SISÄINEN UHKAKUVA

Suojelupoliisin komisario Urmas Mälvälä istui toimistotuolissaan, poltteli tupakkia ja tuijotti vastapäiseen seinään. Mälvälää vitutti. Mälvälällä oli käsissään sisäministeriön tekemä ”Väkivaltainen ekstremismi Suomessa”-tilannekatsaus. Tilannekatsaus oli virallinen versio, joka laskettiin julkisuuteen. Mälvälä oli johtanut ns. vaihtoehtoista tutkintaryhmää, joka oli myös antanut oman raporttinsa. Ryhmä oli koostunut kokeneista poliiseista, jollainen Mälvälä itsekin oli. Vaihtoehtoisen ryhmän raportti oli päätetty jättää julkaisematta, ja se oli määrätty hävitettäväksi. Kukaan tutkintaryhmään osallistunut ei saisi levittää sitä julkisuuteen irtisanomisen sekä vielä vakavampien seurausten uhalla.

Mälvälä katseli vielä vaihtoehtoista tilannekatsausta, ja luki sen vielä kertaalleen:

*

SISÄMINISTERIÖ: VAIHTOEHTOINEN SISÄISEN TURVALLISUUDEN TILANNEKATSAUS

1. Viralliset uhkakuvat

Virallisena uhkakuvana pidetään tällä hetkellä niin äärioikeistolaista kuin äärivasemmistolaista liikehdintää. Ääri-islamilaista liikehditää ei virallisesti pidetä uhkana, sillä sen uskotaan kohdistuvan lähinnä muihin eurooppalaisiin valtioihin. Käymme läpi tässä näitä virallisia uhkakuvia.

1.1. Äärioikeistolainen liikehdintä

Äärioikeistolainen liikehdintä on tällä hetkellä ja mitä varmimmin tulevaisuudessakin keskustelua internetissä, tarrojen liimaamista ja lehtisten jakamista. Jossain kojuilla mahdollisesti tapahtunutta tönimistä ei voi pitää kovin suurena terrorismiuhkana. Niin sanotut skinheadit ovat taas lähinnä väkivaltaa ihannoivia huligaaneja, joilla ei ole sen suurempaa kykyä poliittiseen järjestäytymiseen ja jotka etsivät tappelua tappelun takia. Skinheadeja ei myöskään pidä sekoittaa virallisessa raportissa mainittuun Suomen Vastarintaliikkeeseen, sillä vaikka se virallisen raportin mukaan luokitellaan militantiksi liikkeeksi, ei tällaisesta ole vielä minkäänlaista tosiasiallista näyttöä. Liikkeen toiminta on ollut kansankielellä sanottuna puhua mälkyttämistä.

1.2. Äärivasemmistolainen liikehdintä

Tällä hetkellä vielä vaarattomampi kuin äärioikeistolainen liikehdintä. Äärioikeistolaiseen liikehdintään kuuluu armeijan käyneitä ihmisiä jotka myös kykenevät tarvittaessa hyvin organisoituneeseen toimintaan, mutta tämä toiminta tapahtuu lähinnä normaalina poliittisena toimintana.

Äärivasemmistolaiset ”ekstremistit” taas lähinnä koostuvat elämysmatkailijoista ja leikkipartisaaneista, jotka harjoittavat aktivistielämysmatkailua turvallisissa olosuhteissa, joista ei seuraa mitään seuraamuksia, johtuen ymmärtävästä ja kovista toimenpiteistä pidättyvästä järjestysvallasta. Viime aikoina tämänkaltainen elämyspartisaanitoiminta on itse asiassa vähentynyt Suomessa, mutta esim. naapurivaltiossa Ruotsissa se on voimissaan ja voidaan todeta, että se toimii jopa virallisen Ruotsin suostumuksella, samaan aikaan kun puhtaasti poliittisin keinoin toimivia ryhmittymiä, kuten Ruotsidemokraatit ollaan yrittämässä eristää kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ulkopuolelle.

Vaihtoehtoinen sisäisen turvallisuuden ryhmä esittää, että mikäli Ruotsin kaltaista äärivasemmistolaista toimintaa alkaa Suomessa esiintyä, siihen pitää suhtautua huliganismina, johon laissa kyllä löytyy keinot, ja keinoja täytyy käyttää ankarimman jälkeen. Yhden poliittisen ryhmittymän väkivaltaa ei voi hyväksyä millään verukkeella.

1.3. Islamilainen terrorismi

Oikea uhka, johon täytyy suhtautua äärimmäisen suurella vakavuudella. Kansainväliseen terrorismiin millä tahansa tavalla sotkeutuneet ulkomaitten kansalaiset kuin myös Suomen kansalaisuuden saaneet ihmiset tulee karkoittaa Suomesta, ja Suomen kansalaisuuden saaneilta henkilöiltä tulee perua Suomen kansalaisuus. Tämä siksi, että virallisen Suomen täytyy osoittaa kansalaisilleen, että se suhtautuu vakavasti suomalaisten turvallisuuteen.

