jatkoa osasta I
Naakkamo, Radanvarsikaupunki,
elokuun 7. vuonna 2050
Kuinka
kauan siitä olikaan aikaa?
Siitä
yöstä jolloin hän nuorena poikana oli Naakkamon seisakkeella katsonut
piilostaan hämärässä etäisyyteen katoavaa junaa, joka vei hänen ystävänsä
perheineen jonnekin tuntemattomaan päämäärään josta he eivät koskaan palanneet
eikä heistä enää koskaan kuulunut mitään. Ihmisiä, jotka lakkasivat olemasta. Ihmisiä,
jotka katosivat yöhön ja usvaan. Ihmisiä, joista ei saanut keskustella. Koska
keskustelu sai aikaan kysymyksiä ja kysymykset puolestaan epäilyjä eikä
Liittovaltiossa epäilty. Siellä hyväksyttiin ja ylistettiin vallitsevaa
täydellisyyden tilaa.
Kuinka
kauan? Miehen piti hetken aikaa miettiä. Niin… siitä oli kaksitoista vuotta.
Silloin hän oli ollut neljätoistavuotias poika joka oli jollain tavalla
ymmärtänyt että kaikki toivo oli menetetty. Ainakin sillä hetkellä. Ei hän
oikein osannut muuta kuvitellakaan. Muuta totuutta ei ollut, vaikka hän jollain
tavalla hahmottikin sen ainoan totuuden takana piilevän valheen. Utopistit
olivat jo ennen hänen syntymäänsä ottaneet vallan, vakiinnuttaneet ja betonoineet
sen sekä ilmoittaneet että nyt on pystytetty ihmiskunnan viimeisin ja
edistynein yhteiskuntajärjestelmä jonka myötä historia on päättynyt. Mikään ei
tule enää muuttumaan. Täydellisyyttä ei voi muuttaa. Koskaan. Milloinkaan.
Siltä se silloin vaikutti. Liittovaltion valta oli absoluuttinen ja
kyseenalaistamaton.
Mutta
vain kaksitoista vuotta myöhemmin historian kello alkoi jälleen raksuttaa. Jälleen
kerran aika muuttui, muttei vielä tiedetty minkälaiseksi. Niin oli muuttunut
mieskin. Silloin, Naakkamon seisakkeen vierellä olevalla mäellä hän oli ollut
vain eräs Kilpeläisen Jarre, peruskoulun kasiluokkalainen. Nuori poika jonka
tulevaisuus oli pelkkää mustaa usvaa joka ajelehti kulissien keskellä ja joka
ihmetteli, että mihin juna veikään hänen kaverinsa Atten ja Peran. Myöhemmin
hänestä tuli sähköteknikko Jarre Kilpeläinen. Ja viimeisen vuoden aikana
hänestä oli tullut Naakkamon suojelukaartin plutoonanpäällikkö Kilpeläinen,
iältään 26 vuotta. Nuori, mutta luotettu ja aikaansaava mies. Suojelukaartilla
oli ollut ja oli vieläkin paljon työtä tehtävänään. Valitettavasti myös
väkivallan työtä. Kun monikansalliset, utopiaan perustuvat järjestelmät
kaatuvat ne saattoivat tehdä sen jopa lähes rauhanomaisesti. Niin kuin aikanaan
oli tapahtunut Neuvostoliitossa ja Varsovan Liiton alueella. Tai sitten ne
saattoivat kaatua totaaliseen kaaoksen ja väkivaltaan. Niin puolestaan oli
käynyt kuluvan vuoden aikana Euroopan Liittovaltiossa.
Kuinka
se kaikki oikein alkoikaan?
Jarre
muisteli. Silloin vuonna 2038 Liittovaltion valta oli absoluuttinen.
Väärinajattelua ei ollut. Ainakaan sitä ei tunnustettu olevan olemassa.
Väärinajattelijat vain yksinkertaisesti katosivat, ja heidän katoamisensakin
kiellettiin. He olivat vain muuttaneet jonnekin. Liittovaltion ulkopuolelta ei puolestaan
saanut minkäänlaista tietoa. Vääristä kysymyksistä ja hakusanoista varoitti
ystävällishenkinen ohjelma liittovaltiokansalaisen näyttölaitteella.
Kansalainen uskoi varoituksen, otti opikseen eikä kysellyt enempää. Varsinkin
kun tiesi turvallisuuskoneiston tallentaneen ylös niin kysymyksen kuin sen
esittäjän henkilöllisyyden. Perhepiirissä tietysti puhuttiin. Ihmisten kesken.
Mutta ei sen laajemmin. Niin oli silloin. Niin oli aina ollut. Niin tulisi aina
olemaan. Sillä Liittovaltiohan oli ikuinen. Niin kuin utopiaan pohjautuvat
järjestelmät aina olivat. Kunnes ne kaatuisivat omaan mahdottomuuteensa. Yksi
toisensa jälkeen.
Sitten
tuli vuosi 2042. Jolloin ulkopuolinen maailma tunkeutui
liittovaltiokansalaisten näyttölaitteisiin. Ja mikä pahinta, sitä kautta heidän
ajatuksiinsa. Herättäen epäilyn siemenen, joka oli uinunut paksuun
propagandapeitteeseen haudattuna. Kansalaiset oppivat, että rajojen
ulkopuolella Norjassa, Baltiassa, Itä-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa
vaikutti Euroopan Kansojen Vapautusrintama. Se oli saanut loppuun monta vuotta
valmistellun sissi-iskun jossa ei ammuttu laukaustakaan vaan otettiin hyvin
pitkälle kehittyneellä viruksella hetkeksi haltuun Liittovaltion
keskustietokoneet.
Kansalaisten
näyttölaitteisiin ilmestyi pitkä video, kaikilla eurooppalaisilla kielillä.
Videolla kerrottiin Liittovaltion pakkovallasta, yhteen ainoaan totuuteen
valjastetusta koulujärjestelmästä, vankileireistä joihin väärinajattelijoita
oltiin viety ja karkoitusalueista jonne olivat päätyneet heidän perheensä. Videossa
kerrottiin Liittovaltion tarkoituksella aikaansaamasta väestönrakenteen
radikaalista etnisestä muutoksesta joka ajaisi Liittovaltion jossain vaiheessa
konkurssiin, kaaokseen ja lopulta sisällissotaan. Sekä luonnollisesti siitä,
että Liittovaltio oli aivan samanlainen totalitaarinen järjestelmä kuin sen
edeltäjätkin historian aikana. Muistuttipa video siitäkin kielletystä asiasta,
että Liittovaltio oli väkisin tehty täysin keinotekoinen järjestelmä joka oli
varastanut eurooppalaisilta kansoilta heidän oikeutensa omaan kotimaahansa ja
historiaansa tarjoten väkisin tilalle jotain, jota ei ollut olemassakaan ja
joka oli pelkkään utopiaan perustuvaa pakkosyöttöä, sillä poliittisen
ravintoketjun huipulla elävä utopisti ei näe utopiansa seurauksia eikä suostu
koskaan, milloinkaan tunnustamaan tehneensä virheen.
Video
oli huolella tehty. Se ei jättänyt epäilyksen sijaa, vaikka Liittovaltio
aloitti kaikkien aikojen vastapropagandakampanjan. Oikeastaan se kampanja vain
vahvisti sen, mitä videolla oltiin nähty, sillä paniikissa Liittovaltio aloitti
jälleen avoimet pidätykset, oikeudenkäynnit, tuomiot ja väärinajattelijoiden
julkisen demonisoinnin. Vaikka sen mielestä väärinajattelua ei ollut olemassakaan
niin nyt se itse toimillaan tunnusti sen olemassaolon. Vapautusrintaman
aseettoman sissi-iskun suurin menestys ei ollut kuitenkaan esitetty video, vaan
helpot ja yksinkertaiset ohjeet kuinka valmistaa laitteistot ja asentaa
ohjelmat, joilla kiertää Liittovaltion turvallisuuskoneiston verkkovalvonta. Liittovaltiohan
oli täynnä teknisesti hyvin kehittyneitä 3D-tulostimia joitten hinta oli jo
aikaa sitten asettunut tasolle, jolla sellaisen saattoi hankkia lähes kuka
tahansa. Sekä sana ja keino levittää sitä oli päässyt irti, eikä sitä voinut
enää kokonaan vaientaa. Ihmiset alkoivat uskaltaa ottaa asioista selvää ja
esittää kysymyksiä. Kysymyksiä, joitten vastaukset he olivat jossain mielensä
perukoissa koko ajan tienneet. He ymmärsivät, että Liittovaltiossa oli pelko
ollut niin itsestäänselvä asia, ettei sitä enää tahtonut huomatakaan. Se oli
kuin ilma, jota hengitettiin.
Vaikka
silloin ei vielä asiaa täysin ymmärrettykään, niin tuosta aseettomasta
sissi-iskusta alkoi Liittovaltion tuho. Luonnollisesti iskusta säikähtäneenä se
lisäsi jo ennenkin äärimmilleen turvotettua ja ennen kaikkea järkyttävän
kallista turvallisuuskoneistoaan. Lisäksi se oli lopultakin hahmottanut että
sen oli pakko lopettaa tähän asti glorifioimansa rajaton kehitysmaalainen maahanmuutto. Sillä
ei ollut siihen enää kertakaikkiaan varaa. Minkä tosiasian tajuamisen myötä se
joutui lähettämään laivastonsa Välimerelle. Kolmesta suomalaisestakin
korvetista kaksi partioi siellä jatkuvasti. Liittovaltion tiedotusvälineissä
asiaa ei tietenkään kerrottu, mutta operaatio onnistui sillä ainoalla
mahdollisella tavalla eli parinkymmenen laittomia siirtolaisia kuljettavan
laivan upottamisella. Kaikkine matkustajineen. Vasta silloin virta tyrehtyi. Upotuksista
ei tietenkään uutisoitu, vaan virallisesti Liittovaltio ilmoitti tehneensä niin
Afrikan kuin Lähi-idän maiden kanssa molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä
sopimuksen, että Liittovaltio on nyt toteuttanut internationalistisen
velvollisuutensa eikä sen tarvitse enää ottaa vastaan enempää kehitysmaalaista
maahanmuuttoa.
Virta
Pohjois-Afrikan rantavaltioihin kuitenkin jatkui sillä sotilasoperaationsa
myötä Liittovaltio sitoutui elättämään paikallisissa pakolaisleireissä olevat ja
niihin jatkuvasti lisää kerääntyvät ihmiset seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tuli
se sentään hieman halvemmaksi kuin autonomisilla etnisillä suojelualueilla
olevan afrikkalais- ja lähi-itäläisperäisen väestön elättäminen standardeilla
jotka vastasivat, ja itse asiassa jo varsin suurelta osin ylittivät tavallisen
liittovaltiokansalaisen elintason. Tuon elätettävän väestön määrän arvioitiin
olevan vähintään sata miljoonaa.
