Eli tarina, yhdestoista elokuuta
Nuori mies käveli soratietä hissukseen eteenpäin syyskuisessa maalaismaisemassa. Hänellä oli hiki, ja rinkka hiersi ilkeästi hartioita. Kuoppaisesta ja hoitamattomasta tiestä näkyi, että Tielaitoksen miehet eivät olleet käyneet näillä selkosilla ikään aikaan. Nuori mies oli nimeltään Jalmari Perskeles, Jykäperskeleen poika. Hän oli matkalla tapaamaan mystistä setäänsä Yrjöperskelestä. No, eihän Ykä sinänsä niin mystinen ollut, olihan Jalmari tutustunut häneen sähköisten viestintävälineitten välityksellä, mutta henkilökohtaisesti Jalmari ei ollut Yrjöä koskaan tavannut.
Syy oli yksinkertainen. Jalmari ja hänen perheensä asuivat Radanvarsikaupungissa kun taas Ykä oli päättänyt jäädä haja-asutusalueelle, joka oltiin lähes täydellisesti tyhjennetty. Silloin Jalmari oli ollut vielä niin pieni, ettei niitä aikoja millään muistanut. Kun haja-asutusalueitten ihmiset oltiin pakkoveropäätöksillä siirrätetty radanvarsikaupunkien kanahäkkeihin asumaan, samalla Suomessa oltiin kielletty yksityisautoilu, eikä julkinen liikenne pääväyliä pitemmälle juuri kulkenut. Maalle jääneet juntit saivat pärjätä miten parhaaksi katsoivat, eikä radanvarsikaupungeissa yksityisautoja tarvittu.
Jalmari oli kulkenut junalla Radanvarsikaupungista Hömpstadiin, sieltä linja-autolla pikkuhiljaa kuihtuvan Huitsinnevadan keskustaan ja sieltä läksi kerran päivässä kulkeva palvelulinja Örnätjärvelle, jossa Ykä ja Ylva asuivat. Linja pysähtyi Örnätjärven vielä elossa olevalle kaupalle, ja siitä Jalmarilla oli vielä kymmenen kilometriä käveltävää. Se ei nuorelle miehelle mahdoton suoritus ollut, sillä hän oli hyvässä kunnossa ja olisi mielellään mennyt suorittamaan varusmiespalvelusta, jos sellainen maassa vielä olisi ollut. Neljän vuoden pesti Liittovaltion muukalaislegioonaksi kutsuttuihin joukkoihin taas ei kiinnostanut.
Älypuhelimen kenttä toimi sinänsä hyvin, mutta Jalmari oli printannut setä-Perskeleen talosta myös karttatulosteen, ja hän tutki sitä kulkiessaan. Vastaan tuli mies hevoskärrin kanssa. Mies kysyi, että olekkos Ykälle menossa. Jalmari totesi näin olevan, ja mies kehotti kertomaan terveisiä Kutvoselta. Reitti löytyi nuorelta ja fiksulta mieheltä hyvin, ja ajan myötä hän kääntyi sivutielle, jonka päässä oli yksikerroksinen, joskus 1970-luvulla rakennettu omakotitalo. Ja talon edessä istui Yrjö-setä joka viilaili moottorisahan terää. Yrjö huomasi, että Jalmari oli tulossa, nousi, ja totesi:
- Jaahah, nuori mies löysi perille. Tulehan Jalmari sisään, Ylva on keitellyt sulle hirvisoppaa.
Hirvisoppaa? Metsästystä? Sehän oli kiellettyä. Jalmarin mielenkiinto heräsi ja uteliaisuus valtasi nuoren miehen mielen. Täällä saattoi olla kaikkea hyvin mielenkiintoista. Ykä oli sellainen, kuin Jalmari oli kuvista nähnyt, yli seitsemänkymppinen mies, jolla parrassa oli enää pelkkää harmaata. Myös Ylva tuli pihalle, halasi Jalmaria ja toivotti hänet tervetulleeksi. Ylva oli Yrjön ikäinen nainen, tyylikkäästi vanhentunut, ja hänen pitkä täysin harmaa tukkansa laskeutui puoleen selkään asti. Jalmari tunsi itsensä hirvittävän nuoreksi, mutta toisaalta hän tunsi itsensä äärimmäisen tervetulleeksi. Elämä täällä oli selvästi jotain muuta kuin Radanvarsikaupungissa, jossa hän oli asunut koko ikänsä.
- Teillä on sähköistetty talo. Aurinkopaneeleillako? Sähkön siirto haja-asutusalueillehan kiellettiin jo aikaa sitten.
- Aggregaattihan meillä. Niin no, on meillä muutama niitä paneelejakin, mutta ne toimivat lähinnä teoriassa. Täällä kun ei olla varsinaisesti missään Saharassa.
- Mutta kuinkas te saatte aggregaattiin biodieseliä? Sitäkään kun ei haja-asutusalueille saa toimittaa.
- Nooh, kun ostaa, myy, vaihtaa ja varastaa, niin aina toimeen tulee. Ja se pitää vanhankin miehen mielen virkeänä, kun on aina joku jäynä suunnitteilla. Ja pakkohan tässä on aina jotain kehitellä, kun meillä menee eläkkeestä se kahdenkymmenen pinnan haja-asutuksen rangaistusvero, sanoi Ykä, vinkkasi Jalmarille silmää ja viittasi peukalolla pojan peremmälle.
Ykä totesi, että ei Jalmarin taida edes pesulla tarvita käydä, näyttää nuori mies sen verran väsyneeltä. Jalmari oli samaa mieltä, riisui rinkkansa ja istui pöytään, jossa oli höyryävä kattila hirvikeittoa. Jalmari söi keittoa kolme lautasellista ja samalla pisteli monta palaa ruisleipää, jonka kaltaista hän ei ollut koskaan ennen maistanut. Leivälle hän voiteli lautasella ollutta voita, jota Radanvarsikaupungin kaupoissa ei ollut koskaan myytävänä. Tämän jälkeen hän hyvin kasvatettuna nuorena miehenä kiitti kauniisti ja siirtyi huoneeseen, johon hänelle oltiin tehty peti.
Ennen nukahtamistaan hän kuuli kuinka ulkona kuului jotain ihmeellistä pulinaa. Ne eivät olleet ihmisiä. Jalmari ymmärsi, että niitten täytyi olla niitä teeriä, joista hänen isänsä Jykäperskeles oli hänelle puhunut. Jalmari nukahti teerten pulinaan.
- Huomenta nuori mies! Tulehan sumpille, niin lähdetään sitten vähän kierrokselle.
Eilisen päivän rasitus ei tuntunut Jalmarissa enää ollenkaan, ja hän nousi pirteänä sängystään. Pöydässä oli kahvia, ruisleipää ja hirvenlihasiivuja. Jo aamiainen näytti siltä, että elettiin aivan eri todellisuudessa kuin Radanvarsikaupungissa. Jalmari söi ja joi hyvällä ruokahalulla. Sitten hän siirtyi Yrjön kanssa pihalle. Yrjö pisti kessun käpryämään.
- Tupakointihan on Suomessa ollut jo kymmenen vuotta kielletty. Mistä sinä kessuja saat? Ja, tota noin, voisikkos tarjota minullekin?
