perjantai 16. maaliskuuta 2018

SNAGARILLA


Elettiin syyskuun loppupuolta eräällä pienellä paikkakunnalla jonka ohi ihmiset yleensä vain ajoivat ja pysähtyivät vain silloin jos heillä oli siellä oikeasti asiaa. Ja se toimitettava asiahan oli vuosien myötä valitettavasti vähentynyt tälläkin paikkakunnalla työpaikkojen ja sitä myötä ihmisten vähetessä. Hieman keskustan – jos sitä sellaiseksi saattoi ainakaan eteläsuomalaisesta näkökulmasta sanoa – ulkopuolella oli eräs autio piha. Siinä ei ollut kuin vanha nakkikioski joka oli lopettanut toimintansa jo aikaa sitten. Olipahan sen runko jäänyt paikalleen kun kukaan ei oikein osannut ottaa asiakseen toimittaa sitä pois.

Tälle autiolle pihalle ajoi pienen keskustan suunnasta punainen Nissanin pick-up ja pysähtyi. Näytti siltä että autossa olleet miehet halusivat hieman jaloitella ja venytellä. Nehän olivatkin varsin tuttuja heppuja. Kuskin paikalta nousi natisevan jäykällä kropalla Perskeleen Ykä ja totesi:

- Tuntuu ruodossa ja lihoissa sekä ajetut että eletyt mailit. On jätkä niin jäykkää jöpökkää ettei paskalle taivu niin kuin se Alatalo aikanaan lauloi eikä pahemmin taivu paljon muuallekaan. Tää ei tää Nissani ole kyllä mikään varsinainen matka-auto.

Repsikan puolelta noussut Lötjösen Eelis komppasi:

- Pakko myöntää, pakko myöntää… ennen jätkät oli notkeita saantimiehiä ja nykyisin tönkkösuolattuja pyyntimiehiä…

Miehet panivat palamaan Voimasavuke Bostonit ja katselivat siinä sauhutellessaan vanhaa nakkikioskin runkoa. Homehan tuohon oli näkynyt jo sisälle iskeneen ja yksi ikkunoista oli rikki. Eivät olleet sentään enempää hajoittaneet. Mikä ihmeen idea siinä muuten on kun pitää särkeä kaikki minkä hajotettua saa?

- On se vaan kumminkin sääli että nääkin alkaa olla häviämässä. Koko maasta. Enää on vain kaikenlaisia mackjackburgereita, chickenfuckinnuggetsia ja ählämpizzaa & kebabia. Ja kohta vissin vaan halal-kebabia. Vituttaa vähän.

- Joo, ja kun ajatellaan niin semmonen hyvä markkinointiporukka voisi tehdä näistä vieläkin brändin. Miltä kuulostais Helppo Nakki-ketju? Tai Armoton Mättö-ketju? Jossa pidettäis yllä vielä etnistä profilointia ja vähempikarvaiset möis vanhaa kunnon grilliruokaa. Väitän että menis läpi.

Ykä oli vastaamassa kovasti komppaavan kommentin Lötjösen brändi-ideaan mutta silloin miehet kuulivat takaansa kauniin naisellisella äänellä esitetyn kysymyksen:

- Anteeksi herrat, mutta mahdatteko te olla jonossa?

Miehet kääntyivät ympäri ja huomasivat takanaan kaksi noin parikymppistä oikein sievää nuorta naista. Jo toisen heistä vanhempaa miestä kohtaan esitetty kohtelias kysymysmuoto kertoi että nyt oli taas kerran alkanut Lötjösen ja Perskeleen aikamatkailu. Asian vahvisti nuorten naisten pukeutumis- ja hiustyyli joka kertoi että nyt eletään jotain 1950 – 1960-luvun vaihdetta. Miehet huomasivat myös oman Nissaninsa muuttuneen farmari-Volgaksi arviolta vuosimallia 1955 ja tien toisella puolella näytti olevan jonkunlainen oppilaitos. Liekö ollut kansanopisto tai jotain? Miehet väistivät kohteliaasti ja huomasivat samalla että snagari ei ollut enää hylätty vaan täydessä asiakaspalveluvalmiudessa ja myyjänä oli noin 60-vuotias nainen.




Snagarin hyllyllä sijainnut matkaradio vahvisti miesten aikaveikkauksen kohdalleen sillä siitähän kuului Yleisradion rinnakkaisohjelman uutislähetys jossa kerrottiin Noottikriisin loppumisesta ja siitä, että Olavi Honka luopuu presidenttiehdokkuudestaan. Nuoret sievät naiset tilasivat kumpikin ryynimakkarat sinapilla ja miehet muistelivat että sehän oli ollut aikanaan – heidän vanhempiensa nuoruuden aikana – se yksi suosituimmista grillisapuskoista. Toinen naisista totesi miehille hymyillen:

- Meillä on aina ollut tarkoitus säästää nää ryynärit tonne koulun asuntolaan. Mutta ainahan ne on tullut syötyä jo puolessa matkassa.

Snagarin rouva kysyi että saiskos herroille olla jotakin. Miehet totesivat että meillä ei taida olla käypäistä valuuttaa ja ne muovikortit saattaa saada aikaan vaan säälinsekaisen ihmettelevän ilmeen. Vaan anskun…

Miehet kaivoivat lompakkonsa esiin ja kas, siellähän olikin vanhaa kunnon harmaasävyistä markkavaluuttaa. Ykä ja Lötjönen katsoivat hetken toisiinsa, sitten grillin rouvaan ja totesivat stereona:

- No jumaliste. Molemmille nakit ja muusi. Ja pienet maidot.

