lauantai 21. joulukuuta 2013

JOULUTARINA 2013

Vartiossa Helvetin porteilla

Sotilaspastori makaili taivaassa sijaitsevassa luksuskorsussaan ja havahtui siihen, että joku oli pyrkimässä sisään. Sotilaspastori oli kaatunut Ihantalassa vuonna 1944 ja viettänyt leppoisaa aikaa taivaassa sen jälkeen. Korsun ovi aukesi, ja sotilaspastori huomasi tutun miehen astelevan sisään.

- Morjens, Pyhä Pietari, mitäs taivaallisella esimiehellä mielessä?

- No morjens, sotilaspastori. Minulla kun olisi sulle kuule hommia tiedossa.

- Jaa, minkäslaisia hommia?

- Niin kuin tiedät, niin se tuomiopäivä tuossa viikko sitten sitten tuli ja mehän pistettiin Perkeleen porukoita oikein kunnolla kuokkaan. Tiedätkös, Helvetti on tyhjennetty ja Vanhan Vihtahousun joukot tuhottu melkein viimeiseen demoniin. Pirua itse ei pystytty vielä kokonaan hiljentämään ja hän on jäljelle jääneine joukkoineen siirtynyt terroristitaktiikkaan.

- Vaan mitäs tämä minuun liittyy?

- No siten, että me etsimme taivaasta kovapintaisia sotilaspastoreita, jotka voisivat alkaa vahtia Helvetin Porttia, ettei sinne eksyisi kukaan sinne kuulumaton. Tai niin no, eihän sinne nykyisellään kuulu enää kukaan. Vahtivuorot olisivat viikon mittaiset ja se säästäisi enkelipartioitten voimaa. Niitä tarvitaan Pirun joukkojen lopulliseksi nirhaamiseksi. Olisitkos valmis ottamaan tehtävän vastaan?

- Jaa, no mikä ettei. Johan tässä on ikuisessa onnessa ja rauhassa maattu ja mädännyttykin. Onhan se jo aika tehdä jotain vastineeksikin.

Pyhä  Pietari naksautti sormiaan ja sotilaspastori huomasi olevansa aivan uudessa paikassa. Ja hän huomasi myös, että hänellä oli päällään hänelle aikanaan niin tuttu harmaa univormu, selässään reppu ja hihnasta olalla hänellä oli vanha tuttu Suomi-konepistooli. Hän katseli kauluksiaan ja totesi Pyhälle Pietarille:

- Jaa mutta hemmetti, minuthan on ylennetty. Mullahan on kenttärovastin arvomerkit.

Pyhä Pietari totesi, että kova tehtävä vaatii kovan arvon. Hän selitti nyt ylennetylle kenttärovastille tehtävän kuvan. Hän antoi miehelle listan, lyhyen sellaisen, joka sisälsi niitten henkiolentojen ja ihmisten nimet, jotka saisivat alueelle tulla. Kaikki muut hän saisi ampua kyselemättä. Pyhä Pietari näytti vielä Helvetin Portin viereen kaivettua korsua ja totesi, että kenttärovasti saattoi majoittua siinä.

- Se on ihan yhtä lailla luksuskorsu kuin omasi taivaassa. Taivaalliset taivaskanavat toimivat, ja hälytysjärjestelmä pitää huolen siitä, ettei sinun tarvitse täällä koko aikaa kyttäillä periskoopin kanssa. Ehdit kyllä reagoida.

- Vaan mitenkäs muona- ja ampumatarvikehuolto? Eihän minulla ole tähän Suomi-konepistooliin kuin yksi lipas ja minulla on vain tuo reppu?

Pyhä Pietari totesi, että tuon Suomi-konepistoolin lipas ei tyhjene koskaan, vaikka kuinka ampuisi, ja a-tarvike on ehkä hiukka tehokkaampi kuin mitä kenttärovasti maan päältä muistaa. Ja vinosyöttöä ei tähän konepislariin koskaan tule. Samoin ei reppu tyhjene koskaan, vaikka sieltä kuinka säilykkeitä ja leipää kaivelisi. Ja korsussa on ehtymätön vesikanisteri ja kamiina nakkaa itse itseensä halkoja sen minkä tarvitsee.

- Vahtivuoro on siis viikon mittainen. Tämän jälkeen tilallesi tulee edesmennyt uusseelantilainen ANZAC-joukkojen kenttäpappi. Piru miehekseen, niin kuin sinäkin, jos vertauksen tässä sallii. Vaan hoituuko sulta hommat?

