PAHAN SILMÄN PELKO

Tuli törmättyä Hommaforumia lukiessani uutiseen naapurimaastamme Ruotsista. Uutisethan sieltä päin ovat pitkään olleet jo yhtä ja samaa, eikä tämäkään sinänsä pahemmin poikkea linjasta. Smoolantilaisessa koulussa oltiin järjestetty 8. syyskuuta kouluvaalit, ja oppilaat, juuttaat, olivat äänestäneet väärin. Ruotsindemokraatit olivat kaikkein menestyksekkäin ryhmä (23,2 % äänistä) ja kansallisdemokraatitkin olivat saaneet 7 prosenttia.

Kouluhan reagoi sitten vallan nopeasti ja nyt se tulee ”tarkistamaan kouluopetusta parantaakseen oppilaiden mielipiteitä”. Kouluhan tietysti antaa ymmärtää, että siellä ollaan huolissaan tietyistä poliittisista suuntauksista, joitten harrastajat tykkäävät mielellään tuulettaa oikeaa kainaloansa. Selväähän sinänsä on, että ruotsindemokraatteja ei tässä mielessä tartte pelätä. Ennemminkin voi todeta, että taas ajetaan karkuun kuviteltua pirua oikean belsebuubin avulla, mitä on harrastettu niin Ruotsissa kuin täällä Suomessakin ahkeraan.

Vaan meikäläinen kun on tämmönen ihan tavallinen Ykä, niin sekä tämä kuin moni muukin tapaus saa päähäni ajatuksen. Semmoisen, että nuo smoolantilaiskoulun opettajat ja muutenkin opetuksesta vastaavat viranomaiset eivät varsinaisesti nakkaa paskaakaan koulukkaitten oikeista tai vääristä mielipiteistä. Tärkeintä oli reagoida nopeasti ja julkisesti, ettei vain kukaan kuvittelisi, että heillä itsellään olisi vääriä mielipiteitä, ja ettei oppilaitten ”väärät” mielipiteet ole ainakaan heidän syytään.

Nopea ja julkinen reagointi on välttämätöntä, jotta torjuttaisiin virkamiehen päälle lankeava paha silmä, julma loitsu ja armoton kirous, jonka seurauksena virkamiestä saatettaisiin alkaa epäillä suvaitsevaisuusasenteeltaan epäluotettavaksi. Ja kyseessähän on sen luokan paaria-asema, että mieluummin otetaan vaivoiksi vaikka märkärupi tai vasemman reiden kierteismurtuma.

Samanlaista ilmiötä esiintyy Suomessakin. Minkä ihmeen takia muuten olisi mediamme jatkuvasti täynnä niin pääkirjoituksia kuin uutisina esitettyjä mielipidekirjoituksia, joissa säännöllisesti jankataan sitä samaa, eli Fazerkin kerran, miksei Ali nyt / Amerikan sosiaalitoimisto ruokki aikanaan tolkuttoman määrän suomalaisia / riistetty on urakalla, nyt siten Maksamme Velkaa / ettekö te ihmiset välitä, ettekö te rakasta / mitään suomalaisutta ei olekaan, kaikki on pöllitty muualta / muualla ei oo pöllitty mitään, vaan kaikki on niin ihqua ja uniikkia / näin tapahtuu joka tapauksessa, koska jossain näin sovittu on.

Tämmöisiä lukiessani käy mielessä, että eikö ne tosiaankaan muuta keksi, ja kenenkä pään ne luulee tommoisilla kääntävänsä? Ajattelutapani on lähtökohtaisesti väärä. Ei tämmöisiä juttuja kirjoiteta rahvaalle, vaan uskonveljille ja sisarille. Monikulttuuriuskonnossahan ei riitä hiljainen usko ja sanaton rukous, vaan se vaatii julkista, äänekästä ja toistuvaa tunnustusta. Muuten epäilyksen paha silmä lankeaa uskovaisen päälle.

Ilmiöhän ei ole mitenkään tuore, kohde vaan on vaihtunut. Kun Kekkosen aikaan kävin peruskoulun yläastetta, kuului opettajien perussettiin yya-meiningin ylistäminen. Tai ainakin ankara tuomitseminen, jos opettaja kuuli meidän pojankölvien heittävän esim. Itä-Berliini/Länsi-Berliinivitsejä, ja niitähän kyllä heiteltiin. Panin merkille, että ankara tuomio tuli, vaikka muita opettajia ei ollut lähimaillakaan ja opettaja olisi hyvin voinut teeskennellä, ettei kuullut mitään. Ehkäpä opettajilla oli silloinkin pahan silmän pelko, ja tuomio tuli esittää, että pahan silmän saattoi manata pois.

Sillä ei ollut mitään väliä, oliko kyseessä SKP:läinen vaiko Kokoomusta kannattava opettaja. Tietysti varsinaisessa opetustyössä moni opettaja osasi taiten esittää asian niin, että selväksi tuli, mitä opettaja oikeasti asiasta ajatteli. Sanoisinko, että opettaja osasi kehittää ääneensä ns. tahallisen vaihevirheen. 1970-luvulla eläneet muistavat tämän Yleisradion stereotestissä käytetyn termin (Aiheutamme nyt tahallisen vaihevirheen. Ääneni pitäisi nyt kuulua epämääräisestä suunnasta ja monovastaanotossa häipyä lähes kuulumattomiin).

No, se oli sitä aikaa se. Silloin tuohon pelleilyyn oli omat syynsäkin. Neuvostoliitolla oli huomattava määrä divisioonia ja niihin armottomasti arsenaalia ja amitsioonia. Monikulttuurilla ei ole kuin paha silmä.