LOUKKAAMATON TURVATILA

Radanvarsikaupunki, hieman tuonnempana… mutta ei kovin paljoa…

Radanvarsikaupungin yleisen asioita säätävän, sähläävän ja säveltävän subdiviision atk-tukihenkilö Jouko Jötikkä oli korjaamassa erään projektinsuunnitteluntutkijan – eihän subdiviisiossa Joukon ja osastopäällikön lisäksi muita sinänsä ollutkaan –  ohjelmistossa olevaa ongelmaa ja manasi näitä julkisen sektorin tietokonejuttuja. Vaikutti siltä että toisiinsa sopimattomia ja vanhentuneita palasia oltiin lyöty väkisin yhteen ja joku lipevä myyntimies oli osannut myydä ne kerta toisensa jälkeen julkishallinnon johtajille äärimmäisellä ylihinnalla käyttäen termejä ”välttämättömyys”, ”ainutkertainen mahdollisuus” ja ”kiire” jotka normaalimaailmassa olivat synonyymejä kusetukselle mutta jotka näissä kinkereissä menivät kerta toisensa jälkeen heittämällä läpi. Taas kerran säästetään, maksoi mitä maksoi.

Jötikän kännykkä soi. Jaahah, se näytti olevan subdiviision osastopäällikkö Annaluutia Mähkiö-Flöffmann. Se kyllä harvemmin tiesi hyvää. Mitäs sillä nyt…

- Jötikkä.

- No Annaluutia tässä. Tulisitkos välittömästi käymään täällä työhuoneessani?

- Tulenhan minä. Vaan mitä asia koskee?

- No, puhutaan siitä sitten kun tulet tänne.

Jouko tuumaili että pyyhkeitä – ellei suorastaan raippoja – taitaa olla taas tulossa ja samalla hänen mieleensä juolahti Radanvarsikaupungin ylipormestarinnan Ripuletta Lääkkänen-Ölögözöglyn viikkoa aikaisemmin kaupungin henkilöstölle lähettämä tiedote:

RADANVARSIKAUPUNGIN HENKILÖSTÖLLE

Kaupungissamme on nyt otettu kaikissa osastoissa ja yksiköissä käyttöön Loukkaamattomat Turvatilat. Tämä edistyksellinen ja erittäin tervetullut käytäntö on peräisin yhdysvaltalaisten yliopistojen edistyksellisestä ja tasa-arvoa edistävästä safe space-käytännöstä joka on levinnyt Suomessa ensin yliopistoihin ja sieltä laajemmin julkiselle sektorille.

Loukkaamattomat Turvatilat ovat tarkoitettu niille henkilöille jotka kuuluvat intersektionaalisen luokittelujärjestelmän mukaisiin uhripääomautettuihin ihmisryhmiin sekä myös heille, jotka kokevat noitten ryhmien asian olevan lähellä sydäntään.

Mikäli kyseisten ryhmien edustajat tuntevat työssään joutuneensa loukatuksi uhriasemansa tai uhriasemaa sympatisoivien mielipiteittensä vuoksi, on heillä oikeus vetäytyä Loukkaamattomaan Turvatilaan rauhoittumaan ja palauttamaan loukkaamisen vuoksi tilapäisesti heikentynyt työkykynsä. Palautumisaika on luonnollisesti palkallista työaikaa. Ei ihmistä voida rangaista siitä, jos häntä on loukattu.

Loukkaamattomat Turvatilat sisältävät:

- Tilasta riippuen 8 – 12 neliömetriä rauhoittumistilaa.

- Pehmeitä futon-patjoja.

- Pehmeitä tyynyjä.

- Vilttejä, joihin voi kääriytyä.

- Erilaisia halinalleja ja muita pehmoleluja.

- Rauhoittavaa musiikkia.

- Lego-palikoita.

- Vaaleanpunaista ja natural-ruskeaa muovailuvahaa.

- Kolme laatikollista suklaata.

- Kolme ämpärillistä erilaisilla makuesansseilla maustettuja kertakäyttötutteja.

- Trukkilavallinen paperinenäliinoja.

Loukkaamattomat Turvatilat ovat nyt kaikkien käytössä. Uskon, ja toivon että kaupungin henkilökunta on siinä määrin intersektionaalisen edistynyttä ja tiedostavaa että niitä ei tarvitsisi käyttää kovin paljoa.

RADANVARSIKAUPUNKI ON LOUKKAAMATON KAUPUNKI

Ylipormestarinna Ripuletta Lääkkänen-Ölögözögly

Joukon mielessä kävi että kyseisten turvatilojen käyttöönoton jälkeen subdiviision naispuolinen henkilökunta oli kyllä aika ajoin lähtenyt työpisteeltään laukkaravia jonnekin, kyseisen ravin syytä sen kummemmin selittämättä. Jouko ei ollut asiaa sen tarkemmin vaivautunut ajattelemaan mutta nyt hän ajatteli että voisikos asioilla a ja b olla jotain tekemistä keskenään. No, kohtahan tuon kuulisi. Taas kertaalleen.