Varmuutta ei saatu, sillä väestönlaskentaa alueella ei pystytty tekemään koska
viranomaisilla ei ollut alueille menemistä. Ne alueet olivat kaikessa muussa
mielessä täysin itsenäisiä paitsi oman elatuksensa osalta. Lisäksi Liittovaltio
vaiensi ja kielsi näiltä alueilta tulleitten yksittäisten henkilöitten ja
joukkioitten kantaväestöön kohdistaman väkivallan olemassaolon vaikka sen määrä
oli jatkuvasti lisääntynyt. Euroopan kansojen vapautusrintaman arvioitten
mukaan Suomessakin oli kyseisen väkivallan seurauksena kuollut kantaväestöstä
Liittovaltion perustamisen ja vuoden 2042 välillä noin 800 ihmistä ja tahti oli
kiihtyvä. Suomen tappiot olivat silti vielä suhteessa pieniä.
Tavallisen
kansalaisen kohdalla tilanne alkoi näkyä ennen kaikkea köyhtymisenä. Julkisen
sektorin palkkoja alettiin laskea niin, että vuonna 2049 niitten reaaliarvo
vuoteen 2042 verrattuna oli enää noin 30 prosenttia. Jo muutenkin ahtaalle
ajetun yksityisen sektorin verotusta puolestaan kiristettiin niin paljon, että
aina vain useampi – varsinkin pieni- ja keskisuuri – yritys lopetti toimintansa
kannattamattomana, mikä taas vähensi verotuloja entisestään. Tähän Liittovaltio
puolestaan vastasi tuomitsemalla pienten ja keskisuurten yritysten omistajia
vankeustuomioihin syyllisenä Liittovaltioon kohdistuvaan taloudelliseen
sabotaasiin. Autonomisille etnisille suojelualueille annettu avustus pysyi puolestaan
jatkuvasti samana. Vaikka Liittovaltio ei asiaa tunnustanut, se maksoi
suojelurahaa jollekin, jonka se oli toivottanut tervetulleeksi mutta joka oli
sille haitallinen ja vaarallinen, jota se ei pystynyt enää hallitsemaan ja hallinto
saattoi ainoastaan toivoa, ettei sen lukumäärä ylitä kriittistä pistettä ja se
pysyisi edes pääosin omilla alueillaan.
Sen
sijaan se pyrki entistäkin ankarammin hallitsemaan ja kontrolloimaan
kantaväestöä, joka oli kehityksen nähdessään tehnyt johtopäätöksen ja alkanut
aseistautua. Laittoman aseen hallussapidosta sai välittömästi pitkän
vankeusrangaistuksen. Suomessa aseistauduttiin niin kuin muuallakin mutta
täällä se oli astetta helpompaa sillä kun on kysyntää niin on tarjontaa ja
venäläisillä alan yrittäjillä oli käytettävissään lähes loputtomat asevarastot
joita ne täydensivät puolestaan vastaavien kiinalaisten yrittäjien avustuksella.
Ehkä Venäjän hallinto osaltaan tuki tätä kauppaa sillä se halusi Suomen tapauksessa
länsinaapurikseen minkä tahansa järjestelmän kun se vain oli kantaväestön
käsissä eikä osa mahdollista eurooppalaista kalifaattia.
Vuoden
2049 aikana Suomessa oltiin alettu perustaa suojelukaarteja, Naakkamoon muiden
muassa. Jarrekin liittyi siihen ja hänellä oli siitä saakka ollut hallussaan
venäläinen rynnäkkökivääri. Itse asiassa se oli AK-47:n vietnamilainen kopio
joka oli osallistunut silloiseen Vietnamin sotaan lähes sata vuotta
aikaisemmin. Ja silti täysin toimiva. Turvallisuuskoneisto oli osoittautunut
yllättävän tehottomaksi estämään suomalaisten aseistautumista. Ehkä se oli
tehottoman lisäksi myös haluton, sillä tässä vaiheessa se epäilemättä jo nuuhki ilmaa ja mietti mihin suuntaan oli
jatkettava. Vai oliko sellaista suuntaa ollenkaan? Varmasti sen mielessä pyöri
ajatus historian romahtaneista utopiavaltioista ja niitten
turvallisuuskoneistojen jäsenistä. Välttämättä heille ei olisi sijaa uudessa
mahdollisessa hallinnossa. Ajatus työttömyydestä, vankilasta tai jopa montun
syrjälle päätymisestä saattoi pyöriä mielessä.
Suuret
tapahtumaketjut alkavat usein yksittäisistä, toisistaan erillisistä
tapahtumista. Vuoden 2050 alkupuolella, kun Liittovaltion kassan pohja alkoi
paistaa se joutui lopultakin pienentämään autonomisille etnisille alueille
annettuja avustuksia ensiksi puoleen ja sitten viidesosaan. Raha ei enää kerta
kaikkiaan riittänyt. Viimeisenä keinona Liittovaltio turvautui
setelirahoitukseen joka romahdutti euron arvon lopullisesti ja samalla tuhosi
pääosan kantaväestön säästöistä. Touko-kesäkuun vaihteessa alkoivat etnojen mellakat
ja ryöstely ympäri Liittovaltiota.
Etnot
olivat pysyneet pääosin omilla alueillaan varman ja pysyvän avustuksen avulla
mutta nyt niitten aseistetut joukkiot läksivät ryöstämään kauppoja ja
harjoittamaan siinä sivussa silmitöntä kantaväestöön kohdistuvaa väkivaltaa.
Paikalliset nationalistit olivat perustaneet aseistettuja suojeluryhmittymiä ja
käydyissä tulitaisteluissa kuoli parin ensimmäisen vuorokauden aikana Länsi-Euroopan
alueella toista tuhatta ihmistä. Taistelut alkoivat myös Liittovaltiosta
aikanaan eronneessa Iso-Britanniassa jossa islamilaisväestö alkoi vaatia
puolestaan omien, itsenäisten mutta kantaväestön elättämien alueitten
perustamista. Ehkäpä jopa islamilaisen Ison-Britannian, joskaan islamilaisilla
ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka se elätettäisiin. Eihän se estänyt
heitä silti pyrkimään kalifaattinsa aikaansaamista.
Tässä
vaiheessa Suomessa aseistetut suojelukaartit toimivat jo täysin avoimesti ja turvallisuuskoneisto
oli kahden tulen välissä. Hallinnon määräyksestä se ei saanut toimia
Suomessakaan mellakoinnin aloittaneita etnoja vastaan sillä virallisesti
Liittovaltio vieläkin kielsi mellakoita edes tapahtuneen eikä sen vallassa
ollut media ollut uutisoinut aiheesta ollenkaan. Toisaalta turvallisuuskoneisto
ei uskaltanut lähteä avoimesti toimimaan suojelukaartejakaan vastaan vaikka
siitä oli hallinnon selvä määräys. Turussa nähty tapaus vahvisti pattitilanteen
sillä siellä europoliisi oli yrittänyt väkisin riisua aseista erään
kaupunginosan suojelukaartia. Lopputuloksena oli kolme kuollutta kaartilaista
ja kaksitoista europoliisia. Suojelukaarti oli tullut lukumäärältään ja
aseistukseltaan liian vahvaksi ja ennen kaikkea se ei tunnustanut enää
virkavallan auktoriteettia. Turvallisuuskoneisto tajusi myös, että sen
resurssit ja henkilöstö olivat aivan liikaa kiinni valvonnassa ja liian vähän
varsinaisissa aseistetuissa joukoissa. Liittovaltio oli tottunut lammasmaisiin
hallintoalamaisiin ja siihen, että pelko itsessään riitti järjestyksen
ylläpitämiseen.
Lopullinen
räjähdys tapahtui Belgiassa. Brysselissä, Molenbeekin alueelta ryöstöretkelle
lähteneet etnot yhdistivät ryöstämiseen silmittömän lahtauksen ja ehtivät ampua
kuusikymmentä belgialaista siviiliä luottaen siihen, että Liittovaltion
viranomaiset vain kirjaavat tapahtuman niin kuin aina ennenkin. Mutta siinä
vaiheessa nationalistien joukot ehtivät paikalle. Nationalistit karkoittivat
etnojoukot surmaten kiinnijääneet asemiehet armotta. Silloin Liittovaltio teki
ikuiseksi suunnitellun mutta kahteenkymmeneenkahdeksaan vuoteen jääneen
olemassaolonsa viimeisen virheen ja lähetti panssaroiduilla ajoneuvoilla
varustetut ja etnisesti ei-belgialaiset turvallisuusjoukot hyökkäämään nimenomaan
nationalistien kimppuun. Nopeasti kasatut ja kevyesti aseistetut nationalistit
jäivät pahasti alakynteen ja heitä kaatui toista sataa.
Se
laukaisi ketjureaktion jonka ensimmäinen räjähdys oli merkittävin.
Leopoldsburgissa sijaitsevan mekanisoidun prikaatin nuoremmat upseerit ottivat
joukko-osastonsa komennon, saivat mukaansa erikoisjoukkojen kevyen prikaatin ja
mukaan kaivettiin vielä koipussista tusinan verran vanhoja Leopard-panssareita.
Prikaatit hyökkäsivät Liittovaltion komissiobyroovirastoon joka oli korvannut
Euroopan parlamentin jo vuonna 2023 ja joka hallitsi koko liittovaltiota
suvereenisti. Hyökkäyksen aloitti kaksitoista Eurofighter Typhoon-hävittäjää
jotka pudottivat virastoon kymmenien tonnien pommikuorman. Taistelussa
kevyemmin aseistetut turvallisuusjoukot jäivät nopeasti alakynteen. Neljästäkymmenestä
komissaarista oli paikalla kolmekymmentäviisi. Heistä puolet kuoli pommituksen
ja taistelun aikana. Henkiinjääneet otettiin kiinni ja hirtettiin välittömästi
viraston parkkipaikan lyhtypylväisiin. Viisi muualla ollutta komissaaria yritti
paeta Kanarialle ja siitä eteenpäin mutta heidän liikesuihkunsa ampui alas
espanjalainen hävittäjä.
