NISKALAUKAUS HUUMORILLE

Maailman sivu on nähty, että totalitaarisiin ideologioihin kallellaan päin oleville ihmisille huumori on syanidiin verrattavaa myrkkyä. Sillä kun, piru vie, voi näyttää, että kuninkaalla ei ole housuja jalassa, ja parhaimmillaan vielä melko ilkeästi. Se taisi olla Frank Zappa joka sanoi, että ei vittumaista tyyppiä kannata ampua, sillä jos sen ammut, niin sehän pääsee vaivoistaan kertalaukauksella, mutta jos kerrot siitä oikein nasevan vitsin, niin sehän hiertää tyyppiä koko hyvinkin pitkän loppuelämänsä.

Me ns. voiman pimeälle puolelle kallistuneet kirjoittajat käytämme silloin tällöin huumoria aseena. Huumoria on sinänsä helppo saada aikaiseksi, sillä se perustuu suvaitsevan ja tiedostavan vastapuolemme sanomisiin ja kirjoittamiseen, eli me käytämme ns. ”ne tekevät sen itse”-metodia. Ei siihen edes suurta lahjakkuutta tarvitse. Ja sekös vastapuolta vituttaa. Kun itse asiaan ei voi vastata niin vakavasti kuin kieli poskessakaan, niin luontainen reaktiohan on sitten vaatia koko asian kieltämistä ja vääräleuan rankaisemista ankarammin kuin ketään koskaan.

Suvaitsevan ja tiedostavan vastapuolemme on melko vaikeaa ympätä huumoria omiin julkisiin näkemyksiinsä. Johtuneeko tuo yksiniitisestä ajattelusta joka pohjautuu valmiiseen epistolaan eli siitä, että suvaitsevaa puolta edustava heppu, joka saattaa olla siviilissä ihan mainio vitsiniekka joutuu julkisiin kirjoituksiinsa ymppäämään ainakin termit yhdenvertaisuus, voimavara, globalisaatio, osaamiskeskus, voimavara, sotalapsi ja vielä muutaman muun Hommaforumilla lanseeratun monikulttuuribullshit-bingon termejä.

Selväähän on, että ei sen jälkeen jutussa jää enää hirveästi tilaa sinisille ajatuksille ja naurun juurelle.

Tuorein ilmiö siitä, kuinka humoristisesti kirjoitettuun, tiettyä suuntaa arvostelevaan juttuun vastataan ainakin kolmen patteriston raskaalla tulella oli tämä Helena Eronen-causti. Hänen kirjoituksestaan ei sinänsä sen enempää, sillä jos sen idean hoksasi jopa joku niin tyhmä jätkä kuin minä, niin olishan se pitänyt aueta yliopistokoulutetulle toimittajallekin. Jatko on sitten sitä tuttua eli otetaan muutama lause kirjoituksesta ja tarkoituksella unohdetaan muut ja kirjoitetaan skandaali ja sensaatio ja sen jälkeen muut valtamedian edustajat käyttävät lähdetietonaan asiasta kirjoitettua uutista, eivätkä edes vaivaudu lukemaan alkuperäistä.

Tämähän on niin tuttua settiä, ettei se jaksa pahemmin hämmästyttää. Se, mikä minua henkilökohtaisesti ihmetyttää on se, että perussuomalaiset nöyrtyvät ja alkavat pyydellä anteeksi. Suurimpana siveyden sipulina on tässä(kin) asiassa Pirkko Ruohonen-Lerner. Henkilökohtaisena veikkauksena muuten heitän, että mamma loikkaa johonkin toiseen suurpuolueeseen ennen seuraavia vaaleja. Tämän lisäksi nyt sitten perussuomalaisten eduskuntaryhmässä pähkäillään, että annetaanko Eroselle kenkää. Siis ei Erosen jutun takia, vaan jonkun toimittajanplantun tulkinnan takia. Jos tässä persut kumartavat yhtään syvemmälle, niin alkaa näyttää siltä, että he yrittävät nostaa päätänsä. Meinaan, jos Eronen erotetaan, niin persut voivat varautua siihen, että seuraava skandaali on noin kolmen viikon päässä ja sitten pähkäillään, että erotetaanko joku toinen eduskunta-avustaja. Media on hyvä tekemään skandaaleja ja poimimaan yksittäisiä lauseita. Eihän se eduskunnan paikkajakoa minnekään muuta, mutta kiusahan se on pienikin kiusa.