Hän soitti osastopäällikkö Mähkiö-Flöffmanin ovisummeria, sai luvan astua huoneeseen ja jäi sitten seisomaan.

- Istu, ole hyvä.

- Kun en taaskaan tiedä että onko kyseessä keskustelu vai kuulustelu. Ja kuulusteltavahan seisoo.

- No, oikeastaan voitkin sitten olla seisaallasi. Kas kun sinusta on tehty useita valituksia. Taas kertaalleen.

- Mistä ihmeestä? Eihän tässä ole pitkääkään aikaa kun minä jouduin kärsimään sen väliaikaisen palkanalennuksen ja kahden viikon palkattoman asennemotivointiloman.

- Mutta kun se ei ole näköjään auttanut. Kai sinä tiedät ne Loukkaamattomat Turvatilat?

- Tiedän. Jotain akkojen kotkotuksia. En minä semmosia tartte. Kyllä minä aina asiallisen vittuilun kestän. Ja aika usein asiattomankin. Kun nykyisin on hiljainen pakko.

- Kotkotusta tai ei mutta meidän subdiviisiossa ne turvatilat ovat olleet varsin ahkerassa käytössä. Esimiehenä minun on selvitettävä jokaisen käyttökerran syy. Ja jokaisessa käyttökerrassa on syynä ollut muuan Jouko Jötikkä.

Osastopäällikkö Mähkiö-Flöffman huokasi, katsoi läppäriään ja alkoi lukea:

- Projektinsuunnittelututkija Mirvaläyräänä Liioittelation joutui pakenemaan turvatilaan Jouko Jötikän loukkaavan käytöksen vuoksi. Liioittelationilla oli rinnassaan Black Lives Matter-rintanappi ja Jötikkä oli todennut hänelle että Orc Lives Matter, too.

- Projektinsuunnittelututkija Lisbeth Lättäpee joutui pakenemaan turvatilaan koska hän oli puhunut työpaikalla translain välttämättömyydestä ja Jouko Jötikkä oli todennut tähän ”Mitenkäs, kun kuviteltu fiilissukupuoli yhtyy toiseen kuviteltuun fiilissukupuoleen ja jos aktin seurauksena saadaan aikaan kuviteltu fiilismoni- ja ehkäsukupuolinen henkilöoletettu niin annetaanko sille kuviteltu fiilishenkilötunnus”.

- Projektinsuunnittelututkija Hanna Kaskas joutui pakenemaan turvatilaan koska hän oli todennut työperäisen maahanmuuton, erityisesti etnisesti edistyksellisesti sellaisen olevan Suomelle välttämätöntä. Jötikkä oli todennut tähän että ”Joo, ja se parantaa suomalaistenkin yleistä työkykyä. Meinaten, kun vertaa suomalaista alaraajahalvaantunutta tähän mennessä meille kertyneeseen rikastukseen niin se jalatonkin alkaa vaikuttaa suhteellisen työkykyiseltä”.

- Projektinsuunnittelututkija Kuivetta Ininö joutui pakenemaan turvatilaan. Hän oli perustanut facebookiin vain vegaaneille tarkoitetun ryhmän johon lihansyöjiä ei hyväksytty. Jötikkä taas oli perustanut lihansyöjille tarkoitetun ryhmän ”Verinen lankkupihvi” johon vegaanit puolestaan toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi. Ininö mielsi tämän suoranaiseksi henkilökohtaiseksi vittuiluksi ja maalitukseksi. Ja äläpäs Jouko yritäkään puolustella tekoasi. Intersektionaalisen tasa-arvojärjestelmän mukaisesti vegaaneilla on lain suoma oikeus vaahdota ja lihansyöjillä puolestaan vain oikeus syödä sapuskansa hiljaa ja mainostamatta.

- Projektinsuunnittelututkija Kirsketta Eipäsjuupas joutui pakenemaan turvatilaan. Syynä on se, että kun Jouko Jötikkä oli huoltanut hänen konettaan hän oli sanonut: ”Sullahan on Kirsketta ollut täällä kaikkiaan seittemän projektiviritelmää joista ensimmäinenkään ei ole valmistunut vaan johtanut aina seuraavaan ja tää sun kahdeksashan on just täsmälleen se sama ensimmäinen josta sinä aloitit”.

Tähän Jötikkä totesi:

- No mutta helvetti soikoon, sehän on totta. Tuon Kirskettan kohdalla. Niin kuin koko subdiviision henkilökunnan kohdalla. Eihän tässä pulaakissa muutenkaan kukaan saa mitään varsinaista työhön liittyvää aikaiseksi. Ei ne ole työntekijöitä vaan palkannauttijoita jotka eivät edes tiedä mitä työ on. Ja eihän tuo Kirskettan triggeröityminen muutenkaan liity mihinkään vähemmistöön tai enemmistöön tai yleensäkään minkäänlaiseen ideologiseen taikinajuureen tai muuhun lahkeensuusta ohisahaamiseen.

