UUSI VUOSI JA UUDET VALUUTAT

Vanha vuosi on taas kertaalleen lusittu. Alkaneena vuonna voi odottaa tapahtuvaksi kaksi suuren luokan asiaa. Toinen on tietysti eduskuntavaalit. Toinen on taas poliittisen eliittimme ylläpitämän, kuplan päälle rakennetun vekseli-illuusion romahtaminen. Ja sehän tulee tietämään julkishallintoon leikkauksia, joita ei tehdä tällä kertaa juustohöylällä vaan rälläkällä.

Asiahan liittyy meikäläiseenkin, koska huushollimme elanto tulee julkishallinnossa tehtävästä työstä. Vastoin yleistä käsitystä meikäläinen ei ole niin tyhmä, kuin miltä kieltämättä näyttää, joten ymmärränhän minäkin julkishallinnon työntekijänä, että pulaaki on turvonnut ämpäriänsä isommaksi, ja ei sitä jatkuvalla velkarahalla voi tuommoisenaan enää kauan yllä pitää.

Teenpä siis uudenvuodenlupauksen, ja sanon, että en ala mutisemaan, jos palkastani otetaan pois tommoset vaikkapa 15 pinnaa ja lomaakin vähennetään vaikka viikolla vuodessa. Totta kai se harmittaa, mutta ymmärrän, että parempi laarissa vähemmän perunoita kuin ei perunoita ollenkaan.

Mutta jos kerran itse suostun omalta kohdaltani näihin leikkauksiin (vaikka en ole niitä leikkausten syitä taatusti aiheuttanutkaan), niin minulla lienee oikeus pyytää poliittista eliittiämme miettimään tiettyjä asioita.

Kun näitä leikkauksia tullaan tekemään, joudutaan ajatelluista leikkausten kohteista luonnollisesti esittämään taajaan kaksi kysymystä:

1. Onko tämä aivan välttämättömän tarpeellista?

2. Onko meillä tähän varaa?
Tässä täytyy muistuttaa ensi alkuun asiasta, joka tavan tallaajalle on sinänsä hyvinkin selvä, mutta poliittiselle- ja virkamieseliitillemme jossain vaiheessa hiukka hämärtynyt.

Eli mitä julkishallinto on?

Vanhanaikainen, ja mielestäni se oikea vastaus on se, että julkishallinto on verorahoitteista toimintaa, jolla taataan kansalaisille tiettyjä palveluja, kuten esmes opetus-, terveys-, sosiaali- ja kirjastopalveluja.

Näitä palveluja suorittamaan tarvitaan tekijöitä. Näitä ovat esmes opettajat, lääkärit, ohjaajat, hoitajat, keittäjät, siivoojat, palomiehet ja laitosmiehet.

Näitten tekijöitten lisäksi julkishallinnossa on huomattava määrä hallintojohtajia, hallinto- ja kehittämisjohtajia, projektipäällikköjä, projektijohtajia, projektityöntekijöitä, projektitutkijoita, projektikoordinaattoreita, projektisuunnittelijoita, projektisihteereitä, arviointipäällikköjä, hallintopalvelupäällikköjä, henkilöstöpäällikköjä, kehittämispäällikköjä, aluekehittäjiä, erityissuunnittelijoita, strategiapäällikköjä, tulosaluejohtajia, tulosaluesihteereitä, ryhmäpäälliköitä, henkilöstövisiosuunnittelijoita, palvelussuhdepäälliköitä, henkilöstöhallintapäälliköitä, johtavia neuvojia, johtavia tutkimussosiaalityöntekijöitä, erikoistutkijoita, suunnittelijoita, erityissuunnittelijoita, tutkijatohtoreita, käytäntötutkimuksen professoreita, asiantuntijoita, erityisasiantuntijoita, neuvottelevia virkamiehiä ja johtavia kehittämiskonsultteja.

He eivät tarjoa kansalaisille palveluja. Nämä työpaikat on räätälöity palkkioviroiksi yhteiskunnallisista tiedekunnista maisterin paperin hankkineille ihmisille, jotka eivät varsinaisesti valmistu mihinkään ammattiin. Mutta he saavat valmistuessaan ammatin ja ammattitaidon sijasta arvon, ja maassamme on valitettavan pitkään ollut sellainen usko, että mitä enemmän maistereita, sen paremmin menee.