Ykä katsoi Jalmaria naama hymyntirrillä ja antoi pojalle kessun, jonka poika pisti palamaan ja totesi, että näillä selkosilla ovat asiat vähän toisenlaisia kuin siellä Radanvarsikaupungissa. Ykä kaivoi tuulikaapista esille kaksi pakkaamansa reppua, ja totesi Jalmarille, että lähdetääs kävelemään.
Kävelymatkaa ei kertynyt kuin puoli kilometriä, ja se kuljettiin vanhaa metsätietä pitkin. Metsätien päässä oli ränsistyneen näköinen vaja. Ykä aukaisi vajan ulko-ovet, ja vinkkasi peukalollaan Jalmarille ovelan näköisellä ilmeellä. Jalmari meni ja katsoi.
Vajassa oli punainen Nissan pick-up. Ihan oikea henkilöauto. Nelivetoinen. Sen Jalmari netistä tiesi, vaikkei ollut henkilöauton kyydissä koskaan itse ollut. Ei henkilöautoja ollut kuin viranomaisilla. Auto näytti varsin vanhalta, mutta se oltiin pidetty hyvässä kunnossa.
- Oletko sinä laittanut tämän kulkemaan biodieselillä?
- Ei, kyllä tää on ihan bensakone.
- Mutta mistä helevetistä sinä saat tähän bensiiniä? Eihän bensakoneita ole enää kuin viranomaisilla. Ja laitonhan tää on muutenkin. Eihän autoja haja-asutusalueella saa olla.
- No, polttoainetta saadaan kirjanpitovirheestä. Palataan siihen myöhemmin. Eikä näillä selkosilla ekotarkastajat pahemmin liiku. Ne kun eivät osaa suunnistaa. Vaan nyt me lähdetään metsälle.
- Metsälle? Ihanko oikeesti? Mut sehän on kans...
Ykä katsoi Jalmaria ja totesi, että onhan se niin. Virallisesti ainakin. Sitten hän aukaisi salaluukun, mitä Jalmari ei ollut huomannut. Hän otti sieltä metsästyskiväärin ja haulikon. Ennen kuin Ykä pisti salaluukun kiinni, Jalmari näki, että siellä oli muitakin aseita. Yhden hän tunnisti Suomi-konepistooliksi, josta oli nähnyt netissä joskus kuvia, ja jonka tiesi olevan melko olennainen osa maan historiaa. Ykä laittoi aseet pick-upin takatilaan ja totesi Jalmarille, että lähdetäänpäs katsomaan, oliskos Tapio meille aulis.
Jalmari istui repsikan paikalle ja Ykä siirtyi kuskin paikalle. Jalmari ei ollut koskaan ollut tällaisessa autossa. Vain linja-autossa ja junassa. Ykä väänsi virta-avainta, ja voimakas moottori jyrähti käyntiin. Ykällä jalat ja kädet pelasivat, ja auto näytti olevan yhtä Ykän kanssa. Jalmari ei osannut kuin ihmetellä. Sylinterit hakkasivat sitä myötä, kun polttoaineen syöttö työnsi bensiiniä, vaihteisto toimi sen mukaan, mitä Ykä sitä käskytti, ja auto lähti liikkeelle. Nuori ja vanha mies läksivät etenemään pitkin metsätietä, ja Jalmari ei voinut tehdä muuta, kuin ihastella auton voimaa, ja taitoa, millä Ykä käskytti sitä heikkokuntoisella tiellä.
- Vaan miksi sinä et hakenut minua Örnätjärven kaupalta tällä autolla, kun sulla tää auto kerran on?
- Jos sinä et olis viittinyt kymmentä kilometriä kävellä, en minä olis viittinyt kertoa sulle tästä mitään.
Jalmarin oli pakko aukaista ikkuna, laittaa kyynärpää ulos ja istua penkillään niin sanotusti luu ulkona. Hän oli nähnyt sellaista elokuvissa. Ykä totesi, että eihän tämä varsinaisesti mikään amerikkalainen freeway ole, mutta voithan sinä kulkea kaikessa rauhassa Kalifornian malliin.
Ykä ajoi auton vanhan metsätien päähän, ja miehet siirtyivät ulos. Ykä totesi Jalmarille, että ota sinä tuo kivääri kannettavaksesi, minä kuljen tuon haulikon kanssa. Nyt ei ole oikein semmonen keli, että pääsisi latvasta ampumaan, mutta pidetään varalla. Pääset sitten tuonnempana itsekin kokeilemaan. Me mennään tonne kilometrin päähän. Siellä on vanhan aukon reuna, jonka vierellä on synkkä kuusikko. Siellä on usein pyitä. Mennäänpä kokasemaan, jos olis lykkyä.
Jalmari löi kiväärin selkäänsä, ja läksi kulkemaan Yrjö-sedän perässä. Ei mennyt puolta kilometriäkään, kun maasta nousi akkateeri. Ykä nosti haulikon poskelleen, poisti varmistimen ja Baikal puhui pahoja. Teeri putosi hengettömänä maahan. Ykä pudotteli teerestä suolet ja roippeet, laittoi kuusenhavuja sisälle ja laittoi teeren Jalmarin reppuun. Tunnetpahan painon, Ykä totesi. Jonkun ajan kuluttua he saapuivat aukon reunaan, ja Ykä kaivoi esille pyypillin. Hän opetti Jalmaria. Piip – piip – pi-pip-pi-pip. Jalmari oppi nopeasti, ja odotus alkoi. Paria tuntia myöhemmin repussa oli vielä kaksi pyytä. Ykä totesi, että on aika tehdä tulet.
Ykä sanoi Jalmarille, että käypäs rääpimässä noita kuivia kuusen alaoksia. Itse hän etsi lahonneen näköisen kannon, potki sen nurin, hakkasi kirveellä pienemmäksi, ja veisteli sisältä löytyneestä tervaspuusta sytykkeitä. Tuli alkoi nuolla sytykkeitä ahneesti ja sille kelpasi ruuaksi Jalmarin tuomat oksat. Jalmarista tuntui hyvältä, kun hän osasi tehdä, mitä Ykä pyysi häntä tekemään. Nuori ja vanha mies keittelivät saikat pakissa, ja Yrjö kaivoi repusta Jalmarin hämmästykseksi erään tuttavansa tekemää sikamakkaraa. Sianlihahan oli Euroopan Liittovaltion Suomen hallintoalueella kielletty jo aikaa sitten. Ja liha oli muutenkin kovasti kallista. Virallinen suomalainen eurovaltion hallinto suosi soijavalmisteita. Keski-Euroopassa ne kuulemma söivät vielä lihaa ihan päntiönä. Jalmari paisteli makkaraa nuotiolla, nautti sen lisäksi tummaa ruisleipää ja mietti, että olenkohan näin hyvää sapuskaa syönyt koskaan. Varmasti tilanne ja ympäristö siihen vaikutti.
Ykä ja Jalmari sammuttivat nuotion, ja Ykä tuumasi, että nyt on sinun vuoro kokeilla. Koitellaanpas haulikkoa ja kivääriä. Ja tätä pikku kaveria kanssa, sanoi Ykä kaivaessaan repustaan esiin venäläisen Grach-pistoolin. Ammu tuonne harjun kylkeen.
Jalmari ampui, pitkien aseitten rekyyli tuntui olkapäässä mukavalta, pistooli totteli mainiosti kädessä ja hän ajatteli, että tähän voi jäädä koukkuun. Vaikka se laitonta onkin.
