Tapahtumapaikka: Taivas, Herramme kirkkaudessa
Tapahtuma-aika: Vuonna 2012 maallisissa vuosissa, vuosilukujen kalibrointi taivaallisiin vuosiin ei onnistu nykyisillä tietokoneilla.
Tapahtumaan osallistujat: Aarne Saarinen ja Taisto Sinisalo, molemmat kommunistijohtajia evp.
*
Aarne Saarinen istuskeli pilven reunalla, katseli Taivaallisilta taivaskanavilta kotiseutunsa Degerbyn maastomuotojen muutoksia vuosina 800 – 1400 ja poltteli samalla piippuaan. Silmänurkastaan hän huomasi siipien heilumista ja sädekehän välähtelyä ja huomasi, että häntä kohti lensi kovastikin tuttu mies maallisilta ajoilta.
Aarne Saarinen: No mutta, eikös se ole Taisto? Eipä ole miestä aikoihin näkynytkään.
Taisto Sinisalo: No minähän se. Passaiskos sitä istahtaa seuraksi? Vai vieläkö ne maalliset mittelyt vaivaa?
AS: Nääh, mitä me niistä maallisista enää, ne on niin maallisia juttuja ne. Paina persettä pilven pintaan niin rupatellaan.
TS: No kiitosta. En ole ehtinyt käymään, kun täällä on niin paljon kaikenlaista mukavaa aktiviteettia. En minä kiusallani ole poissa näkyvistä pysynyt. Mitenkä muuten, seurailetko sinä noita maanpäällisiä yhteiskunnallisia tapahtumia enää? Kun Taivaallisilta taivaskanavilta saa niin kattavat lähetykset ihan asiasta kuin asiasta.
AS: Tiedätkö, kun minä en ole seurannut niitä ollenkaan. Jotenkin ne vaan lakkasivat kiinnostamasta. Noita luontojuttujahan minä, viimeksi kävin kattelemassa minkälaisia hättiäisiä sieltä Mariaanien haudan pohjalta löytyy. Ja urheilua tulee tietysti katteltua. Mutta politiikkaa ei ollenkaan. Ei mulla ole hajuakaan siitä, minkälaisella mallilla siellä asiat on.
TS: No ihan samoin kyllä on käyny mullekin. Minäkin olen niistä ihan kuutamolla. Toi kuoleminen, se jotenkin pistää asiat ja ajatukset toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Vaikka eläissään sitä tuli suurinpiirtein syötyä ja sonnittua politiikkaa. Vaan nyt minä kummiskin ajattelin kysellä sinulta pikkusen poliittista konsulttiapua.
AS: Jaa että poliittista konsulttiapua? Meinaakkos aktivoitua uudestaan, vai mikä on homman nimi?
TS: No enhän suinkaan. Tää liittyy harrastustoimintaan. Minä kun ajattelin pistää pystyyn harrastajateatteriryhmän ja väsätä näytelmän. Näillä Taivaan teknohepuilla on meinaan semmoset efektisysteemit että Spielbergiltäkin öögat aukee, ja niitä saa käyttöönsä ihan niin paljon kun vain kuolematon sielu sietää.
AS: Ai semmosta, no, mikäs siinä. Minkäslaisen näytelmän ajattelit pistää pystyyn? Joku klassikko vai meinaatko rustailla käsikirjoituksen itse?
TS: Ihan itte ajattelin. Mutta kun meikäläinen aikanaan kirjoitti kiistatta melkoisen puisevaa proosaa ja minä ajattelin värkätä semmosen tragikomedian, niin tämmösenä alottelevana käsikirjoittajana kuuntelisin kyllä mielelläni sinun mielipiteitäsi.
AS: No sopiihan se ilman muuta. Mistäs aiheesta sinä sen tragikomedian ajattelit väsätä?
TS: No tosta Vasemmistoliitosta minä semmosta ajattelin tehdä.
AS: Jaa että Vasemmistoliitosta. Eikös se ole aika puiseva aihe? Meillä keskenämme oli kyllä aikanaan niin mainion muikeita riitoja, että kyllähän siitä vitsiä sai helposti väännettyä, mutta se Vasemmistoliitto oli minusta alusta asti vähän niin kuin vesivelliä sukassa. Vähän semmonen, että no ei me enää olla niinku komareita, mut kyl me sitten tavallaan ollaan kumminkin komareita tai niinku jotain tai ei me oikein ittekään tiedetä tai jotakin sinnepäin tavallaan jag önskade om du vet tai sitten ehkä ei, mut voisitteks te silti äänestää meitä.