- No ilman muuta. Vanhaa tuttuahan tämä. Piruntorjuntaupseerihan minä siellä maan päälläkin olin.

Pyhä Pietari häipyi toimittamaan muita asioita ja juuri ylennetty kenttärovasti alkoi tarkistella vartioaluettaan. Helvetin Portti ei loppujen lopuksi näyttänyt kovin kummoiselta. Mikä nyt kallioon louhittu ja kivillä vuorattu portti oli. Kenttärovasti kiersi vartioaluettaan ja yllättäin hän haistoi rikinkatkua. Ja kas, sieltähän tuli demoni, joka pyrki kotiinsa, johon hänellä ei enää ollut asiaa. Demoni oli kovasti pahalla päällä ja ärhenteli minkä ennätti, mutta se oli itsessään varsin mitätön otus, tommonen hirvenvasan kokoinen ehkä. Kenttärovasti laski demoniin pitkän sarjan, ehkä parisataa laukausta. Demoni räjähti tuliseen pilveen ja siitä pöllähti ylöspäin tietty valkea häilähdys. Se mitä jäi jäljelle, oli vain rikinhajuinen läjä.

Kenttärovasti irroitti lippaan taivaallisesta Suomi-konepistoolistaan ja aukaisi sen etulevyn. Hemmetti soikoon, hän oli ampunut parisataa laukausta, ja silti lipas oli aivan täynnä. Totta se Pyhä Pietari oli puhunut. Yläpihan Äijä siunatkoon enkeli-insinöörejä. Tämän jälkeen hän meni korsuunsa, ja otti yhteyden taivasradiollaan:

- Yläportti. Alaportti.

- Yläportti.

- Yksi demoni tuhottu. Vaan mikä se oli se valkea pöllähdys, mikä siitä tuhotessa lähti?

- No se meinaa sitä, että demonitkin ovat alun perin näitä yläkerran jätkiä. Hairahtuneita enkeleitä, katsos. Ootas hetki kun mä katon tosta koneelta, joo, just, tuo sun ampumasi demoni tuli tänne viisitoista sekuntia sitten rehabilitoitavaksi. Siitä tulee vielä ihan kunnon enkeli, kun siitä on kaikki ryönä hoidettu pois, ja sinähän sen hoitelit suurimmaksi osaksi.

- Alaportti kuittaa.

Päivystys muuttui kenttärovastilla rutiiniksi. Korsun hälytysjärjestelmä toimi niin kuin taivaalliset vehkeet vain toimivat ja kenttärovasti kävi ampumassa pois kuleksimasta pari onnetonta demoninräähkää, jotka kaipasivat kotiinsa, ja ilmoitti sitten Yläportille, että sinne olis rehabilitoitavia taas tulossa. Kolmantena päivänä kenttärovasti havahtui korsussaan torkuiltaan siihen, että hälytysjärjestelmä reagoi. Hän katsoi näyttöruutua, viritti konepistoolinsa ja läksi tarkastamaan.

Helvetin Porttia kulki mies, jolla oli päällään puna-armeijan univormu ja olallaan kenttärovastille kovin tuttu PPSh-41 konepistooli. Mies moikkasi kenttärovastille:

- Morjens, olen politrukki Ivan Lopanov, kaaduin Syvärillä vuonna 1942 ja sain Pyhältä Pietarilta määräyksen vapauttaa sinut tehtävästäsi ja ottaa vartion.

- No näin varmaan on juu, totesi kenttärovasti ja laski politrukkiin kuusisataa laukausta. Politrukki alkoi muuttua tulen ja rikin seokseksi ja päästi demonisen huudon kuollessaan. Tulimyrskystä irtautui pieni ylöspäin kohoava valonsäie. Kenttärovasti meni korsulleen ja otti yhteyden ylöspäin:

- Yläportti. Alaportti.

- Yläportti.

- Täältä olis yksi taas tulossa. Voi olla, että sillä on tähtikokardi ottassa.

- Yläportti. Sain. Kyllä veikkonen hoidellaan.

