Rooma, toukokuu 2013, Voiton Päivä
Italian Fasistisen Tasavallan pääkomissaari Nitto Stradella istahti mukavaan nojatuoliinsa, kaatoi itselleen lasillisen grappaa, otti tukevan moukun ja ähkäisi tyytyväisenä. Mennyt päivä oli ollut raskas, mutta antoisa. Hän oli ollut Voiton Päivän juhlallisuuksissa ensimmäistä kertaa Italian pääkomissaarina. Hän ja muut komissaarit olivat ottaneet vastaan sotilasparaatin ja sen jälkeen käyneet viemässä kukkaseppeleen edesmenneen ja arvostetun Italian pitkäaikaisen johtajan Benito Mussolinin mausoleumiin.
Benito Mussolini, tunnettu myös arvonimellä Il Duce, oli kuollut pitkäaikaiseen sairauteen vuonna 1950 ja hänen hautajaisiinsa oli osallistunut miljoonien italialaisten ohella kaikki maailman merkittävimmät johtajat. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin oli pitänyt pitkän puheen, jossa hän ylisti Mussolinin ja Italian kansan osuutta maailmaa terrorisoivan natsismin kukistamisessa. Muistettiin, että Mussolini oli aluksi ollut Hitlerin liittolainen, mutta järkytyttyään puolalaisten kohtelusta vuonna 1939 hän oli aluksi luotsannut Italian tiukalle puolueettomuuslinjalle ja sodan loppuvaiheissa johtanut Italian armeijan voitokkaaseen taisteluun saksalaisia vastaan ja samalla vapauttanut Slovenian kansan.
Niin ainakin virallinen versio asiasta kertoi. Stradella tiesi asian tarkemman laidan. Ensimmäistä kertaa hän oli kuullut sen isoisältään, sotasankarilta, joka oli lentänyt Savoia-Marchetti SM.79-pommikonetta ja myöhemmin noussut korkeaan asemaan fasistisen Italian valtiokoneistossa.
Tosiasiassa kesällä 1940 Mussolini oli lumoutunut saksalaisten nopeasta menestyksestä ja halusi Italian nappaavan palan kakusta. Mitä suuremman, sen parempi. Mussolini oli haaveillut uudesta Rooman imperiumista. Mutta toisin kuin yleisesti luultiin, hänen yksinvaltansa ei ollut täysin ehdoton. Oli olemassa voimaryhmä, johon kuului korkeita Italian armeijan upseereita ja teollisuuden edustajia.
Voimaryhmän edustajat olivat miettineet keskenään Italiassa tapahtunutta kehitystä ja mahdollisen sodan pelottavia seuraamuksia maalle. He olivat kaikki samaa mieltä, että Italian talous oli fasistisessa komennossa kehittynyt ripeästi ja fasistinen komento oli myös sitä, mitä sinänsä varsin hällävälistinen Italian kansa kaipasi. Sota uhkaisi kaikkea saavutettua ja ennen kaikkea se uhkaisi fasistisen yhteiskuntajärjestelmän olemassaoloa.
Voimaryhmään otettiin mukaan jäseneksi nuori Aldo Moro, jonka Mussolini oli ottanut suojatikseen ja jonkinlaiseksi oppipojaksi. Nuoruudestaan huolimatta Moro oli erittäin älykäs poliittinen ja hallinnollinen huippulahjakkuus, ja kävi ilmi, että hän jakoi voimaryhmän käsitykset. Näin ollen voimaryhmä katsoi ajan olevan kypsä asian esittämiseen Il Ducelle.
Mussolinille tehtiin yksityiskohtaisesti, ala alalta, aselaji aselajilta selväksi, että Italian armeija ei kerta kaikkiaan täytä niitä vaatimuksia, mitä laajamittainen hyökkäyssota edellyttää. Armeijan kalusto oli liian vanhentunutta eikä sotateollisuus vielä pystynyt vastaamaan tarpeeseen. Oli myös varsin epävarmaa, kuinka italialaiset sotilaat olisivat innostuneet valloitussotiin vieraissa maissa. Ei Abessiniankaan sinänsä voitollista operaatiota voinut suurena menestyksenä pitää. Ja vaikka Saksan aseet näyttivätkin tällä hetkellä voittamattomilta, ei sodan lopputulosta voinut vielä millään muotoa ennustaa.
Myös toisin kuin luultiin, Mussolini ei ollut teatraalisista esiintymisistään huolimatta niin täynnä itseään kuin ulkomailla kuviteltiin. Esiintymiset olivat showta, mutta tässä tapaamisessa ei ollut yleisöä eikä kameroita. Mussolini pystyi kyllä kuuntelemaan, keskittymään ja harkitsemaankin. Pelättyä raivokohtausta ei tullut. Sen sijaan, oltuaan jonkun aikaa aivan hiljaa, Mussolini nousi, alkoi kävellä hiljakseen ympäri huonetta ja puhui melko vaisulla äänellä, josta puuttui kaikki Il Ducelle tyypillinen mahtipontisuus.
