TAIVAALLINEN TYÖVÄEN TEATTERI

Tapahtumapaikka: Taivas, Herramme kirkkaudessa

Tapahtuma-aika: Vuonna 2012 maallisissa vuosissa, vuosilukujen kalibrointi taivaallisiin vuosiin ei onnistu nykyisillä tietokoneilla.

Tapahtumaan osallistujat: Aarne Saarinen ja Taisto Sinisalo, molemmat kommunistijohtajia evp.

*

Aarne Saarinen istuskeli pilven reunalla, katseli Taivaallisilta taivaskanavilta kotiseutunsa Degerbyn maastomuotojen muutoksia vuosina 800 – 1400 ja poltteli samalla piippuaan. Silmänurkastaan hän huomasi siipien heilumista ja sädekehän välähtelyä ja huomasi, että häntä kohti lensi kovastikin tuttu mies maallisilta ajoilta.

Aarne Saarinen: No mutta, eikös se ole Taisto? Eipä ole miestä aikoihin näkynytkään.

Taisto Sinisalo: No minähän se. Passaiskos sitä istahtaa seuraksi? Vai vieläkö ne maalliset mittelyt vaivaa?

AS: Nääh, mitä me niistä maallisista enää, ne on niin maallisia juttuja ne. Paina persettä pilven pintaan niin rupatellaan.

TS: No kiitosta. En ole ehtinyt käymään, kun täällä on niin paljon kaikenlaista mukavaa aktiviteettia. En minä kiusallani ole poissa näkyvistä pysynyt. Mitenkä muuten, seurailetko sinä noita maanpäällisiä yhteiskunnallisia tapahtumia enää? Kun Taivaallisilta taivaskanavilta saa niin kattavat lähetykset ihan asiasta kuin asiasta.

AS: Tiedätkö, kun minä en ole seurannut niitä ollenkaan. Jotenkin ne vaan lakkasivat kiinnostamasta. Noita luontojuttujahan minä, viimeksi kävin kattelemassa minkälaisia hättiäisiä sieltä Mariaanien haudan pohjalta löytyy. Ja urheilua tulee tietysti katteltua. Mutta politiikkaa ei ollenkaan. Ei mulla ole hajuakaan siitä, minkälaisella mallilla siellä asiat on.

TS: No ihan samoin kyllä on käyny mullekin. Minäkin olen niistä ihan kuutamolla. Toi kuoleminen, se jotenkin pistää asiat ja ajatukset toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Vaikka eläissään sitä tuli suurinpiirtein syötyä ja sonnittua politiikkaa. Vaan nyt minä kummiskin ajattelin kysellä sinulta pikkusen poliittista konsulttiapua.

AS: Jaa että poliittista konsulttiapua? Meinaakkos aktivoitua uudestaan, vai mikä on homman nimi?

TS: No enhän suinkaan. Tää liittyy harrastustoimintaan. Minä kun ajattelin pistää pystyyn harrastajateatteriryhmän ja väsätä näytelmän. Näillä Taivaan teknohepuilla on meinaan semmoset efektisysteemit että Spielbergiltäkin öögat aukee, ja niitä saa käyttöönsä ihan niin paljon kun vain kuolematon sielu sietää.

AS: Ai semmosta, no, mikäs siinä. Minkäslaisen näytelmän ajattelit pistää pystyyn? Joku klassikko vai meinaatko rustailla käsikirjoituksen itse?

TS: Ihan itte ajattelin. Mutta kun meikäläinen aikanaan kirjoitti kiistatta melkoisen puisevaa proosaa ja minä ajattelin värkätä semmosen tragikomedian, niin tämmösenä alottelevana käsikirjoittajana kuuntelisin kyllä mielelläni sinun mielipiteitäsi.

AS: No sopiihan se ilman muuta. Mistäs aiheesta sinä sen tragikomedian ajattelit väsätä?

TS: No tosta Vasemmistoliitosta minä semmosta ajattelin tehdä.

