tiistai 23. lokakuuta 2018

JOTAIN IHAN MUUTA LVIII


Eli lisää toksista maskuliinisuutta



Meikäläinen kun on tunnetusti perinpohjin toksisen maskuliinisuuden saastuttama (mitä vaimo ei piru vie hoksaa, tai pahempaa, ei välitä tai vielä pahempaa eli tykkää siitä) niin jatketaanpa ehdottoman tuomittavaa militaristis-sovinistista asehulluutta ja käydään läpi kakkosrähinän jälkeisiä tyylikkäitä aseita. Näin alkuun tulee muistuttaa että kyseessä on jälleen yhden miehen vaikutusvallaton tyyliraati eikä siinä siis panna järjestykseen teknisesti parhaita ja käyttökelpoisimpia aseita. Kunhan pidetään vaan kuolaturpaista asegloriaa ihan muuten vaan esillä. Ja tietysti kun kakkosrähinän jälkeisestä ajasta puhe on niin aloituspaikka kuuluu luonnollisesti tälle klassikolle:



Kyseessä on tietenkin AK-47 Kalašnikov. Sen lisäksi että se on koruttoman tyylikäs, se on myös luotettava ja helppokäyttöinen. Alun perin asetta on valmistettu kaliiberissa 7,62 x 39. Sen jälkeen sitä on tehty useita eri malleja kaliiberissa 5,45×39. Aseen kaasumäntätoiminen koneisto ei hätkähdä likaa, paskaa, roskaa eikä moskaa ja sen käyttövarmuutta esitellään hieman kieli poskessa tällä videolla. Kyseisen videon AK-47 on hieman uudempi malli mutta koneistohan on sama.

Kyseinen pikaväestönkontrollointiväline on maailman yleisin sotilasase ja tunnettu nimenomaan helppokäyttöisyydestään. Sitä osaa käyttää apinakin.

Kalashnikovista on luonnollisesti tehty huomattava määrä erilaisia versioita. Joista suomalaiselle on tietysti tutuin RK 62 josta allekirjoittaneelle se omin ja tutuin versio oli tämä varusmiesajan palvelusase:



Rynkystähän tehtiin muitakin hieman tuunattuja malleja ja Suomeenhan sitten ostettiin 1990-luvulla sekä kiinalaisia että harppisaksalaisia versioita AK-47:sta. Ostoksen kolikolla oli kaksi puolta. Toisaalta saatiin huomattava määrä reserviaseistusta. Ja toisaalta ne rynkyt jäivät sitten suomalaiselta aseteollisuudelta tekemättä joten se näivettyi. Viimeisimmänkin RK 95 TP-mallin valmistus on loppunut. Sentään on alkamassa uudistus jossa aseteollisuus modaa vanhoja rynkkyjä RK 62M-mallisiksi:



Osaltaan suomalaiseen rynkkyyn sitten pohjautui israelilainen Galil, jota kuitenkin tehtiin Nato-kaliibereissa:



Kalashnikovia on siis tehty n+1 määrää eri versioita joten esitellään yksi joka näyttää sellaiselta mutta ei ole. Eli tshekkoslovakialainen vz. 58 jonka koneisto on aivan toisenlainen kuin Kalashnikovissa:



Ase kuitenkin käytti Varsovan Liiton 7,62 x 39 standardipatruunaa. Naton puolella kehiteltiin luonnollisesti omia vastaavia viritelmiä ja yksi tunnetuimmista on tietysti Naton omaksumaa lyhyttä kiväärikaliiberia 5,56 x 45 käyttänyt M16 joka tunnetaan totta kai lukuisista Vietnam-leffoista:



En ole kyseistä asetta koskaan pitänyt käsissäni mutta käsitykseni mukaan M16 on ollut itäiseen vastakappaleeseensa verrattuna huomattavasti epävarmempi toiminnaltaan. Naton puolella oli myös tunnettuja pitkää 7,62 x 51-millistä patruunaa käyttäviä automaattikiväärejä joista esitellään ensimmäisenä hyvin laajalle levinnyt belgialainen FN FAL:



Samanlaista patruunaa käytti myös saksalainen (siis silloin länsisaksalainen) Heckler & Koch G3:



Kylmän sodan aikana alettiin sitten kehittää myös ns. bullpup-kivääreitä, tarkoituksena saada ase lyhyemmäksi ja sitä myötä kätevämmäksi käyttää. Aseissa lipas ja laukaisukoneisto ovat liipasimen takana joten aseen piipun mitta ei varsinaisesti lyhene. Omasta näkövinkkelistäni kyseiset aseet eivät ole kovin tyylikkäitä mutta täytyyhän niitäkin esitellä. Ensimmäisenä itävaltalainen Steyr AUG:



Jos lukija ei ole seurannut muuten aseita mutta katsellut toimintaelokuvia niin kyseinen ase lienee tullut tutuksi Die Hard-elokuvasta:



Kyseinen – sinänsä erittäin toimiva ihmissuhde-elokuva – alkoi noudattaa nykyistä linjaa eli rosvot olivat vaaleita heteromiehiä mutta se ei päässyt vielä nykyisin vaaditulle diversiteettitasolle jossa naiset ovat kovempia jätkiä kuin miehet ja miehetkin puhuvat pelkkää wakandaa. Tunnettu bullpup-mallinen sotilasase on myös brittiläinen L85  jolla tässä kuvassa räiskii kuningatar Elisabeth näyttäen että täältä tömähtää ja tuumien että god save the queens enemies:



Myös suomalaiset kehittivät omasta rynkystään bullpup-version Valmet M82:



Asetta oltiin suunniteltu laskuvarjojääkäreitten käyttöön mutta jo kokeiluvaiheessa huomattiin että haitat olivat etuja suuremmat. Suoraan wikipediasta kopioituna:

”Asetta tarjottiin laskuvarjojääkäreille, mutta siinä huomattiin pian erilaisia ongelmia. Eräs ongelmista oli huono ergonomia – ase saattoi iskeytyä suuhun laskuvarjohyppyjen yhteydessä – ja siinä oli myös eksoottiset, sivussa olevat tähtäimet. Pääesikunnan asiantuntijat totesivat, että aseen tähtäinjalkojen varret olivat alttiit vaurioitumiselle, liipaisin kuumeni liiaksi sarjatulella ja ampujan korvaan iskevä ääni oli häiritsevän kova. Rynnäkkökivääri oli myös vaikeasti käsiteltävä ja tasapainoton. Pääesikunta hylkäsikin aseen hyväksymättä sitä edes laajempiin kenttäkokeisiin.”

Esitellään sitten eräs varsin omalaatuinen Bundeswehrille suunniteltu ase joka kuitenkin suomalaisen bullpup-rynkyn tavoin jäi vaiheeseen. Eli Heckler & Koch G11-rynnäkkökivääri:



Aseen erikoisuus oli siinä että se käytti hylsytöntä 4,73x33 mm patruunaa. Wikipedian mukaan aseen tulinopeus vaihteli varsin hitaasta 460 laukauksesta per minuutti huomattavan nopeaan 2.100 laukaukseen per minuutti mutta tuo nopeampi tulinopeus oli vain kolmen laukauksen purskeissa. Asetta suunniteltiin laajaan käyttöön mutta lopulta sitä tehtiin vain tuhat kappaletta enkä tiedä onko ase enää minkäänlaisessa käytössä.

Siirrytäänpä sitten konepistooleihin. Jos mietitään, mikä konepislari mielletään kakkosrähinän jälkeiseksi The Konepistooliksi (nyt puhutaan siis maineesta ja mielikuvista) niin ehkä tarjolla on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisenä israelilainen Uzi:



Kuvassa on se alkuperäinen puutukkinen versio ja kaliiberi 9 mm Parabellum. Tulinopeus 600 laukausta per minuutti. Aseesta on sitten tehty huomattava määrä erilaisia versioita joista eniten ihmetyttää Micro-Uzi jonka tulinopeus on 1.700 laukausta minuutissa. Millä helvetillä sellaista tulta hallitsee kun itse asekaan ei ole paljon pistoolia isompi? Ehkä vakiokommentoija Taisteluvälineupseeri osaa heittää tähän jotain osviittaa. Se toinen ikoninen konepistooli on tietysti saksalainen Heckler & Koch MP5:



Tätä asettahan käyttävät Suomessa niin PV, rajavartiolaitos kuin poliisikin. Poliisi käyttää sitä nykyisin aika ajoin näkyvilläkin ja sehän on kuulemma osoitus siitä että avoimien rajojen ja rajattoman maahanmuuton myötä meillä on nykyisin turvallisempaa kuin ennen. Silloin aikanaan pikku-Ykä tosin muisti että poliiseilla oli vain .38-kaliiberiset Smith & Wesson-revolverit jota ne eivät joutuneet ottamaan esille holstereistaan kuin ampumaradalla. Kun nyt Suomen poliisi tuli mainittua niin esille täytyy nostaa amerikkalainen Smith & Wesson M76-konepistooli joita käsitykseni mukaan hankittiin poliisin pari vuotta aikaisemmin perustetulle Karhu-ryhmälle ennen vuoden 1975 ETYK:iä. En löytänyt enää netistä asialle minkäänlaista vahvistusta joten korjatkaa, jos olen väärässä:



Sitten tulee esitellä muutamia konepistooleja jotka puoliarvovaltaisen yksihenkilöisen raadin mukaan myös ansaitsevat maininnan. Ennen kuin esitellään seuraava konepistooli tulee kertoa se, että englanninkielisessä maailmassa ovat toisistaan eroavat termit ”submachine gun” joka meillä tarkoittaa kaikkia konepistooleja ja sitten on termi ”machine pistol” joka tarkoittaa pienempää, sarjatulta ampuvaa pistoolikaliiberista asetta. Esitellään siis meidän näkövinkkelistä konepistooli ja angloamerikkalaisesta vinkkelistä not submachine gun but machine pistol eli tshekkoslovakialainen Vz. 61 Škorpion:



Aseen kaliiberi oli 7,65 x 17 ja se oli tarkoitettu lähinnä panssaroitujen ajoneuvojen miehistön itsepuolustusaseeksi. Lisäksi sitä käyttivät sekä erikoisjoukot sekä erilaiset turvallisuusviranomaiset. Kieltämättä myös kodinturva-aseena kyseinen ase saattaisi olla varsin käyttökelpoinen. Allekirjoittanut voi ajatella sielunsa silmin kun 72-vuotias leski Anna Äntiö huomaa että pihalle tulee tiettyä diversiteettiä tiedustelemaan omakotitalon taloudellisia mahdollisuuksia. Anna lyö lippaan sisään, lähtee ulos, vetää liikkuvat taakse, laittaa Skorpionin rollaattorinsa päälle ja toteaa että mulla on tässä parikymmentä oikein hyvää syytä pyytää poistumaan. Ja tuossa rollaattorissa roikkuvassa kassissa on viisi lipasta lisää. Konepistooleita mummoille!

Samaan kategoriaan voisi laskea amerikkalaisen MAC 10-konepistoolin:



Perä sisääntyönnettynä aseen pituus oli vain 26,9 cm ja kun sen tulinopeus oli niinkin hurja kuin 1380 laukausta minuutissa niin ase oli kieltämättä hankalaa hallita.

Jos pysytään ”machine pistoleissa” jotka meille ovat ihan pistooleita vaan niin otetaan esille venäläinen Stetškin-pistooli:



Aseella pystyi ampumaan myös täyttä sarjatulta minkä voi nähdä tästä videosta.



Voi olla tietysti hieman vaikeaa hallita. Kannattaa todellakin pitää kiinni molemmilla käsillä. Ja esitelläänpä sitten toisen maailmansodan nippanappaveteraani. Kommentoija Taisteluvälineupseeri kertoi aikaisemmassa jutussa että Konepistooli m/44 eli Peltikonepistooli ehti nippa nappa käydä Lapin sodassa:



Lähinnähän tämä neuvostoliittolaisesta PPS43-Sudajev konepistoolista kopioitu ja ysimilliselle pesitetty konepistooli (eli ollaan jo takaisin submachine gun-osastolla) palveli koulutuskäytössä, reserviaseena ja rauhanturvaajien käytössä. Nämäkin aseet ovat jo PV:n varastoista hävitetty. Eiväthän ne tietysti niin sotilasseksikkäitä enää ole mutta jos Suomessa olisi tommonen Jugoslavian tyyppinen avohärdelli niin kylän miehiä saattaisi rauhoittaa kummasti jos noita olisi parikymmentä kappaletta jemmassa.

Niin että ei Suomeen sellaista härdelliä tule? Ei tietenkään tule. Ei pitänyt tulla Jugoslaviaankaan. Esitelläänpä sitten itävaltalainen Steyr MPi 69-konepistooli:



Ja seuraavaksi brittiläinen Sterling-konepistooli:



Niin Steyrissä kuin Sterlingissä oli suhteellisen alhainen tulinopeus (550 laukausta / minuutti) mikä saattoi olla käytännöllinen ratkaisu sillä kummankin lipaskapasiteetti oli varsin pieni. Ja esitelläänpä sitten suomalainen konepistooli Jatimatic:



Aseen erikoisuutena oli pikkuisen viistoon liikkuva lukko jolla pyrittiin ehkäisemään rekyylin aiheuttamaa aseen kohoamista sarjatulella ammuttaessa. Ase oltiin suunniteltu lähinnä poliisin, erikoisjoukkojen ja panssaroitujen ajoneuvojen miehistöjä varten mutta se ei menestynyt muuten kuin amerikkalaisen elokuvateollisuuden näkökulmasta sillä sen mukaan asetta käyttivät sekä neuvostoliittolaiset spetsnaz-joukot (Red Dawn):



että Yhdysvaltain poliisi (Cobra):



Tarina ei kerro, että saiko aseen suunnittelija Jali Timari näistä leffoista provikoita. Kirjoituksessa ei olla käsitelty eikä pahemmin käsitelläkään niin pistooleita kuin kivääreitäkään. Varsinkaan metsästyskivääreissä ei ole hyvin suurta (ulkonäöllistä) eroa toisiinsa. Mutta otetaan esille kuitenkin venäläinen puoliautomaattinen tarkka-ampujakivääri SVD Dragunov joka on käytössä myös Suomen puolustusvoimilla.



Korjaus, ulkonäöstään huolimatta kyseessä on romanialainen PSL. My bad. Kiitos korjauksesta kommentoijille.

Asehan ei ole niin tarkka kuin esmes PV:n käyttämät pulttilukkoiset tarkka-ampujakiväärit mutta tässähän ei etsittykään käyttö- vaan näyttövalioita. Ja tähän väliin voi sitten laittaa kyseisen aseen sukulaisen, ainoan tässä kirjoituksessa esille tuotavan metsästyskiväärin eli samaa Kalashnikov-koneistoa käyttävän suomalaisen Valmet Petran:



Täytyy todeta että tämän kyseisen metsästysaseen hankkiminen on ollut itselläni usein mielessä. Täytyisi vissiin tehdä se niin pitkään kun se vielä on mahdollista. Jos sen ehtii yleensäkään hankkia ja jos sen jälkeen siirrytään tuomiojalaiseen saurilaisilla mausteilla maustettuun sivistyneeseen yhteiskuntaan niin sittenhän ei auttane muu kuin tehdä välikattoremontti.



Siirrytäänpä sitten konekivääreihin joitten osuus kirjoituksessa on myös melko pieni koska myös ne muistuttavat melko paljon toisiaan. Eli nyt täytyy esitellä suomalainen 7,62 KvKK 62:



Kyseinen rynkyn kanssa samaa lyhyttä 7,62 x 39 kiväärinpatruunaa käyttävä konekiväärihän ei ole rehellisesti sanoen erityisen tyylikäs eikä myöskään käsittääkseni kovin hyvä. Itse en ole ampunut kyseisellä aseella laukaustakaan mutta niin kuulemani kuin lukemani kommentit eivät ole kovin ylistäviä. Tulinopeus aseella on tietysti suuri eli yli 1.000 laukausta minuutissa. PV on sitten myöhemmissä vaiheissa hankkinut itselleen myös venäläisiä PKM-konekivääreitä jotka käyttävät puolestaan pidempää kiväärinpatruunaa:



Mennäänpä sitten totaalisen overkillin puolelle ja esitellään amerikkalainen GAU-8 Avenger konetykki:



Eli tämmönen totaalisen riisitautinen ase. Kaliiberi 30 milliä ja aseessa on seitsemän putkea jotka ruiskivat kyseisen kaliiberisia kranaatteja melko vaatimattomalla tulinopeudella eli 3.900 laukausta minuutissa. Aikanaan kun tämmönen tykki keksittiin ja mietittiin mitä sillä tehdään niin kekseliäät amerikkalaiset hoksasivat että hei, tehdään sen ympärille lentokone ja pannaan se ruiskimaan mahdollisesti Länsi-Saksaan hyökkääviä Neuvostoliiton panssarikiiloja. Missä tehtävässä kyseinen A 10-rynnäkkökone olisi onnistunut varmaankin aika hyvin. Nyt kyseisen koneen kyseisellä tykillä roimitaan joitain talebaanien asemia ja sopiihan se sinänsä hotellin respan henkilökunnalle.

Kyseistä asetta on myös kiväärikaliiberissa nimellä Minigun ja suomalaiset NH90-helikopterit käyttävät sitä ovensuuaseena. Kyseinen ase on myös osallisena yhdessä elokuvahistorian ehkä liioitelluimmassa räiskimiskohtauksessa:


Elokuvista enemmän tietävät voisivat ehkä kertoa, että miten tuo pätkä on tehty. Kyseinen Minigun kun tuskin pysyy jätkän näpeissä. Oli se jätkä kuinka vahva hyvänsä. Itse ainakin muistutan pätkän ampumaohjeesta: kun siirtyy konekivääristä Miniguniin niin täytyy ensin ottaa lätsä päästä ja heittää se maahan.



Siirrytään sitten vielä huomattavasti pienempään kaliiberiin eli .22LR ja esitellään itävaltalaisen Voeren kehittelemä ase nimeltä American-180. Asetta voi sanoa pienoiskivääriksi mutta sillä – varsin huomattavalla – erolla että se on sarjatuliase ja sen lautaslippaassa on parhaimmillaan 275 kutia jotka se räiskii nopeudella 1.200 laukausta per minuutti:


Tätä voisi kutsua kadunlakaisijaksi.