- Hyvät ystäväni. Olen toki miettinyt näitä asioita itsekin. On hyvä, että kuulen varmistuksen juuri teiltä. Se tekee asian minulle helpommaksi, vaikka vaikeaa tämä on. Unelmani on ollut saavuttaa Italialle mennyt loisto, voima ja kukoistus takaisin. En kiistä sitä. Siksi se, mitä aion seuraavaksi sanoa, repii sieluni kappaleiksi.
- En voi antaa henkilökohtaisen unelmani mennä Italian kansan, valtion ja fasistisen järjestelmämme turvallisuuden edelle. En voi asettaa uhanalaiseksi sitä, mitä olemme tehneet vuodesta 1923 lähtien. Siksi minun on katsottava totuutta silmiin, ja hyväksyttävä se tosiasia, että en elinaikanani tule koskaan näkemään uutta Rooman valtakuntaa. Me emme tule osallistumaan sotaan Saksan liittolaisina. Emme ainakaan tässä vaiheessa.
- Mutta valitettavasti on hyvin todennäköistä, että jossain vaiheessa meiltä ei ehkä kysytä, haluammeko sotaa vai ei. Siksi meidän täytyy voittaa aikaa. Aion pitää Italian puolueettomana. Me voimme käydä kauppaa sodan molempien osapuolten kanssa. Se antaa meille sekä aikaa, että tarvittavia lisäresursseja kehittää sekä materiaalista valmiuttamme, joukkojemme koulutusta ja sotateollisuutemme kestokykyä. Italian armeijan tulee keskittyä puolustamaan Italiaa. Olen varma, että sota tulee leviämään myös Balkanille, ja jotta emme edes vahingossa tule sotkettua siihen, määrään joukkomme vedettäväksi pois Albaniasta.
- On selvää, että Hitler saa raivokohtauksen kuultuaan päätöksestäni, mutta ei hänkään halua ylimääräistä rintamaa tässä vaiheessa. On mahdollista, että jossain vaiheessa niin Neuvostoliitto kuin Yhdysvallatkin tulevat sotaan mukaan, ja silloin Hitlerillä on kädet täynnä töitä ilman meitäkin. Olen tästä pahoillani, ja tunnen itseni selkäänpuukottajaksi, sillä arvostan Hitleriä ja saksalaista kansallissosialistista järjestelmää suuresti. Onhan siitä sentään melkoinen osa kopioitu meiltä. Mutta tässä vaiheessa meillä ei ole muuta mahdollisuutta. Meidän on voitettava aikaa kolme – neljä vuotta. Siinä vaiheessa kyntemme ovat huomattavasti terävämpiä. Toimeen siis.
Mussolinin ennuste piti kutinsa, ja keväällä 1941 Saksa miehitti Balkanin varmistaakseen sivustansa tulevaa idän sotaretkeä varten. Italian armeija oli puolustusasemissa Jugoslavian vastaisella rajalla ja hetken aikaa maassa pelättiin sotaa toden teolla. Saksalaiset kuitenkin jättivät Italian rauhaan, ja kun Operaatio Barbarossa alkoi, tiedettiin, että saksalaisten huomio tulisi olemaan ainakin hetken aikaa toisessa ilmansuunnassa.
Se antoi Italialle aikaa kehittää omaa puolustuskykyään. Tässä oli apuna niin amerikanitalialainen yhteisö sekä ihan rehellinen mafiakin, joitten avustuksella saatiin lisää teknistä osaamista. Luonnollisesti niin Mussolini kuin voimaryhmän jäsenet toivoivat menestystä Saksan aseille, mutta kun sota idässä pitkittyi ja Yhdysvallat liittyi sotaan liittoutuneitten puolella, he ymmärsivät, että oli aika kääntää takki kokonaan.
Lännelle riitti pitkään se, ettei Italia ryhtynyt sotaan Saksan puolella. Mutta maan johdossa oltiin varmoja, että vapaalippuja ei tässä sodassa tunnettu, ja voidakseen turvata fasistisen järjestelmän säilymisen myös sodan jälkeen, oli tarvittavat verirahat väistämättä jossain vaiheessa maksettava. Lokakuussa 1944 puna-armeija oli edennyt jo pitkälle Balkanilla ja tuolloin Mussolini katsoi ajan olevan kypsä. Voimaryhmä tuki häntä.
Italian armeija hyökkäsi rajan yli Jugoslavian puolelle. Vastassa oli saksalaisia ja unkarilaisia joukkoja. Unkarilaiset olivat varsin haluttomia, mutta saksalaiset tekivät kuitenkin kovaa vastarintaa. Saksalaisten painopiste oli kuitenkin idempänä, joten kahden kuukauden operaation jälkeen italialaiset olivat valloittaneet koko Slovenian ja edenneet Unkarin rajalle. Sen lisäksi Italian joukot olivat saaneet vallattua osan pohjoista Kroatiaa, ja etenivät Zagrebin länsipuolelle, missä ne kohtasivat puna-armeijan joukot, jotka olivat vallanneet kaupungin pari päivää aikaisemmin. Tähän italialaiset pysäyttivät hyökkäyksensä, vetäytyivät Sloveniaan ja jättivät Kroatian puna-armeijalle. Hyökkäys maksoi italialaisille yli kaksikymmentä tuhatta kaatunutta sotilasta.