AS: Jaa että Vasemmistoliitosta. Eikös se ole aika puiseva aihe? Meillä keskenämme oli kyllä aikanaan niin mainion muikeita riitoja, että kyllähän siitä vitsiä sai helposti väännettyä, mutta se Vasemmistoliitto oli minusta alusta asti vähän niin kuin vesivelliä sukassa. Vähän semmonen, että no ei me enää olla niinku komareita, mut kyl me sitten tavallaan ollaan kumminkin komareita tai niinku jotain tai ei me oikein ittekään tiedetä tai jotakin sinnepäin tavallaan jag önskade om du vet tai sitten ehkä ei, mut voisitteks te silti äänestää meitä.

TS: Joo, mutta sen varaan minä laskenkin. Kun ajattelin pistää kielen poskeen ja laitella kokoon käsikirjoituksen, missä homma ajetaan urakalla läskiksi. Ja se alkutilannehan siihen sopii hyvin. Niin kuin muistat vielä lihamme ajoilta, niin vasurithan pistivät puheenjohtajakseen semmosen nuoren naispuolisen valtiotieteitten lisurin.

AS: Joo, muistanhan minä hyvinkin. Nehän pistivät sen sitten vaalimainoksessa leipomaan pullaa ja tuumasivat, että tällähän ne rautakourat palaa kovasti murjottuun puolueeseen. Jo minä silloin aattelin, että tästähän ei tule lasta eikä paskaa. Onneks tuoni ehti korjata, ettei tarvinnu kattella pitemmälle.

TS: No siitä pullanleipomisesta se näytelmä alkaa, ja minä ajattelin sitten kehitellä puolueen sisällä kunnon turpakäräjiä, jossa on vastakkain änkyräporukka ja pullanleipojat, ja jotka lopulta päättyy siihen, että se valtiotieteitten lisuri ottaa ritolat sekä puheenjohtajan paikalta että koko puolueesta ja hyppää kerralla kapitalistin kelkkaan ja menee Lääketeollisuus ry:n puheenjohtajaksi.

AS: Mpähähähää! No täytyy sanoa, että sulla taitaa ihan oikeesti olla käsikirjoittajan lahjoja. Melkoinen juonenkäännös, melkoinen. Vaan ei kyllä kauhean uskottava. Tietysti eihän se pullantuoksuinen valtiotieteitten lisuri toisaalta tainnut tajuta, että se on kumminkin kommareitten perillispuolueessa eikä esmes demareissa. Vaan mitenkä meinaat juonta jatkaa? Ottaako ne änkyrät eli vanhat kulttuuri- ja yliopistokomukat sitten puolueessa vallan ja tekee siitä uuden Demokratian Vaihtoehdon?

TS: No ei siinä niin käy. Se olis liian helppo ratkaisu, ja Taivaan Teatterilehdessä kumminkin kirjoitettais, että tää on niin ennakoitavaa Taistoa, niin ennakoitavaa Taistoa. Minä ajattelin ensinnäkin vähän niinkun ituhipittää koko puolueen ja sitten keksiä pelikentälle ihan uuden tekijän.

AS: Että ituhipittää? Hähhähhää! Tää menee koko ajan mielenkiintosemmaks. Täytyy ihan panna piippuun (lataa piippunsa, ottaa pään päältä sädekehän ja sytyttää sillä pesällisen palamaan ja puhaltelee nautinnolla muutamat savut). Vaan mikäs se uusi tekijä siellä pelikentällä sitten olis?

TS: No minä ajattelin, että kehittäisin semmosen nuoren nulikan, joka on leikkinyt wanna be-partisaania itsenäisyyspäivänä, tietysti suojatuissa ja turvallisissa oloissa, ja jonka kokemus työelämästä on semmonen, että se on joskus leikannut nurmikkoa.

AS: Jaa, no minkäslaisen roolin sinä sitten tälle veitikalle meinaisit?

TS: No minä ajattelin tehdä siitä Vasemmistoliiton puheenjohtajan.

