Elettiin
jouluaattoa erään suurehkon suomalaisen kaupungin hautausmaalla. Muuan mies
yritti sytyttää hautakynttilöitä sytkärillään varsin huonolla menestyksellä ja
manasi hiljakseen, kun ei tullut älyttyä ottaa mukaan tilanteeseen sopivampia
tulivehkeitä. Naapurihaudalla kynttilät syttymään saaneen perheen isä vinkkasi
miehelle ja heitti hänelle askin tulitikkuja. Mies koppasi askin ilmasta ja
kiitti nopeasti, tosin ajatellen itsekseen että mikähän hyypiö se tuokin oli ja
millä oikeudella hän tarjotun avun myötä esitti sytkäripelissä kynttilöitten
kanssa rämpinyttä miestä fiksumpaa ja kätevämpää.
Mies
oli nimittäin varsin tarkka arvostaan ja egostaan. Hän oli kyseisen kaupungin
lehden nuori ja innokas toimittaja joka rakasti ääntänsä ja naamaansa enemmän
kuin mitään muuta ja tähtäsi paljon korkeammalle kuin mitä tämä kaupunki saattoi
tarjota. Hänet tunnettiin tiedostavana
ja asialleen omistautuneena toimittajana, miehenä joka oli ottanut
suvaitsevaisuuden julkiseksi ohjenuorakseen ja joka oli tunnettu ansioituneena
äärioikeistolaisten metsästäjänä ja suomalaisten perinteisten arvojen kärkkäänä
ja armottomana kyseenalaistajana. Kuvainraastajana jotkut häntä pitivät ja
kieltämättä se oli tottakin, eikä mies sitä millään muotoa kieltänytkään. Kuvia
raastamalla ja perinteitä halveksumalla hän oli saanut mainetta ja ne piirit,
joissa hän liikkui ja jotka hänelle jotain merkitsivät pitivät mainetta
synonyyminä pätevyydelle ja oikeassa olemiselle. Mies oli jo aikaa sitten
oppinut, että älyllisyys tarkoitti nykyisin pelkkää fraasien toistamista. Se,
joka ne aggressiivisimmin ja useimmin toisti oli tämän viiteryhmän älyllisen
kukkulan kuningas ja hänellehän se sopi.
Toistokukkulan
kuninkaana hän oli saanut – nousevana tähtenä – itselleen sertifikoidun määrittelijän
aseman. Jos hän määritteli jonkun tahon tai ihmisen äärioikeistolaiseksi, se oli
äärioikeistolainen. Jos hän määritteli jonkun monelle ihmiselle tärkeän
perinteen vanhentuneeksi ja naurettavaksi, se oli vanhentunut ja
naurettava. Ja kun hän totesi, että jatkuva sotaveteraanien glorifioiminen oli keinotekoista
militarismin ylläpitämistä joka esti Suomea kehittymästä aidon suvaitsevaiseksi
ja monikulttuuriseksi maaksi, niin se todellakin oli silloin sitä. Perusteluja
ei tarvittu. Väite itsessään riitti.
Ja
miksi hän ei olisi määritellyt näin? Se oli helppo ja yleisesti hyväksytty tapa
ilmoittaa itsensä kansakunnan ylimpään älymystöön ja se takasi tien huipulle.
Aina Yleisradion puhuvaksi pääksi. Ehkä ylemmäksikin. Mies itse ajatteli, että
hänellä ei ollut isänmaata, eikä mitään, mille tuntea uskollisuutta ja mille
olla velkaa. Hänen isänmaansa oli tiedostavan toimittajan työ, ja sekin oli
vain tietty julkinen heijastus hänen kyltymättömän nälkäisestä egostaan joka
vaati jatkuvasti uutta hyväksymisen ruokaa itselleen. Todistaakseen, että hän oli
oikeasti olemassa.
Sen
vuoksi häntä ei olisi pahemmin huvittanut hytistä tällä typerällä
hautausmaallakaan. Hittojako niille aikaa sitten kuolleille tulia
sytyttelemään? Lahosivathan ne itsekseen ilmankin. Mieluummin hän olisi ollut
kotonaan, litkinyt punkkua ja vaikkapa selaillut facebookia joko laskeakseen
saamiensa peukkujen määrän tai ehkä etsimässä sieltä jotain uutta
äärioikeistolaista sensaatiota jonka hän saattoi paljastaa, tuoda julki ja
lisätä siten gloriaa omissa piireissään. Mutta hänen vaimonsa – suvaitseva ja tiedostava
ihminen toki sinänsä hänkin – oli kuitenkin halunnut tätä. Hän oli kuitenkin
astetta miestään sentimentaalisempi joten tällaiset turhat perinteet meinasivat
hänelle enemmän. No, vaimon sukulaisillehan tässä niitä kynttilöitä
sytyteltiin, joten kaipa tämä tulisi kestää. Muuten saattaisi olla makuuhuoneen
puolella viileämpää.
Viimein
mies sai suhrattua kynttilän sydämiin sen verran tulta, että sydän jaksoi
ruokkia itseään sulavalla steariinilla. Täysin turhaa, totesi mies itsekseen
mutta vietti silti vaimonsa kanssa hiljaisen hetken katsoen kynttilän liekkiä.
Tajuten
samalla, että siinä liekissä oli jotain outoa.
Liekki
ei lepattanut. Aivan kuin hän olisi katsonut valokuvaa palavasta kynttilästä.
Hän sulki silmänsä ja puisteli päätään, mutta näkymä pysyi samanlaisena. Kun
hän katsoi ympärilleen, sama ilmiö näkyi joka puolella. Valokuvia palavasta
tulesta. Ihmeissään olevia ihmisiä. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Hän
katsoi ylöspäin ja näki kahden variksen pysyvän paikallaan ilmassa heidän yläpuolellaan.
Niin kuin nekin oltaisiin vangittu valokuvaan. Seuraavaksi mies tunsi jotain,
jota ei oikein oikein osannut sanoilla hahmottaa mutta tunsi sen ympärillään
olevana paineena, joka sai verenkierron jyskyttämään korvissa. Jyskytys muuttui
maailman täyttäväksi sykkiväksi ääneksi ja mies huomasi löytäneensä sanan, jota
oli etsinyt. Odotus. Jotain oli tulossa. Jotain, jota hän ei haluaisi nähdä.
Vai oliko pelkkä tuntemattoman odotus pelottavampaa kuin mikään muu?
