VASEMMISTOLAISUUDEN PÄIVITYSTÄ

Niin kuin lukija on aikaisemmista kirjoituksistani hoksannut, niin meikäläinenhän mieltää itsensä vieläkin jonkin sortin vasemmistolaiseksi. Itse käytän termiä ottokivivuorelainen sosialidemokraatti. Vielä menneen vuosituhannen puolella äänestin vasemmistopuolueita, pääosin demareita. Ihan nuorena saattoi ääni lumpsahtaa joskus myös Suomen Kansan Dramaattisen Lopun lokeroon.

Kavereitani ovat mm. Lötjönen, Kutvonen, Pöntinen ja Pätinen. Me ollaan kaikki jonkun sortin sosialisteja. Ei sillä tavalla, että me nyt joka saumaan mainostettais olevamme sosialisteja, mutta meillä on ollut pitkään tapana antaa äänemme vasemmistopuolueille. Meillä on ollut semmonen lapsenusko, että vasemmistopuoleet ihan oikeasti välittävät meistä tavallisista suomalaisista, ja muistavat, että ilman meitä tavallisia suomalaisia ei olisi tätä hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettu.

Olemme ajatelleet, että vasemmistopuolueita äänestämällä voidaan varmistaa se, että meillä tavan laahustajilla olisi jatkossakin töitä, ja sitä kautta toimeentuloa. Taikaseinästä tulevaa sosiaalirahaa me ei olla koskaan vaadittu, eikä sosialismin teoria itsessään ole pahemmin kiinnostanut. Tämmönen pohjoismainen sekataloussysteemi on sopinut meille oikeastaan melko hyvin. Kun ollaanhan me tajuttu että ei sitä kapitalistiakaan kannata ihan turvalleen kyykyttää. Siinä loppuu pian syöminen sosialistiltakin, ja syöminen on meidän huusholleissa sentään pääelinkeino.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen vaan on vaikuttanut kovasti siltä, että vasemmistopuolueet tekevät kaikkensa, että me emme niitä äänestäisi. Jotenkin on vaikuttanut siltä, että Perskeleet, Lötjöset, Kutvoset, Pöntiset ja Pätiset eivät puolueita kiinnosta, ja tietynlainen ideologinen hurskastelu on noussut käytännön asioitten edelle.

Maassamme vietettiin juuri vappua. Vappu on hyvää aikaa päivittää omaa vasemmistolaisuuden tilaansa, sillä vappuna puhutaan kovasti politiikkaa. Puhutut vappupuheet sitten julkaistaan vasemmistolaisissa lehdissä, ja nykyään myös internetissä halukkaitten luettavaksi.

Katsonpa, tulisiko minun päivittää tällä hetkellä hieman pessimististä vasemmistolaisuuden tilaani. Otanpa avuksi Kansan Uutiset, joka kirjoittaa (kiitos taas Roopelle mediavalppaudesta)vasemmistoliiton entisen puoluesihteerin Aulis Roothin vappupuheesta. Puheella on kiistatta suuntaa-antavaa merkitystä, koska Kansan Uutiset on sen nähnyt hyväksi julkaista. Katsotaanpas, olisiko Perskeleen, Lötjösen, Kutvosen, Pöntisen ja Pätisen huusholleille mitään mukavaa ja toivoa herättävää tarjolla:

Etelä-Savossa vappupuheita pitänyt Vasemmistoliiton kunnallissihteeri Aulis Ruuth piti kiivailua maahanmuutosta turhana. Maahanmuuton ei pitäisi olla suomalaisillekaan kovin outo asia olla, koska valtioiden rajojen yli tapahtuvaa muuttoliikettä on ollut ainakin 1200-luvulta lähtien.

Ei tossa kyllä puhuttu meistä mitään. Siinä puhutaan siitä maahanmuutosta. Maahanmuuton puolustaminen on tietysti kovin muodikasta, niin että ehkä se alkurepliikkiin sitten käy. Kun siinä puhuttiin 1200-luvustakin. Moni puhehan aloitetaan sillai, että otetaan joku vertauskohde historiasta ja sitten siirrytään mukavasti nykyaikaan. Tyyliin ”jo muinaiset esi-isämme jne.”. Niin että ehkä tää kappale oli vaan semmosta kevyttä rykimistä, millä selvitetään kurkkua, ennen kuin varsinainen puhe aloitetaan. No, varmaankin nyt päästään jo itse asiaan:

– Mutta myös suomalaiset ovat itse menneet sankoin joukoin muihin maihin. Eräiden tutkimusten mukaan Suomesta on lähtenyt maailmalle 1860-luvun jälkeen yli miljoona suomalaista leveämpää leipää etsimään. Toki täältä on paettu myös turvapaikkaa etsimään, mutta pääasiallinen muuton syy on ollut työn ja parempien elinmahdollisuuksien haku. Nyt Suomessa on noin 200 000 ulkomaalaistaustaista ihmistä, mikä on 3.5 % väestöstä. Määrä on Länsi-Euroopan vähäisin. Tämä joukko ei aiheuta merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia, Ruuth sanoi.