AS: Tota noin… öö… öö… brrgele… ai… ai… Mahtaakohan tuo nyt olla enää ollenkaan uskottavaa? Kun kyllähän se puolue vielä meidän lihassa ollessamme esitti työväenpuoluetta. Vaan tietysti, mielikuvituksellahan ei ole rajana kuin taivas. Oletan, että tää liittyy tuohon ituhipittämiseen, ja vanhat ns. meikäläiset, eiku siis saarislaiset ovat alkaneet valua pikkuhiljaa pois puolueesta? Vaan eikös se meinaa sitä, että kulttuurikommarit ja yliopistolliset utopiakommarit ottavat puolueessa vallan ja vievät sitä sitten äärimmäisen vasemmalle. Eikös lopputulemana ole sitten ihan puhtaasti taistolaisten selkävoitto?

TS: No niinhän sitä äkkinäinen luulisi, mutta mulla on vielä juonenkäänteitä lakkarissa. Meinaan seuraavaksi Vasemmistoliitto meneekin Kokoomuksen kainaloon.

AS: Hä? Tota sun kyllä tarttee vähän taustoittaa?

TS: Ja minähän taustoitan. On kaksi pääasiaa, joista toinen on Euroopan Unioni ja toinen on taas uusi tekijä pelikentällä, mutta siitä kerron myöhemmin. Euroopan Unionissa on suurelta osilta otettu käyttöön yhteisvaluutta euro, niin kuin muistatkin. Käsikirjoitus menee niin, että eteläinen Eurooppa hässii taloutensa aivan totaalisen kuralle, ja sitä myötä keski-eurooppalaiset pankit ovat kusessa ja ehjän edessä. Eurovirhettä ei haluta myöntää, muutenkin EU:sta halutaan tiivis valtio, joten pohjoisessa Euroopassa joudutaan maksumiehiksi, ja veronmaksajilta nyhdetään järkyttävät määrät rahaa, jotta kusessa olevat pankit pelastettaisiin, ja sen lisäksi perustetaan vielä erillinen pankkien pankki, jonka toimivalta menee kansallisten eduskuntien yli, ja joka on täysin oikeustoimivapaa.

AS: Dystopioitahan sie hitto vie kirjuuttelet. Vaan nyt minä osaan jatkaa kyllä käsikirjoitusta itsekin. Kun ajatellaan, että se EU on EEC:n perillinen ja sitä vastaanhan mekin aikanaan kovasti oltiin, ja ulkomaalaisten kapitalistipankkien pelastaminen suomalaisten veronmaksajien rahoilla ei sekään erityisemmin SKP:n ohjelmaan kuulunut, niin Vasemmistoliitto nostaa ihan helevetinmoisen äläkän, menee banderollien kanssa osoittamaan mieltä ja huutaa, että tälle järjettömyydelle pitää saada välitön loppu.

TS: Vaan kun niin ei tässä näytelmässä käy. Vasemmistoliitto menee kokoomusvetoiseen hallitukseen ja äänestää tuon dystopiakehityksen puolesta.

AS: Hä… tä… mitteekö höpäjät…

TS: Joo. Katsos, tässä vaiheessa pelikentälle tulee se uusi tekijä.

AS: No mikäs erinomanen se on? Kristus? Antikristus? Ufot? Heinäsirkat?

TS: Muistatkos perussuomalaiset?

AS: Joo, se oli semmonen sirpalepuolue, vennamolaisten raunioille rakennettu. Se taisi olla se Timo Soini, joka sitä pulaakia silloin veti.

TS: No tässä näytelmässä perussuomalaiset nousevatkin yllättäen suurpuolueeksi, ja saavat kuin puskista vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 39 kansanedustajaa. Ja muut puolueet vihaavat perussuomalaisia kuin ruton, koleran, kupan ja isorokon sekoitusta.

AS: Ei tuo tunnu kyllä kovin uskottavalta. Suomen puoluekenttä on perinteisesti ollut niin vakaa, että heilahdukset ovat minimaalisia. Tommoiseen vaadittaisiin se, että valtapuolueet ovat hässineet joko kaikki tai ainakin jotkut yhteiskunnalliset osa-alueet täysin perseelleen ja vielä niin, että ne eivät itse ole tajunneet niitä hässineensä tai jopa niin, että ne pitävät sitä hässimistä itseisarvona itsessään. Ja semmonen alkaa olla jo kyllä melkoista pehmopääscifiä. Vaan minkäslainen se perussuomalaisten poliittinen linja sitten tuona armon vuonna 2011 sitten olisi?

