että siihen käytetään voita. Margariini ja muut kevytlevitteet ovat tässä tapauksessa törkeää pilaa.

Hernekeitto

Kun puhutaan hernekeitosta niin ilman muuta kuvaan kuuluu myös soppatykki. Onhan tuota herkkua tietysti tullut syötyä intistä päästyäkin paljon, usein ja taajaan. Luonnollisesti hernekeittoon kuuluu possunliha. Hernesoppasäilykkeet muuten ovat niitä harvoja säilykkeitä jotka ovat säilyttäneet laatunsa suht mukavasti.

Karjalanpaisti

Tämäkin eväs saapui muualle Suomeen evakkojen mukana, tosin saman tyyppisiä pataruokia tietysti on valmistettu muuallakin Suomessa. Reseptejä on tietty monenlaisia mutta yhteistä niillä kaikilla on että hissukseen hauduttamalla hyvä tulee. Seuraava – aikanaan hyvin yleinen – ruoka sitten alkaa olla jo katoavaa kansanperinnettä:

Perunat ja kastike

Kyseinen eväs alkaa olla niin harvinaista että netistä ei tahdo löytää kuvaa missä on perunat ja ruskea jauhokastike samassa kuvassa. Vaan kyllä tuota vielä Kekkoslovakian aikaan säännöllisesti pisteltiin ja mikäs sitä oli syödessä. Kyllä se nälkää siirsi varsin mukavasti kun kyytipoikana oli vielä:

Ruisleipä

Perinteinen ruisleipä on tainnut menettää paljon asemiaan ranskanpullalle ja muulle sellaiselle mutta suomalaiset ovat vieläkin suhteessa maailman suurimpia rukiin kuluttajia. Itä- ja Länsi-Suomen ruisleiväthän eroavat hieman toisistaan. Jos perunoitten ja kastikkeen kanssa pisteltiin menemään ruisleipää niin toki se oli kyytipoikana myös tuhdimmassa kastikkeessa joka on tietysti:

Läskisoosi

Ja tässähän perussääntö on se, että mitä enemmän pläskiä, sen parempi sillä pläski miehen tiellä pitää. Siksipä tämä olikin suosittua ruokaa siihen aikaan kun maa- ja metsätöitä tehtiin muutenkin kuin konevoimalla. Se ei antanut nykyisin suosittua synergiaa mutta energiaa kylläkin. Yhtä lailla tuhti työmiehen eväs on nykyisinkin varsin suosittu savolaislähtöinen:

Kalakukko

Kalakukkoahan tehdään joko ahvenesta tai muikusta. Kyseinen eväs on ollut aikanaan sissimuonaa ennen kuin sissimuona on keksittykään. Vakikommentoija Taisteluvälineupseeri osasi kertoa asian talvisodan ajalta:

Minulla oli kunnia tuntea ja haastatella erästä Mantsinsaaren sissiosaston veteraania.

Eipä ollut tuolloin vielä sissimuonista tietoakaan vaan osaston tärkein eväs oli kalakukko.
Oli kuulemma hyvää mutta sen suolaisuus aiheutti aivan julmettua janoa.

Siirrytäänpä sitten Lappiin ja sieltähän on ilman muuta tuotava esille:

Poronkäristys

Lapin lahja maailman ruokakulttuurille. Reseptihän on varsin yksinkertainen – niin kuin monet hyvät asiat ovat –  ja käryä voi tehdä periaatteessa mistä tahansa jäisestä lihasta. Itse olen tehnyt myös hirvikäristystä. Olenpa syönyt jopa strutsikäristystä ja se maistui vallan mainiolta.

Poronliha on mainiota mutta niin on myös lammas ja ehkä paras tapa nauttia lampaasta on:

Lemin särä

Kerrotaan, että särän resepti on tuhat vuotta vanha ja se valmistetaan hissukseen uunissa puisessa kaukalossa. Särään ei sitten kuulu lihan lisäksi kuin perunat ja Säräpirtti Kippurasarven isäntä Esko Hietaranta on todennut että jos särälautasella on vihreää niin silloin sen on oltava hometta.

Siirrytään lihasta kalaan ja totta kai täytyy muistaa:

Muikku/silakkapihvit ja muusi

Tämähän oli silloin 1990-luvulla hyvin suositun Hyvät Herrat-sarjan kauppaneuvos Paukun jokaisessa jaksossa nauttima herkku. Onhan sitä nauttinut moni muukin suomalainen ja nauttii edelleenkin.

Siirrytään Tampereelle ja kun Tampereesta on kyse niin ruokana on tietysti:

Mustamakkara

Kyseiselle eväälle synonyyminä on tietysti Tapola:

Aivan länsisuomalaista ruokaperinnettä edustaa sitten:

Klimppisoppa

Itselläni ei ole tästä ruokalajista minkäänlaista kokemusta joten jos jollain lukijalla niitä on niin kokemuksia otetaan mielenkiinnolla vastaan. Laitetaanpa vielä hieman yksinkertaisempaa perinne- tai ainakin yleistä ruokaa. Tätä toki syödään paljon nykyisinkin, lähinnä aamuisin mutta aikanaan tämä oli kouluruokailussa se yleisin sapuska:

Kaurapuuro

Ja onhan meinaan niin että aterialla kaurapuuro on paljon parempi sapuska kuin ei sapuskaa ollenkaan. Laitetaan vielä pari ei niinkään perinne- vaan välttämättömyysruokaa joihin suomalaisten ei ole enää onneksi tarvinnut aikoihin turvautua.

Vesivelli

Tätä reseptiä voi jokainen kokeilla helposti kotonaan. Litra vettä, desi ruisjauhoja sekä suolaa. Keitetään tunti. Ja se toinen aikanaan olosuhteitten pakosta syöty ja nykyään harrastusmielessä tehty eväs oli:

Pettuleipä

Nykyisiä perinneruokia taitavat olla kaikenlaiset valmispizzat, nuudelit ja mitä niitä onkaan mutta kyllähän hyvä kotiruoka on kuitenkin vielä kunniassaan. Mutta pannaan silti vielä näytille se uusi suomalainen perinneruoka eli Saarioisten roiskeläppä:

Ja tässähän näitä tällä erää. Muistakaa syödä aina aika ajoin. Se on kuitenkin ihmisen pääelinkeino. Ei ole läheskään niin nälkä kun välillä syö.