ANTERO LÄRVÄNEN JA JUHLARAHA

- Hyvää päivää hyvät kuuntelijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksestä tällä kertaa Suomen Rahapajalta Vantaalta. Helsingin Sanomat ilmoitti tuoreeltaan, että maassamme lasketaan liikkeelle monikulttuurinen juhlaraha. Asiaa selventää meille tarkemmin toimistopäällikkö Esa Sählämö Suomen Pankin rauhan-, rauhan-, ystävyyden-, rauhan-, suvaitsevaisuuden ja rauhantoimistosta. Toimistopäällikkö Sählämö, valaisetteko asiaa hieman tarkemmin?

- Ja mielelläni sen teenkin. Tuo Helsingin Sanomien ilmoitus nimittäin oli valitettavasti vanhentunut versio suunnittelutyön alkuvaiheesta. Rauhan-, rauhan-, ystävyyden-, rauhan-, suvaitsevaisuuden ja rauhantoimistossa päätettiin sittemmin ottaa täysin toisenlainen ja uudenaikaisempi lähtökohta juhlarahan suunnitteluun.

- Ja minkälainen tämä lähtökohta sitten on?

- Monikulttuurisen juhlarahan suunnittelussa otimme linjan, että valmiin tuotteen tulee kuvata kohdettaan niin täydellisesti kuin vain mahdollista. Ja näkisimme, että olemme onnistuneet. Ensimmäinen perustavaa laatua oleva ero on rahan jakelussa.

- Tavallinen juhlarahahan on vain mötti metallia, johon on lämpsäisty kuva, tekstiä ja numeroita. Sitten jokainen voi halutessaan ostaa sen tai jättää ostamatta. Vapaaehtoisesti. Niin kuin toimittaja tietää, ei monikulttuurisuudessa ole kysymys mistään vapaaehtoisuudesta tai vaihtoehdosta, josta voisi kieltäytyä. Näin ollen tämä nimellisarvoltaan sadan euron arvoinen juhlaraha jaetaan jokaiseen suomalaiseen talouteen.

- No mutta tuohan on hieno uutinen. Suomalaiset taloudet saavat sadan euron edestä pelimerkkejä, joille näin juhannuksen lähestyessä on varmasti käyttöä. Hienoa, että valtio on päättänyt muistaa kansalaisia rahalahjoituksella.

- Ei tässä ole kyse mistään rahalahjoituksesta. Ihmisethän ostaisivat sillä bensaa Evinrudeen, vetäisivät narusta ja nauttisivat kesästä. Ja monikulttuurisuudessa ei todellakaan ole kysymys mistään nautinnosta, vaan sitä ylistetään hymy pyllyssä ja naama näkkärillä. Kaikkiin talouksiin jaettavan juhlarahan mukana tulee luonnollisesti lasku, jolla talouksien on lunastettava juhlaraha itselleen mainitulla sadalla eurolla. Maksuaika neljätoista vuorokautta.

- Vaan tuohan on sitten samanlainen homma kuin vaikkapa invalidijärjestöjen talouksiin lähettämät joulukortit, joissa on mukana pankkisiirtokuitti, jolla voi antaa halutessaan avustusta. Eihän tuollainen mihinkään sido. Ei tuota ole pakko maksaa.

- Totta kai on pakko maksaa. Myös tässä juhlaraha kuvaa kohdettaan. Maksettava on, vaikkei huvittaisikaan. Jos juhlarahaa ei ole asianmukaisesti lunastettu neljässätoista vuorokaudessa, asia siirtyy automaattisesti perintätoimistolle ja ne pojat ne vasta muistavatkin laskuttaa.

- Eli talouksille jaetaan väkisin satasen juhlaraha, josta on maksettava satanen. No, tilanne on kai sinänsä plusmiinusnolla, sillä rahaahan se on se juhlarahakin.

- Itseasiassa tilanne ei ole plusmiinusnolla vaan miinus sata. Tässäkin juhlaraha kuvaa mainiosti kohdettaan. Juhlarahan nimellisarvo on sata euroa, mutta käyttöarvo on nolla euroa. Se on juhlaraha, se on yksi juhlimisen muoto, eikä mikään rahvaanomainen valuutta jolla voidaan ostaa vaikkapa Voimasavuke Bostonia.

