Ajatellaanpa, että joku ulkomaanelävä, sanokaamme vaikka John Watson from Dallas, Texas ottaisi asiakseen kiinnostua suomesta ja suomalaisista. Ensimmäisenähän hän ottaisi tietysti avuksi maantieteen teokset ja huomaisi, että kyseessä on hornanperseessä asuva pieni kansansirpale, jolla on vähän raaka-ainevaroja, talvella miljoona astetta pakkasta ja kieli, jota ei ymmärrä lakota-intiaanien poppamiehetkään. Järkevänä ja asiallisena miehenä Watson varmaan tuumisi, että tosta ny ei tullu kyllä sen valmiimpaa.
Seuraavaksi hän kaivaisi esille historianteokset ja huomaisi, että kansansirpale on tapellut viimeisessä suuressa rytinässä molempia pääosapuolia vastaan, ja silti pysynyt hengissä. Tämän jälkeen porukka on kehittänyt hornanperseessä sijaitsevasta maatilkustaan nykyaikaisen hyvinvointivaltion suht toimivine terveydenhuoltoineen ja sosiaaliturvineen. John Watson huomaisi lukiessaan että esim. Nokia ei olekaan japanilainen kännykkä.
Watson tuumisi varmaan, että tällaisella kansakunnalla on todella aihetta olla ylpeä itsestään. Hän kiinnostuisi maasta enemmän ja menisi Dallasin Työväenopistoon lukemaan suomen kieltä. Kielitaidon kohentuessa hän alkaisi lukea suomalaisia valtalehtiä kuten esim. Helsingin Sanomia. Piakkoin hän toteaisi, että wtf, porukanhan pitäisi olla ylpeä itsestään, mutta nämähän ovat sitä mieltä, että heidäthän pitäisi lastata porukalla aikakoneeseen ja kuskata vuoden 1810 Amerikan etelävaltioihin poimimaan puuvillaa.
Watson tuumisi itsekseen, että joku tässä yhtälössä mättää ja tilaisi lipun Amerikan Osuusilmailukombinaatista, hyppäisi Fort Worthissä Helsinkiin lentävään flygeen ja lähtisi Helsinki-Vantaalta on the road.
Tutustuttuaan suomalaisiin hän toteaisi, että tämähän on vallan järkevää ja asiallista väkeä, ja vielä terveellä tavalla ylpeitä itsestään, kulttuuristaan ja historiastaan. Kuitenkin hänen mieltään kaihertaisi paikallisen lehdistön itsehaukkumisorgiat. Lopulta hän tapaisi asiasta vastuussa olevaa mediahenkilöstöä, ja saisi valaistuksen: ”Oh my gosh, nää suomalaisethan on neroja. Meillä jenkeissä kylähullut näkevät nälkää, mutta Suomessahan tämä onkin eräänlaista sosiaalityötä. Annetaan kylähulluille harrastuksia, ja maksetaan siitä vielä palkkaakin, eivätkä he itse miellä olevansa hoidossa. So human.”
Näin kai järkevä ja asiallinen mies ajattelisi. Ei kai hänellä muuta vaihtoehtoa olisi.
Ei suomenpystykorva itseään hauku. Haukkumisen suorittavat pystykorvan perskarvoissa elävät kirput. Niille vaan on annettu megafoni.
Suomalaisuudesta kannattaa olla ylpeä. Ei me täällä maailmassa kumminkaan ihan huonosti olla pärjätty. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Itsenäisyyspäivän ateriaksi suosittelen savipadassa useita tunteja haudutettua hirven paistia. Hauteena viskillä maustettu lihaliemi. Mainiot Lapin puikulaperunat samaan pataan hautumaan.
Palan painikkeeksi suosittelen raikasta Homma-olutta.
Isä Jumala ja YLE
30 minuuttia sitten
8 kommenttia:
Oh my gosh, nää suomalaisethan on neroja. Meillä jenkeissä kylähullut näkevät nälkää, mutta Suomessahan tämä onkin eräänlaista sosiaalityötä. Annetaan kylähulluille harrastuksia, ja maksetaan siitä vielä palkkaakin, eivätkä he itse miellä olevansa hoidossa. So human
Mainio lohkaisu, etten sanoisi.
Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta. Itsenäisyyspäivän toivotukset ehdimme jo vaihtaa blogissani.
Kuten muuan alik Lahtinen totesi joskus, että tulis´ joku täyspäinen ja kattelis´ hetken tätä touhua,kun isot miehet vetää jotain perkeleen pulkkaa pitkin mettiä...
Juu, sattumalta meilläkin on hirveä - paistista tehtyä käristystä ja muussi on tehty samoista puikuloista (tiedät varmaan kuorimisen riemun...).
Kiitokset Kumitontulle ja Kullervolle.
Jostain syystä tämä biisi alkoi soimaan päässä kirjoitusta lukiessa. Hyvää tekstiä jälleen, Ykä.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille näin jälkijättöisesti.
Kiitokset Juusolle ja voimia eloon.
Kiitos Yrjölle hyvästä kirjoituksesta.
Ja hirveä söin minäkin, tosin possulla höystettynä ja perunat olivat rosamundaa. Rosamunda, punainen päältä ja jauhoinen sisältä.
Jumankeeka Ykä! Tuo sun haudutettu hirvipaistiresepti saa veden kielelle. Pakko kokeilla!
terv. Toinen riistan ystävä!
Tervehdys Optimille ja Arille ja kiitos kommentista. Arille vielä täsmennys, eli 4 tuntia savipadassa kannen alla, 150 astetta. Lihaliemi oli viskin lisäksi terästetty Erämies-mausteella, jossa paljon lipstikkaa. Viskillä voi tarvittaessa terästää myös ruokaa tekevää isäntää.
Lähetä kommentti