TS: Joo, mutta sen varaan minä laskenkin. Kun ajattelin pistää kielen poskeen ja laitella kokoon käsikirjoituksen, missä homma ajetaan urakalla läskiksi. Ja se alkutilannehan siihen sopii hyvin. Niin kuin muistat vielä lihamme ajoilta, niin vasurithan pistivät puheenjohtajakseen semmosen nuoren naispuolisen valtiotieteitten lisurin.
AS: Joo, muistanhan minä hyvinkin. Nehän pistivät sen sitten vaalimainoksessa leipomaan pullaa ja tuumasivat, että tällähän ne rautakourat palaa kovasti murjottuun puolueeseen. Jo minä silloin aattelin, että tästähän ei tule lasta eikä paskaa. Onneks tuoni ehti korjata, ettei tarvinnu kattella pitemmälle.
TS: No siitä pullanleipomisesta se näytelmä alkaa, ja minä ajattelin sitten kehitellä puolueen sisällä kunnon turpakäräjiä, jossa on vastakkain änkyräporukka ja pullanleipojat, ja jotka lopulta päättyy siihen, että se valtiotieteitten lisuri ottaa ritolat sekä puheenjohtajan paikalta että koko puolueesta ja hyppää kerralla kapitalistin kelkkaan ja menee Lääketeollisuus ry:n puheenjohtajaksi.
AS: Mpähähähää! No täytyy sanoa, että sulla taitaa ihan oikeesti olla käsikirjoittajan lahjoja. Melkoinen juonenkäännös, melkoinen. Vaan ei kyllä kauhean uskottava. Tietysti eihän se pullantuoksuinen valtiotieteitten lisuri toisaalta tainnut tajuta, että se on kumminkin kommareitten perillispuolueessa eikä esmes demareissa. Vaan mitenkä meinaat juonta jatkaa? Ottaako ne änkyrät eli vanhat kulttuuri- ja yliopistokomukat sitten puolueessa vallan ja tekee siitä uuden Demokratian Vaihtoehdon?
TS: No ei siinä niin käy. Se olis liian helppo ratkaisu, ja Taivaan Teatterilehdessä kumminkin kirjoitettais, että tää on niin ennakoitavaa Taistoa, niin ennakoitavaa Taistoa. Minä ajattelin ensinnäkin vähän niinkun ituhipittää koko puolueen ja sitten keksiä pelikentälle ihan uuden tekijän.
AS: Että ituhipittää? Hähhähhää! Tää menee koko ajan mielenkiintosemmaks. Täytyy ihan panna piippuun (lataa piippunsa, ottaa pään päältä sädekehän ja sytyttää sillä pesällisen palamaan ja puhaltelee nautinnolla muutamat savut). Vaan mikäs se uusi tekijä siellä pelikentällä sitten olis?
TS: No minä ajattelin, että kehittäisin semmosen nuoren nulikan, joka on leikkinyt wanna be-partisaania itsenäisyyspäivänä, tietysti suojatuissa ja turvallisissa oloissa, ja jonka kokemus työelämästä on semmonen, että se on joskus leikannut nurmikkoa.
AS: Jaa, no minkäslaisen roolin sinä sitten tälle veitikalle meinaisit?
TS: No minä ajattelin tehdä siitä Vasemmistoliiton puheenjohtajan.
AS: Tota noin… öö… öö… brrgele… ai… ai… Mahtaakohan tuo nyt olla enää ollenkaan uskottavaa? Kun kyllähän se puolue vielä meidän lihassa ollessamme esitti työväenpuoluetta. Vaan tietysti, mielikuvituksellahan ei ole rajana kuin taivas. Oletan, että tää liittyy tuohon ituhipittämiseen, ja vanhat ns. meikäläiset, eiku siis saarislaiset ovat alkaneet valua pikkuhiljaa pois puolueesta? Vaan eikös se meinaa sitä, että kulttuurikommarit ja yliopistolliset utopiakommarit ottavat puolueessa vallan ja vievät sitä sitten äärimmäisen vasemmalle. Eikös lopputulemana ole sitten ihan puhtaasti taistolaisten selkävoitto?
TS: No niinhän sitä äkkinäinen luulisi, mutta mulla on vielä juonenkäänteitä lakkarissa. Meinaan seuraavaksi Vasemmistoliitto meneekin Kokoomuksen kainaloon.
AS: Hä? Tota sun kyllä tarttee vähän taustoittaa?
