Elettiin
lokakuun loppupuolta Häkälässä, yhdessä monista Suomen pienistä lakkautetuista
ja suurempaan kuntaan liitetyistä kylistä. Pikkuhiljaa ajan myötä hiipuvan
Häkälän keskustan ohi oltiin rakennettu suora ohitustie jo joskus Koiviston
ajan alkuvuosina mutta vanha mutkitteleva päätie oli vieläkin olemassa ja
nykyisin sen risteyksessä luki Häkälän kylän museotie. Tuota tietä ajeli
eteenpäin eräs punainen Nissanin pick-up joka tielevikkeen kohdalla jarrutti,
kääntyi ja pysähtyi.
Nissanista
nousi ulos jaloittelemaan kaksi romuluisen näköistä viisikymppistä miestä jotka
hieman venyteltyään kävelivät levikkeen reunalle ja alkoivat aukoa
housunnappejaan. Näytti olevan ns. pilssivesien poistamisen aika. Miehet olivat
alueella vanhoja tuttuja, tarkemmin sanottuina Perskeleen Ykä ja Lötjösen
Eelis jotka metsämaille mennessään
ajoivat aina mieluummin tätä museotietä mukavien maisemiensa vuoksi. Ykä, joka
piti kourassaan valtakunnan menetettyä tulevaisuutta tuumaili lörötellessään:
-
Näitten levikkeitten kanssa on muuten se kumma juttu että silloin kun sellaista
tartteis niin saa rauhassa suhata viiskymmentä kilometriä ennen kuin semmoinen
sitten lopulta ilmestyy. Jos taas ei oo tarvetta niin levikkeitähän on kahden
kilometrin välein.
Lötjönen
joka varisteli puolestaan kuivaksi takavuosien unohtunutta legendaa tuumaili
kompaten:
-
Joo, tuo pitää kyllä paikkansa. Ja sitten jos ajat oikein kupla ottassa ja
pysähdyt jollekin linja-autopysäkille niin kesken kusemisen siihen tulee aivan
varmasti bussi. Vaikka olisit jossain Sallan ja Savukosken puolessa välissä
jossa kulkee linja-auto vain kerran toisella viikolla torstaina.
Pakollisen
tyhjennyksen jälkeen miehet panivat palamaan Voimasavuke Bostonit ja katselivat
levikkeen ympäristöä kävellen samalla hissukseen. Tällä levikkeellä ei
aikaisemmin oltu pysähdyttykään.
-
On muuten merkillepantavaa että tää on harvinaisen siisti parkkipaikka.
Yleensähän ne ovat jonkun sortin kaatopaikkoja joista löytyy roinaa aina
pesukoneen raatoja myöten.
-
Tosi on joo… liekö kyläyhdistys siivoillut täällä talkoilla… täällä on muuten
vanha kivijalka.
Miehet
katselivat vanhaa kivijalkaa joka hädintuskin erottui ruohon seasta.
-
Minä vähän luulen, että tässä on joskus saattanut olla kauppa. Jotenkin paikan
ratekinen lokaatio viittaa siihen.
-
Joo, siihen minäkin kallistun. Mutta täällä on tehty viimeiset kaupat kyllä jo
kauan aikaa sitten…
Toverusten
takaa kuului hirnahdus ja he kääntyivät ihmetellen ympäri. Hiljaa oli hevonen tullut
kun ei kopinaa kuulunut. Mutta he huomasivatkin että uskollinen Nissan oli
muuttunut yhdistelmäksi suomenhevonen ja kärryt. Samalla he huomasivat että
heidän omat vermeensä olivat muuttuneet sarkahousuiksi ja jätkänpusakaksi.
Levike oli muuttunut pihaksi ja vielä äsken kivijalkana ollut kyläkauppa olikin
täydessä toiminnassa.
Kaupan
pihalla oli paljon ihmisiä, erityisesti reppu selässä olevia miehiä. Osalla oli
suojeluskuntapuku päällään ja Pystykorvakivääri hihnasta olalla. Kun otti
huomioon että elettiin lokakuuta niin näytti siltä että se lokakuu sattui nyt vuodelle
1939 ja YH oli täydessä käynnissä. Lötjönen tuumaili asian tilasta:
-
Mahtaakohan se Kalevi Keihänen-vainaa olla se, joka järkkää meille näitä ajan keihäsmatkoja?
Ykä
vastasi kaivellessaan samalla lompakkoa jätkänpusakkansa rintataskusta:
-
Juu, ”nää on suuret suomalaiset aikamatkat”… mutta näyttää siltä että myös
lompuuki on ottanut päivityksen YH:n aikaan ja valuutta on ihan kunnon markkoja
eikä niitä Brysselin oravannahkoja. Ja sehän tietää sitä että pakkohan meidänkin
on käydä kaupassa pistäytymässä.
Tilanteesta
johtuen kaupassa oli paljon muutakin väkeä joten vuoroaan odottavat toverukset
saivat aikaa hieman tarkkailla mahdollisia ostoksia. Pienen kaupan hyllyistä
kun näki varsin hyvin kaiken mitä oli tarjolla. Erityisesti huomio miehillä
kiinnittyi eräällä hyllyllä oleviin säilyketölkkeihin. Ensin mieleen iski
ahneus mutta järki seurasi perässä ja muistutti että näille muille ihmisille niillä
tölkeillä tulisi pian olemaan vielä tähdellisempää käyttöä. Olihan edessä sota
ja puute. Näin ollen miehet päätyivät ostamaan kumpikin yhden säilyketölkin ja
kaksi askia Työmies-tupakkaa. Lisäksi otettiin kupilliset kahvia – kahvi menisi
kortille vasta muutamia päiviä myöhemmin – ja vesirinkelit. Miehet istahtivat
kaupan nurkkaan jossa oli pari pientä pöytää. Ykä totesi kahvia maisteltuaan:
-
Pienissä kuvioissa ja pienissä määrissä tehtyä ja niinpoispäin joten on pakko
siteerata sitä Twin Peaksin agent Cooperia että best damn cup of coffee in my
life.
Lötjönen
hörppi kahvia, natusteli rinkeliä ja komppasi:
-
Jawohl, mein Kameraden. Ja tästä rinkelistä voi todeta kanssa että vaikka eihän
tässä loppulaskussa ole kuin vettä, jauhoja ja vähän suolaa niin nykyisten –
tai no, tässä tapauksessa kaukaisen tulevaisuuden – bulkkiketjujen vastaavassa
tavarassa joku vaan kerta kaikkiaan puuttuu. Tässä se on. Se joku kadotettu
maku. Se olennainen.
