Viime vuoden puolella kirjoitin jutun siitä,
minkälaisissa vermeissä varusveijari m/85 vietti varusmiesaikansa. Ajattelin
nyt vähän tutkailla sitä, minkälaiset olisivat olleet koko armeijan vehkeet ja
vermeet jos kyseisenä vuonna oltaisiin vislattu pilliin ts. pantu täysi
liikekannallepano päälle ja ryhdytty räiskimään. Tässä tutkailussa kuuluu
äärimmäisen lämmin kiitos vakikommentoija Taisteluvälineupseerille joka antoi
aivan korvaamatonta apua. Apua, jonka myötä yllätyksenä huomasin että silloiset
puolustusvoimat olisivat joutuneet sotimaan hyvin pitkälle jo siihen aikaan
kovasti vanhentuneella kalustolla jota vuonna 1985 oli vielä paljon
varastoissa. Vuonna 1986 näitä alettiin sitten vähentämään.
Virallisen käsityksen mukaan Suomi valmistautui
silloin torjumaan hyökkäyksen kaikista ilmansuunnista vihollista mitenkään
erittelemättä ja ääneen mainitsematta. Näin lienee ollutkin, tavallaan eli
puolustusvoimat valmistautuivat torjumaan vihollisen hyökkäykset pohjoisesta,
idästä ja etelästä sekä myös vihollisen koukkaukset lännestä. Reservi oli
silloin paljon suurempi kuin nyt ja maavoimiemme (joita näin alkuun
käsitellään) sodan ajan kokoonpano olisi ollut suurinpiirtein seuraava:
- 2 panssariprikaatia
- 10 jääkäriprikaatia
- 1 rannikkoprikaati
- 14 jalkaväkiprikaatia
- 100 erillistä pataljoonaa
- huolto- yms. joukot
Joukot jaettiin seuraaviin osiin:
- Suojajoukot eli jääkäri- ja panssariprikaatit
- Yleisjoukot eli jalkaväkiprikaatit
- Paikallisjoukot eli erilliset- ja torjuntapataljoonat
sekä - komppaniat
Reserviläisistä kootun armeijan varustuksessa on
jotain siis nykyisinkin tuttua ja hyvin paljon vanhentunutta ja
poistettua. Tietysti silloisten
pääasiassa traktorivetoisten pääjoukkojen mies olisi näyttänyt tältä:
Eli M62-maastopuku,
pottamallinen teräskypärä sekä aseena 7,62
RK 62. Noita nykyisin kuuskekkosiksi kutsuttuja maastopukuja ei olisi
riittänyt kuin noin kolmasosalle joukoista joten pääosaosa miehistä olisi
alkanut sotimisen perinteisissä kenttäharmaissa.
Taisteluvyö M/85 olisi ollut jonkun verran
suojajoukkojen käytössä mutta pääosa rintamajoukoista olisi tyytynyt
M/60-tetsariin. Muille olisi ollut sitten tarjolla se perinteinen nahkavyö –
leipälaukku – kaasunaamarilaukkuyhdistelmä ja varastoissa oli vielä ikivanhoja
M/1891-patruunataskuja. Tuo silloisille varusveijareille tuttu pottamainen
M/62-teräskypäräkään ei olisi ollut ainoa vaan tarjolla oli myös sitä
saksalaismallista kypärää malleista M/16 malliin M/55 joita tuolloin oltiin
ostettu Länsi-Saksasta. Off-topicina voi – tuosta Länsi-Saksasta tuli mieleen –
että ensi vuonnahan hitto vie tulee jo kolmekymmentä vuotta Saksojen
jälleenyhdistymisestä. Ajan kulku on hupaa.
Noita rynkkyjä oli jaettavaksi kaikkiaan 300.000
kappaletta ja yleisin malli olisi ollut tuo kuvassa nähty perusrynkky.
