DEMOKRATIA VAI KANSANDEMOKRATIA?

Hotellin respassa on kerta toisensa jälkeen törmätty suvaitsevais-tiedostavaiston julkituomaan uhkakuvaan siitä että kansallismieliset puolueet ja liikkeet ovat uhka demokratialle. Uhka tuodaan esille sen kummemmin perustelematta ja samalla varoitetaan äärioikeistolaisuudesta jonka myötä koko termi on uutisoinnissa muuttunut infoarvoltaan nollaksi sillä se kattaa jo aivan kaikki alkaen oikeistodemareista päätyen varsinaisiin natseihin joita – niin kuin tiedostavaistokin oikein hyvin tietää – on hyvin vähän.

Viimeisenä tätä asiaa käsitteli Elinkeinoelämän keskusliiton EU- ja kauppapolitiikan johtaja Taneli Lahti joka totesi:

EU:ssa tapahtuu nyt paljon. On brexit, Italian populistihallitus sekä muun muassa Unkari ja Puola, jotka haastavat EU:n oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeudet. Autoritaarisuus, identiteettipolitiikka ja nationalismi vahvistuvat.

Vaikka hotellin respassa ei omata sertifikoitua yliopistollista koulutusta niin ehkä täälläkin on oikeus miettiä tuon lauseen sisältöä. Se on nimittäin väärä. Kyseinen heppu tietää oikein hyvin että kansallismieliset puolueet eivät ole muuttamassa demokraattista järjestelmää mihinkään. Ne vain yksinkertaisesti toimivat demokraattisen järjestelmän sisällä ja sen puitteissa ja pyrkivät muuttamaan poliittisia voimasuhteita pyrkien samalla toimimaan omien kansalaistensa hyvinvoinnin ja turvallisuuden puolustajana. Mikä on tietysti demokraattisen järjestelmän perusidea.

Sen sijaan nykyistä ”määriteltyä demokratiaa” kannattavat henkilöt ovat sitä mieltä että valtaapitävä puoluekenttä on päätetty, se on betonoitu eikä sitä saa muuttaa. Samalla tietysti sen valtaa pitävän järjestelmän ideologia eli utopia sekä periaatteet millä tavoin valtio toimii on betonoitu eikä niitäkään saa muuttaa. Koska ne ovat jo kertaalleen päätetty. Niin kuin aikanaan muuten oli Neuvostoliitossa. Tällaiset vähemmän koulutetut henkilöt päätyvät herkästi ajattelemaan että demokratiaa vastustavat totalitaristit vastustavat demokraatteja demokratian nimissä varmistaakseen oman asemansa.

Eikös kyseistä määriteltyä ja muuttamatonta demokratiaa aikanaan nimitettu kansandemokratiaksi joka itse asiassa tarkoitti totalitarismia? Josta nimenomaan Itä-Euroopan (nykyisin epädemokraattiseksi tulkitut) valtiot joutuivat nauttimaan noin 50 vuotta ja josta ne pääsivät eroon osapuilleen vuonna 1991. Kyseisenä aikana nuo valtiot oppivat siihen mitä on kun joku toinen valtio määrittelee, mitä tulee ajatella. Epäilemättä ne eivät kokemuksensa perusteella pidä ulkopuolelta tulevasta pakkomäärittelystä.

Jos palataan vielä kyseisen Lahden esilletuomiin ”oikeusvaltioperiaatteisiin ja perusoikeuksiin” niin niistä herää kysymys kummastakin:

1. Tarkoittaako ”oikeusvaltio” sitä, ettei sen poliittisia voimasuhteita saa muuttaa demokratian keinoin eikä edes yrittää?

2. Tarkoittavatko ”perusoikeudet” sitä että kellä tahansa kehitysmaalaisella elintasosiirtolaisella (jotka muuten ovat pääosin islamilaisia ja joitten käsitys ”oikeusvaltiosta” on hieman toinen kuin tavallisella eurooppalaisella) on oikeus muuttaa pysyvän elatusautomaatin piiriin vaikkapa Suomeen? Suomalaisten kustannuksella? Ja kyseisessä ”oikeusvaltiossa” näitten kyseenalaistamattomista perusoikeuksista nauttivien henkilöitten kantaväestöön kohdistuvista väkivalta- ja seksuaalirikoksista ei saa puhua koska niistä puhuminen on rasismia?

Jos näin on, niin hotellin respassa ajatellaan että kannattaako moista oikeusvaltiota pitää pystyssä ensinkään? Onko sen murtuminen ongelma vai siunaus?

Kiitos kommentoija Qroquius Kadille linkistä ja vinkistä.