Talvisodan päättymisestä tuli siis eilen
kuluneeksi kahdeksankymmentä vuotta. Sotaa muistellessa on nostettu esille
monia sankareita. Simo Häyhää, Jorma Sarvantoa ja monta muuta. Kaikki ansiosta.
Kannattaa myös nostaa esille se hieman hiljaisempi mutta erittäin tärkeä
sankari joka rouskui kaikkien suomalaisten sotilaitten leukaperissä niin talvi-
kuin jatkosodassa.
Eli vanikka:
Suomalaisilla ei ollut tukenaan sellaista loputonta logistiikkavanaa kuin vaikkapa amerikkalaisilla joten pärjätä piti sillä mitä käytössä oli. Niinpä vanikka
oli se perusmuona joka takasi edes jonkinlaisen selviämisen kun muu oli kovin usein vähemmällä. Totta kai
suomalainen huolto olisi tarjonnut miehille vaikka sisäpaistia joka ristuksen
päivä jos sitä vaan olisi ollut tarjota.
Mutta vanikka oli sentään varmaa ja vanikan
kulutus oli luonnollisesti hurjaa. Suomalaiset naiset valmistivat vanikkaa
parhaimmillaan 100.000 kiloa päivässä. Kuvassa pieni esimerkki vanikan
kulutuksesta eli vanikkaa muonavarikolla Kannaksella joulukuussa 1939:
Yhteen kartonkilaatikkoon mahtui
17 kiloa vanikkaa
Itse olen – vaikka kohtuullisen iäkäs
olenkin – jo sitä ikäluokkaa jolla ei armeijassa ollut enää vanikkaa vaan
tavallista näkkileipää. Ne vähän kukanmuotoiset voinapit meillä sentään oli. Isä-Perskeles
puolestaan aikanaan järsi armeijassa vanikkaa ja totesi että pirun kovaahan se
oli mutta ihan maukasta jos sitä kastoi vaikka saikkamukiin. Mahtaako
lukijoissa olla vielä niitä jotka ovat järsineet aitoa vanikkaa?
Joka tapauksessa kiitos myös vanikalle
ja niille suomalaisille naisille jotka sitä aikanaan valmistivat.
43 kommenttia:
Jo vain minä vanikan muistan 60-luvun puolimaista. Sotaharjoituksissa se oli just sellaista, kuin vanikan pitää ollakin: Isä-Perskeles sanoi oikein. Vanikka, voinappi ja hyvää kuumaa teetä. Taas painettiin, väsyttiin, nukahdettiin jopa pyörän päälle ja eikun rynkkyä lataamaan. Kiinos vanikka!
Siihen aikaan oli niitä pehmopoikia armeijassa (huonohampaisia), joille piti saada pehmeää leipää. Ei me niitä kummastakaan syystä kahdehdittu.
Hyvä kirjoitus kotirintaman tuesta talvisodan aikana (myös myöhemminkin). Isän vanhempi sisko oli kenttäpostin kirjeistä päätellen osaltaan korvaamattomana tukena hänelle, jossa huolto pelasi myös muiltakin osin. Laitan otteen kirjeestä 18.1.-40: "siinä toisessa kirjeessä pyysin pussi housuja, ne olis hyvät olemas täällä, että sais pitää toisten housujen päällä kun on niin kylmä ilma, nytkin on ollut täällä 41 astetta pakkasta monena päivänä". Nämä sanat kuvaavat hyvin olosuhteista silloin.
Muuten, myös isän sisko oli paikallisessa leipomossa töissä. Itsekin sain tutustua kyseiseen vanikkaan varusmiesaikana ja oli juuri sellaista kuin Terho kertoi.
En minäkään muista vanikkaa, kun seitsemänkymmenluvun loppupuolella varusmiespalvelukseni suoritin. Mutta täytyy sanoa että aiheesta kiitit Yrjö, sillä varmaan juuri toimivan logistiikan kautta nuo talvisodankin puslustustaistelut niin hyvin onnistuivat. Nimittäin kun vertaa vaikka Tolvajärjelle pyrkineiden venälaisten huoltoa
Olen sen verran nöösipoika että vanikasta ei muuta kokemusta kuin jutut ja kuvat. Näkkäriä rouskuteltiin kasarmilla. Mutta näitä sodan hiljaisia sankareita oli ja on myös Suomen sotakoirat, joista mielestäni aika vähän missään tarinoita. Sa-arkistoista kyllä joitain kuvia löytyy onneksi. Kaveri oli koiraohjaaja kun oltiin yhtaikaa suorittamassa palvelusta. T. Oloneuvos
Tervehdys Terho Hämeenkorvelle, Kalevi Nissilälle, SuiGenerikselle ja Oloneuvokselle & kiitos kommenteistanne.
Terho: Itse muistelen kaiholla sitä oman aikani intin nötköttiä jota oli sellaisissa isommissa purkeissa. Liekö intillä sitä enää ja voisikohan sitä jostain ostaa. Jos ei muuten niin nostalgiamielessä. Veikkaisin että siviilimaailmassa lähimpänä vanikkaa on mainio Ylhäisten näkkileipä mutta meillä sitä ei ole kaupassa aikoihin näkynyt.
Kalevi: Kotirintaman tukea ei voi koskaan liikaa arvostaa. Ja tuo kirje kertoo osaltaan mitä ne heput joutuivat kestämään. Kaiken muun lisäksi.