Kenttärovastin vahtivuoro lähenteli loppuaan ja hänen katsellessaan Taivaallisia Taivaskanavia korsussaan hälytysjärjestelmä hälytti taasen. Kenttärovasti siirti konepistoolinsa kanssa korsusta ulos, ja huomasi, että Helvetin Portille päin oli tulossa kaksi heppua, jotka mahtuivat Pyhän Pietarin antamaan listaan. Toinen oli vanha kunnon Joulupukki ja toinen oli uusseelantilainen kenttäpappi. jolla oli päässään niille joukoille tyypillinen vellilautasta muistuttava kypärä ja olallaan Sten-konepistooli. Kenttärovasti moikkasi miehille ja Joulupukki vastasi.

- Morjesta kenttärovasti, se on vartion vaihto sitten. Toin tälle uudelle vartiomiehelle lahjat mukanani, kun heppu viettää korsujoulua, omasi odottavat sinua sitten Taivaassa.

- Kenttärovasti kätteli uusseelantilaista kenttäpappia, joka vaikutti varsin kovapintaiselta hepulta ja kertoi lyhyesti vartiopaikan tilanteen. Näytti siltä, että kenttärovasti saattoi rauhassa siirtää Helvetin Portin uuden miehen vartioitavaksi. Joulupukki totesi, että eiköhän palata Taivaaseen ja napsautti sormiaan. Kenttärovasti havahtui tutussa korsussaan, jossa Pyhä Pietari jo odottelikin. Kentärovasti otti asennon ja luovutti kirjallisen vartioraportin. Pyhä Pietari luki raportin tarkasti ja myhäili tyytyväisenä. Sitten hän totesi:

- Kerrassaan esimerkillisesti hoidettu tehtävä. Kyllä se on niin, että ammattimiesten työt tulee jättää ammattimiehille. Vaan oliskos sitä Joulupukilla jotakin kenttärovastille annettavaksi.

Joulupukki antoi kenttärovastille suuren korillisen lahjapaketteja. Hän totesi, että kannattaa aukaista se kirjekuori vasta viimeisenä ja iski silmää. Tämän jälkeen molemmat läimäisivät kenttärovastia hartioille ja toivottivat hyvää joulua.

Kenttärovasti keitteli ensiksi pannullisen herkullista siirtomaatavarakaupan kahvia ja alkoi sitten aukaista lahjojaan. Jaahah, uudet jalkarätit, hyvää flanellia. Amerikkalaista lihasäilykettä, ai että tää on hyvää vanikan päällä. Kas, kolmesataa vuotta vanhaa konjakkia, no tästä kelpaa ottaa hörppyjä. Kaksi kartonkia Työmiestä, mainiota. No mutta, värillinen 3D-esitys Hurriganesin ensimmäisestä keikasta, kyllä rokkia vallan kuuntelee, vaikkei sitä silloin eläessäni tunnettukaan. Ja hei, se toivomani kielikurssi ”opi kaikki suomalais-ugrilaiset kielet kolmessa tunnissa”.

Kenttärovasti oli oikein tyytyväinen lahjoihinsa. Joulupukin neuvon mukaan hän oli jättänyt kirjekuoren viimeiseksi. Kuoressa oli kirjoitettu käsin omistuskirjoitus: ”Uskolliselle palvelijalleni ja valppaalle vartijalle. Hyvää joulua toivottaa Äijä”. Kenttärovasti aukaisi kuoren ja hänen kasvoilleen levisi leveä hymy. Taivas oli kyllä runsauden ja hyvinvoinnin tyysija, mutta sielläkin jotkut asiat olivat kortilla. Ja tämä kyseinen ei irronnut ilman Äijän henkilökohtaista allekirjoitusta. Joka tässä tapauksessa tapahtui hyvin harvoin. Kyseessä oli taivaallisen aika- ja paikkamatkustusfirman Tempus Quod Posituksen matkalippu. Lippu oli keskeltä reijitetty ja kenttärovasti repäisi lipun kahteen kappaleeseen. Lipusta alkoi nousta kultaisia kipinöitä, korsu alkoi muuttua sumuiseksi ja kaikki katosi hetkeksi…

…kunnes näkymä alkoi selkeytyä ja kenttärovasti käveli kadulla kovassa pakkasessa. Hän vilkaisi kauluslaattojaan ja huomasi olevansa taas sotilaspastori. No, niinhän se kuuluu tässä tapauksessa ollakin, tuumi hän. Hän tiesi olevansa Laatokan rannalla kotikaupungissaan Lahdenpohjassa, oli jouluaatto vuonna 1938 ja hän oli kulkemassa kotiinsa.