Ykä
kaiveli samalla rintataskuaan aivan kuin olisi hoksannut jotakin:
-
Totta tuo mitä rinkelistä haastat. Vaan katoppas sinäkin taskusi… joo… täällä
on palvelukseenastumiskäsky näköjään mullekin. KTR 9. Eli Suomussalmelle lähtö
näyttäis olevan edessä. Aikamatkat pitää huolen että kaikki rekvisiitta on kohdallaan.
Lötjönen
kaiveli oman paperinsa, huomasi osastokseen ErP 15 ja suuntana yhtä lailla
Suomussalmi. Paska nakki. Toivottavasti Keihäsen Aikamatkat pistävät pelin
ajoissa poikki sillä miehillä oli tarkoitus lähteä muutamaksi päiväksi metsälle
eikä muutamaksi kuukaudeksi sotimaan. Noilla muilla kaupassa olevilla ihmisillä
oli vielä epävarmuuden aika edessä eivätkä he tienneet tulevasta. Tunnelma oli
hiljainen, suorastaan harras mutta selvästi päättäväinen. Jos se sieltä kerran
tulee niin hanttiin pannaan ihan perkeleesti. Ja hanttiinhan he sitten
panivatkin. Toveruksia hieman harmitti ettei voinut osoittaa kiitollisuutta
mutta koska sen aihetta ei ollut vielä tapahtunut niin se olisi vain saanut nuo
ihmiset pitämään heitä hulluina.
Kahvit
oli juotu ja rinkelit syöty. Kiitettyään Ykä ja Lötjönen siirtyivät pihalle
katsomaan joko polle olisi muuttunut Nissaniksi mutta siinähän se vielä kauroja
rouskutteli. Kaupan nurkalla seisoi eräs yksinäinen mies joka selvästi odotti
kuljetusta sinne jonnekin. Hänellä oli myös tyypilliset jätkänvetimet yllään ja
ilme kertoi jotain sellaista minkä
aikamatkailevat kaveritkin osasivat lukea. Oltiinhan sitä oltu persaukisia
joskus itsekin ja tiedettiin tunne paremmin kuin hyvin. He katsoivat toisiinsa,
nyökkäsivät ja kävelivät miehen luo.
-
Terve. Meillä ei ole tapana tunkea kärsäämme vieraitten miesten asioihin mutta
ajateltiin kysyä että tartteisitko vähän apua tuolta kaupan puolelta? Meillä
kun on ollut just tilipäivä niin voitas vähän pistouvata.
Mies
mietti hetken, katseli kahta vierasta miestä ja tuumasi sitten:
-
Niin no… persaukinenhan minä olen… annoin ne vähät rahani vaimolle mitä mulla
oli… hän kun odottaa meidän esikoista… pitäis syntyä maaliskuussa… nää on nää
souvarin hommat vähän semmosia aina välillä… jos kerran pystyisitte… en minä
paljoa tartteis…
Kolmikko
siirtyi kaupalle ja miehen reppuun ostettiin kaksi ruisleipää, puoli kiloa
voita, kolme tölkkiä lihasäilykettä ja neljä askia Työmiestä.
Pihalla
mies kiitti vielä ja sanoi:
-
Niin enhän minä ole edes nimeäni sanonut. Minä olen Valtteri. Valtteri
Äysteinen.
-
Perskeleen Ykä.
-
Lötjösen Eelis.
-
Minä varmasti korvaan nämä vielä kerran. Jos vaan mahdollisuus on.
Ykä
ja Lötjönen totesivat että ei huolta tommosesta. Niitä on ehkä tärkeämpiäkin asioita
tulossa mietittäväksi. Tää ei ollut laina vaan vähän veljesapua. Valtteri
puristi ensin Ykän ja sitten Lötjösen kättä ja silloin maisema muuttui
sumuisaksi ja aika alkoi kulkea nopeasti eteenpäin. He näkivät kuinka
vihollisen palopommi osui joskus seuraavan vuoden helmikuussa kauppaan ja
poltti sen poroksi. He näkivät myös kuinka välirauhan aikana kauppa
rakennettiin sitkeästi uudelleen. Ja sitten he näkivät sen toisen vihollisen
jota kauppa ei enää kestänyt eli maaltapaon. Kauppa tyhjeni, ränsistyi ja
lopulta joku purkuporukka kävi hakemassa sen hirret jonnekin muualle. Lopulta
he näkivät vain kivijalan jota kaksi kovasti heidän itsensä näköistä miestä
katseli.
Sumu
katosi. Nissan oli palannut paikalleen mutta sen keulan edessä oli vielä jonkun
verran kauroja. Ykä sanoi Lötjöselle:
-
Eelis hei… kato kättäsi…
Lötjönen
huomasi että hänen kädessään oli vanha lompakko. Hän avasi sen. Sisällä oli
valokuva Valtteri Äysteisestä. Näytti olevan jostain rintamalta. Miehellä oli
kädessään viholliselta otettu puoliautomaattikivääri. Ja sitten lompakossa oli
jostain lehdestä leikattu kuolinilmoitus:
Toverukset
katsoivat toisiaan mutta eivät ehtineet puhua sillä levikkeelle ajoi
kuorma-auto jonka kyljessä luki Kuljetus Äysteinen Oy. Auto pysähtyi ja siitä
astui ulos heitä puolta nuorempi mies jolla oli kädessään muovikassi. Nuori
mies käveli suoraan heidän luokseen ja kysyi hieman arastellen:
-
Tota päivää… minä olen Äysteisen Mikko… vaan mahdatteko te olla semmoset miehet
kuin Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis?
-
No ollaanhan me.
-
Silloin… tota noin… te pidätte minua varmaankin hulluna mutta nää vissiin
kuuluu teille…
Mikko
ojensi kassin Ykälle. Sisällä oli kaksi paikallisen leipomon ruisleipää, voipaketti,
kolme tölkkiä Lihajalostamo Häkälän Nälkä Oy:n lihasäilykettä sekä neljä askia
Voimasavuke Bostonia.
-
Jaa… tavallaan saattaa kuuluakin. Mutta kuinkas sinä nämä arvasit hankkia? Ja
tulla tänne juuri nyt?
