Että sijaisopettaja oli oikein solvannut kuudesluokkalaisia. Olipa kehno sanonut mukuloitten käyttäytyvän kuin puoliaivottomat apinat. Tätä se mun uneni tiesi. Voi Hyvä Luoja. Oh my God in Heaven. Että tämmönenkin päivä piti nähdä.
Vaan onneksi asiassa pantiin ankara mylly välittömästi pyörimään. Muksutpa lähettivätkin vanhemmilleen viestejä opettajan käytöksestä. Vihaiset vanhemmat hakivat järkyttyneet lapsensa kotiin kesken päivän. Valtaosa koulun kuudesluokkalaisista jätti koulupäivän kesken. Totesipa hallintoherrakin että: ”On todella harvinaista, että vanhemmat hakevat lapsensa kesken päivän kotiin. Ei tule mieleen toista tapausta. Poikkeuksia olivat luonnollisesti Jokelan ja Kauhajoen koulusurmapäivät, muistelee Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.” Tällä vertauksellaan hallintoherra antoi selvästi ymmärtää, kuinka vakavasta tapauksesta oli kysymys.
Onneksi asiaan reagoidaan edelleenkin, sillä ”vanhemmat on kutsuttu koululle puimaan asiaa yhdessä tällä viikolla.”
Koska pyrin säilyttämään uskoni ihmisiin ja ihmisyyteen, uskon, ettei koululla puida mitään jonninjoutavaa, kuten semmosta, että minkähänlainen se mukuloitten käytös oli ja on jatkossakin. Sen sijaan uskon, että asiaa puidessa muistutetaan siitä, että Mikkokyllikin ja Minnapetterin loukkaamaton ihmisoikeus on käyttäytyä kuin pullopersesika kaikkia kohtaan. Muutenhan joku saattaisi vaikka kuvitella, että elämässä ihmiseltä joskus vaaditaankin jotain, kuten esim. käytöstapoja.
Mitenkähän muuten, onkohan opetussuunnitelmissa nykyisin osio ”kuinka tehdä mukulasta äärimmäinen kermaperse?”
*
Asiaan liittymätön lisäys: metsästys- ja ampumaharrastajana olen sitä mieltä, että Teemu Lahtinen kirjoittaa uusimmassa kirjoituksessaan kertakaikkiaan asiaa.
* Jaa-a, vai olikohan ihan "mestarin" tekstiä. No, asiaa yhtä kaikki.
14 kommenttia:
Mitenkähän muuten, onkohan opetussuunnitelmissa nykyisin osio ”kuinka tehdä mukulasta äärimmäinen kermaperse?”
Ei sentään Yrjöseni, ei sentän. Tuo oppi mainitan kaikissa hienoissa Kasvatusopuksissa joita vanhemmilla luetuttetaan.
Siellä myös opetetaan kuinka lapsesta tehdään itseään täynnä oleva paskahousu vailla minkäänlaista kykyä muiden huomioimiseen. Sitten kasvaessaan heillä on mitä loistavin kyky ottaa maamme asiat hoitoon ja huolehtia heikommista.
Ja huutavasta työvoimapulasta. :)
Rankkaa olla opettaja. On kasvatusvastuu mutta kädet ovat sidotut. Pitäisi taata opiskelurauha mutta se uhmakas 13-vuotias ei usko sanaa. Sormellasikaan et saa koskea. Mitä teet?
Kiitokset Hannekselle ja Imulipolle hyvistä kommenteista.
"sanonut esimerkiksi näiden käyttäytyvän kuin puoliaivottomat apinat"
Tuossa suora lainaus uutisesta. Sijainenhan ei solvannut lapsia, vaan heidän käytöstään, mikä on aivan eri asia. Luetun ja kuullun ymmärtämiseen voisi koulussakin panostaa enemmän ja vähemmän siihen muuhun ymmärtämiseen. Eikä tästä nyt voi oikein vanhemmillekaan pisteitä antaa.
Kiitos Ykälle jälleen kerran.
Tervehdys Petelle. Just noinhan se menee.
Olisi ehkä syytä myös ottaa selvää käyttäytyivätkö lapset tuolloin kuin aivottomat apinat. Jos ihminen käyttäytyy kuin aivoton apina, niin ei asian kertominen hänelle ole solvausta, vaan palautteen antamista.
Tervehdys Vsq:lle. Juuri näin.