Sitten
mies huomasi, mitä hän oli odottanut, vaikkei halunnutkaan. Hangen alta
haudoista alkoi kohota tummia hahmoja. Hitaasti, hangen pintaa rikkomatta. Kärsivällisesti
ja kiirettä pitämättä seisomaan nousten ja lopulta paljastaen kasvonsa. Mutta
helvetti… ovatko nuo… nuohan ovat vainajia. Olenko minä joutunut keskelle
jotain zombieleffaa? Näenkö minä unta? Lopulta hän tajusi olevansa todellakin
hereillä, sai suunsa aukaistua ja huusi vaimolleen:
-
Jumalauta, nyt häivytään täältä! Autolle ja äkkiä!
Hän
huusi tämän, vain huomatakseen sen minkä monet muutkin ihmiset hautausmaalla.
Että ei siitä häipymisestä tainnut tullakaan mitään. Koska jalat eivät
liikkuneet. Ne olivat kuin pultattuja maahan. Mies katsoi sekä katkerasti että
kateellisen kauhuissaan, että osalla ihmisistä ne toimivat ja he alkoivat
poistua paikalta, tosin miehen mielestä omituisen rauhallisesti kävellen ja
heidän poistumistaan katsellessa miehen päähän tuli taas jostain, hänelle
vieraasta suunnasta sana. Kaksikin sanaa. Vapautus – Pelastus. Eikä se koskisi
häntä. Kun vapautuksen ja pelastuksen kokeneet ihmiset olivat kadonneet, haudoista
nousseet hahmot kääntyivät katsomaan jäljelle jääneitä ihmisiä
välinpitämättömällä ilmeellä. Ne eivät olleet sellaisia, mitä kauhuelokuvat
esittivät. Ei rääsyjä, ei pääkalloja eikä mädäntynyttä lihaa. Miesvainajilla
oli siistit tummat puvut. Joitain sotilaspukujakin näkyi. Naisilla oli kauniit
iltapuvut. Mutta kasvot olivat kaikilla kuolleen kalpeat, verettömät ja
ilmeettömät ja hahmojen silmissä hehkui pelottava kylmä hohde.
Vainajat
eivät välittäneet ihmisistä, vaan alkoivat kulkea kohti hieman edessäpäin
olevaa metsää. Hangen pinta pysyi rikkumattomana heidän jäljiltään. Ääntäkään
ei kuulunut. Vainajat kerääntyvät metsikköön ja jäivät paikalleen, aivan kuin
odottamaan jotakin. Lopulta paikalle tuli vielä neljä vainajaa. Kuolleitten orkesteri.
Yhdellä oli haitari, toisella viulu, kolmannella klarinetti ja neljännellä
kontrabasso. Orkesteri alkoi soittaa. Musiikki soi kuuluvasti ja tarkasti,
mutta siten kuin se olisi soinut hieman epäkeskolta ja siksi musiikin
kuuntelijan korvaan vääristävältä levyltä. Paikalleen jähmettyneiden elävien
korviin orkesterin soittama valssi kuulosti pelottavalta. Väärältä. Repivältä.
Rienaavalta. Pilkkaavalta. Olemattomalta, joka oli muuttunut olevaksi, ja jota
ei oltu koskaan tarkoitettu elävien kuultavaksi. Aivan kuin kyseinen kappale
oli aikanaan itsekin kuollut, pahaksi todettu, kielletty, haudattu, unohdettu
ja nyt haudasta vielä kerran esille manattu. Manattu, koska mikään
maanpäällinen ja elävä ei olisi ollut tarpeeksi pelottavaa tähän näytelmään.
Miespuoliset
vainajat kumarsivat, naisvainajat niiasivat, he tarttuivat toisiinsa ja
aloittivat tanssin. Vouvaavan ja epävireisen musiikin tahdissa he tanssivat
kuin koneet. Täydellisesti. Virheettömästi. Joka ainoa vainajapariskunta. Aivan
kuin tätä koreografiaa oltaisiin harjoiteltu jossain kaukaisuudessa ikuisuuden
verran. Niin kuin varmaan oltiinkin, tuumasi mies ja huomasi itsessään olevan
rakennetun minäkuvan pikkuhiljaa sortuvan tuntemattoman edessä palasiksi kuin
korttitalon. Täällä hän ei määrittelisi mitään. Täällä hän ei raastaisi kuvia. Tällä
hän oli vain sitä, mitä hän oli julkisen kuvansa ulkopuolella. Vain pelkkä
mies, katsottu ja kevyeksi havaittu. Jopa hänen itsensä katsomana, hän tunnusti
sen pelkonsa seassa itselleen. Neuvoton mies. Aseeton mies. Ja ennen kaikkea
sanaton mies. Hänen ulkoa opituilla sanoilla ei ollutkaan enää mitään
merkitystä. Ja mies tajusi, ettei hänellä ollut muuta tarjota kuin sanoja,
joitten merkitykselle nuo tanssivat hahmot ilkkuivat. Nuo tanssivat hahmot
olivat nyt näytelmän ohjaajia. Mutta mitä ne haluaisivat? Päätyisivätkö hän ja
hänen vaimonsa tämän näytelmän lopuksi itsekin ilmeettömin ja verettömin
kasvoin tanssimaan tuohon joukkoon, joka liikkui metsän keskellä sirosti ja
hankea rikkomatta, mutta jonka suista ei tullut ilmoille hengityksen huurua.
Merkkiä elämästä. Tällä hautausmaalla vietettiin kuoleman juhlaa, ja elävät
oltiin pakotettu statistiksi ja katsojiksi.
Miehellä
ei ollut käsitystä ajasta. Ei siitä kuinka kauan tämä makaaberi näytelmä oli
kestänyt. Ikuisuudelta se kuitenkin tuntui. Nyt se näytti olevan kuitenkin
loppumassa. Kieroutunut musiikki vaimeni hiljalleen ja loppui lopulta kokonaan.
Jäi vain hiljaisuus. Hiljaisuuden keskellä vainajat kumarsivat ja niiasivat
vielä kertaalleen. Ja sitten ne alkoivat kulkea kohti eläviä. Mies- ja
naispuolinen vainaja kulki kohti tiedostavaa toimittajaa ja hänen vaimoaan. Ne
pysähtyivät heidän eteensä ja katsoivat heitä ilmeellä, josta ei voinut lukea
mitään. Toimittaja sai lopulta suunsa aukaistua:
-
Mitä… mitä te aiotte tehdä meille?
