JOTAIN IHAN MUUTA XXI

Tupun, Hupun ja Lupun valinta

Erään Chicagolaisen hotellin luksussviitti, maaliskuussa 1966

Tupu: Pulssi?

Hupu vastasi: Ei kymmeneen minuuttiin.

Lupu jatkoi: Eikä hengitystä.

No, eiköhän tämä homma ole sitten taputeltu, totesi Tupu, ja varmisti vielä, että hotellin sängyssä hengettömänä makaavan naisen kyynärtaipeessa sijaitseva ruisku näytti itse laitetulta. Ankan veljekset siivosivat jälkensä ja poistuivat paikalta. He eivät olleet suorittamastaan tehtävästä millään tavalla mielissään, mutta ymmärsivät, että se oli pakko tehdä. Juuri ajasta ikuisuuteen siirtynyt nainen oli alkanut leikkiä First Ladya vähän liian taajaan ja asia tulisi ennen pitkää liikaa julkisuuteen.

Seuraavana päivänä lehdet kirjoittaisivat, että vuonna 1962 nippa nappa itsemurhayrityksestään selvinnyt Norma Jean Baker, tunnettu paremmin nimellä Marilyn Monroe olisi kuollut heroiinin yliannostukseen. Se olisi myös selvä viesti toista kauttaan istuvalle presidentti Kennedylle, joka alkoi olla kävelevä katastrofi. Miehen huikenteleva seksuaalielämä, suhde erityisesti Marilyn Monroen kanssa ja jatkuvasti lisääntyvä huumeitten käyttö sai presidentin henkilökunnan repimään hiuksiaan. Lisäksi mies oli sotkenut Yhdysvallat Vietnamin sotaan, mutta ei antanut sotilaitten hoitaa tehtäväänsä ja mies oli myös täysin avuton Yhdysvalloissa alkaneita Vietnamin sodan vastaisia protesteja kohtaan. Hän oli pakottanut maansa menemään kapakkatappeluun kädet selän taakse sidottuna.

The Blade-erikoisyksikön asiamiehet Tupu, Hupu ja Lupu Ankka tuumivat Marilyn Monroen ennenaikaisen kuoleman jälkiä siivotessaan, että heidän olisi ehkä kannattanut jättää tekemättä se, mitä he tekivät vuonna 1963.

*

Ilmatila Teksasin osavaltion eteläpuolella, 23. marraskuuta vuonna 1963, noin kaksikymmentä kilometriä rannikosta.

Yhdysvaltain ilmavoimien helikopterilentäjille oltiin annettu selkeä määräys, että tätä  lentoa ei oltu koskaan lennetty, eivätkä he saaneet koskaan puhua siitä, mitä olivat tällä lennolla nähneet. Mitäpä he oikeastaan osaisivat kertoakaan? He tiesivät ainoastaan, että helikopterin takaosassa oli kolme ankkaa, ja kolme ruumissäkkiä. Epäilemättä niihin oli laitettu painoja. Ankat pudottivat säkit mereen ja kävivät sanomassa lentäjille, että he voivat palata tukikohtaan. Another day in the office. Lentäjät noudattivat käskyä, ja ankat poistuivat kopterista, eivätkä lentäjät nähneet heitä enää koskaan sen jälkeen. Tukikohdan päällikkö muistutti lentäjiä vielä kerran, että he olivat tehneet tavallisen valvontalennon. Vain kaksistaan.

Vuorokautta aikaisemmin oli eräs Lee Harvey Oswald oppinut, että salamurha on salamurha ainoastaan silloin, kun se onnistuu, eikä tekijä jää kiinni. Kiväärinsa ladannut Oswald oli kuullut takaansa jotain ääntä ja viimeinen asia, jonka hän elämässään näki, oli Tupu Ankan ilmeettömät kasvot, ja äänenvaimentimella varustettu pistooli, joka osoitti häntä kohden. Kaksi muuta salamurhan yritykseen osallistunutta miestä oli hapetettu Hupun ja Lupun toimesta ja viety kuulusteltavaksi.