TS: No pääosin niitten linjaa voisi sanoa vanhaksi demarien linjaksi. Sitten niillä on kaksi isoa kysymystä, toinen on juuri tuo Euroopan yhdistymiskehityksen ja siihen liittyvien ilmiöitten vastustaminen ja toinen on sosiaaliperäisen maahanmuuton vastustaminen. Kun ajattelin luoda tähän näytelmään semmosen käsikirjoituksen, että Suomeen tulee kasvava määrä sosiaaliperäistä maahanmuuttoa Afrikasta ja Lähi-idästä, ja sen tyyppinen maahanmuutto on aiheuttanut huomattavia ongelmia muualla Euroopassa ja tässä vaiheessa jo Suomessakin.

AS: No en minä sitten oikein ymmärrä, miksi niitä perussuomalaisia niin inhotaan. Ja varsinkin miksi vasurit inhoavat. Kai se nyt niillekin on selvää, että ei johonkin kapitalistiseen Eurooppalaiseen pankkivaltaan vapaaehtoinen alistuminen ole sosialismin mukaista ensinkään. Ja enkä minä ymmärrä tuota sosiaaliperäistä maahanmuuttoakaan. Kyllähän minäkin kehitysapua kannatin, ja hyväksyin ne chileläiset pakolaiset mutta en muistaakseni mainostanut, että maahan pitää haalia asiakseen porukkaa loisimaan. Ja olenhan minä aikanaan ottanut tiettyihin maahanmuuttopoliittisiin asioihin voimakastakin kantaa ollessani Ässärykmentissä.

TS: Hmph, minä aina ajattelin, että mitenkähän se sinun internationaalisuutesi laita oikein oli. Se Tsekkoslovakiankin juttu minua jurppi pitkään. No, joka maallisia muistaa, sitä sonnalla suuhun. Vaan olenhan minä tuohon vasureitten perussuomalaisvihaan kirjoittanut perustellun syynkin. Kun Vasemmistoliitto on siis ituhippeytynyt, se on tietysti samalla snobiutunut ja inhoaa haalareitten hajua. Ja vanhaan tyyliin se mielellään jämähtää joihinkin iskulauseisiin. Katsos, kun se neuvostovastaisuus oli aikanaan niin kätevä leima, jolla vastustajan otsaan lämpsiä, niin nyt sitten käytetään leimana rasismia ja maahanmuuttovastaisuutta.

AS: Niin no joo, kyllä minä tuon hahmotan. Se on sitä pelin politiikkaa, niin kuin Vennamo aikanaan sanoi. Täytyis muuten käydä Vekeä välillä moikkaamassa. Eli meneekö se näytelmä niin, että vasurit snobiuttaan inhoavat perussuomalaisia, ja menevät hallitukseen Kokoomuksen kanssa ihan vaan sen takia, etteivät ne perussuomalaiset sinne pääse, ja suostuvat hallituksessa sellaiseen oikeistolaiseen talouspolitiikkaan, mistä aikaisemmat vasemmistolaiset sukupolvet eivät nähneet painajaisiakaan. Ihan siis vaan hienohelmaisuuttaan, ja siksi, ettei kukaan voisi sanoa heihin tarttuneen haalareitten hajua ja rahvaanomaisia kansalaiskäsityksiä?

TS: Joo, niin siinä pääsee käymään, käsikirjoituksen mukaan. Mitäs tuumit? Tässä se perusjuoni sitten olis. Tietysti yksityiskohdissa on vielä hiomista, mutta mitä olet mieltä ideasta noin yleensä?

