EGORIKOS

Radanvarsikaupunki, lähitulevaisuus… jatkoa kirjoitukselle Maalittaja

Entinen kirjanpitäjä, nykyinen konkurssin tehnyt kirjanpitäjä ja työtön tuomittu viharikollinen Paavo Pilsneerus asteli kuulustelukutsun saatuaan sisälle Radanvarsikaupungin poliisiasemalle ja tuumaili että mitähän hittoa ne minusta tällä kertaa haluavat. Eikö se viimekertainen pauna lihaa riittänyt? Kuinka paljon sitä lihaa pitää veistellä? Eihän siitä ollut pitkääkään aikaa kun hän oli saanut vuoden mittaisen ehdollisen tuomion siitä että hän oli sosiaalisessa mediassa puhtaita ja kumoamattomia faktoja esittämällä saanut erään toimittelija Lirbetta Tirpstenssonin naurunalaiseksi. Tuomiohan tuli maalittamislain perusteella faktojen käyttämisestä maalittamiseen jolla perustellusti kyseenalaistetaan toimittelijan osaaminen. Paha, paha viharikos.

Tuomioprosessin ja sitä seuranneen julkisuuden ja joukkorääkymisen myötä Pilsneerukselta oli mennyt kirjanpitotoimisto nurin asiakkaiden loppuessa eikä häntä uskallettu palkata muuallekaan vaikka ammattimies olikin. Hänellä oli kohtalotovereita jotka olivat aikansa kuluksi perustaneet Faktapaariat-yhdistyksen jossa Paavo vietti varsin paljon aikaa koska sitähän työttömällä oli yllin kyllin. Mutta käyty raskas prosessi oli opettanut Paavolle tiettyä  varovaisuutta ja hän oli jättänyt toimittajat rauhaan. Ne kun olivat maalittamislain suojelemia. Yksityishenkilöille sentään saattoi kuittailla ja sitä hän oli jatkanut.

Ehkäpä poliisi oli kiinnostunut niistä kuittailuista? Mutta eihän faktojen käyttämistä kuitenkaan tulkittu maalittamiseksi kuin valtakoneiston, virkakoneiston ja valtamedian edustajia kohtaan. No, kohtahan tuo selviäisi. Kun hän oli ilmoittautunut tuli nuori, ehkä kolmekymppinen miespoliisi häntä hakemaan. Poliisin rintapielessä luki nimen sijasta käytettävä numero-kirjaintunnus mutta kuulusteluhuoneessa mies esitteli itsensä laitettuaan ensiksi päälle äänitysjammerin. Tämähän alkoi tuntua kovin tutulta.

- Niin istukaa ihmeessä, olkaa hyvä. Minä olen konstaapeli Jani Kettunen.

- Satutko olemaan sukua minua viime kerralla kuulustelleelle Kauko Kettuselle?

- Veljenpoikahan minä.

- Lähtikös se Kauko pois poliisivoimista purkittamaan särkeä sinne Vökellysvedelle? Niin kuin se uhkasi lähteä kun se minua viimeksi kuulusteli.

- Lähtihän se. Ja on kyllä viihtynyt kovasti. Ei kaipaile takaisin vanhoihin hommiinsa. Tota noin… mennäänkös asiaan?

- Mennään vaan.

- Kun teistä olis taas puolenkymmentä rikosilmoitusta. Ja ne pitäisi jokainen käsitellä. Ja käsitellä vielä pirun tarkasti. Niin kuin piru raamattua lukee. Semmoinen käsky ja käytäntö on kun ylemmät kerrokset niin määräävät.

- Minkäslaisia rikosilmoituksia?

- No, naisiahan nämä ovat, tiedostavia sellaisia. Etten sanoisi osallistuvia. Ja kertovat että ovat maalituksesi vuoksi saaneet ahdistuskohtauksia, paniikkihäiriöitä ja egotraumaattisia stressitiloja. Työkyky on mennyt, hyperventiloitu on joten paperipussiin on pitänyt hönkiä, psykologilla on rampattu ja saikkua on haettu porukalla. Kärsimysten malja jo kukkuroillaan on, ovat todenneet.

