Tyhjä
ja hylätty talo oli nukkunut syvässä horroksessa jo kauan. Ihmisten vuosissa
niitä oli tainnut kulua jo kuusi. Talo oli katkera sillä se oli ollut aikanaan ihan
kelpo talo jossa asuva perhe viihtyi. Se oli rakennettu joskus 1960-luvulla
joten se ei ollut enää sellainen puolitoistakerroksinen rintamamiestalo vaan
yksikerroksinen tiilitalo. Ja talo oli ollut oikein mukava asumus perheelle.
Neljä huonetta, keittiö, sauna, autotalli ja pihalla oleva aittarakennus. Se ei
ollut enää niitä jälleenrakennetun Suomen taloja vaan elintasoaan nostavan
Suomen taloja. Yksi kasvavan hyvinvoinnin symboleista. Siinä oli asunut ja
viihtynyt kaksi sukupolvea. Kaikkine ihmiselämän suruine ja riemuineen. Talolle
suurin riemu oli ollut se, että se oli saanut olla ihmisille koti. Paikka jossa
niitä elämän myötä- ja vastoinkäymisiä saattoi kohdata. Olla se turvallinen kiintopiste
jossa se öisin niin mielellään kuunteli nukkuvien ihmistensä unista tuhinaa.
Mutta
tuhina väheni kunnes loppui aikanaan kokonaan. Talo ymmärsi että se asui varsin
syrjäisessä osassa maata ja jostain syystä ihmiset joutuivat muuttamaan tuolta
syrjäseudulta pois. Niin oli käynyt talon ihmisillekin. Tai lähinnä heidän
lapsilleen jotka katosivat jonnekin kauas ja tulivat katsomaan taloon jäänyttä
vanhaa pariskuntaa vain ehkä jouluisin ja kerran kesässä. Sitten sekin
pariskunta vanheni ja lopulta siirtyi ajasta ikuisuuteen. Talo odotti niin
kovasti että joku aikuiseksi kasvaneista lapsista tulisi omien lapsiensa kanssa
ja muuttaisi sen sisään uudeksi perheeksi.
Mutta
he eivät koskaan tulleet.
Sen
sijaan tulivat miehet kuorma-autonsa kanssa. Miehet, jotka tyhjensivät talon
kaikesta irtaimistosta jättäen jäljelle vain kuoren. Sen jälkeen tuli yksi
lapsista. Tai oikeastaan hän ei ollut enää lapsi, vaan perikunnan jäsen. Hän
saapui erään paikallisen miehen kanssa joka oli lupautunut hieman vahtimaan
talon kuntoa. Mies sääti talon patterit niin että ne pitivät yllä vaadittavan
minimilämmön. Talo kuuli lapsen, tai perikunnan jäsenen sanovan:
-
Jos sitten aika ajoin käyt… me korvataan… tää mikään siunaus ole… risti
ennemminkin… ei täältä kukaan taloja osta… mutta onhan se nyt myynnissä
kumminkin… mutta tään lämmitys maksaa… ihan turhaa rahaa… muuhunkin tarvittais…
Patterit
pitivät yllä peruslämmön mutta talon varaavan, leivinuunilla varustetun takan
ja saunan pesän muuri kylmeni. Ja siinä samalla talon sydän alkoi sykkiä
hitaammin. Talo mietti. Miksi ei kukaan osta? Mitä vikaa minussa on? Minä
olisin mainio koti ihmisille? Putkiremonttikin tehty. Eikä katto vuoda. Miksi
minä en kelpaa.
Talo
vaipui katkerana uneen. Unen katkaisi aika-ajoin huoltomiehen käynti. Samalla
talo kyseli kuulumisia tontin puilta joitten kanssa taloilla oli aina yhteys.
Puita oli näillä selkosilla loputtomasti joten puitten kautta talo kuuli ettei
se ollut näillä selkosilla suinkaan ainoa uinuva talo. Kylällä oli kovin monta
taloa myynnissä. Samanlaisessa unessa kuin sekin. Ja osan kohdalla tilanne oli
mennyt pahemmaksi. Niitä ei oltu enää edes lämmitetty joten ne vaipuivat
lopulliseen horrokseen odottaen kylmän, kosteuden, lahoamisen ja sitä myötä
rakenteitten romahtamisen tuomaa hidasta mutta väistämätöntä kuolemaa.
Talo
tunsi suurta surua ja siihen yhtyivät muut kylän talot. Ne olisivat itkeneet
jos olisivat osanneet. Ne olivat ymmärtäneet että täältä lähteneet ihmiset
eivät asuneet siellä suurissa kaupungeissa kylän talojen kaltaisissa kodeissa
vaan valtavissa ihmisille tehdyissä mehiläiskennoissa. Miksi he menivät
sellaisiin? Täällä olisi ollut hyvät kodit. Mikä niitä ihmisiä vaivasi?
Viihtyivätkö ne todella siellä? Hyönteisinä?
Talo
vaipui jälleen synkkään uneen.
Uni
kesti kauan, kunnes tontin puut sen herättivät. Niillä oli kerrottavaa. Pientä
toivoa. Kaksi kylän taloa oli myyty. Toiseen muutti eläkeläispariskunta
paikasta jota kutsuttiin nimellä Helsinki. Ja toiseen taas nuori perhe paikasta
nimeltä Vantaa. Talot ja puut olivat oppineet ihmisten keskustelusta termin
white flight, tosin ne eivät oikein ymmärtäneet mitä se tarkoitti. Talo ei silti
elättänyt turhaa toivoa. Viimeksi kun sen luona oli käynyt ihmisiä niin ne
olivat se huoltomies ja yksi perikunnan jäsenistä. Talo oli kuullut hänen
sanovan:
-
Tää on ollut vuosia meille pelkkää persnettoa. Me ollaan alettu suunnitella
että annetaan tää palokunnalle sammutusharjoitusmateriaaliksi.
Toisaalta
talo oli kauhistunut mutta toisaalta se ajatteli että parempi olisi kuolla nopeasti
palamalla kuin kohdata lämmön katkaisemisen aikaansaama hidas mätänemiskuolema.
Mutta ei mennyt kuin ihmisten viikko, kun talon pihaan tuli uusi auto. Talo
havahtui unestaan ja kuunteli ihmisiä. Siinä oli neljä ihmistä.
Kiinteistönvälittäjä, noin 35-vuotias pariskunta nimiltään Aatami ja Eeva sekä
heidän ystävänsä joka oli rakennusmestari. Kyseinen rakennusmestari alkoi välittömästi
kiertää taloa ympäri niin sisältä kuin ulkoa mitaten talon kosteutta ja kuntoa.
Pariskunta katseli taloa hieman hitaammin ja kertoi samalla kiinteistönvälittäjälle:
-
Niin… Espoosta… tyttö on kuusivuotias… ei sitä piru vie sinne kouluun niitten rääkättäväksi…
ei niin millään… ja mulla hommat sujuisi
niin että kävisin kaupungissa kerran tai kaksi viikossa… sen nyt kestäisi… muut
etänä… Eeva on kirjanpitäjä… ne hommat
menee koneella ja nehän hoitaa kotona aivan hyvin… kunhan pääsee pois sieltä…
ei siellä ihminen asu enää… ja kun meillä tällainen sauma on… aivan sama jos
tulot vähenee…
Lopulta
se rakennusmestariystävä tuli pariskunnan luo. Hän ojensi kätensä eteenpäin
nyrkissä peukalo sivulla niin kuin Rooman keisareilla Colosseumilla aikanaan.
Hän piti kättä siinä asennossa hetken ja nosti sitten peukalon ylös. Aatami
totesi sitten:
-
No niin… eihän siinä muuta kuin aletaan hieroa kauppaa… me tarjotaan tästä…
Talo
oli hieman loukkaantunut kun tarjottu hinta oli niin pieni. Mutta sitten se
muisti mitä puitten tietotoimisto oli kertonut. Täällä oli ostajan markkinat. Perikuntakin
varmaan tyytyisi siihen että pääsi talosta eroon.