Sodan loppuvaiheissa italialaisjoukot miehittivät vielä Itävallasta Tirolin ja Vorarlbergin maakunnat. Operaatio oli siinä vaiheessa lähinnä poliisitoimi, sillä siellä olevat saksalaisjoukot katsoivat viisaammaksi antautua italialaisille kuin pelätyille neuvostojoukoille tai pitkän hyökkäysvaiheen kovettamille länsiliittoutuneille.
Maailmalle levisivät valokuvat toisiaan Zagrebin laitamilla kättelevistä italialaisista ja neuvostoliittolaisista sotilaista. Ehkä niitten kuvien tuoman maineen myötä levisi myöhemmin maailmalle vielä kuuluisampi kuva Jaltan konferenssista, jossa tuoleilla istuivat vierekkäin Churchill, Roosevelt, Stalin ja Mussolini. Selvää oli, että Mussolinin osa oli olla statisti, mutta konferenssissa päätettiin silti, että Slovenia saisi jäädä Italian vaikutuspiiriin. Myös Italian Itävallasta valtaamat kaksi maakuntaa olisivat Italian miehitysvyöhykettä.
Slovenian kohdalla Aldo Moro sai Mussolinin vakuuttumaan siitä, että tuon pienen maan PR-arvo oli Italialle suurempi kuin hyöty, minkä se saisi maan liittämisestä itseensä. Italia voisi todistaa maailmalle olevansa vapauttaja, ei miehittäjä. Lisäksi Italia ei halunnut saada riesakseen kiusallisen tehokkaita partisaaneja. Slovenialaisilla itsellään ei ollut halua palata Titon johtamaan Jugoslaviaan. Neuvottelut Slovenian itsenäisyydestä aloitettiin heti sodan loputtua, ja maa itsenäistyi seuraavana vuonna. Moron arvio osoittautui oikeaksi, Italian jalomielisyys sai maailmalla suuren huomion ja maan ikävällä tavalla saksalaista vastinettaan muistuttava fasistihallinto lunasti lopullisesti paikkansa länsivaltojen joukossa.
Italia oli oveluudellaan selvinnyt sodasta melko vähällä. Se oli malttanut odottaa ja lopulta veikannut voittavaa hevosta. Voimaryhmän jäsenet, vaikka pahoillaan Hitlerin tappiosta olivatkin, kokivat, että olivat tehneet välttämättömän. Mussolinin tilanne oli toinen. Vaikka hän oli kansan keskuudessa juhlittu sankari ja maailmalla arvostettu liittoutuneitten valtionpäämies, se ei henkilökohtaisesti merkinnyt hänelle mitään. Hän tiesi tehneensä, mitä pitikin tehdä, mutta silti hän tunsi itsensä jollain lailla petturiksi ja alkoi masentua päivä päivältä aina enemmän.
Kun myös italialaiset tuomarit osallistuivat Nürnbergin oikeudenkäyntiin, vajosi Mussolini syvään masennukseen. Hän siirsi tehtävänsä Aldo Morolle, jäi eläkkeelle ja vetäytyi kokonaan pois julkisuudesta. Hän halusi seurustella lähinnä viinipullon kanssa. Kolmas kesäkuuta 1950 laskettiin liput Italiassa puolitankoon. Il Duce oli poissa.
Aldo Moro muokkasi sodasta selvinneen italialaisen fasismin teknokraattisempaan muotoon. Hän vähensi henkilöpalvontaa, julisteita, lippuja, kulkueita ja iskulauseita minimiinsä ja keskittyi siihen että sodasta hyvävointisena selvinnyt Italian teollisuus alkoi tahkota maalle maantieteellisen suuruuden sijasta taloudellista suuruutta. Hän riisui italialaisen fasismin jalasta sotilassaappaat ja laittoi tilalle tyylikkäät puolikengät ja vaihtoi univormun kokopukuun.
Moro ymmärsi myös, että Il Ducen tuli olla ensimmäinen ja viimeinen Il Duce. Näin myytti olisi miestä itseään suurempi. Tilalle hän kehitti komissaarijärjestelmän, ja otti itselleen ensimmäisenä pääkomissaarin viran. Moron Italiassa sallittiin paikallinen demokratia, mutta Roomasta annettuja yleisdirektiivejä tuli ehdottomasti noudattaa. Maassa suurinta valtaa hallussaan pitävät virkakomissaarit pitivät yllä fasistisen vallan jatkuvuutta tehokkaasti ilman demokraattisen hallintokoneiston epävakaisuutta. Moro kehitti maahan jopa jonkunlaisen sananvapauden, tarkasti määritellyissä rajoissa tietenkin. Arvostella saa, ainakin paikallistasolla, mutta yleistää ei.