-
Minä olen nähnyt viimeiset pari viikkoa unta. Siinä minun isoisoisäni Valtteri
– josta olen nähnyt vaan valokuvan, hän kun kaatui talvisodassa ihan siinä
lopussa, pari päivää sen jälkeen kun isoisäni syntyi – puhuu minulle ja sanoo
aina että minun pitää tulla tälle levikkeelle just tiettynä päivänä just
tiettyyn kellonaikaan ja tavata just tietyt miehet ja antaa heille tuon kassin
sisältö. Hänellä oli kuulemma velka kuittaamatta. Työmiestupakkia hän pyysi
teille tuomaan mutta eihän sitä enää olla aikoihin tehty. Ajattelin että tuo
Voimasavuke Boston olis kaikkein lähimpänä.
Lötjönen
katseli kassin sisältöä hymyillen ja totesi:
-
Ei me sitä velaksi kyllä meinattu. Mutta tää lompakko sitten puolestaan kuuluu
varmaankin sinulle.
Lötjönen
ojensi lompakon Mikolle joka katseli sen sisältöä ihmetellen.
-
Mistä ihmeestä te tämän olette saaneet? Ja kuinka se just nyt oli mukananne?
-
Oikeastaan vaan ehkä yks Keihäsen Kalevi voisi selittää. Jos hänkään. Mutta
mitenkäs, oletkos tupakkimiehiä?
-
Joo, olenhan minä.
-
Eiköhän sitten panna palamaan just ostetut Työmies-tupakit? Ja minä tiedän että
sen valmistus lopetettiin jotain 30 vuotta sitten joten mitäs jos käpryteltäis
ne vaan eikä mietitä sitä ensimmäisenä mieleen tulevaa kysymystä ollenkaan?
Tupakkimiehen
lisäksi Mikko näytti olevan järkimiehiä eikä kysellyt vaan pani palamaan. Kun
väkevät pöllisavukkeet oltiin vedelty Mikko kysäisi vielä:
-
Jotenkin minusta tuntuu että me emme enää tapaa.
-
Saattaa olla. Eihän sitä koskaan tiedä. Joka tapauksessa lienee viisainta
ajatella tämä vaan eräänä ohimenevänä hetkenä omassa elämässä ja ehkä pienenä
muistona ja muistutuksena menneiltä sukupolvilta. Sillä meillehän se velka jäi.
Seuraavana
aamuna, hieman Otahänestäselvänvaaran länsipuolella olevan hakkuuaukon reunalla
Ykä ja Lötjönen istuivat tulilla. Aseet nojasivat männynrunkoa vasten ja
tulilla kiehui pakillinen saikkavettä. Yleensä miehillä oli repussa termospullo
jossa oli saikkaa tai lihalientä mutta nyt oli kyseessä poikkeustapaus. Ne
normaalit makkaratkin oltiin jätetty mökille. Sillä nyt oli tarjolla
erikoiseväät. Ykä veisteli puukolla Äysteisen Mikon tuomaa ruisleipää pariksi
siivuksi ja Lötjönen aukoi Häkälän kyläkaupasta edellisenä päivänä – tosin
vuonna 1939 – ostettua lihasäilykettä. Hän kaiveli siitä paksut satsit
leivälleen ja ojensi purkin Ykälle joka samalla kaateli saikkaa mukeihin.
Lötjönen natusteli annostaan hetken aikaa ja totesi sitten:
-
Sanovat että piru piilee yksityiskohdissa. Mutta niin se aika ajoin piilee
taivaskin. Yksi niistä yksityiskohdista mulla on juuri nyt kourassani.
Ykä
jäysti evästään ja vastasi puolestaan:
-
Joo. Kyllä tässä leivän päällä on kieltämättä palanen taivasta. Vaan turhaan se
Äysteisen Valtteri ajatteli velkaa jääneensä. Jos hänellä on jonnekin velkaa
ollut niin eiköhän tuo tullut sovitettua lopullisesti kahdestoista maaliskuuta
vuonna 1940.
-
Jep. Jos jollain on velkaa menneelle niin meidän sukupolvella. Ja meillä on
velkaa tulevillekin sukupolville joka joutuu aikanaan maksamaan ja kärsimään sen
kaiken paskan mitä viimeisenä parinakymmenenä vuotena on saatu hässittyä
vituralleen ja vielä ihan tieten tahtoen. Nämä kuluvat vuodet ovat olleet kulminaatiopiste
jolloin tuhottiin sekä meitä varten rakennettu tulevaisuus että meitä
seuraavien koko elämä.
-
Tosi on. Eiköhän panna pöllit palamaan niin menneitten kuin tulevien
sukupolvien kunniaksi? Ja jätetään oma sukupolvemme tylysti väliin.
Toverukset
laittoivat Työmies-tupakat holkkeihin ja sytyttivät ne nuotiosta otetulla
kytevällä puulla. Sytkäri olisi ollut näitten kanssa jotenkin tyylitön. Sitten
he vain istuivat nuotiolla katsellen jonnekin sekä kaukaisiin että tuleviin
aikoihin. Miettien sitä, että millähän katseella noitten aikojen ihmiset
katsoivat tätä hetkeä joka oli toisille tulevaisuus ja toisille menneisyys.
Ymmärtäen, että se katse ei taitaisi olla kovin lämmin.
37 kommenttia:
Kauhean sumuista täällä yht'äkkiä.
Kiitos taas kerran hienosta tekstistä Ykä!
Moi
Kyllähän tähän tarinaan olisi voinut enemmän naisia kirjoittaa. Vaikkapa 3 sotaanlähtevää naista, nimeltä Saara, Roosa ja Johanna. Rosan kaihoisa ketsuppijumppa kaupan nurkalla ennen lähtöä olisi ilmanmuuta tehnyt tarinasta nykyajan bestsellerin.
Eivaiskaan, anteeksi Ykä että edes ajatuksen tasolla raiskasin tarinaasi. Jotenkin vain entisajan järki ja vastuu kontra nykyinen hulluutta huokuva aika piti tuoda esiin.
Mainio tarina, valitettavasti vain se entisajan ihmisen katse nykymenoon ja sen ihmisiin ei todellakaan ole suopea.
T. Ymmi
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että Ykä tavoittaa huovislaista naivismia (hyvässä mielessä) näissä kuvauksissaan.