Näitten pikkupomojen ja erikoistyöntekijöitten vaikutus varsinaiseen työhön on parhaimmillaan nolla ja huonoimmillaan selkeästi työtä häiritsevä.

Pyytäisin nyt poliittista eliittiämme miettimään:

1. Onko tämä aivan välttämättömän tarpeellista?

2. Onko meillä tähän varaa?
Millään tavalla maistereita mollaamatta, tottahan heidän täytyy työtä repiä mistä sitä saa, mutta julkishallinnon idea kai edelleenkin oli varsinaisten palvelujen tarjoaminen ja niitä tarjoavat edelleenkin suorittavan tason työntekijät.

Yliopistoihin liittyy myös seuraava asia. Yliopistossa on viljalti nimenomaan näitä yhteiskuntatutkijoita, joitten tutkimuksen pääsisältö on joko:

a) Suomessa on piilorasimia ihan oikeesti

tai

b) Miehet ovat sikoja ihan oikeesti

ja joka tapauksessa

c) Suomalaiset ovat paskaa porukkaa ihan oikeesti

Kysymys poliittiselle eliitillemme, joka pistää pian säästörälläkän laulamaan:

1. Onko tämä aivan välttämättömän tarpeellista?

2. Onko meillä tähän varaa?
Oma säästöehdotukseni asiaan. Näissä tutkimuksissahan on kyseessä tiettyä poliittista ideologiaa pönkittävistä verorahoitteisista mielipidekirjoituksista. Säästörälläkän voi panna laulamaan näihin tutkimusvaroihin kaikessa rauhassa ja poliittista ideologiaa pönkittäviä mielipiteitä voi vapaasti esittää mm. Bloggerin tai Wordpressin kautta. Huomattavaa säästöä.

Pyytäisin poliittista eliittiä – hieman ennen kun se leikkaa palkkaani tai antaa minulle kerrassaan kenkää – miettimään myös suomalaista turvapaikkapolitiikkaa. Meille rahdataan asiakseen elätettäväksi ihmisiä joita ei ole tänne haluttu, joita ei ole tarvittu, joita ei edelleenkään tarvita, joista ei ole meille mitään hyötyä ja jolla ei ole halua elää tapojemme mukaisesti ja tämän touhun kustannukset kasvavat koko ajan. Ja nämä kustannukset ovat poissa muusta sosiaalityöstä, joka sattumoisin on osa julkishallintoa.

Samaan syssyyn voisi tietysti muistuttaa poliittista eliittiämme Suomen antamasta avokätisestä sotilaallisesta tuesta ympäri maailmaa. Tässä tapauksessa kysymys ei ole Afganistanissa olevista suomalaisista sotilaista (vaikka en oikein senkään touhun järkeä ymmärrä) vaan esim. afrikkalaisten pikkuhitlerien armeijoille annetusta taloudellisesta tuesta. Niin, sitähän siis nimitetään kehitysavuksi ja ilmastotueksi.

Jälleen kysymys:

1. Onko tämä aivan välttämättömän tarpeellista?

2. Onko meillä tähän varaa?

Säästöehdotuksena ehdottaisin seuraavaa: Kun sekä rahan lapioimisessa kotimaassamme asuville ulkomaalaisille että rahan lapioimisessa ulkomailla asuville ulkomaalaisille on kyse tietyn melko pienen, mutta valitettavan vaikutusvaltaisen kansanryhmän oikeamielisestä hyvän olon tunteesta, niin eikö tätä hyvänolon tunnetta voisi pönkittää hieman halvemmin keinoin?

Ehdotan perustettavaksi valtion ylläpitämän nettisivuston veeveevee piste oikeamieliset piste fi. Tällä sivustolla oikeamieliseksi haluavat ihmiset voivat pönkittää egoaan valokuvalla varustetuilla kirjoituksilla, joissa ollaan niin vimosen päälle oikeamielisiä ja haukutaan suomalaisuutta mahdollisimman paljon sekä yleensäkin tehdään kertakaikkinen pesäero hieltä haiseviin ja ahdasmielisiin han-suomalaisiin.

Nettisivuston palveluksessa olisi sitten arvovaltainen raati, joka palkitsisi vuodatukset rintamerkillä, jossa olisi lyhenne lauseesta ”oikeamielisyys on nousussa” (OMON), ja tätä rintamerkkiä käyttävät ihmiset sitten tiedettäisiin ihan oikeasti oikeamielisiksi ja me muut osattais antaa tämmöselle ihmiselle vaikka istumapaikka bussissa ja katella parempaa ihmistä muutenkin vähän alavinkkelistä.