Minkäänlaista Nikita Hruštšev-tyyppistä menneisyyden tuomitsemista Moro ei nähnyt tarpeelliseksi, vaan ensimmäisessä linjapuheessaan korosti, että Italian kansan tulevaisuus pohjautuu sille järkähtämättömälle työlle, mitä Il Duce oli kansan eteen tehnyt. Fasistisesta Italiasta tuli länsivalta, NATO-maa, eteläisen Euroopan talousveturi ja välimeren alueen suurin mahtitekijä. Muitten länsivaltojen puolesta tietyt Italian johdon tekemät rikokset niin omaa kuin muitakin kansoja kohtaan unohdettiin, sillä Italiakin oli taistellut sodan hävinnyttä Absoluuttista Pahaa vastaan.
Pääkomissaari Stradella tyhjensi grappalasinsa, sytytti sikarin ja jäi ajatuksissaan katsomaan seinällään olevaa Il Ducen kuvaa. Elämä on arpapeliä, tuumi Stradella. Kruuna: Abessinian teurastaja ja tuomittu hirmuvaltias. Klaava: historian suurin italialainen ja naapurikansan vapauttaja. Kysymys siitä, onko mies hirviö vai sankari on pelkkää retoriikkaa. Tärkeämpi kysymys on se, osasiko mies hypätä voittajan kelkkaan.
Stradella sammutti sikarin ja päätti vetäytyä levolle. Huomenna olisi paljon tekemistä. Radiotelevisione Italianan pitkäaikainen johtaja, se Berlusconin ääliö oli mennyt julkisissa elosteluissaan jo liian pitkälle. Saa luvan siirtyä eläkkeelle kuluvan viikon aikana. Soveliaan kuuden kuukauden kuluttua heppu saa sitten kohtalokkaan sydänkohtauksen.
Lisäksi Stradellalla olisi salainen tapaaminen kolmen EU-komissaarin kanssa. Euroopan Unionin virkamiesedustajat olivat omaksuneet Italialta komissaarijärjestelmän ja näennäisen alueellisen demokratian. He eivät olleet tietenkään vielä yhtä pitkällä kuin Italiassa oltiin. Nyt tapaamisessa oli kysymys mahdollisesta EU:n pääkaupungin siirtämisestä Brysselistä Roomaan. Fasistinen Italia ei ollut mennyt mukaan siihen maahanmuuttajaruljanssiin, mitä muualla Euroopassa oltiin harrastettu. Sen vuoksi EU:n henkilökuntaa kiinnosti kovasti pääkaupungin siirto aina levottomammaksi muuttuvasta Brysselistä rauhalliseen Roomaan.
Ennen nukahtamistaan Stradella tuumi, että eihän tämä välttämättä ollut se uusi Rooman Imperiumi, mitä Benito kaipasi, mutta olihan tyhjää parempi kumminkin.
Joulukalenteri 2024 Yhdeksastoista luukku
3 tuntia sitten
36 kommenttia:
Helvetin hyvä juttu.
Aldo Moro , kidnapattiin maaliskuussa 1976, yksi pitäaikisimmista Italian pääministereistä. Autosta löytyi, paska jätkä sinänsä, mutta...ja Vahtera kirjoittaa hyvin.
Hitto, olipa hyvä lopetus, En arvannut vaikka koitin miettiä mihin tämä liittyy.
Hyvä tarina vaihtoehtohistoriasta.
Minua kiinnostaisi kuulla Ykän versio Suomesta, jossa Mäntsälän kapina onnistui.
Tervehdys Ano1:lle, Castorille, Kumitontulle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne. Nää vaihtoehtohistoriathan ovat siitä mukavia, että ne voi tulkita jokainen haluamallaan tavalla. Itsellä oli eniten mielessä se, että valitettavasti oikeus seuraa aina voittajan miekkaa, oli se kuinka veressä hyvänsä. Jos kakkosrähinän jälkeen oltaisiin käyty tosissaan oikeutta, olisi Nürnbergin päävetovastuu ollut puolalaisilla ja syytettyjen penkillä muitakin kuin saksalaisia.
Toisaalta Kumiksenkin huomio kävi mielessä, eli mielestäni EU:n liittovaltiokehitys alkaa haiskahtaa fasismilta puolikengässä.
Tuosta Mäntsäläjutusta: minä olen kauhean huono noissa tilaustöissä. Joka tapauksessa tuumin, että hyvä että se meni poskelleen. Onnistuessaan lapualaisilla olisi ollut tarpeeksi aikaa saattaa kansa niin hajalleen, että talvisota olisi päättynyt neuvostomiehitykseen.
Ja niin kuin Castor totesikin, niin Vahteran uusin juttu oli taas silkkaa asiaa. Kuinkahan kauan Iltalehti antaa miehelle tilaa?
Piti oikein kahteen kertaan lukaista, sillä sen verran vauhdikasta oli juonen kehittely, ettei meinaa kypsempi ihminen pysyä kärryillä. Nämä "what if" jutut Ykä kyllä osaa. Jotain sillä on kyllä mielessä.....