Tämän jälkeen Ykä sanoi Jalmarille, että jatketaanpa eteenpäin. He kulkivat kahden kilometrin matkan vaikeakulkuisessa ryteikkömaastossa. He lähestyivät erästä kumparetta, josta näytti nousevan savu. Ykä kaivoi repustaan vanhan radiopuhelimen ja väänsi virrat päälle:
- Teppo. Pentti.
- Teppo.
- Kaksi tulossa.
- Teppo. Kuitti.
Kun he kulkivat lähemmäksi, Jalmari huomasi, että kyseessä ei ollut kumpare, vaan korsu. Ykä aukaisi korsun oven, ja vinkkasi Jalmarin peremmälle. Korsussa oli mies. Yhtä vanha kuin Ykäkin. Jalmari näki, että miehen vieressä oli Kalashnikov, ja ymmärsi, että täällä rauhanhäiritsijöihin suhtauduttiin varsin huumorintajuttomasti. Mutta mies hymyili Jalmarille lämpimästi ja läppäsi kouraa.
- Terve Pätinen, hyvinkö tippuu?
- Niin kuin aina ennenkin. Ylihuomennahan se on sun tuotantovuoro. Tässä kylätehtaassa.
Jalmari näki, että korsussa oli toiminnassa pontikkatehdas. Suomihan oli muuttunut kymmenisen vuotta aikaisemmin sekä savuttomaksi että alkoholittomaksi maaksi. Kannabistuotteet oli toisaalta vapautettu, mutta niistä Jalmari ei koskaan ollut oppinut pitämään. Kunnon kalja maistui aina hyvältä, vaikka se laitonta olikin.
- Kyselit Jalmari, että millä niin minä kuin tuo Pätinenkin saa bensaa ja biodieseliä. Ja minä sanoin että kirjanpitovirheestä. Täällä kun ei tiputella mitään korpirojua, vaan ihan silkkaa pirtua. Vehkeet on sen verran hyvät. Ja meillä on lisäksi tuolla sivummalla muutaman hehtaarin kessuviljelmä. Meillä on vakio-ostajia niin viinalle kuin tupakalle jopa kunnanvaltuuston vihreistä ja vasemmistolaisista jäsenistä. Suu napsaa ihmisillä ihan puoluekantaan katsomatta. Kun kaikkia ei se laillisen pilven pössyttely kiinnosta. Ja tupakki palaa niin kuin aina ennenkin. Kokoomuksen kirjoilla oleva kunnanjohtaja pitää huolen, että julkishallinnollisen polttoaineen kulutus tilastoidaan paperilla varsin sovelletusti. Meillä on tankit täynnä. Pirtu ja kessu ovat nykyisin maalikylissä kakkosvaluuttaa, jonka arvo menee eurojen ohi.
Miehet hyvästelivät pontikkapannua vuorollaan hoitavan Pätisen ja kävelivät autolle. Auton moottorin mahtava murahdus miellytti Jalmaria ja Jalmarin mieliksi Ykä tarjosi Nissanille ankarasti tennaria, kun he palasivat reissultaan takaisin. Kelit olivat olleet kuivia, ja auton taakse jäi komea pölypilvi. Auto ajettiin takaisin vajaan, ja miehet jatkoivat kävellen. Kun he pääsivät Perskeleille, Yrjö pisti saunan lämpiämään.
- Milloinkas olet Jalmari käynyt viimeksi saunassa?
- En koskaan. Radanvarsikaupungissa saunat on kielletty. Energiantuhlausta.
- Mutta nythän se onnistuu.
- Mutta mites tuo puun poltto? Kun sekin on kiellettyä? Suorat hormithan tässä on, eikä ekosuodattimia. Niin kuin teidän leivinuunissakin.
- No, kävihän täällä kertaalleen yksi ekopolitrukki. Minä sanoin sille, että joko sinä otat täällä niin rumasti turpaasi, että sen ikäsi muistat, tai sitten otat sen sijaan mukaasi neljä litran pulloa kirkasta ja kahden kilon massin kessua. Se oli järkevä ja asiallinen mies, ja totesi, että karttatiedot ovat vanhentuneet. Eihän täällä ole kuin raunioita ja lepikkoa. Ei aiheuta toimenpiteitä. Vaan eiköhän Jalmari lähdetä löylyyn.
Löyly hiveli Jalmarin ruumista. Ykä heitti löylyä ja antoi Jalmarille vastan, jonka hän oli nähnyt vain netissä. Jalmari läiski itseään vastalla minkä ennätti, heitti itse lisää löylyä ja nautti pelkkään hyvään oloon pohjautuvasta energiantuhlauksesta. Halot räiskivät saunan pesässä iloisesti.
Ykä ja Jalmari siirtyivät saunan kuistille ja Ykä antoi Jalmarille venäläisen Baltika-oluen.
- Mistä sinä näistäkin olet hankkinut? Suomihan on savuton ja promilleton. Pilvi on kyllä sallittu.
- Niin kuin olet nähnyt, meillä täällä syrjäseuduilla elämä menee pikkusen eri tavalla kuin Radanvarsikaupungeissa kuvitellaan. Vaan oletkos ajatellut sitä, miksi kutsuin sinut tänne?
- Olen kyllä. Isä-Jykä on puhellut sinusta viime aikoina aina vaan enemmän.
- Kyllä. Me olemme Jykän kanssa puhuneet sinusta monta kertaa viime aikoina. Minä olen jo vanha mies. Ja Ylva on vanha nainen. Me emme enää kauaa jaksa. Mutta sinulla voisi olla otetta tähän elämään. Siihen liittyy tietysti se, että joutuisit auttamaan meitä vanhuksia. Mutta sinussa on jotain, joka sopisi tähän elämään. Ja Jykä on kertonut, että tyttöystäväsi Mirkku ei viihdy kaupungissa. Olisitko valmis? Olisitko halukas?
- En tiedä, olenko valmis. Mutta olen halukas. Ja tiedän, että Mirkkukin on.
*
Kaksi vuotta myöhemmin:
Örnätjoki laski Örnätjärvestä Lälläveteen. Örnätjoen yli menevälle kapealle puusillalle oli kerääntynyt hiljainen seurue. Siinä oli Jalmari, Jalmarin vaimo Mirkku, joka odotti heidän esikoistaan, Jykäperskeles, Kutvonen, Pätinen ja Pätisen pojanpoika nuorine vaimoineen.
Paikka oli Örnätjärven muistopaikka. Aikaisempana kesänä jokeen oli laskettu Lötjösen ja Pöntisen tuhkat. Jalmarilla ja Jykällä oli käsissään Ylvan ja Ykän tuhkat. Ylva oli kuollut sydänkohtaukseen ja Ykä viikkoa myöhemmin puhtaaseen suruun ja ikävään.
Jalmari ja Jykä kaatoivat tuhkat jokeen, ja Mirkku pudotti kukkapuskan perään. Veden pinta rikkoontui, ja suuri hauki kävi pinnassa.
- Hauki vei… hyvän oppaan saivat… pitkälle matkalleen…
Jalmari kävi naulaamassa joen vieressä olevaan kelottuneeseen mäntyyn Ylvan ja Ykän muistolaatan. Laattoja oli jo kolmattakymmentä. Sitten joukko hajaantui, Jalmari ja Mirkku siirtyivät Punaisen Nissanin koppiin, ja Jykä meni lavalle.