Ahmiessaan annostaan miehet tuumasivat että ne parhaat maut ne vain jäivät entisiin aikoihin ja näinköhän nuo tulevat koskaan takaisin. Kun miettii sitä nykyistä sikanautasäilykettäkin. Purkitettua rasvapuuroa, helvetti. Samalla he katselivat koulunsa asuntolaa kohti käveleviä – ja ryynäreitä ahmivia – nuoria naisia ja ennen kaikkea heidän oikein puoleensavetävää lantion liikettä tuumien että jos he olisivat tuon ajan nuoria kolleja niin ehkä he kysyisivät että maistuiskos neideille ryynärin päälle jälkiruuaksi aitoa suomalaista lisäaineetonta kokolihamakkaraa. Mutta toisaalta kun he olivat kilttejä ja uskollisia yli viisikymppisiä ukkomiehiä ja noitten nuorten naisten kannalta vielä teknisesti ottaen syntymättömiä lapsia niin he vain keskittyivät maittavaan nakkimuusiannokseen. Lisäksi he uskoivat että nuo naiset, samoin kuin grillin rouva eivät ymmärtäisi että mitä tarkoittaa lisäaineeton.

Naiset katosivat sumuun ja miehet huomasivat että radiolähetys nakkikioskilla oli muuttunut. Se soitti uuden ja tuoreen Hurriganes-yhtyeen kappaletta Do You Wanna Dance. Matkaradio oli muuttunut Philipsin monokasettimankaksi ja snagarinpitäjäkin oli muuttunut nuoreksi parikymppiseksi tytöksi. Snagari oli näköjään alkanut myös myydä Iltasanomia jonka etusivulla ilmoitettiin poikkeuslaista jolla jatkettiin Urho Kekkosen kautta neljä seuraavaa vuotta ilman vaaleja eteenpäin. Snagarin eteen ajoi suurinpiirtein vuosimallin 1971 Toyota Corolla ja autosta astui ulos juuri 1970-luvun oloinen mies päällään haalarit joissa luki Taunon Terästyö.




Mies nousi Corollastaan, tilasi porilaisen kaikilla mahdollisilla mausteilla ja pullon punaista Jaffaa. Natustellessaan annostaan hän kysäisi Ykältä ja Lötjöseltä:

- Onks kaverit mettälle menossa?

Miehet huomasivat että heidän päällään oli sellaiset punaruutuiset sarkatakit. Vuonna 1974 maastovehkeet siviileillä eivät olleet vielä kovin yleisiä. Nissan – Volgakin oli muuttunut Volvo Amazon-farmarimalliksi. Uudenkarheaksi sellaiseksi. Hitto kun sellaisen saisi tuossa kunnossa siirrettyä vuoteen 2018.

- Mettällehän me. Tosin ei tänne. Vähän etemmäksi. Minkä nyt tähän tauolle pysähdyttiin.

- No kun mettämiehiä olette niin tulkaas jätkät kattoon mitä minä just hankin.

Kekkoslovakialainen mies aukaisi porilaista viimeistellessään Corollan peräloosterin ja vinkkasi Ykälle ja Lötjöselle. Ykä otti loosterista asepussin ja aukaisi:

- No jumaliste. Täähän on Tokarevin puoliautomaattikivääri.

- Jep. Hankin ja sain luvat hiljattain. Sotavaltio on myymässä noita vanhempia siviileille. Kai se luopuu noista kun ne on niitä rynkkyjä nyt tehneet.

Ykä antoi Tokarevin Lötjöselle joka totesi että on siisti peli. Miehet olivat kyllä törmänneet kyseisiin aseisiin joita hirvijahdissa jotkut käyttivät mutta vasta 1980-luvun puolella. Lötjönen laittoi aseen pussiin ja peräloosteriin, Kekkoslovakian mies viimeisteli porilaisen, pyyhki sinapit viiksistään, toivotti hyvää metsästysonnea ja jatkoi matkaansa palaten siihen suuntaan mistä tuli. Oli varmaan safkiksella ja läksi sen jälkeen taas töihin leipomaan rautaa. Saattoi olla, että Taunon Terästyötäkään ei ollut enää aikoihin ollut.

Jos tuolle miehelle oltaisiin kerrottu että kyseinen aseen esittelysessio olisi joskus tulevaisuudessa mitä varmimmin aiheuttanut soiton hätänumeroon, poliisipartion saapumisen paikalle, lupien menettämisen ja ehkä jonkun tuomionkin niin tuo kekkoslovakialainen mies olisi nauranut paskaisen naurun ja tuuminut että on teillä kavereilla vaan hyvä mielikuvitus. Kirjoittamaanhan teidän pitäisi ruveta. Niin kuin vaikka sen Veikko Huovisen. Ootteks jätkät lukeneet sen Rasvamaksan? Tai Lampaansyöjät? On muuten mainioita kirjoja. Nuori snagarinpitäjä kysäisi miehiltä:

- Saiskos herroille olla jotakin?

Yllättäen Ykä ja Lötjönen totesivat että heillähän on nälkä vaikka just tuli syötyä nakit ja muusit. Toisaalta se justhan oli itse asiassa tapahtunut jotain kolmetoista vuotta sitten. Lötjönen varmisti että lompakossa oli käypää valuuttaa ja totesi sitten Ykälle:

- Siis mehän eletään nyt vuotta 1974 joten…

- Joten täällä on vuoden 1974 lihiksiä! Neiti! Molemmille lihikset ilman mitään lisukkeita. Ja appelsiini-Tripit. Siinä tetrassa.




Tyttö antoi miehille eväät todeten vähän ihmetellen että eihän näitä Trippejä missään muussa pakkauksessa olekaan kuin tetrassa. Miehet totesivat syödessään että muisti ei valehdellut ja nää Kekkoslovakian lihapiirakat olivat ykkösluokan evästä ja vastasivat täyttä ateriaa. Syödessään miehet katsoivat kaikkoavaa Toyota Corollaa. Tuo mukava heppu oli heidän nykyajassaan jo varmaan yli seitsenkymppinen. Toivottavasti terveyttä on riittänyt ja kaverilla on mukavat eläkepäivät. Corolla katosi ja snagarille kurvasi hieman tuunailtu Ford Taunus johon oltiin aseteltu spoileri ja jonka runkoa oltiin madallettu.