Hän aukaisi kotiovensa. Herkullinen kinkun tuoksu täytti ilman. Mukulat näyttivät jo koristelleen joulukuusen Suomen lipuilla ja pienillä palloilla. Hänen vaimonsa ryntäsi hänen syliinsä, suuteli ja toivotti miehelleen hyvää joulua.

*
*
*
*

Suuret kiitokset Anolle kirjoituksen pohjaideasta. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille.



22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Joulua Ykä!

-Anaconda

Närpes varg kirjoitti...

Vallan taivaallinen juttu näin joulun kunniaksi. Helvetin hyviä pyhiä Ykälle minunkin puolestani.

Castor kirjoitti...

Hyvää joulua!

Habahoo kirjoitti...

Oivat joulut.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Joulua, jos sitä vietätte Hotellissanne. Itse olen enemmän Saturnalia-juhlaan kallellani ;)

Anonyymi kirjoitti...

Jouluja&uudet vuodet

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset Anacondalle, Närpes Vargille, Castorille, Habahoolle ja Anolle & joulun rauhaa. Vaikka Yle taas kertaalleen mainosti, että ei joulussa ole muuta suomalaista kuin lanttulaatikko:

http://yle.fi/uutiset/vietatko_perisuomalaisen_joulun_niinhan_sina_luulet/6988582

Entäs sitten? Kai jokainen suomalainen tajuaa ettei täällä riisi kasva. Väsynyttä läppää.

Kumitonttu kirjoitti...

Sitä vaan pohdiskelen, että mitenkä sinne belsebuubin pätsiin ei pyrkinyt yhtään muhista? Tuskin ne yläkertaankaan pääsevät vai kuinka?

Tuohon maailman aikaan, mistä joulukertomuksesi on, papitkin olivat isänmaallisia. Nykyisin papit istuu huoraamassa EU:ssa (Repo) tai halaamassa "edistyksellisiä" erilaisissa lbgt-performansseissa. Ei liene ihme että kirkkoa vaivaa jäsenkato: kommarit ei Jesseen usko ja Jesseen uskovat eivät halua lbgt-juhlien maksumiehiksi/naisiksi.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Joulun rauhaa myös Anolle ja Kumitontulle.

Kumis: No tämä evankelis-luterilainen kirkkommehan on nykyisin lähinnä huono vitsi. Sosialidemokraattinen virasto, joka on tehyt ylpeyden asiaksi sen, että se sahaa oikealla kädellään vasenta jalkaansa irtipoikki. Onneksi me tavalliset ihmiset voimme viettää joulua ihan niin kuin lystäämme kysymättä neuvoa kirkolta.

korpisoturi kirjoitti...

Ykä se taas pommittaa kuin kenttätykistö Kannaksella. Tuppaa naurattamaan.

Vähän samanlaista huumoria löysin Arto Paasilinnan kirjasta. Kun avaruusaluksesta ulos kömpii mies suomalaisessa jatkosodan aikaisessa asepuvussa Suomi-kp kädessään. Koikkalainen kaukaa (jostakin toiselta tähdeltä) oli vieraillu tällä telluksella aiemminkin jatkosodan aikoihin ja osallistunu myös taisteluihin. Koikkalaisella oli nyt uusi tehtävä täällä, niinku tällä Ykän sotilaspastorillakin.

Piruvie! Ykältä mainio kirjoitus. Kättä lippaan.

Ja rauhallisia joulunpyhiä.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset Korpisoturille ja joulun rauhaa. Tuosta taivaasta on mukavaa aika ajoin naputella juttuja. Onhan näkemykseni taivaasta tietysti varsin huitsinnevadalainen, mutta haitanneekos tuo. Mielummin huitsinnevadalainen taivas kuin ev lut-kirkkomme versio. Tai niin no, ei kai siellä taivaaseen enää uskotakaan, vaan kyse on pelkästä maallisesta suvaitsevaisuusvirastosta.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää ja harrasta Vapahtajamme syntymäjuhlaa niin Ykälle kuin kaikille näistä virtuaalioikeiden sankareiden seikkailuista kiinnostuneillekin.

Ulkona on lumetonta ja mustaa, mutta sydämessä... noh... toivottavasti vähän eri näköistä.