2. Todelliset uhkakuvat

Todelliset uhkakuvat Suomen sisäiselle turvallisuudelle tulevat tavallisista Suomen kansalaisista, miehistä ja naisista. Uhkakuva on tosi, jos se päästetään tapahtumaan, mutta sen voi estää hyvin helposti. Uhkakuvat koostuvat seuraaavista osioista:

2.1. Suomalaisten kyky organisoituun väkivaltaan
2.2. Suomalaisten perusteet organisoituun väkivaltaan
2.3. Uhkakuva
2.4. Kuinka organisoitu väkivalta ennaltaehkäistään
2.5. Johtopäätös

2.1. Suomalaisten kyky organisoituun väkivaltaan

Kun ennakoidaan mahdollista sisäistä väkivaltaa, on tietenkin ensimmäisenä kartoitettava, että onko väkivaltaan mahdollisuutta ja onko olemassa ihmisiä, joilla on kyky tehdä organisoitua ja järjestelmällistä väkivaltaa. Tämä on huomattavasti tärkeämpää kuin tahto, sillä vaikka esimerkiksi roolileikkiä leikkivillä vasemmistolaisilla saattaisi olla huomattavakin tahto tehdä organisoitunutta väkivaltaa, niin heillä ei ole siihen kykyä.

Sen sijaan tavallisilla suomalaisilla on siihen kyky. Suomalaisista miehistä suurin osa on käynyt varusmiespalveluksen, jonka myötä he ovat oppineet organisoituneen sotilaallisen toiminnan. Samoin suomalaiset ovat työelämässään tottuneet tiettyyn järjestelmällisyyteen ja komentoketjuun. Suomalaisilla on edelleenkin kyky organisoituun ja järjestelmälliseen väkivaltaan.

2.2. Suomalaisten perusteet organisoituun väkivaltaan

Niin kuin tiedetään, suomalaiset ovat hyviä ja lauhkeita hallintoalamaisia. Suomalaiset mieltävät olevansa mukana yrityksessä nimeltä Oy Suomi Ab, joka toimii suomalaisten edunvalvontakoneistona. Suomalaiset myös tietävät, että mitään muuta suomalaisten puolesta toimivaa edunvalvontakoneistoa ei ole olemassa. Tähän mennessä suomalaiset ovat voineet luottaa tähän edunvalvontakoneistoon.

Nyttemmin tilanne on muuttunut. Niin taloudellisesti kuin yhteiskunnallisesti. Taloudellisella puolella suomalaiset ovat joutuneet EU:n myötä maksumiehiksi Etelä-Eurooppalaisille taloutensa tuhonneille valtioille. Yleinen näkemys Suomessa on, että meillä ei pienenä, raaka-ainevaroiltaan köyhänä ja pohjoisena valtiona ole tähän velvollisuutta, mutta virallinen Suomi vaatii tätä heiltä antamatta sen kummempaa perustelua.

Vielä suurempi yhteiskunnallista epävakaisuutta aikaansaava tekijä on nykyinen virallisen Suomen ylläpitävä maahanmuuttokoneisto ja sen myötä ylläpidettävä Suomen ja suomalaisten aliarvostaminen. Suomalainen media pyrkii mitätöimään niin Suomen kuin suomalaiset sekä heille tärkeät arvot, ja unohtaa, että nämä tavalliset suomalaiset elättävät sen median, joka pyrkii tekemään suomalaisista keinotekoista maailman hylkiökansaa, jota ei ole edes olemassakaan.

Turvapaikkapolitiikkamme on yhteiskuntarauhaa uhkaava tekijä. Jos Afrikasta, varsinkin Somaliasta, sekä Lähi-Idän maista tänne saapuu turvapaikanhakija, hänelle on taattu pysyvä oleskeluoikeus, vaikkei turvapaikkahakemusta nähtäisi aiheelliseksi. Tämä niin sanotun suojeluntarpeen pohjalta. Tämä kasvava maahanmuuttajaryhmittymä maksaa suomalaisille huomattavan määrän rahaa, jota taas suomalaisen julkishallinnon suomalaisten ihmisten hyvinvointia ylläpitävältä suorittavalta puolelta jatkuvasti vähennetään ja lisäksi tämän maahanmuuttajaryhmittymän edustajat syyllistyvät jatkuvasti huomattavaan määrään väkivalta- ja seksuaalirikoksia.

Oikeuslaitoksemme tuomitsee nämä rikoksentekijät mahdollisimman lieviin tuomioihin, ja suomalainen media pyrkii salaamaan näitten maahanmuuttajien tekemät rikokset kertomalla lähinnä niin, että rikoksen teki ”nuori mies”.