Ei ollut vaikeaa tajuta että nyt oltiin siirrytty Koiviston aikaan sillä Taunuksen liian suurilla bassoämyreillä varustetut stereot huusivat sankarimetalliyhtye Manowarin kappaletta Blow Your Speakers ja kappaleen sanoma saattoi olla tapahtumassa aivan koska tahansa. Varsin hennoilla viiksillä ja siihen aikaan yleisellä takatukalla varustettu nuori kuski tilasi myyjältä joka oli vaihtunut toiseksi nuoreksi naiseksi jolla puolestaan oli tyypillinen 1980-luvun pörröpääkampaus lenkkisämpylän sinapilla, ketsupilla ja kurkkusalaatilla sekä askin punaista Belmontia. Myynnissä ollut Iltasanomat näytti kertovan Mathias Rustin lennosta Punaiselle Torille.

Nuori mies nyökkäsi nopeasti Ykälle ja Lötjöselle ja meni syömään annoksensa autoonsa ettei sankarimetallista jäisi mitään kuulematta. Ykä kaivoi lompakkonsa ja tarkasti tilanteen. Markkoja oli vielä mutta tällä kertaa niitä uusia ja erivärisiä. Kun teknisesti ottaen edellisestä sapuskasta oli kulunut taas kolmetoista vuotta niin nälkähän tässä jo oli joten hän totesi Lötjöselle:

- Voi olla, että me palataan pian normaaliaikaan. Mutta yksi ykkösannoshan meillä on vielä syömättä.

Lötjönen nyökkäsi ja totesi myyjälle:

- Neiti. Olkaatten hyvät ja tarjoilkaatten meille grillilautaset.

Neitihän teki työtä käskettyä ja miehet mättivät naamariinsa annoksen jossa oli jauhelihapihvi, ranskalaiset, makkaraa sekä paistettu kananmuna. Miesten syödessä grillin nuori myyjä katseli samalla peiliin, pöyhi jo ennestään varsin ilmavia hiuksiaan ja suihkautteli niihin hiuslakkaa. Taustalla kuuluvasta radiosta joka oli muuttunut stereoradionauhuriksi kuului uutislähetys jossa presidentti Mauno Koivisto totesi että tarttis tehdä jotakin ja miehet mättämisensä lomassa totesivat että eikös se sanonut niin aina.

Miehet lopettivat eväänsä äyskäröinnin ja pudottivat tyhjät pahviastiat snagarin vieressä olevaan peltiseen roskikseen. Kun roskiksen kansi rämähti kiinni, se samalla katosi ja heidän vieressään oli vain se aikaa sitten toimintansa lopettaneen snagarin lahoava runko. Tien toisella puolella oli rakennus, jossa luki Kebab & Pizza Abdelkader.

- Niin… niin se sitten menee… tai meni… harmi… vaan tuonne me ei mennä.

- Ei mennä niin. Eiköhän hypätä rattaille ja lyödä ykköstä läpeen? Tiedä hänessä vaikka muitakin vaihteita? Tässä on vielä parin tunnin ajo perille. Huomiselle lupasi selkeää keliä. Päästään varmaankin kulkemaan.

Miehet vaihtoivat paikkoja, Lötjönen siirtyi kuskiksi ja Nissan katosi kaukaisuuteen. Snagari huokaisi syvään ja oli kiitollinen siitä että aika ajoin löytyi ihmisiä jotka olivat valmiita kuulemaan tarinan tuon lahoavan kuoren takana. Sitten se nukahti odotellen uusia tarinan kuulijoita tai purkuporukan tuomaa viimeistä unta.




Turpaanpuottamanjärvellä, pari tuntia tai kymmeniä vuosia näkövinkkelistä katsoen myöhemmin:

Kuusivuotias suomenpystykorvauros Heppu veteli tirsoja tarhassaan koppinsa katolla. Tarha oli erään maalaistalon pihassa ja pihasta jatkui vielä tie kahdelle varsin askeettiselle lautamökille. Ainakin nykyajan vinkkelistä. Oli niissä sähköt sentään. Ja mainiot saunat. Heppu oli päättänyt ottaa päivätirsat kun kuonobookissakaan ei ollut mitään kiinnostavaa menossa. Se havahtui hieman, tosin vain hieman kuullessaan että tiluksia kohden oli tulossa auto. Se höristi hieman toista korvaansa ja teki tilanneanalyysin:

- 2,4-litrainen bensakone.

- Neliveto mutta tulee etuvedolla.

- Yksi männänrengas kaipaisi uusimista.

- Jakohihna menee vaihtoon noin kymmenentuhannen kilometrin sisällä.

- Rengaspaineen ja auton sisällön aikaansaaman akustisen informaation perusteella kyseessä on Nissanin pick-up jossa on kaksi reilusti toistasataakiloista ihmisurosta. Mukana tuntuu olevan myös aseita ja patruunoita.

- Aikaisemman tiedon perusteella tehty johtopäätös: Kyseessä ovat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jotka ovat tulossa metsälle ja majoittuvat isännän vuokraamaan lautamökkiin. Tuttuja heppuja. Merkitään tiedoksi. Ei aiheuta toimenpiteitä. Jatketaan unia.

Kun Nissan ajoi tarhan ohi Heppu siirtyi puoliunesta täyteen uneen jossa se haukkui noille ohiajaville miehille teeren puuhun. Unessa kajahti laukaus ja Hepun tassut hieman vipattivat. Näytti siltä kuin se hymyili.

Se oli kelpo koira.

*

Ykän ja Lötjösen aikaisempia aikamatkailuja:


28 kommenttia:

intrigööri kirjoitti...

Nakkikioskit olivat tärkeä osa suomalaista sielunmaisemaa. Muistelin tuossa lukiessa entistä kotikaupunkiani Varkautta, missä toimi 90-luvulla pitkään sitkeän yrittäjän Tumin grillikioski. Annosten nimikkeitä oli hurjasti, ainakin enemmän kuin sata.
Erityisesti jäi mieleen Hillitön satsi, missä oli pirusti jauhelihapihvejä ja ranskiksia, mutta vähempi turhia rehuja. Satsin hinta oli muistaakseni jotain 30 markkaa, eikä sitä kai kukaan pystynyt kerralla syömään. Mökille sitä satsia joskus vietiin ja siellä se tuhottiin porukalla.
Kotipaikka ja ammatti ei sentään silloin ollut sama. Joskus kaupungin kalifit höperöivät, että Itä-Suomen teollistunein kaupunki olisi myös matkailukohde ja suunniteltiin iskulauseita. Paras jäi kuitenkin käyttämättä: "Varkaudesta vettä ja leipää".

