VIIPALOITU MAA OSA II

Tapahtuu noin kaksi vuotta ensimmäisen osan jälkeen.

Talvi tuli Radanvarsimaakuntaan tänä vuonna aikaisin. Elettiin marraskuun puoltaväliä ja maassa oli jo kymmenen sentin lumikerros sekä pikku pakkanen. Saattoi tietysti olla että syksy vuodenaikojen loputtomassa taistelussa viimeisillä voimiensa rippeillään sulattaisi lumen vielä kertaalleen mutta tällä hetkellä näytti siltä että iänkaikkinen lämmön ja kylmyyden sota oli tässä taistelussa kääntynyt kylmyyden voitoksi. Hetkeksi, kunnes se keväällä jälleen kärsisi tilapäisen tappion voittaakseen sitten myöhemmin taas uudestaan. Ihminen ei ollut keksinyt vielä ikiliikkujaa mutta luonnolla sellainen jo oli.

Aikaista lunta oli myös Tyrellin entisen ja Radanvarsikaupunkiin pakkoliitetyn kunnan Veervorttenin kylässä sijaitsevan Veervorttenin metsästysyhdistyksen metsästysmajan alueella. Tietä majalle ei sinänsä ollut vielä tarvinnut aurata ja majan pihamaalla oli paljon autoja. Osa sellaisia tavallisia käytettyinä ostettuja ja kaikin konstein ajokuntoisina pidettyjä kansanautoja mutta mukana oli myös muutama selvästi kalliimpi. Ökyautoja, niin kuin sanottiin ennen ja sanottiin vieläkin. Majan takkaa oltiin lämmitetty aamusta alkaen ja lämpöä toi myös muutama petroolilämmitin. Majalla pidettäisiin tänään tärkeä kokous. Niin kuin silloin pari vuotta aikaisemmin jolloin kyseisessa majassa oltiin perustettu Tyrellin suojelukaarti.

Majassa oli kaikkiaan kymmenen miestä. Heistä kuusi oli paikallisten suojelukaartien päälliköitä:

- Esko Kytömäki, entinen ammattikoulun opettaja, nykyisin pitkäaikaistyötön. Reunansyrjän suojelukaartin päällikkö.

- Joonas Vertamo, opettaja, Tyrellin suojelukaartin päällikkö.

- Teuvo Työman, yrittäjä, Naakkamon suojelukaartin päällikkö.

- Santeri Velkiö, majuri evp, Heukensaaskin suojelukaartin päällikkö.

- Mikko Monttumäki, insinööri, Paljasveden suojelukaartin päällikkö.

- Anssi Tämänlainen, sosiaalityöntekijä, vasta perusteilla olevan Radanvarsikaupungin suojelukaartin yleinen koordinaattori ja joka paikan höylä.

Suojelukaartit oltiin perustettu turvaamaan kantasuomalaisten turvallisuutta etnoalueilta leviävää väkivaltaa, ryöstelyä ja raiskauksia vastaan. Ne olivat – vaikka talkoopohjalta toimivatkin – onnistuneet tavoitteessaan hyvin ja etnoalueilta tuleva ryöstely oltiin saatu loppumaan. Keinot eivät olleet millään muotoa kauniit mutta ei niitä sellaisiksi oltu missään vaiheessa suunniteltukaan ja etnoalueilla tiedettiin että jos Radanvarsimaakunnan reuna-alueille läksi koettamaan onneaan niin päätyi suurella todennäköisyydellä katoamaan yöhön ja usvaan. Nacht und Nebel. Poliisi ei välittänyt tai sen ei annettu välittää enää muusta kuin lähinnä nomenklaturan alueitten turvallisuuden takaamisesta. Etnot tiesivät että reuna-alueilla lampaana pitkään pidetty suomalainen ei enää kääntänyt toista poskeaan vaan ampui ensin.

Mutta se ei riittänyt. Ei enää. Suojelukaartilaisilla oli ollut asiasta vahva aavistus muutenkin mutta nyt sen vahvistaisivat heille neljä muuta miestä jota osallistuivat kokoukseen ja joitten pyynnöstä kokous oltiin yleensäkin pantu pystyyn. Nuo neljä miestä kuuluivat Radanvarsimaakunnan yrittäjiin:

- Iivar Flänssen, Naakkamo Pulp & Cardboard-yhtiön toimitusjohtaja

- Heikki Hääk, Radanvarren Energian toimitusjohtaja

- Ilmari Hölehmäinen, laajalle levinneen ja menestyksekkään, alun perin Radanvarsikaupungissa perustetun Helppo Nakki-sisäsnagariketjun omistaja

- Veikko Väne, Radan LVI & Rautatukku oy:n perustaja ja omistaja.