Ja tässähän näitä taas tällä erää. Eräs kommentoija kyseli minulta että kirjoitanko samanlaisen jutun panssarivaunuista. Saattaa olla että jossain vaiheessa sen teenkin, vaikka en panssariaselajin asiantuntija millään muotoa olekaan. Mutta laitetaanpa jutun loppuun Suomen sotahistorian tärkein panssaroimaton ajoneuvo eli suomenhevonen:



Tämä sitkeä taistelijahan oli yksi niin talvi- kuin jatkosodan suurimmista sankareista. Ehkä olisi hienoa myöntää jälkeenpäin vielä yksi Mannerheim-risti yhteisenä kaikille sodissamme palvelleille hevosille. Näillä kauroilla toivotan hyvää ja toksisen maskuliinista syksyn jatkoa kaikille lukijoille.

*

Ja vielä lisäys: Ano laittoi lisää toksista maskuliinisuutta. Lämmin kiitos.



56 kommenttia:

Moottor Miäs kirjoitti...

On tuo rambomallin RK vaan se kaikista tyylikkäin, täytyy sanoa. Eli siis tämä uusi pistoolikahva yhdistettynä pakeliittiseen etukahvaan.

Dragunov ei muuten ole AK-koneistoinen vaikka ulkonäöstä voisi näin päätelläkin.

Heikki Välimäki kirjoitti...

Jälleen asiattomia sivuheittoja kuten tapani on ;)
RK 62 on hyvä ase, loistava ase se olisi jos osattu päättää minkätyyppinen ase se on. Eli onko se tarkoitettu sotilasaseeksi vai tarkkuusaseeksi. Sen ongelmana on liian tiukat sovitteet (ja parantunut tarkkuus tietysti) ja kenttäoloihin huonosti istuva diopteri tähtäin. Ainakin tämä päti -80 luvulla kun itse olin palveluksessa. Ja samaan läjään KvKK 62, tunnetaan nimellä hylsyntekokone. Karmea vehje ampua, muutamia kymmeniä vöitä olen tuollaisella ampunut ja ongelmana on hylsyjen poisto, iskevät kipeästi suoraan liipasinkäden rystysiin. Muuten vanhan tarinan mukaan ensimmäiset erät rynkkyjä olivat ongelmallisia koska ampuivat kahta kasaa. Selvityksissä ongelmaksi lopulta löydettiin luistin kaareva alapinta. Kaksirivinen lipas aiheutti pienen sivuttaisväännön puolelta toiselle joka riitti. Korjattiin myöhempiin versioihin jyrsimällä luistin alapinta tasaiseksi.
M-16 ongelma oli patruunoissa käytetty ruuti ja liian tiukat sovitteet. Ensimmäiset versiot eivät oikein sietäneet palojäänteiden ja kosteuden yhdistelmänä muodostuvaa tahmeaa massaa. Siihen kun yhdistettiin lukko joka tempaisee hylsyyn suoraan taaksepäin niin ongelma on valmis ja hylsy poikki. Esim RK 62 lukon sulku toimii niin että liikkeen taaksepäin alkaessa sulku aukeaa lukon pyörähdyksellä. Tämä riittää siihen että hylsy irtoaa panospesästä. Korjattiin ensimmäisessä vaiheessa M-16 ilmestyneellä pakkosyöttönapilla jolla lukko voidaan painaa väkisin kiinni (tai ainakin yrittää moista). Uudemmissa versioissa ongelmat on korjattu suunnittelutyöllä.
Valmet 82, listan ensimmäinen jolla en ole ampunut ;)
H&K G11, muistaakseni ongelman aseessa muodostivat ampumatarvikkeet. Hylsytöntä patruunaa ei saatu kestämään kenttäoloja vaan niillä oli taipumuksena murentua taskuissa ja lippaan pudottaminen tiesi pikaista "lipas tyhjennä, murut pois ravista, uusilla patruunoilla lataa" tyyppistä komentoa.
MAC 10, kieltämättä ei ensimmäisenä mieleen tuleva laite jos etsitään helppoa ja hallittavaa asetta. Käyttö perustuu enemmän aluevaikutukseen kuin tarkkaan tuleen.
Jatimatic olisi ollut varsin kehityskelpoinen ase ja itse asiassa iham mukava vehje ampua. Viritys oli näppärä joskin muistelen että vipu ei tahtonut pysyä kiinni rungossa ammuttaessa vaan helposti putosi roikkumaan ja häiritsemään tasapainoa. Muistelen että valmistava firma kaatui ihan muihin ongelmiin kuin tuoteen huonouteen.
Miniguniin on saatavilla kannettava laitteisto jalkaväen tukiaseeksi ;) tosin painaa aivan perk... paljon ja tulinopeus on pudotettu niin ettei viritelmä pahasti normaalista kk:sta eroa. Säästää akkuja ja ampumatarvikkeita mutta varmasti näyttää komealta.
Itse asiassa tuo minigun olisi ihan mukava päästä joskus kokeilemaan :D

Tuumailija kirjoitti...

Täytyyhän minun tunkea omat syömäpuikkoni tähänkin soppaan: Japanissa sodan jälkeisinä aikoina ymmärrettävästi kotimainen asetuotanto oli lopetettu. Poliisit ja 50-luvulla perustetut itsepuolustusvoimat käyttivät aluksi amerikkalaisia aseita. Pian kuitenkin alettiin pohtia uudelleen kotimaista asetuotantoa, koska jotkut jenkkiaseet olivat liian isoja ja kömpelöitä pienikokoisten japanilaisten käyttöön, ja toisaalta hallitus katsoi että kotimainen aseteollisuus olisi taloudelle parempi. Periaatteeksi otettiin, että aseita valmistettaisiin vain kotimaiseen käyttöön eikä myytäisi ulkomaille. Tästä syystä japanilaisten kylmän sodan aikaiset aseet ovat jääneet paljolti tuntemattomiksi muualla. Tässä pari niistä:

Konekivääri, Sumitomo 62:
https://en.wikipedia.org/wiki/Sumitomo_Type_62

Automaattikivääri, Howa 64:
https://en.wikipedia.org/wiki/Howa_Type_64

Howa 64:n varmistimessa on vekkuli yksityiskohta: sanat varmistus, puoliautomaatti ja täysautomaatti on merkitty aseen varmistinvalitsimeen kunkin sanan ensimmäisellä katakana-tavuaakkosella ア - タ - レ (a-ta-re), ja sana atare tarkoittaa osumista.

Jostain syystä minua viehättää kovasti tuo rynnäreiden ja konekiväärien välimaasto, eli pikakiväärit ja automaattikiväärit. Etenkin aiemmin esittelemäsi Emma on ihan suosikkini.

Asetyyppien nimeäminen ja varsinkin niiden kääntäminen on hankala homma. Asiaa ei yhtään auta se, että eri kansoilla on eri tapoja luokitella aseet, kuten kerroit konepistooli / submachine gun / machine pistol -tapauksessa. Itseäni mietityttää juurikin tuo tykkäämäni automaattikivääri, eli battle rifle. Kumpikin nimitys on vähän hassu, sillä eikö moni muukin kivääri ole automaattinen ja eikö monella muullakin kiväärillä mennä taisteluun? Toisaalta suora käännös "taistelukivääri" kyllä maistuu mukavan toksisen maskuliiniselta.

Anonyymi kirjoitti...

Vähän pitää päästä nillittämään, mutta Dragunov SVD:n koneisto on lyhytiskuisella kaasumännällä kun taas Kalashnikov on pitkäiskuisella. Kuvassahan taas ilmeisesti on romanialainen PSL joka ulkonäöstään huolimatta muistuttaa koneistoltaan kasvatettua Kalashnikovia eikä SVD:tä.

Phallus Iosephus

Fargo kirjoitti...

Chigagopiano puuttuu, en tiedä sopisko luokituksensa mukaan tähän mutta silti.

Anonyymi kirjoitti...

Muistojen kätköistä: Itselläni oli Valmet Petra kaliiperissa 30-06 ja tähtäinlaitteena Aimpoint. Jovain sillä hirven lyyhisti:)
t. Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

"Millä helvetillä sellaista tulta hallitsee kun itse asekaan ei ole paljon pistoolia isompi?"

Oikein hyvä kysymys ja vastaus onkin kimurantimpi. Aseen ergonomia (muotoilu) ja paino yhdistettynä sarjatulinopeuteen muodostaa kombinaation jossa ase joko on hallittavissa tai sitten huonommin. Esim HK VP70 sarja-automaattipistoolin teoreettinen tulinopeus on 2200ls/min, tosin kolmen laukauksen purskeina mutta tulinopeus on siksi korkea, että korvalle tuo purske kuulostaa yhdeltä laukaukselta. Verrattavissa järeään revolveriin varsinkin kun lipas vetää 18 patruunaa (= 6x3 pursketta). Progressiivinen liipaisu ei tee kokemuksesta erityisen miellyttävää ja siksi ko laite onkin painunut unholaan.