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos aikamatkasta Ykä. Itse pääsin " mukaan" siinä tetra-trippivaiheessa. Viikset ja takatukka toivatkin jo kyyneleet silmiin. Taunus ja Corolla toki oli, mutta nyt nousee vain kolestroli.

Nykyään tosiaan on pelkkiä karvaranne kebappiloita, ei kukaan tunnu edes haluavan yrittää taistella kunnon makkaraperunoilla vastaan. Mutta kilpaile siinä sitten kun toisella on koko suku käytettävissä ja starttirahat voi hakea vuosittain uudelle omistajalle.
Mahtaakohan viranomaiskyykytys noissa olla lähelläkään samaa tasoa kuin pottunokkaväellä.

Näitä piirteli Ymmi

Anonyymi kirjoitti...

Mainio ajankuva taas. 60-luvun alussa synnyin ja osa kirjoittamistasi on syvällä muistissa ja aistimuistissa. Trip ja lanneliike siellä tarkimmmin valottuneissa fotoissa!

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Tämä herätti nostalgisia tunteita tämmöisessä 1960-luvun alussa syntyneessä ukkelissa.

Muuten, jos joskus satutte käymään lounaissuomessa, kannattaa pysähtyä Raisiossa (Turun naapurikunta). Siellä on Grilli Kivelä, jossa vieläkin myydään aitoa grilliruokaa.

Tuumailija kirjoitti...

Näille hyville tarinoille annetaan kerrankin vastalahja:

Tuumailija katseli Kebab & Pizza Abdelkaderin ikkunasta pihamaisemaa, jossa vanha grilli lahosi hiljalleen. Sääli ettei tuo grilli ole enää toiminnassa, tuumi Tuumailija. Mieluummin hän siellä olisi syönyt, vaikka kyllä hyvä kebaasi hänen sukupolvelleen kelpasi.
Grillin pihaan kurvasi vanha Nissanin avolava. Oho, noita ei Tuumailijan metsästysseurassakaan ole ollut enää muutamaan vuoteen. Autosta nousi kaksi isoa miestä, toinen rujompi kuin toinen. Pistivät körssit palamaan ja katselivat grilliä. Mistä lie puhuivat.
Äkkiä Tuumailija havahtui siihen, ettei hän istunutkaan enää kebabbilassa vaan jonkinlaisen opinahjon asuntolassa ikkunan vieressä. Tuumailjan päällä oli varsin...sanoisiko retrohenkiset kuteet. Jaha, Tuumailija totesi mielessään. Ollaan näköjään päästy aikamatkalle joista Ykä joskus tarinoissaan kertoi. Kebab oli muuttunut...ööh...perunoita siinä ainakin on...onkohan tämä nyt sitä läskisoossia josta on kerrottu? Hyvää se ainakin oli, ja varsin täyttävää.
Tuumailija katsoi taas ikkunasta. Mikähän auto tuo on? Kyrillisiä kromikirjaimia... Liekö Mosse tai Volga? Hieno kuin mikä. Vieressä oleva nakkiputka oli nyt hyvässä kunnossa ja täydessä toiminnassa. Tuumailjan huomio keskittyi pari nättiin tytsyyn jotka kävelivät juuri takaisin koululle nakkiputkalta. Avolavalla tulleita herroja kiinnosti näky myös, tosin Tuumailja ei voinut olla varma olivatko miehet jo ohittaneet iän jossa tyttöjen käsissä olleet ryynimakkarat olivat houkuttelevampi kuin mekkojen alta löytyvä eloisa liha. Tuumailjan huoneessa ollut radio kertoi uutisia. Kuka on Olavi Honka?
Uusi simäys ikkunaan paljasti aikakauden vaihtuneen. Jumatsuikka, aito Volvo Amazon! Ja vielä farkkuna jollaista Tuumailija ei ole koskaan nähnyt. Vau mikä auto! Toinenkin auto kurvasi pihaan. Oho, onko Corolla ollut joskus noin hieno? Kyllä ennen osattiin muotoilla. Tuumailjan aikana on tehty vain munanpuolikkaita.
Corollasta noussut mies näytti herroille pyssyä, jollaista Tuumailja ei ollut nähnyt. Mistä lie saanut. Suomalainen tuo ase ei ainakaan ole. Äkkiä Tuumailja havahtui siihen, ettei hän syönytkään enää läskisoossia vaan merkkarikarkkeja. Nam! Saisko näitä vielä jostain? Radio soitti Hurriganesia. Sen Tuumailijakin tunsi. Rytmi vie ihan mukanaan... Hei, onko noilla käsissään tetran muotoisia Trippejä??? Niistä on juuri ja juuri utuisia muistikuvia pikkulapsuudesta kun Tuumailija ei vielä ollut koulussakaan. Etiketti tosin oli eri kuin noissa.
Katsos, Taunus. Sellainen on eräällä kaverilla harrasteautona. Tosin sitä ei ole spoilerilla rankaistu. Tuumailijan edessä olleet merkkarit olivat vaihtuneet pihveihin, jotka maistuivat maksalta. Kyllä Tuumailja maksasta piti, mutta ensi kertaa hän niistä näki pihvejä tehdyn. Radiosta tuli yllättävän hyvää sankarimetallia, vaikkei Tuumailja artistia tunnistanutkaan. Ulkona olleet miehet söivät varsin runsaan näköisiä annoksia, eikä ollut epäselvää tuliko niistä kylläiseksi.
Miesten heitettyä roskat peltipönttöön Tuumailija huomasi kebabbilan palanneen. Grilli oli vaiennut. Tuumailija lopetteli ateriansa ja astui ulos. Miehet käynnistivät avolavansa ja lähtivät minne lie. Tuumailija kapusi autoonsa ja lähti eri suuntaan, kohti omaa tulevaisuuttaan. Allaan 80-luvun diisselimersu, joka toimi paremmin kuin nykykiesit konsanaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Intrigöörille, Ymmille, Anolle, Yhel Turkkulaasel ja Tuumailijalle & kiitos kommenteistanne. Minusta on vaan mukava aika ajoin muistella sitä tiettyä Suomea josta pidin huomattavasti enemmän kuin nykyisestä ja joka valitettavasti ei taida koskaan palata. Tai mistä sen tietää.