Näille firmoille oli yhteistä se, että vaikka ne olivat menestyneitä niin yksikään niistä ei ollut listautunut pörssiin. Kokouksen puheenjohtajana toimiva Reunansyrjän suojelukaartin päällikkö Esko Kytömäki avasi kokouksen ja antoi samantien puheenvuoron Iivar Flänssenille. Hän nousi, kumarsi ja aloitti puheenvuoronsa:

- Näin alkuun minun täytyy pyytää meidän Radanvarsimaakunnan yrittäjien – niin kuin suomalaisten yrittäjien puolesta yleensäkin – mitä nöyrimmin anteeksi teiltä kaikilta. Teiltä ja niiltä joita te edustatte. Teiltä suojelukaartilaisilta ja kaikilta suomalaisilta. Me olemme aivan liian myöhässä siinä, mitä aiomme tehdä ja se johtuu sekä typeryydestä että puhtaasta pelkuruudesta. Meidän olisi pitänyt tukea suomalaisia kansallismielisiä voimia rahallisesti jo vuosikymmeniä sitten kun meillä oli kerran vielä mahdollisuus.

- Mutta me emme tehneet sitä vaan mainostimme yritystemme ilmastovastuullisuutta, rasisminvastaisuutta ja muistimme tietysti sen helvetin pride-viikon aikana laittaa firmamme nettisivuille sateenkaaritaustan. Luonnollisesti kaikissa mainoksissamme oli myös etnisesti edistyksellisiä malleja kun niitä kerran piti olla. Mediapyllymme oli niin puhdas että sen päältä olisi voinut syödä.

- Ajattelimme että näin on pakko tehdä, koska muu on huonoa bisneksille. Ja mitä me siitä saimme? Tuulen huuhtoman perseen ja konkurssikypsän maan. Se nöyristelevä pelleily ei auttanut meidän yritystoimintaamme ja kun kansallismieliset puolueet muutama vuosi sitten kiellettiin tajusimme että kaikki demokraattisen vaikuttamisen keinot oli menetetty. Edessä oli pelkkä liittovaltion lipun keltaisten tähtien valaisema jatkuva sekä demokratian että talouden alamäki. Sen vuoksi meillä on ensinnäkin kerrottavanamme teille tieto ja sen jälkeen tarjous. Mutta kysyisin ensin, että minkälainen toimintavalmius ja –kyky suojelukaarteillanne tällä hetkellä on?

Tähän vastasi Esko Kytömäki:

- Me pystymme toimimaan kuntatasolla. Siis jos puhutaan vanhoista kunnista ennen pakkoyhdistymistä Radanvarsikaupunkiin. Meillä on suhteellisen hyvät valmiudet torjua rikollisjengien hyökkäykset, olemme niin myös menestyksellä tehneet ja sen vuoksi ne hyökkäykset ovat käytännössä loppuneet. Etnotunkeilijat tietävät että missä tahansa paikassa syrjäseudulla saa takuuvarmasti kuulaa ottaansa eikä ruumista koskaan löydetä. Mutta noin laajemmassa, Radanvarsimaakunnan mittakaavassa meillä ei ole toimintakykyä eikä organisaatiota. Vapaaehtoisia kyllä olisi. Mutta meillä ei ole tarpeeksi aseita eikä tarvittavaa välineistöä. Eli suomeksi sanottuna ei ole tarpeeksi rahaa. Me toimimme kolehtipohjalla ja vaikka ihmiset antavat minkä pystyvät niin se ei ole kovin paljoa. Ei ihmisiltä voi vaatia mahdottomia. Täällä kun ollaan muutenkin köyhiä. Sitten taas jos puhutaan siitä oletustilasta että meidän tulisi toimia puolustusvoimia vastaan niin siihen meillä ei ole mitään mahdollisuutta.