Talo
ei kuullut sitä mihin neuvottelut johtivat. Mutta kolme päivää myöhemmin siihen
tuli taas kaksi ihmistä. Toinen oli se jo tutuksi käynyt huoltomies. Ja toinen…
hitto vie… sehän oli nuohooja… nuohooja joka höönäsi puhtaaksi vuosia
käyttämättömät hormit… jonka jälkeen huoltomies poltti niin takassa kuin saunan
pesässä kevyttä tulta. Talon sydän alkoi sykkiä nopeammin.
Kaksi
päivää myöhemmin talon pihalle tuli kuorma-auto. Aatami ja kolme muuta miestä.
Muuttomiehiä. Muutaman tunnin urakan jälkeen talo oli jälleen täynnä sitä, mikä
teki siitä talon eikä kuoren. Hienoviritys, niin kuin verhot ja sellaiset
jäisivät varmasti Eevan tehtäväksi. Se naisen kosketus. Talo tunsi jo ihmiset,
heidän luonteensa ja tapansa. Muuttourakan aikana talo kuuli tiettyä tuttua
metallista kuminaa.
Asekaappi.
Aatami oli metsästäjä. Talo kuuli kun hän puhui:
-
Ja minä ajattelin hankkia koiran. Pohjanpystykorva olis se suosikki. Eihän sellaista siellä kerrostalossa. Mutta täällä on toista.
Toinen
muuttomiehistä totesi:
-
Paikallinen metsästysseura ottaa nykyisin mielellään uusia talkookykyisiä
jäseniä. Se kyttäsi pitkään metsästysoikeuksia eikä ottanut jäseniä ellei
niillä ollut tarjota manttaaleja mutta hoksasivat sitten että seuran
juniorijäsenetkin olivat kuusikymppisiä… missäs te muuten ennen tätä ootte…
-
Minkä nyt valtion mailla vähän… siellä Espoossa paljoa pysty…
Talo
oli mielissään. Koira. Pihalle saisi mainion koiratarhan. Ja koiranhaukku jos
mikä kuului näille selkosille.
Sitten
tuli seuraava päivä. Talon pihalle saapui autollaan Perhe. Aatami, Eeva ja heidän
kuusivuotias tyttärensä. Talo aisti että Eevan sisällä kasvoi myös uusi elämä.
Ehkä niin pienenä että Eeva ei itsekään sitä vielä tiennyt. Kuusivuotias tytär
tuli taloon sisälle ja talo kuuli kimeän pikkutytön äänen:
-
Tää on mun huone!
Silloin
talo lopullisesti tiesi että se aurinko joka oli laskenut sen elämästä kauan
aikaa sitten ja pitänyt sen vuosia pimeässä oli jälleen noussut
taivaanrannalta. Se ei ollut enää hylätty rakennus ja tarpeeton menoerä.
Se
oli jälleen koti.
53 kommenttia:
Hieno tarina!
Eteläisessä Euroopassa on jo pitkään ollut suuntaus, jossa ihmiset muuttavat maalle ja pienempiin kaupunkeihin. Osmo Soininvaara joskus kirjoitteli asiasta.
Muutamia vuosikymmeniä sitten ihan Ruotsin televisiossa ihasteltiin, kun hollantilaiset muuttivat Ruotsiin. Eivät muuta enää.
Ruotsin kristillisten johtaja Ebba Busch taas kirjoitti kuinka Ruotsissa lapset pitää viedä ja hakea jo kilometrin päähän harrastuksiin, kun eivät uskalla yksin liikkua ryöstelyn ja väkivallan takia.
Tämä korona on osoittanut suomalaisillekin etätyön kaikki edut. Miksi asua kerrostalossa täällä pk- seudulla, kun lapsilla ei ole edes onkipaikkoja. Huomasin sen itse, kun oma poika oli pieni.
Moro. Jostakin syystä tuli tippa linssiin. Olet sinä Ykä kyllä sellainen kynämies, ettei toista..
t. Arskaparska
Niin. Ehkä meillä on vielä toivoa herätä henkiin kuten tämä talo. Saada uusia asukkaita tänne "syrjäsuomeenkin". Ja juu, ehkäpä tämä ohisalon himoitsema, miten se Nils-Aslak sanoikaan, päätösperusteiset työttömät, kunhan ne jalkautuu tänne pohjan perukoille taitaa pi white fight kiihtyä. Paljonhan niitä töitä jo on joitka eivät ole sidottu kiinteään paikkaan ja kaikenaikaa. Hyvin toivoa antava kirjoitus kaiken synkän keskellä. Kiitos tästä Yrjö.
Huru-ukko
Tää nyt menee ohi aiheen, no epäsurasti sitä sivuten. Tää hirveiden varapahuuden johtaja, tää Fat im Diarra kinusi sähköfillarin Helkamalta. Kun katselee neitosen kuvia herää ajatus, että oli kannattanu pytää vaan ihan sellanen perusmummopöyrä, tai jopa läskipöyrä. Mie ite ajan sellasella sittekytluvun nopsa-kuntopyörälää tuolla parvekkeella, kun muuhun ajoon mius ei oo. Vähän sellasta kun Pää-Herkko, Kallen isä tuumasi että ei oo ennää miehestä menneestä.
Toisaalta, Olkivaaran Nestori, Nekkeri ikämies jo vaan kovasti vielä pisti kynttä kettoon.
Huru-ukko
Tervehdys Nils-Aslakille, Arskaparskalle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
Nils-Aslak: Kiitokset. Ruotsi on meille se aikakone joka kertoo mihin Suomikin on menossa. Sinänsä tiedän, että on ihmisiä jotka tykkäävät asua kaupungeissa ja heille sen toki sallin. Mutta älkää pakottako meitä täältä maalta pois. Niin kuin nykyisen hallituksen märkä uni näyttää olevan. Noita minun töitänihän ei etätöinä pysty tekemään.
Arskaparska: Lämmin kiitos.
Huru-ukko:
Viesti1: Kiitokset sinullekin. Veikkaan että lapsiperheet kyllä suunnittelevat porukalla sitä, että siirrytään syrjemmälle. Jos nyt ei ihan jonnekin Huitsinnevadaan jossa ei työmahdollisuuksia ole niin ainakin pääkaupunkiseudun kehyskuntiin.
Viesti2: Tuo kyseinen Diarrahan muuten esitti selvän uhkauksen Helkamalle että jos ei tule diversiteettiä mainoksiin niin hän nostaa metelin. Tuollaiset paskat pystyvät nykyisin suorastaan kiristämään suomalaista yhteiskuntaa.
White flight, sitähän tässä on suunniteltu. Jo vuosia.
Nyt kun tuon perheen kauniimman osapuolen työnantaja tekisi linjauksen, että etätyö on ok tästä eteenpäin.
Omat duunit järjestyy kyllä
Kuitenkin, olen päättänyt että kämppä lähtee myyntiin ja poistun kehä-3 ulkopuolelle.
Minne, en tiedä.
Onneksi aikuinen tytär muutti jo pois täältä kehän sisältä.
Hienosti kirjoitettu, jotenkin lukiessa maalasin kuvan jostain paikasta, joka on ehkä unelma.
Melko surulliselta kyllä talon kohtalo vaikutti,mutta onneksi joillakin ihmisillä silmät aukeaa. Suomi on täynnä näitä taloja, mutta ne voi tulla tulevaisuudessa arvoon arvaamattomaan. Välillä kyllä tuntuu, että veri vetää takaisin Kainuun korpeen.. T. Oloneuvos
Mehtälän sauna in memoriam:
Kotipaikallani Alavieskan Someronkylällä oli tietysti normaalien asuinrakennuksen, navetan ja riihen lisäksi sauna, savusauna. Muuta pesupaikkaa ei ollutkaan, vaan sauna oli käytössä ympäri vuoden, normaalisti kerran viikossa, lauantaisin. Puintiaikana ja heinänteossa sauna lämmitettiin tietysti työpäivän päätteeksi.
Savusaunamme oli rakennettu v. 1945. Isä Einolla (1905 – 1957) oli rakennustyössä apunaan (ainakin) äitini Tyynen (1911 – 1993) isä Paavo Mehtälä ( 1888 - 1955) Haapajärven Tiitonrannalta.