Tuumailijalle erikseen: Toi oli upea. Kiitokset.

WhiteHunter kirjoitti...

Espoossa, bembölen kahvituvan vastapäätä löytyy kunnon snakari.
Niitä kunnon lihapiirakoita, joihin ei tarvinnut mitään lisätä, niitä minä kaipaan.
Joensuussa, kauppahallin rannan puoleisessa snakarissa oli annos nimeltä Karttunen (Se oli sellainen pikkusen iso mies, mallia Leo Lastumäki.), se oli parikymppiselle hyvä eväs kun käveli kahden aikaa kotia kohdin. Nykyisin sellainen eväs vaatisi ruokalevon.

Mutta.. Ennen nuo oli jonkun yksityisen omistamia.
Sitten tuli ketjut, joissa oli exceli-mies, joka karsi kaikki kulut minimiin, että saatiin johdolle hyvät liksat.
Hinnalla kilpailtiin ne pienet yrittäjät pois markkinoilta. Nyt myytävä tuote on saman niminen, mutta mitään muuta yhteistä niillä ei enää olekkaan. Kyllä hyvä snakari voisi menestyä, jos ihmiset olisivat valmiita maksamaan laadusta. Eikä vain halvimmasta tuotteesta joka etäisesti muistuttaa haluttua tuotetta.

Käy sääliksi nykyisiä 20 heppuja, he eivät edes tiedä millaista hyvä snakari safka on.

Anonyymi kirjoitti...

80-luvun puolivälissä kun olin Hämeenlinnassa yhdessä koulussa, oli siellä sellanen grilli, jota piti sellanen mummo, tai no kait se näytti nuoresta sällistä se pitäjä mummolta :), sijaitsi, en muista katua enään, mutta mentiin siitä torilta vähän niinku itään ja pohjoiseen, oli todella mahatavat annokset, paras oli se kerroshamppari, missä oli 3 sämpylän puolikasta, kaksi pihvia, kaksi munaa, anansata juustoa ja mitä siellä nyt olikaan kaikkee, siihen päälle litran purkki maitoa, ei tarvinntu seuraavanapäivänäkään syöda paljoa kyllä kun illalla sen kävi hotkaseen ..
Ouluss Ladagrilli oli ainaki legendaarisen hyvä, en tiedä miten nykyään, kun ole käynyt muutamaan vuoteen.. Toi ladagrilli on autogrilli siinä heinäpäässä, sai lada-lempinimen kun siinä vieressä oli aikoinaan se ladan automyynti.

-jpt-

Lemminkäinen kirjoitti...

On kansallinen häpeä että sikanautasäilyke kehitettiin kissanruoaksi, mitä kissatkaan ei naukumatta niele, ..tana.

Simo kirjoitti...

Onpa mukavaa että tämänkin blogin lukijoissa on Tumin grillin entisiä asiakkaita. Itse muistelen että sieltä sai "Kerrostalo" nimistä hampurilaista, joka sai "Big Mac":in Big sanan tuntumaan naurettavalta.
Kyseiseltä grilliltä (jossa yhteydessä oli myös kioski) tuli muuten ensimmäiset kortsutkin ostettua, ja jonkin aikaa myöhemmin piti ostaa ne ensimmäiset myös kaverille, kun häntä vähän nolotti liikaa.

QroquiusKad kirjoitti...

Tuo -jpt-:n muistelema putiikki taisi olla Vallin grilli Rauhankadun ja Hallituskadun kulmassa William's Pubia vastapäätä. Ei ole hengissä enää sekään, kuten ei niin moni muukaan paikka...

Kaikki katoo, kaikki kaatuu, kaikki maatuu. Ei entiselleen mikään jää. Ei nouse enää ruis kuhilaille. Jo majastani harja murtuu.
Taas hetken lähempänä kuolemääää, ei haihdu tufffka milloinkaan, sanoi Jussi Hakulinen.

Mutta ettei olisi näin synkkää, pieni off-topic:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005606620.html

Artikkelissa ei mainita mikä panimo on asialla eikä tilauksen hintaa, mutta voi rietale sentään, tuoltahan voisi varmaan tilata myös sanamkokoisen erän Tsuhnan Kostoa?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys WhiteHunterille, -jpt-:lle, Lemminkäiselle, Simolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Aikanaan M.A. Numminen kirjoitti kirjan Baarien Mies jossa hän esitteli kaikkiaan 132 keskiolutbaaria ajalta jolloin niitä vielä oli. Se kuuluisa Joku olisi saanut tehdä samanlaisen muistelmateoksen snagareista mutta taitaa olla niin, ettei se enää ole mahdollista ellei jollain vanhalla hepulla sitten ole totaalinen valokuvamuisti. Se olisi oikea kulttuuriteko.

WhiteHunter: Excel-miehestä tulee välittömästi mieleen ABC-ketju joka puolestaan tuhosi monen monta viihtyisää pikkubensistä.

-jpt-: Minä muistan nuoruudestani myös parikin superhyvää snagaria mutta molemmat ovat jo aikaa sitten lopettaneet. Onhan niitä sellaisia onneksi vielä jonkun verran jäljellä.