Miesvainaja
katsoi hetken äänettömänä. Sitten hän kallisti hieman päätään ja puhui äänellä,
joka kuulosti siltä kuin jostain kaukaa tuleva tuuli olisi antanut voiman
hengettömille keuhkoille lausua sanat:
…mekö…
emme me tee teille mitään… jos tarkoitat tekemisellä sitä, että riistäisimme
elämänne… ei… me annamme teille vain muiston… paljon muistoja… ja ehkä tunteen…
uuden tunteen… aidon tunteen… tarpeellisen tunteen… niille, jotka osaavat ottaa
sen vastaan…
Vainaja
kääntyi hieman ja osoitti metsikköä, jossa oltiin pidetty oudot tanssiaiset:
…tuo
metsikkö tuossa… hautausmaa tulee aikanaan leviämään sinne… teidätkin tullaan joskus
hautaamaan sinne… me tansimme teidän tulevien hautojenne päällä… ilkkuen…
epävireisen musiikin säestämänä… niin kuin te olette tanssineet ilkkuen meidän
hautojemme päällä… jo vuosikymmenet…
sinua edeltävä sukupolvi kielsi sen kaiken, minkä me olimme sen eteen tehneet… hirvittävin
uhrauksin… mutta ne ymmärsivät jättää sentään koskemattomaksi sen hyvinvoinnin,
jonka olimme heitä varten rakentaneet… ymmärsivät pitää sen itsellään…
…mutta
sinä… sinä ja sukupolvesi vastenmielisimmät edustajat… joita on niin monta… te
haluatte hävittää senkin… jakaa sen kaiken, mitä saavutettiin… jakaa muille… vain
siksi, että ne ovat joitain toisia… niille muille, jotka älyävät vaatia… ja
niille, jotka eivät itse älyä, te neuvotte ja opetatte ahneudessa… rajattomassa
ahneudessa… ja te olette tehneet hulluudestanne itseisarvon… teille tämä maa ei
ole muuta kuin kasa paskaa, johon maailman kaikki kärpäset ovat tervetulleet
piehtaroimaan… te olette tämän hulluuden ylipappeja… ja tuomitsette hulluiksi
ne, jotka yrittävät toimia hulluuttanne vastaan… te ette osaa rakentaa… te ette
osaa säilyttää… te ette osaa itse edes hävittää… te osaatte vain aukaista oven
hävittäjien ja tuhoajien tulla… ja ylistää heitä kun he tulevat… ehkä sinunkin
olisi kuitenkin muistettava jotakin… ja koska et itse ymmärrä, me autamme
sinua…
Tämän
jälkeen miesvainaja käveli toimittajan läpi. Naisvainaja teki samoin hänen
vaimolleen. Se ei kestänyt kuin sekunnin, mutta sen aikana mies ehti kokea ja
tuntea tuon kauan aikaa sitten kuolleen miehen elämän. Köyhän lapsuuden.
Ankarat sotavuodet, pelon, kauhun, epävarmuuden ja haavoittumisen tuskan.
Ankaran jälleenrakennuksen. Ilon siitä, kun ruokaa sai ostaa ilman
elintarvikekortteja. Pikkuhiljaa tapahtuvan nousun. Ja sen hinnan, jonka
miesvainaja oli aikanaan kropassaan maksanut. Kovan työn uuvuttaman ruumiin,
joka ehti onnekseen nähdä menestyksensä. Menestyksen siitä, että oli saanut
aikaan seuraavalle sukupolvelle sen hyvinvoinnin, mitä ilman hän itse aikanaan
jäi. Mutta vain kohdatakseen seuraavan sukupolven pilkan ja hänen tekojensa
kieltämisen. Pilkan, jota seuraava sukupolvi harjoitti valmiista ja
yltäkylläisestä ruokapöydästä. Ja lopulta liian aikaisen, kovan työn
aikaansaaman kuoleman, viimeisenä mietteenä sen, että oliko tämä sittenkään ollut
sen kaiken vaivan arvoista.
Vain
sekunti. Joka kesti tiedostavalle toimittajalle ikuisuuden. Sitten kaikki oli
ohi. Vainajat olivat kadonneet, niin kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan. Yhtä-äkkiä
paikalle oli ilmestynyt uusia ihmisiä. Jotka katsoivat heitä suu auki,
suorastaan kauhuissaan. Yksi heistä uskaltautui kysymään:
-
Mistä… mistä ihmeestä te siihen ilmestyitte?
Toimittaja
ei ymmärtänyt ja kysyi puolestaan:
-
Miten niin ilmestyimme? Tehän siihen ilmestyitte. Me olimme laittamassa joulun
hautakynttilöitä kun tapahtui jotain omituista…
-
Joulun hautakynttilöitä? Mitä ihmettä sinä höpiset? Nythän on uuden vuoden
aatto.
Mies
katsoi kelloaan. Päivämäärä näytti 31. joulukuuta. Missä he olivat olleet
viikon? Mies ja vaimo katsoivat toisiaan, ymmärsivät olla väittämättä vastaan,
puhumatta mitään kenellekään ja poistuivat hiljaa autolleen. Auton päälle oli
kertynyt viisitoista senttiä lunta. Mitään puhumatta mies käynnisti moottorin,
joka viikon pakkasessa seisottuaan päästi kirskuvia vastalauseita, mutta
suostui lopulta käynnistymään ja molemmat alkoivat kaivaa autoa paksusta
lumesta pois. Sanaakaan ei vaihdettu. Sopivia sanoja ei ollut. Mutta ajatuksia
ei voinut pysäyttää. Eikä niitä voinut karkoittaa. Ajaessaan pois hautausmaalta
mies mietti sitä kokonaista elämänkokemusta, joka oli syöksähtänyt hänen
mielensä läpi elämänsä pisimmän sekunnin aikana. Sitten hän ajatteli omaa
elämäänsä ja sitä, minkä pohjalle hän oli sen rakentanut. Hän ymmärsi
mitättömyytensä. Hän ymmärsi valheellisuutensa. Hän ymmärsi tekopyhyytensä. Ja
hän tunsi sen uuden tunteen, jonka vainaja oli hänelle luvannut tarjota.
Hän
tunnisti sille tunteelle nimenkin. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tiesi
tuntevansa häpeää. Mutta hän tunnusti itselleen pienuutensa. Hänestä ei olisi
kasvamaan kokemuksestaan. Hän ei uskaltaisi katsoa itseään peiliin. Hänestä ei
tulisi koskaan miestä. Hän olisi jatkossakin tiedostava toimittaja, joka
raastaisi kuvia alas. Hänestä ei olisi koskaan muuhun.