SuiGeneris: Yksi suomalaisten salainen asehan oli joukoille jaettu lämmin ruoka. Onneksi vihollisen huolto ei toiminut ts. naapuri lähti soitellen sotaan. Ja sehän toimi suomalaisten eduksi sekin.
Oloneuvos: Niin sotakoirat kuin suomenhevoset ansaitsevat ilman muuta oman kunniamainintansa.
Vanhaa kunnon vanikkaa eli "kytkinlevyä" löytyi varuskunnista niinkin myöhään kuin 1987. Paketeissa luki todellakin "vain vangeille ja sotilaille".
Poikalyseosta valmistumisen jälkeen ne oli jo hävinnyt.
Oli muuten hemmetin hyvää näkkäriä joskin todella kovaa, eli piti syödä varoen.
Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun sitä nakerteli ja pala oli väärässä asennossa ja suusta tuli senkka.
Se meinaan viilsi ikeniä aika ikävästi.
Veteraanit ovat kertoneet sodanaikaisesta vanikasta ja oli vieläkin kovempaa tavaraa. He kuulemma liottivat sitä vedessä tai jos saatavilla oli maitoa niin maidossa.
Sisus ei kuulemma pehmennyt ollenkaan mutta liotuksen jälkeen osan pystyi ikäänkuin kuorimaan hampaillaan, siitä vissiin se lempinimi "kytkinlevy" tullut.
Tuo näkkäri mihin alussa viittasin oli noin puolimetriä halkaisijaltaan olevissa pyöreissä paketeissa ja yhdessä paketissa oli palttiarallaa 20 levyä, reikä keskellä.
Jossain vaiheessa näkkäri meidän soltuille tuli Ruotsista, kilpailutuksen seurauksena.
Nyt järsitään taas ihan kotimaista tuotetta.
Kar/Pr ja Krh-komppania, -62-63.Oli vanikka tuttu Hahkalan baarissa. Sunnuntaina oli aamulla kahvi ja pulla. Lehdestä luettiin, Tanskassa varusmiehet mennet lakkoon, koska aamukahvin pulla oli kovaa. Kyllä meitä nauratti. Tarina kertoo : Ruokalan kellarin jauhovarastossa oli ns. juna, kun Hahkala yllättäen avasi oven. Sekunnin pari katseli ja huusi " Jatkakaa "!
Tuli sitä maistettua vanikkaa, eli kytkinlevyä kuten jotkut sanoi siksi, näkkileipää kyllä oli jo meillakin muuten ruokalassa, tyhjennettiin Oulun kasarmilla sillon 80-luvulla varastosta vanikkavarastoja, jotka oli tehty 1956 vuonna, eivät olleet meneet miksikään, kvikovia kyllä olivat nekin
-jpt-
Hyvin kirjoitettu. Tavallisesti on helpompi nostaa esille sotasankareita (en vähättele missään nimessä heidän ansioitaan, enkä muidenkaan veteraanien), kuin niitä arjen sankareita, jotka tukivat hiljaisesti Suomen puolustamista.
Minäkin olen sen verran nuorempi (tuleva setämies), että palvelusaikana ei nakerreltu vanikkaa, vaan näkkileipää. Itse tykkään kylläkin enemmän hapankorpusta.
Nykyään, kun vallassa riekkuu naisoletuista, anarkistista väkivaltaa kannattavista, lintu-oletetuista, kepu-rikollisista sun muista nuhteettomista ministereistä koostuva "hallitus", ei liene mikään ihme, että vajaa-älyiseen pottunokkaiseen päähäni tulee harmistuneita ajatuksia.
Nuo edellä mainitsemani Suomea johtavat sylkevät mm. vanikkaa valmistaneiden naisten työpanoksen ja muiston päälle - kaiken muun mädättämisen ohella. Tämä on toki vain (väärä) mielipiteeni.
Terho Hämeenkorpi kirjoitti: "Siihen aikaan oli niitä pehmopoikia armeijassa (huonohampaisia), joille piti saada pehmeää leipää. Ei me niitä kummastakaan syystä kahdehdittu."
Minulle oli aikoinaan hämmästyttävä yllätys, että Kainuussa piti järjestää uimakoulu joillekin varusmiehille. Uin tuolloin helposti 25m veden alla.
Koronaa uhaten aion käydä kohta keilaamassa. Tuo virus on siitä vittumainen tapaus ettei se tottele luotia niinkuin aikaisemmat vastustajat. Naureskelin vielä viikko sitten koko kohinalle, en enää.
Meidän lafka lähti etupeltoon varautumisessa ja se lienee ihan hyvä juttu.
Johtamisvalmius on turvattu mutta se itse voima tulee reservistä, se huolettaa vanhan soturin mieltä.
Nyt tarvitaan sitä vanhaa talvisodan henkeä, kaveria ei jätetä.
Pidetään nyt jumalauta itsestämme ja muistakin huolta, koskee myös perseelleen menneitä päätöksiä tehneitä kaalimatotyttöjä eli nykyistä hallitusta.