50-luvun alussa eräs amerikkalainen kilpa-autoilija oli Italiassa matkalla kilpailupaikalle paikallisen kuskin ohjaamalla pikku Fiatilla. Paikallinen siinä ajaessaan kertoili nähtävyyksisitä vieraalleen. "Ohitamme juuri saksalaisten sotilaiden hautausmaan" mainitsi kuski. Hetken kuluttua hän seiitti, että "tuossa oikealla on brittiläisten hautausmaa." Taas köröteltiin tovi, ja sitten olikin jo vuorossa amerikkalaisten sotilaiden hautausmaa. Amerikkailainen vieras seurasi mielenkiinnolla esittelyjä, mutta kotvasen kuluttua hän ei voinut hillitä uteliaisuuttaan, vaan tiedusteli, että missäpäin se italialaisten solttujen hautausmaa sitten vuorostaan oli. Kuski heilautti kättään ja totesi, "Italialaisetko, he olivat La Casa, kotona."
Tämä on muuten tosi tarina.
Ruotsissa kevyttä toimintaa, Turkissa Erdoganin vastaista mielenosoitusta, työttömyys Euroopassa 13%...eiköhän nyt olisi aika viljasten sun muitten herätä. Musulmaaniporukoissa omat tappavat toisiaan satoja päivässä. On se kumallista ettei yhtään kivivuorelaista löydy.
Tervehdys Beckerille ja Castorille & kiitos kommenteistanne.
Becker: Pahoittelen, jos tuli vaikeaselkoinen kirjoitus. Joskus kirjoittajalla on enemmän intoa kuin ymmärrystä. Vaan tuosta tarinasta: Ei tuo ihmetytä kylläkään. Tuskinpa italialaisella perusjantterilla on ollut suurtakaan intoa lähteä tapattamaan itseään Mussolinin unelmien takia. Ja käsittääkseni Italiassa se kansallistunne ei muutenkaan ole kauhean voimakas, vaan keskittyy enempi Italian eri alueisiin. Esmes Pohjois-Italian porukat pitänevät sisilialaisia lähinnä arabeina. Tietysti jos italialaiset olisivat joutuneet alun perin käymään puolustussotaa, niin vastarinta olis varmaankin ollut astetta kovempi.
Castor: On vaan ikävä kyllä niin, että kun tarpeeksi pitkään estetään Kivivuorten toiminta, niin silloin homma siirtyykin sitten Rautajärville.
Joo, ja sitä Rautajärven touhua minäkin pelkään, kun enää ei ole sellaisia kuin Svinhufvud, nykyään on enemmän noita halosia ja muita ihmeellisiä matteja pyytämässä anteeksi. Ståhlbergiltä se Sianpääkin neuvoa kysyi.
Kuuntelin Suomalaisen rukouksen, poijaat, kovaa tavaraa!
Tervehdys, Castor. Nykyisin vaan tuo Täällä Pohjantähden Alla-asetelma on kääntynyt vähän nurinpäin. Sillon aikanaan Rautajärvi oli mies, joka vihasi vastustajiaan, ja halusi nirhata heidät. Nykyisin Rautajärvi on toimituskunnassa, politiikassa tai virkakoneistossa oleva nainen tai housunsa hukannut mies, joka saarnaa turpa kuolassa suvaitsevuutta, vihaa vastustajiaan ja vaatii, että joku muu nirhaa ne hänen puolestaan. Mikä tietysti pitkässä juoksussa saa Kivivuoren Otonkin rupattelemaan Koskelan Akselin kanssa että vieläkö sitä pitäis ruveta. Jaa mihin? No vaikka mihin.
Miks toi Musson seuraaja oli just Aldo Moro? Keitä tarjokkaita oli 40-luvulla?
Nürnberg tuomitsi natsit ja se oli oikein. Silti se oli voittajien kostotuomioistuin joka noudatti taannehtivaa lakia. Saksalla itsellään ei ollut tilaisuutta tuomita natseja. Siellä olisi saanut olla myös joku niksmannituomari ja niksmannisyyttäjä, sellainen joka ei ollut natsipuolueessa eikä kannattanut natseja, muttei ollut myöskään kommunisti. Mieluiten katolinen konservatiivinen porvari silleen niinku Adenauer oli. Sit myös joku juutalainen syyttäjä ja tuomari ois kans saanu olla.
Kommunisille ja sosialismille ei ole ikinä pidetty Nürnbergin oikeudenkäyntiä. Vaikea se on kun kommunistit ja sosialistit pitävät yhä julkishallinnon ja nimenomaan oikeuslaitoksen avainpaikkoja hallussaan.
Se ongelma on juuri siinä, että kun ruvetaan, niin niitä mustia hameita tarvitaan aika perkeleen paljon. Kumma juttu ettei tätä ole tajuttu. Vihapuheita...voihan saatana!
Italialaisten sotakunnosta on veistetty vitsiä aina siitä saakka, kun Caesarin legioonat hävisivät barbaarien laumoille.