Hotellin respasta toivotetaan lukijoille
onnellista uutta vuotta 2016. Ja kuluneen vuoden jälkeen niitä toivotuksia
todella tarvitaankin. On väärin sanoa, että Suomi menetti järkensä vuonna 2015.
Ne ihmiset, jotka asioitten kulkuun voivat vaikuttaa, eli poliittinen ja
virkamieseliitti sekä valtamedian edustajat ovat menettäneet järkensä jo paljon
aikaisemmin, ja kuluneena vuotena he ovat jatkaneet kollektiivisen hulluutensa
tiellä aina kiihtyvää tahtia.
Sen sijaan hyvin suuri osa tavallisista
kansalaisista on kuluvan vuoden aikana havahtunut välinpitämättömyydestä
maahamme kohdistuvan vaaran täydelliseen ymmärtämiseen. Seuraava vuosi näyttää,
suhtautuuko hulluutensa alamäessä oleva eliitti siihen yhtä välinpitämättömästi
kuin aikaisemminkin. Joka tapauksessa juuri ne tavalliset kansalaiset, ja vain
he joutuvat maksamaan utopian kalliin laskun ensi vuonnakin. Niin rahassa kuin
inhimillisessä kärsimyksessä.
40 kommenttia:
Danse Macabre sopii tähän kuin nenä päähän: https://www.youtube.com/watch?v=YyknBTm_YyM
Ykälle onnellista uutta vuotta!
Loistava tarina taas kerran! Tuon lumisen hautuumaan oikein näki mielessään, ja tulipa mieleen parikin tuttavaa, jotka istuvat tuohon tiedostavan toimittajapariskunnan rooliin...
Tämä on tosiaan se vuosi, jolloin järjestelmä tuntuu lopullisesti menettäneen järkensä. Kaheleimmat ovat tietysti olleet järjiltään jo vuosikymmeniä, mutta nyt joutuu hiljalleen ihan jokainen tavallinen tallaajakin valitsemaan puolensa, vaikkei sitä haluaisikaan. Kuten sanoit, on tämä hulluus myös herätellyt ihmisiä sitä vastustamaan. Itse olen puinut nyrkkiä taskussa jo aika monta vuotta, mutta vasta tänä vuonna mentiin sen rajan yli (pun intended), että oli pakko alkaa pitää asiasta myös meteliä.
Jotkut tiedostavat tahot voivat nähdä valon joka Voiman Pimeältä Puolelta kajastaa, tosin siihenkin vaaditaan pienemmänpuoleinen ihme:
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208782-turvapaikkaralli-ei-ole-solidaarisuutta-se-on-hulluutta
Toivotan Ykälle, Ylvalle ja koko hotellin henkilökunnalle erittäin hyvää uuttavuotta. Olkoon seuraava vuosi parempi kuin tämä.
--Madri
Tervehdys Heposelle, Thulelle ja Madrille & kiitos kommenteistanne.
Heponen: Kiitos linkistä ja onnellista uutta vuotta sinnekin päin.
Thule: Kiitokset. Vaihteeksi tämmönen nationalistinen kauhupätkä. Jos vaan olis saanut Slemmyn juontamaan. Presidenttimme Sauli Niinistö ihmetteli hiljan, että mikä kumma on, kun kansa jakautuu. Onkohan niin, että hän ei todellakaan tajua miksi, vai eikö vaan ilkeä ääneen sanoa?
Madri: Kyseisen Syvälän kirjoituksen arvoa nostaa se, että hän on siis sekä kirjailija että toimittaja joitten pitäisi tietenkin oman viiteryhmänsä mielestä ajatella pelkästään punavihreän suotimen läpi. Eli tod näk hänelle on omiensa suunnasta tulossa vahva matalapaine, joka sisältää haisunäädän kusimyrskyjä. Hotellin henkilökunta kiittää ja toivottaa sinulle onnea ja menestystä tulevalle vuodelle.
Kaikesta huolimatta toivotan erinomaista ja loistavaa alkavaa uutta vuotta Ykälle ja kaikille.
...Ja kyllä, kertomus oli koskettava.
Hyvän tarinan tuntee siitä, että sitä huomaa olevansa itsekkin jollain tapaa siellä sisällä ja näkevänsä tapahtumien kulun kuin filminä. Tämä oli sellainen tarina. Henkisesti kuolleen PK-toimittajan herättämiseksi ei taida ihan riittää edes potkut töiden vähenemisen vuoksi. Aina niitä ottajia riittää.
Mitä Presidentti Niinistöön tulee, niin hänen lausuntosnsa ovat jo pitkään olleet aika ympäripyöreitä. Joko mies ei virkansa puolesta uskalla ottaa kunnolla kantaa, tai sitten häntäkin vaivaa sama kuin maan hallitoakin riivaava kansalaisten väheksyntä ja ylimielinen suhtautuminen. Saas nähdä ketä seuravissa pressan vaaleissa äänestän, jos ketään.
Edellisessä blogissa Soomepois Eestist ihmettelo miten Ruotsissa on media pystynyt aivopesemään kansan niin perusteellisesti.
Ei sitä ole media yksin pystynyt tekemään. Kansa on alunperin ollut sentään aika fiksua. Kyllä siihen on tarvittu useita vuosikymmeniä jatkunut kulttuurimarksistinen
propaganda joka alkaa jo tv:n lastenohjelmista ja jatkuu peruskoulusta aina korkeakouluun asti. Se sukupolvi jolla on vielä toimivat aivot jäljella eivät enään vanhuksina viitsi tapella zombeja vastaan. Sosiaalidemokraattinen menestystarina on kääntynyt irvikuvakseen, jonka aikaansaattoi Olof Palme pääministerikaudellaan ja jota muut ovat jatkaneet.
Jos huvittaa, niin katsokaas joku tämänvuotinen SVT:n lasten joulukalenteri.
Tässä hyvä esimerkki sosialistisesta aivopesusta:
http://www.svt.se/barnkanalen/barnplay/julkalendern-tusen-ar-till-julafton/5456578
Noudattaa totuttua ruotsalaista kaavaa: Lapset ovat pieniä neropatteja, isä on puoli-idiootti ja äiti feministiseen tyyliin perheen pää.