Muistan kun oli Loviisassa päin 88-syksyllä sotaharjotus eli meidän pk alikessujen loppusota, bankulla ajeltiin komeesti ja välillä rämmittiin soita pitkin, pitkään. Joku vääpeli heitti ei nyt vanikkaa mutta näkkileipäpaketin meille kyytiin ja vuosiluku oli jostain 60-luvulta. Ei muille kelvannu mutta aattelin että saattaa tulla pitempi syömisenväli niin iskin pakin täyteen ja reppuunkin että riittäs, eihän ne sipulisäkit vettä pitäny mutta kun sisällä oli kaksi vahvaa SA-INT:n tarjoamaa jätesäkkiä säily kamat kuivina, ja näkkärit. Hyvä niitä oli rouskutella siellää syyssateisessa metsässä, muut söi mitä olivat varanneet suklaata tai makkaraa, kuka mitäkin ja valitti nälkää kun huolto ei pelannu mutta kyllä näkkäri nälän piti.
Joskus muutama vuosi sitten luinko vai kuuntelin haastattelua niin sota-aikana leivottiin päivässä vanikkaa yhtäpaljon kuin nykyisin vuodessa. Eikä siitä tosiaan pääse että tsajua kunnon vanikkaa sulatejuustoa ja reippaat siivut koninlihaista tankometwurstia niin kelpaa siinä iltapuhteella raavaankin miehen kuunnella radiosta vanhoja iskelmiä ottaa mukava asento ja nukahtaa tyytyväisenä.
Itse kävin armeijan vuonna 68 ja meillä kyllä oli aitoa vanikkaa.
Yks vanikkalaatikko jonka näin oli sotavuosilta asti. tarkkaa vuosilukua en muista.
Mistähän varaston perältä sekin oli löytynyt.
Hyvää se oli kumminkin.
Ylhäisten leipää taas saa mutta en suosittele. Nimi on sama mutta tuote on aivan erimakuista kuin alkuperäinen.
Niin ja kyllä vanikkaa pistelee poskeen kunnollisen säilykelihan kanssa. Kumma kun nyt vanhetessa on tullut oikea himo rukiiseen näkkäriin, leksandit sopivat soijapojille ja neideille.
Ja unohdin yhden ruuan joka talvisodasta on jäänyt kansainvälisesti sotahistorian harrastajien mieleen, se ei ole hernerokka vaikka sekin ansaitsee arvonsa. Makkarasoppa, en nyt ole satasen varma oliko Tolvajärvellä tämä legendaarinen vastaisku missä venäläiset kaatu suomalaisen kenttäkeittiön ympärille kun töpinän tekemä makkarasoppa maistui viholliselle. Tolvajärvellä yksi mielenkiintoisimmista pataljoonan päälliköistä oli JR16 3 pataljoonan komentaja Albert Penttilä. Mies jonka elämästä saisi uskomattoman tarinan, väitetään että herra ja ylhäisyys kenraaliluutnantti T J A Heikkilän tarina olisi saanut inspiriraation hänestä. Saksan, Suomen, Viron sekä heimosodissa lisäksi legioonassa ja meksikossa. Myöhemmin Rooseveltin autonkuljettajakin.
Pussi- eli saapashousujen hyvä puoli oli siinä että ne suojasivat esim. metsässä liikkuessa housuissa lahjetta reiden etupuolelta kastumasta. Toinen vanha keksintö on ollut jalkarätit jotka sai nuotiolla nopeasti kuivaksi. Pitää muistaa Isonbritannian armeijan vanha totuus puuvilla tappaa, meillä oli flanellisia alusvaatteita ja malli Cajanderin takia varsinkin maaseudulta tulleilla miehillä ulkotöihin tarkoitettuja vaatteita kun esimerkiksi Suomussalmella ukrainalaisilla oli nauhakenkiä ja kevyet kesävarusteet. Suomussalmesta sen verran kun 44. Divisionan komentaja teloitettiin niin Stalin pisti pahaksi siitä että menettivät ison määrän kenttäkeittiöitä. Lisäksi suomalaisilla oli hilkulla todellinen jackpot siellä, marsalkoita arvokkaampi komissaari Lev Mehlis oli vähällä jäädä hiihtopartion väijytyksessä vangiksi.
Edesmennyt SKDL:n kansanedustaja Heikki Mustonen esitti 1980 luvun alussa että Suomenhevoselle pitää saada oma patsas.
Muistelisin siinä vuosituhannen alkuvuosina löytäneeni K-kaupasta Panssarivanikka-nimistä näkkäriä, samoihin aikoihin kun minulla oli Ylhäisten näkkileipä -kausi elämässä. Se oli muistaakseni ihan hyvää, mutta sen valmistus on lopetettu. Tosin luin juuri, että taustalla olisi isänmaallisesta nimestä ja maastokuvioidusta paketista huolimatta ollut englantilainen sijoitusyhtiö. Pyrin suosimaan suomalaista. Opiskelijana aloin haluta yhä enemmän 100% ruisleipää, enkä sen koommin ole ostanut esim. Vaasan ruispaloja. Suomessa ostan aina paikallisten pienien leipomoiden 100% ruisleipiä, tai sitten Taikaruista jos tekee pehmeämpää mieli. Vehnäjauhojen paikka on pullassa.
Harmi vain, etten voi sanoa Japanin varsinaisesti loistavan huikealla ruisleipävalikoimallaan. Näkkileipää onneksi voi lähettää Suomesta.