Vähemmän tunnettua sen sijaan on, että Italia auttoi Suomea talvisodassa. Suomi sai Italiasta sotamateriaalia 790 miljoonan arvosta, kun Saksasta saatiin mitötön 35 miljoonan arvoinen apu. Toki paljon muutakin tapahtui.
Aiheesta on kirjoittanut Pirkko Kanervo kirjan "Italia ja Suomen talvisota, Il Duce Mussolini maailman urheimman kansan apuna."
Kirjan nimi on aika pateettinen, mutta sellainenhan oli talvisotakin.
Kirjan kustansi Teos vuonna 2007.
Jännä kirja.
Tervehdys Vieraalle, Castorille ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.
Vieras:
Aldo Moron valitsin ihan vaan sen takia, että se nimi tuntui saundaavan sopivasti tuohon kirjoitukseen. Itse asiassa tämä Nitto Stradellakin on pöllitty muualta, heppu oli sisilialaisen mafian torpedo Jan Guilloun kirjassa Vendetta. Kirjan pohjalta tehdyssä tv-sarjassa Stradellaa näytteli Paolo Maria Scalondro, joten annetaanpas Italian Fasistisen Tasavallan pääkomissaarille kasvot:
http://a.giscos.free.fr/cinema/Acteur/P/PaoloMariaScalondro.jpg
Nothing personal, Paolo. Nuo kasvot vaan tulivat mieleen juttua väsätessä.
Olen pitkälti samaa mieltä siitä, mitä tuumit Nürnbergista. Ja jos oikeasti oltais käyty oikeutta, niin kyllähän Rauhanvaltion tekemisiä olisi voinut punnita myös. Oikeudenkäynnissä tietysti sanottais, että Aatu aloitti, mutta se ei poista Stalinin hyökkäystä Puolaan ja Suomeen ja siinä ohessa Katynissa tehtyä puolalaisten upseerien joukkomurhaa. Meinaten, Nürnbergin syytekohdat olivat:
- Osallistuminen salaliittoon tai yhteiseen suunnitelmaan rauhaa vastaan suuntautuvan rikoksen tekemiseksi
- Tietyt sotarikokset rauhaa vastaan sekä hyökkäyssodan suunnitteleminen ja toteuttaminen
- Sotarikokset
- Rikokset ihmisyyttä vastaan
Ja Rauhanvaltion voi ihan rauhassa todeta noissa kohdissa syylliseksi.
Castor: No vihapuheita hyvinkin. Vihapuhe-termin neroushan on nimenomaan siinä, että sitä ei määritellä. Näin ollen jopa vaatimus siitä, että määritellään lopultakin, mitä se vihapuhe tarkoittaa, on jo vihapuhetta.
Närpes Varg: Pitää paikkansa, ja itse asiassa niksmannihan teki vielä jäynää, sillä Italiasta tilattujen Fiat G.50-hävittäjien toimitus Suomeen viivästyi, kun Hitler ei antanut kuljettaa niitä maittensa läpi, vaan ne piti toimittaa perille meriteitse.
Hmm. Kuinka niin Kiina?
Ruukinmatruuna: en ymmärrä kysymystä.
Kiina on maailman ensimmäinen kypsä fascistinen valtio. Korvaa Mussolini Maolla, niin kysymys aukeaa.
Tekninen ilmoitus: Nyt on viime päivien aikana ruvennut tulemaan niin paljon spammia, että valitettavasti joudun ottamaan tuon ärsyttävän sanavahvistuksen takaisin käyttöön. Pahoittelen.
Ruukinmatruuna: Tuo pitää tavallaan paikkansa. Mutta esitäpä jatkossa kysymyksesi tarkemmin, jos sulla niitä on. Tää mikään arvoitusblogi ole. Tuo kakkoskommenttisi olisi riittänyt ykköskommentiksi.
Tietysti Kiinan kohdalla on se ero Mussoliniin, että siinä siirryttiin kommunistisesta systeemistä valtiojohtoiseen käskykapitalismiin. Tai johonkin. Kiinaa kun vieläkin johtaa kommunistinen puolue. Kiinan "Aldo Moro" oli Deng Xiaoping. Joku fiksu voisi keksiä kiinalaiselle systeemille ihan uuden termin.
Tämä nyt poikkeaa hiukan päivän epistolasta, mutta kun joku sanoo Hesarista näin: "Jotkut piirit tässä maassa ajattelevat väärin. Se tiedetään. Eivät ne ajatuksiaan suoraan laula, mutta viheltelevät. Ellei se lopu, niin maailman parhaan lehden otsikot voivat tästä vielä suurentuakin."
...niin kannattaa lukea loputkin Hesari-arviot Timo Vihavaisen blogista.
Jostain venäläisestä romaanista jäi päähäni sanat "kylläpä viheltelevätkin", kun kasakat siinä ratsastivat kaupunkiin. Kenties hekin halusivat laulaa, mutta tyytyivät viheltelyyn, varmuuden vuoksi.