Jaa, se puhuu vieläkin vaan siitä maahanmuutosta. Tai puhuihan se suomalaisista, jotka menivät toistasataa vuotta sitten Amerikkaan duunareiksi. Se vaikuttaa olevan niille tyypeille jotenkin pahalla päällä. Suotta se niille kiukuttelee, en minä usko, että niistä on enää yksikään hengissä. Sitten se samaan hengenvetoon puhuu siitä, että täällä on ulkomaalaisia liian vähän. Eivätkä ne aiheuta kuulemma yhteiskunnallisia ongelmia.

Kehno vie, kun on vaikeaa pysyä mukana tuossa. Täytyy ihan keskittyä. Venaas ny, siellähän Ruotsissa ja Ranskassa on niitä ulkomaalaisia tarpeeksi. Ja nehän aiheuttavat niitä yhteiskunnallisia ongelmia oikein urakalla. Ymmärränkös minä nyt oikein? Onko idea siinä, että meillekin pitää saada yhteiskunnallisia ongelmia ihan hakemalla? Ei kai ny sentään, tossa on pakko olla joku puhetekninen kikka, semmonen koukku, mitä minä en tyhmyyttäni hoksaa. Tää on varmaan samanlainen juttu kuin siinä Forrest Gump-leffassa, jossa ne amerikkalaiset sotilaat etsi koko ajan sitä kaveria nimeltä Charlie. Vaan jatketaanpas eteenpäin. Onhan tää nyt kumminkin Suomen vapussa puhuttu suomalaisen poliitikon suomalainen vappupuhe. Tottahan siinä varmaankin puhutaan vielä suomalaisista ihmisistä, ja miten heidän elämäänsä junailtaisiin asiallisesti:

Rajoituksia tärkeämpää on hänestä miettiä sitä, miten maahanmuuttoon liittyviä käytännön kysymyksiä voidaan hoitaa ja mahdollisia ongelmia ratkoa.
– Maahanmuuttajien ongelmat eivät oleellisesti poikkea muidenkaan huolista. Työ ja toimeentulo, kielen opiskelu, lasten koulunkäynti ja asuntoasiat ovat heilläkin keskeisimmät huolenaiheet. Tietysti myös kulttuurimuutoksen kautta tulee omat ongelmansa, mutta eivät nekään ole ylivoimaisia.

Ei. Vieläkin se vaan jauhaa siitä maahanmuutosta. Työtä. Toimeentuloa. Kieltäkin opiskeltais. Ja mukulat kouluun. Asuntokin pitäis ettiä. Nimenomaan niille maahanmuuttajille. Eikös sitä meikäläiset kiinnosta ensinkään? Kulttuurimuutoksia lupailee, ja saattaapi ongelmiakin tulla. Vaan eivät kuulemma ole ylivoimaisia. Minähän alan hahmottaa ideaa. Oliskos se niin, että ongelmat eivät ole ylivoimaisia, kun me ollaan niitä, jotka joustetaan? Ittelläni tulee mieleen taas, että puheen idea alkaa olla siinä, että niitä ongelmia pitää hakemalla hakea. Eikä se puhu meistä vieläkään mitään. Minusta alkaa tuntua, että se vittuilee meille. Onkohan se juovuksissa? Vappunahan monella on tapana ottaa vähän liikaa, ja sitä kautta tulee niitä ongelmiakin. No, kuunnellaan loppuun kumminkin. Jos se puhuis meistä suomalaisistakin:

– Meidän vasemmistolaisten on syytä muistaa ja kertoa muillekin, että työväenliike on alusta alkaen ollut kansainvälistä liikettä, jolle solidaarisuus on tärkeä periaate. Yksi perusoppimme on, että suomalaisen työntekijän uhka ei ole ulkomainen työntekijä. Todelliset uhat löytyvät edelleen pankkien ja yritysten pääkonttoreista sekä suuromistajista, Aulis Ruuth korosti.

Jaa, hetkinen, sehän sanoi, että työväenliike, kansainvälisyys, solidaarisuus, pankit, yritykset ja suurpääoma. Sen verranhan minäkin näitä vasemmistolaisia vappupuheita ymmärrän, että tää olikin jo loppukaneetti. Semmonen tyylitelty piste. Vähän niin kuin ”delenda Karthago” aikanaan Roomassa. Noi sanat piti tietenkin sanoa, eihän se muuten mikään vasemmistolainen puhe olis ollut.

Eli eihän se puhunut meistä mitään. Eikö sitä kiinnosta meikäläisten asiat ollenkaan? Tai saattaahan olla, että kaveri heitti puheessaan vaikka mitenkin asiallista settiä, mutta ei Kansan Uutisia kiinnostanut sitten sitä julkaista.

Ja mitäpä mulle sitten puheesta käteen jäi? Tartteeko päivittää vasemmistolaisuus uusiksi, ja hypätä takaisin turvalliseen punaiseen syliin?

No ei.

Tuli mielikuva imelästä, päivääkään työtä tekemättömästä salonkikommunistista, joka lässyttää mulle tyyliin: ”Kuulepa Perskeles, nyt pannaan perskeles soikoon asiat kuntoon. Nyt porukalla rakastetaan ulkomaalaisia. Ittestä ole niin väliä juu. Meillä on nyt kuulkaa velvollisuus, kai sinä sen ymmärrät? Tai niin no, siis oikeestaan teillä, kun mulla on noita puolueorganisaatiohommia, mutta eikös oo hiukka siistiä siitä huolimatta? Ja Ykä hei, muistapa käydä äänestämässä.”

Älä huoli, veikkonen. Muistanhan minä, muistanhan minä…