Koska
Liittovaltion rakenne pohjautui totaaliseen vallan keskittämiseen neljällekymmenelle
komissaarille ja käskyjen sokealle ja kyseenalaistamattomalle noudattamiselle koko
rakenne hajosi komissaarien kuoltua kuin korttitalo. Hajoaminen ei pysähtynyt
edes entiselle valtiotasolle, sillä hallintoalueitten viranomaiset olivat
valittu tehtäväänsä vain ja ainoastaan siksi että he noudattivat ja toteuttivat
käskyjä, eivät siksi että he pystyisivät improvisoimaan uudessa ja hankalassa
tilanteessa. Eihän sitä uutta ja hankalaa tilannetta jossa piti improvisoida pitänyt
Liittovaltiossa koskaan tullakaan. Siitähän oli komissiobyroopäätös. Lisäksi kyseiset
virkahenkilöt olivat puolestaan hyvin nopeasti estyneet hoitamaan
hallinnollisia tehtäviään muutenkin sillä ympäri hajoavan Liittovaltion sekä
Liittovaltion hallinnasta irrottautuneet armeijan yksiköt että paikalliset
aseelliset nationalistiset ryhmittymät tunkeutuivat hallintorakennuksiin ja
yksinkertaisesti eliminoivat Liittovaltion edustajat samalla kuin hyökkäsivät
etnoalueita vastaan. Aivan liian paljon vihaa oli patoutunut, että asiat
oltaisiin voitu hoitaa enää sivistyneesti.
Hajoaminen
eteni Liittovaltion sisällä aina kuntatasolle. Suomessakaan ei ollut enää varsinaista
toimivaa keskushallintoa, vaan alueellinen valta oli kunnissa ja kaupungeissa
joissa sekä suojelukaartit että Liittovaltion armeijasta eronneet ja jälleen Suomen puolustusvoimiksi muuttuneet
yksiköt pitivät yllä järjestystä ja infrastruktuuria yhdessä vielä
toimintakykyisten ja federaatiopuolueeseen kuulumattomien siviilihallinnon
edustajien kanssa. Tietojen mukaan Helsingissäkin oli ylin Liittovaltion virkamieskunta
ammuttu viimeistä myöten, mutta Naakkamossa tyydyttiin siihen, että
suojelukaarti otti väkivalloin Liittovaltion hallintorakennuksen haltuunsa,
ampui kaikki FSC:n (Federation Security Committee) jäsenet, pidätti muut
päällikkötason virkailijat ja käski sen jälkeen muita suksimaan helvettiin. Sen jälkeen…
-
Helvettiäkö nää Kilpeläinen siinä uneksit! Tilannekatsaus alkaa! Alahan tulla!
Niin
Naakkamossa, Reunansyrjässä kuin Radanvarsikaupungissakaan ei ollut tällä
hetkellä olemassa mitään virallisesti toimivaa hallintokoneistoa. Se piti
rakentaa tyhjästä ja sitä oltiin rakentamassa. Suojelukaartin jäsenet olivat
ottaneet virastot haltuunsa ja pitivät huolen siitä, että infrastruktuuri toimi
edes jollain tavalla. Tilannekatsausta piti Naakkamon suojelukaartin johtaja
Aaro Könönen. Naakkamolaisten mukana oli miehiä niin Reunansyrjän kuin
Radanvarsikaupungin suojelukaarteista. Lisäksi mukana oli muutama
puolustusvoimien edustaja. Kaikilla oli päällään maastoasut mutta vain
puolustusvoimien miehillä yhtenäiset. Samalla, kun Liittovaltio kielsi
metsästyksen, se kielsi myös maastoasut siviileiltä. Suojelukaartin miesten
varusteet olivat pääosin mikstuura venäläistä, itäeurooppalaista tai
kiinalaista suunnittelua. Yhdistävänä tekijänä oli sininen käsivarsinauha.
Könönen
aloitti tilannekatsauksen:
-
Jos lähdetään siitä, että mikä tilanne on hajonneen liittovaltion alueella niin
saamieni tietojen mukaan siellä vallitsee täysi kaaos ja sisällissota, jossa
vastakkain ovat pääosin islamilaiset etnojoukot ja nationalistit sekä nationalisteja
tukevat puolustusvoimien yksiköt. Selvää on, että nyt tapahtuu Euroopan
mittainen etninen puhdistus. Epäselvää vain vielä on, että kumpi osapuoli sen lopulta
tekee. Menossa on siis molemminpuolinen joukkolahtaaminen ja silmitön
teurastus. Etnot ovat tottuneet sukupolvesta toiseen kestävään elatukseen,
koskemattomaan ja jalustalle nostettuun asemaan ja kun se on nyt loppu, ne
pyrkivät saamaan saman kuin ennenkin yksinkertaisesti ampumalla ja ryöstämällä.
Samalla ne pyrkivät levittämään alueitaan ja alistamaan kantaväestöä islamin
uskoon tai vaihtoehtoisesti kuolemaan tajuamatta että ilman kantaväestöä ne
kuolevat nälkään itsekin.
-
Kantaväestö on taas joutunut sietämään itseensä kohdistuvaa nöyryytystä ja
väkivaltaa liian kauan, etteikö se vastaisi samalla mitalla. Nyt sen aika
sitten lopulta tuli. Tällä hetkellä näyttää siltä, että nationalistit ovat
niskan päällä sillä puolustusvoimat ja niitten myötä käytössä oleva raskas
kalusto sekä ilmavoimat ovat heidän tukenaan ja muutenkin länsimaiset ihmiset
pystyvät organisoituneeseen toimintaan etnoja paremmin. Niin hyvässä kuin
pahassa. Etnojen etutikki on ollut tähän mennessä siinä, että hallintolampaina
elänyt kantaväestö on sietänyt kaiken eikä ole pannut hanttiin, koska
hallintokoneisto on sen rangaistuksen uhalla kieltänyt. Etnot ovat pelkällä
röyhkeydellään olleet niskan päällä. Nyt tilanne on muuttunut toiseksi. Mitä
taas tulee varsinaiseen Liittovaltion hallintokoneistoon niin se on joko
ammuttu, pidätetty tai lymyilee jossain. Se on kuin muurahaispesä jonka
kuningatar on kuollut.
-
Olemme saaneet tietoomme että sekä Ranska että Iso-Britannia ovat vaatineet arabivaltioita
ottamaan vastaan taistelussa todennäköisesti tappiolle jäävän islamilaisen
väestön. Elättämään niitä ei enää siellä ruveta, niin kuin ei muuten täälläkään
ja kaikki ase kädessä olevat tai sellaisia avustavat ammutaan ilman muuta. Vastausta
noista arabimaista ei ole kuulunut, mutta selväksi on tehty ja ääneen
ilmoitettu että niin Ranskan kuin Iso-Britannian ydinaseet ovat nationalistien
käsissä. Se voi olla jossain vaiheessa valttikortti. Sen enempää en osaa
Euroopasta tällä hetkellä kertoa.
-
Suomen kohdalla hallintojärjestelmä on yhtä lailla hajonnut ja etnot ovat
aloittaneet samanlaiset hyökkäykset kuin muuallakin. Onneksi etnoja on
kumminkin vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa joten ne on saatu äärimmäistä
voimaa käyttämällä nopeasti aisoihin Helsingin ja Turun autonomisia alueita lukuunottamatta.
Niissä käydään vieläkin ankaria taisteluita etnojen joukkioiden ja puolustusvoimien sekä suojelukaartin
välillä. Omat ovat niskan päällä mutta siellä joudutaan etenemään talo talolta
ja kortteli korttelilta joten tappiot ovat suuria. Muualla päin Suomea nuo
alueet ovat joko antautuneet tai ne on piiritetty ja ne yksinkertaisesti
näännytetään.
-
Meidän välittömillä lähialueillamme Radanvarsikaupungin etninen autonominen
alue on myös piiritetty. Alueella on noin 30.000 etnoa ja sitä piirittävät sekä
suojelukaartin kaikkiaan kolmen tuhannen miehen vahvuiset yksiköt että
puolustusvoimien mobilisoimat kaksi pataljoonaa sekä kaksi
kranaatinheitinkomppaniaa. Autonomiselta alueelta on katkaistu niin sähkö, vesi
kuin ruokakuljetukset ja etnoja ruokitaan ainoastaan jos ne siirtyvät
vapaaehtoisesti Radanvarsikaupungin rautatieasemalle josta heidät kuljetetaan
Tornioon ja sitä kautta Ruotsiin, josta he ovat aikanaan tulleetkin. Kaikkeen
etnojen tekemään väkivaltaan tai edes alkeelliseenkin vastarintaan vastataan
kuolettavalla voimalla. Nyt ei enää neuvotella. Mikäli etnot eivät suostu
poistumaan, ne saavat kuolla nälkään.
Könösen
raportti ei herättänyt tilannekatsaukseen osallistuvissa miehissä minkäänlaisia
tunnereaktioita. Se raja oltiin jo aikaa sitten ylitetty. Täällähän oltiin
pärjätty suorastaan vähällä sillä etnojakin oli kuollut vain vajaa sata. Joskus
aikanaan sellaisesta lukemasta olisi koko maa pysähtynyt ja hiljentynyt. Nyt se
oli vain tilastoluku eikä edes kovin suuri sellainen. Saattaisihan se vielä
kasvaakin, jos ne päättäisivät pakkopaastota itsensä hengiltä. Mutta sehän oli niitten oma
päätös. Helsingissä ja Turussa puhuttiin jo tuhansista kuolleista ja
ennustettiin niitä tulevan jopa kymmeniä tuhansia. Suomalaisia se oli tässä
vaiheessa aivan yksi hailea. Etnoille oltiin annettu vaihtoehto. Ruotsi oli
vielä pahemmin kaaoksessa kuin Suomi, mutta siellä tilanne oli vain
yksinkertaisesti puhdas anarkia ilman selkeitä rintamalinjoja ja
organisoituneita joukkoja. Mutta nyt Naakkamossakin oli mietittävä tärkeämpiä
asioita. Niin kuin henkiin jäämistä ja tulevaa talvea. Ja siitä Könönen kertoi
lisää:
-
Onhan selvää, että ainakin seuraavan vuoden me joudumme pärjäämään pääosin
sillä, mitä meillä täällä on. Laivoja ei Suomen satamiin tällä hetkellä juurikaan
tule. Logistiikka on koko entisen Liittovaltion alueella sekaisin, tosin täällä
Suomessa toimintaansa aloitteleva väliaikaishallinto on kansallistanut kaikki
täällä olevat niin logistiikkaan, energiaan ja muuhunkin välttämättömään
liittyvät yhtiöt ja laitokset turvatakseen edes niitten perustason toiminnan. Muutakaan
keinoa ei ole ja eipä Euroopan alueella ole enää oikein toimivia
suuryrityksiäkään joka peräisi omaisuuttaan takaisin. Ja Liittovaltion
kanssahan ne kompuksessa olivat muutenkin. Me otamme lähinnä omamme takaisin.