Muuan nimeämätön talvisodan salainen sankari:
Maailmaa suuresti hämmästyttänyt talvisodan ihme ei olisi ollut mahdollinen ilman salaista apua. Asiamies X, nimettäköön vaikka näin auttoi paitsi suomea myös saksaa ja muita länsivaltoja. Toki suuri tavoite - venäjän tuhoaminen jäi saavuttamatta. Juuri ja juuri.
Jo ennen sotaa X ehti sabotoida neuvostotaloutta ja yhteiskuntaa vakavasti. Kommunismin leviämisen estämisen varmisti Trotskin murhauttaminen. Sitä ennen oli sabotoitu Espanjan siirtyminen kommunismiin - ja samalla tapatettu kommunisteja, pilattu kommunismin imago myös monien kommunistien ja mahdollisten liittolaisten silmissä.
Suurin saavutus toki oli puna-armeijan tuhoaminen, kaikkien oma-aloitteisten ja pätevien upseereiden tapattaminen. Politrukkien, omien sabotöörien, istuttaminen sekoittamaan esikuntia ja koko komentoketjua. Saksan hyökkäykseen varautunut ja kokonaisen partisaaniosastojen ja ase- ja varustekätköjen verkoston rakentaneen marsalkka Mihail Tuhatševskin tapattaminen ja mainitun verkoston tuhoaminen oli merkittävä apu Saksan hyökkäykselle. Ja sopii miettiä mitä Tuhatševskin ilmaluljetus-divisioona olisi saaut aikaan talvisodan suomessa. Helsingissä, oulussa, kannaksen selustassa. Divisioona keveine panssareineen ja keveine tykistöineen. Onneksi X ehti toimia ensin.
X mahdollisesti onnistuttiin värvätä jo tampereella, kuka värväsi ei kai ole tiedossa, Illuminati, Siionin viisaat, M16, Voimaliitto, Kempetai? Mahdollisesti myöhemmin, kenties muuan suomalainen korkea upseeri, vakoilija ja myöhempi marsalkka oli asialla venäjällä. Värväystä taisi helpottaa tämän sakartvelon "suuren" pojan viha valloittajaa kohtaan. Ties vaikka olisi ollut peräti mainitun marsalkan rakastajatarkin. Pieni, tumma ja tulinen etelän poika. jaa-a, vähän samanoloinen pikku mies hääräilee nytkin venäjällä, tämäkin vähemmistökansan edustaja. Liekö turussa ilkka värvännyt vai kuka. Saas nähdä onnistuuko nyt venäjän tuhoaminen, ainakin X:n nostaminen sankariksi ja tuhotöiden peittely on onnistumassa.
Pyssymies
Tuossa äsken katselin vanhaa valokuvaa muutamasta kirkaisotsaisetsa soltulsta, elämä edessä.
Nyt ollaan kaikki veteraaneja samoista sodista.
60 - luvun loppupuolella kun kävin intin niin vanikka oli jo vähän pemeämpää sorttia. Muistan vielä hyvin sen vanikkapalan, siinä voinapin ja palan Koskenlaskijaa sekä teemukin. Niillä pärjäsi yllättävän hyvin ja pyhänä oli yleensä jokin pullanpalanen vanikan sijaan. Kuulin kyllä tarinoita että kytkinlevy kävi jopa itsepuolustus välineestä tiukan paikan tullen. Hernerokan eli lataa ja varmista:n ohella se oli myös kuulema maninio pierugeneraattori.
Minunkin mielestäni Ylhäisten näkkileipä oli paremman makuista kun sitä vielä sai pyöreissä pakkauksissa. Ehkäpä siinä aika kultaa muistot, mutta on se edelleenkin paras näkkäri.
Leivästä puheen ollen niin käytiin paikallisessa Lidlissä eilen. Siellähän on eri sorttista leipää tarjolla avoimissa vasuissa, jotka on myymälässä kypsennetty. Tarkoitus on että niiden keräämiseen käytetään ottimia eikä niitä paljain käsin sorkita. No katselin kun kovasti tumma mies keräsi meidän suosikki nisuja paljain käsin paperpussiin. Hetken kulutttua hän otti pussista yhden nisun ja pisti sen takaisin vasuun mistä oli sen hetkeä aikaisemmin ottanut. No siitä myymälästä ei sitten enään osteta kuin valmiiksi pakattuja tuotteita ja leivät paikallisesta leipomosta. Myymälä on muutenkin paikkallisten mamujen suosima, joten siellä käydään vain tarvittaessa, kuten nyt olleella Suomi - viikolla.
Minä pääsin/jouduin tutustumaan aitoon vanikkaan ollessani lääkintämieskurssilla Utin leirillä 69/70. Jostain oli löytynyt jo ennen sotia valmistettu laatikollinen ja meidän muonakorppimme oli ottanut sen mukaan, kun sitä varastolta ylimääräisenä tarjottiin. Pojat siitä oli katsoneet päiväystä, että maaliskuu 1939. Eli aika vanhaa. Ja kivikovaa, ei pehmennyt edes saikkakupissa. Sittenpä me syötiin herrojen aliupseereiden pehmeät leivät. Korpi tuli siitä ronkkumaan, niin kaverit sen uitti hangessa. Mokoma meni sitten kielimään vääpelille ja runtuahan siitä saatiin. Mutta oppi korppi hyvin hangessa uimaan sen jälkeen.