Hajanaiset muistot liikkuvat mielessä. Isoisästäni (vapaussoturi), isästäni (Jatkosota, Lapin sota) ja äidistäni (Karjalan evakko, lotta). Vanhempieni positiivinen elämänasenne ja "usko parempaan huomiseen". Äitini kyynistyminen tämän maailman suhteen viimeisenä vuosikymmenenään 80 vuotta täytettyään.
Minä olen elämäni velkaa vanhemmilleni, mutta myös paljon muuta. Ei tuota velkaa koskaan peritty, eikä sitä ollut tarkoitustakaan maksaa takaisin muuta kuin elämällä edes jotenkin kunniallisesti.
Se toinen velka, joka on jäänyt maksamatta, on noille sodankäyneille ikäluokille. Nythän sen maksaminen on myöhäistä. Eivät nuokaan sitä velkaa koskaan eräännyttäneet, mutta se oli ja on edelleen olemassa ja jää häpeäksi koko kansakunnalle. Sitä velkaa on vain tavattoman vaikea mitata, se kun ei liity kuin osiltaan rahaan. Se on paljon muuta, jota ei rahassa voi mitata.
Veteraanit eivät enää omia järjestöjään johda, niitä johtavat nykyistä poliittista menoa kannattavat idiootit. Tämäkään häpeä ei hevillä poistu.
Rahallakin olisi voinut veteraanien elämää parantaa, mutta eihän sitä sellaiseen tarkoitukseen koskaan ollut.
Kiitos. Keskiäkäisellä valtamedian toimittelijalla meni okulaarit sumuun.
Tervehdys keski-ikäiselle pikkupojalle, Ymmille, Castorille ja Keskiäkäiselle valtamedian toimittelijalle & kiitos kommenteistanne.
keski-ikäinen pikkupoika: Kiitos sinullekin. Näitä aikamatkailuja on vaan mukavaa väsäillä.
Ymmi: Joo, tiedostavat ainekset nyt unohtui, enkä minä oikein osaa niitä tehdäkään. Voisinkohan minä saada nykyisessä Suomessa sen myötä jonkunlaisen invalidiluokituksen? Meidän aikaamme tulevat katsomaan pahasti niin menneet kuin tulevatkin sukupolvet. Voisi sanoa että meidän aikamme myrkytti tulevien sukupolvien kaivot.
Castor: Kiitokset. Huovinenhan on se suosikkikirjailijani. Mutta totta tuo mitä puhut. Veteraanijärjestöt olisi pitänyt lyödä lihoiksi jo kymmenen vuotta sitten ja jakaa niitten omaisuus veteraaneille. Pian ne alkavat hyysätä ”uusveteraaneja” joita arabimaista on kyllä tarjolla.
Keskiäkäinen valtamedian toimittelija: Erityisen lämmin kiitos. Minä kun en taida valtamediassa olla kovinkaan pop.
Jos eliittimme lukisi Yrjö 1000:n tämän blogin, ainoa siitä kehkeytyvä tunne heillä olisi syvä halveksunta kirjoittajan sisäänpäin kääntynyttä kansallisuusmielisyyttä kohtaan. Meille blogistin kanssamielisille se herättää syvän halveksunnan heitä kohtaan.
Kaippa luitte täysin luotettavan "tutkimuksen" Suomen kansan tyytyväisyydestä 100-vuotisjuhlallisuuksiin ja niiden antiin https://www.nykysuomi.com/2018/04/12/suomi-100-juhlavuosi-onnistui-ja-vaikutti-laajasti/ Luulin, että kyseessä on suomennos Neuvostoliiton vastaavista julkituloista aikoinaan. Jos gallup on todenperäinen, Suomi on hukassa. No, ensi v. vaaleissa nähdään, pahaa pelkään.
Yrjö-P, jatka, pidä meidät toivossa!
Tervehdys, Veijo. Tuo on muuten totta. Nykyisessä Suomessa mikä tahansa kirjoitus joka sisältää kansallismielisyyttä on jo lähtökohtaisesti tuomittavaa paskaa. Tuon gallupin lähdehän oli valtioneuvosto ja se perustui raakamateriaaliin joten epäilen vähän. Tosin Suomi tulee valitettavasti olemaan niitä viimeisiä utopian linnakkeita. Mutta jatketaan porukalla edelleenkin, niin kauan kuin siihen on mahdollisuus.
Kiitoksia taasen kerran tästä tarinatuokiosta. Mielummin näitä lukee kuin päivän uutisia.
Hemmetti kun kaikesta päätellen sen suonkuivaamisen sijaan ameriikan Akusta tulikin suohirviö.
Ei hyvältä haiskahda, ei. Yhdysvaltojen Timo Soini kun puheet ja teot eivät kohdanneet paikan tultua.
Täytyy nyt vain toivoa ettei tuo aloita III Maailmansotaa vaan toteuttaisi niitä vaalilupauksiaan.
-Tvälups-
Kiitos Ykä! Kunniavelka ei vanhene koskaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sen syvemmin ymmärrän historian arvon. Ja myötähäpeän tätä nykyistä multikulturaalista elämän menoa. Historiaa kuitenkin opetetaan kouluisssa, mutta eikö siitä voisi viimein oppia jotain?!? Kaikki kukoistuksen harjalla olleet kulttuurit ovat kaatuneet rappioon. Merkit on selvänä ilmassa ja meillä on liukas alamäki edessä...
Luotan siihen, että suomalaiset selviävät sisullaan. Vaikka monet nuoret näyttävät perin toistaitoisen vetelille, niin geeniperimässä on kuitenkin palikat oikein päin. Ja onneksi Suomi on viheliäisellä ilmastoalueella. Raamatussa tarinan mukaan satoi 30 päivää ja yötä, ja se oli vedenpaisumus ja katastrofi. Meillä sitä samaa sanotaan kesäksi. Täällä vain selvitään. Pitääkin ottaa siemenperunat pian itämään :)
Hyvää viikonloppua - blogisi päivitys on aina päivän piristys!
Sumuista on. Kiitos traagisesta mutta kauniista tarinasta. Miten tämä maa voi selvitä siitä mitä se on kokenut? Onko se selviämässä? Miten? Paljon muutakin haluaisin sanoa, mutta miten voin kun aihe on edelleen- ja aiheesta ja aina tämän maan historian osana sitä tulee olemaan- niin kipeä? Minne menet, Suomi Pärjäätkö sinä tulevaisuudessa ? Miten suomalainen mies pärjää ja voi? Siitä on nyt eniten kysymys.
