Eli
tarina, neljäs syyskuuta 2013
Helsinki, syyskuu 2028
Palovartija tarkasti, että hänen
putkikassissaan oli työvuoroa varten tarvittavat eväät ja kainalokotelossa
olevaan virkapistooliin pari ylimääräistä lipasta. Sen jälkeen hän puki
päällensä ulkovaatteet ja sulki pienen, Aleksis Kiven kadulla sijaitsevan yksiönsä
lukon ja täydensi työnsä sulkemalla turvalukon ja vielä erillisen telkiraudan.
Näillä kulmilla oltiin viime aikoina palattu hellahuoneitten aikaan, sillä
väestöltään alati ja toivottujen ennusteitten mukaisesti kasvava Helsinki
tarvitsi asuntoja ja niitähän oltiin saatu aikaan muuttamalla kaksioita ja
kolmioita soluasuntokokoisiksi yksiöiksi. Sellainen oli palovartijallakin,
kooltaan yhdeksän neliötä.
Palovartija painoi hissinappulaa, mutta
mitään ei tapahtunut. Ilmiö oli niin tuttu, ettei palovartija viitsinyt edes
kirota, vaan käveli tyynesti rappuset alas viidennestä kerroksesta kadulle. Hän
kiersi työpaikalleen Viipurinkadun kautta, vaikka lyhyempikin reitti olisi
ollut olemassa. Sen varrella oli kuitenkin khat-baari Haye, jonka ympärillä oli
aina kaikenlaista harmia. Viipurinkadulla sijaitsevien pottunokkien baarien ohi
sai toinen pottunokka kulkea rauhassa. Tietysti kulmilla tiedettiin
palovartijan ammatti ja se, että hänellä oli mutka mukana. Niin palovartijat
kuin muutkin turvallisuusalalla työskentelevät saivat kuljettaa sitä mukanaan
vapaallakin. Naama oli saattanut jäädä jollekin hörhölle mieleen. Vaan vaikka
ase oli mukana, niin mitäpä sitä turhia hankaluuksia etsimään. Palovartija oli
rauhallinen mies.
Hän kulki rauhallisesti kohti Linnanmäen
vesitornin huipulle rakennettua palovartioasemaa. Hänellä oli tällä kertaa
yövuoro, joka alkaisi kello 21.00 ja kestäisi kaksitoista tuntia. Hän käveli
Linnanmäen sisäänkäyntiportille, jossa rynnäkkökiväärillä aseistettu vartiopoliisikonstaapeli
tarkisti hänen kulkulupansa. Linnanmäellä ei ollut huvipuistoa vuosiin, tilat
olivat erilaisten palo- ja turvallisuusviranomaisten käytössä. Palovartija
käveli Linnanmäen vesitornille ja aloitti vuoronsa.
Kolme
vuotta aiemmin, syyskuu 2025, Nivatunturin palovartiopiste, Savukoski
Palovartija
oli lähettänyt radiolla Itä-Lapin palokeskukseen radioviestin, jonka mukaan
palovartiopisteen alueella ei näkynyt tulipaloja. Palovartiopisteet oltiin
otettu uudestaan käyttöön jokunen vuosi aikaisemmin, kun kaikki lentokalusto
oltiin siirretty etelään.
Palovartija
asusteli Nivatunturin huipulla sijaitsevassa mökissä, ja oli tyytyväinen
työhönsä, vaikka työputket olivat pitkiä. Luonnon rauha miellytti nuorta
miestä. Palovartijalla oli ollut trangiallaan vettä kiehumassa, ja kun vesi
alkoi kiehua, hän heitti siihen pari lihaliemikuutiota ja pikamakarooneja.
Makaroonien hieman aikaa kiehuttua hän aukaisi purkillisen säilykelihaa.
Tavallisten, suurten kauppaketjujen säilykeliha oli pelkkää rasvapuuroa, mutta
paikalliset tuottajat olivat yhdistyneet ja perustaneet Lapin Aitoliha oy:n,
joitten tuotteet olivat lihaa parhaimmillaan.
Palovartija
pilkkoi lihan trangian kattilaan ja antoi seoksen hautua aikansa. Sitten hän
otti näkkileipäpaketin ja sulatejuustopakkauksen, jota säilytti palovartijan mökin
vieressä olevassa maakuopassa. Palovartija ei ollut ronkeli ruuan suhteen ja
hän alkoi äyskäröidä trangiassa valmistuvaa maittavaa mättöä ääntä kohti
suurella ruokahalulla. Joko pikamakaroonista tai pikariisistä, näkkileivästä ja
säilykelihasta koostuva mättö muodosti hänen pääasiallisen ruokavalionsa.
