Pinnanmaalla, valtatie Hyiway 66½:lla ajeli upouusi citymaasturi. Autossa oli kaksi Ylen toimittelijaa, nimiltään Dominetta Kyttälä ja Lureksia Hönt. Toimittelijat olivat tällä hetkellä Äkkölämäkölän kunnan alueella ja lähestyivät Uuden Hyisianan rajaa. Kyseiset naiset olivat saaneet vastaavalta päätoimittajalta tehtävän julkaista juttu Suomen juntimman alueen äärijunttimaisesta kunnasta ja toimittelijat olivat ottaneet sen vastaan mielellään. Tässähän saatiin sekä halveksittua pinnanmaalaista junttikansaa että löytää ehkä jopa todisteita tulkitusta ääri- laita- ja vinkkelioikeistolaisuudesta. Ryönää, oikein kunnolla ryönää. Se oli ajan henki jota toimittelijat elivät ja hengittivät suurella innolla.
Dominetta ajoi navigaattorin mukaisesti.
Matka oli edennyt toistaiseksi ongelmitta. Toimittelijapari saapui Uuden
Hyisianan rajalle jossa oli levike ja kunnan infotaulu. He nousivat autosta ja
totesivat että Uuden Hyisianan keskustaan oli vain tommonen kolmekymmentä
kilometriä. Levikkeellä istui kiven päällä muuan hyvin vanhanaikaisiin
vaatteisiin pukeutunut mies jolla oli pitkä valkoinen tukka ja yhtälailla pitkä
valkoinen parta. Päässä hänellä oli vähän omituinen hattu. Toimittelijat eivät
uskaltaneet puhua hänelle vaan hyppäsivät autoonsa ja jatkoivat matkaansa.
Ajo eteni mukavasti muutaman kilometrin ja
navigaattorinkin mukaan tien olisi pitänyt olla hyvää asfalttitietä. Mutta
yllättäin tie kapeni nopeasti, muuttui soratieksi ja sitten ihan kärrypoluksi.
Jossa oli tientukko.
Lehmä.
Lehmä katseli Ylen toimittelijoita
ilmeellä joka kertoi ”älä suotta tuijota, minä en lähde mihinkään”. Toimittelijat
nousivat autosta ja huomasivat että paikalle oli saapunut vanha paikallinen
nainen. He kysyivät naiselta:
- Tota, kuinkas tuon lehmän saisi pois
tieltä?
Nainen vastasi:
- Minkä lehmän?
Toimittajat kääntyivät ja lehmä oli
kadonnut. Samoin kuin se vanha nainen. Dominetta totesi aikansa ihmeteltyään:
- Meidän on täytynyt kääntyä väärästä
risteyksestä. Se asfalttitiehän on tuolla parinsadan metrin päässä.
- Niin mutta navihan näytti tännepäin.
- Niin näytti mutta eihän tuo tie jatku
kuin pätkän matkaa ja päättyy suohon. Kato ny itte.
- Entäs se lehmä ja nainen? Mihinkä ne
hävisivät? Vai oliko niitä tässä ollenkaan?
- Kai täällä alkaa tolkullinen tiedostava
feministinen ihminen väkisinkin nähdä näkyjä. Kun tää junttius oikein haisee
ilmassa.
Toimittelijat saivat vaivoin käännettyä citymaasturinsa
ja palasivat asfalttitielle. Dominetta sanoi:
- Se radiokin sammui tuossa pysähdyksessä.
Laita vaikka Yle X.
Lureksia teki työtä käskettyä mutta…
- Hä? Ei tuo mikään Yle X ole. Koeta Yle
Suomea:
- Ja täällä paikallisration rutiossa
Antero Lärvänen. Seuraavana vuorossa Ylermi Vilvatväinen ja Hässitty
Käsitys-orkesteri sekä kappale Viimeinen Hilipata.
- Mitähän helvettiä? Etsi nyt joku kanava.
Jota voi kuunnella.
- Ja täällä paikallisration rutiossa
Antero Lärvänen. Seuraavana vuorossa Ylermi Vilvatväinen ja Hässitty
Käsitys-orkesteri sekä kappale Viimeinen Hilipata.
- Ja täällä paikallisration rutiossa
Antero Lärvänen. Seuraavana vuorossa Ylermi Vilvatväinen ja Hässitty
Käsitys-orkesteri sekä kappale Viimeinen Hilipata.