Suomalaiselle miehelle ikuinen tuki ja turva suomalaiselta naiselta. Ei ole sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi.
Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Titalle, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.
Tvälups: Kiitokset sinullekin. En usko tuohon rähinään. Jo kylmän sodan aikana ydinasevaltojen johdot tajusivat että keskinäinen kahina kannattaa välttää viimeiseen asti. Riskit ovat liian suuret.
Tita: Lämmin kiitos. Historiasta kannattaa muistaa sotien lisäksi se, että suomalaiset rakensivat köyhästä ja raaka-ainevaroiltaan moneen muuhun verrattuna vähäisestä maasta hyvinkin onnistuneen valtion. Nyt se, mitä on rakennettu pyritään jakamaan muille. Minäkin uskon, että nuori sukupolvi on viisaampi kuin me. Eihän sillä oikeastaan ole edes vaihtoehtoa.
Ano: Kiitokset sinullekin. Tämä maa on kyllä selvinnyt kun sitä selviytymistä ja suomalaista hyvinvointia on pidetty itseisarvona. Nykyisin maassamme saavat aseman nollasubstanssilla varustetut ihmiset jotka pohjaavat uransa suomalaisuuden mitätöintiin.
Ano2: En pidä Ultra Bra/Anni Sinnemäki-siteerauksista mutta tottahan tuo. Suomalaisen miehen paras liittolainen on kumminkin suomalainen nainen.
Nämä sun ''aikamatka'' tarinat on pirun hyviä. Tideä sitten miksi, kunhan ovat. Tavallaan harmi kun olen 2000- luvun lapsi, multa jäi vapaa elämä näkemättä. Nykyisin kun kaikki on kiellettyä ja kaikesta tulee koulussa Wilmamerkintä. Ja voi elämä kun jopa ekaluokkalaisilla on älykännyktä! Ohops, meni aika pahasti aiheesta ohi.. Jonkun pitäisi muuten tehdä leffa jostakin näitä sun aikamatkatarinoita vastaavasta, ihan tavallisesta asiasta tietenkin.
Ensin nauratti, sitten itketti. Onkohan muilla lukijoilla samanlaisia ilmeisesti vanhenemiseen liittyviä ajatuksia, että miettii paljon paitsi omaa elettyä elämäänsä, niin myös vanhempiensa ja isovanhempiensa elämää ja ja harmittelee, ettei kukaan enää ole vanhoista ajoista kertomassa? Olisi pitänyt haastatella suvun vanhempia jäseniä ajoissa.
Mielenkiintoista on, että monet hajut, maut ja musiikki saattavat viedä hetkessä ajatuksissa vuosikymmenien taakse. Ykän tarinan ansiosta mieleeni tuli muisto lapsuudesta, jolloin vietimme kesiä Savon sydämessä. Pari kertaa viikossa linja-auto toi vakituisella reitillään läheisestä kirkonkylästä ruokalähetyksen ja me penskat odotimme vesi kielellä varsinkin paikallisen Hermannin leipomon ranskanleipää. Silloin saattoi tulitikkuaskien kyljestä lukea kyseisen leipomon mainoksen, joka kuului näin: Jos Hermannista leipä paranoo, se ei oo ennee leipee, se on hunajoo. Ja niin se olikin. Sellaista ei nykyään saa enää mistään.
Rouva Ano
Tervehdys ihan tavalliselle tytölle ja Rouva Anolle & kiitos kommenteistanne.
ihan tavallinen tyttö: Kiitokset. On jokseenkin hienoa että saan kommentteja myös noin nuorilta. Pahoittelen sitä, että oma sukupolveni on syönyt sinun sukupolvesi eväät etukäteen ja jättänyt vain velkaa ja sotkun selvitettäväksesi. Ainoa puolustukseni on, etten ole ollut itse tuota päättämässä vaan olen pieneltä osaltani yrittänyt vastustaa sitä.
Rouva Ano: Samoja ajatuksia on minullakin ja olisi pitänyt kysyä silloin kun ne vanhat sukupolvet olivat vielä elossa. Tosin kun isoäidiltäni kysyin aikanaan kapinan ajoista niin ei hän suostunut kertomaan vaan totesi että älä poika hyvä tommosia kysele. Hajuista ja mauista muistan minäkin ranskanleivän (joka muuten tuoksuu paremmalta kuin maistuu) ja sen kuinka sain joskus vuonna 1974 syödä tätini luona käydessäni ensimmäistä kertaa ranskanleipää ja metvurstia. Silloin tuli todettua että tää on tätä edistystä tämä.
Mitähän tuota on tullut syötyä kun kurkussa pala noin kaihertaa, ja savuttaako tuo takan perkele......
Tere õhtust Yrjö,
onhan nämä aikamatkakuvaukset mukaansatempaavia. Omat isovanhemmat eivät paljoa puhua pukahtaneet sisällissodasta, missä he olivat ja mitä heidän vanhempansa puuhastelivat ja kummalla puolen he olivat. Sen verran on tullut ilmi sukututkimuksissa, että toinen puoli sukuhaarasta oli valkoisia ja toinen punaisia. Johan olikin kunnon cocktail! Kuten eräässä aikaisemmassa kommentissani pohdiskelin mikä voisi olla se nimitys Suomen tapahtumille 1917-1918? Oliko se sitten:
- vapaussota, päästiin eroon Venäjän keisarikunnasta itsenäiseksi valtioksi
- sisällissota, kesto oli lyhyt verrattuna esim. USA:n, Neuvosto-Venäjän, Meksikon ja Espanjan vastaaviin "päähänlyöntikisoihin"
- veljessota, jopa veljet tappoivat 1918 toisiaan ja myös naiset olivat taistelujoukoissa mukana (varsinkin punakaartilaiset)
- punakapina, tuolloinen SDP kapinoi maan laillista hallitusta vastaan
- itänaapurin interventio, jotta maa ei irtautuisi äiti-Venäjän syleilystä ja he antoivat aseapua punaisille
- saksalaisten interventio, jotta Suomesta saataisiin vasalli Saksan keisarikunnalle, Hessenin prinssistä oltiin ainakin kovasti puuhastemassa kuningasta Suomelle. Siinä ohessa vapaussoturit eli Jääkäriliike, jotka edesauttoivat Saksasta saadulla sotilaskoulutuksella ja -kokemuksella yliotteen punaisista mm. Tampereen taistelussa. Saksan Itämeren divisioonan maihinnousu Hankoon 1918. (Ruotsin Bernadotte-suku onkin ranskalaista alkuperää ja se tuli valtaan Suomen sodan 1809 jälkimainingeissa, kun Ruotsilla meni sisäpoliittisesti todella huonosti)
Tässä pätkää saksmannien maihinnoususta Hankoniemelle ja siitä etiäpäin kohti Stadia, komentajana myös Viron vapaussodassa myöhemmin huseerannut Rüdiger von der Goltz. Tuossa kohtaa kun saksmannit tuovat tykit asemiin, niin hevoset seuraavat perästä kantaen tykistönammuksia. Aikas kovahermoisia eläimiä kun eivät siinä paukkeessa kauheasti vikuroineet vastaan?! Tuskin tuolloin kukaan oli vielä keksinyt kuulosuojaimia, ellei sitten tungettu pumpulia (tai muuta tuketta) korviin? Kun noita 1. maailmansodan saksalaisten varustuksia, naulakenkiä ja kypärää myöten tarkastelee, niin eihän niissä kauheasti ole eroa verrattuna 2. kovapanosammuntojen varustuksiin.