Lisäsärvintä
toivat paikalliset riistaeläimet, joita palovartija ampui aika ajoin. Laitontahan
se oli, mutta Savukosken nimismies oli sanonut kaikille palovartijoille, että
meillä ei ole partioita teidän tekemisiänne tutkimaan ja hyötyähän teistä
muutenkin on. Tehkää mitä teette, kun ette suurta meteliä pidä itsestänne. Näin
ollen palovartija oli päivää aikaisemmin lopetellut riekkokeittonsa, jota
varten hän oli säilyttänyt maakuopassa perunoita. Riekkokeitto oli tullut
syötyä loppuun ja oli aika siirtyä säilykkeisiin, kunnes joku lintu taas tulisi
hollille.
Palovartijalla
oli hyvä olla työssään ja yksinäisessä mökissään. Peseytymisen hän saattoi
hoitaa mökin tontille rakennetussa pienessä, ns. puolentoista perseen saunassa. Pesuveden hän
keräsi sadevedestä ämpäreihin. Käyttöveden toi kerran viikossa paikalle tuleva
mönkijä. Olihan hänellä jopa deodoranttiakin. Mä maalaispoika oon, ja pistän
suihketta kainaloon, se on hyvin joviaali ilmiö, tuumasi palovartija erään
vuosikymmeniä vanhan iskelmän mukaan.
Maalaispoikaa
soitti ainoa varsinainen palovartijan viihteen muoto, eli Radio Koillissalpa,
joka oli ainoa yksityinen radio niillä selkosilla, tosin varsin menestyksekäs
sellainen, sillä paikalliset asukkaat olivat ottaneet sen omaksi kanavakseen,
eikä Yleisradion kanavia kuunnellut enää juuri kukaan. Tämähän tietysti ei
miellyttänyt Yleisradiota sillä Radio Koillissalvan uutislähetykset eivät
olleet kovinkaan virallisen näkemyksen mukaisia. Uutispätkien lisäksi Radio
Koillissalpa soitti pääosin vanhahkoa musiikkia. Palovartija kuunteli sitä
pienellä matkaradiollaan.
Palovartija
oli tyytyväinen kesäkuukausina askeettiseen elämäänsä. Edes nuorta miestä alati
kalvava naisen nälkä ei haitannut. Tämä korjaantuisi taas talvella. Palovartija
työskenteli talvisin Laskettelukeskuksessa puoliksi yleismiesjantusena ja
puoliksi baarimikkona ja kun etelästä päin tulivat rentoutumisreissuilleen
rentoutumaan firmojen, järjestöjen ja julkishallinnon rouvashenkilöt, olisi
salskea nuori lappilaismies voinut laittaa hihaansa jonotusnumerojärjestelmän.
Palovartija
aika ajoin ihmetteli näitten naisten varsin venyvää moraalia, mutta tuumasi,
että jos ei hän jyystä, joku muu jyystää kumminkin. Ja paikalliset tytöt olivat
lähteneet järjestään etelään. Tullakseen kymmenen vuoden päästä takaisin
firmojen, järjestöjen ja julkishallinnon rouvashenkilöinä, jotka kaipasivat
säpinää elämäänsä ja joilla oli venyvä moraali.
Helsinki, syyskuu 2028
Palovartija moikkasi vuoronsa lopettavaa
vartijaa, kuunteli raportin ja kuittasi itsensä älykortilla sisään
järjestelmään. Heti vuoron alkuun hän huomasi Sörnäisissä, joko Kurvissa tai
Harjutorilla autopalon, todennäköisesti kaksikin, jotka hän ilmoitti yleishälytyskeskukseen.
Pian hän kuuli sireenien huudon. Palolaitos meni näille kulmille ihan omineen,
panssariautoja ei tarvittu. Sen sijaan Itäkeskuksen itäpuolisessa Helsingissä
ei tulipaloja edes noteerattu. Sinne eivät viranomaiset koskaan menneet. Pärjätköön
keskenään. Oli tietysti erityisvartioituja turvallisuusalueita, niin kuin esimerkiksi
Töölö, Meilahti, Kulosaari ja myös Linnanmäki. Linnanmäki oli tosin
erityisvartioitu siksi, että se tavallaan erityisvartioi kaikkia muita
erityisvartioituja alueita. Pääosassa erityisvartioituja turvallisuusalueita
asui ihmisiä, jotka olivat saaneet aikaan myös Helsingissä tapahtuneen
yhteiskuntakokeilun, jotka olivat siitä ylpeitä ja jotka halusivat
ammattilaisten aseellista suojelua aikaansaamaansa lopputulosta pelätessään ja
ettei heidän tarvitsisi nähdä sitä omassa elämässään. Mutta mediassa he olivat
kovin ylpeitä aikaansaannoksestaan.