- Ja täällä paikallisration rutiossa
Antero Lärvänen. Seuraavana vuorossa Ylermi Vilvatväinen ja Hässitty
Käsitys-orkesteri sekä kappale Viimeinen Hilipata.
- Eihän täällä kuulu muu kuin tuo
natsikanava. Laita soittimen tiedostosta vaikka jotain kunnon nigganigganiggaa.
- Ja täällä paikallisration rutiossa
Antero Lärvänen. Seuraavana vuorossa Ylermi Vilvatväinen ja Hässitty
Käsitys-orkesteri sekä kappale Viimeinen Hilipata.
- Ei tää oo tottakaan. Mennään sitten
ilman musiikkia.
Samalla citymaasturi saapui metsästä
pellolle jossa oli suuri kyltti:
Toimittajat ehtivät ajaa kyltin ohi ja
tajusivat vasta sitten että mitä siinä luki. Pakkohan heidän oli peruuttaa ja
varmistaa asia. Mistä helvetistä ne tiesivät? Mutta kyltin teksti olikin
muuttunut:
Toimittajat katsoivat toisiaan ja
miettivät että olivatko he tosiaan sekoamassa. Matkaa päätettiin kuitenkin
jatkaa. Asfalttitiekin oli hyväkuntoinen. Jonkin matkaa. Sitten se muuttui taas
kärrytieksi. Jonka sivussa oli Muu vaara-liikennemerkki jonka lisäkilpi
varoitti:
Villejä mopoja? Hä? Oliko tää jotain
pinnanmaalaista huumoria jota ymmärtääkseen toimittelijat olivat aivan liian
helsinkiläisiä? Mutta sitten pellon takaa alkoi kuulua ankaraa pärinää ja
kauhukseen toimittelijat huomasivat että heitä kohti tuli varmaankin sata
kappaletta ohjaajattomia mopoja. Pappa-Tuntureita, Solifer Exporteja ja oli
siellä muutama sporttimopokin seassa. Toimittelijat eivät ehtineet karkuun
sillä vihainen mopolauma alkoi kiertää ympyrää citymaasturin ympärillä. Ne
olivat selvästi vihaisia.
Kauhua kesti muutaman minuutin mutta
sitten kuului kaksi laukausta ja mopot pakenivat lähimetsikköön. Toimittelijat
avasivat auton ovet ja huomasivat että auton viereen oli tullut vanha mies joka
istui Pappa-Tunturin päällä ja jolla oli kädessään haulikko. Mies taputti
moponsa bensatankkia ja sanoi hymyillen:
- Tätä ei tartte pelätä. Tää on kesy mopo.
Mutta oli hyvä että satuin tulemaan paikalle. Noiden villien mopojen kanssa ei
ole kuulkaa leikkimistä. Te olisitte voineet olla jumissa vaikka kuinka kauan.
Toimittelijat eivät hämmästykseltään
jaksaneet edes kysellä noista mopoista vaan sanoivat:
- Tota noin… me ollaan Ylen toimittelijoita…
ja meidän pitäis päästä Uuteen Hyisianaan… voisittekos te auttaa?
Mies virnisti ja sanoi:
- Jaa että ihan Yleltä? No, täytyy sitten
puhua Yleä: Haavaadeshalluai hassukssäädääs sesmellellem kukkuu!
Tämän jälkeen mies päästi räkäisen ja
rienaavan naurun, polkaisi moponsa käyntiin ja poistui paikalta. Kärrytie oli
taas muuttunut asfalttitieksi. Toimittelijat hyppäsivät autoon ja katsoivat
navigaattoria mutta siitä oli karttakuva hävinnyt eikä siinä ollut kuin teksti:
Mitä maan tulen helvettiä? Toimittelijat
päättivät kuitenkin jatkaa matkaa ja noin kilometrin päässä he huomasivat että
tien vieressä oli jonkinlainen ravintola. Nimeltään Ravintola Häppämiehet ja sen pihassa oli parkkerattuna useita autoja. He ajoivat ravintolan pihalle, aukaisivat
ulko-oven ja…
…huomasivat olevansa ulkopaskahuussissa.
Ravintola oli hävinnyt ja myös autot olivat hävinneet.