TS: Ja minähän taustoitan. On kaksi pääasiaa, joista toinen on Euroopan Unioni ja toinen on taas uusi tekijä pelikentällä, mutta siitä kerron myöhemmin. Euroopan Unionissa on suurelta osilta otettu käyttöön yhteisvaluutta euro, niin kuin muistatkin. Käsikirjoitus menee niin, että eteläinen Eurooppa hässii taloutensa aivan totaalisen kuralle, ja sitä myötä keski-eurooppalaiset pankit ovat kusessa ja ehjän edessä. Eurovirhettä ei haluta myöntää, muutenkin EU:sta halutaan tiivis valtio, joten pohjoisessa Euroopassa joudutaan maksumiehiksi, ja veronmaksajilta nyhdetään järkyttävät määrät rahaa, jotta kusessa olevat pankit pelastettaisiin, ja sen lisäksi perustetaan vielä erillinen pankkien pankki, jonka toimivalta menee kansallisten eduskuntien yli, ja joka on täysin oikeustoimivapaa.
AS: Dystopioitahan sie hitto vie kirjuuttelet. Vaan nyt minä osaan jatkaa kyllä käsikirjoitusta itsekin. Kun ajatellaan, että se EU on EEC:n perillinen ja sitä vastaanhan mekin aikanaan kovasti oltiin, ja ulkomaalaisten kapitalistipankkien pelastaminen suomalaisten veronmaksajien rahoilla ei sekään erityisemmin SKP:n ohjelmaan kuulunut, niin Vasemmistoliitto nostaa ihan helevetinmoisen äläkän, menee banderollien kanssa osoittamaan mieltä ja huutaa, että tälle järjettömyydelle pitää saada välitön loppu.
TS: Vaan kun niin ei tässä näytelmässä käy. Vasemmistoliitto menee kokoomusvetoiseen hallitukseen ja äänestää tuon dystopiakehityksen puolesta.
AS: Hä… tä… mitteekö höpäjät…
TS: Joo. Katsos, tässä vaiheessa pelikentälle tulee se uusi tekijä.
AS: No mikäs erinomanen se on? Kristus? Antikristus? Ufot? Heinäsirkat?
TS: Muistatkos perussuomalaiset?
AS: Joo, se oli semmonen sirpalepuolue, vennamolaisten raunioille rakennettu. Se taisi olla se Timo Soini, joka sitä pulaakia silloin veti.
TS: No tässä näytelmässä perussuomalaiset nousevatkin yllättäen suurpuolueeksi, ja saavat kuin puskista vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 39 kansanedustajaa. Ja muut puolueet vihaavat perussuomalaisia kuin ruton, koleran, kupan ja isorokon sekoitusta.
AS: Ei tuo tunnu kyllä kovin uskottavalta. Suomen puoluekenttä on perinteisesti ollut niin vakaa, että heilahdukset ovat minimaalisia. Tommoiseen vaadittaisiin se, että valtapuolueet ovat hässineet joko kaikki tai ainakin jotkut yhteiskunnalliset osa-alueet täysin perseelleen ja vielä niin, että ne eivät itse ole tajunneet niitä hässineensä tai jopa niin, että ne pitävät sitä hässimistä itseisarvona itsessään. Ja semmonen alkaa olla jo kyllä melkoista pehmopääscifiä. Vaan minkäslainen se perussuomalaisten poliittinen linja sitten tuona armon vuonna 2011 sitten olisi?
TS: No pääosin niitten linjaa voisi sanoa vanhaksi demarien linjaksi. Sitten niillä on kaksi isoa kysymystä, toinen on juuri tuo Euroopan yhdistymiskehityksen ja siihen liittyvien ilmiöitten vastustaminen ja toinen on sosiaaliperäisen maahanmuuton vastustaminen. Kun ajattelin luoda tähän näytelmään semmosen käsikirjoituksen, että Suomeen tulee kasvava määrä sosiaaliperäistä maahanmuuttoa Afrikasta ja Lähi-idästä, ja sen tyyppinen maahanmuutto on aiheuttanut huomattavia ongelmia muualla Euroopassa ja tässä vaiheessa jo Suomessakin.
AS: No en minä sitten oikein ymmärrä, miksi niitä perussuomalaisia niin inhotaan. Ja varsinkin miksi vasurit inhoavat. Kai se nyt niillekin on selvää, että ei johonkin kapitalistiseen Eurooppalaiseen pankkivaltaan vapaaehtoinen alistuminen ole sosialismin mukaista ensinkään. Ja enkä minä ymmärrä tuota sosiaaliperäistä maahanmuuttoakaan. Kyllähän minäkin kehitysapua kannatin, ja hyväksyin ne chileläiset pakolaiset mutta en muistaakseni mainostanut, että maahan pitää haalia asiakseen porukkaa loisimaan. Ja olenhan minä aikanaan ottanut tiettyihin maahanmuuttopoliittisiin asioihin voimakastakin kantaa ollessani Ässärykmentissä.
