KAKSI TABUA

Hallitus on aloittanut työnsä ja poskensoitto on tietysti hirveä, erityisesti vihervasemmiston suunnalta. Sehän ei ole yllätys. Yhtä lailla ennustettavaa on ollut että täältä voiman pimeältä puolelta on arvosteltu persuja että ne ovat myyneet periaatteensa koska toivottua ihmettä ei ole hetkessä tapahtunut. En minäkään sinänsä ole tyytyväinen. Mutta muistanpa vaan kumminkin että ei sillä vaaleissa saadulla äänimäärällä lähdetä pahemmin sanelemaan ja kompromisseihin on ollut pakko suostua. Se on sinänsä toinen kysymys että kannattiko tuohon hallitukseen yleensä vielä lähteä.

Mutta itselläni pyörii mielessä ne kaksi tabua joihin tämäkään hallitus ei uskalla puuttua edes puheen tasolla. Varmaankin peläten siitä pelkästä puheestakin seuraavaa haisunäädän kusimyrskyä. Ja mitäs ne tabut olivatkaan?

1. Maahanmuuttoteollinen kompleksi

Pauli Vahtera laski jo useita vuosia sitten että maahanmuuton, siis haittamaahanmuuton hinta on ainakin 3,2 miljardia vuodessa. Siis ainakin. Luku on varovainen. Kukaan ei ole vielä osoittanut lukemia vääräksi. Ja mitä tuolla järkyttävällä luvulla per vuosi saadaan aikaiseksi?

- Saadaan maahan aina lisää ihmisiä, joilla ei ole mitään asiaa tänne. He ovat tulleet vain suomalaisten kustantaman elatusautomaatin piiriin. Ihmisiä, jotka ovat saaneet turvapaikkastatuksen ja lomailevat siinä maassa, jossa heillä oman väittämänsä mukaan oli turvatonta.

- Saadaan maahan jatkuvasti kasvava kyseisen – nimenomaan islamilaisen – väestöryhmän aikaansaama väkivalta- ja seksuaalirikollisuus joka on muuttumassa koko ajan sadistisemmaksi.

Eli suomalaisten rahojen totaalista tuhlaamista ja suomalaisiin siitä kiitoksena kohdistuvaa miehittäjäväkivaltaa. Jos hallitus uskaltaisi ottaa riskin vihervasemmiston ja valtamediapuolue VMP:n haisunäädän kusimyrskystä se asettaisi aikatolpan vuoteen 1990 ja aloittaisi toimenpiteet. Kas kun pelkkä uuden haittamaahanmuuton rajoittaminen ei riitä. Eli:

- Kaikki tuon vuoden 1990 jälkeen tulleet otettaisiin erityistarkasteluun.

- Jos tänne tulleet afrikkalaiset, lähi-itäläiset ja keski-itäläiset elävät edelleenkin suomalaisten elättäminä joko sosiaalitoimiston taholta tai täysin tarpeettomassa monikulttuurisuuden mannekiinityössä heidän elatuksensa lopetetaan ja väärin perustein annetut oleskeluluvat sekä erityisesti kansalaisuudet perutaan. Matkalippu maasta maksetaan, mutta sillä edellytyksellä, että he antavat biotunnisteet. Etteivät he enää koskaan voisi palata.

- Kyseisen väestöryhmän em. rikoksiin syyllistyneitä tämä koskee tietysti kovennettuna eli ennen karkoitusta vankilatuomioina jotka ovat oikeasti vankila- eikä pehmovankilatuomioita.

Jos näihin toimenpiteisiin ryhdyttäisiin, niin säästö sekä rahassa että inhimillisessä kärsimyksessä olisi huomattava. Tietysti välittömästi alkaisi vihervasemmistolainen rääkyminen että tuo on epäinhimillistä ja rasistista mutta siihen voisi todeta että me olemme uhranneet kansakuntamme tuolle mielettömällä monikulttuurisuuden alttarille jo yli kolmekymmentä vuotta joten nyt on aika keskittyä omaan kansaamme.

Sinänsä ystävämme EU tekee asian aina vain vaikeammaksi sillä se on päättänyt tuoreeltaan että sisärajoilla tehtävät laittomien siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden käännytykset ovat laittomia. Ja meillähän ei olla totuttu sanomaan EU:lle ei.

Ja entäs se toinen tabu? No tietysti:

2. Akateemiset suojatyöläiset

Silloin hyvin kauan sitten kun itse kirjoitin ylioppilaaksi oli maassa jo asenne, että mitä enemmän maistereita koulutetaan, niin sen paremmin maa voi. Valitettavasti se lisääntyvä maistereiden määrä oli aina vain enemmän yhteiskuntatanhuamisen maistereita eikä silloin tullut ajatelluksi että mihinkäs niitä oikeastaan tarvitaan. Vielä tuolloin jollain joutomaisterin tutkinnolla saattoi saada kunnasta jonkin varman pikkupomon paikan jonka joku toinen olisi ehkä hoitanut paremmin mutta nythän tilanne on räjähtänyt käsistä.

Kas siinä kun työtön duunari on vain tilastoluku niin työtön maisteri on murhenäytelmä ja julkinen sektorimme on täynnä näitä akateemisia suojatyöläisiä. Yliopistoissa tyhjäntutkijoina sekä valtion ja kuntien hallintohimmeleissä tehtävissä joille ei ole mitään tarvetta. Parhaimmillaan näiden himmelityyppien vaikutus suorittavan tason työhön on nolla ja pahimmillaan – jos kyseessä ovat ihmiset joilla on visio ja idea – erittäin haitalliset.

Tähän kuuluu tietysti mukaan myös tolkuton määrä NGO-organisaatioiden akateemisia suojatyöläisiä joita elätetään yhtä lailla veronmaksajien rahoilla ja yhtä lailla täysin tarpeettomissa tehtävissä. Nämähän menevät osittain päällekkäin maahanmuuttoteollisen kompleksin kanssa.

Väitän, että tällaisia turhia akateemisia suojatyöläisiä on hyvinkin 100.000. Ja laskekaapas piruuttanne niiden palkat yhteen. Työttöminä nämä tulisivat huomattavasti vähemmän kalliiksi ja huomattavasti vähemmän haitallisiksi.

Totta kai tästäkin siivouksesta alkaisi vihervasemmistolainen joukkorääkyminen jossa todettaisiin että fil toht Hanna Hukkapeen tutkimus feminismin voimauttavasta vaikutuksesta queer-silakan sukupuolielämään on inhimillisen tiedon kannalta ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä. Mutta siihen hallitus voisi todeta että julkinen sektori on perustettu antamaan kansalaisille välttämättömiä peruspalveluja, ei toimimaan akateemisena suojatyöpaikkana eikä utopistien haaveiden kustantajana.

Onhan tietysti selvää, että ei nykyinen hallitus uskalla koskea noihin kahteen tabuun. Mutta kyllä asiaa kannattaa pitää esillä. Jos ei sitten muualla niin tällaisissa marginaaliblogeissa. Jos se sitten joskus leviäisi laajemmallekin.

Ja jos se teeskentely loppuisi. Ja ehkä käppäukkojakin kuunneltaisiin.