Kuulustelu onnistuu aina, jos sen tekee tarpeeksi päättäväisesti. Ankan veljekset saivat tietoonsa sen, ketkä salamurhan yrityksen takana olivat. Mutta se ei tulisi koskaan yleiseen tietoon. Tietyt yhdysvaltalaiset virkamiehet tulisivat seuraavan vuoden aikana kuolemaan luonnollisen kuoleman, ja kuoleman takana olisivat Ankan veljekset. Mutta suuri yleisö ei kuulisi asiasta koskaan mitään. John F. Kennedy oli ollut autoajelulla Dallasissa vuonna 1963. Ei asiasta edes kunnon uutista saanut aikaiseksi. Mitään merkittävää ei tapahtunut Dallasissa 22. marraskuuta vuonna 1963.

Yhdysvaltain hallinnolla, edes sen salaisimmalla osilla ei ollut tapana murhata presidenttejään. Tosin tulevina vuosina erikoisryhmä The Blade mietti, että olisiko tämä Dallasissa tehty tehtävä sittenkin kannattanut jättää tekemättä ja antaa asioitten edetä omalla painollaan.

*

Vuosi 1954, Underwater Demolition Teamsin koulutusleiri Yhdysvalloissa.

Kapteeni Tupu Ankka oli komennettu koulutusleiriä vetävän everstiluutnantin toimistoon. Yllätyksekseen hän kuuli everstiluutnantin sanovan, että hän ei osallistu keskusteluun, vaan toimistoon tulee joku muu mies. Sitten everstiluutnantti poistui toimistostaan. Minuuttia myöhemmin toimistoon tuli vanha, pienikokoinen mies, jolla oli päällään siviiliasusteet.

- Lepo, kapteeni. Olkaa hyvä ja istukaa.

Tupu istui, ja ymmärsi olla kysymättä, kuka tämä siviiliasusteissa oleva mies oli. Mies, jota tukikohdan kova komentajakin väisti. Hänellä oli varmasti niin syy kuin valtuutuskin olla täällä.

Mies katsoi Tupua hetken aikaa, ja kysyi sitten:

- Haluatteko palvella Yhdysvaltoja?

Tupu vastasi:

- Sir, sen vuoksi olin vuosia Koreassa ja nyt tässä erikoiskoulutuksessa.

Vanha mies katseli hetken aikaa mietteliäänä ympärilleen, ja totesi sitten:

- Niin, tämä erikoiskoulutus niin, siitä tullaan aikanaan tekemään jotain, jonka nimi tulee olemaan Navy Seals. Kovia heppuja, kovia heppuja. Mutta minä haluan vielä kovempia. Vielä kovempiin tehtäviin. Ja sinä olet oikea mies. Olen seurannut uraasi pitkään. Jos haluat niihin tehtäviin, sinun tulee ensiksi lukea tämä paperi, ja allekirjoittaa se. Mikäli luet,  etkä allekirjoita, sinun tulee ymmärtää, että puhuessasi paperin sisällöstä tulet saamaan erittäin ankaran tuomion maanpetoksesta. Mieti siis kaksi kertaa ennen kuin luet. Jos päätät olla lukematta, tätä tapaamista ei ole koskaan tapahtunut, ja jatkat koulutustasi tässä yksikössä niin kuin ennenkin.

Tupu mietti hetken ja otti paperin. Hän luki sen ja allekirjoitti. Vanha mies totesi:

- Tervetuloa yksikköömme. Sillä ei ole virallista nimeä, mutta porukan kesken sitä kutsutaan nimellä The Blade. Ja minun nimeni on Eka Vekara. Olen se mies, joka jatkossa tulee antamaan sinulle tehtäviä. Niin kuin paperista huomasit, toimimme kolmen miehen soluissa. Minulla olisi sinulle kaksi kaveria tarjolla, mutta kysyn ensin sinulta, että olisiko sinulla itselläsi sopivampia ehdokkaita tarjolla.

Olisihan minulla, totesi Tupu.