Olen usein todennut, että elämme mielenkiintosia aikoja, mutta ihan näin mielenkiintoisiksi en olisi niitä toivonut. Ihan naapurimaan tasolle ei sentään ole vielä vajottu, mutta suunta näyttää samalta.
Hyvät Uuden Vuoden 2016 toivotukset sinne Respaankin, ja pidätellään henkeä.
T.Becker
Tervehdys Tom Kärnälle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.
Tom: Kiitokset ja voimia eloon tulevalle vuodelle.
Becker: Kiitokset kannustuksesta tarinan kertojalle. Mitä tulee tuohon presidenttihommaan, niin siinä vaiheessa kun presidentinvaaleissa siirryttiin suoraan kansanvaaliin, niin myös presidentin valtaoikeuksia karsittiin. Ja näin jälkeenpäin se oli viisasta. Ajattelepa, jos Tarja Halosella olisi ollut Kekkosen valta. Muistan vuoden 2000 vaaleista senkin, kuinka moni nainen ihan hysteerisenä kiljui, että nyt pitää saada Halonen presidentiksi ihan vaan sen takia, kun sillä on se tietty härpäke jalkojensa välissä.
Ruotsi ei ole enää valtio. Se on sairaus. Ja se maksaa sairautensa hinnan tulevaisuudessa kaksin kallein. Joko teurastuksena tai totaalisena alistumisena joka tietysti myös tietää teurastusta. Hyvää uutta vuotta myös sinulle.
Ykä, Sinulla on mahtava kynä ja mainio kyky nähdä ja kertoa asiat tarinoina. Kertomukset ovat liikuttavia ja ne paranevat vain entisestään. Nämä tulisi saada minielokuviksi, joita suvaitsevaiston tulisi katsoa penkkiin naulittuna. Nämä varmasti tuottaisivat sen tarvitun piston moniin sydämiin. Oletko miettynyt elokuvien käsikirjoittaista? Meinaan sinun kaltaisia kynäilijöitä ja oivaltavia kertomuksia tämän maan väki kaipaa nyt enemmän kuin koskaan.
Hyviä kertomuksia kerta kaikkiaan, jatka samaan malliin!
Tervehdys, Mongolikonsuli ja kiitos kannustuksesta. Luulen, että minusta ei olisi minkään elokuvan käsikirjoittajaksi. Näen kyllä nämä tarinat visuaalisesti mielessäni kun niitä väsäilen, mutta näyteltyyn muotoon kirjoittajaksi minusta ei ole. Ei riitä taito. Ne on eri heput, jotka niitä tekevät. Ja tuskinpa mikään elokuvantuottaja olisi näistä kiinnostunutkaan. Ns. taidemaailmamme on kovasti vihervasemmistolainen.
Ei kannata suotta olla vaatimaton! Taidemaailmamme on pitkällisen solutuksen vuoksi toistaiseksi vihervasemmistolainen. Näen sinun tarinoissa kuitenkin potentiaalia Suomalaisen kulttuurin uuteen kultakauteen.
Esimerkkinä MV-lehti on jo hyvä haastaja valtamedialle. Vihervasemmiston hegemonia on heikolla pohjalla jo silläkin saralla ja vain yksi Toimittaja on saanut niinkin paljon aikaan. Toistaiseksi ja ainoastaan toistaiseksi kulttuuri on heidän vallan ydin. Sitä pitää horjuttaa. Elokuvamaailmassa on toki omat haasteensa ja ymmärrän sikäli epäilyt. Mutta muista: Sinä, ja sinunkaltaiset todelliset Taiteilijat edustatte uutta elinvoimaisempaa vastakulttuuria.
Niin tai näin kunnioitan ja totean hienoa työtä jo tämäkin. Toivottavasti suvaitsevaisto saisi tarinat silmiensä eteen ja kokisivat epäilyksen pirun läsnäolon.
Suuri kiitos Ykälle kaikista tarinoista ja ajattelemisen aiheista vuosien varrelta. Beckeriä mukaillen, pelkään, että ensi vuodesta tulee mielenkiintoisempi kuin kukaan on valmis vastaanottamaan. Pyrkikäämme kuitenkin kohtaamaan meitä, läheisiämme ja maatamme uhkaavat vaarat luopumatta arvoistamme, järkähtämättä, määrätietoisesti ja pelkoa vailla.
M-konsuli otti esille hyvän pointin. Amren.comin Jared Taylor kertoo havainnostaan, että videot tavoittavat paremmin suuren yleisön kuin hyvin kirjoitetut artikkelit.
"I used to be excited when a video got 25,000 views in a year.
Thanks to these videos, more and more white Americans — especially young people — are learning about American Renaissance and what we represent.
I never would have predicted it, but today the majority of people who discover American Renaissance do so through our videos.
Videos have a much greater impact on young people than in-depth articles or investigative reports.
That is why I am writing to you: Better videos bring even bigger audiences."
Lainaus on ote Jared Taylorin viestistä, jossa pyydetään rahalahjoituksia videostudiota varten. Viesti ponnahtaa auki omassa ikkunassaan, kun menee amreniin ja klikkaa artikkelia "Black Lives Matter: Hysteria and Lies"
Arvelen kumminkin, että Ykän novellin muuttaminen videoksi tai lyhyeksi elokuvaksi on isompi juttu kuin uskommekaan. Laadun pitäisi olla korkea, tarvittaisiin näyttelijät, musiikit, puvustukset, maskeeraukset ja vaikka mitä muuta. Kirjoitus on taideteos ja niin olisi videokin.
acc
Hoplofoobikkojakin tänne vielä roudataan kaiken muun "hyvän" lisäksi:
http://yle.fi/uutiset/metsastykseen_vedotaan_toisiamme_tapetaan/8545293
Länsimaista kehitystä viimeisen parin vuosikymmenen aikana voi aika luontevasti verrata Kiinan kulttuurivallankumoukseen. Samanlaisesta asiasta on kyse, vaikka yhteiskunta, jossa vallankumousta toteutettaan, on täysin erilainen.
Kulttuurivallankumouksessa tanssitaan vainajien haudoilla ja häpäistään heidän taantumukselliset perinteensä.
Tervehdys Mongolikonsulille, Pörri Oravalle, acc:lle, Anolle ja Vasarahammerille & kiitos kommenteistanne.