TS: Hmph, minä aina ajattelin, että mitenkähän se sinun internationaalisuutesi laita oikein oli. Se Tsekkoslovakiankin juttu minua jurppi pitkään. No, joka maallisia muistaa, sitä sonnalla suuhun. Vaan olenhan minä tuohon vasureitten perussuomalaisvihaan kirjoittanut perustellun syynkin. Kun Vasemmistoliitto on siis ituhippeytynyt, se on tietysti samalla snobiutunut ja inhoaa haalareitten hajua. Ja vanhaan tyyliin se mielellään jämähtää joihinkin iskulauseisiin. Katsos, kun se neuvostovastaisuus oli aikanaan niin kätevä leima, jolla vastustajan otsaan lämpsiä, niin nyt sitten käytetään leimana rasismia ja maahanmuuttovastaisuutta.
AS: Niin no joo, kyllä minä tuon hahmotan. Se on sitä pelin politiikkaa, niin kuin Vennamo aikanaan sanoi. Täytyis muuten käydä Vekeä välillä moikkaamassa. Eli meneekö se näytelmä niin, että vasurit snobiuttaan inhoavat perussuomalaisia, ja menevät hallitukseen Kokoomuksen kanssa ihan vaan sen takia, etteivät ne perussuomalaiset sinne pääse, ja suostuvat hallituksessa sellaiseen oikeistolaiseen talouspolitiikkaan, mistä aikaisemmat vasemmistolaiset sukupolvet eivät nähneet painajaisiakaan. Ihan siis vaan hienohelmaisuuttaan, ja siksi, ettei kukaan voisi sanoa heihin tarttuneen haalareitten hajua ja rahvaanomaisia kansalaiskäsityksiä?
TS: Joo, niin siinä pääsee käymään, käsikirjoituksen mukaan. Mitäs tuumit? Tässä se perusjuoni sitten olis. Tietysti yksityiskohdissa on vielä hiomista, mutta mitä olet mieltä ideasta noin yleensä?
AS: Jaa-a, anskumä funtsin. Paljon asiaa. Täytyy sulatella ja hahmotella. Panenpa piippuun ja tuumailen…
Tunnetusti viisaana miehenä Saarinen tietää, että asioita pitää aikansa sulatella ja mielessä punnita, ennen kuin mielipiteensä kertoo. Hän puhaltelee savuja mietteliään näköisenä. Sitten hänen suupieliinsä ilmestyy veikeä hymy. Suupielet alkavat nykiä, ja mies myhäilee huvittuneena. Äkkiä hän räjähtää mielipuoliseen nauruun. Silmät valuvat solkenaan pyhää vettä, siivet räpistelevät sinne tänne ja sädekehä pyörii pään päällä kahdeksikkoa. Ajan myötä hän rauhoittuu, kuivaa silmänsä, laittaa sädekehän ojennukseen ja alkaa puhua:
AS: No voi helevata noita sun juttujas! Täähän on loistava! Aivan mahtava! Siis ajattele: ensiks on olemassa SKP, jossa tappelee duunarisiipi ja kulttuuriakateeminen stalinistisiipi. Sitten duunarisiipi saa stalinistit aisoihin, mutta ne murjottaa, ja 1980-luvulla lähtevät läiskimään. Sitten SKP näivettyy ja perustetaan Vasemmistoliitto, johon ne samat hörhöt sitten liittyvät takaisin, mitä nyt muutamat hörhöt menee sinne vihreisiin. Sitten asiakseen ja taidolla hässitään puolueen asiat niin, että menestys romahtaa, ja duunarisiipi kyllästyy ja häipyy. Nyt valta on hörhöporukalla, ja olis mahdollista tehdä just semmonen puolue ja just sellaista politiikkaa, mistä taistolaiset aikanaan haaveilivat. Taistolaiset ovat voittaneet. Ja miten ne juhlii voittoaan? Ampuvat itseään päähän ja muuttavat itsensä Kokoomuksen piirijärjestöksi. Ja nyrpistelevät nenäänsä posliinikuppi kourassa pikkurilli pystyssä sille duunariporukalle, kun se puhuu rahvaanomaisia. Upeeta!
TS: Sinä siis oikeasti tykkäät siitä?
AS: Ja ihan kybällä tykkäänkin! Tajuatko, sinä olet kirjoittanut jutun, jossa Koskelan Akseli muuttaa itsensä vapaaehtoisesti ruustinna Ellen Salpakariksi. Minä luulen, että alakerran firman Lusifeeruskin ihastuu tähän, ostaa Taivaalta elokuvaoikeudet ja näyttää sitä O.W. Kuusiselle helvetissä non-stoppina. Vaan kyllä sun pitää tehdä tähän pieni lisäys, kun tätä aletaan mainostaa, eli mainostetaan tätä ”tragikomediana, johon liittyy vahvoja scifi-elementtejä”. Koska eihän elävässä elämässä tämmöistä mitenkään voisi sattua. Vaan kyllä täytyy sanoa, että lihallinen maailma menetti sinussa melkoisen kirjailijan.