Yhdysvaltain armeijan tykistöstä siviiliin siirtyneen Hupu Ankan lähtö ei herättänyt sen suurempia ihmettelyjä. Hupu kertoi saaneensa hyvän työpaikan Kanadassa sijaitsevassa Peartin maatalouskonekaupassa. Sen sijaan Lupu Ankan lähtö herätti hieman ihmetystä. Hänhän oli ensimmäisiä miehiä, joita valmennettiin amerikkalaiseen astronauttikoulutukseen. Lupu vain ilmoitti saaneensa työpaikan Hurlburt & Wharburton-kirjanpitoyhtiössä Washingtonissa. Tosiasiassa kaikki Ankan veljekset siirtyivät koulutukseen Washingtonin osavaltiossa sijaitsevan Spokanen kaupungin lähellä sijaitsevalle leirille. Koulutuksen talvitoimintaosuus tapahtui Alaskassa ja kouluttajina olivat suomalaislähtöiset upseerit, niin sanotut Marttisen miehet. Virallisesti Hurlburt & Wharburton maksoi heille palkan. Huippuluokan koulutuksen saaneet Ankan veljekset olivat tehtävissä Vietnamissa jo vuonna 1960. Virallisesti näitä tehtäviä ei oltu koskaan tehty.

*

Memphis, Tennessee, neljäs huhtikuuta vuonna 1968

Lupu ajoi pakettiautoa. Kyydissä olivat myös Tupu ja Hupu. Kohteena oli eräs motelli Lorraine. Ankan veljeksien takana ajoi kaksi pakettiautoa avustavaa henkilökuntaa. Autoa ajaessaan veljekset katselivat jotain hippimielenosoitusta ja tuumivat, että tämä kansakunta on menossa ihan vituralleen. Autot pysähtyivät korttelia ennen kohdettaan ja miehet jalkaantuivat suorittamaan tehtäviään.

Motellin parvekkeellä eräs James Earl Ray viritteli asettaan valmiiksi. Hänen tehtävänään oli ampua tietty heppu. Nothing personal, just business. Heppu tulikin Rayn näkökenttään ja hän kohotti aseensa. Saman tien hänen niin tajuntansa kuin elämänsä sammuivat. Ne sammuttivat Hupu Ankan hänen takaraivoonsa ampuma yhdeksänmillinen luoti. Martin Luther King sai jatkaa elämäänsä.

Niin Ankan veljekset kuin heidän työnantajansa The Blade eivät pitäneet juuri pelastamaansa miestä kovin korkeassa kurssissa. Ja tämä oli jo kolmas kerta kun he olivat pelastaneet hänen henkensä. Mutta hänestä ei haluttu marttyyriä ja legendaa. Ennemmin hänestä haluttiin tavallinen amerikkalainen poliitikko, jolle The Bladen asiaan erikoistunut osasto osasi kyllä etsiä tarvittavia skandaaleja.

Ankan veljekset tiesivät, että vaikka Martin Luther King had a dream, the reality tulisi olemaan mustien katujengien aina vain enemmän hallitsema Amerikka. Sen Amerikan ei tarvinnut saada yhtä ikonia lisää. Se ikoni kannatti korruptoida. Ajasta ikuisuuteen siirtynyt James Earl Rayn ruumis siirrettiin Ankan veljesten käskystä erääseen käyttämättömään teollisuushalliin, jossa sitä odotti happokylpy.

Mitään merkittävää ei tapahtunut Memphisissä neljäntenä huhtikuuta vuonna 1968.

*

Washington, Yhdysvaltain kansallispuistoista vastaavan viraston osastopäällikön työhuone, huhtikuu 1973

Työhuoneessa ei käsitelty juurikaan kansallispuistoja, mutta se toimi peitevirkana The Bladen johtajalle Eka Vekaralle, jota myös ikänsä vuoksi ”Ikuiseksi” kutsuttiin. Tapaamisessa oli viisi miestä.  Eka Vekara, Ankan veljekset ja juuri virkaansa astunut Yhdysvaltain uusi presidentti Richard Milhouse Nixon. The Blade määritteli itse, kuka sen olemassaolosta tiesi. Kaksi kautta istunut JFK ei tiennyt. Häntä yhden kauden seurannut Lyndon B. Johnson ei tiennyt. Nixon tiesi.

Nixon oli voittanut vaalit äärimmäisen täpärästi vastaehdokastaan George McGovernia vastaan. Voitto ei ollut tullut täysin rehellisesti. Nixon aloitti puheen:

- Tiedän, että olen velkaa voitostani juuri teille Ankan veljeksille. Ilman teitä asiat olisivat voineet mennä aivan toisin, ja tiedän, että jouduitte tekemään asian eteen suuria uhrauksia.