- Eiköhän tää ollut tässä? Lähdetään takaisin.
- Jaa miten? Katsopa.
Asfalttitie jatkui kyllä eteenpäin mutta
taaksepäin ei tietä ollut. Vaan ehkä kilometrin mittainen kaurahalme. Ei
auttanut kuin jatkaa eteenpäin. Lureksia nuuhki ilmaa ja kysyi:
- Hei mikä täällä autossa käryää?
- No voimasavuke Boston tietysti! Mitäs
pimut?
Kauhukseen toimittelijat huomasivat että
auton takapenkillä istui kaksi kauheaa kaljupäistä ja partaista käppäukkoa. Dominetta
teki kiljuen paniikkijarrutuksen mutta samalla käppäukot olivat kadonneet. Kauhusta
hieman toivuttuaan toimittelijat jatkoivat matkaansa ja eteen tuli kyltti:
TOTUUSKAISTA 200 METRIÄ
Mikä ihmeen totuuskaista? Jotain
pinnanmaalaista alatyylin huumoria tietenkin taas, totesivat toimittelijat
mutta kun he olivat ohittaneet kyltin niin he alkoivat huutaa yhteen ääneen
eivätkä pystyneet tukkimaan suitaan:
- Minä olen vain
ajatukseton idiootti joka toistaa valmista sabluunaa papukaijana! Minä olen
vain ajatukseton idiootti joka toistaa valmista sabluunaa papukaijana! Minä
olen vain ajatukseton idiootti joka toistaa valmista sabluunaa papukaijana!
Onneksi se totuuskaista ei tosiaan
kestänyt kuin kaksisataa metriä.
- Hei… sanottiinko me ihan tosiaan noin?
- Joo… taidettiin me sanoa. Ei kerrota
tästä kenellekään. Mutta… hei… mikäs tuo… tuohan on…
Kyllä. Se oli Äkkölämäkölän ja Uuden
Hyisianan kunnanraja. Jossa oli levike ja infotaulu. He olivat siinä, mistä
lähtivätkin. Toimittelijat ajoivat levikkeelle, pysäyttivät ja nousivat
ihmetellen ulos citymaasturista. Se sama vaaleahiuksinen ja partainen mies
istui edelleenkin kivellä. Hän nousi seisomaan ja toimittelijat huomasivat että
mies oli lähes kolmemetrinen jättiläinen. Jättiläinen sanoi:
- Niin kuin varmaan olette huomanneetkin,
tänne ei ole tulemista pahoissa aikeissa. Ehkä pieni kiertoajelunne on
osoittanut sen teille. Mikäli ette ymmärrä poistua paikalta, siirrymme
seuraavaan vaiheeseen. Joka on suohonlaulaminen.
Jättiläinen viittasi kädellään ja
toimittelijat huomasivat että levikkeen vieressä oleva häpelikkö oli muuttunut
neliökilometrin levyiseksi lettosuoksi. Dominetta ja Lureksia ymmärsivät yskän,
juoksivat citymaasturiinsa ja läksivät renkaat ulvoen mahdollisimman kauas
Uudesta Hyisianasta ja koko Pinnanmaasta.
Kaikkoavaa autoa katsova Väinämöinen
tuumasi että ei ole tainnut tuo Ylen citymaasturi saada koskaan noin kovaa
käskytystä. Nämä olivat sentään fiksumpia kuin ne kaksi Helsingin Pravdan
toimittelijaa jotka piti laulaa suohon ja jotka olivat päässeet lataamosta
vasta pari kuukautta sitten. No, tarina päättyi heidänkin osaltaan onnellisesti
sillä HS:n ryönäävä päätoimittelija totesi vieläkin varsin sekopäisistä toimittelijoista
että nyt on tytöillä oikea asenne ja mielentila ja oli antanut heille
ylennyksen sekä palkankorotuksen. Ja sehän näkyi HS:n tuotannossa.
Mutta sitä lehteähän ei tänne Pinnanmaalle
tilattu. Sillä täällä ei hipit hillu eikä anarkistit askartele. Väinämöinen palasi
majapaikkaansa Taemmalla Hyijärvellä ja tulisi takaisin kun häntä jälleen
tarvittaisiin.