Tervehdys, Närpes Varg. Täällä on sallittua ja suotavaa puhua muustakin kuin päivän epistolasta. Vihavainen kirjoittaa jutussaan kerta kaikkiaan asiaa. Pannaanpa muillekin se linkki vielä:
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2013/05/syva-iskunsa-on.html
Suomessahan on se vääristynyt tilanne, että meillä ei ole kuin yksi ainoa valtakunnallinen aamulehti. Se kai saa HeSan toimituksen tuumimaan, että suuri (tosin jatkuvasti laskeva) levikki olisi sen omaa ansiota. Sääli vaan sinänsä, silloin aikanaan kun muutin Helsinkiin, lehti oli vielä ihan oikea sanomalehti.
Pannaanpa tuohon vielä linkkinä ehkä se maailman kuuluisin viheltely. Ehkä nämäkin heput olisivat halunneet laulaa, mutta tyytyivät viheltelyyn. Varmuuden vuoksi.
http://www.youtube.com/watch?v=83bmsluWHZc
Siinä tilanteessa jossa Jussi Halla-ahoa ei enää kiinnosta poliittinen toiminta, tai jos eduskunnassa olisi tarpeeksi nuivia ja europarlamentissa olisi euronuivia, niin keksin mikä olisi hänelle sopiva reitti astua sivulle: Suomen suurlähettilään virka Kiovassa.
Timo Vihavaiselle sopisi suurlähettilään virka Moskovaan.
Tervehdys, Vieras. Eipä tuo kielitaidosta ottaisi kiinni ainakaan. Vaan ehkäpä emme rupea jakamaan suurlähettilään paikkoja. Jussia tarvitaan muissa kuvioissa vielä pitkään.
Tässä joku aika sitten tuo Puna-Eki kävi Jerusalemissa. Kas kun Benjamin Netanjahu suostui ottamaan vastaan. Puna-Eki kävi saman reissun aikana moikkaamassa arabeja mikä taisi olla hänelle se pääkäynti.
Oisko sinne ollut hyvä lähettää ensin jokin varoituskirje minkälainen heppu on tulossa käymään? Tai edes jokin jälkikäteinen selitys siitä että kuka toi on. Niin no, voi olla että iippojen lähetystö Helsingissä on arvioinut Puna-Ekin aika hyvin ja välittänyt tiedot Jerusalmiin.
Nyt tekisi mieli kysyä että mitä ne siellä meistä ajattelee kun on tuommoinen ulkoministeri. Varmaan ne pitää pöljinä, mitä en oikeastaan ihmettele yhtään.
Viron pääministeri Andrus Ansip kävi joulukuussa Israelissa ja tapasi Netanjahun. Jos Ansip ei reissun aikana tavannut arabeja niin ilman muuta tarjoan siitä lisäpisteitä.
Tervehdys, Vieras. Luulen että Israel on varsin perillä ulkoministeristämme. Ekiltähän pöllittiin allakka vuonna 1971 joten hän tukee arabeja, koska Rauhanvaltiokin tekee niin.
Niillä iipoilla on oma Merkava-panssarivaunu. Siinä on moottori edessä, joten osuman tulessa voi pelastautua takana olevasta ovesta ja lattialuukusta, jos on vielä huoku jäljellä.
Pienellä kansalla täytyy olla "juonia" tyhmää vihollista vastaan.
Tervehdys, Korpisoturi. Koska itse palvelin tykistössä, ovat tietoni panssariaselajista melko puutteelliset. Mutta joka tapauksessa totta on, että pienemmän tulee olla aina viekkaampi ja vittumaisempi.
Kun Yrjö nyt toi tuon italialaisen fascismin framille, suotakoon pieni lainaus Keskisuomalainen-lehdestä 10.6.2013.
Lehdessä oli juttu Veikko Vennamon syntymän satavuotisjuhlista ja aihetta kommentoivat puolueiden edustajat. Totta kai mukaan leivottiin myös PS, vennamolaisten terhakka perillinen. Kas näin sanoi RKP:n Ole Norrbäck:"kyllä perussuomalaisissa fasismia lähellä olevia piirteitä on ainakin."
Lause on läpeensä mietitty. Persuja ei nimitetä suoraan "fascisteiksi". Mutta sitä lähellä olevia piirteitä "on ainakin". Tärkeintä onkin kytkeä fascismi ja perussuomalaisuus sanallisesti yhteen. Kun toinen mainitaan, toinenkin väkisin muistetaan. Vähän kuin Jeesus ja Pilatus. Riittää, kun toinen nimi mainitaan niin jopa muistuu toinenkin ja vielä koko tarina. Italian fascistit eivät kärränneet ketään polttouuneihin, mutta kun heidät taas sidotaan joka käänteessä natseihin, voi Norrbäckin lausahduksen katsoa olevan syytteen perussuomalaisille: te saatanat kaasutatte ihmisiä kuoliaiksi ja vielä nauratte päälle!