MP-40 on esimerkki "huonosti hallittavasta" sarjatulesta, vaikkakin sen stn on sangen hidas 500-550 ls/min. M3/M3A1 helposti hallittava stn 450 ls/min. M-31 erinomaisesti hallittava vaikka stn 750-900 ls/min.

KvKK62 ongelmia on mm rekyylituntemus, joka on älytön suhteuttaessa se kaliiperiin. PKM on huomattavasti helpommin käsiteltävissä vaikka se ampuukin voimakkaampaa 7,62x53R -patruunaa.

Ian totesi juuri tekemässään videossa m1921 Thompsonin olevan helpoin hallittava kaikista aseen malleista, vaikka tuossa alkuperäisessä aseessa onkin suurin stn.


-Tvälups-


Aaro Kustaanheimo kirjoitti...

Muistutan tässä vielä omista lipaskieltolain vastustamiseen keskittyvistä sivuistani.
Tällä hetkellä on Eduskunnassa käsiteltävänä aselakiesitys HE 179/2018, joka olisi käytännössä lipaskieltolaki. Se kieltäisi toteutuessaan sellaisenaan suurimman osan olemassa olevista ampuma-aseiden lippaista. Aseiden lippaat eivät kuitenkaan ole olleet Suomessa koskaan ennen kiellettyjä tai luvanvaraisia.

HE 179/2018 esityksestä on annettu virheellistä tietoa mm. Sisäministeriön sivuilla.

Facebook-sivustoni ”Aaro Kustaanheimon Lipas- ja asepolitiikka” https://www.facebook.com/asepolitiikka

Uusi Suomi-blogini http://aarokustaanheimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Google-blogini http://asepolitiikka.blogspot.com/

Youtube-kanavani https://www.youtube.com/channel/UCj9Ol-DuG9xzRJzkKDK94Xw/videos

Myöskin Firearms United – Finlandin sivuja kannattaa mielestäni seurata.
https://www.facebook.com/FirearmsUnitedFinland/

Raippa kirjoitti...

Heikki Välimäki Jatimaticin kohalla taitaa muisti pettää.
Aseen etukahva/viritinvipu ei ammuttaessa pidäkään pysyä vaakatasossa, sillä "suljettuna" se toimii aseen varmistimena.

Mitä Predatorin minigun-kohtaukseen tulee, niin ymmärtääkseni ko. kohtauksessa käytettiin kovia pateja ja todellakin räiskittiin viidakkoa matalaksi.

Trilisser kirjoitti...

Fargo: Ykähän sanoo keskittyvänsä tässä 2. ms:n jälkeisiin torsuihin. Jos viittaat Chicagon pianolla Thompsoniin.

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Vaikka en soppaa syökään symäpuikoilla niin kyllähän Japanissa sodan jälkeen valmistettiin aseita. Esim. Howa teki M1 Carbinia lisenssillä sekä Japaniin että myöskin Thaimaaseen myytäväksi.

Pirun kiva peli ampua ja tietysti sopii pienenä ja kevyenä aasialaisille.

Anonyymi kirjoitti...

Muutamia havaintoja ja korjauksia:

AK eli Avtomat Kalasnikov. Tuo tunnetuksi tehty AK-47 nomenklatuuri on siis virheellinen koska neukut eivät moista käyttäneet. Vasta AK-74 sai numerotäsmenteen, aikaisemmat AK ja AKM eivät.

Vz58 oli muuten ensimmäinen tshekkien sotavoimien käyttöönottama moderni ase, joka oli jo alunperin valmistettu 7,62x39 -patruunalle. Aikaisemmat asemallit (tshekkien vastine SKS:lle eli vz52 sekä RPD:lle eli myöskin vz52 tai ZB501 olivat alunperin valmistettu 7,62x45 -kaliiperisina).
Siinä kun USA pakotti nato-maat käyttöönottamaan 7,62x51 -kaliiperin (jonka he sitten hylkäsivät rk-kaliiperina 10 vuodessa M16 5,56x45 myötä) niin samaa isonveljen oikeutta käytti myös Neuvostoliitto Varsovan liitossa.

Puoliautomaatti...

Oikeasti kyseinen toimintatapa on harvinaisuus jalkaväen kevytaseissa.
Tarkoitetaan itselatautuvaa sillä puoliautomaatti poistaa ammutun hylsyn ja lukko jää virittyneenä avoimeksi laukauksen jälkeen. Tykkipuolella ko koneisto löytyy mm 75 K 40, 122 H 63 ja 152 H 55 tykkimalleista. Jv-aseista 20 PstKiv 39 "norsupyssy" sekä Suomi-kp kertatulella ovat puoliautomaattisia. Särähtää korvaan ja luettaessa silmään kuin automiehelle Boxer ja Wankel -moottoreiden toimintaperiaatteiden sekoittaminen, polttomoottoreita toki molemmat.

M16 kirous Vietnamissa oli vääränlainen ruutilaatu sen patruunoissa sekä huoltovälineiden ja koulutuksen puute.
Koko karmea tarina Chris Bartoccin kertomana: https://www.youtube.com/watch?v=NYar4Zf8jH8

"Smith & Wesson M76-konepistooli joita käsitykseni mukaan hankittiin poliisin pari vuotta aikaisemmin perustetulle Karhu-ryhmälle ennen vuoden 1975 ETYK:iä"
Täsmää. Ko aseethan myytiin sitten kotimaisille asekeräilijöille 2000-luvun alun huutokaupoissa.
On muuten erinomaisen Swedish K:n kopio. https://www.youtube.com/watch?v=ABsq8Orsjb0&t=611s


SVD:n kuvana jutussasi PSL, josta aiemmat kommentoijat ovatkin jo huomauttaneet.

Noiden .22LR konepistoolien idea on muuten erinomainen; totta! joulemäärä per osuma on vain sadan luokkaa verrattuna esim hirvilailliseen 4000 jouleen mutta ase on huomattavasti helpompi hallita kuin perinteiset sarjatuliaseet eli osumatarkkuus on toista luokkaa ja kun nuo sadan joulen osumat tulevat peräkanaa kohdehenkilön rintakehään niin niiden vaikutus kumuloituu nousevalla käyrällä - haulikko-efekti hidasteisena.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Siinäpä vielä muuan designihme. Näyttää ihan joltain avaruudesta tipahtaneelta ufomiehen aseelta, mutta AK:n koneisto se siinäkin vain on. Vähän kuin ladan moottori bemarin kuorissa, tjsp.

https://en.wikipedia.org/wiki/Vektor_CR-21

-G-mies-

Anonyymi kirjoitti...

Muistaakseni näitäkin roudattiin aikoinaan Suomeen, jossa niitä sitten porattiin metsästyskäyttöön, ja myytiin "Jappi"-nimisinä, jos muistan kauppanimen oikein:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arisaka

Tuon Arisakan lukon pitäisi kuulemma olla erityisen lujaa tekoa. Omakohtaista kokemusta vekottimesta ei kylläkään löydy, vaikka aika monenlaista on tullut vuosien varrella testattuakin.

-G-mies-

Anonyymi kirjoitti...

Ingram - MAC10 - siis, on aikoinaan suunniteltu terroristi/vapaustaistelija-aseeksi. Ingramin kaverit perussa halusivat kaataa sosialistihallituksen ja Ingram suunnitteli aseen joka voidaan rakentaa missä vaan konepajassa/autokorjaamossa tms.

Runko peltiä, pelkkiä suoria pokkauksia. Terästä tarvitaan vain lukkoon ja piippuun. Rihlauskaan ei Cal45 tapauksessa välttämätön.

Käytön idea on siis se, että pyssyn kanssa saapastellaan paikallisen kaupunginosa-jefen konttoriin, tähdätään mahaan ja annetaan palaa - kertaliipaisulla lipas tyhjäksi. El Jefe muuttuu ex-jefeksi, reikiä mahasta päähän riittävä määrä. Ärhäkkä ääni-efekti keroo ympäristölle, että contrat iskivät taas.

Paikalta poistuvaa iskuryhmää seuraamaan lähtevät korttelikomitealaiset tulevat helposti toisiin aatoksiin kun toisella lippaallisella lakaistaan katu seuraajista tyhjäksi.

No, armeija lopetti sosialistisen kokeilun ennen kuin Mac ehti tositoimiin ja ase jäi virattomaksi. Oikeasti viranomaiskäyttöön tai sotilaille ei ase ole kelvannut.

Pyssymies.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Moottor Miähelle, Heikki Välimäelle, Tuumailijalle, Phallus Iosephukselle, Fargolle, Huru-ukolle, Taisteluvälineupseerille, Aaro Kustaanheimolle, Raipalle, Trilisserille, keski-ikäiselle pikkupojalle, G-miehelle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

Moottor Miäs: Meinasin Petraa.

Heikki Välimäki: Kiitos hyvistä lisäyksistä.

Tuumailija & keski-ikäinen pikkupoika: Japanissa on varmasti tyylikkäitä aseita samoin kuin myös Kiinalla. Ne vaan ovat jääneet itseltäni huomaamatta. Käsittääkseni kiinalainen asetekniikka on parantanut laatuaan. Se ”taistelukivääri” käyttää siis pitkää kiväärinpatruunaa mutta termi on minustakin jotenkin ontuva.

