IRRALLINEN SAAREKE

Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen avautui tuoreeltaan ja totesi varsin selkeästi että nyt on jätkät pian perse kentässä jos ei touhu muutu. Hyvä että myös normaalisti kaiken kiltisti nielevän sotavaltion puolelta avaudutaan ja annetaan soraääniä jatkuvista leikkauksista.

Selväähän on, että Puheloisen puheen tiimoilta löytyy sitten syvän tiedostavaa vasta-avautumista, jota prototyyppinä edustaa vasemmistoliiton Annika Lapintie. Sehän ei ole uutinen, että Annika ruoskii sotavaltiota, sillä se on yksi annikoitten tehtävänkuvista, ja jos annikat eivät niin tekisi, niin eihän maailma olisi enää edistyksellisellä mallillaan.

Yksi noitten annikoitten yleinen harhakuva on se, että eihän ns. syvän rauhan aikaan aseita kannata ostaa. Ostetaan sitten, jos tilanne kiristyy. Kun on vaan niin, että ns. harmaassa vaiheessa ei niitä aseita enää välttämättä saa, ja lisäksi sanotaanko vaikka uuden pst-ohjusjärjestelmän käyttöönotto ei tapahdu niin, että poistetaan laukaisin tehdaspaketista, viskotaan suojastyroksit mäkeen, luetaan puolen sivun mittainen käyttömanuaali, loksautetaan puikko paikoilleen ja tömäytetään tankki taivaalle.

Sotilasasioissa minua lahjakkaammat voivat jatkaa rautalangan vääntämistä annikoille. Tai tässä tapauksessa tarvittaisiin ehkä ratakiskoa. Itse yli-ikäisenä reserviläisenä mietin yhtä Lapintien lausetta:

Armeija ei saa olla muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke, vaan myös sen on osallistuttava yhteisiin talkoisiin, kun taloussuhdanteen vuoksi etsitään säästöjä.

Ja tämähän pistää miettimään. Ensinnäkin tuohan sisältää väitteen, että armeija ei ole osallistunut näihin säästötalkoisiin. Ja toiseksi, mietitään termiä ”muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke”. Sotavaltiossahan palvelee joka vuosi suurin osa suomalaisesta miespuolisesta ikäluokasta. Ja he kaikki aloittavat alokkaana samalta viivalta, täysin riippumatta siitä, minkälainen heidän taustansa on.

Ja sotavaltiolla toimiva kantahenkilökunta on myös aloittanut alokkaana. Myös kenraali Ari Puheloinen on ryynännyt mopona niin kuin kuka tahansa Matti Virtanen. Tätä kautta hänellä on varsin hyvä kuva siitä varsinaisesta työstä mitä sotavaltiolla tehdään. Puolustusvoimien esimiehet eivät tule jostain sivusta, sopivan oppiarvon ja poliittisen mielipiteen omaamisen perusteella. Kun taas esmes poliisin ylijohtaja ei ole poliisi.

Puolustusvoimat ovat osa julkista sektoria, niin kuin siviilipuolikin. Mitenkäs siviilipuolella toimitaan?

Siviilipuolella johtotehtäviin valitaan sopivan oppiarvon ja sopivat mielipiteet omaavia henkilöitä, joilla ei tarvitse olla minkäänlaista kosketuspintaa siihen suorittavaan työhön, jota hänen edustamansa julkishallinnon osa-alue edustaa. Siviilipuoli myös palkkaa härskisti täysin tarpeetonta uusrälssiä eli esim. projektipäälliköitä, projektisuunnittelijoita, projektikoordinaattoreita, projektisihteereitä, projektitutkijoita, erityissuunnittelijoita, kehittämiskonsultteja ja johtavia neuvojia.

Näitten tyyppien työ on suorittavaan tasoon nähden hyvällä tuurilla plus miinus nolla ja huonolla tuurilla huomattavasti työtä hidastavaa ja vaikeuttavaa. Ja näitten tyyppien palkka tietysti on pois suorittavalta tasolta, jota varten julkinen sektori yleensäkin on perustettu. Leikkaukset toiminnasta kohdistuvat tietysti pääosin suorittavalle tasolle. Tätä asiantilaa ei siviilipuolella, ainakaan sen johtotasolla mitenkään kyseenalaisteta, vaan näin on, näin kuuluu olla ja näin tulee olemaan jatkossakin.

Minähän olen suorittavan tason työntekijä, joten minulla jää ehkä hahmottamatta ns. suuret linjat. Lisäksi en ehkä tajua kaikkia asiaan liittyviä yleisinhimillis-edistyksellis-höpedätiivisiä seikkoja. Tämän lisäksi olen tietysti hieman tyhmä. Ehkä siksi uskallankin esittää kysymyksen:

Kumpi noista julkisen sektorin osa-alueista oikeastaan on ”muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke”?