Tupu vastasi:

- Niin, se Edward Kennedyn homma oli sinänsä helppo. Autoihin tulee vikoja. Vika piti vaan hoitaa niin hyvin, että mies itse jäi eloon. Olemme hyvin pahoillamme siitä sihteeristä, mutta se hinta täytyi maksaa.

Hupu jatkoi:

- Wallacen kanssa oli hankalampaa. Mutta onneksi löysimme tietyn hullun, jonka motivaatiota, no, hieman kemiallisesti vahvistettiin. Ja tämä Arthur Bremer oli onneksi kirjoittanut päiväkirjaansa myös fantasioita Nixonin ampumisesta, joten mikään ei viittaa tännepäin. Ihmiset vain tuumivat, että heppu heitti lanttia.

Lupu täydensi:

- Mutta me emme tehneet tätä tehtävää mielellämme. Ymmärrämme, että aina pahemmaksi yltyvää ja aina vain laajemmaksi leviävää Amerikan hippikesää tuli hieman rajoittaa republikaanisella presidentillä. Olemme tehneet tehtävämme. Siksi hieman ihmettelemme, mitä me täällä teemme. Presidentin seurassa. Yleensä olemme olleet taustalla ja tehneet, mitä käsketään. Emme me ole koskaan ennen tavanneet presidenttiä.

Eka Vekara selitti:

- Tämä johtuu siitä, että uusi tehtävänne liittyy itse presidentti Nixoniin. Kerron hieman taustaa, että ymmärrätte. Hippikesä on toistaiseksi voittanut. Taistelu Yhdysvalloista on hävitty. Sen sai aikaan Kennedyn kaksi kautta ja Johnsonin kausi. Vasemmistoliberaalit ovat ottamassa poliittisen vallan maassamme.

- Mutta kun sanon, että taistelu on hävitty, niin se ei tarkoita,että sota olisi hävitty. Me luovutamme Yhdysvaltojen tämän vuosikymmenen, 1970-luvun, vasemmistoliberaaleille ja annamme heidän itse itsensä polttaa loppuun hippikesän perinnön. Se kuulostaa hurjalta, mutta näitten vasemmistoliberaalien kannattaa antaa saada mahdollisimman paljon äänensä kuuluville. Heidän äänensä on nyt muotia, mutta se alkaa ennen pitkää ärsyttää tavallista konservatiivista amerikkalaista äänestäjää. Tähtäämme vuoden 1980 presidentinvaaleihin, jolloin valtaan astuu meidän miehemme. Hän rakentaa Yhdysvallat uudestaan, ja tulee tuhoamaan Neuvostoliiton. Rauhanomaisesti. Aseena on kaksi asiaa. Toinen on Neuvostoliiton mahdottomuus itsessään. Se syö itsensä loppuun. Ja toinen ase on pure American money. Haastamme Neuvostoliiton sellaiseen varustelukilpaan, että se ei siitä enää selviä, vaan romahtaa taloudellisesti. Kolmas maailmansota voitetaan laukaustakaan ampumatta.

Hupu mietti hetken, ja vastasi sitten:

- Kuka on se mies?

Eka Vekara vastasi:

- Ronald Reagan. Varapresidenttinään George Bush.

Lupu totesi:

- Ymmärrän perusteet ja ymmärrän suunnitelman. Ja ymmärrän miehet. Asia etenee monella taholla niin kuin sanoitte. Se Martin Luther King esimerkiksi on muuttumassa koko ajan miltantimmaksi. Jatkossa vuodamme lavastettuja tietoja siitä, että mies on liian hyvää pataa Bloodsien kanssa. Sen jälkeen Cripsit hoitavat hänet pois tieltä puolestamme. Ei legendaa eikä marttyyriä. Mutta mikä tehtävä meidän täytyy tehdä presidentti Nixonia koskien?

Tähän vastasi Richard Nixon:

- Teidän täytyy syrjäyttää minut tehtävästäni.

Johon Tupu totesi:

- Mutta miksi nähdä tämä vaiva saada teidät presidentiksi? Jos haluatte, että teidät syrjäytetään kesken kautenne? Ja eihän sitä ole tapahtunut Yhdysvaltain historiassa koskaan.