Huru-ukko
Tervehdys Joppos123:lle, Ano1:lle, jpt:lle, Pinlaarenille, Ano2:lle, Patelle Pankavaarasta, Obbille, Tuumailijalle, Pyssymiehelle, Beckerille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteista ja jaetuista muistoista. Muutama huomio itseltä:
- Ruotsalaisesta näkkileivästä intissä piti kysyäkin mutta Joppos123 ehti jo vastatakin.
- Tanskalaisesta kovasta pullasta: Meillähän oli sunnuntaiaamuisin aamupalalla se ns. mielialasämpylä eli jos söit sen sämpylänä niin se oli pulla mutta jos söit sen pullana niin se oli sämpylä.
- Muonahuolto oli intissä sinänsä ihan ok, tosin perunat tuppasi loppukesästä olemaan ns. Kinder-yllätysperunoita ennen kuin uusi satsi tuli syssymmällä. Varuskunta kun hankki vuoden perunat kerralla.
- Uimataidottomuuden määrän kasvu ihmetyttää minuakin.
- Koronasta: Meillä syrjässä ei sitä kaupunkien hamstrausvillitystä ole vielä ollut. Lähikaupassa on tavaraa tarjolla ihan normaalisti. Mitä itse asiaan tulee niin – aivan kuin Joppos123 totesi – virusta ei voi ampua joten ei kai tässä voi kuin olla ja odotella mitä tuleman pitää.
- Armeijan silloisesta sipulisäkistä: Laitetaanpa nuoremmille ikäluokille ihan kuva:
https://4.bp.blogspot.com/-1ulkKYgaAOc/W-D9gB76T6I/AAAAAAAAGdU/TJBwPy1KFvAejsKGY_vwY13FxKWkoWx_QCLcBGAs/s1600/jlix12.jpg
Eihän se mikään kantolaitteiden kuningas todellakaan ollut mutta yllättävän paljon siihenkin sai tavaraa survottua kun oli pakko.
- Jos Ylhäisten leivän resepti on muutettu, niin sehän on kulttuuririkos. Tulisi muistaa viisaus ”jos se toimii, älä räplää”.
- Se ”Makkarasota” on todellakin käyty Talvisodassa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Makkarasota
Kyseinen venäläinen porukkahan oli koukannut vuorokausia umpimetsässä ja oli fyysisesti ihan loppu joten ei ihme että tshunan soppa vei kaiken muun huomion.
- Asiamies X:n henkilöllisyys ei tainnut jäädä kenellekään vieraaksi. Onneksi kyseinen X näivetti puna-armeijaa ratkaisevasti ennen talvisotaa.
- Koskenlaskija on yksi vanhimpia – ja parhaimpia – myytyjä suomalaisia tuotteita. Sitä oli jo aikanaan kaukopartiomiesten sissimuonassa.
Sissi-tai oikeammin taistelumuonat oli ihan jees. 90 luvun alussa alkoi olla aika yksipuolisia kun ns värejä oli vain kolme.
Kyllä me niitä täydenteltiin jos kohdalle osui järvi tai hirvi.
Laitonta hommaahan se oli mutta siihen aikaan ei ollut somea joten ihan sama.
Ihan vaan vanhana heavysällinä. Kuunnelkaas Nightwhisn Elan. On meillä ehkä jotain toivoa, ehkä.
Tervehdys, Joppos123. Liekö sotavaltiolla vielä sitä isoissa purkeissa olevaa nötköttiä vai onko siirrytty maastossa kokonaan niihin pakastekuivattuihin vai mitä ne onkaan? Ja Nightwishiltä on muuten huhtikuussa tulossa uusi albumi.
Ykän bloggauksen teemaan sopinee hyvin tämä dokkari Fire and Ice: The Winter War, poimin tuosta muutaman kohdan:
17:10-18:36 sananen Molotovin cocktaileista ja kuinka eräs soturi rampautti itäystävän tankin rautakangella ja taistelutoveri antoi shokkihoitoa kasapanoksella. On siinä ollut tankkimiehistöllä ihmettelemistä!
22:10-25:15 Taipaleenjoen taistelut, tuossa kohtaa on mennyt Vanja-enon pioneereja kun ovat noita siltoja tykistötulessa rakentaneet
29:40-31:45 kenraali Ermel Kanninen ja pätkä siitä Makkarasodasta
39:45-41:00 Lemetin motti ja NL-tyylinen miehistönmotivaatio hyökkäykseen. Taisi politrukit olla suomalaisten hyviä liittolaisia, antamalla typeriä hyökkäyskäskyjä?
OT:na tän hetken uutinen Viro sulkee rajansa korona-viruksen kunniaksi ja Espanjaan on julistettu poikkeustila. Hyvin yksinkertainen yhtälö => rajat kiinni - tauti ei liiku kun ihmisetkään eivät liiku. Suvakeille, taivaanrannanmaalareille ja muille maailmanhalaajille tosi kova paikka! Kumpi onpi tärkeämpi, oman kansan terveys vai ne nyyh universaalit ihmisoikeudet? Kas siinä pähkinää purtavaksi.
Elämme tosiaankin mielenkiintoisia aikoja! Kuinkahan moni lentoyhtiö vielä meneekään konkkaan?
P.S. eniten ihmettelen noita p*skapaperin hamstraajia, mutta itse tunnen olevani ameriikkalainen "prepperi" kun tuli ostettua kunnon setti säilykkeitä...