Sauna palveli siis jokaviikkoisessa käytössä kutakuinkin muuttamattomana 60-luvun puoliväliin saakka. Pärekattoon piti välillä lisätä päreitä sään kuluttamien tilalle, mutta se on normaalia pärekaton paikkausta. Saunan lattian muistan uusineeni vanhan lahonneen tilalle 60-luvun lopussa. Suurempi ulkonäkömuutos tapahtui 70-luvun alussa, kun laitoin saunaan huopakaton. Sen tein jo kokeneesti, sillä 60-luvun alkupuolella olin Siskon kanssa kattanut huovalla sekä navetan että asuinrakennuksen. Tässä asussa sauna pysyi vuoteen 1994..
Äidin kuoleman jälkeen ostin Siskoni ”ulos” kotipaikasta. Kesällä 1994 menin poikani Tottin (s.1978) kanssa Mehtälään ja purimme saunan hirsi hirreltä numeroiden hirret uudelleenrakentamista varten.
Uuden syntymisen sauna koki 90-luvun puolivälissä, kun Tottin kanssa pystytettiin
se silloiselle asuinpaikallemme Ulvilan Harjunpäähän. Vanhan umpikuistin sijaan rakensimme avokuistin, jolla olisi mukava vilvoitella saunomisen jälkeen. Koelämmitykset tapahtuivat syksyn tullessa ja kaikki toimi hienosti.
Avioerosin silloisesta vaimostani Tuulasta (s. Juntunen) v. 2006. Omaisuuden ositussopimukseen kirjattiin, että sauna kuuluu minulle ja voin hakea sen pois tontilta. Näin teinkin kesällä 2007. Purkutöissä oli apunani mm. vanha ystäväni Mattilan Heikki Ulvilasta (s.1954). Sauna purettiin jälleen hirret numeroiden ja lastattiin rekka-autoon.
Paikalle jäi vain mustuneita välikaton eristeitä, kiukaan kivet ja palomuuria kiukaan ympäriltä.
Saunahirret kuljetettiin minun ja Leenani (s. Mäkinen, 1941) uuteen asuinpaikkaan Tiukan (Tjöck i Kristinestad) Westgårdiin, missä ne kiltisti odottivat varastoituina ulkorakennuksessa katon alla. Tarkoitus oli tosiaan pystyttää sauna uuteen elämään uudessa paikassa. Mutta toisin kävi…
Kun tajusin, että vuodet vierivät ja voimani vähenevät, tulin tulokseen, että en enää rakenna saunaa uudestaan mihinkään. Niinpä kuljetutin hirret tontilta Leenan ostamaan kesäpaikkaan Karjalan Laajoelle. Kuljetuksen suoritti Jarmo Koskinen Karjalasta Zetorillaan onnistuneesti.
Saunan ”elämä” päättyi keväällä 2016 moottorisahani pärinään ja kirveeni iskuihin Laajoen pihalla. Kuivat kuusiklapit olivat erinomaisen hyviä polttopuita Laajoen
talon liedessä vuosien mittaan. Kiitos sauna vuosikymmenien palvelusta saunana
ja viimein hellapuina!.
Osui tavallaan aika lähelle, kun juuri muutama päivä sitten katsoin Fellinin "Satyricon"in, joka kertoo elämänmenosta Rooman valtakunnassa ennen kuin kristillisen uskonnon moraali alkoi vaikuttaa. Se on kuin karikatyyri nykyajasta, paitsi että taitaa jo oman aikamme hedonistisuus panna jossain suhteessa paremmaksi.
No siinä elokuvassa on taitekohta, jossa kaiken raakalaiskohelluksen keskellä yksi ihan normaaleja ihmisen tuntoja omaava pariskunta lähettää ensin lapsensa ynnä palvelusväkensä pakomatkalle jonnekin -- ehkäpä juuri jonnekin maaseudulle -- ja sen jälkeen istahtaa marmoripenkille jossa viiltävät ranteensa auki. -- Voisin kuvitella, että aika moni toivottomuutta tunteva suomensuomalainenkin on näinä päivinä hallituksen sievisteleviä hupsuja seuratessaan miettinyt samaa ratkaisua.
Meillähän on tilanne sillä lailla paha, ettei yhteisistä asioista enää edes pystytä keskustelemaan. Käsitteet ovat siinä määrin vinoutuneet -- pitää esimerkiksi puhua "turvapaikahakijoista", vaikka Euroopan ovat valtaamassa kansainvaeltajat. Eikä kukaan valtaapitävä -- ei poliitikko eikä toimittaja -- uskalla nostaa ääntään huutaakseen että mitä tämä oikein on, kun "turvapaikahakijat" muuttavat ennen turvallisen maan turvattomaksi.
Siellä ne vaan hipsuttelevat kuvaruudussa nämä hupsut ja kaikki puhe on kuin korulauseita. Esimerkiksi tätä pandemiaa pitää nimittää "covid-19" -virukseksi, eikä esimerkiksi sen taudinkuvan mukaan vaikkapa "keuhkorutoksi". Kun ei edes osata puhua, kuinka joku voisi osata tehdä mitään päätöksiä? -- Jääkö sellaisille kansalaisille, joilla on kannettavanaan vastuuta läheistensä -- yleensä muistakin kuin omasta -- elämästä juuri muuta mahdollisuuttakaan kuin matkustaa metsän keskelle niin kauas kuin kaupunkien väkivaltaistumista karkuun pääsee.
Sitten on ihan mahdollista ettei sitä kohta enää pääse karkuun mihinkään. Yksinäiset asumukset kaukana ovat helppo ryöstelykohde. Järjestysvaltaa ei ole -- sehän siirretään vahtimaan vihapuheita nettikeskusteluissa. Sotilaat ovat kohtapuoleen muunsukupuolisia ja suojelevat toiskulttuurisia kantaväestön "mikroaggressioilta". Ehkäpä tuo maallemuuttokin määritellään kohta viharikokseksi -- kun se vielä tapahtuu osin rasistisista motiiveista, rangaistukset ovat kovia.
Älkää naurako. Mitään niin mieletöntä ei enää voi fiktiossakaan keksiä, etteikö todellisuus kohta panisi paremmaksi. Ohisalon sammakot, Marinin mekot ja Fatim Diarran sähköpolkupyörät ovat vasta alkua.
Taisi minullakin silmäkulma kostua. Ihana tarina, jolla onnellinen loppu. Ykä on sanankäytön ja tarinankerronnan mestari.
Suomalainen syrjäinen maaseutu taitaa olla kohta täynnä näitä vanhoja taloja, jotka myydään pilkkahintaan tai sitten kukaan ei osta. Ihmetyttää tämä suomalainen politiikka, jossa maahanmuuttajat/pakolaiset asutetaan maan kaikkein kalleimmalle alueelle eli pääkaupunkiseudulle. Yhdessä maailman harvimpaan asutussa maassa halutaan puolet väestöstä tunkea Uudenmaan kokoiselle pläntille, aiheutetaan sinne krooninen asuntopula ja pahimmillaan se white flight. Systeemin pitäisi olla sellainen, että vasta sitten kun ulkosuomalainen kykenee itsensä/perheensä elättämään, saa valita asuinpaikkansa. Nythän tilanne on se, että pelkästään rajan yli astumalla ja sanan ”asylum” osaamalla saa kaikki Suomen kansalaisen oikeudet.
Maalla olisi sotaa pakenevien turvallista asua ja tilavia taloja suuremmillekin perheille, eivätkä kaukana olevat työpaikatkaan haittaisi, kun työssäkäynti on vain harvojen kiinnostuksen kohde. Jostakin syystä tässä maassa tehdään asioita juuri niin kuin ei pitäisi tehdä; tuloksena persaukinen ja velkainen valtio, jossa liikaa vapaamatkustajia. Ja lisää haalitaan; kohta lennätetään taas Kreikasta 40 alaikäistä Suomeen elätettäväksi. Tyttöjä ei porukassa ole varmaan ensimmäistäkään ja sen alaikäisyydenkin kanssa on vähän niin ja näin. Jossakin näin videon Ruotsista, jossa aikuisen näköinen mies nauraen kertoi olevansa Afganistanissa 25-vuotias, mutta Ruotsissa 17. Näin se menee...