Lemminkäinen: Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Onneksi nykyisin löytyy vielä hyviäkin säilykkeitä jos osaa etsiä, lähinnä riistasäilykkeitä. Mutta se sen ajan standardisikanauta oli täyttä evästä ja jotenkin se tehtiin mielestäni toisin kuin nämä ns. paremmatkin säilykkeet nykyään. Sehän oli koostumukseltaan jotenkin kovempaa ja tukevampaa. Oikeastaan ainoa tuon kaltainen sapuska joka on vielä suht ok on tölkkihernesoppa. Sitä kai ei pysty tekemään väärin.

Simo: Noista snagareista ja annoksista mainostetaan nykyisinkin laajalti (ja tunnustan, en ole itse käynyt) Lappeenrannan satamassa myytävää vetyä ja atomia.

Qroquius Kad: Ihan hyvä veto tuo juoksukalja mutta sääliksi käy tietysti kauppiasta. Minun käsittääkseni muuten Pertinlaaksossa suunniteltiin ihan oikeasti Tsuhnan Kostoa mutta en tiedä missä vaiheessa hanke on.

Anonyymi kirjoitti...

Lihajalosteiden massatuotannossa yleistynyt elintarvikekemiallinen lantraus on tuossa sikanautasäilykkeenkin tapauksessa kyseessä. Lisäämällä tuotteeseen gelatiinia tai jotain muuta vettä sitovaa, saadaan siihen sidottua enemmän vettä, ja lihaosuutta vähennettyä. Oli siinä oikeassakin gelatiinia, mutta se taisi olla ihan oikeasta naudan selkäytimestä kotoisin, joten mukaan tuli todella hienostunutta lihaliemen aromia. Elintarvikekemian kehittyessä tämä veden sitominen lihan jatkeeksi on kehitetty huippuunsa - onhan kaupassa jopa ns. lenkkimakkaroita, joiden lihaosuus jää alle 20%. Eipä sillä, että ihmiset ennen olisivat varsinaisesti rehellisempiä olleet - onhan vastaavaa teollista kusetusta tehty monilla muillakin aloilla varmaan jostain roomalaisen manufaktuurituotannon ajoista asti. Nyt vain mahdollisuudet ovat parhaimmillaan, samoin kuin teollisuuden ja kaupan asema kuluttajaan nähden.

Hernekeitonkin varmaan voisi jotenkin väärentää. Voi kuitenkin olla, että siitä ei olisi sanottavaa hyötyä, sillä herne on kuitenkin suht. halpaa raaka-ainetta, ja perunatärkkelyksellä jatkamisesta tulisi kuitenkin oma sähläyksensä prosessissa. Ja tällainen kusetus ei ehkä menisi kuluttajissa läpi, vaan rupeaisivat ostamaan enemmälti pyöreitä herneitä ja keittämään niitä itse.

Terv. Achtung

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole kovin paljon nakkikioskeista ja niitten sortimenteista kokemuksia, mutta sen verran työnnän lusikkani soppaan, että siellä jonossa voi tapahtua kaikenlaista; jotkut ottavat aamuyön tunteina suunsoitosta turpaansa, mutta romantiikkakin voi kukkia. Yksi nuoruuteni romanssi sai alkunsa, kun minun ja erään aika hurmaavan nuoren miehen katseet kohtasivat jonossa. Tällainen hempeä muisto sallittaneen.

Rouva Ano

Becker kirjoitti...

Mun tuli nälkä! Kun on suuren osan elämästään ollut poikamiehenä niin noi snagarit ovat olleet eloonjäämisen suhteen korkealle arvostettuja. Kaikki nuo eväät mitä Ykä mainitsee ovat niin tuttuja. Nykyjäänkin löytyy vielä kunnon snagareita mutta ne ovat harvassa. Ahmedin kebabbia ja pizzaa löytyy joka korttelista. Eivät maksa veroja ja homma siirtyy sukulaismiehelle kun arvonlisäverovapaus loppuu. Aineet hankitaan mistä halvimmalla saadaan, lihakin jostain itä-Euroopasta, mitä lie. En käy niissä ihan periaatteen ja terveyden vuoksi.
Haikeana muistelen Aseman lihiksiä Hesassa. Ne oliva isoja ja täyttä tavaraa. Sellaisia ei varmaan saisi nykyjään myydäkkään jotteivat siellä luudaavat haittamamut häiriintyisi rasvan hajusta. Kaikenkarvaiset Exell-miehet ovat tehneet ruoasta teollista soopaa, jonne on työnnetty kaikki se mikä ennen pantiin eläinten rehuksi tai jätteeksi. Nautasikasäilyke oli tosiaan ennen täyttä tavaraa. Sitä sekoitettiin keitettyyn makarooniin ja saatiin pääkalloa. Oli se hyvää.
Sen verran mainostan, että kotomaassa käydessä on Kivikylän lihatuotteet parhaasta päästä. Ostin vuodenvaihteessa heidän valmiita lihapullia ja se loota tyhjeni hetkessä. Kyseien firman hevoslenkki on parasta mitä on suoleen tungettu. Kokeilkaa!
P.S.Taunuksen alustaa oli madallettu, kun siinä ei runkoa ole.

Anonyymi kirjoitti...


Tämä menee ooteeksi, mutta huomasin Ykän blogin oikeassa laidassa linkit:

Muistoa kunnioittaen
rahmispossu.net
Kahta tyttöä ahdisteltiin huvipuiston kummitustalossa
Tapio Tuuri
Terveisiä kuolemanlaaksosta

Mutta niitä kun linkkaa, käykin ilmi, että Rahmiksen sivut ovat kadonneet ja Tapion sivut on typistetty kahteen lyhyeen kirjoitukseen.

Ymmärrän kyllä, että omaisia järkyttää läheisen kuolema. Mutta luultavasti poismennyt ei olisi halunnut työtään poistettavan. Eihän Sibeliuksen sinfonioitakaan tuhottu hänen kuoltuaan eikä niitä edes laitettu esityskieltoon.