- Elämä jatkuu ja työtä on tehtävänä. Meidän lapsiamme ei viedä kanakoppeihin, totesi Jalmari, väänsi virta-avainta ja Punainen Nissan jyrähti käyntiin Jalmarin tahtoa totellen.
*
*
Lukijalle: Tähän kirjoitukseen tuli inspiraatio kuunnellessani noin kymmenettätuhannetta kertaa mainion laulu- ja soittoyhtyeen Rushin kappaletta Red Barchetta.
”My uncle had an country place,
no-one knows about.
He says it used to be a farm,
before the motor law”.
Joulukalenteri 2024 Yhdeksastoista luukku
3 tuntia sitten
37 kommenttia:
Varsin realistinen kuvaus ajasta, joka on aika lähellä. Paikallinen vihreä on jo huomauttanut minulle saunomisestani. Savu kuulemma tulee hänen pihalleen ja aiheuttaa keuhkosairauksia. Pitäisi kieltää tuommoinen saastutus... Tuulivoimalla käypä sähkösauna kuulemma olisi ympäristön ja terveyden kannalta paras ratkaisu. Niin että minä nyt sitten rakentelen propellia saunan katolle. Pitää olla aikaansa edellä, jos aikoo jatkossakin pysyä puhtaana.
Lähetettyäni kommenttini kävin lukemassa Kemppisen blogin, kuten aina tähän aikaan illasta. Hänen uusin juttunsa alkaa näin:
"Ehkä olimme 40 vuotta sitten siinä luulossa, että olimme keksineet ja toteuttaneet jotain mielenkiintoista. Meitä muutti pieni joukko ihmisiä eli kahdeksan perhettä kauas korpeen".
Käypä lukaisemassa, voi olla jotain tuttua.
Ykä se jaksaa päntiönä pukata tekstiä. Kiitosta vaan!
Mieltä nostava maanläheinen surivali-, sissitarina.
Sähkö ja vesi kun katkee, niin kaupungeissa tulee hätä. Maalla se ei tunnu juuri missään. Kävellään vaan kädet taskus ja heitellään helvetin pitkii sylkii.
Siellä korsussa voi hymähtää maailman typeryydelle ja sitten kopsauttaa pienet kopsut.
Illan hämärtyessä, savusaunan tuoksu rannasta ja yllä suomalainen tähtitaivas.
Aijai sitä autuutta...
Tästä tarinasta mä tykkäsin. Siinä on hyvät tarinan ainekset ja mielenkiintoiset tulevaisuuden näkymät.
Omia polkujaan kulkevat ihmiset, jotka noidattavat lakeja niiltä osin kuin se heille sopii, sekä asuvat ja toimivat omaehtoisesti kontrollin ulottumattomissa.
Tehokas pickuppi, pirtunmaku maustettuna riistan verellä ja ruudin savulla. Cheers!
Tervehdys Närpes Vargille, Korpisoturille ja Beckerille & kiitos kommenteistanne. Näitä Impivaara-juttuja tulee väsäiltyä, ja ajatus tietynlaisesta eristäytymisestä miellyttää aina vaan enemmän. Johtuu varmaan siitä, kun Suomestahan ollaan pikkuhiljaa kehittämässä kaikenlaisen piiperryksen yleinen koekenttä. Ja sehän onnistuu, sillä suomalaiset ovat niin kertakaikkisen lainkuuliaisia. Sitä vaan mietin, että kuinkahan pitkään. Kun kaikki säätäminen koskee nimenomaan niitä lainkuuliaisia kansalaisia.
Närpes Varg: Olihan tuossa tuttua kyllä. Vaan piiperöivälle naapurillesi voisi todeta, että jos ei pientä puunsavua kestä, täytyy varmaankin muuttaa kerrostaloon.
Mukava kirjoitus: Ekotarkastajan kohtelu oli piste iin päälle!
Toisaalta en tahdo tuota tulevaisuudenkuvaa mutisematta niellä mutta kaikki ennusmerkit ovat ilmassa, että tähän sitä vielä mennään.
Täytyy jatkaa valmisteluja. Sähköomavaraisuus olisi SE juttu...
-Tvälups-
Jotenkin niin sattuvaa. Juuri eilen satuin hevosalan lehdestä lukemaan, että ympäristöministeriössä (missäs muuallakaan...) suunnitellaan maneeseille jopa vuosittaista kuntotarkistusta.
Jutun perusteella hinnaksi arvioitiin ehkä jopa 5000 - 10000 euroa/tarkistus.
Lieneekö aihetta foliopipoon, mutta päässä käväisi ajatus, että siinä pyritään ajamaan alas nykyisen maaseudun yhtä elinkeinoa, hevostaloutta ja erityisesti ratsastusta. Maaseudulla elämisen edellytykset pois pala kerrallaan tai ainakin maksat itsesi kipeäksi jos haluat asua haja-asutusalueella - sehän sopii mainiosti virheiden agendaan. Tuollaista vuotuista 5 - 10 K lisähintalappua kun ei heppahommien tuloilla makseta.
Ja sitten tosiaan tämä samaan aihepiiriin liittyvä blogaus heti aamusta. Vaan voihan sitä tiukan paikan tullen kaikenlaisille tarkastajille sanoa että laitoimme sitten kaksi vuotta vanhan maneesin itse käyttökieltoon, kun ei massi riitä tarkistuksiin... Vaikka välillä saattaakin hirnahdus pytingistä kuulua.
Puunpolton rajoituksia odotellessa.
Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
Tvälups: En minäkään tuota tulevaisuudenkuvaa suoraan niele, mutta sanotaanko niin, että orakset moiseen ovat olemassa.
Ano: Tuo hevoshomma on hyvä esimerkki nykymeiningistä. Ja eikös se ole niin, että hevosenpaskahan pitäisi virallisen protokollan mukaan viedä ongelmajätelaitokseen?
Hevonpaskan poltto kotona energiatarkoituksesssa oli nou-nou. Direktiiveihin vetosivat, olisi pitänyt kuulemma olla jatkuva päästömittaus polton aikana. Eihän sellaista polttolaitosta kestä kenenkään perse.
Kun sitten sanottiin, että jo vain Ruotsissa ja Saksassa poltetaan hevonpaskaa ja kuiviketta, virkahenkilön vastaus oli että tuskin poltetaan ja jos poltetaan, niin laitonta se on. Ni.
Itse tsekkasin jossain vaiheessa ko. direktiivit ja polttodirektiivissä oli eläinjätteiden osalta viittaus toiseen direktiiviin, jossa sanottiin että ei koske eläinten eritteitä (englanninkielisessä versiossa "excreta"). Ei maksanut kuitenkaan vaivaa ilmoittaa asiasta eteenpäin, sillä virkahenkilö ei erehdy. Ei.
Eduskunnassa oli jokin aika sitten aihetta koskeva kirjallinen kysymys, johon virheä ynpäristöministeri V. Niinistö vastasi diibadaaba direktiivi uppaduppa laitonta, mutta olemme sen sijaan antaneet n megaeuroa kyhnyä uusien tekniikoiden kehittämiseen. Olemassa olevaa tekniikkaa ei siis saanut käyttää jätteen hyödyntämiseen energiantuotannossa, mutta heitetään tuosta muutama miltsi T&K-työhön. Kai se oli sitä cleantechiä parhaimmillaan. Luultavasti kuitenkin ko. alan tyypillistä tulonkertymää. Hieno homma joka tapauksessa kuitenkin.