Rouva Ano
Korona ja matut palauttavat elämää sivukylillekin. Ja laajentavat asumisen piiriä kasvukekuksienkin ympärillä. Neljä päivää etätyötä, yksi päivä lähityötä - ja 100 km ei ole mikään matka konttorille. Kämpän hintaan sen verran vaikutusta, että aika moni vaihtaa 200 000 yksiönsä 50 000 sataneliöiseen taloon. Hintaerolla tekee hulppean rempan. Tai tekee hieman pienemman rempan, ostaa paremman auton ja jää rahaa sijoitettavaksi asti.
Pohjanpystykorvasta ei ole kokemusta, suomenpystykorvasta on. Suosittelen, olettaen, että naapuri on kauempana kuin 10m. Kilometrin päästä ei se jatkuva rapsausten ja oletettujen oravien liikkeiden kommentointi häiritse yhtään. Kaunis ja älykäs koira, vähän nättinokkanen - varoituksen sana on paikallaan tässä. Mutta työskentelyn seuraaminen on yhtä juhlaa. Miten voikin hypnotisoida linnun noin hienosti...
Pyssymies
Sanon vaan ettei tätä olisi pitänyt lukea sipulia kuoriessa, sen verran otti omalta kohdalta.
Tämä tarina ei ollut hyvä, vaan erinomainen
tippa tuli itellekki silmään, hieno kertomus
lueskelin tätä tämän rakennuksen 4. isäntänä, talossa isäntiä on ollut 1600-luvulta alkaen... Paikka ei ole pahimmassa tyhjenemisvaarassa, mutta hiljenevä eteläsuomen paikkakunta kuitenkin. Toivoa on kyllä vielä, 500m päässä on kyläkoulu ja 1m päässä sohvalla imeskelee toivottavasti sen oppilas, koulutien alkuun on kyllä vielä 5v että saattaa koulu siirtyä 5km päähän kuntakeskukseen ennen sitä.
Mansen lahja kansalle Iris Suomela sanoi näiden viimeisten veronkorotusten arvostelijoille että lapsiperheet asuvat turhan väljästi. Ehkäpä ideaali tila olisi sodanjälkeisenajan hellahuone ja kertapäivässä ajava onnikkavuoro niin jopa hallitsematon hiilijalanjälkikin pienenisi.
Tuota diversiteettiä ajaa rapakontakana kummifirma Goodyear, Trumppi opetti sen verran talouden reaaliteettejä kuten nyt tuota boikottia ja hupsista osakekurssi laski.
Tervehdys WhiteHunterille, Oloneuvokselle, Terho Hämeenkorvelle, Seppo Oikkoselle, Rouva Anolle, Pyssymiehelle, Ano1:lle, Ano2:lle ja Patelle Pankavaarasta. Tuli kirjoitettua tämmönen kun minun mielestäni hylätty talo on hyvin surullinen näky.
WhiteHunter: Kiitokset. Toivotan onnea ja äärimmäistä menestystä suunnitelmallenne.
Oloneuvos: Tällaisia taloja on Suomessa aina vain enemmän. Ja Kainuu olisi hieno paikka asustella.
Terho: Kiitos hienoista jaetuista muistoista.
Seppo: Tiivistit nykypäivän ikävän osuvasti.
Rouva Ano: Suuret kiitokset. Vaan onhan niin että ne ”pakolaiset” eivät suurin surminkaan halua maalle vaan kaupunkeihin omaan porukkaan jopssa ne muuttavat omat alueensa maasta täysin erillisiksi enklaaveiksi. Minä muuten näin saman videon mutta en nyt muista linkkiä.
Pyssymies: Kaikilla ei ole tietysti mahdollisuutta etätyöhön, mm. minulla. Mutta joo, pystykorvat ovat yleensäkin mainioita koiria.
Ano1: Suuret kiitokset.
Ano2: Kiitokset sinullekin. Ja toivottavasti se kyläkoulunne säilyy.
Pate: Kyseinen Iiris on, no, ikävän kuvaava nykyajan ilmiö. Vaan mikä tuo Goodyear-juttu on? En ole itse huomannut.
Goodyear päätti ruveta antifa- ja blm henkiseksi. Tuotantolaitoksilla toiset vaatteet ovat sallittuja kuin toiset. Erityisen tuomittavia ovat Maga, Trump 2020, amerikkalaisuutta tai viranomaisia tukevat vaatekappaleet ja puheet. Meteli alkoi kun joku nauhoitti työntekijöille pidetyn sisäisen koulutustilaisuuden.
Unohdin vertailun vuoksi Red Bullin amerikanjohto alkoi ottamaan BLM, Antifa, sateenkaari etc. huomioon yhtiön politiikassa. Red Bullin itävaltalainen värikäs pääomistaja vaihtoi Red Bullin USA:n johdon ja käski keskittymään juomien tekoon.
Ilmeisesti Goodyear ensin kielsi MAGA/KAG(=Make America Great Again/Keep America Great) ja pro-police hynttyyt työmaalla?
https://www.foxbusiness.com/sports/lebron-james-goodyear-trump-boycott-response
Ja joo. Vanhemmiten tuntuu nuo roskat silmiin osumaan enempi.
Tervehdys Pate Pankavaarasta sekä Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle ja kiitos lisäyksestä. Red Bullilla sentään näytti olevan vielä lautamiesjärkeä tallella.
Tästä ei ole pitkääkään aikaa, kun mediassa vielä kerrottiin suomessa asuttavan poikkeuksellisen ahtasti. Nyt sitten pitäisi asua vielä ahtaammin, koska hiilijalanjälki. Jostain syystä ahtasti asumisen pakko ei koske poliitikkoja, ainakaan vihreitä. Ehkä hiilijalanjälki pienenee lentelyn myötä ja ministerikyydissä. Bmw:n takapenkillä kököttäessä.
Erikoisen hullunkurista on tonttien pienentäminen, oikeasti 300 neliön talo 500 neliön tontille. Tai uusin iili 40 neliön talo 200 neliön tontille. Tuo viimemainittu olisi vanhan, pikkutaloja täynnä olevan alueen rakentamisen aika asiaankuluva muttei jummalauta keskelle metsää uudelle alueelle. Vanhaan kaupunkiin muttei uuteen lähiöön.
Uusin hullutus on tehdä pieniä pussinperiä keskelle metsää, 10 -20 pikkutaloa, pikku tonteille. Kilometrin päähän sitten toinen samanmoinen "asuinalue". Vanhastaan kun tehtiin pitkiä, läpiajettavia katuja, tontit 2000 - 1000 neliöisiä. Bussienkin oli järkevää ajaa pitkin tämmöisiä. Kävelymatkan päässä pysäkistä satoja asukkaita. Poikkikadut vielä yhdistivät pitkät kadut, pysäkille pääsi helposti.
Pyssymies
Tässä jo laskelee kuukausia kunnes koittaa se päivä kun pääsee hengissä eläkkeelle. Tämä pieni radanvarsikylä on ihan mukava asua mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa tehdä erilaisilla veroilla ja maksuilla mahdottomaksi.
Olen tässä joutessani ottanut selvää jos vaikka alkaisi suuren intohimoni lisäksi metsästelemään vapaaherrana.
Tarkoitus oli rinnakkaisluvittaa kaverin aseita mutta taitaa olla helpompi ostaa omat aseet.
Lintuja meinasin metsästellä, koirakin katsottu valmiiksi sitä varten.
Jos tuo vihervasemmistolainen viha yltyy liian suureksi niin pitänee muuttaa ulkomaille. En aio kitua viimeisiä vuosiani jossain Esperin tunkiolla paskat housussa.
Omaisuus rahaksi ja muualle.
Onhan toki kommunistien joukosta tullut jo ajatuksia "maastamuuttoverosta" eli kaikki varastetaan jos siihen vaan on mahdollisuus.