Niin, että kaikki te blogien pitäjät, harkitkaa voisitteko ohjeistaa jälkeenjäävät jättämään työnne näkyville. Tilanne on poismenneen kannalta suorastaan herkullinen, koska häntä ei voi tuomita sakkoihin ja vankeuteen kuoleman jälkeen.

acc

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Achtungille, Rouva Anolle, Beckerille ja acc:lle & kiitos kommenteistanne.

Achtung: No tämmönen kuva minullakin on mutta sinä selitit sen minua paremmin. Ja hyvin useissa tuotteissa tämä liha on luista ja roippeista koneellisesti irroitettua lihaa tai oikeastaan lihajätettä. Erityisesti kanansellaista. Sama ilmiö on muuten muissakin tuotteissa. Esimerkiksi kumisaappaat eivät kestä nykyisin käyttöä ollenkaan. Se kumi on jotain ihmeellistä kumisilikoniseosta. Tölkkihernesoppa on hyvää mutta kyllähän se itse tehty vuorokauden liotetuista herneistä väsätty sellainen on aivan ykköstä. Kannattaa muuten kokeilla myös valkoisista pavuista tehtyä soppaa samalla lailla pitkän kaavan kautta.

Rouva Ano: Hempeät muistot sallitaan aina. Snagareitten huono puoli on tietysti ollut että siellä saattaa tosiaan saada turpaansa mutta se koski vain tiettyjä viikonpäiviä ja tiettyjä kellonaikoja.

Becker: Joo, varsinkin poikamiehenä ollessa oppi arvostamaan snagareita ja joskus 1990-alussa niitä oli aika hyviä Helsingissäkin. Valmistuotteista Kivikylän tuotteet ovat tosiaan hyviä. Mainostan sekä lihapullia että jauhelihapihvejä. Joskus poikamiehenä tuli syötyä Saarioisten jauhelihapihvejä mutta nekin ovat nykyisin sellaista höttöä että sitähän ei syö se naapurin labradorinnoutajakaan mutta Kivikylän pihvit ovat vielä täyttä evästä.

acc: No hemmetti, enpä hoksannut että Rähmiksen sivutkin ovat hävinneet. Rähmiksen kohdalla voi tietysti olla kyseessä se että se oli maksullinen sivusto ja aika vaan tuli täyteen. Tapion sivun kannibalisoivat hänen omaisensa ja tekivät mielestäni kulttuuririkoksen. Poistivat samalla sivusta Tsuhna MC Tuurinperä-tunnuksen vaikka Tapio oli Tsuhnan jäsen. Itselläni on kyllä varasuunnitelma olemassa vaikka en ole vielä suunnitellut kuolevani. Vaan eihän sitä päiviensä lukumäärää kukaan tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

Mikkelissä on torin paraatipaikalla marskin patsasta vastapäätä perinteiset grilli herkut tarjoava Suomi grilli. Sitä marskin patsaan siirtoa sinne torille vastusti paikalliset komut aika rankasti: http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/marskin-patsas-siirtyy-mikkelin-torille/440942/

Terveisin 80-luvun lopun silloisessa turvallisessa Suomessa syntynyt.

Anonyymi kirjoitti...

@Whitehunter, nyt kun otit tuon erikoisemman snägäriaterian puheeksi, niin pitää hieman mainostaa tätä "pohojanmaalaista" (pahoittelen murrevirheitä) mättö-specialiteettia Puskajussi. Oli kerran lähellä etten koittanut tuota ateriaa vedonlyöntiin pohjautuen, mutta jäi tekemättä ja toi kaviaari olisi kyllä tuonut kunnon säväyksen tuohon ateriaan! Maha ei vaan olisi vetänyt tuota määrää safkaa. Eli toinen puolisko mun isovanhemmista on kotoisin Lappajärven seutuvilta, niin olen edes puoleksi kotoisin "Järviseudulta".

Tosin, olen kyllä "puskajussi" (vai mikä nurmipora se jv-jääkäri olikaan?) mutta tämä ateria jäi kyllä aloittamisen suhteen pahasti vaiheeseen. Olisikohan "Mietaa" tai miksei myös "Lastumäki-vainaa" pystynyt parhaimpina päivinänsä vetämään tuon setin alas? Raameja olisi kyl riittänyt kummallakin. Tampereelta sentään saa Tapolan myymälästä kunnon mustaa makkaraa tuoreena (nyt siis on puhe ruoasta eikä negatiivisista ilmauksista) ja puolukkahilloa päälle!

Intissä eräille kavereille ei toi ruoka maistunut kunnolla, niin tuli syötyä heidänkin edestä sen mitä pystyi. Ironista et vielä nykyäänkin maailmalla kuollaan nälkään ja/tai likaiseen juomaveteen.

Ja kas näin kävi eräälle legendaariselle Lahnajärven ruokailumestalle, lappu luukulle & kiitos ja kumarrus. Tulee niin elävästi mieleen se Neil Hardwickin ohjaama Tankki täyteen-sarja. Niinno, sain hinausauton halvalla Mäkiseltä à la Sulo Vilén....!


- Soomepois Eestist -

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Anolle ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.

Ano: Kiitos lisäyksestä. Täytyy ihan kattoa että saako näistä lähetetyistä snagareista saatua jonkunlaisen listan.

Soomepois: Olipa kieltämättä varsin armotonta mättöä. Tolla jos ei nälkä lähde niin se on jo hävytön nälkä. Leo Lastumäestä puheenollen minä olen pikkupoikana nähnyt miehen ampumakisoissa ja täytyy sanoa että ei se haulikko sen miehen käsissä enää kovin suurelta pyssyltä näyttänyt. Lastumäkihän oli erittäin hyvä haulikkoampuja. Tuossa Lahnajärven paikassa minäkin muuten olen joskus käynyt, kauan aikaa sitten. Sääliksi käy yrittäjää ja vituttaa tää suomalainen systeemi siinä mielessä että kun yrittäjänä kerran epäonnistut ja teet pankrotin niin silloin on elämä kerralla kuitti.

QroquiusKad kirjoitti...