Richard Nixon jatkoi:

- Minähän en varsinaisesti olisi enää presidentiksi halunnut. Se aika meni jo. Mutta Eka Vekara vakuutti minut tästä suunnitelmasta. Teidän ansiosta minut valittiin presidentiksi, vaikka se alun perin vaikutti varsin epätodennäköiseltä. Minä suostuin tähän tehtävään yhdestä ainoasta syystä. Niin Kennedy kuin Johnson flirttailivat Vietnamin sotaa vastustavien tahojen kanssa. Mutta he eivät ole saaneet sitä sotaa loppumaan. Eivätkä vasemmistoliberaalit haluakaan sen loppuvan. Se antaa aiheen aina vain uusille mielenosoituksille ja heidän sanomansa aina laajemmalle levittämiselle. Ja ennen pitkää se aikaansaa suoranaista anarkiaa. Mutta minä pystyn lopettamaan sen sodan. Yhdysvallat tulee vetäytymään Vietnamista jo tänä vuonna.

Tupu kysyi:

- Mutta miksi teidät pitäisi sitten syrjäyttää?

 Richard Nixon vastasi:

- Siksi, että minä olen niin vasemmistoliberaalien kuin yhdysvaltalaisen median keskuudessa sertifikoitu demoni. Minuun vedoten voidaan sanoa ihan mitä blaah blaah blaah hyvänsä, ja se blaah blaah blaah on totta, koska Richard Nixon. Kun olen saanut Yhdysvallat irroitettua Vietnamin sodasta, te hoidatte minut pois from Oval Office, minä siirryn eläkkeelle ja otan kaiken loan niskaani.. Ja silloin heillä ei ole enää sitä tarvitsemaansa demonia. Heille jää vain kuluneet iskulauseensa. Te osaatte hoitaa tämän niin, että se on tarpeeksi raflaava skandaali, mutta se ei tuhoa tätä maata, eikä vie minua vankilaan. Minä hoidan tuon Spiro Agnewin pois varapresidentin pestistä ja hommaan Gerald Fordin tilalle. Hän hoitaa pestini loppuun ja häviää sitten seuraavat vaalit eräälle vielä tällä hetkellä tuntemattomalle geogialaiselle maapähkinänkasvattajalle, joka nostetaan tapetille. Se heppu onnistuu hyväuskoisuudessaan hävittämään viimeisetkin rippeet Amerikan hippikesästä ja sen jälkeen alkaa konservatiivien aika, jolloin Yhdysvallat nostetaan takaisin nykyisestä alennustilastaan.

Tupu, Hupu ja Lupu miettivät hetken, ja totesivat sitten, että tämä onnistuu. Suunnitelmalle pitäisi saada vain pari viikkoa aikaa valmistella.

Myöhemmin illalla Tupu, Hupu ja Lupu olivat hotellihuoneessaan. Heillä oli käydystä keskustelusta paljon pureskeltavaa, mutta he ymmärsivät perusteet. Yhtä-äkkiä Hupu tuumi:

- Eikös noilla demokraateilla ole tässä Watergate-hotellissa joitain toimistotiloja?

Johon totesi Lupu:

- Onhan niillä. Jos idea löytyy lähempää, niin miksi etsiä kauempaa?

Tupu jatkoi:

- Pannaanpas suunnitelma paperille. Ja etsitään sopiva ”syvä kurkku”.

*

Kalliovuoret, Colorado, vuonna 1977

Tupu, Hupu ja Lupu viettivät aikaa Hupun mökillä Kalliovuorilla. He olivat juuri palanneet Somaliasta. Maailman ykkösuutinen oli pitkän aikaa ollut Mogadishuun laskeutunut kaapattu lentokone, jonka länsisaksalaiset GSG 9-joukot olivat vapauttaneet. Uutisissa ei koskaan kerrottu sitä, että toimintaa oli johtanut kolme amerikkalaista ankkaa. He olivat operaation onnistuttua häipyneet Mogadishusta paikalle tulleella The Bladen helikopterilla, joka oli vienyt heidät Keniaan ja sieltä he olivat palanneet takaisin Yhdysvaltoihin.