TS: Eipä siinä muuta kuin panen tuulemaan. Mutta en kiireellä. Täällä kun tuo aika ei lopu kesken. Vietetäänkös vielä hetki aikaa epäpoliittisemmissa merkeissä?
AS: Vaan ilman muuta.
Napsauttaa sormiaan ja kuolemassa lujan ystävyyden löytäneitten tovereitten viereen ilmestyy jääkaappi.
AS: Otapa meille jääkaapista kaljaa, niin aletaan kattoo krikettiä. Intian liigassa alkaa hetikohta ottelu Delhi Giants vastaan Hyderabad Heroes.
TS: Krikettiä?
AS: Joo, Mahatma Gandhi kävi mulla kylässä pari maan vuotta sitten ja turistiin siinä aikamme. Se kun on intialainen, niin se oli kovasti innostunut kriketistä. Minä oon sen jälkeen seuraillut tuota Intian liigaa, että pääsisin perille lajin pauloista. En minä kyllä vieläkään saa siitä mitään tolkkua, mutta niin kuin sanoit, niin aikaahan täällä on.
TS: Jaa. No eihän siinä muuta sitten kuin mailat mäiskimään ja hilat kumoon.
'
'
'
Vielä lisäys, eli mainos: blogin linkkilistalle on lisätty Ammattisotilas-blogi. Jos lukija on kiinnostunut maanpuolustuksesta, niin suosittelen vilkaisemaan.
Holmströmin pakina: Taisteluni
2 tuntia sitten
25 kommenttia:
En tiiä mitä sanos. Tää on kyl paras kirjoitus tältä kesältä.
Sikolätti kirjoitti että Norjassa joku sikarikas oli antanu tonttinsa mustaloisille kiusaks ku naapurit vaikeutti kaavoitusta, ja se oli melkein yhtä hyvä tarina.
Tervehdys Kumikselle ja kiitokset. Kun rupesin tuumimaan vanhan poliittisen kotini vaiheita näytelmämuodossa, niin tommosen vaikutelman sain. Olin aikanaan kovastikin vasuri. Olin väärässä. Moni jätkä mokaa, mutta harva sen tunnustaa.
Oliskos sulla antaa linkkiä tohon Rähmiksen juttuun? On mennyt multa ohi. Se parhaiten nauraa, joka vuokrasopimukseen nimeään raapustaa.
Hiippakunnan vaihto näköjään rauhoittaa kummasti kun tota Taiston jutustelua lukee. Aika eri asiat on prioriteetissa.
Voisit tehdä jutun siitäkin keitä on joutunut alakerran firman osastolle.
Voisiko tästä elämästä käsin pitää viestiyhteyttä Saariseen ja Sinisaloon, jonkin poppamiehen tai meedion avulla? Kristilliset papit eivät taida tuota tehdä? Heiltä voisi kysyä mitä sille Tanelle kuuluu, siis se josta Ykä kertoi kesäkuussa muisteloissa.
Toisen näytelmän aiheesta Suomen suorademokraattinen kuningaskunta. Suoraa demokratiaa ajattelin silleen Sveitsin malliin. Kunkkua ajattelin siksi ettei tarvis noita presidentivaaleja käydä ja pelätä halosien ja haavistojen jne. valituksi tulemista. Ja että suomalaiset muoti-ja juorulehdet jne. saisivat tarkkailla kuningashuonetta eikä tarttis noita Ruotsin ja Englannin hoveja niin kohtuuttomasti ihastella.
Tässä tämä Sikolätin uutinen Oslon pakolaisleiristä.
Älykäs ihminen muuttaa omaa ajatteluaan ja arvomaailmaan saatuaan uutta tietoa ja kartutettuaan elämänkokemuksia. Siitä Sinulle hatun arvoinen nosto.
Suurin osa ihmisistä elää elämänsä läpi sen arvomaailman kanssa, jonka he lapsuuden kodistaan saivat. Näitä on reilusti yli puolet. Sitten on vähemmistö, joka siinä 35 ikävuoden paikkeilla alkaa miettimään asioita uudella tavalla. Todella harva, siis jotain alle prosentin luokkaa, vaihtaa arvomaailmansa vielä uudellen jossain 60 vuoden paikkeilla.
Tervehdys Vieraalle ja Kumikselle & kiitos kommenteistanne.
Vieras: Olenhan minä toki siitä alakerran firmasta kerran kirjoittanutkin, tosin laitoin itseni sinne. Löytyy tuosta:
http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2008/06/kmypojat-helvetiss.html
Aarne Saarisen paikka on mielestäni ilman muuta taivaassa. Kunnioitan suuresti hänen muistoaan. Joku voi tietysti tuumia, että piruakos se Taisto sitten siellä tekee, mutta tää oli ihan kirjoitustekninen päätös. Jos Taisto olis ollut siinä toisessa firmassa, niin keskustelu oltais jouduttu käymään sähköpostitse, ja se olis venyttänyt juttua liikaa. Enkä ole varma, että toimiiko Hellmail ja Heavenmail samassa formaatissa ollenkaan.