- Soomepois Eestist -
Olisiko vanhan vanikan ominaisuuksien takana se että säilyvyys kenttäolosuhteissa oli erinomainen.
Tuolla edellä mainittiinkin suomenhevonen ja ilman sitä Suomi ei olisi mitä se on tänä päivänä. Että emme unohtaisi, tuon sitkeän ja uskollisen eläimen uurastaminen raskaissa töissä rakennuksilla, pelloilla, metsissä ja sodissa on onneksi saanut julkista arvostusta ainakin kahden patsaan verran. Varsinkin sota-aika vei viattomat luontokappaleet järkyttäviin olosuhteisiin.
Rouva Ano
Tervehdys Soomepoisille Eestist, Patelle Pankavaarasta ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.
Soomepois: Kiitos linkistä. Täytyy katsoa. Tuota en ole nimittäin vielä nähnyt. Ihan katsomatta totean kohtaan 22.10 että suomalaiset tykkimiehethän noituivat koko talvisodan ajan - erityisesti mottitaisteluissa - että helvetti miten lihavia maaleja olis tarjolla. Kun vaan olis jotain jolla ampuisi. Hamstraamisesta puheenollen meillähän on jo valmiusvarasto ollut kotona iät ajat. Ihan ilman tätä virustakin. Tosin paskapaperia ei ole tullut jemmattua.
Pate: Se säilyvyys oli varmaankin se vanikan ykkösprioriteetti.
Rouva Ano: Totta. Itseäni ei raviurheilu kiinnosta sinänsä pätkän vertaa mutta nostan sille hattua siitä syystä että sen myötä suomenhevonen on sentään jossain määrin pysynyt hengissä.
Laivakorppu on hieman samanlainen eväs kuin vanikka. Resepti laadittu säilyvyys ykkösprioriteettina, maku ei niinkään. Suomalaisten onneksi ruis on maukkaampaa kuin vehnä.
Oikea laivakorppu on kuivana kovuudeltaan jossain hiekkakiven ja marmorin välillä. Maultaan lähempänä kai hiekkakiveä. Mutta purjelaivojen aikaan piti evään säilyä ainakin vuosi, mielummin useampi. Sailorit liottivat sitten sopassa tai muhennoksessa, teessä tai vaikka ihan vedessä korppunsa. Maultaan melkein kelvollista laivakorppu on kun sen liottaa oikeassa RN-kaakaossa, siinä jossa on aitoa, vahvaa, rommia puolet seassa. Ohje: yksi osa kaakaota, kaakaon pitää olla niin vahvaa, että lusikka pysyy pystyssä. Sitten yksi osa laivaston rommia. Mukin pitää olla sen kokoinen, että kahden mukillisen jälkeen maakrapu ei pysy pystyssä. Sailorilla on toki sen verran merijalkaa, että ei hetkauta pari mukillista.
Vaan mitäs pirua oli "kommissbrot"? SS-miesten muisteloissaan mainitsema vuokaleipä, säilyi kuulemma vuosia ja oli pehmeähköä. Arvostivat kovasti, toisin kuin kaikenmaailman heinäkeittoja, joita niitäkin oli tarjolla.
Viime sodissakin se nähtiin, ei aate, ei aseet, ei taktiikka, ei strategia vaan logistikka ratkaisee lopulta. Vanikka & puolijoukkueteltta löi tykistön ja panssarit. Halstin muistelmissa on kannaksen huollon kellopeli kuvattu hienosti.
Pyssymies
Myöskin suosittelen kaksiosaisen Talvisota Venäläissilmin youtubelta, hyvin asiallinen.
En ole mikään heavymusiikin ystävä, mutta täkäläiset kaverit vinkkasivat paikallisesta heavy tai oikeammin power metal bändistä nimeltään Sabaton, joilla on biisit mm. Talvisodasta ja Simo Häyhästä jne. Mulle oli kyllä aikamoinen yllätys. En ollut tiennyt mitään moisesta yhtyeestä.
https://www.youtube.com/watch?v=Pn-FIFcNwBM&feature=youtu.be
https://www.youtube.com/watch?v=q5CaQ37VYvw&feature=youtu.be
Ja lisää tuntuu olevan vähän kaikesta sotaa koskevasta. Enemmän asiaatuntevat voivat kertoa orkesterin ja musiikin tasosta.
Kyllä sinun veli Ykä täytyy tehdä ostosmatka lähimpään maalikylään:
meillä Radanvarsikaupungissa Ylhäisten Näkkileipää on jo hyvän aikaa saanut kaikista ruokakaupoista, joissa asioin.
Nykyään PV:n ruokaloissa on tarjolla pehmeämpää Koulunäkkiä sekä kovempaa Vaasan näkkileipää, jota mainio Varustelekakin myy:
https://www.varusteleka.fi/fi/product/vaasan-sa-nakkileipa/55470
En ole koskaan saanut vanikkaa maistaakseni, mutta sen resepti eronnee selvästi kaikista kolmesta yllämainitusta. En löytänyt vanikkareseptiä kuukkeloimalla, mutta tässä tulee aidon ja alkuperäisen "hardtack"-laivakorpun resepti:
kahdeksan osaa graham-jauhoja
kaksi osaa vettä
leivinjauhetta ja suolaa.