Phallus Iosephus: Petraa meinasin. Mutta kiitos huomautuksesta. Lisätty tekstiin.

Fargo & Trilisser: Joo Thompson oli siinä aikaisemmassa jutussa.

Huru-ukko: Myönnän kateellisuuteni.

Tvälups: Kiitos erittäin hyvistä lisäyksistä. Suomi-KP:n suuri paino auttaa varmaankin tulen hallitsemisessa. Tommonen konepinska on varmaan käytännöllinen myös paikoissa joissa luotien ei pitäisi mennä seinien läpi (kaupunkiolot).

Aaro Kustaanheimo: Kiitos näistä. Seuraamme pelolla.

Raippa: Huomautus lisätty. Mietin vaan että miten hitossa sitä Minigunia hallitsee tuolla nopeudella. Kaipa siihenkin on kikka keksitty.

G-mies: Aika lailla scifiltä kyllä näyttää. Niin kuin samanlaiselta kuulostava KRISS Vector:

https://fi.wikipedia.org/wiki/KRISS_Vector

Jostain luin että noita Arisakoja oli Suomen sisällissodassa.

Pyssymies: Kuulostaa aika loogiselta.

Anonyymi kirjoitti...

-G-mies- :

Jappi on vain yksi kaupallinen tuote, Viitasen asepajan Arisakoista muokatuille metsästyskivääreille.
Muita valmistajia mm Sako, VKT/VMT/Valmet, Tikka(koski), Tap ja lukuisat asesepät kautta maan.

Arisakat Suomessa olivat keisarillisen tsaarin armeijan ja laivaston peruja. Vapausodassa niitä käytettiin molemmin puolin mutta 1920-luvulla armeija tahtoi keskittyä yhteen asetyyppiin ja jo määrällisesti selkein valinta oli m/1891 Mosin-Nagant. Suojeluskunta säilytti sekä käytti Arisakoja pitkälle 1930-luvulle. Puolustuslaitos antoi omat Arisakansa kv-asekauppaan vaihdossa Mosin-Naganteihin sekä niiden varaosiin.

Arisakan lukko ja lukonkehys on eräs vahvimmista valmistetuista sarjatuotantokivääreistä.
Vasta 1944-45 Japanin oli joustettava laadunvalvonnasta ja noissa lopunajan valmisteissa onkin sitten sangen karmeita tekeleitä.

Tuo sotilaskaliiperisten kivääreiden piippujen poraus johtui metsästyslain asetuksesta 221/1933, jonka mukaan hirvenmetsästyksessä alin sallittu väljyys oli 8mm. Tämän myötä sotilaskiväärit oli pakko jälleenporata tai piiputtaa uusiksi, ja tämän asetuksen peruina meille syntyi mm 8,2x53R ja 9,3x53R -kaliiperit. Sotien jälkeen asetus säilyi samana ja tämän vuoksi maassamme on muokattuja sotasaaliskiväärejä kymmenin tuhansin kappalein edelleen metsästyskäytössä.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Taitaapi AK:n luotettavuus olla enempi legendaa. Tai sitten tarina on saanut alkunsa esmes Vietnamista missä jenkeillä oli ongelmia M16 kanssa. Mikä tahansa ase on luotettava jos sitä verrattaa alkupään M16.

Mudtest AK-47 youtuben hakuun kertoo paljon. Sama testi on tehty myös RK-62:lle, joka pärjäsi aavistuksen paremmin. AR15 puolestaan kesti mutakylvyn hyvin

Juho kirjoitti...

Omassa loppusodassa talvella 2010 parinkymmenen asteen pakkasessa tuli RK 62 päästeltyä enemmän suutareita, kuin onnistuneita laukauksia. Huippukohta oli, kun uusi räkäpatruuna ei vahvistimesta huolimatta mennyt kunnolla patruunapesään, vaan jäi puolitiehen. Patruunapesän reuna porautui luodin puumassaan jumittaen koko hoidon. Oma taisteluni siinä kahakassa päättyikin siihen.

Jälkeenpäin yritettiin useammankin miehen voimin saada sitä vapautettua, mutta ei edes rynkyn perän kumauttaminen maahan tai liikkuvien tapin iskeminen puuhun auttanut. Voimamiehen elkeillä sain häiriön lopulta poistettua, kun ase oli vähän jäähtynyt.

Trilisser kirjoitti...

Rynkky on tehty sotaa varten ja siellä luotettavuus puupäillä ei ole relevanttia.

Trilisser kirjoitti...

Tvälups.: Oman asevelvollisuusaikani armeija katsoi, että 20 kovapanoslaukausta on riittävä tekemään pätevän kk-ampujan. Joku voi olla toista mieltä...

Mutta sitten kommentteihin. Minun kokemukseni ja nojatuolitaktikon näkemyksen perusteella Kvkk 62:n heikkouksia ovat:

-piippu ei ole pikavaihdettava niinkin suuresta tulinopeudesta huolimatta
-vyösyöttökonstruktio peffasta eli mitä järkeä on tehdä aseesta vyösyöttöinen, jos vöitä ei voi kytkeä peräkkäin. Paljon järkevämpi olisi iso rumpu- tai jopa kaksoisrumpulipas. Taistelutilanteessa vöitten tulisi myös katkeavaa mallia.
-ergonomia on todella huono
-kenttäoloissa mutaisissa oloissa purkaminen on vähemmän kätevää
-kerran purku- ja kokoamisharjoituksessa pistoolikahva jäi yhden alokkaan käteen. Syynä väljäksi mennyt liukukisko.

Muuten, eikös 20 mm norsupyssykin ole itselataava? Ei siis puoliautomaatti.

Miten määrittelet boxer-moottorin? Ainakin itselleni se on moottori, jonka sylinteriryhmien välinen kulma on 180 astetta. Ja aidossa vielä kiertokanget samalla kammentapilla (ts. sylinterit ovat molemmilla puolilla tasan samassa kohti, eivät porrastetut).

Trilisser kirjoitti...

Vielä tuosta ammuntamäärästä. 1960-luvulla yksi kirjoittaja ja ilmeisesti kokenut ampuja kirjoitti Sotilasaikakauslehdessä, että hyväksi ampujaksi tulemiseen vaaditaan 3000 - 5000 laukausta ja että vaaditaan 2000 laukausta, ennen kuin todella selviää, onko kustakin hyväksi ampujaksi. Hän toki toteaa, ettei kyseisiin laukausmääriin ole mahdollisuutta palvelusaseella. Niinpä hän ehdotti, että sotilaskoteihin hankitaan ilmakivääreitä, joilla varusmiehet voisivat harjoitella. Lisähoukuttimeksi hän ehdottaa mm. hyviä tuloksia em. asella saaneiden palkitsemista jne.

Enpä oli pitkään aikaan lukenut PV:n edustajan esittäneen huoltaan varusmiesten ampumataidosta. Ja onhan Miliisihallituksen herraisoherra Sepi Kohmeloinenkin lausunut, että reservin ampumataito vaarantaa Yleisen Järjestyksen ja Turvallisuuden ja vielä olevan epätasa-arvoista. Että semmoista väkeä on pesiytynyt näivettämään Suomen maa puolustuskykyä. Toisina aikoina sitä on kutsuttu maanpetturuudeksi. Nyt se on ilmeisesti avarakatseisuutta.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkäpä lähitulevaisuudessa nähdään pyssyjä, joissa tietokone laukaisee aseen sopivalla hetkellä. Ampujan tehtäväksi jää maalin osoittaminen. https://www.tracking-point.com

Anonyymi kirjoitti...

20 kovapanoslaukausta riittää singoille ja ohjuksille. KK-ampujaa ei sillä tehdä.


Norsupyssyn lukko pitää vapauttaa erikseen kahvasta ennen liipaisua eli puoliautomaatti.
Ajatuksena oli estää cook-off mikä on mahdollista patruunapesän lämmettyä ammuttaessa.
M39-44 oli sitten sarjatuliversio ja liipaisu tapahtui siitä vapauttimesta painamalla.


KvKK62:n esikuva oli tshekkiläinen vz52/57 mutta säästösyistä emme kopioineet sitä 1:1
-mahdollisuus käyttää joko vyötä tai rk:n lipasta (kuten myös Minimissäkin)
-pikavaihdettava piippu

Sama säästäminen vaikutti siihen, että vöistä ei tehty linkitettäviä tai edes 50patr. kapasiteetilla. Nyt tuo 100patr. vyö roikkuu tyhjentyessään ja sotkeutuu ampujan jalkoihin liikkeestä ammuttaessa...

Ergonomia ei ole huono vaan sitä ei ole.

Tarkkuus edellä tehty sotaväline; Sotinpurolla reserviläinen ampui maalialueella seikkaillutta lääkintämiestä. Sivusektori 475m (varsinaiset Jantterit olivat aseman edessä 80-350m) eli ko reserviläinen todella hallitsi aseensa koska 8 laukauksen sarjasta (ennenkuin tuliaseman valvoja ehti huutaa seis!) viisi läpäisi kohteen sydämen ja loput kolme osumaa rinnan alalla.