Pitäisi olla myös maahanmuutonvero mutta se onkin haram.
Kevennyksenä:
Pannulla muhii poronkäristys, kylkeen pottumuusia ja toistaiseksi omasta puskasta kerättyjä punaherukoita.
Helppo ohje:
Sopivasti eli pakkauskoon mukaisesti oikeaa poroa (ei mitään saksanhirveä)
Itse laitoin 800g lihaa.
Paista poronpaistinrasvassa ja pieni nokare normaalisuolaista voita.
Kun lihat alkavat olla valmiita niin joukkoon vettä ja olutta niin, että lihat peittyvät.
Mausteeksi pelkästään rouhittua mustapippuria ja suolaa maun mukaan.
Anna porista pannulla kannen kanssa muutama tunti. Avot.
Tervehdys Pyssymiehelle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.
Pyssymies: Luulen, että utopistiporukalle ei riitä muu kuin asutuksen keskittäminen kaupunkeihin. Asutaanhan maalla liian väljästi, ajetaan autoilla ja lämmitetään puulla sekä – herra nähköön – öljyllä.
Joppos123: Kannattaa hankkia omat aseet ja luvat. Rinnakkaisluvat ovat määräaikaisia. Ja jos seuraan ei pääse niin valtion maille sentään. Ymmärrän monen ihmisen halun häipyä. Meillä rouvan kanssa on päätetty että näille sijoille jäädään. Ja poronkäristys on aivan ässäruokaa. Meillä tehdään sitä myös.
Talo sai sittenkin uuden elämän vanhoilla päivillään, ikäänkuin onnellisempana versiona aikaisemmasta rivitalon tarinasta.
Talojen ikäkaudet ovat toki erilaisia kuin ihmisen, eikä niitä voi rinnastaa. Ihmisen ikäkaudet ovat sidoksissa haluun ja kykyyn:
lapsi haluaa asioita itselleen.
Lapsuudesta siirrytään nuoruuteen, kun voidaan alkaa hankkia niitä asioita itselle sen sijaan, että niitä pitäisi pyytää toisilta.
Nuoruudesta siirrytään keski-ikään, kun aletaan haluta asioita enemmän muille kuin itselle.
Keski-iästä siirrytään vanhuuteen, kun aletaan ajatella mitä minä tämän maan päälle jääville jätän, kun Viimeinen Lähtö koittaa.
Vaikka tälle talolle uuden elämän antava pariskunta nuori onkin, heissä on jo havaittavissa piirre keski-ikään siirtymisestä:
he ajattelevat lapsensa tulevaisuuden turvallista koulunkäyntiä ja elinympäristöä omia ansiotulojaan enemmän.
Liekö se hyvä merkki vai sittenkin varhaisenko on vanhuuden? Ja minä itse, miksi näitä mietin?
Tervehdys, Qroquius Kad. Se, että ihminen miettii noita on epäitsekkyyden ja viisauden merkki nykyisinä narsistisina aikoina. Ja tiivistit ihmisen elämänvaiheet kyllä varsin hyvin.
Kaunis kertomus! Etenkin täällä Kainuun kulmilla tuollaisia tarinoita kuulisi mieluusti paljon useamminkin. Mutta toivossa eletään, saataisiin työpaikkoja Sellutehtaan muodossa, niin alkaisi tapahtumaan näilläkin kulmilla vastaavanlaista kehitystä. Lapsiperheitä ja hevosihmisiä on muuttanut jo jonkun verran meidänkin kyläämme.
Tervehdys, kertsu59, kiitokset ja kaikkea lyckaa sinne Kainuuseen. Viime aikoina - piru vie - nämä hallitukset ovat lähinnä erikoistuneet torpedoimaan sellutehtaitten toimintalupia.
Ilmeisesti se on tämä kuuma ja kostea keli kun meni silmälasit huuruun niin, että piti silmiäkin hiukan kuivata. Kiitos taas Ykä hienosta tarinasta, sinulla se näppis pysyy käsisssä!
Tervehdys, keski-ikäinen pikkupoika, lämmin kiitos ja toivotaan että mahdollisimman moni tyhjä talo löytää itselleen uuden perheen.
Täytyy tosiaan ostaa omat aseet. Aika vaikeaksi tehty tuo rinnakkaisluvittaminen. Aika hintavia esmes kunnon haulikot. Hyvä lähtee näköjään 1500 ja ylöspäin.
Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Jos on Ykä vinkkejä niin mielelläni otan vastaan. Nuo metsästysaseet vähän vieraita, toistenlaisten kanssa tullut kyllä tutuksi.
Kiitokset jälleen hienosta ja tunteikkaasta tarinasta. Muistui mieleen se taannoinen tarinasi vanhasta saunasta, joka päättyi eri tavalla mutta jollain tavoin ehkä arvokkaasti kuitenkin. Tämähän päättyi hyvin onnellisesti ja talo sai jatkaa elämäänsä lapsiperheen kotina.
Itse kun tunnen Suomesta näitä IT-alan miehiä, niin varsin moni on lähtenyt pois isosta kaupungista maalle, jossa tontti ja talo on rutkasti halvempaa. IT-alalla on kyennyt tekemään etähommia jo kauan. Toivottavasti koronan hyvänä jälkivaikutuksena nähdään muillakin aloilla etätöiden mahdollisuudet ja tulee perässä. Toki suosituimpia ovat ympäryskunnat, joissa matka isoon kaupunkiin pysyy alle 50km etäisyydellä. Harva haluaa varsin syrjäseudulle muuttaa, lähinnä paluumuuttavat eläkeläiset.
Japanissa omakotitalon filosofia on varsin erilainen kuin Suomessa. Nimittäin täällä kukaan ei ajattele, että talon pitäisikään kestää enempää kuin 40 vuotta. Ne ovat tavallaan "kertakäyttöisiä" eli kun 30-40 vuotiaana rakennetaan itselle talo, niin siinä asutaan kunnes kuolo korjaa ja sitten talokin puretaan. Seuraavat sukupolvet tekevät omat talonsa. Taloa ei ajatella sijoituksena, vaan hyödykkeenä itselle siinä missä autoa tai tietokonettakin. Omakotitalon tekijä ei voita vuokralla asujaan juurikaan muuta, kuin että saa itse tehdä sellaisen talon kuin kiinnostaa. (Tonttimaan arvo on toki sitten asia erikseen.) Suomalaiselle tällainen filosofia omakotitalojen suhteen voi tuntua perin käsittämättömältä, surulliselta ja lyhytnäköiseltä, Suomessa kun taloihin kiinnytään ja/tai niitä ajatellaan sijoituksena vuosikymmenten päähän. Mutta japanilaisilla on hyvä syy olla tekemättä ikuisia taloja ja olla kiintymättä niihin tunteellisesti. Näes, ei ole kannattavaa rakentaa isoa ja kallista taloa, koska luonto saattaa tuhota sen maanjäristysten ja muiden katastrofien muodossa yhdessä hetkessä. Entisaikoina kun oli näitä ns. "paperitaloja", se oli tavalliselle kansalle ehdottomasti järkevä tapa tehdä talo. Ainoastaan todella suurilla herroilla oli varaa rakentaa niin isoja ja vankkoja rakennuksia, etteivät ne hätkähtäneet luonnonvoimia helposti. Tavallisten pulliaisten oli järkevämpää tehdä kepeitä paperitaloja, joiden korjaaminen, päivittäminen tai uudelleenrakentaminen oli tarvittaessa helppoa ja nopeaa. Nykyiset omakotitalot ovat toki parempaa tekoa ja talotekniikka on hyvää, mutta vuosituhansia vanha periaate on yhä sama. Eikä luonto ole mihinkään muuttunut: Kobe 1995, Chuetsu 2004, Sendai 2011... Etenkin Sendain rannikkoalueiden ja pienien rantakaupunkien täydellinen tuhoutuminen 2011 osoitti nykyihmisellekin, että kaikki mitä pidät itsestäänselvyytenä, voi hetkessä pyyhkiytyä olemattomaksi. Taloon on turha kiintyä liikaa tai sijoittaa paljoa rahaa - se voi huomenna tuhoutua.
