JOTAIN IHAN MUUTA CXXI

Mennään taas vaihteeksi ajassa taaksepäin eli annetaan tahtipuikko pikku-Ykälle. Pikku-Ykähän oli silloin 1970-luvulla kovasti kiinnostunut kaikenlaisista lentokoneista. Kokosi pienoismallejakin ihan urakalla. Se ensimmäinen pienoismalli oli Curtiss Hawk 75 A joka on tallella vieläkin. Silloin lentokoneista ei saanut tietoa muualta kuin kirjastosta ja siellähän pikku-Ykä oli tuttu näky. Annetaan nyt hänelle aikakoneella mahdollisuus mennä interwebin ihmeelliseen maailmaan josta Kekkoslovakiassa ei ollut tietoakaan. Eli pikku-Ykä hyppää nykypäivään ja sieltä suoraan vielä kauemmaksi menneisyyteen.

Pikku-Ykä tutustuu innokkaana materiaaliin kun hänelle ensiksi selitetään että mikä tietokone ja internet ovat  ja sen jälkeen hän kertoo kakkosrähinän maataistelukoneista. Sehän on sinänsä oma kysymyksensä että mikä oli tuolloin maataistelukone joita nykyisin rynnäkkökoneiksi kutsutaan. Hävittäjätkin osallistuivat usein maataistelutehtäviin. Ja teknisesti ottaen kaikki pommittajat olivat maataistelukoneita sillä harvemminhan ne pilviä pommittivat. Pikku-Ykän yhden miehen raati on valinnut tähän ne, jotka olivat kaikkein eniten niitä nimenomaan maatalouskoneita.

Aloitetaan Saksasta joka sen kakkosrähinän täällä Euroopassa aloitti. Aasiassahan oltiin ehditty sotia jo eräskin vuosi. Esitellään ensimmäisenä Henschel Hs 123:

Miehistö: 1

Huippunopeus: 341 km/h

Aseistus: 2 x 7,92 mm konekivääriä, myöhemmin myös 2 x 20 mm tykkiä, 450 kg pommeja

Kone oli alun perin suunniteltu syöksypommittajaksi mutta jo Espanjan sisällissodassa sen tehtävä muutettiin maataistelukoneeksi. Kone oli käytössä itärintamalla aina vuoteen 1944 koska se kesti hyvin itärintaman karuja oloja. Kone taisi olla viimeinen saksalainen kaksitasoinen taistelukone. Tunnetumpi syöksypommittajana uransa – myös Espanjan sisällissodassa – aloittanut kone oli Junkers Ju 87 Stuka:

Konehan kylvi sodan alussa kauhua Puolassa ja Ranskassa mutta kun taistelu Englannista alkoi niin se rupesi saamaan pahasti selkäänsä brittien hävittäjiltä. Niinpä sodan edetessä se muutettiin maataistelukoneeksi joka varustettiin 37-millimetrin tykeillä.

Tunnetuin Stuka-lentäjä oli Hans-Ulrich Rudel joka tuhosi kaikkiaan 519 panssarivaunua. Stuka oli maataistelutehtävissä aina sodan loppuun saakka. Itärintamalle tuli sitten myös Henschel Hs 129:

Alkuperäisessä versiossa aseistuksena oli kaksi 20-millistä tykkiä ja kaksi 7,92-millistä konekivääriä sekä 300 kg pommeja. Myöhemmissä versioissa oli sitten mukana 30, 37 tai jopa 75-millinen tykki.

Puolalla ei sodassa varsinaisia maataistelukoneita ollut ja maan lentokonetuotanto loppui sattuneesta syystä vuonna 1939. Sodan Saksalle julistaneella Ranskallakaan niitä ei paljoa ollut mutta oli kuitenkin Brequet 693 joita oli ehditty valmistaa parisataa kappaletta:

Kahden hengen miehistöllä varustetussa koneessa oli 400 kilon pommikuorma ja siinä oli 1 x 20 mm tykki sekä 6 x 7,5 mm konekivääriä joista kaksi ampui eteen, yksi taakse ylös, kaksi viistosti taakse alas ja yksi suoraan alaspäin. Koneita tehtiin noin 250 kappaletta. Konetyypin menestys jäi sodassa vähäiseksi. Sodan aikanahan lentokonetekniikka kehittyi muutamassa vuodessa huimasti mutta ranskalaisten kohdalla tekninen kehitys lakkasi myöskin ns. yleisistä syistä vuonna 1940.