Jos ketä kiinnostaa mistä löytyvät Suomen mittavimmat grillimätöt sekä voiko yksi ihminen sellaisia ylipäänsäkään syödä, tuolta löytyvät vastaukset molempiin:

https://pakkotoisto.com/threads/pakkislaisten-ruokahaasteet.130605/page-6

Mukana on myös ravintoloita, mutta grillit ovat kiitettävästi edustettuina. Ja ateriat...ne ovat...valtavia...
Linkki alkaa siis viestiketjun sivulta 6; tähän mennessä niitä on 29. Ei kun lukemaan, mikäli jotakuta kiinnostaa edes uteliaisuudesta. Joka tosin tappoi kissan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Qroquius Kad. Pitää tutustua tuohon paremmalla ajalla. Tiedä vaikka saisi kesäksi inspiraation lähteä rouvan kanssa autoilumatkalle Suomeen grilliltä grillille.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Snagareita taidettiin kutsua krilleiks Tampereella 60-luvun lopulla, jolloin aloitin kurmetuksen niiden tuotteilla.
Krillien ja snagarien sääntöihin kuuluvat asiallinen käytös ja sosiaalisuus. Rajan ylitys on joskus hyvin helppo ja turmiollinen. Samanlainen säännöstö pätee myös kulma- ja kivijalkakuppiloissa.
Paavi Arhinmäki ei ole tainnut edes nuorempana vierailla snagareilla tai kulmakuppiloissa päätellen siitä, että hän kertoi tapanaan olevan huitoa käsillä puhuessaan, ja siitä, että hän vielä pystyy käsiään heiluttelemaan. Esim. US:n puheenvuorossa kommentoitiin Paavin ja Leena Meren keissiä hyvinkin kuvottavilla besserwisseri-aivopieruilla. Kukaan ei kommentoinut sitä, onko miehen soveliasta käyttäyttyä hänen laillaan yleensä missään, missä on muitakin henkilöitä paikalla. Väärässä ympäristössä hän ei ehtisi selittelemään, ettei hän nyt ainakaan sormilla tökännyt tai ei ainakaan tisseihin.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Veijo. Kyseisestä Arhinmäestähän voi sanoa että hän on yksi niitä leikkipartisaaneja jotka riekkuivat aikanaan niissä itsenäisyyspäivän leikkipartisaanimielenosoituksissa. Kyseisillä ansioilla jätkästä tuli ministeri. Kertoo aika paljon maastamme.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka pidänkin Arhinmäkeä melko vastenmielisenä tyyppinä, asiasta noussut häly oli pelkästään typerää metoo-vouhotusta ja median repimiä otsikoita. Näkemäni videon mukaan A. keskeytti toisen puhujan ihan kansainvälisellä macho-eleellä "nyt kuule puhun minä". Röyhkeää käytöstä, mutta aika feministi saa olla jos tuossa mitään seksuaalista häirintää näki.

Ei ole nykyajan herneet kuin ennen, ei niistä tunnu kotikonsteinkaan saavan kummoista rokkaa. Enemmän kuorta kuin sisusta. Kreikkalainen tuttu hotellinomistajatar kanniskeli usein huoneeseeni perhelounaalta jämiä ja sain häneltä hyvän linssikeiton reseptin. Vettä, vihreitä isoja linssejä, sipulia ja valkosipulia, paljon laakerinlehtiä ja lopuksi iso luraus ehdottomasti kreikkalaista oliiviöljyä. Jos haluaa hifistellä, lusikallinen tomaattimurskaa päälle. Hyvää, täyttävää ja halpaa.

Lidlistä sai aikaisemmin kunnon saksalaista sikasäilykettä, jostain syystä nyt ei enää vähään aikaan. Jos tulee uudestaan, kannattaa kokeilla.

Mikä olisi sen parempi ns. kevyt grilliruoka kuin karjalanpiirakat ja munavoi. Ai niin, liian suomalainen ja jostain syystä sitä koskee n. 128 hygieniasäännöstä. Esim. stadin Kauppatori on anellut sen myyntioikeutta jo vuosien ajan, mutta epähygieninen sapuska näköjään on. Ja onhan se nyt selvää että sadattuhannet risteilyturistit haluavat syödä nimenomaan eltaantuneita frittimuikkuja, viikon vanhaa kirjolohta ja feikkipaellaa, eikä missään tapauksessa mitään noloa suomalaista. Kyllä yksi Evira aina turismitulot voittaa!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Ano. Tässä tapauksessa persut menivät valitettavasti vähän samaan loukkaantumishysteriaan mukaan kuin mitä vastapuoli harrastaa jatkuvasti. Me saadaan kyllä hernesoppa vielä ihan hyvälle mallille. Kun niitä vaan liottaa vuorokauden ennen keittämistä. Sitä Lidlin sikasäilykettä minäkin ostin, ihan ok ja sitten siellä oli välillä myynnissä hyvää corned beef-säilykettä. Karjalanpiirakat ja munavoi on ihan ykköstä mutta vissiin tässä säätely-Suomessa se munavoi muodostaa ongelman. En ole kylläkään kuullut että kukaan olisi munavoihin vielä kuollut.

Unknown kirjoitti...

Vielä täytyypi mainita Helsingin rautatieaseman lihapiirakat 1960-70 luvulla isoja meheviä aivan helkutin hyviä, valmistivat itse aseman keittiössä. Mistäkö tiedän? Olin kuskina eräässä lihakaupassa joka toimitti lihat sinne, minun tehtävänä oli noutaa silloisesta Karjakunnan teurastamosta lihalaatikot ja toimittaa ne asemalle. Vielä lisäksi silloisen Elannon liha ja makkarakaupassa myytävät Jätkänmakkaralenkki eli Halpis. Ei muutakuin sopiviksi paloiksi ja kiehautus kuumassa vedessä, niin siinä nykyajan kulinaristin makuhermot räjähtäs pelkästä nautinnosta.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys, Unknown. Isäukkoni oli muuten nuorena miehenä 1960-luvun alussa vähän samoissa hommissa Helsingissä. Mutta sitä maukasta hampparinkäyrää ei taideta kyllä enää myydä missään. Ikävä kyllä.