Sitten olikin kolme tuntia varsin
rauhallista ja palovartija kaivoi eväänsä esille. Hänellä oli näkkimetvurstivoileipää
ja ternospullossa lihalientä. Kahvia hän ei välittänyt laittaa termariin, sillä
se näljääntyi siellä nopeasti. Kovin suurta gourmeeta ei palovartija
harrastanut täällä etelässäkään, sillä hänen yhdeksän neliön yksiössään ei
ollut kuin mikroaaltouuni, vedenkeitin ja kahvinkeitin. Ei liettä eikä uunia.
Helsingissä oli pikkuhiljaa käynyt niin,
että niin sanottu uusavuttomuus oli muuttunut tiedostavan ja kaupungissa alati
kasvavan urbaanin punavihreän väestönosan keskuudessa itseisarvoksi.
Valmisruokaa valmistettiin, koska se oli helppoa, eikä ruuanlaiton taitoja
viitsitty opetella. Saattoihan sitä käydä syömässä ravintolassakin. Suuret
kauppaketjut hoksasivat ajan hengen, totesivat, että hittoakos ihmisille
raaka-aineita kannattaa myydä, kun on paljon tuottavampaa myydä pelkkiä
valmisaterioita. Raakaliha ja kala maksoi nykyisin Helsingissä maltaita.
Tämä heijastui rakentamiseen, ja palovartijankin
pieni yksiö oltiin varustettu vain mikroaaltoajan varustuksella. Palovartijalla
oli tosin mukanaan Helsingissä uskollinen trangiansa. Kaasupulloja hän kävi
ostamassa vielä toimintaansa ylläpitävästä Partioaitasta. Hän tilaili postitse
hyvää pohjoista säilykelihaa kavereiltaan ja haaveili kunnon pihvistä. Kun
palovartija ei ollut oikein ravintolaihmisiä.
Jaahah, Länsi-Pasilassa räjähti. Ja
sitten sieltä menivätkin sähköt. Taisivat taas räjäyttää muuntajan. Ilmoitus
keskukseen. Tuttua settiä. Normaali yö.
Kolme
vuotta aiemmin, syyskuu 2025, Nivatunturin palovartiopiste, Savukoski
Palovartija
oli pessyt ja kuivannut itsensä ja istui palovartijan mökin rappusilla. Tutut
kuukkelit olivat käyneet ottamassa leivänmurusensa. Palovartija kääri itselleen
paikallisen viljelijän sivubisneksenä kasvattamasta kessusta käärimänsä sätkän,
veti nautinnolliset henkoset ja odotteli vanhaa kaveriaan.
Ja
sieltähän se tuli. Sama kettu, johon palovartija oli tutustunut jo kolme vuotta
aikaisemmin. Kettu oli pikku hiljaa tottunut palovartijaan, ja tullut napsimaan
palovartijan heittämiä makupaloja aina vain lähemmältä. Tänä kesänä kettu oli
oppinut syömään kädestä. Vähän aikaa maastoa tutkittuaan kettu tuli parin
metrin päähän palovartijasta. Asia piti hoitaa protokollan mukaan. Palovartija
heitti namipalan parin metrin päähän, josta kettu nappasi ne nopeasti.
Seuraavan makupalan palovartija heitti metrin päähän. Ja sitten kettu tulikin
nappaamaan makupalat hänen kädestään.
Ei
se sentään antanut silittää, vaan siirtyi makupalan saatuaan puolen metrin
päähän, mutta katsoi palovartijaa kuitenkin ilmeellä, että ollaan kavereita.
Sitten se kävi hakemassa palovartijan kädestä uuden makupalan. Tätä toistui
muutaman kerran, kunnes kettu päätti session loppuneen ja läksi hoitamaan
asioita mitä ketut nyt yleensä hoitavat. Ehkäpä ensi vuonna se antaa
silittääkin, tuumasi palovartija. Ei vielä tänä vuonna. Pestiä ei ole enää
paljoa jäljellä. Sitten lyhyt loma ja takaisin Laskettelukeskukseen.