Operaation jälkeen he suuntasivat Kalliovuorille, jossa heillä jokaisella oli oma mökki, noin kilometrin välein toisistaan. Mutta he usein halusivat kokoontua jonkun veljeksen mökillä yhdessä. Oli selvää, että heistä oli tullut toisilleen hyvin läheisiä. Heidän valitsemansa ammatti esti heiltä sen, että he olisivat voineet perustaa perheen. Niin ei vain voinut tehdä. Kolme veljestä ja Eka Vekara olivat ainoa perhe, jonka he tiesivät. Läheisessä Aspenin laskettelukeskuksessa he kävivät tapaamassa naisia. Se oli heille varsin helppoa, sillä he olivat kohteliaita, varakkaita, komeita ja heistä uhkui joku tietty maskuliininen vaaran aura, mikä naisia jostain syystä niin kovasti miellytti.

Lisäksi olivat heidän sukulaisensa, joitten luona he olivat vierailleet aika ajoin. Mummo Ankka oli se, mitä he olivat mieltäneet äidikseen, ja hänen luonaan he olivat vierailleet silloin, kun hän vielä oli elossa. Mummo Ankka oli mennyt hautaan iloisena siitä, että pojat olivat siirtyneet vaarallisesta sotilasurasta turvalliseen siviiliammattiin. Jos tilaa pitämään jääneellä Hansu Hanhella oli heidän ammatistaan joitain epäilyksiä, ei hän koskaan niistä puhunut. Sen sijaan moottoripyöräjengiään vielä vanhana miehenä johtanut Aku-setä ei uskonut poikien ammatteihin ollenkaan.

- Kirjanpitäjiä my ass! Teistä pojista ei saisi kirjanpitäjiä edes luusahalla. Te olette toiminnan miehiä. Ja olenhan minä vuosien varrella oppinut tunnistamaan hallituksen miehet, ja te pojat haisette sille jo kilometrin päähän. Mutta tavallisia kyttiä te ette ole. Luulen, että kohdallanne on niin, että jos te kertoisitte, te joutuisitte ampumaan minut. Sattuneesta syystä minäkin tiedän, kuinka viisasta on tarvittaessa pitää nokkansa tukossa. Antaa olla näin. Käynkös uudet viskit?

Tavallaan veljesten mökkitapaamisessa Hupun mökillä oli mukana myös kolme muuta miestä. Tosin melko vähällä aktiviteetilla. He makasivat noin puolen kilometrin päässä Hupun mökistä mullan alla. Yksi heistä oli myös nimillä Carlos ja Ilich Ramírez Sánchez tunnettu terroristi, joka vieläkin oli virallisesti elossa, mutta jonka veljekset olivat ampuneet jo vuonna 1974. Heppua kannatti pitää virallisesti elossa, se sallisi tehokkaamman toiminnan ja paremmat määrärahat.

Viereisessä haudassa makasi itsestään liikoja luullut Jimmy Hoffa. Ja sen haudan vieressä makasi Taavi Ankka. Veljesten sukulainen. Mies oli kehittänyt 1960-luvulla militantin huumekulttuurin. Hän oli aggressiivisempi versio Timothy Learysta, ja hänen tunnuslauseenaan oli Learyn lauseesta kehitetty ”turn on, tune in, expand emptiness”. Mies oli pakko tappaa, sillä  hän oli saanut huomattavaa kannatusta ja hän oli luonteeltaan vaarallinen psykopaatti. Hupu upotti luodin hänen takaraivoonsa mökkinsä lähistöllä. Mies oli virallisesti kadonnut ja hänen johtamansa liike hajaantui pikku hiljaa tavallisiksi narkkarihipeiksi, joista ei sen kummempaa vaaraa ollut.

Työstään veljekset eivät näillä vapailla koskaan puhuneet.

*

Washington, Yhdysvaltain kansallispuistoista vastaavan viraston osastopäällikön työhuone, helmikuu 1982

Eka Vekara kiitti Ankan veljeksiä siitä, että he olivat saapuneet paikalle, ja pyysi heitä sen jälkeen istumaan.

- Minä tiedän, että minua kutsutaan tässä organisaatiossa nimellä ”Ikuinen”. Ja aika lähellä tottahan se onkin. Minun ikäni on 102 vuotta. Mutta ennen kuin jatkan tästä asiasta enemmän, haluan kysyä teiltä tiettyjä kysymyksiä. Kertokaa, mitkä olisivat mahdollisesti The Bladen suurimmat tehtävät lähimmän kymmenen vuoden aikana?