-
Joka tapauksessa on selvää, että elintarvikkeita ei tällä hetkellä tule
tuontitavarana. Ei ole ketään jolta niitä ostaa, ei ole käypäistä rahaa jolla
se maksetaan eikä ole ketään joka niitä meille kuljettaa. Sähkön kohdalla
voimme todeta, että tilanne on täällä meillä suhteellisen hyvä, sillä Ylänaakan
vesivoimala toimii edelleen ja sen toimintaa turvaamaan on siirretty plutoonan
verran raskaasti aseistettuja suojelukaartilaisia. Kyseisen voimalan toiminta
on elintärkeää ja suojelukaartilaisille on annettu selvä käsky että kaikki,
jotka pyrkivät millään muotoa häiritsemään voimalan toimintaa ammutaan siihen
paikkaan. Sitä myötä sähköä saadaan mutta tulevana talvena vanha kunnon halko
nousee arvoon arvaamattomaan. Sillä se, saammeko me omien, olemassa olevien
varastojemme lisäksi polttoöljyä mistään on vielä täysi arvoitus.
-
Ja tästä päästään elintarvikkeisiin. Suojelukaartilaisille on annettu tehtäväksi
sekä aseellisesti suojella että työllään avustaa paikallisia niin vilja- kuin
karjatilallisiakin. Muualta tuskin ruokaa on tulossa. Täällä sitä ruokaa
sentään viljellään ja kasvatetaan mutta suuret kaupungit tulevat olemaan
totaalisessa kusessa. Suojelukaarti on ottanut hallintaansa niin kaupat kuin
tukkuvarastot. Ihmisten täytyy saada ruokaa. Kaikki säilötty ruoka otetaan
talteen ja tuoretta tavaraa ollaan paikallisten yrittäjien toimesta säilömässä
että pärjättäisiin tulevan talven yli. Ja tämä ei koske etnoja. Heitä ruokitaan
vain, jos he poistuvat maasta. Myös sairaalat ja kaikenlainen lääkintähenkilökunta
ja -tarvikkeet ovat suojeluksessamme. Siihenkään ei ole tulevan vuoden aikana
välttämättä luvassa täydennystä. Epäselvää on, että missä vaiheessa sitä tulee
vai tuleeko ollenkaan, mutta niin suojelukaartin kuin puolustusvoimien
edustajat ovat rakentamassa romahtanutta hallintokoneistoa ja infrastruktuuria
uudestaan. Työ on vaikea, se kestää pitkään ja tulemme elämään vaikeita vuosia.
Mutta jokainen teistä tietää tehtävänsä ja ymmärtää, että meidän on omalta
osaltamme rakennettava uudestaan maa nimeltä Suomi. Kukaan muu ei pidä meistä
huolta ellemme me itse tee sitä.
Jarre
nosti kätensä ja kysyi Könöseltä:
-
Tarvitaanko meiltä miehiä piirittämään Radanvarsikaupungin etnoaluetta?
-
Ei tarvita. Ainakaan tällä hetkellä. Sekä Radanvarsikaupungin suojelukaarti
että paikalle tulleet puolustusvoimien yksiköt ovat saaneet tilanteen
hallintaansa ja etnojen hyökkäyshalut ovat hiipuneet kun ne ovat huomanneet
että niille pannaan hanttiin ja vielä tosissaan pannaankin. Alue on piiritetty
eikä sieltä olla yritetty enää minkäänlaisia hyökkäyksiä. Se kypsyy muutamassa
päivässä. Helsingissä ja Turussa tilanne on tiukempi. Pääosa raskaasta
aseellisesta voimasta on siellä. Muualla olevat etniset autonomiset alueet ovat
ovat pikkuhiljaa antautumassa ja siirtymässä junakuljetuksin Ruotsiin. Se
mahdollisuus on myös Radanvarsikaupungin etnoilla.
-
Entä ruotsalaiset rajaviranomaiset? Mitä ne asiasta tuumivat?
-
Ei heiltä kysytä. Sillä järjestäytynyttä aluetta nimeltä Ruotsi ei ole enää
olemassa edes siinäkään mitassa kuin Suomea. Kaikki vähät ruotsalaiset järjestäytyneet
aseelliset joukot ovat etelä-Ruotsissa taistelemassa islamilaisia vastaan. Tai
lähes kaikki. Huhutaan, että Norrbotten haluaisi irroittautua Ruotsista ja
liittyä osaksi Suomea. Siitä saamme ehkä tietoa myöhemmin. Te kaikki tiedätte
tehtävänne. Teidän on aika suorittaa ne ja samalla yrittää parhaanne mukaan
korjata se tuho, mitä utopistit saivat aikaiseksi. Matka on pitkä, mutta nyt se
on sentään alussa. Ja nyt siihen on sentään annettu mahdollisuus. Se
mahdollisuus on käytettävä. Mikäli meiltä pyydetään sotilaallista apua
Helsinkiin tai Turkuun, niin me menemme. Jos sitä pyydetään
Radanvarsikaupunkiin, niin me menemme. Se tilanne voi tulla vielä. Mutta sitä
odottaessa jatkamme tavallisten naakkamolaisten elämisen turvaamista kaikin
mahdollisin keinoin ja suoritamme puhdistuksen loppuun. Suurin osa poliiseista
on jo pidätetty ja riisuttu aseista. Osa on vielä vapaalla jalalla. Samoin
kaikki toimistopäällikkötason ja sitä ylemmät Liittovaltion viranomaiset on
pidätettävä. Ja sitten on vielä tämä:
Könönen
jakoi miehille yhteen niitattuja paperinippuja. Niissä oli sekä tekstiä että
valokuvia. Ja alussa oli teksti:
Osallisuudesta törkeään maanpetokseen,
osallisuudesta suomalaisiin kohdistuneisiin murhiin, tappoihin, raiskauksiin ja
ryöstöihin, osallisuudesta suomalaisiin kohdistuneisiin laittomiin
vapaudenriistoihin sekä osallisuudesta suomalaisiin kohdistuneisiin kidutuksiin
ovat listalla olevat henkilöt tuomittu kenttäoikeudessa kärsimään
kuolemanrangaistus.
Listalla
oli tuttuja nimiä ja kuvia Liittovaltion Suomen maakunnan hallintokoneistosta
joka aikanaan oli perustettu korvaamaan eduskunta, hallitus ja muu poliittinen
koneisto. Puoluekoneistohan samoin kuin vaalit oli jo aikaa sitten lakkautettu tarpeettomina.
Nimiä oli kaikkiaan 238 kappaletta. Osan päälle oltiin jo vedetty rasti. Case
closed. Permanentally. Könönen totesi:
-
Ja niin kuin tuosta listasta voitte sitten todeta, nämä tyypit ovat jo
tuomittu. Eli jos henkilöllisyys pystytään varmistamaan, niin mikä tahansa
suojelukaartin tai PV:n porukka saa ampua ne niille sijoilleen. Epävarmat
tapaukset lähetetään Hämeenlinnaan, jossa keskushallintoa ollaan pistämässä
pystyyn. Tuottaako tämä ongelmaa kenellekään?
Miesten
ilmeet kertoivat vastauksen, jonka Jarre vahvisti:
-
Ei tuota. Sitä saa, mitä tilaa. Ja nämä ovat tilanneet sen tupla-annoksena.
Historia ei lopu koskaan. Se voidaan hetkeksi tukahduttaa, mutta se jatkuu aina
vaan. Eikä se koskaan unohda. Ja se vaatii maksun. Nämä maksavat sen.
Yksi
miehistä kysyi vielä Könöseltä:
-
Vaan mitäs me tehdään niitten muitten hallinnon jäsenten kanssa? Siellähän oli
virastot täynnä kaikenlaista federalisti-, suvaitsevaisuus-, mediakasvatus- ja
LGBTQTiiTyy-virkahenkilöä?
Könönen
vastasi:
-
Ei niille tehdä mitään. Niille on palkanmaksu Liittovaltion luhistumisen myötä
loppunut. Eikä se taatusti tule uuden hallinnon myötä alkamaan uudestaan. Ne
löytyvät kyllä jatkossa suojelukaartin soppajonosta niin kuin muutkin. Ehkä
niistä jatkossa joku saattaa jopa saada aikaiseksi jotain hyödyllistä. Tosin
hyvin pieni osa. Käsitykseni mukaan niistä hyvin suuri osa on jonkunlaisessa
shokkitilassa. No, kai se on luonnollista. Jos nollasubstanssilla ja tyhjän
paskan hiertämisellä on saanut korkean aseman ja hyvän elannon ja kun ne nyt puolestaan
huomaavat olevansa kädettömiä ja tarpeettomia nollia niin kai se pistää
hiukkasen huippaamaan.
Jarre
mietti vielä itsekseen, että olisiko kaiken voinut hoitaa toisin? Olisiko
tappamiselta voinut välttyä? Mutta hän muisti keskustelun isänsä kanssa. Hänen isänsä
oli sanonut hetkeä ennen kuin väkivalta oli alkanut:
-
Niin… tiedätkös… ennen kuin Liittovaltio otti vallan, oli paljon ihmisiä jotka
pyrkivät internetin kautta varoittamaan tulevasta. Heidän ääntään ei kuunneltu.
Tärkein syy oli varmaan media. Valtamedia. Se oli valinnut puolensa ja se oli
resursseiltaan ylivoimainen. Ei kyseessä ollut varmaan edes mistään
salaliitosta vaan typeristä ja sinisilmäisistä sekä kovin, kovin nälkäisen egon
omaavista ihmisistä jotka julistettiin nollasubstanssilla intelligentsian
jäseniksi. Heidän täytyi vain julistaa vallitsevaa epistolaa. Tämä on nähty
historiassa kerta toisensa jälkeen. Pian he maksavat hintaa typeryydestään. Sen
aika tuli ja pitikin tulla. Ainoa asia mikä minua siinä harmittaa on se, että
ne jotka tämän aloittivat joskus viime vuosituhannen puolella ovat jo kuolleet
ja päässeet pakoon vastuutaan.
-
Mutta se on selvää, että te pojat tulette vielä lentämään hirviön siivillä ja
kauhistelette sitä mitä sillä lennolla joudutte tekemään. Mutta te ette sitä
hirviötä synnyttäneet. Sen tekivät ihmiskasvoiset ja hyvän nimeen vannovat
hirviöt ennen teitä. Muistakaa se aina.