Helsinki, syyskuu 2028
Syötyään eväänsä oli palovartijan
palattava työn toimeen. Kalliossa paloi, ja hän ilmoitti siitä
yleishälytyskeskukseen. Ei näyttänyt äkkikattomalla olevan muita kuin palavia
roskiksia. Jokaöistä ja jokapäiväistä kauraa. Miksikähän ihmeessä ne juuri
niitä roskiksia polttavat? Kun sitten pihat ovat täynnä sinne tänne heitettyjä
roskapusseja, jotka alkavat haista ihan hirveälle. No, palovartija ei
muutenkaan oikein ollut ymmärtänyt tätä Helsingin meininkiä. Kuhanpahan lusi
täällä palkkaa vastaan.
Jahah, ja sitten Hakaniementorilla päin
näytti syttyneen useita autopaloja. Ja siellä näytti olevan myös
laukaustenvaihtoa. Sarjatuliaseita. Kiireellisyysluokka A. Palovartija teki
ilmoituksen ja tiesi, että vartiopoliisit menivät paikalle sellaisella
vauhdilla ja sellaisella arsenaalilla, että riehujat ymmärtäisivät tehneensä
elämänsä virheen. Hakaniementori ei kuulunut erityisvartioalueisiin, mutta oli
sen verran lähellä, että häiriöihin suhtauduttiin huomattavan
huumorintajuttomasti.
Palovartija tiesi, että erityisvartioalueet
olivat koskematonta aluetta. Sen tiesivät myös muilla alueilla riekkuvat niin
sanotut kunniakansalaiset. Itäkeskuksesta eteenpäin alueet olivat käytännössä
anarkiavyöhykettä. Siellä ei ollut palovartijoitakaan. Eikä mitään muitakaan
viranomaisia. Palakoot. Suojeltujen alueen lähivyöhykkeet olivat
turvallisuusviranomaisten tarkemmin vartioimia.
Erityisvartioalueet itsessään olivat
alueita, joissa häiriköijät ammuttiin kyselemättä. Siellä asustivat
Liittovaltion viranomaiset ja punavihreät poliitikot. Palovartija tiesi, että
vartiopoliisit olivat aina aika ajoin ottaneet riehujia kiinni lähellä erityisvartioaluetta,
kuskanneet riehujat sitten alueen sisälle, heittäneet ulos autosta ja
teloittaneet tylysti. Palovartijalla ei ollut vartiopoliisin toiminnasta mitään
valittamista. Miksi ihmeessä hän olisi ammattiriehujien elämästä kiinnostunut? Sitähän
saivat mitä kysyivätkin.
Kolme
vuotta aiemmin, syyskuu 2025, Savukoski
-
Niin että loppu? Kysyi palovartija.
-
Loppu on niin, sanoi palolaitoksen esimies. Ja loppu on kaikki muukin. Koko
Lappi on siirretty Euroopan Liittovaltion erämaa-alueitten suojeludirektiivin
piiriin. Ja se tarkoittaa sitä, että Lappi on jatkossa luonnonpuisto. Ja
luonnonpuistoissa metsäpalot kuuluvat normaaliin luonnon kehityskulkuun. Joten
palovartijoitakaan ei tarvita.
-
Niin että nää hommat ovat sitten lopussa?
-
Lopussa ovat. Niin kuin ovat hommasi laskettelukeskuksessakin. Lapissa
sallitaan jatkossa teollisuutta,
yritystoimintaa ja niin sanottua normaalia elämää vain tietyissä
keskuksissa. Laskettelukeskuksenkin
toiminta lopetetaan direktiivillä.
-
No milläs helvetillä me sitten eletään?
-
Eipä paljon millään. Omalta kohdaltani minä siirryn eläkkeelle, kolmenkymmenen
pinnan haja-asutusaluerangaistusverolla. Mutta eiköhän tässä jotenkin pärjätä.
Mutta nuorempi väki joutuu muuttamaan etelään. Ja siihen liittyen, minulla olis
sullekin etsittynä työpaikka. Palovartijan hommia. Ei vain kesäisin, vaan
ympärivuotinen homma.
-
Hö? Missä päin maailmaa?
-
Helsingissä.
-
Hä? Ei kai Helsingissä mitään palovartijoita tarvita?