Ot mutta pakko ottaa kantaa.
Samariini on voimansa tunnoissaan väläyttellyt mahdollisuutta siirtää kuntavaaleja hamaan tulevaisuuteen koska korona.
Suomen kansasta on sairastunut kyseiseen tautiin noin 0,16 prosenttia joten sen verukkeen käyttö demokratian estämiseksi on vähintäänkin irvokasta.
Olisiko kuitenkin niin, että samariinia pelottaa mahdollinen vaalitulos?
Akalla alkaa olla diktaattorin otteet ja samalla haukkuu Lukashenkkoa.
Ei muuten olla kovin kaukana siitä kun tietyt puolueet kielletään.
Koronan varjolla ollaan muutoinkin tekemässä Suomesta kehitysmaata. Saas nähdä joutuuko sitä vanhoilla päivillään vielä kerran ottamaan torrakon kouraan.
Liittyen niin edelliseen kommenttiini kuin bloggaukseen:
pohjoissuomalainen isäni ja kantahämäläinen äitini tutustuivat, ihastuivat ja rakastuivat Turussa, jossa opiskelivat; isä yliopistossa kieliä ja äiti sairaanhoito-opistossa. Valmistuttuaan ja avioiduttuaan he muuttivat isäni kotikylää jonkin verran eteläisempään Tuppukylään:
isänisäni kun ei koskaan hyväksynyt poikansa päätöstä lähteä opiskelemaan Etelän Herraksi, vaan olisi halunnut hänestä talon nuoren isännän. Niinpä isä koki pakottavaksi asettua mahdollisimman lähelle, että voisi olla mahdollisimman usein isänsä talon, meidän lasten ukkilan töissä mukana.
Hän teki koko elämänuransa Tuppukylän lukion opettajana ja äiti terveyskeskuksen sairaanhoitajana. Molemmat saivat osakseen Janten lakia, joka sitten iski minuun ja velipoikaan aivan erityisen kovasti.
Isä koki myös työnsä tarpeettoman raskaaksi:
vaikka hän sai kiitosta ammattillisesta osaamisestaan, oli Tuppukylän enemmistön asenne muualta tullutta kohtaan halveksiva.
Eräänkin kerran viime vuosituhannen lopulla he kävivät tanssilavalla, jossa paikalliset Hyväihmiset tulivat juttelemaan näennäisen ystävällisesti. Isällä oli mukanaan pullo Koskenkorvaa, illan aikana hiljakseen nautittavaksi ja loput kotiin vietäväksi.
Kun hän otti kulauksen, juttukumppani pyysi saada itsekin kulauksen.
Isä antoi pullon tyypille, joka otti kulauksen ja pisti sitten pullon kiertämään kunnes se oli tyhjä. Sitten se palautettiin isän käteen tämän ensimmäisen pyytäjän kädestä.
Illanvietto päättyi siihen.
Eläkeiän lähestyessä isä suunnitteli yhä enemmän, mitä kaikkea tekisi niin äitini kuin meidän veljesten kanssa, sitten kun olisi aikaa.
Eläkkeelle päästyään hän kuitenkin jotenkin lopahti. Häntä ei kiinnostanut enää oikein mikään.
Ymmärrettävää sinänsä:
hän oli siihen asti ollut lukion opettaja, jota Tuppukylän Hyväihmiset saattoivat silti halveksia muualta tulleena. Eläkkeellä hän ei ollut enää sitäkään.
Äiti kysyi häneltä muistaakseni toiseksi viimeisenä elinvuotenaan, että mitä hän tekisi jos voittaisi miljoonia lotossa (jota ei koskaan pelannut). Isä oli pitkään hiljaa ja lopulta sanoi, ettei keksi itselleen mitään, mutta jos teille muille.
Ei se Tuppukylään muuttaminen välttämättä paranna elämänlaatua;
jos joutuu kylän Hyväihmisten silmissä Paskaihmisten kastiin, joutuu Janten lain ja siitä seuraavan terrorin uhriksi, eikä Tuppukylässä pääse väistämään, kuten pikkukaupungissa, isommista kaupungeista puhumattakaan.
Eikä eläkkeelle jääminenkään välttämättä ole sitä, mitä siltä odottaa. Isävainaa taisi kuitenkin olla poikkeus, ja aivan ilmeisesti kärsi viimeiset vuotensa vaikeasta masennuksesta.
Vanhan äitimuorini elämänlaatu on ollut eläkkeellä ja varsinkin Tuppukylästä tänne Radanvarsikaupunkiin lastensa ja lastenlastensa lähelle muutettuaan valtavan paljon korkeampi kuin sukurutsan ja Janten lain saastuttamassa Tuppukylässä.
Tasan ei käy onnen lahjat, sanoi Runeberg.
Heh, Hyvien Ihmisten (tm) kertomaa mämmäviikolta: Trump aikoo siirtää vaaleja koronan varjolla. Ettäs kehtaakin.
Nyt: Marin aikoo siirtää kuntavaleja koronan takia. On se kyllä niin viisas ja vastuullinen.
Pyssymies
Kyllähän sitä toiminnan ihmisenä täytyy eläkkeelläkin olla aktiivinen niin kauan kuin terveyttä riittää. Itselläni on ikäni ollut intohimona kalastus ja aikanaan siihen jää paljon enemmän aikaa.
Metsästystä tässä ajattelin aloitella kun tuo lepikoissa samoaminen on kanssa verissä.
Voihan sitä vaikka sienestellä jos riistaa ei ole tarjolla.
Ensi viikonloppuna täytyy lähteä katselemaan josko suolasienet saisi talveksi talteen. Kipsikin otettiin kaviosta pois niin saa samalla vähän jumppaa jalalle. Siitä tuli kuudessa viikossa sellanen saamarin spagetti.
Kunhan tämä perkeleen koronahäsläys loppuu niin täytyy taas matkustella. Sekin on vähän sellainen laji, että jossain vaiheessa ei enää pysty joten nyt pitää mennä sen minkä ehtii.
Haaveissa olisi käydä jossain ihan valtamerikalastamassa kunnon vonkaleita ja täytyyhän se vanha uho yhdestä kaljasta Alice Sprinkissä lunastaa.
Eihän siinä mitään järkeä ole mutta juuri siksi.
Tervehdys Joppos123:lle, Tuumailijalle, Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
Joppos123:
Viesti1: Tässähän on niin monta makua kuin on miestäkin. Itse kun harrastan pienriistaa niin olen mieltynyt ihan venäläiseen vesijohtoputkeen eli Baikal IJ-27-haulikkoon ja Tikan sekä Sakon pulttilukkoisiin.
Viesti2: Olenpa pitkälti samalla kannalla. Valta alkaa maistua tuolle tipulaumalle liian hyvältä. Niitten apuna on se Toiviainen joka pyrkii saamaan väärinajattelun kokonaan kielletyksi. Emme ole nähneet tuon tipulauman taholta vielä läheskään kaikkea. Ja Suomesta ollaan tekemässä kehitysmaata myös ilmastohysterian varjolla.
Viesti3: Itseäni ei tuo ulkomaanmatkailu nappaa mutta ajatus yhdestä kaljasta Alice Springsissä eli keskellä Australiaa kuulostaa kyllä aika ässältä.
Tuumailija: Kiitos mielenkiintoisesta lisäyksestä. Helsingillähän on muuten ollut pitkään himo nielaista ne ympäryskunnat itseensä että saisi nettomaksajat takaisin. Olisko sulla laittaa joitain kuvalinkkejä sellaisista tyypillisistä japanilaisista omakotitaloista? Kattelisin mielenkiinnolla.
Qroquius Kad: Niin. Elämässä on monenlaisia polkuja. Eikä niitä etukäteen tiedä. Ja valitettavasti myös kusipäät ovat uusiutuva luonnonvara.
Pyssymies: Kuvaa hyvin tätä Suomen ja varsinkin valtamedian kaksinaismoraalia. Minä muuten pelkään että jos hallituksen tipulauma päättää siirtää vaaleja niin kiltit itäsaksalaiset suomalaiset hyväksyvät sen pahemmin mutisematta.