Olosuhteista johtuen ojennan Ykälle purkillisen itse tehtyä joulusinappia sen virtuaalisessa muodossa. Tää on sellaista korutonta perussinappia, makeeta, vahvaa ja lihalle eikä millekään makkaralle viritettyä. Yleensä ovat saajat näistä tykänneet. Toivottavasti maistuu koko Ykän perheelle. Ja terveisiä sinne Ylvalle ja keitäniitälienee muita läheisiä.

Joulun sotilaspoliittisena sanomana kerron sellaisen parituhatta vuotta vanhan uutisen, että povaavat yhdessä vanhassa kirjassa että kolme pahaa ketkua - Antikristus, väärä roffeetta ja mikässekolmasnyssitteolikaan - ottavat Ykän pakinan mukaisella tavalla niin harvinaisen huolellisesti turpaansa lopun aikoina. Saavat sen ennusteen mukaan aikansa elvistellä ennen kuin turpasaunat käynnistyvät. Mulle tulee tosta epäpyhästä kolmikosta ja niitten siipeilijöistä aina mieleen se allahinhetku, lapsenraiskaajan tunnettu muhammetti ja muut saman tason sittiäiset.

Että silleen.... Jättiläiskokoisia sikapartikkeleita kuusentuokjsussa nassuun sitten vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mitro ole ortodoksi, mutta tulipa tuosta mitrosta mieleen se 80-luvun lapinlahden lintujen sketsi ortodoksipapeista laulamssa :)
Joululauluistatuli mieleen,
Tää göstän joululaulu http://www.youtube.com/watch?v=vzjd43yqKZc ,on vaan hieno, peittoaa monet tunnetumat laulut ..
-jpt-

Ghettomaksaja kirjoitti...

Kiitokset Ykälle hienosta tarinasta ja hyvää joulua! Tuli hyvä mieli. :)

RI kirjoitti...

Sosiaalityötä vai työtä ? ( rakennustyömaa 26 vuotta sitten )

Kukas siellä kolistelee ? Ja tähän aikaan, eihän kello ole edes seitsemää. Visamo ja Rönkkö ? ” Joo, tultiin kysymään vieläkö ollaan kirjoilla, meinaan onko ne lopputilit kirjoitettu? ”. ” Jaaha, vai sellaisella asialla ”.
” Tulkaas tähän ikkunan ääreen. Tosta näätte ton viimeisen pohjan, se on yhdeksäs. Se on ollut siinä viikon ja mulla oli tarkoitus antaa teille siitä urakka. Se on ihan samanlainen minkä teitte tuntihommina Helmisen ja Salokankaan kanssa. Teiltähän meni siinä neljä päivää tosta vaiheesta valukuntoon. Teidän kaikkien palkkakulut oli melko tarkaan viisitonnia. ”Nyt on jo lokakuun puoliväli mennyt , yöpakkaset ja talvikin tekee tuloaan ,että vähän olis jo kiire. Mä ehdotan , että tehdään urakka kaks ja puolitonnia mieheen.
Kyllä ryhti parani ja ilmeet kirkastu ” Joo tehdään vaan ” tuli kun yhdestä suusta. ” No mulla on kyllä tässä pari pientä ehtoa, niin kuin aina urakoissa tuppaa olemaan ” Eiks sulla Visamo ole pari poikaakin ja Rönköllä yks tyttö, alakouluikäisiä ? ” No urkkaehto kuuluu : ” Työpäivän jälkeen menette suoraan kotiin, ettekä perkele poikkea mihinkään pupiin. Sanotte muijillenne, että vastaava anto hyvän urakan ja raahaa tulee ensi tiliin tuplasti enemmän mitä tuli ryypättyä. Ja sen tilin annatte kotiin lyhentämättömänä. Kelpaako ehto ? ” No hyvä, siis kättä päälle ja TÖIHIN.
No juonpa aamukahvin ja lähden kierrokselle. Työn touhussa oli liki 50 äijää, paletti näytti pyörivän niin kuin pitääkin, oli noista nuoremmista mestareistakin jo suuri apu.
Mutta Visamo ja Rönkkö painoivat kun viimeistä päivää, eivät edes kahville menneet muiden kanssa, eivätkä syömään. Eivät kehdanneet, mutta onneksi morkkis hellitti ja iltapäiväkahveelle jo menivät ja olivat jälleen porukassa mukana.
Kolmen aikoihin kolistali Visamo koppiin. ”Kestääkös selkä, painatte niin perkeleesti ?” ”Aateltiin ton Rönkön kanssa jäädä vähän ylitöihin, kun ilmakin on niin hyvä”. No totta kai, mutta älkää nyt paria tuntia kauempaa olko, kyllä 10 tuntia tuota vauhtia riittää”. ” Niin…mutta pitäis soittaa muijalle.” ”Tos on luuri, soittele.” ”Joo…mutta…kun se muija on sellasta villiä sorttia, ei ehkä usko, että oon töissä, että voisko vastaava puhua sen kanssa, meinaan…jos on tarvis?” ” No totta kai, kyllähän minäkin naiset tunnen ”Otti luurin ja veivasi numeron. ” ”Jorma täällä… joo… oon …usko nyt, puhu vastaavan kanssa.” ”Päivää rouva, joo Rönkön kanssa tekevät urakkaa paidat märkänä, ovat kovia poikia.”Näkemiin”.Tos on luuri.” Joo,ollaan kuuteen asti… suoraan kotiin..kulta!”Ojensi luurin ja puna lehahti kasvoille. Ja mennessään hyräili ”Tänä yönä onni suosii rohkeaa…”Siitä olen varma.
No nyt sitten kotiin, oli hyvä päivä ?