- Siis erästä partansa harvemmin ajellutta heppua siteeraten voi todeta, että tällä juhlarahalla on näyttöarvoa niin merkeleesti mutta käyttöarvoa ei ollenkaan. No, voihan tavallinen tallaaja, joka ei niin monikulttuurisuudesta perusta tunkea sen rahan vaikka pajatsoon tai pottipeliin ja kattoa, olisko onni myötä.

- Se ei ikävä kyllä onnistu, sillä kyseinen juhlaraha on parin aikamiehen kämmenen kokoinen.

- Jaa niin iso. No voihan sitä käyttää sitten vaikkapa pannunalusena. Tai mikseipä kesällä hyttyssavun alusena.

- Ei kylläkään voi. Siinäkin juhlaraha kuvaa mainiosti kohdettaan. Kun sen muoto on vähän tavallisuudesta poikkeava. Juhlarahan muoto nimittäin perustuu kolmiulotteiseen tietokonemallinnukseen joka on keskiarvo kuudestakymmenestä erilaisesta kissan oksennuksesta. Sen päällä ei taatusti pysy pystyssä mikään. Mainittavaa vielä on, että raha on tehty kierrätysmuovista ja se on koristeltu rauhan- ja suvaitsevaisuudenlauseilla.

- Eli kansalaisille tungetaan kurkusta alas väkisin jotain, mitä se ei halua, ei tarvitse, sillä ei tee mitään ja se on pirun kallis. Kieltämättä juhlaraha kuvaa kohdettaan varsin hyvin. Ja tämä autuus pakkojaetaan siis jokaiseen talouteen?

- Kyllä. Tosin niille henkilöille, jotka ovat julkisesti tukeneet monikulttuurisuutta, se jaetaan ilmaiseksi.

- Ja kun äkkiseltään muistelen, että Suomessa on tommonen kaksi ja puoli miljoonaa taloutta, ja niistä valtaosa ei ole pahemmin tätä monikulttuurisuutta mainostanut, niin tästähän kertyy valtiolle massia reilusti yli kaksisataa miljoonaa euroa. Onkos rahoille jo käyttösuunnitelmaa?

- Onhan toki. Rahalla tullaan palkkaamaan projektipäälliköitä, projektisihteereitä, projektisuunnittelijoita, projektityöntekijöitä ja projektikoordinaattoreita.

- Ja minkähänlaiseen projektiin?

- No tietenkin monikulttuuriseen suunnitteluprojektiin, jossa suunnitellaan uusia monikulttuuriprojekteja ja niihin liittyvää rahoituksen tarvetta.

- Ja näitähän meillä ei ole koskaan tarpeeksi. Toimistopäällikkö Sählämö Suomen Pankin rauhan-, rauhan-, ystävyyden-, rauhan-, suvaitsevaisuuden ja rauhantoimistosta, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Vantaa. No niin, äänimiehet. Eiköhän ole aika lähteä Lällävedelle ja huuhdella monikulttuuri pois niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Hösse: Kas sielläpä matkamme määränpää. Minähän en taiteesta ymmärrä en niin kertakaikkiaan mitään, mutta pakko myöntää, että tässä tapauksessa muoto vastaa sisältöä. Toisin kuin abstraktissa taiteessa, jossa yleisön tulee arvailla, että mitähän se tuokin möhkäle oikein symboliseeraa. Vaan minkähänlaista se mahtaisi olla se monikulttuurinen olut?

Pertta: No kaipa tuo olisi semmonen toisiinsa huonosti sopivien makujen sinfonia. Vaikka tyyliin kaksitahtibensa – mangomeloni – sikaflex – banaani – lecapapu – ahvena – ykköspilsneri.

Hösse: Joo, ja sitä myytäis kolminkertaiseen hintaan ja pelkästään lasipulloissa, joissa olis se 1970-luvun repäisykorkki josta sai aina haavan peukaloonsa.

- Vaan Huitsinnevadan Veijo Esso myy edelleenkin pelkkää ehtaa tavaraa, joten rojut ransittiin ja suunta sinnepäin.