OT:nä, kuten kommentoija Tvälups toi hyvin esiin tämänhetkisen maailmantilanteen Lähi-idässä USA:n ja Venäjän välillä, tässä hyvä bloggaus A. Pesoselta, Venäjän sotilaallinen uhkailu haastaa nyt USA:n vahvemmin kuin koskaan.
Saas nähdä pelaako Trump jo avopokeria (sököä?) Putinia vastaan, venäläiset kun taitavat olla liian hyviä tuossa shakinpeluussa, näin vertauskuvainnollisesti sanoen. He jotka vielä ovat Syyriassa, he ovat niitä todellisia pakolaisia, eivät he joilla on ollut varaa maksaa satoja/tuhansia €uroja ihmissalakuljettajille. Saas nähdä miten tilanne tuosta eskaloituu vai onko se vain sapelien kalistelua puolin ja toisin? Hmmmm, lisää pakolaisia Syyriasta Eurooppaan? Ehkä nyt olisi aika viheltää se peli poikki ja laittaa kunnon rajakontrolli päälle. Pienellä Suomella ei ainakaan ole osaa eikä arpaa tuossa konfliktissa, joten en näe miksi meidän pitäisi ottaa noita pakolaisia vastaan enää ainoatakaan? Heitä tuli jo ihan tarpeeksi v. 2015 syksyllä.
Pahoittelen kyynisyyttäni, mutta en voi näin suomalais/virolaisena tuntea ns. valkoisen miehen taakkaa. Montakohan siirtomaata e.m. valtiot ovat omistaneet kolonialismin aikana, kas siinä pohdittavaa suvakeille....
- Soomepois Eestist -
Äänestämällä voi vaikuttaa ja muuttaa systeemiä, kuten Trumpin valinta osoitti, not!
S-125 (ITO-79 Petshora) ja s-200 (Gammon) näyttää edelleen toimivan lännen "täsmä-älyohjuksia" vastaan. Minkä pitää kertoa paljon siitä mihin idän moderneimmat ohjukset kykenee...
-Tvälups-
Muita uutisia, jotka vahvistavat väitettäni: Tuukka Kuru erotettiin PS nuorista "etnonationalistisuuden" vuoksi.
-Tvälups-
https://www.kansalainen.fi/tuukka-kuru-erotettu-ps-nuorista/
-Tvälups-
Kiitokset mainiosta kertomuksesta.
Ykä onnistuu näissä stooreissa likimain aina tavoittamaan "ajan hengen" ja tunnelman ja se ei ihan jokaiselta kirjoittelijalta onnistu noin vain.
T. Riku Rauniolla
Tervehdys Thorvald Eskilinpojalle, Soomepoisille Eestist, Taisteluvälineupseerille ja Rikulle Raunioilla & kiitos kommenteistanne.
Thorvald Eskilinpoika: Täytyy muistaa, että hormit tulee nuohota säännöllisesti.
Soomepois: Minä käytän termiä sisällissota koska pääosin siinä tappelivat suomalaiset keskenään. Sisällissotiin myös usein sotkeutuvat ulkovallat, ei Suomi ole poikkeus. En toisaalta lähde kinaamaan termeistä. Monet muutkin termit ovat käypäisiä eikä sitä yksimielisyyttä tässä termikysymyksessä varmaan koskaan tulla saavuttamaan. Punaisillahan muuten oli ihan mahdoton tehtävä saksalaisia vastaan. Saksalaiset olivat koulutettuja ja kokeneita sotilaita ammattiupseerien komentamana ja paremmalla varustuksella. Punaiset olivat siviileitä jolle oltiin annettu ase käteen. Lopputulos oli ennalta selvä.
Syyriassa näyttää kyseessä olevan kahden osapuolen kasvojen säilyttäminen. En usko silti sotaan. Ei sitä kumpikaan kaipaa eikä ole siihen varsinaisesti varustautunutkaan. Ja molemmat maat ovat kumminkin ydinasevaltioita. Tulee sinänsä muistaa että nämä arabimaitten rähinät alkoivat siitä kun sinne vietiin lännen toimesta väkisin sitä demokratiaa. Sotilasdiktaattorien aikana noitten maitten asukkaat pärjäsivät loppujen lopuksi paljon paremmin.
Tvälups: Syyriasta kommentoinkin jo Soomepoisille. Tuo Petshorahan oli siis suomalaisillakin käytössä mutta poistunut kalustosta. En ole it:n asiantuntija mutta ihmettelen hieman tuosta BUKeista luopumista. Sen kantama oli kumminkin parempi kuin nykyisen NASAMSin eikä sen käyttöikä käsittääkseni vielä ollut lähellekään loppua. Tuota Tuukan juttua en ymmärrä. Ei hän mielestäni ole siihen malliin häröillyt että erottaa pitäisi.
Riku: Lämmin kiitos.
Isoäiti kuoli tuossa reissun aikana. 2 viikkoa vaille 94v. Vanhan kunnon tervaskanto. Mimmi oli lottana ja meni aikoinaan naimisisiin tykistön lähetin kanssa mikä nyt on rikos jo sinänsä jalkaväen miehen silmissä.