Vähemmässä määrin oli sitten muita rynkkyjä:
- 7,62 RK 54
eli perinteinen Kalashnikov
- 7,62 RK
54TP panssarijoukoille ja laskuvarjojääkäreille
- 7,62 RK 60
- 7,62 RK 62
TP
Vanhempien ikäluokkien mobilisoidut reserviläiset
olisivat aloittaneet kyisen pellon kyntämisen henkilökohtaisena aseenaan joko
konepistooli joita oli tuolloin jaossa kaikkiaan 140.000 kappaletta. Tarjolla
oli joku seuraavista:
Ensimmäisenä tietysti legendaarinen Suomi-konepistooli:
Tai sitten venäläisestä PPS43-konepistoolista
kehitetty konepistooli m/44 eli Peltikonepistooli:
Ja sitten jaossa oli vielä 75.000 brittiläistä II-
ja III-mallin Sten-konepistoolia:
Moni reserviläinen olisi saanut kouraansa vielä
vanhan vintovkan. Kivääreitä oli varastoissa tuolloin vielä peräti 400.000
kappaletta. Tarjolla oli tietysti 7,62
KIV 39 eli Ukko-Pekka:
Ja olipa varastoissa vanhoja kolmen linjan kiväärejä:
7,62 KIV 91
7,62 KIV 91-30
Samoin kuin vielä 58.000 Pystykorvaa:
7,62 KIV M/27,
M/28 ja M/28-30.
Tarkka-ampujien aseistus pohjautui tuolloin myös
kolmen linjan eli Mosin-Nagant tekniikkaan. Jopa silloin uunituore 7.62 Tkiv 85:
Samoin kuin sodan ajan peruja olleet ja uudistetut:
7,62 TKIV
39-44
7,62 TKIV
27-66
7,62 TKIV
28-76
Jos siirrytään hieman painavampiin konepyssyihin
niin suurimman vastuun olisi tuolloin kantanut vielä nykyisinkin käytössä oleva
kevyt konekivääri 7,62 KvKK 62:
Lisäksi tarjolla olisi ollut jonkun verran kyseisen
kk:n esiastetta eli 7,62 KvKK 60
sekä jääkäriprikaatien käytössä n. 1000 kpl 7,62 KvKK 54 RPD. Panssariprikaateilla oli lisäksi käytössään 7,62x53R PK ja PKM-konekivääreitä.
Kaiken kaikkiaan kevyitä konekivääreitä oli käytössä n. 8.000 kappaletta joten vanhemmat
reserviläiset olisivat lisäksi joutuneet turvautumaan Lahti-Salorantaan:
Lahti-Salorannat olisivat olleet taempana
ilmatorjunnan, rannikkotykistön ja merivartioston ryhmäaseina.
Neuvostoliittolainen DP-27 Degtarjev-pikakivääri
eli Emma (silloin vielä 8.000 kappaletta) olisivat olleet jalkaväkiprikaatien
käytössä:
Kaiken kaikkiaan pikakivääreitä oli varastoissa
12.000 kappaletta. Ja olipa tiettyjen kiinteitten tukikohtien ja
rannikkopuolustuksen käyttöön varattu vielä n. 5.000 kpl vanhoja Maxim-konekivääreitä:
Eli tarkemmin:
7,62 KK 09-09
Maxim
7,62 KK 09-21
Maxim
7,62 KK 32-33
Maxim
Pääosin tavalliset reserviläiset eivät olisi saaneet
vyölleen pistooliholsteria mutta käydään silti läpi käytössä ollut pistooli-
(ja yhdeltä kohtaa myös revolli-) –kalusto:
7,65 PIST PP
ja PPK (kuriirit)
7,65 PIST FN
1900/1910/1910-22 (sotilaspoliisi yms
vartiotehtävät)
7,65 PIST
CZ-83 (rvl)
7,65 PIST 23
Parabellum
9,00 PIST 08
Parabellum
9,00 PIST 35
Lahti
9,00 PIST 35
FN Hi-Power (lentäjät)
9,00 PIST MAB
PA-15 (rvl)
9,00 PIST 80
FN
.38 REV
S&W mod 14 (rvl lentäjät)
Vanha uskollinen Lahti-pistooli:
Ja tuolloin vielä uudempi 9,00 PIST 80 FN:
Toki vuoden 1985 reserviläinen olisi tarvinnut myös
panssarintorjuntaa. Vihollinenhan – niin kuin kapiaiset meillekin sanoivat –
tuli kumminkin idästä ja sillähän panssareita riitti. 1980-luvun alussa
puolustusvoimille oltiin hankittu jo jonkin verran uutta pst-ohjuskalustoa eli
neuvostoliittolaiset 9M111 Fagot ja 9K111-1
Konkurs (molemmat nimikkeellä Panssarintorjuntaohjus
82M).