Mongolikonsuli: MV-lehti on kieltämättä hyvä alku, toivoisin sen tosin hieman skarppaavan ja jättävän nuo juutalaissalaliittojutut pois. Kulttuurielämämme on kyllä niin ylisuvaitsevaa kuin olla osaa. Tero Vaara taitaa olla ainoa, joka uskaltaa olla julkisesti toista mieltä. Minä en muuten osaa mieltää itseäni minkäänlaisena taiteilijana, vaan olen ihan tavallinen häiskä niin kuin muutkin. Mutta ajattelin kyllä rääpiä turpaani seuraavanakin vuonna ja antamasi kannustus auttaa siinä. Kiitokset.
Pörri Orava: Kiitokset. Ensi vuosi on kyllä varsin mielenkiintoinen, mutta niin kuin totesit, ei meillä ole varaa antaa periksi.
acc: En ole asiantuntija näissä videohommissa, mutta sellaisten tekeminen tuskin on helppoa. Olen jo aikaa sitten antanut luvan kahdellekin eri taholle tehdä näyteltyjä versioita Antero Lärvänen-kirjoituksista, mutta ei niistä ole kuulunut mitään.
Ano: Jaahah, Yle on taas etsinyt ”auktoriteetin” ulkomailta. Muistaakseni ne vuosi sitten tekivät samoin. Milloinkahan ne kaivavat Jaana Haapasalon naftaliinista?
Vasara: Ei huono vertaus. Varsinkin kun mietitään hysterian tasoa. Pahin esimerkki lienee tämä Rasmuspelleporukan kampanja, jolla pyritään savustamaan rasisteiksi määritellyt ihmiset pois työpaikoistaan.
Hyvää tulevaa ja onnellista uutta vuotta sinnekin päin. Sitä totisesti tarvitaan kun katselee näitä uutisia, pahoittelut että linkit ovat kahteen erääseen propagandatuuttiin ja yhteen vähän lievempään:
OAJ: Suomessa tarvitaan satoja opettajia lisää, tämä toteamus uutisessa vetää mietteliääksi "Opettajille ei ole erityisiä kelpoisuusvaatimuksia valmistavan opetuksen ryhmien opettamiseen." Eli matujen ollessa kyseessä, eräistä kelpoisuusvaatimuksista voidaan poiketa. Vähän samalla lailla kuin kävi sen vähemmistövaltuutetun valinnan kanssa. Koulutuksesta piti leikattaman varoja, mutta nyt sitten opettajia rekrytoidaan lisää, millähän työehtosopimuksilla.
Yrittäjät: "Suomeen tarvitaan lisää maahanmuuttajia, samaa jaksetaan jauhaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen, vaikka työttömyyskortistossa olisi valmiina tuhansia ja taas tuhansia työhaluisia ihmisiä. Laittaa mielen vakavaksi.
Juhani Huopaisen ehkä hieman profeetallinen bloggaus parin vuoden takaa Pisa-tutkimus ja maahanmuutto, viimeinen kappale kiteyttää asian tosi hyvin
"Miksi ylipäätään asiasta on vaikea puhua ilman rassistileimaa? Onko minulla joulutortunkuva hihassa, jos totean, että olisin ollut seitsemänvuotiaana kusessa, jos olisin joutunut kiinalaisen peruskoulun ensimmäiselle luokalle?"
Viron ex-ulkoministerin mielipide Suomen mamu-politiikasta elokuun loppupuolelta (suomeksi) Kristina Ojuland.
Menee asian vierestä, mutta samasta yhteydestä bongasin Suomen monopoliyritys Alkon oikeustaistelua tallinnalaista SuperAlkoa vastaan SuperAlko sai ison joululahjan, koskien Alko-sanankäyttöä. Nyt Alko sitten kaikessa "viisaudessaan" valittaa tuomiosta! Huhhuh, siinä palaa hyvin veronmaksajien varoja. Miksi pitää taistella tuulimyllyjä vastaan, kuinka moni kuluttaja muuten sekoittaa Alkon ja SuperAlkon keskenänsä....?
- Soomepois Eestist -
".... toimittaja Sam Kingsley muutti Suomeen vuosi sitten*. Aiemmin hän on työskennellyt tutkivana toimittajana Iso-Britanniassa BBC:n ja Channel 4:n ajankohtaisohjelmissa."
(* Syksyllä 2012 siis, Vittuuntuneen NettoVeronmaksajan tarkennus)
Kyl määki haluaisin ennemmin tyäskennellä YLEssä kuin BBC:llä? ;)
On se niim maan palijo laarukkaampi ja reheellisempi media.
(YLE siis.)
Enklannin kiälises versiossa oli tuaretta videomateriaaliakin pyssylöitten haittavaikutuksista:
http://yle.fi/uutiset/something_terrible_has_happened_does_finland_need_to_wake_up_to_its_gun_problem/8535425
Kiitos Ykä mielenkiintoisesti kirjoitetuista jutuistasi myös tämänkin vuoden aikana. Tämänkin kirjoittelijan olisi ehkä hyvä poiketa hautausmaalla: http://yle.fi/uutiset/politiikan_hullu_vuosi_2015_keskustelu_leimahti_liekkeihin__torkya_pelottelua_ja_pakkopullaa/8553341
Toivon kuitenkin Ykälle, Ylvalle ja muille tämän blogin seuraajille Hyvää Uutta Vuotta 2016! Toivon mukaan myös mediavallan ja päättäjien silmät ja mieli avautuvat näkemään paremmin tämän maailman hulluuden.
Sepi
"Maine synonyymina pätevyydelle ja oikeassa olemiselle..." Tuo lienee narsismin yhteydessä yleinen asenne. Kyse on siitä, että kuka saa eniten positiivista (tai edes jotain) huomiota eikä siitä, mitä logiikka ja kausaalisuhteet sanovat.
"Määrittelijän asema"... Tulee niin elävästi mieleen lähisukulainen joka kuuluu mokutuksen pimeään ytimeen. Hänen pitää päästä määrittelemään kaikki ja sitä kautta käyttämään valtaa kaikessa. Jopa muiden ihmisten ajatukset ja tunteet ovat muka alisteisia hänen täydelliselle määrittelyvallalleen. Ja pahimpiin majesteettirikoksiin kuuluu aina se, että tuo absoluuttinen määrittelyvalta kiistetään tai evätään häneltä. Perusteluja muuten on. Ne ovat lähes aina kehäpäätelmän muodossa. Milloin ne eivät muodosta kehäpäätelmää, niiden ytimessä on se, että asian on oltava niin, koska hänestä "tuntuu" siltä.
Ykä:
En usko sinua kun sanot ettei sinusta olisi muokkaamaan tarinoitasi käsikirjoituksiksi. Kyllä sinusta olisi.