Nettisivujen ja arvovaltaisen raadin ylläpito ei sinänsä hirveitä maksa, joten säästöt voitaisiin käyttää vaikka julkishallinnon palveluitten ylläpitämiseen ja eiköhän gepardihattuisten johtajien yksityisarmeijoille menevät rahat voitaisiin siirtää vaikka Suomen puolustusvoimien käyttöön.

Mikäli poliittinen eliitti sitten asiaa tarkkaan ja joka kantilta harkittuaan päättää, että ne asiat, joita minä, niin kuin hyvin moni muukin pitää järjettöminä ovat kuitenkin niitä asioita jotka ovat aivan välttämättömän tarpeellisia ja joihin meillä tulee jatkossakin olla varaa, niin ehdotan, että ei enää edes leikitä mitään kansalaisyhteiskuntaa vaan pannaan kerralla voimaan uusi sääty-yhteiskunta. Säätyjä olisi kolme:

Rahvassääty: Koostuu ihmisistä, jotka tekevät. Ja pitävät yhteiskunnan pystyssä. Plus ihmisistä, jotka eivät valitettavasti voi tehdä, vaikka haluaisivat, koska ovat työttömiä. Luonnollisesti tähän säätyyn kuuluu suurin osa eläkeläisistä. Tällä säädyllä ei ole äänioikeutta.

Pappissääty: Koostuu oikeamielisistä poliitikoista, virkamiehistä ja median edustajista sekä yleensäkin ihmisistä, jotka eivät tykkää tehdä, mutta tykkäävät puhua ja kirjoittaa tekemisestä.

Aatelissääty: Koostuu ulkomailta hankituista diplomiuussuomalaisista.

Jotta tämä oikeamielis-edistyksellinen apartheid saadaan oikein toimivaksi, ehdotan siirryttäväksi kahden valuutan järjestelmään. Pappissääty ja aatelissääty käyttävät edelleenkin euroja, mutta rahvassäädylle kehitetään oma valuutta. Tämän valuutan käytössä tulee olla tiettyjä rajoituksia, eli sillä saa ostaa vain peruselintarvikkeita ja yleisimpiä kulutushyödykkeitä. Lihan, voin ja makkaran ostoon tulee asettaa melko tiukat rajoitukset, koska ne ovat sekä epäterveellistä että epäeettistä ravintoa. Sen sijaan itujen, linssien, biodynaamisen parsan sekä soijarouheen ostamiseen ei aseteta rajoituksia.

Uudessa kaksivaluuttajärjestelmässä autoja, tietokoneita, internet-liittymiä, aseita ja ammuksia voi ostaa vain euroilla. Sen sijaan julkisen liikenteen kuukausilippuja voi rahvassäädylle tarkoitetulla valuutalla ostaa rajattomasti, ja tästähän on kiistatonta hyötyä mm. Utajärvellä, Kuhmossa, Vimpelissä, Ilomantsissa ja Hämeenkoskella.

Valtion taloudellisen tasapainon turvaamiseksi on rahvassäädyn valuutan käyttöä kontrolloitava tarkkaan. Rahvaan palkka maksetaan aina kuun ensimmäinen päivä, ja edeltävän kuun viimeisenä päivänä rahvaan tileille jäljelle jääneistä rahoista tilitetään 90 % takaisin valtiolle. Jäljelle jääneet kymmenen prosenttia voi rahvassäädyn edustaja sijoittaa valtion obligaatioihin. Mikäli rahvassäädyn edustajalla ilmenee aiheettomaksi katsottuja ostoksia, häntä rangaistaan seuraavan kuun palkassa. Tällä järjestelmällä taataan, että pappis- ja aatelisäädyn edustajat voivat tehdä, no, ihan mitä huvittaa.

Ehdotan tämän uuden rahvassäädylle tarkoitetun valuutan nimeksi Perseen Rupia. Se kuvastaa hyvin, mitä luvassa on, ja siinä on kiva eksoottinen twängi, ja eikös eksoottinen ole aina paljon hienompaa kuin suomalainen?







Joka tapauksessa Hotelli Yrjöperskeleen henkilökunta toivottaa hyvää ja menestyksen täyttämää uutta vuotta 2011.