Luulen, että Tanelle kuuluu oikein hyvää, ja jos ei, niin silloin tässä universumissa ei ole oikeutta ollenkaan.
Tuosta näytelmäaiheestasi: minä kun ihan oikeasti olen tosi huono noitten tilaustöitten kanssa. Writer´s block tulee heti. Mulle noi kirjoitusideat vaan poksahtaa päähän, ja pyydettynä väkisin ei tule ei niin mitään. Voihan olla, että tää blogi onkin sellaista automaattikirjoitusta ja minua riivaa demoni tsuhnien helvetistä.
Kumis: Kiitos linkistä. Minulle se sottailun ja muutoksen aika tuli tossa kolmekymppisenä. Kun oli tullut jo oltua hyvän aikaa siellä julkishallinnossa. Pidätän edelleenkin itselläni oikeuden olla jonkunlainen ottokivivuorelainen sosiaalidemokraatti, mutta sehän on vihaideologiaa nykyisin se. Eikä sillä ole mitään tekemistä nykydemareitten kanssa.
Seuraavat eduskuntavaalit tulevat olemaan parin popkornipussin arvoinen teatteriesitys. Siis jatko-osa 2 tälle tarinalle. Esityksen tyylilaji vielä arvoitus.Ihan mitä vain tragedian ja parodian väliltä.
Kauan ennen Neukkulan romahdusta eräs sukulaiseni oli mukana yhden demarin nostamisessa eduskuntaan. Sukulaiseni oli sodassa ansioitunut korkea-arvoinen upseeri, jolta sitten kyseltiin ihmeissään, että miksi hän sitä tukee. Vastasi vaan, että oman kylän poikia. Kaikilla oli kuitenkin sama halu ajaa päätyönään maan etua, ja talouspoliittisesta näkökannasta voitiin sitten keskustella illalla saunaterassilla.
Minusta ehdottomasti paras sossu on Arvo Tuominen. Vaikka kundi mokasi nuorena raskaasti, oli hän vuodesta 39 alkaen merkittävä mies kotimaisessa politiikassa. Kundilla oli hippasen painoarvoa torumisessaan, jos joku alkoi nuolla venäläisiä.
Tervehdys Anolle ja Kumikselle & kiitos kommenteistanne.
Anolle: Poppareita varmasti seuraavissa eduskuntavaaleissa menee. Ja varmaan niissä kunnallisissakin. Katotaan, mitä tulee raapusteltua, kunhan sinne asti päästään.
Kumis: Sen vanhan ajan demarit ja nykyiset ovat vissiin vähän eri puusta veistettyjä. Termi ”asevelisosialisti” ei sullekaan ole vieras. Arvo ”Poika” Tuomisellehan käsittääkseni tarjottiin Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa, mutta heppu totesi että pitäkää tunkkinne.
Tuosta Neukkulan romahduksesta muuten. Se ei vaikuttanut mielipiteisiini oikeastaan mitään. Mielipiteeni muuttuivat, kun olin ollut tarpeeksi pitkään suomalaisessa julkishallinnossa, ja tajusin, että no tämähän sitä sosialismia on, ja eihän tää toimi. Neuvostoliitosta ajattelin jo silloin vasurina ollessani, että se on aggressiivinen ja laajentumishaluinen roistovaltio, ja jos se pyrkii tännepäin, niin olen kokoomuslaisten kaverieni kanssa vierekkäisissä montuissa ja ammun hyvin perkeleesti vastaan.
Totuus on tarua ihmeellisempää.
Valitettavasti.
Yrjö P:n juttuja olen seurannut vasta vajaan vuoden ajalta. Hyvin tykittää!
Oma ajatusmaailmani on poliittisesti siellä alkiolaisessa suunnassa, mutta vieraannuin aika paljon Vanhasen/Kiviniemen tarjoilemasta alkio/kepusuunnasta. ( Tästä Sipilästä en osaa vielä sanoa mitään) Otto Kivivuorelaisuudesta en liioin tiedä höykäsen pöläistyä. Ypi varmaan joskus yön pimeinä tunteina valaisee siitäkin enemmän hyvän pakinan muodossa..
terveisin Sepi, valkokaulusköyhälistöä, edesmenneen maajussin poika.
Yrjö P:n juttuja olen seurannut vasta vajaan vuoden ajalta. Hyvin tykittää!