IS julkaisi 24.8.2020 jutun otsikolla "Yhä useampi haluaa asua etäämmällä keskustasta – tällaisia taloja saa 300 000 eurolla eri kaupungeista ja niiden lähikunnista" ja aloittaa ingressin lauseella "Kasvava ja etupäässä nuorista koostuva joukko haaveilee entistä enemmän Nurmijärvi-ilmiön mukaisesta asumisesta."
Näin siis kertoi IS. Meillähän on ollut ylhäältä alas pakotettuna trendinä sijoittaa väkeä asumaan tiiviisti joukkoliikenneyhteyksien päähän. Ihmiset eivät välttämättä halua katsella maisemaa, jossa näkymänä on kadun toisella puolella olevien asuntojen ikkunat. Ihmiset eivät välttämättä halua, että joku muu päättää heidän liikkumisiensa aikatauluista.
Pidän mahdollisena, että juuri nyt on aika ostaa syrjemmältä kiinteistöjä ja asuntoja.
Isommat taajamat muuttuvat ihmisvarastoiksi, joissa asukkaat joutuvat pakostakin kohtamaan aggressiiivisten, täysin toisenlaisten kulttuurien edustajia, joita tuodaan ja päästetään maahan. Suomalaisille näistä varastoista tulee helvetti. Maahantuoduille elämä varastoituna sopinee, koska se on heille ilmaista. Päättäjämme rakentavat vihamielisten muukalaisten enklaaveja Suomeen.
Acc
Tervehdys, Acc. Laitetaanpa tuo linkki muillekin:
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006611569.html
Hallitushan ajattelee tuosta että ihmiset ajattelevat väärin ja pyrkii tekemään syrjemmällä asumisen mahdottomaksi. Ja se, mitä kirjoitit isoista taajamista pitää täysin paikkansa.
Minä olen aina ihmetellyt miksi näin laajassa ja harvaan asutussa maassa tonttien pitää olla kärpäsenpaskan kokoisia, menet takapihalle kuselle ja olet naapurin olohuoneen akkunan alla. Ainoa selitys lienee että muoviset vesi- ja jätevesiputket ovat niin arvokkaita. Jos katselee vanhoja esim. rintamiestaloja niin takapihalle mahtui sauna/sauna+aitta ja liiteri ehkä tallinkin tapainen, puutarha ja pottumaa. Pihalla oli tilaa koiralle, lampaalle ehkä mullille ja mukuloille.
Tervehdys, Pate. Toi varmaan alkoi joskus 1970-luvulla kun kaupungit ja kunnat alkoivat kaavoittaa kesantopelloille postimerkin kokoisia tontteja joihin nippa nappa mahtui yksi talo. Kai siihenkin joku peruste oli. Käytännössä ne omakotitaloalueet ovat lähes rivitaloja.
OT:a, Selvyyden vuoksi: Tuppukylä, jossa pidän majaa on ihan eri Tuppukylä kuin se, josta Qroquius Kad kertoo. Tämä tuppukylä on suuren vesistöreitin varrella, tänne on tullut ihmisiä kautta aikojen. 1800-luvun lopulla tänne ilmestyi suurteollisuutta. Ja uusia ihmisiä sitä pyörittämään. 1930-luvun lopulla evakkoja, 1944 lisää samaa sakkia. Ja 1950 / 1960 -luvulla tämä oli pohjalaisten pikku-ameriikka. Ulkomaaneläviäkin on nähty, 1800-luvulla tuli mm. oluenpanija saksasta. Ja insinöörejä samasta maasta, sveitsistä, ruotsista, britanniasta ...
Asiaan
Koronan aiheuttama etätyö muuttaa ainakin osaa hommista peruuttamattomasti. Sähköinen konttorikin etenee samasta syystä ja vaikuttaa etätyömahdollisuuksien kasvuun. Toki on edellen töitä, joita ei voi hoitaa etätöinä, esmes hoitoalan työt, tai tehdastyöt, rekkakuskin hommiakaan ei oikein voi hoitaa etäältä. Tai motokuskin.
Meillä, IT-alalla on jo kauan ollut tapana, että päivä viikossa asiantuntijan hommista on tehty kotoa käsin. Etäkokoustaminen on vuosia ollut käytäntö. Siis, konttorilta etäosallistuminen. Nyt on muutettu yksi päivä konttorilla, kokoukset kotoa -malliin. Tällä tulee olemaan järisyttävät vaikutukset asumisen malliin. Päivittäisen työmatkan pituus ei olekaan yllättäen enää merkittävä, kas kun ei se ole päivittäinen, vaan viikoittainen. 50 kilometriä oli jo nyt ihan siedettävä matka. Kohta 150 kilometriä ei ole ongelma.
Paitsi IT-työt, muuttavat taloushallinnon työt, kirjanpito, laskutus, ostolaskujen käsittely, budjetointi, seuranta, yms. seuraavaksi. Puhelinten puolesta siirtymisen olisi jo voinut tehdä aikoja sitten, kiinteät linjat alkaa olla harvinaisuuksia. Kaikki käyttää kännyköitä. Ja tietsikalla voi käyttää VOIP-puheluja, chatteja - on kätevämpää huikata naapuripöytään mesellä kuin kailottamalla.
Ise olen tehnyt kesäisin, helteillä jo vuosia töitä "unter den linden", lehmuksen alla, pihassa puun alla. Tänä kesänä on muutkin keksineet tämän. Iso, rauhallinen piha on noussut arvoonsa. Talvella talo, jossa voi olla työhuone on etevä juttu. Pikkukämppä, keskellä keskustaa alkaa näyttää koronaisena etätyöaikana todella huonolta vaihtoehdolta. Selliltä.
Meillä näyttää vaihtuvan 5*2*80km ja 1*100 - 400 km + 3*2*50km + etäpäivä malliin 1*2*80km + 4 etätyöpäivää ja 1+100 - 400 km + 1*2*50km + 3 etäpäivää malliin. Lady on the House on ihan tohkeissaan, kun pääsee suhaamasta ees taas päivittäin. Ite pidän mahdollisena yhdistää lähipäivän asiakaskäyntipäivään. Neljä etäpäivää, ei paha.
Kaikille ei etätyö tietenkään sovi mutta niille joille sopii asumisvaihtoehtoja alkaa löytyä lujasti lisää. Pitääpä tarkistaa, löytyiskö vanhaa koulua, juhlasali olkkarina ei ole ollenkaan huono ajatus...
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Tuo mitä kerrot omasta alastasi ja siihen liittyvästä voi pitää hyvinkin paikkansa ja voi olla toteutettavissa. Omat hommani taas ovat sellaisia mitä ei voi koskaan hoitaa etätyönä. Ja niitä vanhoja kouluja kyllä on myynnissä edelleenkin mutta mietipäs piruuttasi mitä sellaisen lämmittäminen maksaa.
Republikaaneilla on puoluekokous, alkaa ensi yön kello neljä Suomen aikaa. Meinaako Antero ja äänimiehet käydä siellä jos Anteron lehdistökortilla pääsee sinne? Mites on sen Trumpin haastattelun kanssa? Persaukistenniemen mökkikylä on varmaan nopeassa valmiudessa järjestämässä kokoustilat, majoituksen, saunat, ruuat ja juomat, viihdettä jne., jos Trump meinaisi joskus käydä Suomessa, esim. tapaamassa Putinia tai Kim Jong-unia.
https://en.wikipedia.org/wiki/2020_Republican_National_Convention
Jos Ykä katsoo Googlen kuvahaulla, huomaa että Kim Jong-un muistuttaa isoisä Kim Il-sungia 1950-luvulta.
Tervehdys, vieras. Olet varmaan huomannut että Anteron jutuissa ei käsitellä varsinaista päivän politiikkaa vaan hieman muuta, yleisluontoisempaa asiaa.