Nyt puolestaan puhui Radanvarren Energian Heikki Hääk:

- Siihen rahatilanteeseen on tulossa muutos. Mutta ennen sitä minun täytyy kertoa teille tilanteen taustasta. Mehän edustamme niin sanottuja nimettömiä ja kasvottomia markkinavoimia. Ja sen myötä meillä on sormi ajan valtimolla. Erityisesti talouden kannalta. Meillä on sitä kautta myös kytköksiä valtion taloushallintoon. Ja mitä ne kytkökset meille kertovat? Sitä, että kaikki on lopussa. Niin lopussa kuin olla voi. Valtion vekselivetoinen talous romahtaa muutamassa vuodessa. Puhutaan ajasta minimissään yksi viiva maksimissaan kolme vuotta. Valtiovalta, tai no, maakuntavalta on nähnyt tietyt varoitusmerkit talouden lopullisesta sakkaamisesta mutta ei ole välittänyt ja nyt tilanne ei ole enää sen hallinnassa.

Hääk puhui suoraan sitä mistä oli puhunut myös Naakkamon suojelukaartin johtaja Teuvo Työman. Hänellä oli pieni huoltofirma ja hän oli kertonut elinkeinoelämässä vallitsevan hautajaisia odottava tunnelma. Hän oli joutunut hiljattain lomauttamaan suurimman osan miehistään ja valtion pienyrittäjään kohdistama ideologisilla syillä perusteltu ryöstöverotus oli saanut hänet miettimään että onko koko touhussa enää mitään mieltä. Varsinkin kun tiesi mihin ne verorahat törsättiin.

Hääk jatkoi:

- Sekä etnisesti edistyksellisten elätettävien määrä plus julkishallinnon joutokäynnin määrä on kasvanut niin suureksi että valtio pystyy pitämään sitä vekselivetoisesti pystyssä vain mainitsemani ajan. Sen jälkeen laarista on perunat loppu, siemenperunatkin syöty eikä muualtakaan enää apua saa sillä liittovaltio itsessäänkin on totaalisessa kusessa taloutensa ja ennen kaikkia etnisten elättiensä kanssa. Ei sitä joku reuna-alue kiinnosta eikä se siihen satsaa penniäkään. Mikä taas tietää sitä että maassamme ei pystytä maksamaan valtion ja kunnan palkkoja, ei eläkkeitä, ei sosiaaliturvaa eikä ennen kaikkea pystytä enää elättämään niin sanottuja uussuomalaisia jotka ovat tottuneet varmaan elatukseen jo vuosikymmeniä. Se tietää koko yhteiskuntajärjestelmän täydellistä romahtamista.

- Se taas puolestaan tietää kaaosta ja ryöstelyn sekä sitä myötä tappamisen alkua. Se tietää myös infrastruktuurin tuhoutumista. Erityisesti näin tapahtuu kaupungeissa. Kaupungeissa, joissa samalla energianjakelu hyvin todennäköisesti loppuu sillä ei ole enää verkostoa joka pitää sitä yllä. Mikä taas tietää pakolaisaaltoja nimenomaan syrjäseuduille. Herra nähköön, nälkäpakolaisia. Suomessa. Täällä se koskee eniten Radanvarsikaupunkia joka tietysti itsekin romahtaa ja jossa on noin kahdenkymmenen tuhannen etninen enklaavi mutta tänne tulee taatusti nälkäpakolaisia muualtakin. Tulevaa romahdusta ei pysty enää estämään millään taloudellisilla keinoilla. Romahduksen varmistava kriittinen raja on ylitetty jo aikaa sitten.

- Siksi esitämme pyynnön suojelukaarteille että ne tehostavat toimintaansa ja koulutustaan, hankkivat lisää väkeä ja valmistautuvat tulevaan. Valmistautuvat väistämättömään. Jos tämä kokous olisi pidetty kymmenen vuotta aikaisemmin, niin olisimme pyytäneet teitä kaatamaan hallituksen. Mutta nyt se on liian myöhäistä. Hallitus kaatuu joka tapauksessa mutta samalla kaatuu valtiokin. Bensiini, joka pitää sitä pystyssä on raha, ja se raha loppuu pian. Tosiasiassa se on loppunut jo aikaa sitten mutta muutamassa vuodessa loppuu viimeinen velkarahakin ja sen  myötä tekohengitys.