Isän
sanoma riitti Jarrelle. Tehdään, mitä täytyy tehdä. Antaa historian sitten
määritellä sen oikeutus. Ja sen oikeutuksenhan määrittelee nimenomaan se, joka
sen historian kirjoittaa. Se, joka voittaa.
Naakkamon seisake, syyskuun 11.
päivä vuonna 2050
Naakkamon
seisakkeelle ei ollut pysähtynyt junia vuosiin. Lukuunottamatta niitä
federaation turvallisuusviranomaisten salattuja junia joissa vietiin ihmisiä
Itä-Lapin eristysalueille. Nyt siitä suunnasta oli tulossa juna takaisin.
Siinäkin oli veturina dieselveturi sillä itseään jälleenrakentava Suomi ei
ollut saanut vielä rautateitten sähköistystä täysin varmaan kuntoon. Vaunutkin
olivat niitä ikivanhoja sinivalkoisia kakkosluokan vaunuja. Niitä samanlaisia,
joihin Jarren ystävät oltiin aikanaan viety ja joitten mukana he olivat
lakanneet olemasta. Mutta nyt niissä vaunuissa ei ollut enää telkirautoja.
Nyt
he olivat tulossa takaisin. Ihmiset yöstä ja usvasta. Lapin suojelukaartit
olivat vallanneet gulagit ja vapauttaneet ihmiset. Eristysalueella oli ollut
kaikkiaan neljä suurta vankileirikompleksia. Oli käynyt ilmi, että
Liittovaltiolla oli ollut näille leireille salainen pysyväiskäsky että jos
Liittovaltion toiminta on vaarantumassa, kaikki vangit oli ammuttava ilman
erillistä käskyä ja hävitettävä todisteet leirien olemassaolosta. Yhdellä leirillä
tätä käskyä oltiin noudatettu. Kolmella ei. Se pelasti niiden kolmen leirin
henkilökunnan hengen. Tosin hekin tultaisiin tuomitsemaan pitkiin
vankeustuomioihin. Neljännen leirin vartioitten ja johdon kohdalla ei
oikeudenkäyntejä tarvittaisi. Siitä olivat näkemästään järkyttyneet
suojelukaartilaiset pitäneet huolen.
Juna
pysähtyi seisakkeelle. Vastassa oli paljon ihmisiä. Satoja. Niin moni muisti.
Niin moni oli kaivannut kadonneita ihmisiä. Joita ei ollut edes saanut sanoa
kadonneiksi. Siitä, mistä piti aikanaan vaieta saattoi nyt puhua. Ja puheessa
mainittiin hyvin useasti sana kosto. Vaunun ovet aukenivat. Jarre katsoi, etsi
ja tutkaili. Miltä hänen ystävänsä nyt mahtoivat näyttää? Niin pitkän ajan
jälkeen. Tuolla. Tuon miehen Jarre tunnisti. Tuon täytyi olla Pera. Hän juoksi
Peran luo ja kysyi:
-
Vieläkö muistat?
-
Muistan. Mukava nähdä taas. Kahdentoista vuoden jälkeen. Se oli kuule pitkä
aika. Pitkä aika tyhjyydessä ja olemattomuudessa.
-
Entäs muut? Atte? Ja perheenne?
Pera
pudisti päätänsä. Se kertoi kaiken. Jarre nyökkäsi ja totesi:
-
Olen ajatellut, että sinä muuttaisit näin aluksi minun ja vanhempieni luokse.
Siihen asti kunnes saat elämäsi järjestymään. Vanhempani suostuisivat siihen
mielellään. Jos aloitettaisiin sillä, että lähdetään meille, pannaan sauna
lämpiämään ja otetaan vähän olutta. Voitaisiin puhua menneistä vuosista. Mitä
kaikkea silloin oikein tapahtuikaan. Niin täällä kuin siellä, jonne sinut
vietiin.
-
Sopii minulle. Minä kun olen ihan tyhjän päällä. Enemmän kuin arvaatkaan.
Myöhemmin,
Kilpeläisten saunassa.
Jarre
tarjosi Peralle saunatauolla uuden oluen ja kysyi:
-
Minkälaista se oikein oli?
Pera
otti hörpyn, mietti hetken ja vastasi sitten:
-
Tyhjyyttä. Tylsyyttä. Ei meitä siellä kidutettu. Ei teetetty pakkotyötä. Tuntui
siltä, että Liittovaltion oli pakko saada meidät eristetyiksi mutta ne eivät
sitten oikein osanneet hahmottaa, että mitä meidän kanssa tehdään. Niinpä me
vaan olimme siellä. Meitä elätettiin. Mutta siihen se jäikin. Minä ja siellä
gulagissa olevat ihmiset olemme Peter Paneja.
-
Peter Paneja? En ymmärrä. Mitä tarkoitat?
-
Meidän ei annettu kasvaa aikuisiksi. Me emme käyneet koulua. Sitä ei ollut. Sitä
ei tarvittu. Sillä eihän meitäkään enää ollut olemassa. Meidät pidettiin poissa
silmistä ja ennen kaikkea liittovaltiokansalaisten ajatuksista. Meitä vain ruokittiin.
Me olimme. Emme eläneet. Emme opiskelleet. Emme tehneet työtä. Emmekä me
voineet perustaa perheitä. Katsos, kun kaikki gulagiin tulleet naiset steriloitiin.
Menetelmät olivat kehittyneet. Eihän siihen tarvittu kuin yksi väkisin annettu
pistos. Kai ne ajattelivat, että väärinajattelijoita ei tarvittu lisää. Meiltä
vietiin elämä. Se tavallinen elämä mikä muilla oli. Minä en saanut koskaan
kasvaa aikuiseksi. Olin Peter Pan. Olen edelleenkin. Niin kuin kaikki muutkin
meistä. Me emme saaneet tietää mistään mitään. Meille oli vain Liittovaltion
television tarjoamaa propagandaa ja vallitsevaa olotilaa millään tavoin
kyseenalaistamatonta viihdettä. Ja sitten meillä oli päivittäiset valistustunnit.
Niihin oli pakko osallistua. Jos ei osallistunut, ei saanut kuponkeja.
-
Kuponkeja?
-
Niin. Kuponkeja. Niillä sai sitten kulutushyödykkeitä. Kahvia. Tupakkaa.
Viinaa. Ja ennen kaikkea huumeita.
-
Huumeita?
-
Jep. Ne olivat tärkein asia gulagissa. Pilveä ja heroiinia. Ei tietenkään
mitään kiihottavia aineita. Minäkin olin täydessä pöllyssä kaksi ensimmäistä
vuotta. Mutta sitten älysin lopettaa. Sen sai aikaiseksi yksi seitsenkymppinen
ukko joka alkoi toimia minun opettajanani. Vähän niin kuin koulussa. Tietysti
salaa. Kaikki opetustoiminta oli kielletty. Eihän meistä pitänyt enää tulla
mitään kansalaisia joten piruako meitä opettamaankaan. Mutta tuo mies vaivihkaa
opetti minua ja muutamaa muuta pari vuotta. Kunnes gulagin henkilökunta huomasi
sen mitä hän teki ja siirsi hänet vankileirin puolelle. Luulen, että hänet
ammuttiin saman tien. Kaikki ihmiset, joilla oli organisointikykyä ammuttiin. He
olivat vaarallisia. Joten heistä hankkiuduttiin eroon. Niin ammuttiin isänikin.
Atten isä kuoli vankileirillä muuten.
-
Entä Atte?
-
Narkkasi itsensä hengiltä. Veti överit puolitoista vuotta sen jälkeen kun
meidät siirrettiin gulagiin. Teki sen tahallaan. Hän ei jaksanut. Niin veti
Atten perhekin. Äiti. Sisko. Hekään eivät kestäneet. Tylsyys ja
tarkoituksettomuus kävi kidutuksesta. Ehkä se oli tarkoituskin. Joka
tapauksessa se sai minut lopettamaan. Vaikkei uskoa tulevaisuudesta ollutkaan.
Kuin ehkä pieni siemen, jossain piilossa ja kaukana. Siksi pidin kuntoani yllä ja
odotin ihmettä. Lopulta se tuli. Sillä oli rynnäkkökivääri ja sininen
käsivarsinauha.
-
Entäs ne vankileirit?
-
Osa sinne viedyistä siis ammuttiin saman tien. Ne älykkäimmiksi ja sitä myötä
vaarallisimmaksi mielletyt. Muille tehtiin psykologisia kokeiluja. Pyrittiin
löytämään syy siihen, miksi Liittovaltion ideologiaa ei hyväksytä. Ja löytää
keinot, kuinka parantaa ihminen nationalistisesta ja rasistisesta sairaudestaan.
Se oli sopivan tyyppisille psykologeille suoranainen ihmemaa. Kuulin siellä
gulagissa, että varsinaiset psykiatrit eivät suostuneet siihen touhuun. Nehän
olivatkin oikeita lääkäreitä. Niillä oli lääkärin etiikka. Mutta siellä olevat psykologit
olivat suorastaan haltioituneita. Tarjolla oli kaikki mahdollinen
lääkinnällinen varasto ja kaikki mahdolliset valtuudet. Mielialalääkkeitä.
Psykoaktiivisia huumeita. Vuorokaudesta toiseen jatkuvia terapiaistuntoja
joissa terapeutti vaihtui mutta potilas pysyi eikä hänen annettu nukkua. Siihen
yhdistettiin huxley-tyyppinen jatkuvaan toistoon ja hokemaan perustuva
propaganda pakkoterapiaistunnoista muutenkin puolitajuttomille potilaille.
Uudelleenkasvatettavat saatettiin sekoittaa päästään niin paljon kuin
haluttiin. Kun vain päästiin haluttuun lopputulokseen. Johon ei koskaan päästy.
-
Kuulostaa suorastaan epätodelliselta. Mutta en minä sinua epäile.
-
Jos olet nähnyt joskus elokuvan Kellopeli Appelsiini niin se pantiin siellä
toiseen potenssiin. Ja ne uskoivat vielä ihan oikeasti toimivansa jonkun
määrittelemättömän hyvän puolesta. Lopputuloksena ei ollut uusia uskollisia
eurostokansalaisia ja reseptejä sellaisen kehittämiseen vaan lähinnä itsemurhia
ja pysyvästi psykoottisia ihmisiä. Mutta kokeiluja jatkettiin. Aina uudestaan
ja uudestaan. Epäonnistumisenhan saattoi aina haudata ja ottaa esille uuden
koekappaleen. Lähinnä onnistuttiin saamaan aikaiseksi ihmisraunioita. Jollaiseksi
Atten isäkin sitten muuttui. Hän romahti ensin henkisesti, sitten fyysisesti ja
kuoli lopulta keuhkokuumeeseen. Sisältä hän oli kuollut jo kauan aikaisemmin.