Kiitoksia Ykälle.
Kouluissa mielestäni tulee nyt esiin se raaka todellisuus mitä kohti opettajan valtuuksia leikkaamalla ollaan vääjäämättä menty. Murrosikäiset lapset, ja nuoret ovat edelleen sitä mitä he olivat aikaisemminkin, haasteellisia, hankalia, ja jopa vaikeita.
Nykyisin kun nuori opettajan alku pääsee vihdoin koulunpenkiltä opettajan pöydän taakse ja hänet on koulussa täytety kasvatusideologioilla ja hienoilla ideaalisilla aatteilla siitä mitä koulupäivän tulisi pitää sisällään.
Nuoren opettajan alun yrittäessä toteuttaa hänelle iskostettua ideaalia koulupäivää rupeavatkin lapsukaiset väittämään vastaan, tällaiseen törmättyäänhän opettajan alku alkaa jo ottamaan itseensä, muutaman kerran yritettyään palauttaa luokkaan järjestystä ja työrauhaa alkaa tämä jo turhautua.
Opettajankoulutuksessa ku nykyään painotetaan sitä että lapsen kanssa tulee keskustella ja setviä asioita sillätavoin.
Tässä tuleekin pienoinen ongelma, 40 oppilaan luokassa on aina häiriköitä, ja jos jokainen opettaja käyttää 15 min opetusajastaan kääntaääkseen tällaisen oppilaan pään ja motivoidakseen tämän oppimaan. Niin johtaa se ainakin ylä - asteella (nimitys taitaa kylläkin olla vanhentunut, se on vissiin yhteiskoulu) vääjäämättä siihen että muut oppilaat kärsii, koska Suomessa sovelletaan tuntiopetusjärjestelmää, oppilaalla on päivän aikana keskimäärin 4,2 opettajan tunteja.
jos työkalut on keskustelu 15 min*1h opetus, saa silloin 8h koulupäivän aikana "ongelmaoppilas" 2 h jakamatonta huomiota opettajilta.
Kyllä se on mielestäni sellainen juttu että koko opettajan oikeuksien rajoittamis hommassa on aikoinaan varmasti ollut perääkin, mutta nykyisin om Soloferi lipsahtanut kyllä keulimaan jo kauan sitten, tiä sitten löytyyskö koko mopoa enää.
Minäpä kutsun apinamaista käytöstä apinamaiseksi ihan rutiininomaisesti. Samoin sikailua, älämölöä, öykkämöykkää yms. Myös apinatalo- ja eläintarhameininki on kuulunut suustani vertauksena kymmeniä kertoja. Lapsikin tajuaa tekevänsä väärin kun siitä sanotaan. Värikäs kielenkäyttö on parempi kuin vienot toivomukset tai kovempaa karjuminen.
Eikä ole kertaakaan mustamaija ollut odottamassa koulun edessä. Eläintarhan ja apinatalon kanssa tiedän käveleväni heikoilla jäillä, kun on noita ulkomaalaisia joka ryhmässä, mutta tiedättekö mitä? Kakarat eivät ole tyhmiä (paitsi tyhmät kakarat). Kyllä ne tietävät ettei niitä solvata tai nimitellä, vaan heidän käytöstään arvostellaan.
SOLVAUS-uutinen paljastaa että kouluihimme on jo pesiytynyt, kuten sanottua, kermaperseitä joiden ensimmäinen reaktio kaikkeen epämieluisaan on soittaa vanhemmille. Ilmiö ei ole uusi, kyllä noita aina on ollut. Uutta on se että vanhemmat uskovat silmää räpäyttämättä kaikki fantastiset kertomukset juuri sellaisina kuin lasi ne kertoo. Sitten istutaan vakavina palaverissa, kuraattori valmiina nessupaketin kanssa. Yhdelle tällaiselle tapaukselle (vanhemmalle) sanoin suoraan tapaamisen jälkeen että järki käteen eikä uskota ihan heti sitä Molla-Jussin saagaa, jos kymmenen opettajaa sanoo päinvastaista.
Tuossa jutussa oli kai kyse ala-asteesta (?) Siellä sekä vanhemmat että lapset reagoivat paljon vahvemmin, ja lapsetkin ovat oikeasti pieniä. Moni ei todellakaan ole tottunut suoraan palautteeseen ja saattaa lirauttaa suolaisen kyyneleen - vaikka haukuttu olisikin joku muu.
