IDEAPUUROA LAUTASELLE

Niin Hotelli Yrjöperskeleen respassa kuin valistuneessa lukijakunnassani ollaan hyvin perillä siitä, että mediamme on ottanut pyhäksi tehtäväkseen valistaa katajaista kansaamme, että siihen ei tarttuisi kansallismielisyyden rikkiä röyhtäilevä piru. Valistustehtävässä on menossa nopeasti laskettuna jo valistuskirjoitus numero montakytkuustuhattakolmesataaviisi (kiitos taas Roopelle valppaasta mediaseurannasta), ja valistusvuorossa on Savon Sanomat, eli synkässä Savossa tuttavallisemmin Mullikka. Mullikka on huolissaan (enpä olis arvannukkaan) siitä, että Itä-Suomessa ei ole tarpeeksi maahanmuuttajia, eikä niitä, piru vie, edes taideta haluta tarpeeksi, ja tämä johtaa sitten itäsuomalaisten heimojen kertakaikkiseen kuihtumiseen.

Kirjoituksessa ihaillaan Ruotsia, sillä siellä muualta tulleita on jo joka kymmenes, kun taas Itä-Suomessa ei niitä ole edes kahta prosenttia. Kirjoittaja muistuttaa karttuisen käsityskyvyn omaavaa lukijaa siitä, että svedut heiluttelevat urheilukilpailuissa sinikeltaista lippua kaikilla ihonväreillä ja tämähän on tietysti se olennaisin asia, miksi itäsuomalaistenkin tulisi lämmetä maahanmuuttoon. Tiettyjä ikävämpiä juttuja sanotaanko vaikka Malmöstä ei kirjoittaja muista, mutta suuressa innossa muisti saattaa pätkiä ja tietyt epäolennaisuudet tuppaavat herkästi unohtumaan. Sattuuhan sitä. Mikä minä olen siitä mutisemaan. Saattaahan mullekin käydä niin, että jos menen kokopuku päällä pienessä ohranjyvässä vessaan, niin unohdan perusasiat, kaivan kravatin esille ja lasken housuihini.  

Mutta näissä alituisesti toistuvissa valistuskirjoituksissa on jatkuvasti se logiikka, että maahanmuuttaja, ja ennen kaikkea etnisesti oikeasta suunnasta tuleva maahanmuuttaja on itsessään voimavara, joka kuntaan tullessaan ropsauttaa yhteiseen kassaan huomattavan määrän riikintaalereita. Tämän logiikan mukaan etnisestä ryhmästä X tuleva maahanmuuttaja, joka toimii projektityöntekijänä ja pyrkii ratkomaan ongelmia, joita ei olisi olemassakaan, jos etninen ryhmä X ei olisi Suomeen koskaan tullutkaan tekee sekä tuottavaa että välttämätöntä työtä. Lisäksi tietysti etnisestä ryhmästä X tuleva henkilö automaattisesti saa aikaan sisäsiittoisissa itäsuomalaisissa jonkunlaisen henkisen heräämisen ja valistuksen tilan.

Niin, työtä. Työtä niin. Työvoimaa. Työntekijöitä. Työpaikkoja. Työstähän tässä on kyse. Itä-Suomen maakunnat eivät näivety maahanmuuttajapulan vuoksi, vaan siksi, että siellä ei ole työtä. Katsotaanpas tuoreimmat tilastot:

Pohjois-Savo:   - työttömiä työnhakijoita 12.709 - avoimia työpaikkoja 942

Etelä-Savo:   - työttömiä työnhakijoita 8.000 - avoimia työpaikkoja 400

Pohjois-Karjala:   - työttömiä työnhakijoita 11.679 - avoimia työpaikkoja 418  

Tietysti sopivalla tavalla tiedostavan maailmankatsomuksen omaavalle ihmiselle tämä cocktail korjataan sillä, että Itä-Suomeen väen väkisin hankitaan huomattava määrä verorahoilla eläviä maahanmuuttajia siksi, että Itä-Suomeen täytyy saada huomattava määrä verorahoilla eläviä maahanmuuttajia plus ehdottomasti tarvitaan viranomaispäätöksellä julistettua pakkosolidaarisuutta ja pakkomäärättyä lähimmäisenrakkautta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät lähimmäisenrakkautta tavallista itäsuomalaista heppua kohtaan osoita.