AS: Jaa-a, anskumä funtsin. Paljon asiaa. Täytyy sulatella ja hahmotella. Panenpa piippuun ja tuumailen…

Tunnetusti viisaana miehenä Saarinen tietää, että asioita pitää aikansa sulatella ja mielessä punnita, ennen kuin mielipiteensä kertoo. Hän puhaltelee savuja mietteliään näköisenä. Sitten hänen suupieliinsä ilmestyy veikeä hymy. Suupielet alkavat nykiä, ja mies myhäilee huvittuneena. Äkkiä hän räjähtää mielipuoliseen nauruun. Silmät valuvat solkenaan pyhää vettä, siivet räpistelevät sinne tänne ja sädekehä pyörii pään päällä kahdeksikkoa. Ajan myötä hän rauhoittuu, kuivaa silmänsä, laittaa sädekehän ojennukseen ja alkaa puhua:

AS: No voi helevata noita sun juttujas! Täähän on loistava! Aivan mahtava! Siis ajattele: ensiks on olemassa SKP, jossa tappelee duunarisiipi ja kulttuuriakateeminen stalinistisiipi. Sitten duunarisiipi saa stalinistit aisoihin, mutta ne murjottaa, ja 1980-luvulla lähtevät läiskimään. Sitten SKP näivettyy ja perustetaan Vasemmistoliitto, johon ne samat hörhöt sitten liittyvät takaisin, mitä nyt muutamat hörhöt menee sinne vihreisiin. Sitten asiakseen ja taidolla hässitään puolueen asiat niin, että menestys romahtaa, ja duunarisiipi kyllästyy ja häipyy. Nyt valta on hörhöporukalla, ja olis mahdollista tehdä just semmonen puolue ja just sellaista politiikkaa, mistä taistolaiset aikanaan haaveilivat. Taistolaiset ovat voittaneet. Ja miten ne juhlii voittoaan? Ampuvat itseään päähän ja muuttavat itsensä Kokoomuksen piirijärjestöksi. Ja nyrpistelevät nenäänsä posliinikuppi kourassa pikkurilli pystyssä sille duunariporukalle, kun se puhuu rahvaanomaisia. Upeeta!

TS: Sinä siis oikeasti tykkäät siitä?

AS: Ja ihan kybällä tykkäänkin! Tajuatko, sinä olet kirjoittanut jutun, jossa Koskelan Akseli muuttaa itsensä vapaaehtoisesti ruustinna Ellen Salpakariksi. Minä luulen, että alakerran firman Lusifeeruskin ihastuu tähän, ostaa Taivaalta elokuvaoikeudet ja näyttää sitä O.W. Kuusiselle helvetissä non-stoppina. Vaan kyllä sun pitää tehdä tähän pieni lisäys, kun tätä aletaan mainostaa, eli mainostetaan tätä ”tragikomediana, johon liittyy vahvoja scifi-elementtejä”. Koska eihän elävässä elämässä tämmöistä mitenkään voisi sattua. Vaan kyllä täytyy sanoa, että lihallinen maailma menetti sinussa melkoisen kirjailijan.

TS: Eipä siinä muuta kuin panen tuulemaan. Mutta en kiireellä. Täällä kun tuo aika ei lopu kesken. Vietetäänkös vielä hetki aikaa epäpoliittisemmissa merkeissä?

AS: Vaan ilman muuta.

Napsauttaa sormiaan ja kuolemassa lujan ystävyyden löytäneitten tovereitten viereen ilmestyy jääkaappi.

AS: Otapa meille jääkaapista kaljaa, niin aletaan kattoo krikettiä. Intian liigassa alkaa hetikohta ottelu Delhi Giants vastaan Hyderabad Heroes.

TS: Krikettiä?

AS: Joo, Mahatma Gandhi kävi mulla kylässä pari maan vuotta sitten ja turistiin siinä aikamme. Se kun on intialainen, niin se oli kovasti innostunut kriketistä. Minä oon sen jälkeen seuraillut tuota Intian liigaa, että pääsisin perille lajin pauloista. En minä kyllä vieläkään saa siitä mitään tolkkua, mutta niin kuin sanoit, niin aikaahan täällä on.

TS: Jaa. No eihän siinä muuta sitten kuin mailat mäiskimään ja hilat kumoon.

'
'
'

Vielä lisäys, eli mainos: blogin linkkilistalle on lisätty Ammattisotilas-blogi. Jos lukija on kiinnostunut maanpuolustuksesta, niin suosittelen vilkaisemaan.