11 kommenttia:
Tuli mieleeni savolaishuumoria. Mies seisoi tienvarressa kilometritolpan vieressä jossa numero kolme. Pysähtyi siihen BMW X6. Ikkunasta pisti sliipattu pää joka kysyi, minne tästä on kolme kilometriä. Eeköhän lie joka suuntaan, vastasi mies.
Loistava. Nauroin niin, että selkään sattui.
Taas meidän kaikkien rahoittama Yle paheksui oululaisen PS-valtuutetun kommenttia alikehittyneistä maista tulevien miesten liikennekäyttäytymisestä. Yle oli taas löytänyt "puolueettoman" tutkijan, Emilia Palosen, toteamaan, että kommentti oli "rasistinen" ja että se on vallankäyttöä. Emilia Palonenhan ei itse tietenkään edusta vallankäyttöä; hänhän vain antoi objektiivisen, tieteeseen perustuvan lausunnon :-D Kuinka kauan näitä "tutkijoita " täytyy vielä kuunnella?
Valitettavasti meidän oikeuslaitoksemmekin on tämän woketuksen täysin läpikyllästämä. Nyt on syyttäjä todennut että kun uskonnollinen mies otti naisen kakkosvaimokseen ja ampui hänet eroaikeen vuoksi, niin se ei ollut kunniaväkivaltaa. Mikä helvetti on kunniaväkivaltaa, jos tuo ei ole?
Tässä ollaan ilmeisesti taas sen äärellä että nämä wokettajat ovat meidän selän takanamme määritelleet kunniaväkivallan siten ettei muslimit pysty siihen syyllistymään vaikka mitä tekisivät, joten voidaan sanoa ettei Suomessa tai missään ole mitään kunniaväkivaltaa. Vähän sama kun noiden (katu)jengien kanssa. Määriteltiin niille niin tiukat kriteerit ettei sellaisia porukoita ole olemassa missään. Meitä hakkaavat ja ryöstävät olemattomat lähi-itäläisporukat, poistukaa, täällä ei ole mitään nähtävää.
Missä ovat ne 'viisaat' kansanedustajat, jotka halusivat 2003 estää Olkiluoto 3:n rakennusluvan?
Vaka vanha Väinämöinen näin lausui, noin nimesi:
Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa
eikä ilmaista iloa.
Nyt Väiskiä tarvittaisiin, vaan missä mies luuraa?
Pinnanmaalla nähtävästi.
Tulis ny tänne kerta luvatakin kerkes;
Pinnanmaalla asiat ovat jo muutenkin hyvin toisin kuin täällä!
Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle, Ano3:lle, Thorvald Eskilinpojalle, Ano4:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Ano1: Hjuu, ravintolavaunu on etupiässä takapiässä.
Ano2: Kiitokset.
Ano3: Tuo rasismihysteria alkaa ihan oikeasti kyllästyttää. Mutta luulen, että palaan aiheeseen.
Thorvald: Valitettavasti tilanne on juuri tuo.
Ano3: Voivat hyvin edelleenkin ja ovat onnistuneet tuhoamaan suomalaista elinkeinoelämää äärimmäisen lahjakkaasti.
Qroquius Kad: Joo, kyllä Väiskille olisi välitöntä tarvetta.
Tämä kannanotto kunniaväkivaltaan oikeuslaitokselta on kyllä täysin käsittämätön.
Olkiluodossa tehtiin vihreitä virheitä. Saatiin yksi lupa. Tilattiin maailman suurin, ennen kokematon. Hyväksyttiin "halvin tarjous". Asea (ABB) Atom tarjosi myös. Rakensi kaksi ensimmäistä ja olisi varmaan selvinnyt paremmin kolmosesta. Myöhästyi 12 vuotta ja tuli maailman kallein rakennus jonka me maksamme. Käytettiin halpatyövoimaa ja rekentaminen lähti heti päin helvettiä, pohjan raudoituksesta alkaen. Halpatyövoimasta ei mitään ole opittu, ei vieläkään.
Mitä pitemmälle luki, sitä enemmän nauratti. Hyvä niin. T. Oloneuvos
Tervehdys kauko kaipuulle, Anolle ja Oloneuvokselle & kiitos kommenteistanne.
kauko: Totta.
Ano: Joo, se on ollut kyllä oikea sähläämisen superpaketti.
Oloneuvos: Suuret kiitokset.
Lähetä kommentti