Fagot oli jääkäriprikaatien ja erillisten
pst-komppanioitten käytössä kun taas Konkurs panssariprikaateilla. Käyttöön oli
ehtinyt myös yhdysvaltalainen BGM-71 ITOW (Panssarintorjuntaohjus
83M) joka oli myös varattu jääkäriprikaatien ja erillisten
pst-komppanioiden käyttöön:
Leijonanosuuden panssarintorjunnassa olisivat kuitenkin
hoitaneet perinteiset vihanpitovehkeet eli ensimmäisenä raskas sinko 95 S 58–61 eli Musti:
Torjuntavastuuta kantoi vielä silloin myös kevyt
sinko 55 S 55:
Sekä tietysti ”kessi” eli kertasinko joka tuolloin
oli mallia 66 KES 75 eli M72A2 LAW.
Lisäksi käytössä oli 68 KES SARPAC sekä 74 KES 68
MINIMAN joka oltiin muunnettu jo sinkomiinoiksi. Apilakset tulivat vasta
myöhemmin.
Ja tuolloin, siis vuonna 1985 varastoista löytyi
vielä huomattava määrä vanhoja sodanaikaisia pst-tykkejä, niin kuin tämä
75-millinen panssarintorjuntatykki Pak-40
joita oli varastoissa jäljellä 140 putkea ja jotka oltiin varattu
torjuntapataljoonien ja erillisten pst-komppanioitten käyttöön:
Muuta käytössä olevaa vanhempaa pst-tykkikalustoa
edustivat:
37 PstK/36
Bofors ja Tampella/VTT 250 putkea TorjK
45 PstK/Sov 32,
37, 38, 38-41 470 putkea Rt-linnakkeet
50 PstK/38
PAK38 15 putkea TorjK
75 PStK/97-38
"Mulatti" 39
putkea TorjP
Vihollisen panssareille oli pientä ja isoa ilkeää
varattuna myös pioneereilla ja tärkein työväline oli (ja on nykyisinkin) tellu
eli ryhtinappi eli Telamiina 65-77:
Tellullehan sitten voitiin antaa mukavaksi /
ikäväksi (riippuu täysin siitä onko kyseessä källin virittäjä vaiko sen kohde)
lisämausteeksi 20 kilon hävityspanos. Muita samanlaisia miinoja olivat vielä Automiina 42 ja Telamiina 43.
Päänraapimista etenemistä suunnittelevalle
viholliselle olisi antanut myös Kylkimiina
73:
Sekä raskaampi Kylkimiina
81. Mukaan ranttaliin olisi ehtinyt vielä Raskas viuhkamiina 84. Tuolloin siis nimellä viuhkamiina
eikä viuhkapanos. Vesistöisessä Suomessa tärkeää osaa olisi näytellyt myös
jäämiina jolla olisi tehty
vihollisen jäätiköitten ylittäminen askelta ongelmallisemmaksi.
Kun tässä kerran on miinat mainittu niin
muistutetaan että vuonna 1985 ei Suomessa oltu edes kuultu sellaisesta
mielisairaudesta kuin Ottawantauti joten liikekannallepanon tullessa jantterit
olisivat asetelleet tonttiin tolkuttoman määrän sakaramiina 65:sia:
Kyseisen jalkaväkimiinanhan voisi aivan rauhassa –
ja Ottawan hengessä – ottaa jälleen
käyttöön nimikkeellä ”itsekäynnistettävä jalkapohjan tehokosmeettinen
yllätyskuorimalaite”.
Jantterit olisivat myös viritelleet puitten kylkiin putkimiinoja mallia 68 ja 43:
Tokihan perusjantteri tarvitsi tuekseen myös
epäreilua tulta mutta ehkäpä jätän sen esittelyn sitten liikekannallepano
1985:n toiseen osaan. Sitä epäreilua tulta oltaisiin todella tarvittu sillä
itänaapurilla olisi ollut tiettyjen dokumenttien mukaan laittaa suomalaisia
vastaan ainakin Leningradin sotilaspiiristä:
- 11 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa
- merijalkaväkiprikaati
- ilmakuljetteinen divisioona
- 2 tykistödivisioonaa
- spetsnaz-prikaati
- maahanlaskuprikaati
Ja tarvittaessa vielä Baltian sotilaspiiristä:
- 3 panssaridivisioonaa
- 5 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa
- 2 ilmakuljetteista divisioonaa
- merijalkaväkiprikaati
- 2 tykistödivisioonaa
- spetsnaz-prikaati
- maahanlaskuprikaati
Kaiken kaikkeaan hienointa vuoden 1985
liikekannallepanossa oli tietysti se, ettei sitä koskaan tarvittu tehdä. Mutta
näin virtuaalimielessä ja 34 vuotta myöhemmin sitä saattaa aikansa kuluksi sottailla.