Opettajalta vaaditaan tunneälyä, varsinkin pikkumukuloiden kanssa. Se mikä menee teiniltä toisesta sisään ja toisesta ulos, voi oikeasti sattua pikkumuksuun. Oppii sitten, tai ei. Äidille soittaminen on kuitenkin väärä tapa, ja äidin pitäisi se kertoa lapselleen.
Muistuupa mieleen kollegan kertomus helsinkiläiseltä hyväosaisten ala-asteelta. Kaveri oli sanonut kuudesluokkalaisille apinoille tiukasti jatkuvasta mölyämisestä. Joku takapenkin tiina oli kertonut huvittuneena alemmalla luokalla olevalle kaverilleen kuinka pojat saatiin hiljaisiksi. Legenda levisi ja kasvoi, ja lopulta koulun pikkuiset kertoivat äidille kuinka se kamala ihminen siellä hakkaa ja karjuu ja uhkailee ja tappaa. Ottivatko äidit yhteyttä ko opettajaan? Koskiko koko asia näitä äitejä ja heidän lapsiaan? Osasivatko äidit laittaa lasten jutut oikeaan mittakaavaan? Eivät. ei ja eivät. Sen sijaan äitien sähköpostimylly pyöritti asiaa muutaman viikon, ollen yhteydessä toiseen koulun opettajaan mutta EI itse asianomaiseen, joka sivumennen sanoen oli ehkä koulun suosituin ja pidetyin henkilö rennon ja reippaan olemuksen ja kielenkäytön vuoksi - etenkin näiden SOLVATTUJEN kuutosten joukossa.
Sitten eräänä päivänä kaveri sai eteensä rehtorin toimistossa nipun syytöksiä ja lietsontaa, rexin huolestuneen otsarypyn kera. Kuinka "lasten koulunkäyntiä varjostaa nyt pelko ja epävarmuus."
Lyhyestä virsi kaunis. Asian tiimoilta pidetyn kokouksen jälkeen koteihinsa luikki iso joukkue äitejä jotka ainakin jatkossa lupasivat ottaa asioista selvää ennen kuin ketään aletaan nylkeä selänm takana.
Pentujen kanssa nauroivat sitten koulussa jälkeenpäin. Solvaaja ja solvatut.
Tämä on vain yksi tarina jonka olen kuullut aiheen tiimoilta alan miehiltä ja naisilta. Omiakin juttuja olisi. Alalla ei pärjää jos ei uskalla olla oma itsensä ja vastata teoistaan. ja aina silloin tällöin purra kieleensä.
Minäpä kutsun apinamaista käytöstä apinamaiseksi ihan rutiininomaisesti. Samoin sikailua, älämölöä, öykkämöykkää yms. Myös apinatalo- ja eläintarhameininki on kuulunut suustani vertauksena kymmeniä kertoja. Lapsikin tajuaa tekevänsä väärin kun siitä sanotaan. Värikäs kielenkäyttö on parempi kuin vienot toivomukset tai kovempaa karjuminen.
Eikä ole kertaakaan mustamaija ollut odottamassa koulun edessä. Eläintarhan ja apinatalon kanssa tiedän käveleväni heikoilla jäillä, kun on noita ulkomaalaisia joka ryhmässä, mutta tiedättekö mitä? Kakarat eivät ole tyhmiä (paitsi tyhmät kakarat). Kyllä ne tietävät ettei niitä solvata tai nimitellä, vaan heidän käytöstään arvostellaan.
SOLVAUS-uutinen paljastaa että kouluihimme on jo pesiytynyt, kuten sanottua, kermaperseitä joiden ensimmäinen reaktio kaikkeen epämieluisaan on soittaa vanhemmille. Ilmiö ei ole uusi, kyllä noita aina on ollut. Uutta on se että vanhemmat uskovat silmää räpäyttämättä kaikki fantastiset kertomukset juuri sellaisina kuin lasi ne kertoo. Sitten istutaan vakavina palaverissa, kuraattori valmiina nessupaketin kanssa. Yhdelle tällaiselle tapaukselle (vanhemmalle) sanoin suoraan tapaamisen jälkeen että järki käteen eikä uskota ihan heti sitä Molla-Jussin saagaa, jos kymmenen opettajaa sanoo päinvastaista.
