VIHERHIRVIÖ JYRÄÄ TAAS

Sekä hieman wokellusta.

Törmäsinpä hiljattain uutiseen jossa syytetään EU:n metsäisintä maata Suomea taas kerran ilmastovastuuttomuudesta. Syyte tuli tällä kertaa Britanniasta The Guardian-lehdestä. Valtamediapuolue VMP otti tästä tietysti heti kiinni ja otsikko Ilta-Sanomissa oli raflaava:

Brittilehti uutisoi Suomesta varoittavana esimerkkinä.

Tosin alaotsikko kertoo tosiasian:

Suomen maapinta-alasta jopa 75 prosenttia on metsää.

Ja se varsinainen syytös menee näin:

Vuosien 2009 ja 2022 välisenä aikana metsien hiilinielut olivat vähentyneet jopa 90 prosenttia, The Guardian kertoo. Vuosina 2021 ja 2022 maankäyttösektori muuttui nettonielusta nettopäästölähteeksi.

Ja tähän minun on pakko kysyä, että mihin nämä laskelmat perustuvat? Kas kun Suomessa tehdään hakkuita niin sen jälkeen istutetaan uutta metsää ja eikös se kasvava metsä ole nimenomaan se hiilinielu? Vai pohjautuuko laskelma siihen, että hakattu metsä muuttuu rasvakeittimeksi tjmv?

Uutinen jatkaa:

Metsiä kuitenkin hakataan kaupallisiin tarkoituksiin yhä nopeutuvalla tahdilla. Turvesoita myös poltetaan energiaksi, mikä aiheuttaa päästöjä.

Turpeessa on – tai olisi – Suomelle käsittämättömät energiavarat ja jos halutaan jeesustella niin ehkä kyseisen brittilehden kannattaisi jeesustella esim. Kiinan ja Intian suuntaan. Ja ehkä muutenkaan brittien ei kannattaisi opettaa Suomea metsien suojelussa. Siellä kun metsää ei enää paljoakaan ole.

Sitten uutisessa tulee vielä väite, tällä kertaa Suomen suunnasta:

WWF Suomen Bernt Nordman arvioi brittilehdelle, että on mahdollista, etteivät kuuset selviä Suomessa, jos ilmastonmuutos etenee.

– On olemassa todella vakavia tieteellisiä skenaarioita, joiden mukaan kuuset eivät selviä ainakaan Etelä-Suomessa.

Uutisessa ei kylläkään mainittu että mitä ne vakavat tieteelliset skenaariot ovat. Eikä Ilta-Sanomat vaivautunut kysymään.

Ja sitten vielä hieman wokellusta. Eli Katja Gauriloffin ja Hannaleena Haurun Parvet-niminen elokuva oli totaalinen yleisö- ja osittain arvostelufloppi. Avausviikonloppuna komeat 88 katsojaa.  Kyseiseen elokuvaan tuhlattiin 500.000 euroa veronmaksajien rahoja. Hieman otteita elokuvan wokeltavasta punaisesta langasta:

Menestyvä afrosuomalainen jalkapalloilija Valeria valitaan joukkueen uudeksi kapteeniksi. Uusi asema luo paineita ja epämukavia tunteita, kun hän etsii omaa totuuttaan muiden odotusten ristipaineessa. Ei-binääri duunari Aurora haluaisi löytää oman paikkansa ja tulla kohdatuksi, mutta kokee itsensä näkymättömäksi.

Rakkautta etsivä Nora kokee, että hänet nähdään vain hänen tumman ihonsa ja kiharan tukkansa kautta. Rasistiset kommentit kaikuvat läheisiin ihmissuhteisiin ja saavat Noran epäilemään uuden ihastuksensa tarkoitusperiä. Valkoisissa tiloissa kasvanut Selma jää harjoituksissa kuoronsa kanssa lukkojen taakse maanalaisiin tunneleihin. Selma joutuu etsimään omaa tietään ulos ja kohtaa pimeydessä oman painajaisensa suomalaisuuden muotista.

Nuori aktivisti Piera Niillas haaveilee sorrosta vapaasta yhteiskunnasta. Yhdessä oman saamelaisyhteisönsä kanssa hän osallistuu omia oikeuksiaan koskettavaan poliittiseen keskusteluun. Hiljainen mies on mietteliäs kulkiessaan kaupungin kaduilla. Hän näkee viitteitä monien muiden kokemuksista.

Ja täysi floppihan tuosta tekeleestä tuli. Tuli vaan siitä mieleen se, mikä on tullut mieleen ennenkin. Eli ihmiset – pääosin naiset – wokeltavat silloin kun sen saattaa tehdä julkisesti ja tuoda itseään esille. Muina aikoina wokellus ei loppujen lopuksi kiinnosta. Toivotaan, että kyseinen järjetön muoti kuihtuisi pikkuhiljaa kokonaan pois.