Tavallinen tyyppi lähinnä tuumii, että ongelmana ei varmaankaan ole maahanmuuttajien puute, vaan työn puute. Tiedostavalle ihmiselle tämä ei ole minkäänlainen ongelma, sillä hänelle tärkeintä ei ole aine, vaan idea. Maahanmuuttajien vaatiminen myös Itä-Suomeen on heidän mielestään kaunis idea, siitä on kiva puhua ääneen ja niitä mukavia lauseita on kivaa makustella suussaan, vähän niin kuin hyvää konjakkihömpsyä. Idea itsessään on tärkeintä, ja mikäli todellisuus ei kohtaa ideaa, on vika tietenkin todellisuudessa.

Oman, tietysti rajoittuneen näkemykseni mukaan minulle tästäkin valistuskirjoituksesta tulee mieleen tilanne, jossa kouluruokailu hoidetaan uuden, edistyksellisen menettelytavan mukaan. Siinä oppilaat istuvat pulpeteissaan ja heillä on edessään lautanen, jossa ei ole puuroa. Puuron sijaan opettaja puhuu heille puuron ideasta käsitteellisellä tasolla ja oppilaitten tulee tajuta, että idea ja ihanne on itsessään ainetta tärkeämpi. Näin ollen oppilaat sitten alkavat siirtää tyhjää lusikkaa tyhjältä lautaselta tyhjään suuhun. Kenenkään maha ei täyty, mutta ideaa esitelleellä opettajalla on niin hyvä ja lämmin mieli. Ja jos joku pikkupilteistä sattuu toteamaan, että ei tällä ideapuurolla nälkä lähtenyt eikä edes siirtynyt, hän saa jälki-istuntoa ja joutuu rehtorin puhutteluun.  

Mullikan kirjoitushan on sinänsä melko tavallista perussettiä, mutta löytyihän siinä sinänsä yksi uusikin (joskaan ei ihan uniikki) näkemys, eli:

Itä-Suomen maakuntien väkilukutilastot todistavat vääjäämättömästi, ettei Savon ja Pohjois-Karjalan väestö kykene enää uusiutumaan ja lisääntymään ilman ulkopuolista apua.  

Lisääntymään? Tässähän tulee mieleen, että haluaako kirjoittaja jotain rodunjalostusta, mikä kumminkin on fasistisena demonisoitu jo aikaa sitten. Ehkä kyseessä oli puhdas hupsis, mene ja tiedä. Muistuttaisin kuitenkin kirjoittajaa, että kyllä itäsuomalaiset osaavat lisääntyä jatkossakin ihan omin neuvoin, lisääntyminen kun tapahtuu panemalla eikä puhumalla. Se, mikä itäsuomalaisia varmaan huolettaa, on se, että se jälkikasvu varmaankin pitäis ruokkiakin, ja siinä ei auta se, että paikkakunnalle asiasta tehden raijataan huoltosuhdetta heikentäviä maahanmuuttajia. Vaikka se ideana aikaansaisi tiedostavalle kirjoittajalle niin hyvän ja lämpimän mielen.

Tämähän olis siis suomalaisten valistusprojektin osa montakytkuustuhattakolmesataaviisi. Tällä kertaa valistusta harjoitti Savon Sanomat eli Mullikka. Huomenna Helsingin Sanomat, Kaleva, Keskisuomalainen tai Turun Sanomat. Idea näissä kaikissa valistuskirjoituksissa on se, että niin itä-, länsi-, pohjois- kuin eteläsuomalaisenkin kannattaa unohtaa aine ja keskittyä ideaan.

Rakasta, kärsi ja unhoita. 

PS: Kiitokset Jaska Brownille tietokoneavusta. Tää uusi Bloggerin käyttöliittymä on, no, sanonko mä mistä.