-
Entäs tästä eteenpäin? Mitä haluat elämässäsi?
-
No, ainakin minä haluan sen elämän. Joka minulta vietiin. Varmaankin opiskelisin
itselleni jonkun ammatin. Löytäisin ehkä puolisonkin. Ja sitten minä haluan
lukea. Lukea paljon. Käydä kirjastossa. Lukea kirjoja. Paljon kirjoja.
Menneistä ajoista. Ajasta ennen Liittovaltiota. Haluan ottaa kiinni
kahdentoista vuoden mustan aukon. Tai oikeastaan se musta aukko on kestänyt
koko elämäni. Sallassa minä opin sen.
Jarren isä tuli saunan pukuhuoneeseen.
-
Hei pojat. Kelpaako seura ja otetaanko viski?
-
Jaa? Otetaan toki. Mutta minkäs vuoksi?
-
Kattelin meinaan tuossa vähän uutisia. Olis huonoja. Ja hyviäkin.
Isä
kaatoi tukevat viskit koko porukalle.
-
Mitäs ne ovat ne huonot uutiset?
-
Ruotsi on täysin menetetty. Siellä se jäljellä oleva hallinto on ilmoittanut,
että Ruotsi on edelleenkin humanismin suurvalta, joten islamilaiset aseelliset
ryhmät ovat hallituksen joukkoja eikä mitään rasistista aseellista toimintaa
sallita. Svedut eivät näytä oikein pystyvän pistämään hanttiin joten Ruotsista
on tulossa islamilainen valtio. Jolla ei tosin ole pienintäkään käsitystä
siitä, kuinka se ruokkii niin kansalaisensa kuin uuskansalaisensa. Niin Tanska
kuin Norja ovat lyöneet Ruotsin vastaisen rajan kiinni ja ilmoittaneet, että
jokainen rajan ylittävä etno ammutaan varoittamatta. Toisaalta meidän kannalta
positiivista on se, että islamilaiswhatever-Ruotsi toivottaa Suomesta
karkoitetut etnot lämpimästi tervetulleeksi ja sen myötä niin Helsingissä kuin
Turussa etnojen vastarinta on loppumassa ja ne ovat siirtymässä suosiolla
Ruotsiin. Niin puolustusvoimat kuin suojelukaarti ovat aloittaneet sekä juna-
että laivakuljetukset.
-
Hyvä meille sinänsä, mutta siitähän me vasta pidemmässä juoksussa naapuri
saatiin. Anarkistinen persaukinen Saudi-Arabia rajan takana. Entäs ne paremmat
uutiset?
-
Norrbotten ja Ruotsin Lappi on ilmoittanut eroavansa Ruotsista ja anonut
liittymistä Suomeen. Paikalliset ovat tehneet siellä selkeän niin etnisen kuin
poliittisen puhdistuksen.
-
Nyt menee jo astetta paremmaksi. Tässä kun on ollut jo sitä etnistä
pakkosekoittamista ihan tarpeeksi. Oliko muita uutisia?
-
On. Iso-Britannia ja Ranska ovat ampuneet ydinohjuksia niin Pohjois-Afrikkaan
kuin Saudi-Arabiaan asumattomille alueille. Ja ne ovat ilmoittaneet että mikäli
nuo maat eivät ala ottamaan vastaan haittamaahanmuuttajaväestöä niin seuraavat
paukut tulevat sitten öljykentille. Arabimaat ovat ilmoittaneet harkitsevansa
uhkavaatimusta vakavasti. Ja Itä-Euroopan asevoimat ovat tulossa auttamaan
länsieurooppalaisia. Suomeenkin on tulossa joukkoja Virosta. Latvian ja
Liettuan joukot menevät sitten Saksaan, koska meillä alkaa tilanne rauhoittua.
Mutta siellä on vielä täysi teurastus menossa.
Peran
isä kaatoi kaikille uudet viskit.
-
Tulevaisuudelle. Ehkä se on kuitenkin vielä edessä. Ei ehkä niin hyvänä kuin
menneisyys joskus kauan sitten oli. Mutta siihen voi aina kuitenkin pyrkiä.
Ainakin se hirviö, joka tässä välissä piti valtaa on lopultakin kaatunut.
Jarre
ja Pera kohottivat lasit.
-
Tulevaisuudelle.
22 kommenttia:
Hieno tarina. Pelottavan todentuntuinen, mutta hieno.
Visio on osoittautuva todeksi.
Millähän konstilla saataisiin tapahtumia nopeutettua? Tietotekniikka nopeutuu, mikä on meille epäetnoille hyvä asia. Ei muuten, mutta olisi hauska Lällä- tai muulla vedellä saunoa Tsuhnan kylmä kosto kourassa jo ennen vuotta 2050, muistellen 2015 alkanutta Suomen Lopullista Tuhoa sekä sen aiheuttaneiden henkiin jääneiden päästään etnottuneiden pettureiden integroitumisen epäonnistumista ja sen luonnollista nopeaa hoitoa muin konstein.
Hauskaa elokuuta, hauskempaa luvassa v. 2025?
Hei ja kiitoksia hyytävän tarinan toiveikkaasta jatkosta. Täällä voiman pimeällä puolella on kai uskottu, että Amerikassa sananvapaus olisi paremmin turvattu vai onko?
Nyt on kuitenkin paljastunut, että sielläkin saa oikeasti pelätä, jos lausuu pahaa tietoa julkisesti. Googlen entinen työntekijä biologian tohtori James Samojen kirjoitti sisäisen muistion, jossa perusteli tieteellisesti, miksi miehillä ja naisilla on eroa. Muistio vuoti julkisuuteen, samoin Googlen sisäiset keskustelut. Damore sai kenkää.
Breitbart on saanut sisäisiä keskusteluja, joissa pomot ylpeilevät sillä, että potkivat Väärinajattelijoita pihalle ja vielä yrittävät estää heidän saamasta töitä muualta laittamalla heidät mustalle listalle kuin aikanaan kommunistit.
Google ei varmaan ole ainoa. Tästä tulee mielenkiintoista. Hollywood ja vassarit ovat vuosia iskeneet, kuinka kommareita kohdeltiin epäreilusti, kun heitä liitettiin mustalle listalle, jotta eivät saisi töitä. Nyt se varmaan on aivan yhtä huolissaan, kun oikeistolaisia mustalistataan, eikös vaan, yhdenvertaisuus jne.
Google kerää kaikista tietoa. Jos tosiaan vainoaa väärinajattelijoita tähän malliin, niin EU jää kakkoseksi. Toistaiseksi.
Kun Suomi neuvotteli EU:hun liittymisestä, niin yksi EU:n ehdoista oli, että suomalaisilla ei saisi olla niin voimakkaita aseita, että niillä pystyisi läpäisemään (EU:n mellakanhallinta-ajoneuvojen?) panssaria. Käytännössä 308 ja siitä ylöspäin. Vaatimus ei toteutunut, mutta myöhemmin Lissabonin sopimuksessa EU:n "Liittovaltio" varasi kuolemantuomion itsensä vastaisten mellakoiden sanktiolistalle.
Puola on vissiin saanut tarpeeksensa EU:sta ja seuraa Britannian esimerkkiä? Tässä mielenkiintoinen artikkeli tilanteesta. Ehkä he saivat tarpeeksensa eräästä toisesta "Rauhan Unionista" 1945-1991 ja osaavat vetää tietyt johtopäätökset asiasta? Puolalla on vielä käytössä oma valuutta "zloty", se että onko sen kurssi sidottu €uroon (kuten Tanskan kruunu) onkin sitten toinen juttunsa, mutta mielestäni polakit tekisivät viisaasti jos eroavat. Unkarilla on myös vielä florintti käytössä.
Wielka Polska!
Ja Ranskassa on näköjään auto eksynyt sotilaiden päälle, yksittäistapaus, ei täällä ole mitään nähtävää, hajaantukaa. Und alles ist immer gut und schön - ja kaikki on yhä niin hyvin ja kaunista! Se erään aikaisempaan lankaan kommentoinut henkilö oli niin oikeassa siitä että "Gutmenschen" (hyvät ihmiset) sana pitäisi korvata toisella termillä "Blödmenschen" eli typerät ihmiset.
Ai niin Vihreiden Touko Aalto on näköjään kärähtänyt avioliiton ulkopuolisesta suhteesta toisen naisen kaa. Mitäs sitä nyt eroamaan, tehkää ihmeessä kolmen kimppa eli se lukumääräneutraali avioliitto ja ottakaa vaikkapa neljäs pyörä messiin (polyamoraalinen suhde). Eikös tämä ole se Vihreiden suuri haave, romuttaa perheinstituutio multikultin alttarille? Tästähän seuraa sitten ikä- ja lajineutraali avioliitto, että siinä kerrakseen sitä "Arvo Pohjaa"...
- Soomepois Eestist -
Tervehdys Yhel Turkkulaasel, Veijo Hoikalle, Ukkelille, Karille ja Soomepoisille Eestist & kiitos kommenteistanne.
Yksi Turkkulaanen & Veijo: Kiitokset. Olen tehnyt monenlaisia tulevaisuuskuvauksia ja tämä on täysin mahdollinen. Ja sanoisin, että EU:n integraatiokehitys nopeuttaa sitä. Asiassa ei auta, vaikka haittamaahanmuutto lopetettaisiin heti. Kriittinen lukumäärä on ylittynyt joka tapauksessa. Villakoiran ydin on raha. Kun raha loppuu, loppuu elatuskin. Ja sitten alkaa rähinä. Jos (kun) haittamaahanmuutto jatkuu, niin raha loppuu nopeammin ja jossain vaiheessa islamilaisten määrä on liian suuri ja silloin alkaa myös rähinä. Tämä on nähty Libanonissa ja viimeksi Keski-Afrikan Tasavallassa.
Ukkeli: Kiitos sinullekin. Yhdysvallathan on oikeastaan pelottavan vasemmistolainen. Tai ainakin se näkyvä ja äänensä kuuluville saava osuus on. Eli media ja yliopistot. Kuvaavaa on se vasemmistolaisten riehunta kun Clintonia ei vaalittukaan.
Kari: Tuo kaliiberipykälä oli minulle uusi, mutta tuohon kuolemantuomiopykälään olen törmännyt minäkin. Jossain EU:n asiakirjoissa se oli, mutta enhän minä millään muista linkkiä.