-
Voi veikkonen, siellä niitä vasta tarvitaankin.
Helsinki, syyskuu 2028
Palovartija kuittasi vuoronsa
seuraavalle vuoroon tulevalle palovartijalle ja totesi, että oli tavallista
rauhallisempi yö. Vuoronsa aloittava palovartija totesi, että toivottavasti
päivä pysyy samanlaisena.
Palovartija käveli kotiaan päin, ja
huomasi, että hänen kännykkänsä soi. Tuttu mies. Pena. Lapsuudenystävä Lapista.
Vaikka Lapissa oltiinkin yrittäminen tehty niin vaikeaksi, oli mies silti
pystynyt pistämään pystyyn menestyneen maansiirtoyrityksen.
- No, mitäs mies?
- Olekko kotosalla?
- Just sinne päin menossa.
- Nähtäiskös?
Palovartija odotti ulko-ovella hetken
aikaa, ja sitten Pena kurvasikin siihen Lada Nivallaan. Miehet kättelivät
toisiaan ja siirtyivät sen jälkeen palovartijan tilavaan yhdeksän neliön
yksiöön. Kun palovartija oli sulkenut ovensa, alkoi Pena puhumaan:
- No, mitenkäs mies täällä maalikylissä
pärjää ja viihtyy?
- Kai tuon näet ittekin. Mies ei asu
edes kanakopissa vaan munakennossa ja joutuu kulkemaan tykki vyöllä sen takia,
että työkseen havainnoi tulipaloja. Siis havainnoi, ei sytytä. On tää yhtä
perkelettä, en paremmin sano.
- Huvittaiskos sinua lähteä takaisin
Lappiin?
- Voit uskoa että huvittais. Mutta
ihmisen täytyy syödä.
- Tilanne on nyt se, että Lappi on
itsenäistymässä. Ei millään julistuksella, ei millään kapinalla, ei millään
rysäyksellä, vaan pikku hiljaa, niin että Liittovaltio ei tajua koko asiaa
ennen kuin on liian myöhäistä. Ja siihen tarvitsemme kaltaisiasi miehiä.
Sinähän kävit pioneerikoulutuksen armeijassa?
- Niin kävin. Taisin olla sitä toiseksi
viimeistä ikäluokkaa, joka intin kävi, ennen kuin täällä siirryttiin siihen
ikiomaan sveitsiläiskaartiin. Ja onhan mulla laturin paperit täällä
siviilissäkin. Vaikken ole niitä niin paljon tarvinnutkaan.
- Me ollaan perustamassa
suojelukaarteja. Sinun kaltaisia miehiä tarvitaan. Varsinaista palkkaa ei ole
tarjota, mutta ruoka ja majoitus taataan, ja pieni päiväraha siihen päälle. Ja
pääset pois täältä paratiisista. Oletko halukas?
- Enemmän kuin halukas.
- Mikä sulla on irtisanoutumisaika
noista hommistasi?
- Virallisesti kuukausi, mutta
käytännössä irtisanoutumisaika alkaa sillä hetkellä kun aloitan tämän lauseen
ja loppuu, kun lopetan sen. Voin viedä virka-aseen ja avaimet Linnanmäen
vartiopisteeseen ja irtisanoutua tästä kämpästä verkkoilmoituksella. Omaa
tavaraa mulla täällä on tasan rinkallinen. Eiköhän lähdetä?
15 kommenttia:
Tää koruton`t on kertomaa ja nämä paloasiat saattavat tulla meille jo aiemminkin. Eikös me olla Ruotsia ja Malmötä vain kymmenen vuotta jäljessä?
Mutta se, mitä kerroit talvisten laskettelukeskusten menosta, on totta jo tänään. Ei tarvitse olla edes kovin salskea eikä lappilainenkaan, kun on pakko laittaa pystyyn jonotuslista.
Nii kaanista on dystopia illan hämys. Vaan eipä tuokaan välttämättä hullumpaa elämää reservaatissa olisi, jos pystyy itsensä elättämään ja hyödyksi olemaan.
Toki siinä joutuisi uhrauksia tekemään, kuten katkaisemaan yhteydet Hesan kaltaisiin syöpäpesäkkeisiin, mutta liekö tuo isokaan vahinko. Sieltä päinhän muutenkin kuuluu aina välillä legendaa siitä miten Hesa joutuu elättämään muun Suomen ja itse rauhallisesti tuumin että mitenkähän kävisi jos alue julistettaisiin omavaraiseksi - anteeksi, väärä termi - itsenäiseksi ja rakennettaisiin raja-aidat ja piikkilanka ympärille ettei vahingossakaan landepaakkujen kummarit saastuttaisi pyhän mammonan maata.