2.3. Uhkakuva

Suomalaiset ovat kykeneviä organisoituun ja hyvin tehokkaaseen väkivaltaan. Kun puhutaan tavallisista suomalaisista, ei ole odotettavissa mitään väkivaltaisia mielenosoituksia. Ne ovat ehkä Etelä-Eurooppalainen tai arabimaitten tapa. Ne ovat hieman niin kuin paineenpoistoventtiili höyrypannussa. Suomalaisilla ei tällaista venttiiliä ole. Suomalaisilla paine purkaantuu niin, että höyrypannu halkeaa.

Mitä todennäköisintä on, että tavalliset suomalaiset tilanteen kiristyessä muodostavat alueensa suojeluun keskittyviä paikallisia yhteenliittymiä. He eivät järjestä mielenosoituksia. Mikäli jossain pienessä kunnassa olevan vastaanottokeskuksen ns. turvapaikanhakija syyllistyy raiskaukseen tai pahoinpitelyyn, hän yksinkertaisesti katoaa. Häntä ei koskaan löydetä.

Samoin on pelättävissä, että tavalliset suomalaiset alkavat mieltää niin virkakoneiston kuin poliisin vihollisenaan. Suomalaiset ovat aina olleet hyviä hallintoalamaisia. Tämä johtuu siitä, että he mieltävät olevansa osa koneistoa, joka toimii heidän hyväksensä. Asia on pikku hiljaa muuttumassa ja muutos voi näkyä siten, että suomalaiset alkavat mieltää virkakoneiston vihollisenaan. Ja ajattelu voi siirtyä, tai se on jo olemassa niin poliisin kuin puolustusvoimien henkilökunnassa, sillä he eivät välttämättä miellä maan nykyistä linjaa sellaiseksi, jota he ovat alunperin työssään sitoutuneet puolustamaan.

Jos puhutaan suomalaisten tavasta olla hyviä hallintoalamaisia, niin maahan tulleitten ulkomaalaisten silmissä tämä voi näkyä lammasmaisuutena. He näkevät suomalaiset pelokkaina, alistuvina, periksi antavina ja luovuttavina ihmisinä. Ruotsissa tämä näkyy jo paljon selvemmin kuin Suomessa. Tämä on ulkomaalaisten silmissä ymmärrettävää, sillä he tulevat aivan toisenlaisista yhteiskunnista. Heillä ei ole tietoa Suomen historiasta ja siitä, minkälaiseen organisoituun ja äärimmäisen tehokkaaseen väkivaltaan suomalaiset pystyvät. Suomalaiset vaikuttavat heistä lammasmaisilta. Tämä johtuu siitä, että suomalaiset kunnioittavat lakia. Heillä ei ole käsitystä siitä mihin suomalaiset tarvittaessa pystyvät. Tavalliset suomalaiset eivät tarpeen tullen muodosta hetken mielijohteesta toimivia gangsterilaumoja, vaan organisoituneita suojeluskuntia.

2.4. Kuinka organisoitu väkivalta ehkäistään

Organisoitua väkivaltaa ei estetä poliisitoimin eikä hallinnollisilla päätöksillä. Organisoitu väkivalta estetään vain siten, että palautetaan kansalaisten luottamus hallintokoneistoon. Tähän tarvitaan poliittisia toimenpiteitä, jotka koostuvat kahdesta osiosta:

Ensimmäinen osio: Suomen poliittisen johdon tulee mieltää olevansa nimenomaan suomalaisten edunvalvontakoneiston edunvalvojia, ja ottaa huomattavasti tiukempi linja EU:n aikaansaamiin maksu- ja takuuvelvotteisiin.

Toinen osio: Suomen tulee ottaa huomattavasti tiukempi kanta maahanmuuttoasioihin, rangaista täällä olevia maahanmuuttajia heidän tekemistä rikoksista niin paljon kuin lain sallima rangaistusskaala mahdollistaa ja tämän jälkeen karkoittaa heidät pysyvästi. Lisäksi median tulisi hyvin vahvasti miettiä, onko aivan järkevää harrastaa suomalaisten ja suomalaisuuden äärimmäistä mitätöimistä ja ala-arvoistamista. Työryhmämme mukaan mielenterveyspotilastakaan ei kehoteta halveksimaan itseään, vaan etsimään itsestään positiivisia puolia.

2.5. Johtopäätös

Työryhmän mielestä suurin Suomen sisäisen turvallisuuden uhka on suomalainen poliittinen ja virkamieskoneisto sekä suomalainen media, jotka, ehkä tyhmyyttään ja tietämättömyyttään sekä omia epärealistisia unelmia ylläpitäen pyrkivät suistamaan Suomen sisällissotaan.

*

Komisario Urmas Mälvälä laittoi printatun muistion silppuriin. Niin kuin käskettiin. Sen jälkeen hän siirtyi tietokoneelleen, jossa hänellä oli vielä muistio tiedostona. Hän lähetti sen vanhalle tuttavalleen Antero Lärväselle. Eiköhän Antero sen jossain muodossa julkaisisi. Johan Urmaksella oli ikääkin 58 vuotta. Eiköhän Huitsinnevadassa joitain vartijanhommia löytyisi. Eläkettä odotellessa.