Mitä ne vinkuu, että demarit ei ollenkaan ajattele vientiä, rahan arvoista vientiä. Ajatteleehan ne, viimeksi ajattelivat kieltää turkistarhauksen. Siitähän tulee rahaa,lopettaa semmonen peli pitää.
Niin, koulun lämmitys vaatii rahaa, totta. Ajattelin, että lämmitän sen perustamalla konesalin. Konesalin hukkalämmöllä sen saa lämmitettyä. Rahaa on tarjolla, kun kuntapäättäjät kuulee avaisanoja "Konesali", "Kierrätyslämpö", "Tietotyö", "Valokaapeli". Kellariin tai ullakolle mahtuu helposti tarvittava määrä koneita lämmön lähteeksi. Etähallinta hoitaa niitä vaikka Kap kaupungista. Paikan päällä ei tarvi juuri luuhata, kerran kuusa käynti riittää. Sähköä pitää olla saatavilla, paloturvallinen tila. Niin, ja tietoliikenneyhteys.
No, ihan vielä en ole ostamassa mutta tulevaisuudesta en tiijä.
Pyssymies
Joo mä tiiän. Antero taitaa tarkkailla semmoisia yleisiä ajan ilmöitä.
Sanoin muuten tuon kokouksen kellonajan väärin. Livestriimit taivat alkaa klo 16 Suomen aikaa. No sivuasia. Trump a Pence valittiin ehdokkaiksi. Tässä on sitten vielä kolme kokouspäivää.
Tokihan täältä kuvia pesee. Japanilaiset omakotitalot voi karkeasti jakaa perinteisiin ja moderneihin. Laitan tähän etupäässä perinteistä tyyliä:
https://suzuki-natural-architects.com/wp-content/uploads/2017/11/kominka-1-1024x731.jpg
https://i.pinimg.com/originals/9c/3b/6a/9c3b6a8c9109ca408a400ca7c1e77237.jpg
https://japan-magazine.jnto.go.jp/jnto2wm/wp-content/uploads/1802_kominka02_main.jpg
https://c8.alamy.com/comp/D2T2K4/old-wooden-japanese-house-in-a-village-deep-in-the-rural-mountains-D2T2K4.jpg
https://www.kartinki24.ru/uploads/gallery/main/360/kartinki24_ru_pictures_of_houses_268.jpg
https://cdn.pixabay.com/photo/2016/01/24/20/31/the-choshukaku-1159574_960_720.jpg
https://www.kyototourism.org/en/sightseeing-info/images/123_miyamanokayabukinosato.jpg
https://www.flickr.com/photos/peaceful-jp-scenery/8102711307/
-------
Syrjäseutujen hylättyjä taloja:
https://c8.alamy.com/comp/DYMP99/traditional-farmhouse-in-the-rural-village-of-shirakawago-gifu-prefecture-DYMP99.jpg
https://lh3.googleusercontent.com/proxy/EtmjnDlQOTAzD7SRAIttOtyLqRyrULPdR-nOaA5neOZTjWiEz5MNXm0fEykafq0YihjU-4UulVxgytRyZg5mHD_v6Y-vYrVv16U0xUDa0uIZBn3RTde8VsY42jgcqXImNwrb1TNTGc1kigQq0Cvyv6I
--------
Valitettavasti liike-elämä ja nykyarkkitehtuuri suosii edullisempia ja nopeasti rakennettavia moderneja kertakäyttötaloja. Eivät nekään omasta mielestäni rumia ole, mutta vanhoihin verrattuna paljon pelkistetympiä ja ilmeettömämpiä. Jos kiinnostaa millaisia modernit ovat, niin kopioi nämä omakotitalon kanjit googlen kuvahakuun:
住宅
Kirjaimellisesti ottaen ensimmäinen kanji tarkoittaa asumista ja toinen kotia.
--------
Vinkki: Jos kiinnostaa katsella lisää hienoja vanhoja taloja, niin googlen kuvahakuun voit kopioida tästä kanjit:
古民家 elikkä kominka "entisaikojen talo"
本棟造 elikkä honmune-zukuri "varsinainen harjakatto"
合掌造 elikkä gasshoo-zukuri "yhteenpainettujen käsien katto", kuvastaen sitä miten itämaissa kädet asetetaan rukousasentoon kämmenet vastakkain, sormet ylöspäin.
Laitoin jokaisen perään myös roomalaisilla aakkosilla, joten niillä googlatessa löytyy historiaa ja tietoa englanniksi.
---------
Tässä vielä suomeksi tietoa ja kuvia:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Japanilainen_arkkitehtuuri
https://futonota.fi/sisustus-japanilaiseen-tyyliin
Sellainen pläjäys tällä kertaa!
Konesalilämmitys
Hukkasin sen linkin, tannoin oli juttua jossain aviisissa konesalilämmityksestä. Etevimmillään se on kerrostalon lämmityksen osana, samalla saadaan huomattavan hyvä tietoliikenneyhteys sivutuotteena taloon.
Vaaditaan tila, joka on lukittava, ikkunaton, paloturvallinen, tulvasuojattu. Sähköä tietenkin pitää olla saatavilla. Tilaan pitää voida asentaa samutusjärjestelmä, CO2 tai suojakaasu (argon) - pitää olla ilmatiivis, eikä voi olla suoraan asuintiloihin liittyvä. Välissä pitää olla sulkuhuone siis.
Kuka sitten käyttää? Vaikka joku konehuoneensa peilinä, siis varmistuksena, peilattuna konesalina. Hajautettuna suojauksena siis. Tai joku firma ihan normaalina konesalina. Pääsy konesaliin pitää olla järjestetty oman oven kautta, ei sen kummempia vatimuksia.
Lämpö sitten siiretään lämpöpumpulla sopivaan muotoon. varajaan vaikka. Tai puhalletaan parkkihalliin, konesalin vuokraaja päättäköön. Lämmön määrää ei voi säätää, sopii peruslämmitykseen, säätölämpö pitää tuotta erikseen.
Pyssymies
Tervehdys Pyssymiehelle, vieraalle ja Tuumailijalle & kiitos kommenteistanne.
Pyssymies: Demarit ovat nyt lopullisesti täysi utopiapuolue joka ei yksinkertaisesti ymmärrä että valtio tarvitsee elinkeinoelämän. Ja kiitos tuosta lisäyksestä. Se konesalilämmitys ei ole ollut minulle oikein selvillä.
vieras: Pidetäänpä peukkuja Trumpille ja Pencelle. Meinaten, nuo jenkkien demokraatit ovat pahasti siirtymässä utopistipuolueeksi:
https://www.verkkouutiset.fi/nakokulma-usan-demokraateilta-jyrkka-kaannos-vasemmalle/#6357f6ac
Tuumailija: Kiitos mainiosta pläjäyksestä!
Nonni, ny tulee muutama sata kämppää myyntiin Jämsäjokilaaksoon. Kaipolasta loppuu sanomalehtipaperitehdas. Matka Tampereeelle aika pitkä päivittäin ajettavaksi, samoin Jyväskylään. Kulkijoita kumminkin on. Kumpaankin suuntaan. Kerran viikossa ajettavaksi taas ei liian paha. Etuna Päijänne, ihan rannassa.
Hankaluutena kamerahelvetti kumpaankin suuntaan. Manseen ja jyskälään.
Saas nähdä kuinka käy.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Ja kun sekä polttoaine- että muu verotus vaan lisääntyy niin näitä tulee aina vain lisää. Suomen suurin työpaikka alkaa olla Jalkasen Kivihiomo. Eikä hallitus käsitä että jossain ne verorahat pitää tienata. Ei ne itsestään tule.
Yhtenä syynä kaipolan lopettamiseen mainittiin logistiikkakustannukset. Sattuneesta syystä olen hyvin tietoinen tiestön kunnosta keskisuomessa. "Ihan paska" kuvaa oikein hyvin tiestöä kaipolan ympäristössä. Samoin rataverkkoa.
Onneksi olkoon, hallitus. Tavoitteenne hiilineutraalista suomesta etenee hyvä vauhtia.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Jep. Ja kun maa on hiilineutraali niin se alkaa olla myös sapuskaneutraali.
Lähetä kommentti