Soomepois: Kurwa! Kunniaa Puolalle. Tuosta Ranskan jutusta ei ole vielä tarkempaa tietoa, mutta rikastukseltahan tuo kovasti haiskahtaa. Ja juu, vihreät kyllä haluaisivat romuttaa perheinstituution, mutta sinänsä en lähde tuolle Touko Aallolle irvailemaan. Ne tommoset jutut kun kumminkin ovat yksityisasioita emmekä me niitten taustoista tiedä muuta kuin lööpit. Niin se oli Jussi Halla-ahon kohdallakin.
Ykälle jälleen kiitos hienosta kirjoituksesta. Hirvittää vain hieman että aiemmin niin positiiviset loput ovat vähitellen vaihtuneet katkeransuloisiin tai kerta kaikkiaan katastrofaalisiin. Tai ehkä vain muistan väärin.
Ukkeli: Damoren keissi on osoitus siitä että olemme sodassa. Se 10-sivuinen teksti oli perusteltu perusteellisen tieteellisesti ja äärimmäisen maltilliseen sävyyn kirjoitettu. Meriktokratiaa äijä siinä puolusti, "anti-diversity" se teksti ei missään nimessä ollut. Siitä huolimatta Goolag painoi saappaankuvan ahteriin, osoittaen Damoren olleen 100-prosenttisesti oikeassa. Lukekaa se, tosissaan! Kokonaisuudessaan valtamediat eivät tähän mennessä ole sitä lukijoilleen edes tarjonneet, käyttäytyen näin suoraan sanoen kuin katolinen kirkko ennen uskonpuhdistusta. Osoittaa muuten myös sen, että postmodernistinen regressiivivasemmisto on tasan tarkkaan fundamentalistisesti monimuotoisuutta vastustava joukkio, ainakin ajatusten monimuotoisuuden osalta.
Overtonin ikkunaa tapaus onneksi tulee siirtämään aimo harppauksen takaisin järjellisille alueille (ei voi edes kunnolla sanoa "oikealle", niin perhanan liberaali jäbä Damore itsekin vaikuttaa olevan). Jordan Peterson ja Stefan Molyneux ovat jo ehtineet kaveria haastatellakin, ollaan muuten rakkaat kanssaviha-ajattelijat jo voiton puolella, sillä Damore on saanut valtavan määrän tukea. James D. Watson, DNA:n rakenteen keksijä vuonna 2007 menetti käytännössä uransa samanlaisen hyökkäyksen vuoksi lausuttuaan totuuden afrikkalaisten älykkyydestä ja kyvystä rakentaa yhteiskuntia. Suomenkielinen Wikipedia muistaa hänestä, yhdestä maailman kaikkien aikojen tiedemiehistä tasan nämä kaksi faktaa.
Kiitokset hienon - ja hyytävän - tarinan tiukasta päätösosasta! Näissä stooreissa on todellisuus aina niin vahvasti mukana, että lukiessä nousee välillä niskakarvat pystyyn!
Kiitos myös edeltävistä teksteistä, joita syystä tahi toisesta ei ole ehtinyt kommentoimaan - kaikki on kyllä luettu!
Viimeisimmän ranskalaisen yksittäistapauksen uutisoinnista on vihdoin paljastunut, että puolentusinaa solttua telonut bemari ei ollut asialla yksin, nyt tiedetään että ajoneuvossa on ollut joku henkilö sisälläkin. (Vrt. ”Auto teki sitä / kuorma-auto teki tätä” uutisointi.) ...Kohta varmaan tiedetään sekin, että yliajo oli sotilaitten oma vika.
Vielä kerran kiitos että jaat tarinankertojan taitosi meille muillekin nautittavaksi.
Kesänjatkoja sinne respan suuntaan, t. Riku Raunioilla
ps. Ihan kiva nähdä että Ykän tekstit ovat löytäneet tiensä Oikean Mediankin sivuille - tunnistin kyllä ”Sabluunan” kirjoittajan välittömästi…
Tervehdys Kristian Nevantaustalle ja Rikulle Raunioilla & kiitos kommenteistanne.
Kristian: Kiitokset sinullekin. Näitä loppuvaihtoehtoja näille kirjoituksille on monenlaisia ja valitsin nyt tällaisen, eikä se valitettavasti ole millään lailla mahdoton. Sitten olisi tietysti vielä vaihtoehtona täydellinen alistuminen, islamilaistuminen ja sen myötä tuleva kaaos, mutta sellaisen tulevaisuudenkuvan voi kirjoittaa joku toinen. Itse en halua luopua toivosta.
Riku: Ja lämmin kiitos sinullekin. Tämä tulevaisuudenkuva on valitettavasti täysin mahdollinen. Mitä tulee tuohon Ranskan tapaukseen, niin olen tehnyt saman huomion kuin sinäkin asiaan liittyvästä uutisoinnista, eli autot ovat alkaneet piruttaan ajaa ihmisten päälle ihan itsestään. Mikähän autojen kapina nyt on menossa? Vituttaako niitä se, että niihin pannaan sitä viinalla jatkettua 95-bensaa?
Oikealle Medialle sattui pieni vahinko, sillä siitä Sabluuna-jutusta jäi se viimeinen kappale pois. Tekevälle sattuu. Vaan jos ei tee mitään, niin ei mitään satukaan. Ei toisaalta mitään tapahdukaan.
Henk. koht. en usko EUn päätyvän vankiloiden saaristoon - tai ehkä en vain halua uskoa moiseen. Toki sananvapautta rajoitetaan jo nyt isosti mutta käytännössä vain naamakirjan ja muiden korporaatiosovellusten kautta. Perus internettiä kotisivuja ja blogeja ei vielä rajoiteta vaikka Kiinan esimerkki kertoo että siihenkin kyetään jos halutaan.
Kyllähän eurooppa voisi vielä itsensä pelastaa mutta eipä taida löytyä poliittista tahtoa moiseen. Jäljelle jää vain ajan kysymys, koska varoventtiili alkaa huutamaan...
Tervehdys, Hemuli. Itse en pidä jonkun sortin vankileirejä tai ainakin vankeustuomioita millään lailla mahdottomana. Kysehän on järjestelmästä joka ei tunnusta olevansa väärässä ja haluaa hiljentää arvostelun. Internetin siivoaminen on ensimmäinen kynnys ja kun sekään ei nykytekniikalla onnistu niin seuraavana kynnyksenä ovatkin sitten vankeustuomiot.
Jos islamisoituminen pääsee radiohiljaisuudessa etenemään vaikka 20 prosenttiin asti, alkavat elatusmaksut jäädä rästiin. Ei siitä sitten voi kuvitella muuta kuin sota, jossa kostonkierre kasvaa nopeasti, kun massatapot pääsevät eetteriin.
Sen jälkeen yksi kehityskulku voi olla tämä: Alkurähinän jälkeen muslimit ottavat lusikan kauniiseen käteen, kun huomaavat nurkkaan ahdettujen kanta-asukkaiden yllättävän muutoksen sivistyneestä tohtori Jekyllistä pelottavaksi herra Hydeksi. Silloin, kun eurooppalaisilla on lupa ottaa pois poliittisesti korrekti naamio, alkaa tappava shakki. Siinä kaoottisille meluaville laumoille ei jää muuta taktista kuviota kuin paniikki ja aikalisän anominen.
Lukiessa tuli mieleen tietysti (kuten aina ulkomailla tapahtuneissa jutuissa), oliko komissiobyroovirastossa tunnettuja suomalaisia pommitusten aikana vai ehtivätkö he nousta koneeseen?
Euroopan historia osoittaa, että kansat ajettuna ahdinkoon tai ylimitoitettuun vitutukseen reagoivat voimakkaasti, useimmiten väkivaltaisesti. Ei tarvinne laittaa linkkejä, etenkään Suomen osalta. Tämä mielessä pidin erityisesti Ypen vision loppuosuudesta.
Uusi harraste: US, jonka pomo luonnehtii suomalaisia valkoiseksi roskaväeksi, tuottaa blogisivustoa, jossa on erittäin hyviäkin blogeja ja kommentteja. Mutta se valkoinen roskaväki, joka räpiköi hienostunein sanakääntein omissa aivopieruissaan, on aivan uskomatonta sitä itteensä. Parhaat peet löytyvät kommenteista Persujen kirjoittamiin blogeihin sekä Huhtasaaren sisaruksiin liittyviin juttuihin. Mustaa huumoria etsivä löytää, halutessaan.
http://petriperta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241046-itkua-ja-pelkoa-pakolaiskeskustelussa
http://saarahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241027-nettiraivo
Taisinkin jo joskus täällä kommentoida jotain kryptovaluutoista, mutta asia tuli jälleen mieleen tätä lukiessa.
Tällä hetkellä kulttuurillinen romahdus ei ole ainoa uhka, vaan seuraava talouskriisi saattaa myös olla melkoisen tuhoisa. Keskuspankit ympäri maailmaa ovat pitäneet korot keinotekoisen alhaalla, mikä on pumpannut ilmaa pörssikursseihin. Mitään todellista vaurautta ei olla luotu, vaan suuri osa talouskasvusta on ollut näennäistä. Kun kupla puhkeaa, seuraukset eivät välttämättä ole nättiä katseltavaa. Etenkään kun tällä kertaa mukana ovat myös kulttuurilliset probleemat aiheuttamassa lisäjännitystä.
Valtiot, Suomi mukaan lukien, ovat jatkuvasti kiristäneet kontrolliaan käteisen rahan suhteen. Tarkoituksena on tietenkin kontrolloida kansalaisten rahankäyttöä, jotta kansalaiset eivät voisi elää itsenäisesti. Tällä tavoin on näppärä pitää muun muassa vihapuhe kurissa, koska vihapuhujia on helppo kiristää virallisen talouden piiristä saatavan tulon loppumisella. Kansalaiset täytyy saada riippuvaiseksi siitä, jotta heillä ei ole mitään mahdollisuuksia elää ilman sitä.
Tolkun ihmisten kannattaisikin alkaa varautumaan tähän sivistämällä itseään kryptovaluuttojen toiminnasta ja käytöstä. Ne tarjoavat keinon ylläpitää valtioista riippumatonta taloutta. Siitä on apua sekä nykyiseltä kontrollilta että tulevalta talouskriisiltä suojautumisessa.