Voisi vain aidan takaa ihastella miten marketit tuottaisivat valmisaterioita yöt läpensä, että jengi jaksaisi päivät painaa lisää rahaa.
- lihapuhe
Tulipa taas kylmä hiki niskaan. Taisi mennä yöunet myös. Kiitokset Herra Perskeleelle jälleen tästä dystopian kuvauksesta.
Tää sun tarinankerrontasi on kyl ihmeellistä. Visiosi muistuttaa ihan Obaman menoa Tukholmassa :) Hullut ovat onnellisia kun musta mies tulee kaupunkiin ja laittaa kaupunkilaisten arkisen liikkumisen sekaisin. Mieleen nousee Moskova.
Tein kerran handelia lappilaisten poronlihakappiaitten kanssa. Homma meni täysin poskelleen. Pisneksen päämäärä on kusettaa mahd paljon ja etelän miestä sitäkin enemmän.
Jukopliut!
Täytyy varmaan alkaa tulosteleen näitä Nostradamukseluita.
Jotta voi sitten aikuisempana kahtella kuinkas sitten kävikään.
Meinaan vaan, että varmaan ne jossain vaihessa säätää direktiivin tällasten "vihapuheiden(tm)" kaikkinainen säilyttely helposti saatavassa muodossa on kuolemanrangaistuksen arvoinen rikos.
Tervehdys Närpes Vargille, Lihapuheelle, Anolle, Kumitontulle & Vittuuntuneelle Nettoveronmaksajalle & kiitos kommenteistanne. Tää pohjoinen ilmapiiri, missä tällä hetkellä olen saa aikaan ideoita näihin tarinoihin. Tänään nuotiotulilla istuessa tuli mieleen tarina lahtarin ja punikin rauhanomaisesta kohtaamisesta taivaassa. Täytyy naputella jossain vaiheessa. Tässä on tätä maastossa kulkemistakin, ettei totuus unohtuisi.
Närpes Varg: Luulen että me ollaan Ruotsia (onneksi) vielä paljon enemmän jäljessä. Siellähän on käsissä katastrofi, jonka virallinen Ruotsi kieltää olevan katastrofi ja etsii katastrofin aineksia sieltä, missä ei mitään häikkää ole. Pohjoisen laskettelukeskusten kohdalla voi todeta, että siellä ei ole kuin yksi bordelli, mutta sen kattona on taivas.
Lihapuhe: Minulla on semmonen muistikuva, että Suomen taloudelliseksi veturiksi kehutussa Helsingissä on teolliset työpaikat vähentyneet jo 1950-luvulta alkaen ja aina vaan kasvava työllistäjä on hallinto. Joka taas ei tuota mitään. Sinänsä toivotan kaikkea hyvää helsinkiläisille. Asuin siellä itsekin aikanaan pitkään ja kyllä sieltä ihan tolkun väkeä löytyy. Ja mitä tulee reservaatteihin, niin tavallaanhan minä Ylvan kanssa jo elän eräänlaisessa sellaisessa. Voisi sanoa, että me ollaan aika onnellisia.
Ano: Kiitokset. En kiistä sitä, etteikö mulla olis tarkoitus viedä yöunia. Kehitys on pelottava.
Kumis: Kiitokset. Mukavaa, jos tarinankerronta miellyttää. Obamasta tuli mieleen, että oli aika huvittavaa, kun Obama valittiin ensimmäisen kerran ja täällä kuviteltiin, että nyt Yhdysvaltain presidentiksi valittiin pohjoismaisen sosialidemokraatti. Siis Yhdysvaltain presidentiksi. Jos muuten oikein hyvää poronlihaa haluaa, niin kannattaa tuntea paikallisia.
V.N.V: Eikös se Nostradamus aikanaan ennustanut, että kolmas maailmansota käydään Lähi-Idässä ja Euroopassa semmosena sekoavohärdellinä? Muistan jostain kirjasta 1980-luvulla lukeneeni. Oliskos heppu veikannut oikein? Olis perhana ennustanut meille seuraavan lottorivin. Mitä tulee kuolemanrangaistukseen, niin totean sen, mitä olen todennut joskus ennenkin, eli miltäpäs sinusta tuntuisi, jos Anni Sinnemäelle annettaisiin oikeus allekirjoittaa kuolemantuomioita?