En määrittele bokser-moottoreita kun ei ole bensaa suonissa.
Käytin ko moottoreita vain esimerkkinä siitä kuinka käsitteiden sekoittaminen ärsyttää.
Karrikoitu esim. Kuplavolkkarit olivat kuuluisia turboahdetuista V8-moottoreistaan...


-Tvälups-


Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Ano1:lle, Juholle, Trilisserille ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

Tvälups: Kiitos taas lisäyksistä. Sotavaltiollahan oli toimintansa alussa myös tanskalaisia Madsen-pikakivääreitä. Liekö noita ollut enää sodassa yhtään käytössä? Nykyisin käytetty kaliiberi 6,3 x 62 ei varmaankaan ole millään muotoa peräisin noista sotilaskivääreitten modaamisesta vaan eri kehitelmä.

Ano, Juho & Trilisser: Muistutan tässä taas että kirjoituksessa oli puhe mielikuvista eikä tarkoituksesta panna järjestykseen teknisesti parhaita ja käyttökelpoisimpia aseita.

Ano: Olen pitänyt käsissäni vain RK-62:sta (ja Valmet Petraa) joten en noista muista pysty kokemuksen pohjalta puhumaan.

Juho & Trilisser: Intissä sattuu ja tapahtuu. Puupäät tietysti sotkivat muutenkin pahemmin kuin kovat.

Trilisser: Tyhmälle tykkimiehelle ei opetettu konekivääriä. Lahti L-39 oli itselataava 10 patin lippaalla. Oikein ammattilaiset kikkailevat termien kanssa mutta minä en. Kyllä se asia tulee ymmärrettyä. Armeijassa ammuin varsin vähän. Aikanaan ammuin kilpaa ja siinä tuli tietysti ammuttua tuhansia laukauksia. Kovilla, ilmakiväärillä sekä tietysti tyhjinä klikkilaukauksina. Reservi pyrkii pitämään ampumataitoa omin päin ja omalla kustannuksellaan mutta valtiovalta & EU:han meinaa viedä heiltä aseensa. Mokomat paskat.

Ano2: Kiitos linkistä.

Anonyymi kirjoitti...

Dia Hard kakkosessa oli sentään toinen pääpahis neekeri, jos Dia hard ykkösen pahisten valkoisuus häiristi ;P

-jpt-

Jaska Brown kirjoitti...

Ehdottomasti maailmanhistorian komein ase - ja sitä paitsi varsin toimintakykyinen - on Valmetin rynkyn kromattu versio. Netistä ei valitettavasti pikaisella haulla löytynyt kovin edustavaa kuvaa. Qatarin sulttaanin henkivartiokaartille erikoistilauksesta tehty ase, josta oli normaaliin tuotantoversioon verrattuna poistettu liekinsammutin, vaihdettu perän sekä kahvan materiaaliksi pähkinäpuu ja tietysti kromaus päälle. Muutoin sama ase eli täysin taistelukelpoinen. Tiettävästi valmistettiin vain toimitetut 50 kappaletta ja ehkä muutama harjoituskappale päälle, kun jostain syystä vienti muualle ei ottanut tulta.
Tuo saman aseen "bullpup" -versio vei muutamalta sitä laskuvarjohypyssä kokeilleelta etuhampaat, mikä oli yksi syy siitä luopumiseen.
Noista videopätkistä en valitettavasti jostain käsittämättömästä syystä ole nähnyt kulttuurielokuvaa Predator. Tuo tulitus oli kyllä kaikkien aikojen overkill. Wikipedia toteaa asiasta seuraavasti:
For movie use, armorers slow down the M134 minigun's rate of fire to conserve ammo, and to allow the spinning barrels to be visible to the movie audience, with a hidden power cable for the firing scenes, and using blank ammo to ease recoil. Nonetheless the prop is still extremely physically demanding, hence the actors wielding it were physically imposing and often had bodybuilding backgrounds. Generally such depictions will totally ignore the weapon's need for external power, and sometimes even forget that it requires a source of ammunition. In practice, a man-portable M134 minigun would be nearly impossible to manage as an individual infantry weapon, and highly impractical for a human being to either carry or operate. A down-scaled version of the M134, the XM214 Microgun, never reached production status for such reasons.
Tosin laskeskelin että pätkässä Minigun lauloi yhtä soittoa yli 40 sekuntia, mikä pyörivistä piipuista huolimatta saattaisi asettaa metallin ominaisuudet koville...
Vaan tuo viimeisen pätkän .22LR-kaliiberinen "pienoisrynnäkkökivääri" oli hillitön. Nauraa räkätin melkein koko klipin ajan. Etenkin se ääni...

Toksisen maskuliinista syksyä nastarenkaiden vaihdon merkeissä!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys jpt:lle ja Jaska Brownille & kiitos kommenteistanne.

jpt: Joo pitää paikkansa. Ja ohjaajahan oli suomalainen.

Jaska: Muistan tuon aseen joo. Ja kiitos lisävalaistuksesta Miniguniin. Kannattaa katsoa se Predator. Kyseessä ei ole taidepläjäys mutta yleistietoon kuuluva pläjäys kumminkin. Ja mulla on jo talviläskit alla.

QroquiusKad kirjoitti...

Kuinkako Micro-Uzin sarjatulta käsittelee? No vaikkapa näin:
https://www.youtube.com/watch?v=8DmQflBd0T4

"Predator"-leffan Minugun-kohtaus oli kylläkin toteutettu aivan päinvastoin kuin ylempänä mainittu:
suuliekki tehtin jälkeenpäin digitaalisena erikoistehosteena, koska aseen rekyyli oli paukkupatruunoillakin liikaa jopa Jesse "The Body" Venturan muskeleille. Niinpä kohtauksessa ase pyöri koko ajan tyhjää, kuten kohtauksen lopussa "patruunoiden loputtua".

Aseista ja elokuvista "Die Hard" saakoon maininnan myös siinä(kin) edukseen esiintyneistä H&K MP5:stä ja sen saksalaisesta dubbauksesta:
elokuvassa pahikset kuuluivat keksittyyn länsisaksalaiseen "Volksfrei"-terroristijärjestöön, joskin siitä erotettuina. Vasemmistoterrorismin arvet olivat ilmestymisaikaan edelleen Liittotasavallassa niin kipeät, että elokuvan saksalaisdubbauksessa "Volksfrei" muutettiin IRA:ksi, pahisten nimet englanninkielisiksi ja heidän saksankieliset repliikkinsä dubattiin englanniksi.

M-16:n suurimmat ongelmat taisivat johtua alkvaiheessa sen toimintasysteemistä, jossa ei ole kaasumäntää vaan ruutikaasu vaikuttaa suoraan lukkoon. Tämähän sotkee lataus- ja sulkukoneistoa aivan tolkuttomasti, ja siitä huolimatta asetta markkinoitiin joukoille jostain käsittämättömästä syystä huoltovapaana!
Asiantila korjaantui osin jo silläkin, että asetta kehotettiin puhdistamaan jatkuvasti.

American 180:stä voisi lopuksi siteerata edesmennyttä aseteknistä toimittaja P.T.Kekkosta:
http://guns.connect.fi/gow/berg1.html

"Revolverien tai pienoiskiväärien lyijyluodit ovat siis täysin laillisia ammuksia sotatoimissa. Kummallista onkin, että konepienoiskivääri ei ole kovinkaan tavanomainen taisteluväline edes vasta-sissisodissa, vaikka se on mitä hirmuisin kuolemansorvi: Ampuu tarkkaa, helposti hallittavaa tulta noin 300 metriin saakka..!"

QroquiusKad kirjoitti...

No niin, Jaska olikin ehtinyt tuon Minigunin jo selostaa paremmin kuin minä. Näin siinä käy, kun ei lue kommentteja kunnolla.

Kahden vuoden karkoitus kirjoitti...

Ehtoota

Muuan kaverini palveli aikoinaan parikymmentä vuotta sitten Israelin raskaassa. TJ-tonni osui kyllä varsin hyvin kohdalle. Oli tavan mukaan tuonut "töitä kotiin", eli M16:n mukanansa. Pääsin sitä sitten ronkkimaan.

Hyvä tavaton sentään! Ei auennut ilman työkaluja ja luulen, ettei mulla ole perintörannekellossakaan niin pieniä osia, kuin siinä oli.

Toista se on rynsesteri, jonka puhdistaa jos nyt ei sokkona niin ainakin kaminan putkien hohteessa.


t. Brysselin Bobrikov


P.S. Syyllistyit muuten ikärasismiin! Ei seitsenkymppiset vielä kulje rollaattorin kanssa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Qroquius Kadille ja Brysselin Bobrikoville & kiitos kommenteistanne.

Qroquius Kad: Varsin mielenkiintoinen tuo kertomus Die Hardin saksalaisesta versiosta.

Brysselin Bobrikov: Kyllä rynkky oli joo niin yksinkertainen kuin vain mahdollista. Tietysti ei se Suomi-KP:kaan kovin monimutkainen ole. Pahoittelen ikärasismista. Rollaattorihan ei katso ikää. Niitä on joskus paljon nuoremmillakin.

Anonyymi kirjoitti...