- Kyllä muuten liittyy. Ensinnäkin sinä olet valkoinen, keski-ikäinen, hetero ja lihaasyövä mies joten intersektionaaliset uhriutumispisteesi ovat niin alhaiset että ei sinulla ole oikeutta arvostella kenenkään paremmin pisteytetyn työtä. Ja toisekseen Kirsketta on naisen kanssa suhteessa elävä lesbo jonka uhriutumispisteet hakkaa sinut noin sata-nolla joten ei tässä kuule selitykset nyt auta.

Mähkiö-Flöffman nojasi työtuolinsa selkämykseen, huokasi jälleen ja katseli hetken aikaa kaukaisuuteen. Sitten hän katsoi jälleen Joukoa:

- Kas kun tässä ollaan villakoiran eli ongelman ytimessä. Minä voisin periaatteessa irtisanoa sinut. Välittömästi. Perusteet riittäisivät kyllä. Mutta silloin sinä perkele saattaisit tuoda julki niin tämän, kuin monen muunkin kaupunkimme subdiviision salaisuuden. Onhan tosi että tänne ei ole viimeiseen seitsemään vuoteen tullut ensimmäistäkään varsinaista työtehtävää. Eikä täältä olla samana aikana saatu aikaiseksi ensimmäistäkään minkäänlaiseen työhön liittyvää ideaa. Tosiasiassa koko pulaakin henkilökunta lähettelee toisilleen erilaisia projektisuunnitelmatutkimuksia ja niihin liittyviä tarpeettomia seuranta- ja seurannan seurantaraportteja. Ynnä muuta täysin tyhjänpäiväistä. Ja tämähän on koko subdiviision idea. Ei työ vaan akateeminen suojatyöllistäminen. Niin että minä annan sinun jatkaa työssäsi. Mutta yritä nyt helvetissä pitää se lärppäsi soukemmalla. Nää on kaikki naispuolisia yhteiskuntatanhuamisen maistereita ja kovasti herkkähipiäisiä. Ja muistutan että se aika mitä loukkaamasi ihmiset viettävät turvatilassa vähennetään tietenkin sinun palkastasi. Että tämä vielä pienenä kannustuksena.

Jouko Jötikkä ei edes protestoinut vaan lupasi tehdä parhaansa, pyysi lupaa poistua ja osastopäällikkö Annaluutia Mähkiö-Flöffmann jatkoi omaa työtänsä jonka tiesi oikein hyvin olevan pelkkää hölynpölytyötä sekin. Tarpeeton paimensi tarpeettomia joista suurin osa vielä kaiken lisäksi kuvitteli olevansa tarpeellisia. Mutta saihan siitä kumminkin kohtuullisen korvauksen. Ei lypsävää lehmää kannattanut ampua. Ja ei kai tässä oikeisiin töihin nyt enää… ja oliko hän sellaisissa koskaan ollutkaan… Mutta ei mennyt kuin puoli tuntia kun hänen kännykkänsä soi. Kukas… ei jumalauta, Jötikkähän se siellä… mitäs…

- No mitäs nyt?

- Niin ajattelin vaan soittaa että se Lisbeth Lättäpee painui sitten taas turvatilaan tuttia imemään.

- Mitä helvettiä! Menitkö taas päästämään sammakkoviljelmän suustasi?

- Päinvastoin. Puhuin hyvin korrektisti ja kohteliaasti, selkeitä ja lyhyitä lauseita joissa ei ollut minkäänlaisia mainintoja mistään loukkaavaksi tulkittavista asioista.

- No mutta… kuinkas sitten…

- Kas kun se Lättäpee rääkyi siinä siihen vapaaehtoiseen pehmoselliin juostessaan että ”sinä pidät minua mielipiteitteni takia selvästi idioottina kun kerran puhut minulle kuin selkokielisten uutisten lukija kehitysvammaisille”.

Mähkiö-Flöffman kiitti tiedosta ja lopetti puhelun. Hän tuumasi itsekseen että vaikka suvaitsevaisuus, tiedostavuus, edistyksellisyys ja sitä myötä absoluuttisen loukkaamattomuuden vaatimus intersektionaalisin perustein oli tietenkin hyvä ja ehdottoman tavoiteltava asia niin oltiinkohan tässä sittenkin synnyttämässä hirviötä? Ehkä halinallen näköistä ja pullantuoksuista mutta yhtä kaikki hirviötä kumminkin.

Kiitos Tinahatulle, Qroquius Kadille ja WhiteHunterille inspiraatiosta.