Oma ajatusmaailmani on poliittisesti siellä alkiolaisessa suunnassa, mutta vieraannuin aika paljon Vanhasen/Kiviniemen tarjoilemasta alkio/kepusuunnasta. ( Tästä Sipilästä en osaa vielä sanoa mitään) Otto Kivivuorelaisuudesta en liioin tiedä höykäsen pöläistyä. Ypi varmaan joskus yön pimeinä tunteina valaisee siitäkin enemmän hyvän pakinan muodossa..
terveisin Sepi, valkokaulusköyhälistöä, edesmenneen maajussin poika.
Tervehdys VonPeelle ja Sepolle & kiitos kommenteistanne.
VonPee: Joo. Kuka tarttee näytelmäkirjailijoita, kun aina voi seurata politiikkaa.
Seppo: Perinteisille kepulaisille tämä urbaani citykepulaisuus on varmasti ollut myrkkyä. Otto Kivivuorihan löytyy kirjasta Täällä Pohjantäden Alla. Mies otti asiat velmusti eikä turhan ryppyotsaisesti.
Näköjään asianajaja Matlockia esittänyt Andy Griffith kuoli 3.7. eli pari viikkoa sitten. Matlock oli huippuasianajaja joka sai melkein joka asiakkaan vapaaksi. Nyt hän ansaitsee taivaspaikan jossa saa ikuisesti syödä hodareita ja rämpytellä ukulelea. Miten on sitten noiden oikeusjuttujen laita toisessa hiippakunnassa?
Tervehdys Vieraalle. Huomasin uutisen itsekin. Luulisin, että yläkerrassa ei ole tarvetta lakimiehille, koska siellä on asiat kohdallaan. Joten Griffith voi keskittyä mieleisiinsä harrastustoimiin tai sitten ihan luovaan joutenoloon. Muistutan, että Griffith ei ole (ei ollut) lakimies, vaan näyttelijä. Luulen, että lakimiehille on enemmän käyttöä siellä alakerran firmassa. Joko henkilökuntana tai asiakkaana. Jos universumissa on edes hiukkasen oikeutta, niin demlalaiset lakimiehet ovat niitä asiakkaita.
Välähti muuten päähän että sijaitseeko Huitsinnevadalla se kylä jossa yks äijä soitti viulua katolla ja sit oli se äijä joka toimitti maitoa taloihin. Aattelin vaan että jos Ykä tietäs tarkemmin. Voi olla että suuntavaisto pettänyt meikällä pahan kerran....
Tervehdys, Vieras. Ei nyt äkkiseltään muistu tommonen mieleen. Vaan Huitsinnevadaan tietysti mahtuu yhtä sun toista.
Pähkäilin että tuo maitomies on sen oloinen ukko että Ykä varmaan tulis hyvin juttuun sen kanssa. Jos hänet kutsuisi Antero Lärväsen mökille saunaan niin varmaan juttu ja laulu sujuisi...
Joo, tuota Saarista kunnoittaa tämmöinen vanha vaskistikin kovasti. Aikoinaan luin muistelmateoksen Kivimies ja se teki vaikutuksen. Pitää mainita, että kirjoittelen parhaillaan viikon pääpauhantaa ja materiaalia etsiessä törmäsin juuri jo unohtuneeseen tiedonsirpaleeseen (siksi kommentoin nyt kesken kaiken, kun minä homekorva vielä muistan). Ammunnan moninkertainen maailmanmestari S.O. Lindgren järjesti talvisodan päätyttyä komppaniassaan ampumakilpailut, palkintona lomallepääsy. Mies itse ampui 98 pistettä, mutta juuri kersantiksi ylennetty Aarne Saarinen paukutteli täydet 100.
Arvo Poika Tuomisesta joku viisaampi on todennut, että siinä oli mies jonka muisti parani sitä mukaa kun muut todistajat kuolivat.
Tervehdys Vieraalle ja Jaskalle & kiitos kommenteistanne.
Vieras: Nyt täytyy tunnustaa, että vähäisessä sivistyksessäni on aukko, enkä ole tuota leffaa koskaan nähnyt.
Jaska: Hatunnostoa Aarnelle noin yleensäkin ja myös hänen ampumataidolleen. Pesi minut, minä ammuin rk 3:ssa vain 92 pistettä. Minä olen muuten sen verran vanhaa ikäluokkaa, että minulle opetettiin rynkyn lisäksi myös Ukko-Pekka, Suomi-konepistooli ja Lahti-Saloranta. Kerkesitkös sinä näitä opetella?