Just joo, miekii karvan alle seitenkymppinen ja rolla se on mullakin. Tvälups keroti tuolla aiemmin niistä 8,2x53R pyssyköistä. Hirviäijät niitä sanoi, että hirviväljä. En tiedä miten yleinen sanonta oli, minullakin alkuunsa hirvestyksessä sellainen. Sitten kun sitä Petraa sai 30-06 niin vaihdoin.
Huru-ukko

Anonyymi kirjoitti...

Tunnuskuvana on biologisen vaaran, ei myrkyllisyyden varoitusmerkki. :D Tein toisen, jos haluat käyttää:

https://i.imgur.com/y6SzFMH.png

Simo kirjoitti...

Tvälups! Oletko ihan varma tuosta puoliautomaatti/itselataava määrittelystä. Minun tietojeni mukaan toimintatapa on silloin aivan sama. Itselataava termi on virallinen ja puoliautomaatti taas kansankielinen. Se ampuuko ase avoimelta vai suljetulta lukolta yleensä täsmennetään vain perään. Yleensähän avoimelta ampuvat ovat niitä, joissa lämpö on isompi ongelma.

Voin olla väärässäkin, mutta kun ottaa huomioon mm. sen mitä nykyään julkisuudessa tarkoitetaan käsiaseella ja mitä kaikkea se oikeasti sisällään pitää, niin epäilykseni lienee aiheellinen.

Olisin kuitenkin kiitollinen linkistä faktaan tässä asiassa, jos sinulta sattuu sellainen löytymään.

Itse blogitekstistä: Hienoa äijäenergiaa(jota moukat kutsuvat eri nimellä) taas sinulta Yrjö.

Trilisser kirjoitti...

Simo: puoliautomaattinen tarkoittaa todellakin asetta, joka poistaa laukaistun hylsyn ja samalla virittää aseen mutta ei syötä uutta patruunaa itse. Itse asiassa tvälupsilla tuli virhe, sillä itse lataavan määritelmään ei vaikuta, ampuuko ase avoimelta lukolta.

Se, että puoliautomaatti käytetään kansan suussa ei tee sitä oikeaksi. Sen sijaan termi "kerta-automaatti" olisi pätevä.

Trilisser kirjoitti...

Tarkennus: Itselataava ase poistaa ammutun hylsyn ja lataa uuden patruunan ilman ampujan vaikutusta, ts. uusi laukaus lähtee liipaisimesta.

Puoliautomaatti: ampujan on itse syötettävä uusi laukaus ennen liipaisimen painamista.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Huru-ukolle, Anolle, Simolle ja Trilisser & kiitos kommenteistanne.

Huru-ukko: Muistan kuulleeni hirviväljyydestä mutta en ole törmännyt näihin kaliibereihin livenä.

Ano: Jättikiitos. Kuva otettu talteen ja lisätty jutun loppuun.

Simo: Suuret kiitokset.

Simo & Trilisser: Me kaikki kai ymmärrämme mistä on kyse oli termi mikä hyvänsä. Arvostamme ammattilaisia ja myös meitä amatöörejä.

Anonyymi kirjoitti...

Oraviniuha, lintuharsu, petraväljä ja hirviväljä ovat kaikki vanhoja suomalaisia metsästysaseiden nimiä. Petroja - rangiferus tarandus fennicus - kirmaili vielä hiljan tuhatpäisinä laumoina pitkin saimaan selkiä. Ainakin 1600-luvulla ja muistaakseni hieman myöhemminkin. Palasi sitten melkein sukupuutosta takaisin.

P.T. Kekkonen toi termit ja muita mainioita vanhoja sanoja melkein sukupuutosta käyttöön.

"Wain Kiwääri on turwanamme ja luonto Leijonan" - tietää Pyssymies.

Tuumailija kirjoitti...

Suomenhevosista tuli mieleen, että ainakin Seinäjoella on Törnävän puistossa patsas sodissa palvelleille suomenhevosille ja hevosmiehille. Tässä juttua: http://www.epmuisto.fi/page211.html

Mitä tulee pyssyjen toksiseen maskuliinisuuteen, lääke on löytynyt Japanista! Täällä on erittäin suosittu nettipeli nimeltä Girls Frontline, jossa seikkailee joukko pirteitä ja estrogeenisiä naisoletettuja. Hauskat ja kauniit hahmot Kar98k, AR-15, MicroUzi ja PPSh-41 kumppaneineen osoittavat, etteivät pyssyt ole millään muotoa vain miesten juttu. Peli on Japanissa hitti ja leviää ulkomaillekin. Tästä vähän toksisuutta laimentamaan:

https://vignette.wikia.nocookie.net/girls-frontline-english/images/6/65/Kar98k.png/revision/latest?cb=20160815032154

https://vignette.wikia.nocookie.net/girlsfrontline/images/d/d5/St_ar15_norm.png/revision/latest?cb=20160911090413

https://vignette.wikia.nocookie.net/girlsfrontline/images/7/71/Microuzi_norm.png/revision/latest?cb=20160910031938

https://vignette.wikia.nocookie.net/girlsfrontline/images/7/73/Ppsh41_norm.png/revision/latest?cb=20160909031849

Anonyymi kirjoitti...

Triisserin termi kerta-automaatti on sangen pätevä.

Puoliautomaattisuus ei edellytä avoimelta lukolta ampumista mutta yleensä on sitä. Esim. Suomi-kp kertatulella. Aseina ne ovat harvinaisia koska eri maiden lainsäätäjät ovat todenneet, että ne on aivan liian helppoja muuttaa sarjatulitoimisiksi.
Esim Gevarm E1
https://www.youtube.com/watch?v=kQW7Q0eqZpQ
Gevarm A6
https://www.youtube.com/watch?v=o6pVgM-tKA0
Voere mod 2005
https://www.youtube.com/watch?v=0p4WWOPt-F4
Tim/MAC esittelee sitten useampia puoliautomaatteja:
https://www.youtube.com/watch?v=apTn7SjDXGc

englannin kieli on köyhä ja siksi kannattaa varoa lainaamasta sen käsitteitä. Siinä kun sivistyskielissä löytyy eri asetyypeille omat terminsä, niputtaa englanti lähes kaiken yhteen.

Madsen-pikakiväärit hankittiin Suomeen 1920-luvun alussa ja suurin määrävahvuus jäi alle 750 aseen. Kotimainen L/S syrjäytti mallin koulutuskäytössä ja pääosa myytiin Viroon jo ennen Talvisotaa. Sotien jälkeen 1950-luvulla viimeiset 58kpl, niin 7,62 kuin 6,5mm, myytiin co Interarmsille.

Osallistuiko ko asemalli sotiimme? Palokankaan mukaan aseet olivat varikoilla mutta kaikki on mahdollista. Suojeluskunnilla oli omia Madsenejaan ja näitä on voitu antaa rintamille meneville joukoille sekä varustaa niillä siltavahteja yms ilmasuojelujoukkoja. Kannattaa nimittäin huomioida kuinka Kuhmoon täydennysjoukkoina meneville miehille jaettiin Berdan-kiväärejäkin!
Lisäksi saksalaisilla oli käytössään hyvinkin laaja sotasaalisase-arsenaali, varsinkin huolto- ja muilla takalinjan joukoillaan, joten sitä kautta Madsenit ovat osallistuneet sotiimme.


-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Tuumailija esiintoi Japanin (jossa on muuten tuomiojan himoitsema aselainsäädäntö), joten korotan näillä neitosilla, olkaatten hövelit:

https://www.youtube.com/watch?v=vw-SJLjUzMQ

https://www.youtube.com/watch?v=uLJjY44X_0M

https://www.youtube.com/watch?v=bc4lF_eVXdw


-Tvälups-

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, Tuumailijalle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.

Pyssymies: Kiitos lisätiedoista. Metsäpeura on harvinainen, sitä elää vain Kainuussa ja Itä-Karjalassa. Mutta se ei ole vihreitten suosikki. Sen sijaan elinvoimainen susi on.

Tuumailija: Kunniaa suomenhevosille. Minä itse taidan olla vähän liian vanha noihin animehommiin.

Tvälups: Kiitos lisätiedoista ja videoista.

Trilisser kirjoitti...

Japani on hyvin mielenkiintoinen maa. En löydä nyt sitä linkkiä, mutta muistan YouTubesta videon, jossa päiväkotilapset ovat retkellä Japanin laivaston avoimien ovien päivänä. Siinä satamassa ko. päiväkotilapset soittavat marssilauluja naispuolisen open säestäessä mukana sähköuruilla. Mikähän olisi meillä reaktio, jos päiväkotilapset esittäisivät Jääkärien marssia...

Trilisser kirjoitti...

Nuo Tvälupsin linkkien naiset ovat taatusti suoranaista kidutusta Annika Lapintielle ja Turpakarva-Tuomiojalle. Heillehän tavoite on lammasmainen kansalainen.

Kissamies kirjoitti...

Ingram MAC-10 on tosiaan hieno varsinkin sillä pitkällä äänenvaimentimella. Pidän myös kovasti noiden automaattikiväärien (battle rifle) estetiikasta. FN FAL varsinkin. Olen kuullut yhden näkemyksen siitä, mihin G11:n kehitys ja käyttöönotto loppui: kylmän sodan loppumiseen. Hylsyttömät aseet olivat jossain vaiheessa kovasti muotia, esimerkiksi Aliensin M41a pulssikivääri (oikeasti rekvisiitan alle kätketty Thompson-konepistooli).