Tuossa jutussa oli kai kyse ala-asteesta (?) Siellä sekä vanhemmat että lapset reagoivat paljon vahvemmin, ja lapsetkin ovat oikeasti pieniä. Moni ei todellakaan ole tottunut suoraan palautteeseen ja saattaa lirauttaa suolaisen kyyneleen - vaikka haukuttu olisikin joku muu.
Opettajalta vaaditaan tunneälyä, varsinkin pikkumukuloiden kanssa. Se mikä menee teiniltä toisesta sisään ja toisesta ulos, voi oikeasti sattua pikkumuksuun. Oppii sitten, tai ei. Äidille soittaminen on kuitenkin väärä tapa, ja äidin pitäisi se kertoa lapselleen.
Muistuupa mieleen kollegan kertomus helsinkiläiseltä hyväosaisten ala-asteelta. Kaveri oli sanonut kuudesluokkalaisille apinoille tiukasti jatkuvasta mölyämisestä. Joku takapenkin tiina oli kertonut huvittuneena alemmalla luokalla olevalle kaverilleen kuinka pojat saatiin hiljaisiksi. Legenda levisi ja kasvoi, ja lopulta koulun pikkuiset kertoivat äidille kuinka se kamala ihminen siellä hakkaa ja karjuu ja uhkailee ja tappaa. Ottivatko äidit yhteyttä ko opettajaan? Koskiko koko asia näitä äitejä ja heidän lapsiaan? Osasivatko äidit laittaa lasten jutut oikeaan mittakaavaan? Eivät. ei ja eivät. Sen sijaan äitien sähköpostimylly pyöritti asiaa muutaman viikon, ollen yhteydessä toiseen koulun opettajaan mutta EI itse asianomaiseen, joka sivumennen sanoen oli ehkä koulun suosituin ja pidetyin henkilö rennon ja reippaan olemuksen ja kielenkäytön vuoksi - etenkin näiden SOLVATTUJEN kuutosten joukossa.
Sitten eräänä päivänä kaveri sai eteensä rehtorin toimistossa nipun syytöksiä ja lietsontaa, rexin huolestuneen otsarypyn kera. Kuinka "lasten koulunkäyntiä varjostaa nyt pelko ja epävarmuus."
Lyhyestä virsi kaunis. Asian tiimoilta pidetyn kokouksen jälkeen koteihinsa luikki iso joukkue äitejä jotka ainakin jatkossa lupasivat ottaa asioista selvää ennen kuin ketään aletaan nylkeä selänm takana.
Pentujen kanssa nauroivat sitten koulussa jälkeenpäin. Solvaaja ja solvatut.
Tämä on vain yksi tarina jonka olen kuullut aiheen tiimoilta alan miehiltä ja naisilta. Omiakin juttuja olisi. Alalla ei pärjää jos ei uskalla olla oma itsensä ja vastata teoistaan. ja aina silloin tällöin purra kieleensä.
Kiitokset Lakeudenmiehelle ja Nikopolille erinomaisista kommenteista. Nikopolin kommentti ropsahti näköjään kahteen kertaan, vaan välikös hällä. Nikopolin esimerkki kertoo muuten mainiosti, miten huhu turpoaa. Ei oo vierasta omalla alallanikaan.
Kiitos Ykälle taas sanansäilän heiluttelusta. Tässä on jälleen pienen pieni esimerkki suomalaiseen yhteiskuntaan pesiytyneestä"minä-minä-minä"-ajattelusta.
Kun nämä kermaperseet kasvavat hieman suuremmiksi, osasta heistä tulee seuraavaksi riesa puolustusvoimien palveluksessa kutsumusammattiaan harjoittaville sotilaspedagogeille.
Nikopol:
SOLVAUS-uutinen paljastaa että kouluihimme on jo pesiytynyt, kuten sanottua, kermaperseitä joiden ensimmäinen reaktio kaikkeen epämieluisaan on soittaa vanhemmille.
Tämä reaktioon yleistynyt myös varusmiespalveluksessa...
Varusmiespalveluksessakin? No voihan vee...
Kun itse aikanaan palvelin PKarPstossa nähtiin suurimpana mahdollisena mokana panna äitee soittamaan patterin vääpelille.
Vaan ajat muuttuvat, valitettavasti...
Niin vielä täsmentäen: en minä siitä varusmiespalveluksesta mitenkään tykännyt. Minua vitutti joka päivä. Mutta en minä sentään äiteetä apuun huutanut.
Lähetä kommentti