- Jaa. Vaan saisinkos minä nähdä ne rikosilmoitukset?

- Johan nyt toki.

Pilsneerus rupesi pläräilemään rikosilmoituksia ja alkoi samalla puhua hymähdellen:

- Jaa, nää pari itkee kun minä laitoin niitten facebookiin tilaston haittamamujen väkivaltarikoksista… virallisen tilaston… ja noi tossa ulisee kun selvitin mitä maan siirtyminen sähköautokantaan saisi aikaiseksi… jos se olisi edes mahdollista… jaa, tossa sitten alaleuka väpättää kun ne mainostivat että tiede on löytänyt jo kolmekymmentä sukupuolta ja minä kysäsisin että saiskos linkkiä… no, ei tullu linkkiä mutta henkinen pipi näköjään tuli ja rikosilmoitus. Tota noin, näähän on yksityishenkilöitä. Eivät esiinny tuolla netissä virka- tai valtakoneiston eivätkä valtamedian edustajina.

Paavo antoi rikosilmoitukset takaisin konstaapeli Kettuselle ja totesi:

- Kaipa sinä itsekin tajuat että tässä on kyse vain narsististen ämmien loukatuista tunteista. Tunteista, jotka ovat niille maailmankaikkeuden keskipiste ja joitten mukaan meidän muitten pitäisi elää. Ei noille ämmille ole nyt eikä koskaan ollut pääasia se, mistä ne milloinkin vaahtoavat vaan se, että mahdollisimman moni ihminen näkee ja kuulee kuinka hyviä ja tiedostavia ihmisiä ne ovat. Tommoiset narsistit vaativat lähinnä ihailua tai ainakin hyväksyvää nyökytystä ja kun joku murskaa niiden egotrippailun faktoilla niin eivät ne suinkaan pyri riitelemään vaan vaientamaan inhottavat totuudenpuhujat. Niinhän tollaiset narsistit ovat aina tehneet. Ei ne tosiasiassa tarvitse mitään oikeuslaitoksen pönkittämää egon ruokaa ja sen kautta saatua paunaa kostolihaa vaan lähinnä jotain varsinaista sisältöä elämälleen ja ehkä mielenterveyspuolen apua. Mutta joka tapauksessa ne ovat edelleenkin yksityishenkilöitä. Eihän tää maalituslaki voi niitä koskea.

Konstaapeli Kettunen oli hetken aikaa hiljaa ja totesi sitten:

- Niin… vaan kas kun se koskee. Nykyisin. Viimeisimmän lisäyksen mukaisesti…

Kettunen pläräsi vähän konettaan ja alkoi sitten lausua monotonisesti:

- Mikäli yksityishenkilö kannattaa sosiaalisessa mediassa yleisinhimillisiä ja intersektionaalisella tavalla tasa-arvoa lisääviä sekä muutenkin edistyksellisellä tavalla yleistä ja yhtäläistä hyvinvointia lisääviä asioita kuten feminismiä, humanitaarista maahanmuuttoa, ilmastovastuullisuutta ja trans-ajattelua niin häntä kohtaan panettelevassa mielessä esitetyt tai sellaiseksi tulkittavat faktat ovat häneen kohdistuvaa laitonta maalitusta ja maalittajaa on rangaistava sen ja sen pykälän nojalla jäädijäädijää ja niin edelleen…

- Että näin. Tokihan te olette oikeassa. Nuo ämmät ovat itseään täynnä olevia narsisteja ja meillä täällä kamarilla moni kutsuu kyseistä lakilisäystä narsissilaiksi. Tietysti poliiseistakin osa on aitouskovaisia. Esmes teidän kuulustelunne olisi halunnut hoitaa eräs tuore konstaapeli Anneksiitta Harpyinen. Oikein vaatimalla vaati mutta minä otin homman hoitaakseni. Se riivinrauta olisi epäilemättä keksinyt jonkun syyn heittää teidät putkaan. Pariksi päiväksi. Minä puolestani pelastin teidät siltä. Mutta joo, nuo narsistiset ämmät egotripillään ja heidän hauraat tunteensa ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Valtiovallan näkemyksen mukaan te olette tehneet egorikoksen. Se on tosiasia ja sille me emme mahda mitään. Siispä niistä teidän esittämistä sinänsä kiistattomista faktoista pannaan mylly jauhamaan.