Jos paska iskee tuulettimeen kunnolla, kuten tässäkin tarinassa, toimiva talous saadaan pyörimään paljon nopeammin kun on olemassa sellaisia valuuttoja, jotka voidaan ottaa käyttöön välittömästi myös suuremmassa mittakaavassa. Euroopan Kansojen Vapautusrintama tai vastaava organisaatio pystyisi helposti rahoittamaan jälleenrakennusta, kun infrastruktuuri luotettavalle ja toimivalle valuutalle olisi jo olemassa eikä sitä pitäisi alkaa ensin rakentamaan.
Mutta pieni varoituksen sana: vaikka kryptovaluutat ovatkin teoreettisella tasolla maailmaamullistava innovaatio, ne ovat silti vielä teknisellä tasolla vajavaisia. Monet niistä eivät ole tarpeeksi anonyymejä eivätkä pysty skaalautumaan kunnolla miljoonien ihmisten käyttöön. Etenkin suosituin kryptovaluutta eli Bitcoin on surkea skaalautumaan, se ei yksinkertaisesti kykene prosessoimaan niin paljon transaktioita, että se olisi hyödyllinen talousromahduksen sattuessa.
Tragikoomisinta itse asiassa on se, että kansan enemmistö antaa hyvin pienen vähemmistön (vallanpitäjien) hyppyyttää kansaa mihin milloinkin pippaloihin. Mistä tämä johtuu! Vuosituhansien populaation aivopesusta? Populaation identiteettiin on vuosituhansien kuluessa pieksetty herran ja auktoriteettien pelko ja kunnioitus ja populaatio on vielä tänäänkin rähmällään patsaiden ja auktoriteettien edessä ja pitää auktoriteetteja erehtymättöminä. Eivät tietystikään kaikki niele mitä auktoriteetit syöttävät ja siksi heidät leimataan "ajatusrikollisiksi". Eu-federaatiossa on kysymys diktatuurisesta vallanpidosta ja vanhaan kunnon diktatuuriseen tyyliin ajatusrikollisia pitää kepittää ja kepittäminen sujuu parhaiten suljetussa tilassa, joten Ykän dystopia voi ihan hyvin konkretisoitua lähitulevaisuudessa.
Jälleen herkullista ja niin sujuvaa tekstiä. Vähän väliä tulee mieleen että tämähän jumalista saattaa jollain aikavälillä olla ihan todellista. Juuri tämäntapaista toimintaa ollaan jo nähty diktatuurisissa valtioissa. Tämä saattaa olla ja varmaan on esim. Turkissa ihan täyttä arkea.
Suomessakin omien kansalaisten kontrolli lisääntyy niin rahan kuin aseiden hallinassa ja nyt pyritään myös liikkuminen saattamaan luupin alle. Kansalaiset pyritään saada muuttaman asutuskeskuksiin ja julkisten liikennevälineiden armoille kun samaan aikaan pyritään yksityisautoilu saamaan kontrolliin tekaistujen verotuksellisten syiden varjolla.
Tulevaisuudessa saattaa käydäkkin niin että Eurojen hävitessä ja kortin ollessa ainoa hyväksyttävä maksuväline, Yhdysvaltain Dollari tulee olemaan epävirallinen mutta kansalaisten käyttämä käteinen raha, sekin luonnollisesti rangaistavana tekona.
Lemminkäinen
"Populaation identiteettiin on vuosituhansien kuluessa pieksetty herran ja auktoriteettien pelko ja kunnioitus ja populaatio on vielä tänäänkin rähmällään patsaiden ja auktoriteettien edessä ja pitää auktoriteetteja erehtymättöminä"
Tarkennus: identiteettin (?) vähenevän osan populaatiosta, lisääntyvän osan v...ssa entistä pahemmin, ks. aiempi kommenttini.
Lopun voi lukea Ypen blogin loppuosasta. Se olis sitte siinä, pojat.
Tervehdys Anolle, Veijo Hoikalle, Samupahalle, Lemminkäiselle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.
Ano: Tuo 20 pinnaa lienee se äärimmäinen raja jolloin perse aukeaa ja tilanne realisoituu. Se, mitä sitten tapahtuu on tietysti arvoitus. Oma arvauksesi on yhtä lailla mahdollinen kuin muutkin. Ja kaipa siinä komissiobyroovirastossa ainakin yksi suomalainen oli. Mukana niissä kuuluisissa päättävissä pöydissä.
Veijo: Ja mitä pidemmälle sitä pinnaa kiristetään, sen pahempi on sitten paineen purkaus. Noista linkeistä ensimmäisessä oli lause:
”Hysteria on oikeastaan hyvä merkki. Se kertoo siitä että teemme asioita oikein. Mitä enemmän vastapuoli pelkää onnistumistamme, sitä lähempänä onnistumista olemme.”
ja se on oikeastaan aika hyvin sanottu.
Samupaha: Tätä talousromahdusta on ennustettu eikä se mitenkään mahdoton ole. Itse asiassa mehän ollaan eletty lamassa jo kymmenen vuotta. Epäilen, että jossain vaiheessa valtio pyrkii ihan tosissaan eroon käteisestä rahasta. Silloinhan (mikäli tietty pankkivalvonta sallitaan) valtio pääsee verottamaan tavallisten kansalaisten keskinäistä kaupankäyntiäkin. Ja tuo mainitsemasi kontrollin lisääminen on tietysti yksi syy. Jonkunlainen kiertovaluutta tietysti löytyy aina, mutta en ole niitten kohdalla kovin hyvä asiantuntija. Tiedän esmes bitcoinin, mutta en oikein tarkkaan ole siitä perillä.
Lemminkäinen: Liekö tuo sitten semmoista totuttua alistumista? Hyvin moni ihminen vaikuttaa ajattelevan, että on olemassa vain tietyt puoluevaihtoehdot joita on luvallista äänestää. Media on edelleenkin avaintekijä tässä.
Becker: Lämmin kiitos. Kontrollihan lisääntyy jatkuvasti. Ja tulee muistaa, että sanotaan vuoden 2000 jälkeinen EU-kehitys ei suinkaan ole sitä, mistä suomalaiset aikanaan äänestivät. Dollarihan muuten oli kovasti käypää valuuttaa myös aikanaan Suuressa ja Mahtavassa.
Onko tähän muuten niin loisteliaaseen tarinaan pujahtanut "continuity goof", kuten anglosaksi sanoo:
Ensin Pera kertoo isänsä tulleen ammutuksi gulagissa. Sitten isä onkin kuollut keuhkokuumeeseen. Tarinan lopulla Peran isä tulee saunaan tarjoamaan viskit hyvien uutisten kera?
Lissabonin sopimuksen kuolemantuomiopykälästä: asiaa on aiemmin käsitelty mm. seuraavissa blogeissa
http://roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23957-euroopan-union-ja-kuolemantuomio
http://turjalainen.blogspot.fi/2008/04/eu-perustuslaki-kuolemanrangaistus.html
En tiedä, omnko Lissabonin sopimuksen sisältöä muuteltu noiden postausten julkaisemisen jälkeen, mutta itse en kyseisiä kohtia löytänyt kyseisestä paktista, joka löytyy osoitteesta
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=OJ:C:2007:306:FULL&from=FI
Edelleen Roskanpoimijan bloggauksesta ilmenee, ettei kyse tuolloinkaan ollut juridisesta kuolemanrangaistuksesta, vaan turvallisuusviranomaisten voimankäytöstä. Sama lainkohtahan löytyy oman Poliisilakimme pykälistä 17, 18 ja 19, joista viimeinen tosin nimenomaisesti kieltää käyttämästä ampuma-asetta väkijoukon hajottamiseksi, ellei käytetä kaasu- tai muita tarkoitukseen soveltuvia ammuksia.
Joten kuolemanrangaistusta ei kyllä nähdäkseni ole Lissabonin sopimuksella palautettu maahamme. Sen tai jonkin vastaavan EU-säädöksen nojalla voitaisiin kuitenkin ilmeisesti ohittaa Poliisilaki määräten poliisimme ampumaan väärämieliseen väkijoukkoon jopa tappamistarkoituksessa. Mikä ei edelleenkään ole mikään juridinen kuolemantuomio, vaan hallinollista voimankäyttöä.
Tervehdys, Qroquius Kad, ja perskeles. Kiitos huomautuksista. Virheet korjattu. Ja kiitos myös noista lisäyksistä.
@Qroquius Kad, tuo Roskanpoimijan blogi onkin hyvää lukemista, vahinko vain ettei mies ole aikoihin kirjoitellut US:n puheenvuoroon. Otaksun että aika on jättänyt miehestä?
Unohtui tuosta aikaisemmasta kommentistani lisätä noiden valuuttojen suhteen se, että Tshekin tasavallallakin on vielä käytössä oma rahayksikkö, koruna. Visegrad maista ainoalla eli Slovakialla on €uro käytössä, mutta äkkiäkös siitä eroon pääsee.
OT, mitä nyt olen yleisurheilun MM-skaboja tässä seuraillut niin ainakin Puolalla ja Unkarilla on käytössä heidän oman äidinkielensä mukainen maan nimi urheilupaidoissa. Eli Puola = Polska ja Unkari = Magyarország. Pitäisikö meidän ottaa myös taas urheilupaidoissa/verkkareissa käyttöön "Suomi", Ruotsin "Sverige", Norjan "Norge" ja Viron "Eesti"? Heh, jotain rotia nyt tähän englannin kielen käytön ylivaltaan. Jari Litmasen ansiosta Hollannissa tunnettiin meidän potkupallojoukkueen suomenkielinen nimi "Suomi".
Kirosanojen ohella eri maiden nimien opettelu toimii porttina muihin kieliin, esim. latviaksi näin, osan pystyy toki päättelemään englannista:
Suomi - Somija
Ruotsi - Zviedrija
Norja - Norwegija
Tanska - Danija
Islanti - Islande
Venäjä - Krievija
Valko-Venäjä - Baltikrievija
Ukraina - Ukraina
Kazakstan - Kazahstana
Viro - Igaunija
Latvia - Latvija
Liettua - Lietuva
Puola - Polija
UK - Lielbritanija
Irlanti - Irija
Saksa - Vacija
Ranska - Francija
Espanja - Spanija
Kiina - Kina
Japani - Japana
USA - Amerikas Savienotas Valstis
Hauskin oli muuten törmätä Liettuassa sellaiseen sanontaan kuin "tautine juosta", tarkoittaa muuten ihan jotain muuta mitä ekaksi ajattelin näin tamperelaisena :-)
- Soomepois Eestist -
Tuossa olisi eräs keskusteluohjelma Brexitistä , kun kerran se mainittiin kommenteissa:
https://www.youtube.com/watch?v=z_TcEUIuCaI
Lähetä kommentti