"Niin, niin, mutta Norrbäck ei puhunutkaan fascisteista vaan fasisteista"!, huudahtaa nyt RKP:n politbyron propagandaosasto. Ja jatkaa: "Eihän fasisti-sana tarkoita mitään"!
Ei niin, ei tarkoitakaan. Mitään fasisteja ei maan päällä ole koskaan ollut, fascisteja kylläkin, ja natseja myös.
Ilmeisesti fasisti-sana on kehitetty juuri Norrbäckin kaltaisten puulaakeissa käytettäväksi toisinajattelevista, jotka saattaisivat nostaa syyteen kunnianloukkauksesta tai jostain. Nimittelemällä fasistiksi saadaan tarkoitus perille, mutta nimittelyn kohde ei voi tehdä mitään. Viimeistään tuomarisetä lakituvassa selostaa kärsivällisesti, ettei fasisteja ole koskaan ollut olemassakaan, joten turha tässä on syytteitä nostella. Herra maksaa nyt syyttömästi syytetylle Norrbackille 769 000 euroa pahan mielen aiheuttamisesta plus oikeudenkäyntikulut.
Annetaan vielä nimimerkki Ironmistressin lausua määritelmänsä - mielestäni aika osuvan - fasismista:
"Fasismi sanana ei ole mitään muuta kuin blankosana - se ei oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Fasismi määritellään aina kommunismin kautta; se on kommunismin negaatio, mutta mitään itsenäistä "fasismia" ei ole olemassakaan."
Ole Norrback on siis kommari, M.O.T.
Tervehdys, Närpes Varg. Persujen kohdalla on tietysti se tilanne, että esitetty väite on jo itsessään toteennäytetty väite, vaikkei sitä millään perusteltaisikaan. Oli kyse vaikka Kennedyn ampumisesta.
Sattuipa somasti. Hesari tietää kertoa että "EU-komission varapuheenjohtaja Neelie Kroes tuomitsee suomenruotsalaisiin kohdistuneen uhkailun.
"Uhkauksille ei ole sijaa eurooppalaisessa journalismissa", Kroes toteaa".
No pitipä sattua! Juuri kun se yksi ruottalainen haukkui persuja vaskitsoiksi saatiin joku nainen ihan EU:sta moittimaan ruottalaisten haukkujia. Mistä lie EU-emäntä tietonsa saanut...
Tervehdys, Närpes Varg ja kiitos kommentistasi. Nähdäkseni niin eurooppalaisessa kuin suomalaisessakaan journalismissa ei ole yleensäkään uhkailtu suomenruotsalaisia, enkä minäkään oikein näe syytä, miksi heitä pitäisi uhkailla. Oliskos siis niin, että tämä kihniöläisen vai piikkiöläisen vai mistä helevetistä se mies kotoisin on lähettämät sähköpostit miellettiin journalismiksi? Journalismin käsite laajentuu. Epäilemättä jotain on nyt lakkautettava, mutta en vaan saa hahmotettua että mitä.
Kiitos muutenkin kommentistasi. Siitä tuli tiettyjä ajatuksia, jotka poikivat uuden kirjoituksen. Julkaisen sen, jos se läpäisee Ylvan sensuurin.
Tuosta propagandan teosta vielä sen verran, että osasi se Veikko Vennamokin sanansa oikein asettaa. Lehtiuutisen mukaan hän kielteli väkeään kutsumaan demareita demareiksio, koska sana oli hänen mielestään turhan lämmin ja lempeä. "Sanokaa niitä vaan sosialisteiksi", ohjeisti Veikko ja viisaasti ohjeistikin. Sosialistista kun tulee helposti mieleen Stalin ja Gulag ja kymmenien ihmisten murhaaminen.
Kukaties RKP:n propaganda-laboratorio on ottanut Veikolta oppia.Ikävä vaan, etteivät ne voi käyttää Veikon "Kyllä kansa tietää", lausetta. "Nog folket vet" kuulostaa jotenkin nullolta. Ei se sytytä joukkoja.
Katsoitko Hesan netisivuilta sen ruotsalaisvainosta huolestuneen EU-naisen kuvan? Ei ihme, että tarvitset Ylvan luvan, jos hänestä kirjoitat...
Uuneista tuli mieleen, jotta jos näin persuja äänestävänä pitäisi vaihtaa tähän asuntoon?
http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/7841863
Tervehdys Närpes Vargille ja Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle & kiitos kommenteistanne.
Närpes Varg: Kyllä Veikko osasi sanansa valita. Samoin kuin Eino Puotiainen (älä jätä Einoa tipalle!). Katsoin kuvan. Kovasti sormi pystyssä opetettiin. Juttu meni Ylvan sensuurisa läpi, mutta niin kuin huomaat, otin vähän laajemman näkökulman. Kiitos inspiraatiosta.
Vittuuntunut NettoVeronmaksaja: Pirun kallis on. Ja Helsinkihän koettaa napata Espoota itselleen minkä ennättää. Kannattaa mennä edemmäs.
Mää kyl meinasin sitä lämmitysmuotoo. ;)
"Lämmitys: Uunilämmitys"
Lähetä kommentti