Perjantaina valettiin lattia ja maanantaina satoi ensilumi,

Becker kirjoitti...

Olipa jällen mukavaa luettavaa.
Hyvää Joulua Ykälle ja respan porukalle.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille ja joulun rauhaa teille kaikille.

RI kirjoitti...

Sotilasmuistoja : Kar/Pr, 2.pataljoona, Krh-komppania Utti kesä -63


Auringon laskun aikaan saattoivat jotkut nähdä hiipivän hahmon lähestyvän Korohoro komppanian parakkia. Siinä hiippaili uimarannan valvoja korpraali Sikuri, eikä ollut onnellinen mies. Pelko tuntui jokaisessa solussa, voi perkele, manaili Sikuri. Mutta yö oli tulossa ja nukkuakin pitäisi, vaikka huomenna lahdattaisiin.
Aamulla Sikuri heräsi kirjurin ravisteluun ” Toimistoon puhutteluun” ja virnuili päälle.Mikäs siinä ei ne ammu, mutta uus aamukampa varmaan tulee ostettavaksi.” Herra luutnanti, korpraali Sikuri ilmoittautuu.” Ja sitten se alkoi : vääpeli huusi suoraa huutoa ” Minä määräsin siut perkeeleen kollo uimarannan valvojaksi, koska eversti Kakko oli tulossa pataljoonan komentajan luokse saunaan ja en luottanut näihin uusiin alokkaisiin. Mutta te perkeleen tunari ette hoitanut tehtäviänne. Ja voi jumalauta miten saa hävetä koko komppanian puolesta.”
Oli onni, että komppanian päällikkö oli kesälomalla ja nuori reilu luutnantti oli tuuraajana. Tämä pyysi kertomaan mitä siellä rannalla oikein tapahtui, kun hän oli saanut saunalta tunnin puhelun ja varmaan kymmeniä kertoja vastannut ” Kyllä herra eversti”.
”Herra luutnantti : menin uimarannalle , vapautin alokkaan ja istuskelin laiturin päässä, kun siihen tuli pari viestikomppanian alikessua , juteltiin ja pelattin korttia. Vähän ajan päästä laiturille ui kaksi vaaleeta ja täytyy sanoa kaunista tyttöä ja ne tuli peliin mukaan. Ne oli idennttiset kaksoset ja niitten isä oli kuulemma vääpeli asevarikolla - oli ne vaan perhanan nättejä. Yht äkkiä toinen alikessuista huusi kosureva, mä olin kokonaan unohtanut, että on lauantai ja eversti tulossa saunaan. Juoksin tekemään ilmoitusta ja eversti tuli vihaisena kohti. ” Huusi, mitä nuo siiviilit tekevät meidän rannalla ajakaa ne pois. Ja tosiaan muutamat olivat tuleet viltteineen parikymmentä metriä meidän puolelle. Ei siinä mitään aitaa ole.Pyysin niitä lähtemään ja samalla eversti huomasi kaksostytöt laiturilla. ”Mitäs tyttöjä tuolla, pois,pois.” Minä pinkaisin laiturille ja huomasin myös everstin harppovan sinne. ”Tytöt, tytöt lähtekää pois, toi eversti on hemmetin vihainen”.
” Ei me yhtä everstiä pelätä, huusivat”. Menin everstin luokse ja sanoin ” Ei ne lähde ” Siitä se tosiaan pillastui ja suorastaan ryntäsi laiturille ja likat huuteli ” ei me yhtä everstiä pelätä” ja hyppäsivät veteen, polskuttelivat omalle puolelle. Ja kohta kosureva kaahasi saunalle. Viestialikessut tekivät katoamistempun, mistä Houdinikin olisi kateellinen.
Myöhään iltapäivällä eversti ajoi takaisin, mutta ei pysähtynyt. Pian sen jälkeen tuli pyörällä rannalle everstiluutnantti. Tein ilmoituksen, sanoi tulleensa katsomaan mikä sotku siellä oli ollut. Siinä asennossa seistessäni kysyi everstiluutnantti ikääni. ”Niin te olette vasta 18 vuotias , te ette ymmärrä miten vaarallista on kun nuori nainen pääsee sotilaan makuun.” ”En ymmärrä, vastasin.” ”Niin meilläkin täällä Kouvolassa on siitä surullisia esimerkkejä.” ”Tulen vaatimaan teille rangaistusta,” sanoi ja ajoi pois.
Kertoessani olin huomaavinani hymyn lutin silmissä, hyvä merkki ajattelin.
”Korpraali Sikuri asento ! Määrän teille rangaistuksen : Pihalta väännettävä kanto juurineen ja alue siistittävä, poistukaa !”
Toimiston oven takana oli käikki ryhmyrit : Paljon tuli yp:tä, mitä määrättiin? ”Yks vaivainen kanto, se me väännetään kaikki porukalla, Hei kaverit työpuvut päälle.!
Ja niin alkoi vääntö ja valokuvia otettiin muistoksi. ”Hei everstiluutnanti tulee pyörällä”,joku huusi.”
Wallman teki ilmoituksen:” Ryhmänjohtajat näyttävät alokkaille miten piha-alueita on hoidettava, vahvuus 14 ryhmänjohtajaa!”Pataljoonan komentaja vastasi : ”Ryhmänjohtaja on tärkeä alokkaiden kouluttaja. Te olette näyttäneet oivaa esimerkkiä.” Jatkakaa .”
Viikon kuluttua Sikuri oli alikersantti ja prikaatin tunnetuin mies. Vielä vuosien kuluttua saattoi kuulla upseerikerholla lauseen ” En ymmärrä herra eversti.” ja naurua päälle. RI