92? Sama kuin täällä, ainakin muistaakseni. Omaan koulutukseen kuului sattuneista syistä opetella purkamaan ja kokoamaan kaikki mahdolliset vanhat sohlot. Lahti-Saloranta ei kuitenkaan kuulunut repertuaariin, mitä vähän ihmettelen - olihan jostain varaston nurkista kaivettu esiin mm. Emmat, Peltiheikit ja Stenit. Tuohon Steniin muuten ihastuin suunnattomasti, se istui käteen kuin valettu. Vaan ihastus kaikkosi ampumaradalla, kun jossain brittiläisen autotallin takahuoneessa yhteen hitsatun ompelukoneen piippu oli jo uutena ollut mitä oli ja nyt vanhana siinä kuosissa, että mahdollisesti maalitauluun tuurilla osuneet luodit menivät siitä läpi milloin missäkin asennossa paitsi ei ikinä kärki edellä...
Tämä on täysin aiheeseen liittymätön mutta jos Ykä katsoo kohdasta 10:47 eteenpäin niin Paasikivi puhuu enkkua. Sitä hän kuulemma opiskellut kouluaikoinaan vaan luki omin päin aikuisiällä. Huomasit varmaan maininnan sähköpostissa.
Idänsuhteiden hoitoon liittyvää puhetta on havaittavissa tämän videon kohdasta 7:11-7:53.
Loppukevennyksenä kölli joka hyppää auton katolta talon katolle.
Tervehdys Jaskalle ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.
Jaska: Minähän en stenikkaa nähnyt kuin vilahdukselta yhdellä patterinpäälliköllä Rovajärvellä. Yleensäkin me tykistön jätkät keskityttiin niihin vähän kovaäänisempiin vehkeisiin. Muistan kyllä että Stenin maine oli semmoinen rämiskö ja kertakäyttökonepistooli.
Vieras: Kiitos sähköpostiviestistä, tuli läpi. Ihan mielenkiintoinen. Videoista: näyttää siltä, että Paasikivi lausui englantia jopa huonommin kuin minä. Kirjallinen ymmärrys on mulla hyvin hallussa, mutta kieli ei vaan livenä oikein taivu. Tulee tankero-englantia. Et taida muistaa niitä 1970-luvun tankero-vitsejä?
Muistan nuo ajat oikein hyvin kun vappumarseillekin saatiin punalippuja kantamaan niin iso kööri ettei sellaista ole koommin nähty.
Eräässäkin poliitikkoperhessä sanottiin kuopukselle, että "Menepäs vaihtamaan se eteisen PanAmin kalenteri Aeroflotin vastaavan, kun tulee tuolta Tehtaankadulta vieras käymään".
Hienostoperheiden penikat olivat niin vasemmistolaista, niin vasemmistolaista, mitä nyt vingutettuaan ensin Stokkalla korttia, ja sen jälkeen Rautatalon kahvilaan kehumaan sosialismia. Sitä touhua en oikein koskaan oppinut tajumaan.
Penskana eräs kylän kavereista yritti saada minua liittymään erääseen järjestöön, jonka nimi oli Pioneerit. Isäni tokaisi, että "ET liity" ja peruteluja tivatessani hän tokaisi kertovansa ne kymmenen vuoden kuluttua. Ajan kuluttua ymmärsin ne itsekkin.
Noista sohloista sen verran, että intissä mulla meni rillit sököksi juuri ennen ammuntoja, joten lopputulos oli arvattavissa. Mutta pystykorvaa opin kyllä vihaamaan. Se oli aina tiellä ja painoi niin perkeleesti. Sittemmmin sain sellaisen hankittua ihan niista vihoviimeisistä mitä intin varastoista myytiin, ja nyt se on niin pirun rakas muisto intti ajoista ja symboloi hienolla tavalla taisteluja itsenäsyytemme säilyttämiseksi.
Niin muuten olen myös näitä islamofobioita, vai mitä ne nyt olikaan.
En ole ollut olemassa 1970-luvulla muutoin kuin äitin mahassa. Mutta tiedän tuon tankeron muutoin. Ahti Karjalaisen englannin ääntämistä sanottiin tankeroenglanniksi. Kirjallinen taito on voinut olla hyvä.
Mitä Ykä arveli tuosta kissan hypystä? Ois Tapion kissoillakin hyppimistä.
Tervehdys Beckerille ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.
Becker: Joo, varsin tuttua ajan kuvaa 1970-luvulta. Vähän samanlaista hysteriaa haistan nykyisinkin. Minun aikana ei enää kivääriä selässä mettässä kanneltu, vaan palvelusaseena oli rynkky. Ne vanhemmat aseet opetettiin vaan osana koulutusta.
Vieras: Kovasti komea loikka oli. Tuo kissan ketteryys ihastuttaa aina. Väittävät tankeroenglannin alkaneen Ahti Karjalaisen käännöksestä ”these animal are dangerous”: ”nämä eläimet ovat tankeroita”. Liekö urbaanilegendaa?
Lähetä kommentti