Vaivataan taikinaksi, levitetään pellille ja leikellään neliöiksi, joihin pistellään reikiä.
Paistetaan.
Lopputulos on niin kovaa, etteivät sitä taida kenenkään hampaat kestää purra kostuttamatta johonkin nesteeseen; eivät ainakaan kestäneet sen keripukista kärsineen merimiehen hampaanjäännökset. Toinen nauttimisohje oli ennen syöntiä kopistella madot korpun sisältä pois.
Miksi ihmeessä; sehän olisi ollut lisäproteiinia.
Mutta hardtack muodosti USAn sisällissodassa Unionin asevoimien muonituksen kovan kolmikon yhden kulman suolalihan ja säilyketomaattien kanssa.
Kyä kova leipä miähen tiällä pitää ja sillä ne soratki voitetaa!
SS-"Wiking"-divisioonan suomalaispataljoonan (ja kenties myös Siilasvuon III Armeijakunnan miesten?) muisteluksien kautta maassamme tunnetuksi tulleesta saksalaisesta Kommissbrot-sotilaslimpusta on yksityiskohtaista infoa esim. tuolla:
http://www.thefreshloaf.com/keyword/kommissbrot
Aika lailla perusruislimpulta näin äkkiseltään vaikuttaisi?
Veli Beckerin löytämän ruotsalaisen Sabaton-yhtyeen parhaisiin kappaleisiin kuuluu mielestäni "Talvisota". Vielä jokin aika sitten YouTubesta löytyi kaksikin sen lyriikkaan Pekka Parikan "Talvisota"-elokuvan kohtauksista leikattua videota.
Ei löydy kumpaakaan enää; ilmeisesti tekijänoikeussyistä. Harmi.
Sabaton on tehnyt yleensäkin sota-aiheista ja erityisesti II maailmansodan aiheista lyriikkaa dynaamisen melodisella otteella hyvin laulettuna. Aiheena on ollut Talvisodan ja Simo Häyhän sekä mm. Lauri Törnin lisäksi myös Suomen nimelliset vastustajat, eli liittoutuneet:
https://www.youtube.com/watch?v=eFO0Xo9TZ54
Tuossa on musiikki, lyriikka ja video sanoisinko jopa että synkronissa, ja sanonkin.
Tyylilaji on power metal, josta on olemassa epäkunnioittava nälväisy:
"What's the difference between power metal and aluminium?
Aluminium is metal!"
Kälä kälä. Kyllä Sabaton on Metallia.
Isä muisteli lapsuudesta kesältä ja talvelta saksalaisten mitä kutsuttiin ersatzleiväksi siinä oli kuulemma vuosilukukin. Meillä oli väijykoneille jaossa ylhäisten näkkäriä, lopulta yksi keräsi ylimääräiset näkkärit ja vei kotiinsa lampaille jotka tykkäsivät siitä kovasti. Yksi juttu vielä talvisodasta mistä nyt ei ole paljon kirjoiteltu. Me suomalaisetkin suunnittelimme omaa versiota terijoen hallituksesta. Hallituksessa iltakoulussa heitettiin ajatus että vallataan Lieksan takaa karjalaiskylä ja julistetaan vapaa venäjä vastavallankumouksella tuomalla Kerenski ja Trotski paikalle. Lisäksi kaukasuksella syntyi aseellisia yhteenottoja. Ranskalaisten ajatus Bakun öljykenttien pommittamisesta Syyriasta käsin oli niin vakava uhka että Stalin toi amerikkalaisia öljykenttien tulipalojen sammuttamisen asiantuntijoita Moskovaan arviomaan ja suunnittelemaan miten kentät sammutetaan. Voi voi tätä heppahallitusta ja kriisiä vesilasissa jos vertaa sota-ajan pääministereitä. Miten Kallio määräsi Rytin tai Rangell joka ainoana saksan kanssasotija valtiona totesi yrmyllä ilmeellä Himmlerille ettei meillä ole juutalaiskysymystä ja entä Linkomies. Äippä muisteli jouduttuaan yliopistossa lukemaan vulgaarilatinan peruskurssit Linkomiehen johdolla 1950 luvulla poikien piti kumartaa ja naisopiskelijoiden niiata rehtorin edessä. Mitenkä heppahallituksen tytteleiltä menisi niiaminen Linkomiehen edessä, varsinaista toksista maskuliinisuuta ja setä energiaa.
Tuosta puna-armeijan puhdistuksesta, melkoinen osa likvidoiduista ylemmistä upseereista oli lähinnä erilaisia puolueen kautta ylenneitä joiden upseeriarvot olivat enemmän honoris causa tyyliin. Useimmat olivat aika juoppoja ja huonoja johtajia tehtävissään mutta kun olivat olleet 1918-22 tomeria politrukkeja nagani toisessa ja nagaika toisessa kädessä niin katsottiin päteviksi. Todellinen puhdistus tapahtui sisällissodan aikana jolloin kyvykkäät ja kokeneet tsaarin armeijan rintamakokemusta omaavat upseerit tapettiin tai lähtivät maanpakoon. Samoin kävi sotilasoppilaitoksille. Veikkaan että vasta toisen maailmansodan jälkeen NL:n upseerien koulutustaso nousi kun oli päteviä rintamakokemusta omaavia upseereita kouluttamassa. Nenonen totesi kun kuuli Gröndahlin johtavan toisella puolella ettei asia huoleta häntä.