Sitten äskettäin tuli asetusmuutos ja kas kummaa, aiemmin laiton hevonpashan ja kuivikkeiden poltto ilman jatkuvaa valvontaa tulikin tietyin edellytyksin lailliseksi. Ohoh ja jopa jotain. Kuis tää nyt näin?
Vaan kun käyttää tallissa kuivikkeena turvetta, ei tarvitse juuri kakkakasoja kasvattaa. Keväällä nimittäin haetaan talven yli kompostoitunutta hevonpaskan ja turpeen seosta peräkärryjen kanssa puutarhoihin aika innolla.
Ano: "Vaan kun käyttää tallissa kuivikkeena turvetta, ei tarvitse juuri kakkakasoja kasvattaa.".. Niiiimmutku turvettakaan ei vissiin saisi nostaa, kun sekin on kuulemma uusiutumatonta. Joskaan nykyinen poltto- ja kuiviketurpeen nosto ei kata puoltakaan Suomen turvevarojen kasvusta. Vapolla ja muilla turveyrittäjillä olisi läjäpäin hakemuksia uusiksi turvesoiksi, mutta virheän politiikan vuoksi uusia lupia ei juuri myönnetä. Ja nyt käytössä olevat suot alkavat ehtyä. Niinpä esim. viime talvena karjatalous kärsi kuivikepulasta, ja kotimaisen turpeen sijasta kaukolämpölaitokset ja yhdistelmävoimalat polttavat kivihiiltä. Fiksua?
terv. Achtung
Tiedän että Ykän blogi ei ole kieliblogi mutta on mainittava että kansalaisaloite ruotsi vapaaehtoiseksi on ylittänyt vaaditut 50000 allekirjoitusta joten se viedään eduskuntaan.
Perussuomalaisilla on nyt täysi työ pitää tätä aloitetta esillä. Tästä on pidettävä meteliä. Tämä pitää viedä suuren salin äänestykseen eikä sitä saa haudata valiokuntiin unohduksiin. Lähetin tuon kommentin 37 perussuomalaisten edustajalle, poislukien pakkoruotsi-Packalen ja epävarma Tolppanen. Muutama on vastannut.
Perussuomalaisten edustajien tulee vaikuttaa niihin hallituspuolueiden ja Kepun edustajiin jotka kannattivat vaalikoneissa vapaaehtoista ruotsia. Myös oman vaalipiirin edustajia tulisi muistuttaa. Kenellä riittää selkärankaa uhmata puoluekuria ja omertaa? Mielenkiintoista on nähdä.
Miten paljon Ykä on ollut tekemisissä ruotsinkielisten kanssa, työn puolesta tai siviilissä? Onko laitosten asiakkaina ollut ruotsinkielisiä?
Oletko huomannut mitä eroa sillä on onko ruotsinkielinen kotoisin Helsingistä, Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta vai Pohjanmaalta? Sen perusteella minkälaista suomenruotsia puhuu tai että miten hyvin tai huonosti osaa suomea? Onko heidän välillä muita eroja, kuten ruokakulttuuri tai kansallispuvut tms? Näkyykö se siinä onko nuiva vai mokumielinen?
Tervehdys Anolle, Achtungille ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.
Ano: Kiitos lisäyksestä ja lisätiedosta. Menee meinaan monimutkaiseksi. Mitenkähän ne ennen vanhaan pärjäsivät, kun hevosenpaskoja ei oltu viranomaispuntaroitu.
Achtung: Hyvä heitto tuo. Siitä tuli mieleen, että mikähän se on se niitten Lapin uusien malmioitten tilanne? Siellä olisi rikkaita malmioita, mutta eräs Ville Niinistö on niitten suhteen vihan kostaja. Ja yleensäkin tuo kaivosteollisuus pitäisi saada takaisin suomalaisiin käsiin.
Vieras: Joo, tämä ei ole kieliblogi. Itse kannatan pakkoruotsin poistamista, mutta en nosta siitä asiakseni meteliä. Ruotsinkielisten maakunnallisista eroista on minun vaikea sanoa mitään. Samoin kuin työn puolelta, sillä ruotsinkieliset sijoitetaan pääosin heihin erikoistuneisiin laitoksiin. Joko täysin tai osittain. Mulla on joitain tuttuja siellä päin, ja mitä heiltä olen kuullut, niin nimenomaan hankalissa tilanteissa ”jag förstår inte” on ahkerassa käytössä niin mukuloilla kuin vanhemmilla, mikäli työntekijä ei ole äidinkieleltään ruotsinkielinen. Ja noin ottaen, kuulemani mukaan edelleen, ei talous sinänsä ole ongelma näissä piireissä. Köyhyys ei ole sijoituksen syy, vaan joku muu.
Tuo holhous ja besservisseriläisyys on ollut aiemminkin esillä ja olen heittänyt kommentteja tänne ja tänne, tiedoksi vaan jos Ykä jaksaa vilkaista.
Kanakopit ovat vasta 1960-70-lukujen keksintö. Alkujaan varmaan jonkinlainen hätäratkaisu sijoittaa maalta pakenevat. Ja kun Helsinki oli ja on kallis, niin kämpän sai halvemmalta kauempaa.
Varmaankin Euroopan ensimmäinen rata jolla kulki veturin vetämä henkilöjunaa, Liverpoolin ja Manchesterin rata vihittiin käyttöön 1830 mutta ei silloin rakennettu kanakoppeja vaikka nuo kaupungit ovat periaatteessa aina olleet isoja.
Asemakylät saattoivat olla idyllisiäkin, ulkomailla ja jopa Suomessakin koska silloin taidesuunnissa ja rakennustyyleissä oli kauneusarvoja, kuninkaanlinnasta aina köyhän tönöön asti.
Isoukkini oli asemapäällikkö Kannaksella ja sitten Kajaanissa jossa kuoli 1945. Ei silloin höyryveturiaikaan ollut kanakoppeja. VR ja rautatiehallitus tarjosivat usein työsuhdeasunnot asemapäällikölle ja siitä alemmille työntekijöille. Asemakylät muodostuivat ratapihan rakennusten ja työtekijöiden talojen ympärille.
Ennen maaltapaon kiihtymistä, vielä 1950-luvulla oli kuulemma kattava julkinen liikenne maallakin kun linkkurit kulkivat kirkonkylältä sivukylille monta kertaa päivässä. Oli vielä junavuorojakin ja asemia ja seisakkeita oli tiheämmin.
Ykä kun tietää tuosta julkishallinosta jotain. Ja sen että suomalaisessa viranomaiskulttuurissa virkamies ei ole väärässä eikä erehdy. Tätäkö varten sitä valtionvelkaa otetaan. Taas kävi mielessä että pitäisikö toivoa talousromahdusta ja tilannetta jolloin valtiolle ei myönnetä velkaa? Pitäisikö sanoa noille velanmyöntäjille että älkää myöntäkö sitä velkaa.