Ei-niin-luovat ja vähemmän-innovatiiviset käsikirjoittajat käyttävät muutamaa peruskaavaa:
1) "Character based, story driven".
2) Synopsis ("puolen sivun tiivistelmä" -> treatment ("lyhennelmä") -> storyboard (kuvakäsikirjoitus) -> käsikirjoitus -> tuotantoraamattu -> tuotanto -> tuotos. (Tämä siis ajallinen ja työnkulullinen etenemisjärjestys.)
3) Kahvinjuominen ja tyhjä paskanjauhaminen korvaavat suuren osan ideoinnista ja asioiden sopimisesta niin että käsikirjoittaja jää tyhjä päällä olevaksi marionetiksi.
Sulle toi kaava ei sovi sillä olet juuri sellainen luova, innovatiivinen ja mielen sisällä visualisoiva henkilö. Hajoaisit henkisen ahdistavuuden alla kappaleiksi jos yrittäisit toimia tuolla idioottikaavalla.
Sulle voisi hyvin sopia sama kaava kuin mulle (ja Chaplinille ja kaikelle muullekin hauskalle huumorille).
1) "Story based, character driven". Eli henkilöhahmot pitää tehdä niin hyvin, että kun ne sijoittaa tarinan lähtötilanteeseen, niin se tarina alkaa sen jälkeen elää ihan omaa elämäänsä ja aika usein yllättää kirjoittajan itsensäkin.
2) Novelli/kirja/tarina -> tuotantoraamatun luonnos -> käsikirjoitus -> treatment -> synopsis -> storyboard -> tuotantoraamattu -> tuotanto.
3) Hoidat ideointia itse. Jos se ei jollekulle kelpaa, niin etsit toisen yhteistyökumppanin. Ei kannata lähteä "komiteakamelisuunnittelukahvitteluihin" pelkästään sen vuoksi että niiden muut osallistujat omaavat pitkän kokemuksen ja näkemyksen.
Raha ja valta on tuotannossa, ei luovassa työssä. Ellei saa itselleen sellaista työnkulkua ja roolia, jossa saa olla oma itsensä, niin rikkoutuu kappaleiksi kun rutinoituneet rahan, vallan ja henkilösuhteiden avulla toimivat tahot vääntävät kaiken itselleen tutuimpaan muottiin. Se heille tutuin muotti on aina keskinkertainen, luovan sijaan soveltava, heille edullinen ja käsikirjoittajalle epäedullinen.
Pitää saada yksi hyvä ohjaaja oman ideansa taakse, innostumaan ja kiinnostumaan. Silloin ja vasta silloin käsikirjoittajalla on mahdollisuus kestää tuotannon suunnasta tulevia paineita ja vaatimuksia heikkolaatuisen tusinatuotannon tuottamiseksi.
Tuotanto ei varsinaisesti vaadi tai halua tehdä roskaa. Tuotanto haluaa ettei sen tarvitse paneutua mihinkään liikaa tai liian aikaisin. Tuotannon huomiota ohjaa raha ja aikatauluttaminen. Jos ja kun sisällöntuotanto mietitään ja organisoidaan niiden ehdoilla, niin ellei lopputulos on joko tolkuttoman kallis tai keskinkertainen ja tylsä - tai sekä että.
Jumalan siunausta Ykän kässäröintipohdiskeluille täältä Nääsurbanian metsänreunasta. Jos haluat turista tästä aiheesta lisää niin sähköposti toimii. Selitän mielelläni työnkulun ja sen alan sudenkuoppia siinä määrin kuin niistä itse jotain tiedän, tajuan tai olen viitteitä saanut.
Asia sinänsä on muuten varsin kiehtova ja kiinnostava - etenkin jos ei ota kaikenmaailman yritysvideoiden tekijöiden kässärinkirjoitusohjeita liian tosissaan.
Nyt Ykä sitten pokkaa blogistanin virtuaalioscarin kategoriassa Horror-,SciFi- ja Fantasiastories-2015!Leffaversion teko kyllä pitäisi ulkoistaa suuren meren taa,Suomen "kulttuurieliitin" suurin joukko-orgasmi kun tulee siitä,että Marskia näyttelee musta.Josko Renny Harlin palaisi poliitisesti epäkorrekteihin alkuaikoihinsa?Vaan mistä löytää niin selkärangaton näyttelijä,että pystyisi luontevasti vetämään suvakkitoimittajan roolin?
Tuo kulttuuriväki Suomessa on muuten itse aina vinkumassa,ettei ole olemassa suomalaista kulttuuria,se on vain surkeasti paremmilta kopioitua paskaa-ehkä näin onkin nykyään,ovat kattoneet peiliin!Vaan kunnon kansankulttuuria voi youtubettaa haulla Jösse Järvenpää-Irwinmeininkiä nykymenosta.Hyvää Uutta vuotta koko isänmaalliselle porukalle,sinnitellään kiusallakin myös vuosi2016!
T:Vesku
Tervehdys Soomepoisille Eestist, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Sepille, Ano1:lle, Ano2:lle ja Veskulle & kiitos kommenteistanne.
Soomepois Eestist: Kiitos linkeistä. Ja toivottavasti Viro pysyy linjassaan ja välttää sen hulluuden joka tuli Suomenlahden pohjoispuolelle.
VNV: Ylelläkin ulkomaalaisuus näyttää olevan meriitti sinänsä, puhui heppu minkälaista tuubaa hyvänsä.
Sepi: Kiitokset. Nythän näyttää siltä, että virallisen totuuden ulkopuolella toimivia tahoja vastaan hyökätään taas oikein urakalla ja tuo linkittämäsi kirjoitus oli siitä hyvä esimerkki. Oikein hyvää uutta vuotta sinullekin.
Ano1: Noihin on tullut törmättyä ja ne näyttävät valitettavasti kasaantuvan aivan vääriin paikkoihin.
Ano2: Kiitokset, mutta minulla ei itselläni ole kiinnostusta näytelmäilmaisun suuntaan. Olen todennut aikaisemminkin, että jos joku haluaa kokeilla, niin lupa on toki annettu.
Vesku: Minähän seuraan sinänsä suomalaista ns. kulttuuria hyvin vähän. Sen, mikä ”kulttuurihenkilöistä” on tullut huomattua, niin niillä on suorastaan keskinäinen kilpailu siitä, kuka eniten ja näkyvimmin suvaitsee. Onnea ja menestystä tulevalle vuodelle.