Samaan aikaan rähinään sitzkriegin jälkeen aktiivisesti osallistuneella Iso-Britannialla ei ollut sodan alkaessa varsinaista maataistelukonetta. Kevyitä ja myöhemmin raskaita pommikoneita kyllä oli ja hävittäjätkin tekivät tietysti maataistelutehtäviä. Esitellään nyt kumminkin jonkinlaisena maataistelukoneena kevyt pommikone Fairey Battle:

Koneessa oli kolmehenkinen miehistö, siinä oli 690 kilon pommikuorma ja varsin vaatimaton muu aseistus eli yksi 7,7-millinen konekivääri toisessa siivessä ja yksi samanlainen kk taaksepäin ampuvana. Konetta valmistettiin parituhatta kappaletta mutta sen operatiivinen menestys oli hyvin vaatimatonta, se kärsi raskaita tappioita ja se vedettiin pois varsinaisesta operatiivisesta käytöstä jo ennen kuin taistelu Englannista alkoi.

Myöhemmässä vaiheessa briteillä oli tehokkaampia maataistelukoneita joista ensimmäisenä esitellään kaksikko Hawker Typhoon ja Hawker Tempest jotka olivat molemmat suunniteltu hävittäjiksi mutta jotka toimivat pääosin maataistelukoneina.

Hawker Tempest:

Huippunopeus: 700 km/h

Aseistus: 4 x 20 mm tykkiä ja 450 kg pommeja tai 8 kolmen tuuman rakettia

Hyvin pitkälle maataistelukoneena toimivat myös Bristol Beaufighter-hävittäjäpommittajat:

Miehistö: 2

Huippunopeus: 510 km/h

Aseistus: 4 x 20 mm tykkiä, 1 x 7,7 mm taaksepäin ampuva konekivääri, 1000 kg pommeja tai yksi torpedo tai 8 x 83 mm rakettia

Kone toimi myös menestyksekkäästi myös saattohävittäjänä, yöhävittäjänä ja torpedopommittajana.

Kun Saksa hyökkäsi Ranskan kimppuun menestyksekkäästi niin Italia pyrki myös osille vähemmän menestyksekkäästi ts. samaan aikaan kun ranskalaiset saivat saksalaisilta selkäänsä niin italialaiset saivat ranskalaisilta selkäänsä. Mutta Italiallakin oli maataistelukoneita. Ensimmäisenä Breda Ba.65:

Yksipaikkaisen koneen aseistuksena oli 2 x 12,7 mm ja 2 x 7,62 mm konekivääriä sekä 500 kiloa pommeja. Koneen prime-time oli Espanjan sisällissodassa ja sen käyttö varsinaisessa kakkosrähinässä jäi vähäiseksi. Maataistelukoneeksi saattoi laskea myös kevyen Breda Ba.88 Lince-pommikoneen:

Tuhannen kilon pommikuorman kantanutta konetta on luonnehdittu äärimmäisen epäonnistuneeksi konetyypiksi.

Vuonna 1941 sotaan tuli mukaan myös Neuvostoliitto. Tokihan se harrasti kaikenlaista jo sitä ennen Puolassa ja Suomessa mutta niitä reissuja kai tulee nimittää nykyvenäläisellä tyylillä sodan sijasta ”sotilaalliseksi erikoisoperaatioksi”. Tosin se Suomea vastaan tehty pikkuinen erikoisoperaatio maksoi Neuvostoliitolle yli 100.000 kaatunutta mutta sielläpäinhän ei muutaman naimalla tehdyn musikan henki ole koskaan paljoa painanut.

Jo ”erikoisoperaation” eli talvisodan aikaan Neuvostoliitolla oli maataistelukoneita. Eli Kharkiv KhAI-5:

Koneessa oli kahden hengen miehistö, sen huippunopeus oli 388 km/h ja siinä oli aseistuksena kaksi eteenpäin ampuvaa 7,62 mm konekivääriä ja yksi samanlainen taaksepäin ampuva sekä 300 kiloa pommeja. Wikipedian mukaan kyseistä konetta on käytetty talvisodassa suomalaisia vastaan mutta en usko että kovin suurissa määrin. Enemminkin suomalaisten linjoja moukaroivat SB-2 ja DB-3-pommikoneet.

Vaan olihan Rauhanvaltiolla jo talvisodan aikana käytössään myös jonkinsorttinen omanlaisensa maataistelukone eli Polikarpov R-5:

Tämä hidas kaksitaso tunnettiin suomalaisten joukkojen keskuudessa erityisesti asemasodan aikana nimellä Hermosaha koska se lenteli linjojen päällä yöllä, häiritsi jo pörinällään ja pudotteli aika ajoin kranaatteja suomalaisten niskaan. Mutta se kuuluisin neuvostoliittolainen ”maatalouskone” oli tietysti Iljušin Il-2:

Koneessa oli yhden ja myöhemmin kahden hengen miehistö. Se myöhempi mies oli taka-ampuja joka maahansyöksyssä yleensä kuoli koska menetti henkensä sillä lentäjän komuutti oli hyvin suojattu mutta taka-ampujan taas ei. Koneen aseistuksena oli 2 x 23 mm tykkiä ja 2 x 7,62 mm konekivääriä sekä taka-ampujalla 12,7 mm konekivääri ynnä 600 kg pommeja tai 8 kpl 82 mm tai 4 kpl 132 mm raketteja.