- Ja sehän helvetti soikoon tietää että…

- Kyllä. Koska teillä on ehdollinen alla ja koetusaika kesken niin häkkihän tästä heilahtaa. Veikkaan että vuoden verran tulee.

- Tuleeks tästäkin sitten semmonen vuoden verran kestävä löysä hirsipuu ennen varsinaista tuomiota?

- Tuskinpa. Teidän uranne ja elämännehän on jo muutenkin tuhottu. Mikä oli koneiston yksi tavoite. Onnistunut sellainen. Veikkaan että olette linnassa kuukauden sisällä. Vaan voidaanko me hoitaa nyt se virallinen kuulustelupuoli?

- Hoidetaan vaan.

Konstaapeli Kettunen sammutti äänitysjammerin, painoi nauhurin katkaisijaa ja sanoi:

- Paavo Pilsneeruksen kuulustelu alkaa klo 10.35. Kuulustelija konstaapeli Jani Kettunen. Paavo Pilsneerus, oletteko kirjoittanut nuo rikosilmoituksissa mainitut faktat?

- Olenhan minä.

- Kiitos. Asia siirtyy syyttäjälle. Kuulustelu päättyy klo 10.36.

- Jaa… no, voinko poistua?

- Olkaa hyvä. Ja minä olen pahoillani. Mutta minullakin on pieniä lapsia elätettävänä.

Paavo Pilsneerus poistui poliisiasemalta, käveli autolleen, katsoi sitä ja totesi että jaahah, tämäkin vielä. Sitten hän kaivoi kännykkänsä ja soitti uudelleen konstaapeli Kettuselle joka tunnisti Paavon numeron:

- Terve. Jäikös jotain uupumaan?

- Ei jäänyt. Mutta leikkipartisaanit ovat käyneet minun autollani. Renkaat on puhkottu ja pelteihin on viillelty puukolla hakaristejä ja teksti VITUN NASZI. Niin että rikosilmoitusta minä ajattelin.

- Tota noin… onks sulla sähköauto… vaikka Tesla tai semmonen?

- Tesla? Millä ristuksen rahalla? Tää on kakskytä vuotta vanha Volvo. Sitä pienintä mallia. Ja bensakoneella.

- Vai niin… no, voithan sinä tietysti tehdä sähköisen rikosilmoituksen mutta minä sanon suoraan että se menee varmasti mappi ööhön. Ei poliisi lähde tutkimaan noin pieniä rahallisia tappioita. Eikä polttomoottoririkoksia yleensäkään. Polttomoottori kun ei ole ympäristövastuullinen ja poliisin täytyy toimia ympäristövastuullisesti. Tee se rikosilmoitus netissä ja yritä saada vakuutusyhtiöltä korvauksia. Kai sulla on sentään  takku- ja ullatusvakuutus?

- Ja millä antikristuksen rahalla minä sen sitten olisin hankkinut? Jos et satu muistamaan niin minä olen persaukinen vihamaalittaja. Tai ainakin sellaiseksi tuomittu ja elinkeinoltaan tuhottu.

- Sitten olen kyllä pahoillani. Koeta hankkia uudet renkaat. Ja peltiviiltoihinhan voi panna pakkelia.

Paavo lopetti puhelun, soitti hinausauton ja sitä odotellessaan tuumaili että täytyypä alkaa lyödä verkko urakalla täyteen niitä maalittavia vihafaktoja. Että saisi kunnon tuomion. Maalituslaki taisi tarjota oikein paatuneille jopa kuutta vuotta. Vankilassa oli sentään takuuvarmasti katto pään päällä, punkka alla ja riittävästi ruokaa. Aina se nykyiset kotiolot voittaisi…