Tupu aloitti:

- No ensimmäisenä on tietysti Neuvostoliitto. Brezhnev on zombie, kuolee pian ja hänen jälkeensä valtaan nousee mitä todennäköisimmin Andropov. Ja voi olla, että Andropov haluaa tehdä unelmansa todeksi, eli saada Neuvostoliiton tankit Atlantin rannikolle ennen kuolemaansa.  Hänen kuolemaansa tulee jouduttaa, niin että valtaan tulee se nuorempi mies, se Gorbatshov. Välissä saattaa olla tosin se Tshernenko, mutta hän ei elä vanhaksi kuitenkaan ja hän on muutenkin varovaisempi puolueapparatsikki. Gorbatshov auttaa meitä tuhoamaan Neuvostoliiton, vaikka hän ehkä itse pyrkii sen säilyttämäänkin.

Hupu jatkoi:

- Toinen ongelmamme on islam. On hyvin suuri todennäköisyys, että Iranin islamilainen vallankumous tulee leviämään ajan myötä ja aiheuttamaan meille ongelmia. Lisäksi ongelmana on se, että länsieurooppalaiset maat eivät ymmärrä sitä vaaraa, mitä se aiheuttaa. Ne maat ottavat jatkuvasti vastaan maahanmuuttajia islamilaisista maista, ymmärtämättä sitä, että kaivavat sillä pahimmassa tapauksessa omaa hautaansa.

Lupu täydensi:

- Ja sen takia meidän tulee hyvin tarkkaan miettiä Afganistania. Neuvostoliitto miehitti sen, ja hallinnossamme on voimakas käsitys siitä, että meidän tulisi tukea paikallisia sissejä. Mutta kannattaako meidän? Neuvostoliitto tulee kumminkin hajoamaan omaan mahdottomuuteensa, ja mikäli tuemme aseellisesti ja koulutuksen kautta liikaa afganistanilaisia ja niitten tueksi muualta maailmasta saapuneita islamilaisia taistelijoita, on mitä mahdollisinta, että saamme aikaan sillä vain islamilaisen terroristiongelman tulevaisuudessa.

Eka Vekara puhui:

- Kysymykseni oli lähinnä varmistus siitä. minkä jo tiesin. Minun on aika siirtyä pois tästä asemastani, ja antaa tehtäväni nuoremmille. Ja nyt aion siirtää tehtäväni teille. Olen johtanut The Bladea kymmeniä vuosia, ja olen vahvasti sitä mieltä, että organisaation johtajuus on jaettava teidän kolmen kesken. Mutta meidän on tehtävä tiettyjä muutoksia. Asemaani näitten kansallispuistoja hoitavana viranomaisena ei voi enää käyttää. Siihen tehtävään ei voi nimittää kolmea miestä kerralla. Kuinka toimisitte?

Tupu puhui:

- Tämä ei tuota ongelmaa. Olemme veljieni kanssa seuranneet tietokonemaailmaa. On olemassa eräs aloitteleva tietokoneyhtiö nimeltä Microsoft. Lupaava sellainen. The Blade tulee ostamaan siitä huomattavan osuuden?

Eka Vekara kävi kaapillaan, haki sieltä pullon ja palasi veljesten luo.

- Otin tämän konjakkipullon vuonna 1945 Hitlerin Sudenpesästä. Päätin säästää sen sitä tilannetta varten, että siirtäisin johtajuuteni jollekin toiselle. Nyt on aika korkata se. Te pojat olette minulle kuin omia poikiani. Kun olen siirtänyt tehtäväni teille, muutan Black Oakiin, Arkansasiin. Olen sieltä kotoisin. Minulla on siellä talo. Te olette aina tervetulleita sinne. Minulla on vielä muutamia elinvuosia jäljellä, ja haluaisin nähdä teitä niin paljon kuin mahdollista.

Eka Vekara täytti konjakkilasit, ja miehet skoolasivat keskenään. 

*
*
*

Suurimmat kiitokset kommentoija Korppi on oikeudelle osasta tarinaa.