Suomalaisten lainkunnioitus ja luottamus viranomaisiin on käsittämättömän sokeaa ja naivia. Melkein on kyse viranomaisuskovaisuudesta. Se on ehkä pahasti väärintulkittua ja väärinymmärrettyä luterilaista esivaltauskollisuutta. Ei Lutterin Mara varmaan tuota tarkoittanut.
Jossain Kreikassa kansa alkaisi polttaa autoja jos virkamiehet alkavat esittää tuollaisia jatkuvasti kiristyviä säännöksiä. Enkä tarkoita auton poltolla muslimimamuja vaan ortodoksiseen kirkkoon kuuluvaa kantiskreikkalaista.
Mustalla huumorilla voisi todeta että pitäiskö toivoa että Vanja valtaisi hetkeksi aikaa Suomen niin päästään noista virkamiehistä eroon? Edellyttäen sitä ettei Vanja ala riehumaan eikä viivy kauaa. Isonvihan ja Pikkuvihan aikana Vanja riehui tääläl mutta lähti kun rähinä loppui. Tsaarilla oli yleensä tapana vetää joukot pois pian joltain alueelta jos se ei sitä liittänyt valtakuntaansa tai tehnyt siitä vasallia.
Asunto-, rakennus- ja kaavoitusasiat sekä vesihuoltoasiat olisi paras ottaa kokonaan pois ympäristöministeriöltä. Nuo pitäisi siirtää vaikka sille ministeriölle joka vastaa kuntiin liittyvistä asioista. Vanhojen rakennusten ja muinaismuistojen ylläpito ja entisöinti annettakoon vaikka opetus-ja kulttuuriministriölle.
YM saisi tyytyä toimimaan lähinnä jätehuollon ja luonnosuojelualueiden kanssa. Näin kun tehtäisiin niin viherhörhöt eivät niin paljoa pääsisi määräämään missä kukin saa asua ja missä ei.
Hauaisin vain huomauttaa, että tuosta "impivaaralaisuudesta" on suotta tehty kirosana. Muistammehan, miten kävi seitsemälle veljekselle? Kun kylissä tuli turpaan ja viranomaiset vainosivat, pojat muuttivat korpeen ja palasivat takaisin pystyvinä miehinä, joita kylän tytöt kilvan kalastivat. Venäläistä sananlaskua muunnellakseni; "Kyllä Impivaara opettaa".
Meinaan voisi tulla noista eiralaisista vihreistäkin ihan ihmisiä, kun ne kähetettäisiin Pohjois-Karjalaan kylmään korpeen mukanaan kirves, saha, kuokka ja vasara ynnä nauloja sekä pari kiloa siemenviljoja ja heille sanottaisiin, että tulette sitten ilmoittautumaan, kun pellolla lainehtii teräinen vilja ja talo on valmis.
Tervehdys Vieraalle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.
Vieras:
Viesti 1: Ihan hyviä ja asiallisia nuo sinun kommentit. Toteamus ”vihreille luonto on teoriaa” pitää kyllä hyvin pitkälle paikkansa. Vanhat puusta rakennetut rautatieasemat olivat muuten tyylikkäitä, mutta ikävän paljonhan niitä on purettu. Samalla kun matkustajaliikennepysäkit ovat vähentyneet.
Viesti 2: Kysymykseen ”miksi aina lisää valtionvelkaa” en oikein osaa vastata. Luulen, että siinä on kyse silmien kiinni pistämisestä, käsien ristimisesta ja hartaasta toiveesta, että jospa asiat jotenkin suttaantuisivat.
Suomalaiset ovat kyllä harvinaisen lammasmaisia hallintoalamaisia, ja se mahdollistaa minkä tahansa typeryyden syöttämisen ilman vastareaktiota. Koska olen itse osa tätä virkakoneistoa, niin voin kyllä todeta, että virka ei tuo automaattisesti mukanaan osaamista eikä varsinkaan lautamiesjärkeä. Virkakoneistoon ei kannata sokeasti luottaa.
Vanjan pitäisin hyvin mielelläni kyllä erossa tästä, vaikka mustan huumorisi ymmärräkin. Ei venäläinen tulisi tänne veljenä ja vapauttajana vaan miehittäjänä. Ja siks toiseksi, eiköhän se äärimmäisen jäykkä byrokratia ole aikanaan opeteltu tänne juuri siitä suunnasta.
Viesti 3: Minä oikeastaan lopettaisin koko ministeriön. Varsinkin vihreillä kun tuppaa olla halu tunkea näitä Natura-alueita hyville metsästysmaille. Yleensäkin ympäristöasiat ovat sinänsä tärkeitä, ja niinkin tärkeitä, ettei niitä missään nimessä pidä jättää vihreitten huseerattavaksi.
Närpes Varg: Minä miellän Impivaaran paikaksi, missä ihmiset pääosin tuntevat toisensa, auttavat tarvittaessa ja yleensäkin käyttävät tervettä maatiaisjärkeä. Tuosta ehdotuksestasihan muuten Veikko Huovinen kirjoitti aikanaan, mies käytti termiä ”säätykierto”.
Mieluiten minäkin lahtaisin YM:n mutta ensi alkuun kävisi tuo laihdutus siirtämällä sieltä pois edellä mainitut asunto-, rakennus- ja kaavoitusasiat sekä vesihuoltoasiat samoin kuin vanhojen rakennusten ja muinaismuistojen hoito. Tämä olisi nyt edes hyvä näpäytys hörhöille. Ja ilmastohömppään liittyvät virat tulee lakkauttaa.
Fiilispohjalta ja mutu-tuntumalla tehdyt valinnat suojelualueiksi on ääliömäisiä, jos siellä ei ole harvinaisia eläimiä ja kasveja. Foliopipo päässä olen arvaillut miksi pohjoisessa ja idässä on niin paljon suojelualueita mutta edelässä ei niitä paljoa ole. Siinä näkyy Helsinki-keskeisyys, ikään kuin yritettäisiin tahallaan estää asuminen ja työnteko Helsingin ulkopuolella. Heillä on varmaan pyrkimys tehdä Suomesta jokin Singapore, kun haaveilevat siitä että kokoavat kaikki asukkaat Helsinkiin. Mainitsin tuon siinä toisessa linkin kommentissa.
Yrjön tavoin minäkin miellän Impivaaran varsin mukavaksi paikaksi. Mutta nuo EU-uskovaiset heittelevät sitä kuin kirosanaa. "Impivaaralaisuus" on heille jotain niin haisevan landelaista, rasistista ja fasistista, että siinä on kieli solmussa, kun yrittää keksiä lisää pahuutta.
Kaivosteollisuus pitäisi tosiaan saada kotimaisiin käsiin ja sitten vielä kerran miettiä, paljonko riemua Lapin pilaamisella saadaan aikaiseksi. Meinaan on ne aika hirveitä näkymiä ne avolouhokset. Voisihan niiden mineraalien antaa olla tallessa siellä maan allakin, ei kai tässä nyt niin hirveä hätä ole niiden perään? Minä vähän veikkaan, että se vanhanaikainen lappi hiljaisuuksineen ja luonnon ihmeineen on taloudellisestikin paljon vankempi asia kuin joku metallinpalojen himossa myllätty maisema. Ei sinne tee mieli lähteä vaeltamaan, niin se vaan on.