Johan dystopian tälläsit, Ykä. Ja onhan siinä, niin kuin vanhan koulukunnan tarinankerrontaan kuuluu, se toivon kajastus. Mutta Pena on sitten pitänyt Nivastaan tosi hyvää huolta. Uusimmat EU:iin tuodut kun ovat käsittääkseni vuosimallia 2009 - tämän jälkeen tuli joku ajoneuvoturvallisuudirektiivi, jonka vuoksi turvatyynyttömiä autoja, kuten Nivoja, ei saa jäsenmaihin tuoda. Kyllähän niitä siellä Samaran piirikunnan Toljattin (italialaisen kommunistin Lada Togliattin mukaan nimetty paikka) tehtaalla yhä värkätään. Terv. Achtung
Ykä tekee varmasti kaikkensa ja ylikin, sen eteen että tuo tarina jäisi pelkäksi fiktioksi ja pahaksi uneksi.
Adolfbutlerit ja lennipirkitat jne. arvatenkin asuvat tuolla erityisvartioiduilla turvallisuusalueilla.
Palovartija voisi ihan mielenkiinnosta katsoa minkälaisia maaraportteja nuivien ulkovaltojen suurlähetystöt ovat tehneet Helsingistä. Mitäs Ykä veikkaa?
Onko palovartija tai Pena koskaan tavannut tai tunteeko peräti Ykän, Antero Lärväsen, äänimiehet Hösse ja Pertta, Jykäperskeleen, Kutvosen, Pätisen, Lötjösen, Pöntisen nyt mainitakseni?
Jos tuo itsenäistyvä Lappi saisi liitettyä itseensä Petsamon ja osia Sallasta ja Kuusamosta, sekä Pohjois-Ruotsin suomalaisalueet niin siinä olisikin kompakti paketti koottuna.
Oliko tuo palovartija harkinnut siirtymistä nuiviin maihin, kuten Baltian maita? Tai hitto, vaikka Mongoliaan?
Tuosta jutusta muistui mieleeni ekana se että mun yks kaveri muutti sunnuntaina Keravalle kun vuokranantaja myi kämpän. Keravalla on halvemmat kämpät, se on se toinen syy. Voin varmaan onnitella häntä siitä että älysi muuttaa. Hänellä ja muijalla on töitä joten pankki myönsi lainan.
Aiheeseen liittymätön tiedote. Ruotsi vapaaehtoisesti-aloite keärsi yhteensä 61621 kannatusilmoitusta. Mielenkiintoista seurata miten asiaa käsitellään. Persut pitäköön meteliä.
Tervehdys Achtungille ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.
Achtung: Lada Nivahan on maastossa ihan eto peli. Muutenkaan venäläistä käyttökelpoista rautaa ei kannata väheksyä. Mulla asekaapin sisältö on puoliksi venäläistä.
Vieras:
Joo, teen kaikkeni. Ja ihan tosissaan.
Muitten ulkovaltojen suurlähetystöt ovat varmaankin Suomesta huolissaan, mutteivat vielä niin paljon kuin Ruotsista. Sehän on edelläkävijä.
Palovartijan kaltainen hahmo on tavannut Ykän. Samoin kuin muutaman muun kommentissasi.
Petsamoa me tuskin saadaan koskaan takaisin, ellei Venäjä hajoa palasiksi, mutta Ruotsin puolen Tornionjokilaakso varmaan saattaisi haluta liittyä itsenäiseen Lappiin.
Muihin maihin siirtymisestä en palovartijan mielipidettä osaa kertoa. Itse en halua siirtyä. Minä olen täällä syntynyt, täällä asunut ja minnekäs ihminen kotoaan lähtee.
Kaverisi ymmärtääkseni siis muutti Keravalle Helsingistä. Viisas siirto. Jos unohdetaan Helsingin muu hulluus, niin siellä on asumisen hinta muuttunut niin älyttömäksi, että sieltä kannattaa kertakaikkiaan muuttaa kauemmaksi.
Aiheeseen liittymättömästä: Olen allekirjoittanut tuon aloitteen, samoin kuin Ylvakin. En tosin usko, että asian tiimoilta mitään tapahtuu.