Persut voisivat tässä asiassa kasvattaa selkärangan ja todeta tylysti, että jos toimittajalla on noin suuria vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, niin vika ei ole Erosen eikä perussuomalaisten, vaan vika on kelvottomassa ala-asteen opettajassa joka ei opettanut tulevaa toimittajaa kunnolla lukemaan ja vika on ehkä myös kelvottomassa yliopistojärjestelmässä, joka mahdollisti sen, että lukutaidoton sai maisterin paperit. Vertauksena voisi käyttää sitä, että tavallinen heppu joutuu pyytämään anteeksi hahmotushäiriöiseltä sitä, että hahmotushäiriöinen on hahmotushäiriöinen.

Lisäksi persut voisivat muistuttaa toimittajakunnalle, että lukemisen ymmärtämisen lisäksi sillä on vaikeuksia myös ajan hahmottamisessa, sillä vuoden 2011 eduskuntavaalit pidettiin vuonna 2011 ja persuilla on joka tapauksessa 39 kansanedustajaa, vaikka toimittajakunta on jo vuoden vaalien jälkeen jatkanut vuoden 2011 vaalikamppailuja pistämällä kädet korviinsa, huutamalla vahvaa älämölöä ja toivomalla, että jospa huomenna herätessä ei persuja enää oliskaan.

Sehän on meinaan selvää, että vaikka persut ryömisivät kuinka paljon, niin armoa ei tule. Vaikka persut muuttaisivat käytöksensä, kirjoituksensa ja ajattelunsakin demareiksi ja Timo Soini kävisi plastiikkakirurgilla muuttamassa pärstävärkkinsä Alexander Stubbin näköiseksi ja koko puolue alkaisi puhua pelkkää ruotsia, niin he ovat silti syyllistyneet synneistä suurimpaan eli vieneet Nännistis-Lellistiseltä Liitolta 39 kansanedustajanpaikkaa siihen liittyvine puoluetukineen ja sitähän persut eivät saa anteeksi.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että en minä haluakaan persujen olevan politiikan jääkentillä joku perinteinen piruettiluistelija, vaan Charleston Chiefs. Tietysti, jos tuon lauseen olisi sanonut joku persujen kansanedustaja, niin seuraava skandaali ulvoisi lööpeissä tyyliin Väkivallan uhka eduskunnassa! Perussuomalaisten kansanedustaja haluaa eduskuntaan kolmea kivitalon kokoista silmälasipäistä pitkätukkaa mäiskimään turpaan lehtereillä olevaa yleisöä!

Näkisin, että niin meidän tavallisten ihmisten kuin vallan äärellä työskentelevien kannattaa jatkaa epäkorrektia vittuilua. Mikäli me suostumme valtamedian linjalle, me hyväksymme sen tilan, että meillä kellään ei voi olla hyvä olla, ellei meillä kaikilla ole juuri samalla tavalla suvaitsevainen ja tuomitseva paha olla.

No, ei mul muut, sanotav´ oo. Paitsi se, että tsemiä Helenalle sinne maalikyliin.

Ja sitten vielä hieman huumoria. Minusta tää on mainio. Ammattimaisen kulttuurikriitikon mielestä tää on tietysti ihan tyhmä, eikä tää sisällä minkäänlaista tiedostamistakaan. Vuorossa Leo Lastumäki. Respan henkilökunta kunnioittaa hänen muistoaan.