Otan mieluummin uraanikaivoksen kuin vastaanottokeskuksen. Taktisessa mielessä kaivos voi olla hyvä keino pitää sosiaalimamut loitolla.
Tuodaanko malmia ja romumetallia Suomeen ulkomailta vai kerätäänkö itse niitä omasta maaperästä jos niitä on tarjolla?
Miten ennen osattiin pelata kaivosten kanssa, mutta 1990-luvulle tultaessa suomalaiset firmat luopuivat kaivostoiminnasta. High tech-huumassa unohtui perinteinen teollisuus ja se mistä se saa raaka-aineita ja uusiomateriaalia. Joku Outokumpu sai nimensä kunnasta tai oliko se toisinpäin, saiko kunta nimensä yritykseltä.
Lappi on aika iso alue joten ei niiden kaivosalueiden koko varmaankaan vie koko Lapista. Kaivoksilla täytyy olla lappilaisten hyväksyntä jotta niillä olisi edellytykset toiminnalleen. Oleellista on se kuka kaivokset omistaa ja kuka harjoittaa louhintaa. Malmiesiintymän omistajalle ja louhijalle tulisi määrätä vastuu kunnossapitoon ja puhtaanapitoon ja se tulisi varmistaa kaivosveron muodossa ja jollain muullakin tavoin.
Malmiesiintymien ja kaivosten omistus tulisi olla kansallisessa hallussa, vähintään 51 prosentin osuudella. Ulkomaalaiset sijoittajat saavat antaa rahaa jos on tarjota mutta heille ei tule antaa päätösvaltaa, tyytyköön voitonjakoon osinkojen muodossa. On niitä äänivallattomia osakkeita mahdollista jakaa.
Toinen kriteeri saisi olla se että malmia myydään ensisijaisesti sellaiselle jatkojalostajalle jolla on toimintoja Suomessa. Tarvittaessa sitten perustetaan jatkojalostuslaitos Suomeen. Näin pidetään edes osa tuotoista täällä.
Voisi tarkistaa jostain mutta taisi olla niin että Kiina on rajoittanut Kiinasta peräisin olevien raaka-aineiden vientiä. Se pyrkii varmistamaan maassa toimivan teollisuuden raaka-ainesaannin. Ihan hyvin harkittu toimenpide. Voitaisiin ottaa mallia. Ettei myydä ihan mitä vaan ihan kenelle tahansa eikä ainakaan alihintaan.
Tuo 51 prosentin minimiraja tuli mieleen siitä kun Valko-Venäjälle rekisteröityjen yritysten ulkomaalaisomistus rajoitettu 49 prosenttiin. Kyse on siitä että Valko-Venäjä hyväksyy ulkomaisen sijoittajan investoinnin mutta ulkomaalaisomistus ei saa olla enempää kuin 49 prosenttia firman osakkeista. Vähintään 51 prosenttia on oltava valkovenäläisillä. Jos ulkomainen firma perustaa tytäryhtiön Valko-Venäjälle, vähintään 51 prosenttia tytäryhtiön osakkeista tulee myydä valkovenäläisille ja enintään 49 ulkomaalaisille.
Tämä siksi ettei jokin ulkomaalainen firma tai äijä osta tehdasta tms. ja sulje sitä huomenna ja siirrä kaikki irroitettavissa oleva Kiinaan. Tai, no pitää joskus katsoa oliko kyse Valko-Venäjästä vai Uzbekistanista vai missä oli tuo ehto ulkomaalaisomistukselle. Jossain kuitenkin.
Ei Lukašenkasta tarvitse tykätä mutta kai hän on kiinnostunut turvaamaan kotimaisen omistuksen Valko-Venäjällä. Ei häntä voi varsinaisesti sanoa kommunistiksi jos hän kuitenkin hyväksyy yksityisen yritystoiminnan ainakin tietyillä edelltyksillä. Ehkä hän on aidommin kiinnostuneempi oman maansa kansalaisten asioista kuin joku Katainen tai Urpilainen täällä.
Kaivosteollisuus on toki tärkeää alkutuotantoa, joskin kauhean suhdanneherkkää. Kansantaloudellemme vielä malmin louhintaa tärkeämpää olisikin, että kaivannaiset myös jalostettaisiin rajojemme sisäpuolella.
Muistuttaisin tähän(kin) liittyen myös energian varman ja edullisen saatavuuden varmistamisesta. Kannatan uusiutuvan energian tuottamista - kunhan tämä on ns. nettohyödyllistä. Lapista ja muista selkosistamme kun puhutaan, olisi olemassa energiataloudellemme ja eritoten pohjoiselle puolellemme oikein hyvä hanke: Vuotos. Jos vihreä blokkaus purettaisiin, ja allas+laitos rakennettaisiin, tämä tuottaisi yhdessä vuodessa saman verran sähköä kuin Suomen nyt toimivat sekä hankkeilla olevat tuulivoimalat tulevat koko teknisenä elinikänään tuottamaan. Ja rakentamisesta tulisi sinnepäin sitä kaivattua työtä. Ja ympäristövaikutukset olisi keskitetty 1)ennestään rakennettuun vesistöön sekä 2)erittäin harvaan asutulle, 3)ei uhanalaiselle jänkäalueelle. Altaasta tulisi ehkä samanlainen kala-aitta kuin Lokan ja Porttipahtan tekojärvistä on tullut. Kotimainen pääomakin olisi tulossa tätä toteuttamaan. Mikähän mahtaa tämänkin estää? No tietysti se sama..
terv. Achtung
Hihii... mitenkäs täälläpäässä koko jutusta tuli alusta saakka Rush mieleen?
Mainio kirjoitus! "Mechanical music!"
Kuka sitä malmia meillä tarvitsee? No Tornion terästehdas. Jos jatkettaisi Ruotsin rautatietä pari kilsaa Suomen puolelle, voitaisi rahdata hyvälaatuista malmia suoraan Kiirunasta ilman välilastauksia maailmanmarkkinahintaan. Kumpi on edullisempaa, pari kilsaa rautatietä vai uuden kaivoksen avaaminen?
Nyt jos Lappiin perustetaan uusi kaivos, se vaatii rautatien. Miljardeja jo menee yksin siihen.
Kiirunan malmi viedään Narvikiin josta se viedään toisiin paikkoihin. En tiedä liikenisikö siitä tänne...Aleksanteri I ei älynny vallata Pohjois-Ruotsia ja liittää sitä Suomeen. Hurrit saivat malmit.
Metallien pörssihinnat ovat se mikä eniten vaikuttaa kaivoksen kannattavuuteen. Siksi ei tulisi olla pelkän kaivoksen varassa vaan malmin jalostus ja vielä siitä jalosteista tehtyjä metallitarvikkeita. Jostain ja jossain ne koneiden metalliset osat on tehty.
Parempi laittaa rahaa vaikka siihen kaivosrataan kuin Kreikkaan tai kehitysmaiden diktaattoreille. Pysyy raha edes jossain muodossa täällä. Vaikka sitten jatkoyhteys Ruotsin tai Venäjän puolelle Jäämerelle tai Kantalehteen...hyvässä lykyssä siihen voi saada myös venäläiset, norjalaiset ja ruotsalaiset osallistumaan kuluihin. Karkaako vähän aiheesta mutta Ykä päättää miten jatkuu...