Tässä vaan mietin, että olisiko liioitultetua laittaa m58 päälle hautajaisiin vai ei. Taidan laittaa sen 58:n mamma tykkäsi kun olin sotilas.
Moi!
Ihan Kiva tarina Ykältä taas. Ootko käyny Kuhmossa jyrkänkosken talvisota ulkoilma museossa? Kannattaa käydä tutustumassa joskus heinäkuussa Kuhmon kamarimusiikin aikaan ohikulkumatkalla.
Hienoja aikasilmukoita sulle ja Eelikselle ajoittain sattuukin. Tällä erää vielä bonuksena niistä jäi ostoksia mukaan seuraavalle pitille, hienoa sekin. Näitä on kiva lukea, ja niiden takana on myös ihan vakava metakertomus. Kiitokset siis.
Syyrian operaatio näyttää perustellulta sekä todisteiden valossa - näiden pitävyydestä voi toki vääntää vaikka maailman tappiin saakka, ulkopolitiikan näytönantona, että Trumpin sisäpoliittisista tarpeista. Esitettyjen todisteiden valossa olisi näet noloa, jos länsiblokki vain pyörittelisi peukaloitaan. Sisäpoliittisista syistä Trumpin on myös hyvä pitää hajurakoa Venäjän johdon suuntaan. Kyseessä on kuitenkin hyvin kontrolloitu voimannäyte sikälikin, että Theresa Mayn suulla blokki kertoo, että ei yritä tällä suistaa Assadia vallasta - ei siis koeta tehdä Obaman ja Muslimiveljeskunnan operaatioiden kaltaista "arabikevättä".
Joppos 123:lle osanotto omaisen kuoleman johdosta. Lohtuna toki, kerrotun perusteella näyttää siltä, että mamma lähti vanhatestamentilliseen tapaan "elämästä kyllikseen saaneena". Tietenkin pukeudut siten kuin oletat vainajan toivovan/toivoneen. Jos olet kantajana, koeta huolehtia, että siviiliasuiset kantajat pukeutuisivat säädyllisiin päällystakkeihin ja päähineisiin, lämpimästä kevätsäästä huolimatta. Soundaisi paremmin sotilaspukusi kanssa.
Terv. Achtung
Tervehdys joppos 123:lle, Anolle ja Achtungille & kiitos kommenteistanne.
joppos 123: Kunniaa hänen muistolleen. Laita vaan m58 päälle. Itse muuten kannoin toisen isoäitini hautaan sotavaltion vermeissä. Ja mulla oli vielä ne punalaatat.
Ano: Lämmin kiitos. Siellä Jyrkänkoskella en ole käynyt. Täytyy panna korvan taakse. Kuhmon taistelupaikoilla olen kyllä käynyt.
Achtung: Kiitos sinullekin. Uskon, että tilanne rauhoittuu viikon sisään. Kummankaan osapuolen kannalta ei ole mitään järkeä ryhtyä sotimaan. Varsinkin kun se sota on helppo aloittaa mutta pirun vaikeaa lopettaa. Ja sotahan tuppaa olemaan suuren luokan ryöstöretki eikä kumpikaan osapuoli tällä kertaa siitä hyötyisi.
Bukeista piti luopua kun niistä löytyi liikaa Venäläistä eloktroniikkaa. Tämä tuli kaiketi ilmi Georgian sodan aikana kun Venäjä pystyi häiritsemään perusmallin vehkeitä poikkeuksena Ukrainan muokkaamat alustat.
Ari
Näin ammattilaisena en usko, että kummallakaan puolella on haluja lähteä kokeilemaan. Jos taas hihna liiraa niin jenkit ovat aivan ylivoimaisia verrattuna venäjään, näin se vaan menee.
Mitä tulee tuohon kaasu-iskuun niin tällä kertaa olen kyllä Assadin kannalla. Siis, ei ole mitään järkeä lähteä sohlimaan kun voitto on jo muutoinkin varma. Ei se sälli voi olla niin tyhmä. Jotenkin hommasta haisee kapinallisten tekemä "false flag" kun alkoi tulla selkään.
Jos Assad olisi noin pönttö niin ei venäjä sitä pitkään katselisi.
Mulla jääkärilaatat. Kolmessa eri jääkäripataljoonassa palvellut. Vihreää ja keltaista.
Tervehdys Arille ja joppos 123:lle & kiitos kommenteistanne.
Ari: Näin on kerrottu mutta en ole varma onko totta. Ei ne ihan huonoja ole nuo Suomenkaan PV:n elektroniikkajätkät ja eivät varmaankaan jää jälkeen ukrainalaisille. Mutta varmaksi faktaksi en sano mitään. IT:n tyypit osaisivat sanoa paremmin.
joppos 123:
Viesti1: Olen samaa mieltä kanssasi. Ei vaan kerta kaikkiaan kannata. Siitä ei hyödy kukaan. Ja totta myös tuo Assad-juttu. Miksi sössiä jo lähes varma voitto?
Viesti2: Punamustat laatat mulla. Tai no, tissirintaman sankarihan minä tässä iässä jo olen. Mutta tiedätkö ammattilaisena että onko Suomen liikekannallepanossa (esmes paikallispataljoonissa) vielä olemassa arvo sotamies?
Tästä Syyrian tilanteesta tulee mieleen jollain tapaa entinen ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan huippu, joka on nykyään joutunut deekikselle:
vodka on maistunut liian kauan liian hyvin, ja entisestä suorituskyvystä on paljolti haikea muisto jäljellä. Bokseri vain haluaisi saada edelleen tunnustusta entisistä meriiteistään erityisesti ammattilaisvapaaottelun raskaan sarjan hallitsevalta maailmanmestarilta, mutta yrittää hakea sitä uhoamalla tälle jatkuvasti.
Kun entisen bokserin pikkunilkkikaverit häiriköivät vapaaottelijan naapurustossa ja tämä pistää heitä ruotuun, alkaa bokseri joka kerta uhota pistävänsä tätä ihan kohta turpaan tuosta vaan, on hän edelleen sen verran kova. Ja perkele, onpa hänelle muuten isoja pyssyjäkin, ja hän on hyvä ampuja!