- Siksi meidän täytyy pyrkiä vain suojelemaan ihmisiä tulevalta kaaokselta. Nimenomaan suomalaisia ihmisiä. Olemme sen velkaa toisillemme. Muille emme. Me Radanvarsimaakunnan yrittäjät – jotka olemme olleet yhteydessä yrittäjiin myös muualla Suomessa – näemme että tällä hetkellä ei ole enää mitään mahdollisuutta pyrkiä pelastamaan kokonaista yksikköä nimeltä Suomi. Meidän täytyy täällä pyrkiä pelastamaan pienempi yksikkö nimeltä Radanvarsimaakunta. Sen enempään meillä ei ole mahdollisuutta. Muissa maakunnissa toimitaan samalla lailla että päästäisiin pahimman yli. Kuinka kauan se pahin kestää on tässä vaiheessa vielä mahdotonta sanoa.

Nyt puheenvuoron otti Helppo Nakki-ketjun omistaja Ilmari Hölehmäinen:

- Mistä tullaan siihen toiseen asiaan mistä me halusimme puhua ja mitä ennen kaikkea  haluamme tarjota. Me jätimme tukematta oikeita tahoja aikanaan. Sen vuoksi olemme osasyyllisiä nykytilanteeseen. Nyt meillä on mahdollisuus korvata virheemme ja suoranainen typeryytemme. Tai ainakin auttaa pahimman varalta. Pahimman, joka tulee aivan varmasti. Painotan, että me neljä edustamme hyvin monia muitakin Radanvarsimaakunnan yrittäjiä. Mutta suoraan asiaan: Radanvarsimaakunnan suojelukaarteja varten on avattu tili. Tai siis useitakin tilejä. Kaikki tilit ovat avattu Norjaan. Niillä on tällä hetkellä kaksi miljoonaa dollaria. Ja lisää on tulossa. Nimenomaan dollareita koska euron arvo mitä todennäköisimmin lähitulevaisuudessa romahtaa. Miellämme, että suojelukaarteihin sijoitettu raha on tällä hetkellä tulevaisuutta ajatellen kaikkein viisain mahdollinen sijoitus.

- Lisäksi olemme avanneet Suomeen miljoonan euron tilin. Norjan tiliä tarvitaan aseitten, patruunoitten ja muun sotilaallisen kaluston hankkimiseen. Oletan, että teillä on yhteyksiä myös pohjoisiin suojelukaarteihin ja pystytte hakemaan rahat Norjasta. Käteisenä. Suomen tiliä voidaan käyttää muitten tarvikkeitten hankkimiseen ja sen käyttö kierrätetään yhtiöittemme kautta. Mitä muuten tulee pörssiyhtiöihin niin ne ovat realisoimassa ruumiista nimeltä Suomi kaiken sen minkä saavat irti ja sen jälkeen siirtävät toimintansa muualle. Pörssirahalla ei ole isänmaata ja se näkyy taas kerran. Ne jättävät suomalaiset niin kuin entinen jätkä paskan mättäälle.

Tähän lisäsi Veikko Väne:

- Lisäksi olemme hankkineet yhteyksiämme käyttäen käyttöönne aseita. Näin alkuun Narvikin satamaan on tulossa laiva jossa on viisisataa kappaletta vanhoja mutta edelleen käyttökelpoisia amerikkalaisia M 14-automaattikivääreitä. Olen siinä käsityksessä että teillä moni mies joutuu toimimaan vielä haulikko- ja pienoiskivääripohjalla. Nuo kiväärit ovat tuttua kaliiberia .308 Winchester joten patruunoitten hankinta onnistunee.

Tähän vastasi Anssi Tämänlainen:

- Meillä on yhteyksiä sekä Kilpisjärven että Utsjoen suojelukaarteihin joihin kuuluu sekä raja- että tullimiehiä. Sekä rahojen että aseitten tuonti maahan ei tuota ongelmaa. Tarvittaessa ne voidaan tuoda vaikka tunturien kautta mönkkäreillä tai moottorikelkoilla tai sitten veneellä Tenojoen yli. Reilun pelin hengessä meidän täytyy tietysti antaa heille sata kappaletta noita automaattikivääreitä. Sekä myös osa rahoista. Ei heilläkään aseita ja tarvikkeita liikoja ole. Ja noita patruunoita meillä on kyllä metsästyskivääreihin ja venäläisiltä alan yrittäjiltä me saamme niitä lisää. Kun kerran rahaa saadaan. Olemme siitä äärimmäisen kiitollisia. Voi tosiaankin todeta, että ehkä tässä tilanteessa parempaa sijoitusta ei olekaan. Sillä kun valtiorakenne romahtaa niin jonkun sitä on alettava taas alusta rakentamaan. Suojelukaarteja parempaa ei tällä hetkellä taida olla tarjolla. Puolustusvoimista en osaa sanoa mitään. Ne kun on alistettu EU:lle ja riisuttu tyypilliseen luurankomalliin. Ja eihän PV tänne välittömästi vaikutakaan sillä Radanvarren pataljoonahan lakkautettiin aikaa sitten.

Tähän jatkoi puolestaan majuri evp. Santeri Velkiö:

- Meillä on kyllä osaamista perustaa ja kouluttaa porukkaa komppania- ja jopa pataljoonatason toimintaan. Tosin pataljoonatason raskaita tukiaseita meillä ei tietenkään ole. Mutta ehdottoman tärkeää on myös siviilipuolen koulutus niin lääkintä-, huolto- kuin pakolaishuollon osalta. Niihinkin meillä on jo jonkun verran tarvittavaa osaamista ja eri maakuntien suojelukaartit avustavat toisiaan. Mutta se, mitä te yritykset voisitte vielä tehdä olisi varmuusvarastojen kerääminen. Teillä on siihen taloudellinen mahdollisuus ja oletan että teillä on tarvittavat yhteydet. Paremmat kuin meillä.

Iivar Flänssen pyysi täsmennystä:

- Meillä on mahdollisuuksia. Mutta mitä pidätte tärkeimpänä?

- Ensimmäisenä tietysti ruoka. Pyrkikää varastoimaan kaikkea säilyvää ruokaa. Kuivamuonaa ja säilykkeitä. Leipää. Perunaa ja viljaa. Mitä enemmän ruokaa pystyy kuivaamaan ja säilömään, sen parempi. Toinen pääasia on polttoaine. Sitä kannattaa alkaa säilömään kirjanpidon ohi. Teillä on kyllä siihen tarvittavat keinot ja varastot. Omalta osaltamme olemme jo tehneet alustavan suunnitelman siitä kuinka suojelukaartit ottavat pahimman tapahtuessa hallintaansa sekä Naakkamojoen vesivoimalan että Heukensaaskin turvevoimalan. Jos pahin tapahtuu talvella se tietää taajama-alueille katastrofia joten sähköntuotanto on pyrittävä turvaamaan kaikin mahdollisin keinoin. Ja kolmas seikka ovat tietysti lääkkeet ja sairaalatarvikkeet. Sekä tarvittavien ammattilaisten kartoittaminen ja alustava värvääminen. Kun infra romahtaa niin lääkintähuoltokin romahtaa mutta sairastaminen ei lopu.

Kokouksessa käytiin vielä läpi ne menetelmät joilla suojelukaartit pääsisivät käyttämään heille varattuja pankkitilejä ja allekirjoitettiin tarvittavat valtakirjat. Yrittäjät osasivat kertoa että norjalaisissa pankeissa ei oltu millään muotoa tarkkoja siitä jos suomalaiset tekisivät suuria käteisnostoja. Maa kun ei ollut EU:n jäsen ja se oli myös satsannut omaan maanpuolustukseensa ymmärtäen että liittovaltion puolelta oli jossain vaiheessa tulossa kaaos.

Liikemiehet poistuivat paikalta ja suojelukaartilaiset jatkoivat kokoustaan. Nyt perustettaisiin suojelukaarteille koko maakunnan kattava organisaatio ja sen komentajaksi valittiin yksimielisesti Heukensaaskin suojelukaartin päällikkö majuri evp. Santeri Velkiö. Nopeasti suunnitellun organisaatiokaavion mukaan paikalliset suojelukaartit jakautuisivat seuraaviin yksiköihin:

1. Taisteluosastot:

Näissä olisi parhaimman kuntoiset ja parhaiten aseistetut sekä varustetut miehet jotka olisivat valmiina lähtemään tehtäviin mihin tahansa Radanvarsimaakunnan alueelle. Taisteluosastoille tulisi hankkia lisää konetuliaseita sekä viestintävälineistöä. Sekä mielellään tukiaseiksi sinkoja joilla pystyy ampumaan sirpalekranaatteja. Tiedossa oli että suurissa kaupungeissa etnojengit olivat aseistettuja kun taas kantasuomalaiset puolestaan eivät joten etnojengien leviäminen alueelle tuli estää kaikin mahdollisin keinoin. Ja ne keinothan jo osattiin. Tarvittiin vain lisää tulivoimaa.