@ Rouva Ano, tuli noista suomenhevosista mieleen tämä kohtaus Tuntemattomasta sotilaasta v. 1985, tuossa sotamies Korpela manailee yleistilannetta eikä välitä pätkääkään herrotella esimiestänsä. Ilman "kauramoottoreita" Suomen armeija olisi ollut ns. kusessa, sekä huollon että tykistön suhteen.
Venäläiset kasakat kunnostautuivat vuoden 1941 ankarissa ja pakkasen riivaamissa taisteluissa Moskovan edustalla, kuin suoraan Napoleonin ajoilta. Oli siinä saksalaisilla ihmettelemistä kun ratsuväki hyökkää syvälle selustaan ja heidän panssarit ovat umpijäässä! Ruokaakin tarttis saada sekä ammuksia, mutta on ilkeää ampua kun jopa aseetkin olivat jumissa hirmupakkasen takia. Historia toisti itseänsä mitä ihmeellisemmällä tavalla.
Samaisesta elokuvasta hra everstiluutnantti Karjulan avautuminen luutnantti Koskelalle. Kun mies kuulee KK:iden kohtalosta "Upotettu lampeen? Jumalauta luutnantti, kapinaa, tahallista vihollisen auttamista. Minähän käskin tuoda kaluston!".
No, ei se ollut naurun asia kun suomalaiset joukot joutuivat perääntymään itänaapurin massaylivoiman edessä, mutta elokuville voipi naureskella. Toki, mm. Ilomantsissa 1944 kävi itänaapurille hieman ohraisesti suomalaisten joukkojen käsittelyssä ja toki Tali-Ihantalassa.
Laineen tuntemattomassa ei näytetty paria raadollista kohtaa, jotka olivat romaanissa; kun alikersantti Lehto ampui venäläisen sotavangin "pakoyrityksestä" tai se kun hra everstiluutnantti Karjula ampui sotamies Viirilän "petturuudesta". Heh joo, aikas tylysti vastattu kun upseeri kysyy perääntymisvaiheessa "Seis, mihin mies on menossa" ja toinen vastaa "Inariin susia naimaan".
Vahinko etten löytänyt Tubesta sitä pätkää jossa hra everstiluutnantti pyytää konepistoolia kun itänaapurin tankki höökii kohti. "Konepistooli tänne - jumalauta!" tai jotain sinnepäin näin ulkomuistista.
Ehkä nuo taisivat olla 1950-luvulla liian arkoja aiheita elokuvaan? Sotahan oli käyty vain kymmenkunta vuotta aikaisemmin ja raa'at tapahtumat olivat tuolloin liian tuoreessa muistissa.
Ja toi Paten vinkkaama sarja kannattaa myös katsoa Youtubesta, erittäin mielenkiintoista settiä...
- Soomepois Eestist -
Yksi vanikan ominaisuus, jota ei vielä ole mainittu keskustelussa: se ei jäädy. -40-asteinen limppu on hampaille (ja ruuansulatukselle, pun intended) suurempi haaste.
Bobrikov
Tervehdys Qroquius Kadille, Patelle Pankavaarasta, Soomepoisille Eestist, Bobrikoville, Pyssymiehelle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Jokunen huomio:
- Olen lukenut myös Halstin kirjan ja siitä saa kyllä mainion kuvan minkälainen urakka suuren sotilasyhtymän huolto on. Ja silloin se tehtiin vielä pääosin hevospelillä.
- Se ”Talvisota venäläisten silmin” oli ihan suht ok dokumentti 1990-luvulta kun Venäjällä oltiin asian suhteen hieman nykyistä avoimempia.
- Sabatonin tiedän, mutta en tunne yhtyeen musiikkia kovin hyvin. En ole varsinaisesti heavymiehiä tosin kuuntelen sitä ihan sujuvasti.
- Ameriikan muonasta tulee erikseen mainita mainio corned beef-säilyke jota saa Suomesta ikävän vähän.
- Aika lailla peruslimpulta se kommisbrot tosiaan vaikuttaa.
- Paten mainitsemat heput olivat valtiomiehiä. Huulipunahallitus on liikaa valtaa saaneitten runotyttöjen lauma.
- Puhdistuksissa meni kyllä myös huomattavan pätevää ainesta. Esmes Tuhatshevski joka oli suunnitellut neuvostoversion salamasodasta.
- Edvin Lainehan muuten suunnitteli alun perin että Lahtinenkin poistetaan Tuntemattoman filmiversiosta mutta tähän ei tullut Linnalta lupaa.
Vaikka asia onkin jo kommenteissa tullut käsitellyksi, niin 80-luvun jälkipuoliskolla intin käyneenä totean, että 60-luvun peruja ollutta vanikkaa silloin vielä järsittiin, joskin tuoreempaa Vaasan näkkäriä oli myös. Jäi vaan mieleen että vanikka oli ajalta, jolloin itse vielä olin vasta suunnitteluvaiheessa.
— Mansen Sälli —
Tervehdys, Mansen Sälli. Minulla ei vanikkaa ollut mutta olipa noppasopassa sitä noppaperunaa ja talousjaoksen heput kertoivat että ne olivat vuodelta 1972. Niin että suht hyvin säilynyttä sekin.
Lähetä kommentti