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta Ykälle ja Perheelle! !








Anonyymi kirjoitti...

Hyvää joulua Yrjöperskeleelle ja Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunnalle sekä kaikille jotka ovat täällä kommentoimassa! Maistukoon kinkku ja juomat ja jälkiruuat hyviltä!

Meinaatko hankkia kinkun myös joulun jälkeen tarjousmyynnistä? Itse harkitsen mutta en tiedä mikä on hyvä kilohinta tarjouskinkulle. Jäisenä se varmaan pitäis ostaa koska sulana se pitäisi paistaa heti.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Syytäkin itse kunkin ripustaa rumpulippaat aseineen hyllylle, kuulutetaanhan aivan näillä minuuteilla Turun joulurauha.

Yrjölle kiitokset hauskasta tarinasta ja rauhallista joulua.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kiitokset RI:lle, Vieraalle ja Korppi on oikeudelle ja rauhallista joulua.

RI:Kiitos sotilasmuisteluista ja joulun rauhaa.

Vieras: Kiitos samoin ja maittavia sapuskoja sullekin. Meillä ei uutta kinkkua osteta, vaan vanhan kinkun jämistä keitellään sitten hernesoppa.

Korppi on oikeus: Suomen Turku julisti joulurauhan juuri äsken, joten lippaat ja aseet laitetaan hyllylle tässäkin päässä. Joulun rauhaa sinullekin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Arskalle, hyvää joulun jatkoa ja kiitos sähköpostiviestistäsi. Tiedätkös, esittämäsi tyypistä juttua kirjoitin vähän toisesta vinkkelistä, mutta totesin sen toistaiseksi epäonnistuneeksi ja jätin julkaisematta. Täytyy jättää hautumaan

Tuohon MC:hen pääset muuten itsekin mukaan. Kopioi se blanko kuva, perusta oma chapter, julkaise se blogissa tai facebookissa tai jossain ja ilmoita siitä MC Tsuhnalle.