Jatkan sottailua seuraavassa osassa. Ja vielä kerran suuret kiitokset
Taisteluvälineupseerille.
53 kommenttia:
Itse olin virallisesti joukoissa joille jaossa oli museokalustoa. Berdaani tosin poistettiin oliko 1955 luetteloista ja Mussolinin lahjoittamat ternit Samuel Cummings osti romuna USA. Kukapa olisi uskonut että Lee Oswald ampuisi Kennedyn tornileimatulla rakuunaternillä. Meille oli tarjolla suurinpiirtein 1891 mosinista eteenpäin sterling ja kp44 asti puhumattakaan emmoista ja kentänlaidalla olisi saattanut olla ihan oikea urkupyssy. Varusteista ei olisi puuttunut kuin karoliinien kolkkahatut. Ainoat jotka sitten edustivat sotavaltion huippukalustoa olivat radiot jotka olivat parasta mitä kalustoluettelosta löytyi tämä 317. Huolollisesti painajainen, 250 henkilöä hukataan noin 100 neliökilometrin alueelle
Lähimenneisyydessä lähetettiin n. 900 000 reserviläiskirjettä.
Omassani luki, ettei sijoitusta sodan ajan joukkoihin tai jotain sentapaista; eipä minua koskaan vaadittukaan kertaamaan palveltuani ylipäällikkö Koiviston aikaan, joskin jokusen vuoden nuorempana kuin bloggauksen ikäluokka.
Reserviläiskirjeet olivat voimannäyttö niin kotimaan kuin ulkomaiden suuntaan. Valtamediamme oli kuitenkin löydettävä asian tiimoilta kaikki mahdollinen vähäteltävä.
Niinpä maakuntalehti teki haastattelun miehestä, joka naureskeli pyörätuolissaan reserviläiskirjeelleen.
Asia ei ollut edes mikään Tornin erehdys:
mies kertoi saaneensa pari vuotta sitten kertauskutsun, johon oli vastannut tulevansa mielellään, jos vain on osoittaa jokin tehtävä liikenneonnettomuudessa alaraajahalvaantuneelle talousalikersantille?
Vastausta ei kuulemma koskaan tullut, mutta reserviläiskirje tuli.
Ei tämä suinkaan mikään naurun asia ole?
Uskoisin hänelle löydetyn tarvittaessa jokin kirjoituspöytätehtävä kyseiseen kertaukseen. Täysin vakuuttunut olen siitä, että LKP:n kaatuessa päälle hänelle osoitettaisiin aivan varmasti jokin huoltoportaan esikuntatehtävä.
Voisinpa jopa olettaa kaikki reserviläiskirjeen saaneet komennettavan jonkinlaiseen palvelukseen: elokuvassa "Talvisota" mainittiin loppupuolella sarkastisesti kaiken maailman tuulimyllyn lämmittäjät.
Nykyään tarvittaisiin sellaisiakin.
Kiitoksia jälleen. Olisi lukenut enemänkin samaan syssyyn.
Pakko mainita tässä nyt kun tuli puheeksi, että jantteriksi nimittely on aina ottanut itseäni päähän. Koen sen vain jotenkin halventavana jos jotakuta muuta tai itseäni kutsutaan kovapanosammunnoissa osumasta kaatuvaksi maalilaitteeksi. Eritoten silloin jos nimitystä käyttää henkilö joka ei edes tiedä nimityksen taustaa vaan luulee sen olevan = jamppa tms.
Vaikka täytyy kyllä myöntää, että silloin nauratti kun muutama palvelustoveri puhkoi maalilaitteen vaihdettaviin maalipusseihin käsille ja päälle reiät, pukivat päälleen ja menivät metsään tekemään vatsalihasliikkeitä :D He todella olivat janttereita.
Erkki
Tuttuja olivat suurin osa.
Mielenkiinnolla odotan jatkoa.
Päivän saldoa en tiedä, mutta tuolloin "Maximilla on tapettu eniten ihmisiä maailmassa." koulutettavalle kerrottiin.
Materiaali saattoi olla vanhaa mutta edelleen käyttökelpoista ja kun tuon ajan doktriiniin kuului koko maan puolustaminen niin taloudellemme olisi ollut ylitsepääsemätön temppu varustaa koko kenttäarmeija uusimmalla kalustolla. Tilanne joka ei tule koskaan muuttumaan.