Kun Japani on mainittu, uskallan laittaa animeviittauksen ilman animea inspiroimaan mahdollista tankkiepisodia: https://www.youtube.com/watch?v=CdtcPLOjmc0

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Trilisserille ja Kissamiehelle & kiitos kommenteistanne.

Trilisser: Joo, mainioita pimuja.

Kissamies: Kiitos linkistä. Minä saatan palata noihin tankkeihin vielä.

Anonyymi kirjoitti...

Entisajan hirviväljä oli suunnilleen musketin luokkaa, piisas hirvelle ja verovoudille - mummankin kaadosta tuppasi tulemaan sanomista. Jos jäi kiinni.

Vaarivainaan pertaani - berdan II - oli kans varsinainen hirviväljä. Kapinan aikaan pertaania jaettiin työväentaloilta ja suojeluskunnan taloilta. Oli niitä poimittavissa kuulemma tienvarsiltakin sitten kesemmällä. Tuli tarpeeseen, hirvi helpotti kummasti talouden ruokapulaa. Patruunoita vaan oli huonosti saatavilla. Toisalta, ei saamamies tarvinnut kuin kaksi paukkua vuodessa, syys-lokakuussa yhden ja tammi-helmikuussa toisen.

Pääsin kerran seuraamaan tämmöisen wanhan kansa saamamiehen hirvenkaatoa, olin passisssa joo-miehenä. Hirviä juoksenteli ja käveli ihan hollilta mutta ei noussut kivääri ampuma-asentoon. Sitten tuli pikkusonni ja jäi seisoskelemaan haulikkohollille - pamahti ja siihen jäi. Ukko kehui ysimillistä (9,3), olkanivel ja aortta ja kumpikin keuhko rikki. Metodi selvis: Paikallaan ja lähellä olevaan hirveen, hengenpaikkaan ja tarkasti. Ei tarvi paikata ei juosta perässä.
Kuulemma toinen. sotilaskiväärille sopiva hengenpaikka on silmän ja korva-aukon väli, "siitä putos r*ssäkki".

Ei tuohon ollut nuorella miehellä paljon sanomista.

Nykyajan hirviväljiä on 8,2 - 9,3 milliset ja erikoisesti 45 - 70 ja vastaavat. Kaatuu hirvi toki vähemmälläkin, sex komma femma riittää kummasti.

Kun kuulento oli päivän uutinen, toi ampumaseuran nuorten pistoleerojen ohjaaja meidän kölvien kummasteltavaksi oikean puoliautomaattipistoolin. Oli ennen sotia valmistettu kuulemma ja meidän mielestämme toosi vanha. Idea oli kai vähentää rekyyliä kun lukko liikkui taakse ja nakkasi hylsyn mäkeen laukauksen aikana. Ihmettelin hieman moista tarvetta kun ei pitkäpiippuiden hämmerlikään mitenkään merkillisesti potkinut. Jätkiä huvitti porukan pienimmän, muita päätä lyhyemmän, pula-ajan tartsanin uho.

Vähämpäs tiesivät, olin edellisviikolla ampumaradalla norkoillessani päässyt kokeilemaan ukko-prouninkia kääntyvään tauluun. Viisi laukausta, pikatulta ja kaikki mustalla. Oli siinä herra isoherra, majuri evp, ollut kuulemma vaikuttunut. Katseli osumia ja lausui, että olisi tullu vainaa. Vastasin asiaankuuluvasti, että sehän se ammunnan tarkoitus ymmätääkseni on. Niin nuori ja niin toksisen maskuliininen sanois varmaan nykyajan rouva majurit.

Sittemmin FN GP tuli aika tutuksi - rakkautta ensi silmäyksellä.

- Pyssymies

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys Pyssymiehelle, kiitos kommentistasi ja historian pläjäyksestä.

keski-ikäinen pikkupoika kirjoitti...

Arisakat ovat hienoja vehkeitä, itselläkin niitä on puolisen tusinaa. Kaikissa vielä krysanteemit tallella toisin kuin jenkkilän kautta kulkeneissa aseissa.

Ja tuo laaduttomuus sodan viime hetkinä ei johtunut laadunvalvonnan puutteesta vaan siitä että kaikki terästehtaat oli jo pommitettu kasaan ja raaka-ainekin loppu joten teräs oli sellaista että kommentit keräilijäpiireissä ovat lähinnä luokkaa "vaarallisempi ampujalle kuin kohteelle".

Jani Alander kirjoitti...

Alkuperäisessä Vietnamin sodan M16:sessa ei sinänsä ollut mitään isoa vikaa. Mutta asiaan liittyy sitten tyypillinen isojen organisaatioiden tumpelointi. Ase oli suunniteltu toimimaan tietyllä suht puhtaasti palavalla uudella ruutilaadulla. Kunnes joku neropatti keksi että jenkkilän sotavaltiolla on varastossa vähän vanhempaa toisen sorttista ruutia vaikka hurumycket. Ja patruunat ladattiinkin tällä. Ja kas kummaa sitten alkoikin ne ongelmat, joita riitti. Nykyiset versiot aseesta toimivat ihan riittävän luotettavasti, häiriöt ovat sangen harvassa ja kiitos melko suljetun rakenteensa ase kuulemma sietää ulkoista skeidaa ihan hyvin. Pari kertaa olen päässyt siviiliversiota eli sitä pahaa AR-15:sta kokeilemaan. Miellyttävä ampua, tarkka peli, hyvä ergonomia.

Btw. perus-AK:ssa olen ainkin itse huomannut sellaisen piirteen että se perä on helvetin lyhyt, ja varsinkin makuulta on vaikea saada hyvää tähtäinkuvaa. Suomi-versioissahan se perä on pidempi.

Jani Alander kirjoitti...

Tuosta .22 kaliiperisesta sarjapyssystä, sillä oli testatusti eräs mielenkiintoinen ominaisuus. Aseella pystyi ampumaan perus-kevlar liivistä läpi. Äkkiseltään aattelis ei kakskakkonen millään sitä läpäise. Eikä yksittäinen luoti teekään niin. Mutta kun ase on liki rekyylitön ja ampuu aika hillittömällä tulinopeudella niin sillä tulee helposti useampi suurinpiirtein samaan kohtaan. Ja ne poraa liivistä läpi. Asettahan meinattiin poliisikäyttöön ja sillä on tiettävästi ainakin yhdessä takaa-ajo tositilanteessa tulitaistelu voitettukin.

Jani Alander kirjoitti...

Äh nyt tulee aina uutta sanottavaa, noista sarjapistooleista, saattaa tosiaan se helvetin iso tulinopeus vaikuttaa ainakin lyhyellä purskeella niin, että ase on ihan ok hallittavissa. Meillä joskus ampumaseuran Walther tarkkuuspistooli vikaantui niin, että alkoi ampua hillitöntä sarjaa. No vaan kakskakkonen, mutta tulos eräästä tämmöisestä sarjasta oli yllättävä. Ase sanoi ampumatilanteessa PAM:in sijaan jotenkin tyyliin PRAMMM ja no lipas meni kerralla tyhjäksi. Kun sitten mentiin tauluja katsomaan se oli ampunut käytännössä yhtä reikää, se meni niin kertakaikkisen nopeasti ettei pyssy ollut ehtinyt nousta oikeastaan lainkaan.

nakajima kirjoitti...

Tässä hieno pläjäys ja rrrrautaisannos kaikille aseista kiinnostuneille:

http://firearmshistory.blogspot.com/

Uudeksi nato-patruunaksi uumoillaan 6,5 mm Grendel -patruunaa. Näin oli ainakin jossain vaiheessa. 6 mm:n luodeilla on yleensä hyvät ballistiset ominaisuudet ja laakea lentorata ja koska Suomen raskas on jo täysin natoyhteensopiva niin muutos olisi helppo tehdä rk 62:lle.

Ai niin, muuttuvassa maailmassa on hyvä huomaata edes jotain pysyvää: 7,62 x 54R -patruuna elää ja voi hyvin rajoituksestaan huolimatta.

Anonyymi kirjoitti...

Supa-Ukon suosikki:
Zastava M76, tulitukitarkka-ampujan kivääri. Kaliberi klassikko 8X57IS (7,92x57)

https://www.google.com/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwi0u4vxwK7eAhWwiIsKHd1lCiwQjRx6BAgBEAU&url=https%3A%2F%2Fen.wikipedia.org%2Fwiki%2FZastava_M76&psig=AOvVaw1aOB4SHL7ZcEmySdgkaxwY&ust=1541000624519570

Ei nörttitaidot riittäneet liittämään kuvaa suoraan ja vielä omasta kivääristä.

Tätä kivääriä kaikki kolme BiH:n eri asevoimien edustajaa kehuivat. Olihan sellainen sitten ostettava. ;)

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tervehdys keski-ikäiselle pikkupojalle, Jani Alanderille, Nakajimalle ja Supa-Ukolle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistä. Toi Supa-Ukon Zastava olis varmasti soiva peli.