2. Suojeluosastot:

Nämä aseistetut osasto koostuisivat vanhemmista aseistetuista miehistä ja heidän tehtävänsä olisi suojella paikallista väestöä.

3. Tukiosastot:

Näissä osastoissa olisi sekä miehiä että naisia ja ne keskittyisivät lääkintä- ja huoltopuoleen.

Nämä kolme osastotyyppiä oli periaatteessa ollut olemassa jo ennenkin, tosin nyt alettiin kehittää suunnitelmaa jolla taisteluosastot voitaisiin tarvittaessa saattaa yhteisen, koko maakunnan kattavan komennon alaiseksi. Nyt päätettiin myös neljännen osastotyypin perustamisesta:

4. Pakolaisosastot:

Nämä osastot aloittaisivat toimintansa välittömästi ja alkaisivat kartoittaa rakennuksia – mieluiten puilla lämmitettäviä, esim. lakkautetut kyläkoulut  - joihin pakolaisia voitaisiin sijoittaa. Lisäksi kenttäkeittiöitä tulisi hankkia mahdollisimman paljon. Pakolaisten vastaanotossa noudatettaisiin tylyä etnistä profilointia joka nykyisessä liittovaltio-Suomessa oli ollut jo pitkään laitonta. Ainakin alkuun Radanvarsimaakuntaan tulisi lähinnä kantasuomalaisia sillä aseistetut etnojengit keskittyisivät ryöstelemään suuria kaupunkeja joista ne eivät haluaisi poistua.

Oli myös alettava arvioimaan sitä, kuinka paljon pakolaisia Radanvarsimaakunta yleensä pystyisi ottamaan vastaan. Infrastruktuurista täysin riippuvaisten ihmisten määrä oli kasvanut ajan myötä järkyttävän suureksi eikä sitä osattu tässä kokouksessa vielä arvioida. Lisäksi tässä kokouksessa – niin kuin epäilemättä muittenkin maakuntien suojelukaartien perustavissa kokouksissa – tehtiin periaatepäätös jonka mukaan romahduksen tullessa nykyisen poliittisen eliitin edustajille ei annettaisi armoa. Suomi oli aikanaan päätynyt kovalla työllä hyvinvoivaksi ja kansalaisistaan huolta pitäväksi valtioksi. Nuo utopistit olivat tuhonneet sen muutamassa vuosikymmenessä ja nyt Suomi siirtyisi failed state-tasolle. Niin kuin joku Somalia. Ja se johtuisi pelkästä hyväuskoisesta typeryydestä ja henkilökohtaisesta ahneudesta.

Edessä oli paljon työtä sekä epävarmoja ja raskaita aikoja. Mutta nyt heillä olisi muutakin tukea kuin talkootyö. Ja he tiesivät että jos he eivät toimi, niin kuka sitten? Mitään yhteiskunnan suojaverkkoja ei enää olisi. Heidän oli pakko kehittää ne tyhjästä itse. Miehet tekivät vielä pieniä arviolaskelmia siitä kuinka paljon – suomalaisia – nälkäpakolaisia saattaisi tulla heidän vastuulleen ja kauhistuivat. No, kauhistelu ei enää auttaisi vaan tulisi alkaa toiminta. Kokous päättyi ja miehet hajaantuivat kukin tahoilleen kiroten samalla sukupolvensa huonoa tuuria. Että perkele tämän pitikin sattua juuri heidän ajalleen. Tai toisaalta eihän kyse ollut mistään tuurista vaan kaikki oltiin saatu aikaan tieten tahtoen. Asiasta vastuullisten ei auttaisi vedota siihen ikivanhaan että emme me tienneet.

Rikos oli rikos eikä typeryys ollut lieventävä asianhaara.