Hyvää Uutta Vuotta koko hotellin henkolökunnalle!
En vielä edes kerennyt lukea tätä. Mutta siltä varalta jos en muutoin tänään ehdi, toivotan Yrjölle, Ylvalle, hotellin porukalle ja blogin lukijoille Hyvää Uutta Vuotta!
Tervehdys Anolle sekä Vieraalle ja onnen & menestyksen täyttämää uutta vuotta.
Hyvää Uutta Vuotta Ykälle ja muille Huitsinnevadaan, ja tietty lukijoille myös!
Koska minulla ei ole omaa forumia, ja minut on bannattu esimerkiksi US:sta, niin rasitan tätä blogia seuraavalla mielestäni todella järkyttävällä osoituksella todellisesta suomalaisesta tietämättömyydestä, poliittisesta kähminnästä ja vahingonteosta kansalaisia kohtaan. Kyse on Finaviasta ja Berneristä. Monet ovat asiasta kirjoittaneet, jopa kansanedustajina toimivat juristit, mutta kun ei ole hankittu julkisesti nähtävillä olevaa tietoa tai ei ole ymmärretty mistään mitään, niin asiasta ei ole saatu sen selvempää. Tappiot ovat huomattavasti suuremmat kuin 34 miljoonaa.
Kun luette alla olevan, niin kysykää, miten Finavian osalta voidaan perustella johdannaisiin sijoittamista, tai sijoittamista yleensä, jos yrityksen ei ole edes tarkoitus tehdä VOITTOA? Miten tällöin perustellaan yhtiössä oleva TULOSpalkkaus, jos tulosta ei ole edes tarkoitettu tehtäväksi? Nyt on toimittu yhtiöjärjestyksen vastaisesti, ja sekä toimitusjohtajan, hallituksen että tilintarkastajien tulisi olla vahingoista solidaarisessa vastuussa. Saatanan tunarit!!!
”Näiden osalta yhtiön oma, keskeinen dokumentti on yhtiöjärjestys. Yhtiöjärjestyksessä voidaan poiketa osakeyhtiölain säännöksistä (sallituissa kohdissa) ja/tai määrätä lakia tarkemmin yhtiön toiminnasta".
Finavian yhtiöjärjestyksen 3 §:n 2 momentin mukaan yhtiö voi toiminnassaan erityisestä syystä poiketa osakeyhtiölain mukaisesta osakkeenomistajan voitontuotto-olettamuksestaan toimialallaan, jos kyse on:
1) valtakunnallisen lentoasemaverkon ylläpidosta,
2) ilmaliikennepalvelujen tarjoamisesta Suomen ilmatilassa,
3) luvanvaraisen koulutustoiminnan järjestämisestä lainsäädännön edellyttämällä tavalla tai
4) toimialalainsäädännön mukaisista yhtiölle asetetuista muista tehtävistä.
Voitontuotto-olettamasta voidaan siis käytännössä poiketa lähes koko toiminnassa.”
https://www.vtv.fi/files/3716/15_2013_Finavian_johdannaissopimukset.pdf
Hyvää uutta vuotta Yrjöperskeleelle ja respan väelle, ja paljon kiitoksia tämänkin vuoden mainioista kirjoituksista.
Tervehdys Castorille ja Reijo Koiraalle ja hyvää uutta vuotta.
Castor: Tämä blogi ei sensuroi.
Reijo: Kiitos mainioista sarjakuvista.
Toivon todella että tämä homma alkaa mennä järkevämpään suuntaan.
Joka päivä saa lukea kuinka elintasopakolaiset ryöstää, raiskaa, hakkaa ja tappaa suomalaisia. Sitten ne suvakki perkeleet selittelee että ne ovat "yksittäistapauksia". Kirveelle olisi töitä! Ja Lemmykin on lähtenyt soittamaan yläkerran orkesteriin.
Vttu mikä vuosi.
Hyvää uutta vuotta Ykälle!
Olen huppelissa mutta päätin kokeilla onnistunko lähettämään alkaneen vuoden ekan viestin Ykän voitiin....
Kirjoitusvirhe, viimeisen sanan piti olla "blogiin". Kännykkä ehdottelee kummia sanoja ja muuttaa niitä itsekseen...
Mielipide jostain asiasta ei ole laissa hyväksytty syy työsuhteen lopettamiseen työnantajan päätöksellä. Siksi tuon pelleporukan DDR-meininkiä ei pidä noudattaa. Blogia lukevat lakimiehet voivat kertoa tarkemmin.
Tervehdys Anolle ja Vieraalle & kiitos kommenteista.
Ano: Yhdyn toiveeseesi. Tosin pelkään että asioitten on mentävä vieläkin huonommiksi ennen kuin ne voivat mennä paremmaksi. Oikein hyvää uutta vuotta sinullekin.
Vieras: Joo, laitoit blogin ensimmäisen kommentin kuluneelta vuodelta. Mielipide vs. Lakiasiasta olen samaa mieltä kanssasi. Pelkään vaan pahoin, että demlalainen oikeusjärjestelmämme ei ole.
Hyvää uuttavuotta hotelliin.
Tämä ylenannon pyssyjutun Mikko Niskasaari puki tämmöiseksi.
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/220
Muistakaa ostaa ammuksia. Metsästyskausi lähestyy ;)
Tervehdys, Habahoo ja uudet vuodet sinnekin. Oli erittäin asiallinen kirjoitus.
Ei koske eurooppalaisia,pelkästään:
http://alphagameplan.blogspot.fi/2016/01/immigration-is-rape-culture.html
Ruotsi: (ja Ranska)
http://www.unz.com/isteve/chinese-stereotypes-of-europe/
Saksa:
https://heartiste.wordpress.com/2016/01/03/spot-the-antiwhite-race-cuck-child-sacrifice/
Pekka-Lu?Tullut varmaan jalkapallisti Pekka Lagerblomista
Myös edeltävä postaus "Spot the cuck" kannattaa katsoa
Meanwhile in Pravda
http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1451448414990
Jotain hyötyä täällä olemisesta sentään on. Vaikken ole mikään suuri lätkäfani, niin näen kaikki matsit.
Tervehdys Anoille ja Beckerille & kiitos kommenteistanne ja linkeistä. Noita pikkuleijonien pelejä on tullut täälläkin katseltua. Meillähän ei kaikkia matseja näytetty, koska Yle ”käytti veronmaksajien rahoja vastuullisesti”.
Lähetä kommentti