Vapaaottelija kuuntelee uhoa huolestunein mielin:
hänellä ei ole hätää, mutta aika moni hänen hyvin pienikokoisista ystävistään asuu juoppobokserin naapurissa. He ovat todellisessa vaarassa, sillä jos öykkäri käy heidän kimppuunsa, hän saa turpaansa vapaaottelijalta mutta siihen mennessä on ehtinyt tapahtua jo liian paljon korjaamatonta pahaa.
Niinpä vapaaottelija tasapainoilee sekä juoppobokserin mölykavereiden kurmuuttamisen että tämän rauhallisena säilyttämisen nuoralla. Toisaalta tilannetta on tasapainottamassa myös eräs bokserin naapuri:
entinen valtavan iso kung fu -mestari, joka alkoi lihoa ja vaihtoi lajin sumoon, kunnes lihoi melkein toimintakyvyttömäksi. Nyt se piru on alkanut treenata taas! Hän on edelleen suunnattoman kokoinen, mutta siitä massasta alati vain suurempi osa on kivikovaa lihasta ja jonka myötä hän on alkanut katsella ympärilleen.
Tähän asti katse on suuntautunut köyhälistön slummeihin, joihin hän onkin laajentanut vaikutusvaltaansa esiintymällä hyväntekijänä mutta on todellisuudessa alkanut vallata katuja itselleen.
Hän katselee silti koko ajan bokserin takapihan suurta, kylmää mutta silti mahtavan rikasta puutarhaa. Eikä hänellä ole kiirettä, hänellä on tapana ajatella aikaa hyvin pitkänä jatkumona. Päivä kerrallaan elämään tottuneella bokserilla on sitäkin enemmän syytä olla huolissaan:
hänen omien poikiensa elinikä on viime aikoina lyhentynyt lähentelemään vodkan alkoholiprosenttia.
Näissä mietteissä deekisbokseri ottaa vodkaryypyn murheeseen ja valmistautuu huutamaan vapaaottelijalle taas uuden uhkauksen, että häntä edes pelättäisiin...
Tervehdys, Qroquius Kad. Ja kaikilla tarinan kovilla jätkillä on pelkona kasvojensa menettäminen.
Hieno tarina kerrassaan :)
Tervehdys, Jani ja kiitokset.
Noista lihasäilykkeistä. Muistan itse kakarana 70-luvulla, miten maukkaita lihasäilykkeet olivat. Niissä oli oikeita lihanpaloja ja välissä jonkinlaista kirkasta hyytelöä. Sitten tapahtui jotain ja laatu heikkeni olennaisesti. Olen miettinyt, että asia liittyy lihanjalostuksen koneellistumiseen. Aikaisemmin ruhoista leikattiin veitsellä kaikki mitä irti lähti ja luut liemen keittoon. Sitten tuli koneita, jotka raapivat luista kaiken mahdollisen ja tuo massa lisättiin säilykkeisiin ja makkaraan. Jossain lehdessä oli kuulemma juttu, joka oli otsikoitu "mihin katosi makkarasta maku?" Saa siinä laittaa monenmoista arominvahvennetta ja maustetta, että lihan makua saadaan tuohonn koneellisesti käsiteltyyn teurasjätteeseen.
Kyllä ennen oli paremmin.
Tervehdys, Leijuva jalkahiki. Sen ajan säilykkeet olivat aivan ykköstä. Kommentoija Achtung selitti ”Snagarilla”-kirjoituksen kommenttiosiossa mitä todennäköisimmän syyn säilykkeitten huononemiseen:
”Lihajalosteiden massatuotannossa yleistynyt elintarvikekemiallinen lantraus on tuossa sikanautasäilykkeenkin tapauksessa kyseessä. Lisäämällä tuotteeseen gelatiinia tai jotain muuta vettä sitovaa, saadaan siihen sidottua enemmän vettä, ja lihaosuutta vähennettyä. Oli siinä oikeassakin gelatiinia, mutta se taisi olla ihan oikeasta naudan selkäytimestä kotoisin, joten mukaan tuli todella hienostunutta lihaliemen aromia. Elintarvikekemian kehittyessä tämä veden sitominen lihan jatkeeksi on kehitetty huippuunsa - onhan kaupassa jopa ns. lenkkimakkaroita, joiden lihaosuus jää alle 20%.”
Eli nykysäilykkeessä me maksetaan vedestä. Ja sillehän se maistuukin.
En ota kantaa mistä on kyse tuosta Tuukka Kurun jutusta. Hommassa on pitkä keskusteluketju siitä:
https://hommaforum.org/index.php/topic,125536.0.html
Minä toivoin todella että Halla-aho ei olisi uusi Soini.
Ketjussa oli puheena etnonationalismin ja kulttuurinationalismin vastakkainasettelu.
Mielestäni nationalismi eli kansallismielisyys korostaa etnisyyttä ja etnistä identiteettiä joten etnonationalismia ei ehkä tarvitse erikseen korostaa etnonationalismin nimellä. Samaten natinalismi pitää sisällään kielen, kulttuurin, perinteet ja tavat, joten kulttuurinationalismiakaan ei tarvitsisi kulttuurinationalismin nimellä korostaa.
Etninen suomalainen on valkoinen joten valkonationalismiakaan ei tarvitsisi korostaa. Toisaalta sellainen joka on etisesti puoleksi puolalainen ja puoleksi teskki, on lopun ikänsä puoleksi puolalainen ja puoleksi tsekki, vaikka menisi Suomeen, oppisi, kielen, tekisi töitä ja maksaisi veroja, sopeutuisi kielellisesti ja kulttuurisesti yhteiskuntaan, ja mahdollisesti saisi Suomen passin.
Kulttuurinationalsimi ja valkonationalismi ovat kaiketi amerikkalaisia, koska valkoisia on englantilaiset, italialaiset, irlantilaiset, skotit, puolalaiset, saksalaiset, juutalaiset, suomalaiset tms., joten entonationalismi tarkoittaisi sitä että jokaisella näistä pitäisi olla oma nationalismista. Valkonationalismin nimen alle voidaan sitten ottaa nuo kaikki. Kulttuurinationalismi on sitten silloin jos mukaan halutaan ei-valkoisia jotka kuitenkin jakavat samat arvot kuin valkoiset. Kulttuurinationalismiin voidaan sitten ottaa mukaan esim. mustat, latinot ja aasialaiset edellyttäen että ovat konservatiiveja ja patriootteja. Näin olen käsittänyt tämän.
Lähetä kommentti