Tervehdys Vieraalle, Närpes Vargille, Achtungille ja Ruukinmatruunalle & kiitos kommenteistanne. Tuo kaivoshomma rönsyili (saa rauhassa rönsyillä) sen verran laajalle, että totean vaan, että kaivokset tulisi olla suomalaisissa käsissä, niin kuin totesitte ja samaa mieltä olen, että myös alan jalostusteollisuutta kannattaisi kehittää eikä pyrkiä pelkkään raaka-aineen vientiin.
Ruukinmatruuna: Automerkki vaan täytyi vaihtaa. Barchetta ei vaan oikein sovi Huitsinnevadan metsäteille.
Hienoa, että Rushin musiikki kiinnostaa ja inspiroi! Hyvä teksti Ykältä jälleen kerran!
Piisin sanat kirjoittaneella yhtyeen rumpalilla oli pitkään "piilopirtti", tosin traagisten tapahtumien jälkeen ko. "country place" on nyt hänen pysyvä residenssinsä.
Kannattaa muuten lukaista Peartin kirja Ghost Rider, suht' mukavasti ja sujuvasti proosaakin kirjoittaa.
Tervehdys, Oinomaos. Täytyy ottaa tuo kirja työn alle jossain vaiheessa. Neil Peartiahan elämä löi silloin 1990-luvulla oikein urakalla. Ihme, että jaksoi jatkaa uraansa.
Hiukan sottailin tätä.
Nämä Ykän dystopiat kun kuulostavat kohtalaisen tosilta. Tuskin kukaan niiden kuitenkaan haluaa toteutuvan. No virheistä en osaa sanoa.
Tämä viimeisin kuulosti ihan kuin Jan Vapaavuori ja Anni Sinnetänne olisivat päässeet toteuttamaan utopiansa.
Tuumaili:
KKi
Tervehdys, KKi. Kieltämättä nuo nimet ja heidän mielihalunsa pyörivät mielessä kun virittelin itseäni visioimaan.
Tuo skenaario on mahdollinen jos Jan Vapaavuori olisi päättämässä mielensä mukaan.
Sen sijaan Anni Sinnemäki ei siinä määrin muistunut mieleen. Pikemminkin mieleen muistuu Osmo Soininvaara. Sinnemäkin on semmoinen party-animal joka etsii kiksejä ja fiiliksiä sekä vankilabändäri joka tykkää pahiksista. Sillä on ollut jotain vislpilänkauppaa jonkin hämäräperäisen italiaanon kanssa, onko se jokin terroristi tyyliin punaiset prikaatit.
Käy tsekkaamassa mitä Kumitonttu on kirjoittanut Soininvaarasta. Aikamoinen totalitaristi hän on kun mitä hän haluaisi toteuttaa ilmatohömpän nimissä. Hän lienee tottunut liikaa siihen että kaikki pyörii Katajanokalla ja että kotiin pääsee ratikalla.
Niin että tuon skenaarion saisi aikaan Vapaavuoren Soininvaaran muodostama kaksikko. Siinä on melkoinen saatanallis-perkeleellinen kaksikko joka saisi saatanallis-perkeleellistä jälkeä aikaan. Ero on ehkä siinä että Vapaavuori on niljakas umpikiero mulkku opportunisti joka on täydessä ymmärryksessä. Mutta Soininvaara on aito hullu ja syyntaakeeton, eli ymmärrystä vailla. Jossain hallusinaatioissa se varmaan on. Ainakin on alentuneesti syyntakeinen eli täyttä ymmärrystä vailla.
Tervehdys, Vieras. No joo, Sinnemäki on hyvä esimerkki vihreistä puolueena, eli se ei ole puolue, vaan jatkuvat bailut, jotka joku toinen kustantaa. Vapaavuori on nilkki, a-men, ei lisättävää. Soininvaaran kohdalla en henkilökohtaisesti rupea kenellekään latvabeen papereita kirjoittamaan. Uskoisin, että heppu on aikanaan muodostanut käsityksensä maailmasta, ja pitää sitä kiinni viimeiseen saakka. Eikä siinä sinänsä mitään, saahan sitä olla haluamaansa mieltä, mutta kun heppu haluaisi muittenkin elävän käsityksensä mukaan. Ja minua ei täältä haja-asutusalueelta saada kaupunkiin kuin raatona.
Täällä yritetään survoa kaikki Helsinkiin ja saaada aikaan sellaiset fiilikset että oltaisiin kuin Hongkongissa tai Singaporessa.
Eräässä Saksan kurssikirjassa luki että 47 prosenttia Saksan asunnoista on omakotitaloja. Se on melko suuri prosenttiosuus ottaen huomioon sen että melko paljon asukkaita on melko pienellä alueella. Saksa kun on ryssien keksimien alueluovutusten takia vieläpä pienempi kuin keisarikunta ennen ykkösrähinää tai Weimarin Saksa ennen Aatun alueliitoksia ja ennen kakkosrähinää.
Olisiko Hollannissakin suurempi prosenttiosuus omakotitaloille kuin meikäläisillä. Edes puukenkätulppaanimaassa ei nähtävästi olla kanakopeissa siinä määrin eikä tonttipula vaivaa.
Ai niin, tarkennus. Tarkoitin että siinä luki että 47 prosenttia niksmanneista asuu omakotitaloissa. Ei siis omakotitalojen osuutta kaikista asunnoista.
Harmi kun tässä ei ole tuota aikaisemman viestin muokkausmahdollisuutta. Miksei Bloggeriin ole tehty sellaista ominaisuutta. Olisin muutoin muokannut tuota aiempaa viestiä.
Tervehdys, Vieras. Kun en tunne noita lukuja, niin vaikea kommentoida sinänsä. Tietysti onhan Saksassa sitten taas Ruhr, joka on sata kilometriä pelkkää kaupunkia. Vaan se on tosi, että vaikka kaikki suomalaiset pakotettaisiin radanvarsikaupunkeihin kanakoppeihin, niin maailma ei pelastu yhtään sen enempää.
Tuota bloggerin puuttuvaa muokkausominaisuutta olen harmitellut joskus itsekin. Täähän on melko karu systeemi muutenkin, Wordpress olis varmaan toimivampi. Mutta kun tähän on tottunut, niin tätä tulee käytettyä.
Tämä nyt ehkä menee yksityiskohta-tason keskusteluksi mutta Ykä päättää. Niin, sitä minä toisinaan kummastelen miksi omakotitalo liitetään usein maaseutuun, siis maatalousalueelle tai haja-asutusalueelle. On kaupungeissakin omakotialueita tai seka-alueita joissa on omakotitaloja. Mummo asui Turussa rintamamiestalossa 36 vuotta ja siinä oli puusauna.
Ykä kun tuntee Helsingin paremmin kuin minä niin eikö peräti sielläkin ole omakotitaloja joissakin osissa. Mitä niitä on tyyliin Puu-Käpylä ja Puu-Vallila jotka olen itse havainnut.
Tervehdys, Vieras. Onhan siellä niitä omakotitaloalueita enemmänkin, osa on sitten kerrostalolähiöitten liepeillä. Käpylän ja Vallilan lisäksi voisi mainita Vartiokylän, Marjaniemen ja Kulosaaren. Siellä vaan alkaa neliöhinnat olla semmosia, että ei tavan ihmisella niihin enää varaa ole.
Lähetä kommentti