Konetta tehtiin kaikkiaan 36.000 kappaletta. Itselleni on jäänyt epäselväksi että oliko koneen suurin merkitys tosiaankin sotilaallinen vaiko sittenkin psykologinen. Kahdenlaista tietoa asiasta on mutta en osaa sanoa sillä – onnekseni – en ole tuolloin rintamalla ollut. Joka tapauksessa kovin ei-toivottu vieras kone on suomalaisille sotilaille ollut. Niin kuin tietysti saksalaisillekin.

Siirrytään sitten Aasiaan jossa kakkosrähinä alkoi virallisesti joulukuussa 1941 kun japanilaiset hyökkäsivät Pearl Harboriin. Kiinassahan sotaa oli käyty jo vuosikausia ja se sota on suuremmassa mittakaavassa jäänyt länsimaissa jotenkin unohduksiin vaikka siinä kuoli miljoonia ihmisiä.

Japanilaiset koneet olivat lähinnä pitkän lentosäteen omaavia pommittajia mutta joistain voi myös sanoa että ne olivat myös maataistelukoneita joista esitellään japanilaisten sodan alkuvuosien yleisin pommittaja Aichi D3A joka kantoi myös hyvin suuren osan Pearl Harborin hyökkäyksestä:

Koneessa oli kahden hengen miehistö, sen aseistuksena oli kaksi eteenpäin ja yksi taaksepäin ampuvaa 7,7 mm konekivääriä sekä 370 kilon pommikuorma. Pääosinhan kone toimi syöksypommittajana. Huomattava määrä japanilaisten koneita oli nimenomaan torpedopommittajia mutta esitellään vielä Mitsubishi B5M:

Koneessa oli kolmehenkinen miehistö, aseistuksena oli yksi taaksepäin ampuva 7,7-millinen konekivääri sekä 800 kiloa pommeja.

Japanilaisten kanssa rähinää käyneillä amerikkalaisilla ei ollut varsinaista yksimoottorista maataistelukonetta sillä nekin laskettiin lähinnä syöksy- ja torpedopommittajiksi kuten esim. Douglass Dauntless ja Curtiss Helldiver. Ennen sotaa amerikkalaiset ottivat tosin käyttöön Curtiss A-12 Shrike-koneen:

Koneessa oli kaksihenkinen miehistö, sen aseistuksena oli neljä eteenpäin ja yksi taaksepäin ampuva 7,62 mm konekivääri sekä 220 kiloa pommeja. Konetta ei tehty kuin 46 kappaletta ja se oli taistelukäytössä lähinnä Kiinan ilmavoimissa japanilaisia vastaan. Sen sijaan amerikkalaisilla oli hieman raskaampia pommikoneita joita käytettiin maataistelutehtävissä. Ensimmäisenä esitellään Douglas A-26 Invader:

Sodan loppuvaiheessa taisteluihin osallistuneella kolmihenkisellä miehistöllä varustettu kone oli pommikoneeksi nopea 578 km/h tuntinopeudella, siinä oli aseistuksena kaikkiaan kymmenen 12,7 mm konekivääriä sekä kaikkiaan 2.700 kilon asekuorma pommeja tai raketteja. Kone oli Yhdysvaltain käytössä aina vuoteen 1972.

Samanlaisia keskiraskaita pommikoneita amerikkalaisilla oli mm. Martin B-26 Marauder ja Douglas A-20 Havoc joka tunnettiin myös nimellä Douglas Boston. Kyseinen Boston tuli jatkosodassa punatähdillä varustettuna tutuksi myös suomalaisille hävittäjälentäjille. Mutta mainitaan vielä erikseen North American B-25 Mitchell:

Koneessahan oli pommikuorman lisäksi peräti 12 – 18 12,7-millistä konekivääriä ja osassa konetyypistä 75-millinen tykki:

Laitetaanpa näytille vielä yksi suurvaltojen ulkopuolinen lentokone eli romanialainen IAR-81:

Kyseinen kone oli IAR-80-hävittäjästä kehitetty maataisteluversio. Sen nopeus oli 510 km/h ja aseistuksena oli 2 x 20-millistä tykkiä, 2 x 7,92-millistä konekivääriä ja 350 kiloa pommeja. IAR-80 ja IAR-81-koneita oli Romanialla sodassa käytössään kaikkiaan 450 kappaletta.

Ja tässähän näitä maatalouskoneita oli jonkin verran. Pikku-Ykä lopettaa lähetyksensä jostain vuodesta 1974 ja toteaa että kun sen ajan Kekkoslovakiassa on niin suuri tulevaisuuden toivo niin vuonna 2022 suomalaiset elävät varmaankin paratiisissa.

Sovitaan porukalla ettei kerrota pikku-Ykälle että minkälainen se vuoden 2022 paratiisi oikein onkaan.