Niin se äijä ehti asua Helsingissä suunnilleen viisi ja puoli vuotta. Muodollinen syy oli tuo kämpän myynti alta mutta samalla saa hyvän syyn lähteä pakoon Helsingin hintoja. Uusi kämppä on 700 metriä Keravan asemalta, siitä se sitten hyppää paikallisjunalla Hesaan töihin ja takaisin. Menen katsomaan Suomen cupin finaalia KuPS-RoPS joka pelataan Sonera-stadionilla. Äijä majoittaa mut uuteen kämppäänsä. Jos finaalin jälkeen nostetaan kuppia joko voiton riemuksi tai tappion aiheuttamaan vitutukseen niin kai loppuillasta tai vuorokauden vaihtuessa jotenkin pääsee Helsingistä Keravalle, meneekö lähiliikenteen juna vai pitääkö hommata taksi tai juoppokuski...Sitten se selviää.
Oletko huomannut että Hommassa on ketju siitä että Junes Lokka tehdä erinäisiä temppuja joilla Mika Il-man nostaisi samanlaisen syytteen kuin Markus Jansson sai. Näyttää siltä ettei Junes saa syytettä vaikka mitä yrttäisi.
http://hommaforum.org/index.php/topic,86588.0.html
Hänen oma blogi:
http://jlokka.blogspot.fi/
Tervehdys, Vieras. Ota taksi. Lähiliikenteen junat tuppaavat olla vähän rauhattomia myöhäaikaan. Juneksen kohdalla on varman sama ilmiö kuin Jussi Halla-ahon tuomiossa. Silloinhan yksi sun toinen kopioi sen tuomion aiheuttaneen jutun, ja jos kaikista oltais nostettu syyte, olisi tuomioistuimet menneet tukkoon.
Vieraalle vielä: kiitos sähköposteistasi.
Posti 1: Tässä Lähi-idän kysymyksessä ei minun tietämykseni ole yhtään sen suurempi kuin sinullakaan, joten en pysty valottamaan mitään uutta. En osaa oikeastaan todeta muuta, kuin että tietyille kansoille ei sovi hallintomuodoksi kuin diktatuuri. Jos ne vapautetaan, ne sekoavat. Mutta kuka hyötyy ja kuka toimii niin kuin toimii, en pysty sanomaan. Siellä päin ei taida olla enää olemassakaan hyviä vaihtoehtoja.
Posti 2: Ihan mielenkiintoinen ja mahdollinen ottiatuotahistoria. Ja varmasti Itä-Euroopalle paljon parempi vaihtoehto kuin tapahtunut neuvostomiehitys. Oletettavasti tuossa vaihtoehdossa U.S of A ei olisi tukenut puna-armeijaa varsinaisen kahinan aikana läheskään siinä mitassa, mitä oikeasti tapahtui. Mitä esitit kommentissasi pitää varmaankin paikkansa, eli Suomen idänkauppa olisi ollut vain murto-osa oikeasti tapahtuneesta. Yleensäkin ottaen tuollainen kehityskulku olisi ollut toivottavaa, mutta tapahtunut mikä tapahtunut.
Posti 3: Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta historiasta, Kiitokset.
Tuossa vaihtoehtoisessa tapahtumakulussa Neuvostoliiton romahdus olisi kai tapahtunut aiemmin. Oikeassa historiassa toisen maailmansodan voitto ja kylmä sota toivat systeemille lisäaikaa, mutta toisessa vaihtoehdossa sitä ei olekaan. Meinaan kun Valko-Venäjä, Ukraina, Armenia, Georgia ja Azerbaidžan ehtivät itsenäistyä 1917 vallankumouksen jälkeen hetkeksi aikaa mutta bolsevikit valtasivat ne pian. Tuossa vaihtoehdossa paluu omiksi valtioiksi olisi varmaan tapahtunut aiemmin.
Tulipa mieleen, että kannattaa lukaista Mäen Vares-sarjan Hard Luck Cafe. Sisältää synkän kuvauksen tulevaisuuden Turusta, samaan tyyliin kuin tämä erinomainen tarinakin. Eikä se mikään paska kirja muutenkaan ole, jos Mäen tyyli maittaa.
- Naama
Tervehdys, Naama. Joo, luettu on. Mäen Vares-kirjat ovat muutenkin ihan hyviä, mutta kyseinen kirja on kyllä miehen tuotannossa ihan parhaimmistoa. Samoin kuin miehen toinen dystopia Tatuoitu Taivas. Heppu on ainakin haastattelujen perusteella muutenkin melko nuiva tyyppi.
Lähetä kommentti