Sotilaspassin liitteenä oli tuolloin lista tavaroista, joita reserviläisen toivottiin/oletettiin tuovan mukanaan kertausharjoituksiin tai lkp:n tapahtuessa:
Valtion pukutehdas ja Sasta oy möivät tuolloin läjäpäin peltipaitaa (Paita-, Kenttä m/66) ja sota-armeijan m/62 maastopukua mukailevia metsästysasuja. Aikansa Jahi-Jakt tuotteet..!
Nämä olisivat olleet enemmän kuin ok ottaa mukaan ja taatusti toimivammat taisteluasut kuin perustamispisteellä jaetut harmaat m/65, m/83 tai jopa m/36 uniformut, joita niitäkin oli vielä 80-luvulla runsaasti SA-varastoituina.
Riippuen sitten PERK:stä ja/tai perustettavan joukon päälliköstä niin taistelija olisi mahdollisesti saanut käyttää mukaansa ottamaa kättä pidempää eli kiikaritähtäimellä varustettua metsästyskivääriään. Ainakin siksi kunnes patruunat (huom! kokovaippaiset) olisivat olleet finito. Sillä mitään ei sotavarustukseen kuuluvaa ylim. patruunahuoltoa ei tuolloin tai nyt ole suunniteltu tapahtuvaksi.
Osan erillisistä torjuntajoukoista oli suunniteltu kestävän vain vihulaisen ensimmäisen rynnistyksen, jonka jälkeen sen käyttämä raskas kalusto (pst-tykit) olisi moukaroitu/räjäytetty hajalle ja joukko olisi siirtynyt hajautettuun toimintaan. Siksi ei kannata taivastella ja manailla sotavaltion kamikaze-henkeä sen varustaessa joukkoja wanhoilla piiskatykeillään.
-Tvälups-
Välikevennys:
https://is.mediadelivery.fi/img/1920/6b2209057dbf484f928a4d58835108ed.jpg
Huomaattekos mitä kirjaa Linda lukee rentoutuessaan sohvallaan?
-Tvälups-
Katselin tuossa juutuubista kuinka sotajunat kulkivat höyryvedolla Saksassa/Itävallassa, eikä ne liene kovinkaan vanhoja, koska samoilla radoillaliikkui dieselvetoisiakin, melko tuoreita junia. Laittoi ajattelemaan että mites meillä, jos tosiaan isompi kapina alkaa jä sähköt poikki, eli voimalat tuhannen päreinä, mistäs sähköä ja ei kaikki radat ole sähköistettyjä. Lieneekö meillä yhtään toimivaa höyryhepoa kiskomaan sotavaltion junia, tuskin. Eikä juurikaan kavereita jotka niitä edes osaisi käyttää. Museorautateillä vielä jokunen höyryhepo ja kuuvenkymmenen ja kuoleman välillä olevia ukkoja jotka niiden kanssa jotenkin pärjää, vaan jos tulee tinkapaikka, mitäs sitten. Nostetaan tassut taivasta kohti vaan arvelee Huru-ukko.
Höyryhevot varmuusvarastoitiin ja unohdettiin sekä lopulta romutettiin. Mutta jos tämä hallitus ei myisi rautateitä. Vihreille asian voisi kaupata ydinvoimasta vapaana uusiutuvalla ekologisesti tuotetulla luomuenergialla toimivaksi joukkoliikenne ratkaisuksi jolla itämeri pelastuu. Ei muuta kuin kaivamaan ristojen ja ukkopekkojen piirrustukset, parantamaan höyrykattiloita ja trippelikoneita. Pikkuasemia tarvitaan juottamaan rautahepoja, halkokauppa elpyy, vr joutuu palkkaamaan kesiksi palojunien miehistöt. Luontotyypit yleistyy kun kesäisin tulee poltatettua radanvarsi metsät.
Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Qroquius Kadille, Erkille, Vittuuntuneelle NettoVeronmaksajalle, Taisteluvälineupseerille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne. Nää tämmöset jutut on itselleni sellaisia mukavia harrastusjuttuja agitpropin välissä.
Pate: Minulla ei tullut sijoitustani koskaan otettua selville ja nythän tässä on oltu monta vuotta jo ns. tissirintaman sankari. Mutta luulenpa että itsellenikin oltaisiin aikanaan jaettu sitä vanhaa harmaata ynnä pulttilukkoinen kivääri.
Qroquius Kad: Kerkesin minäkin sen kirjeen saada. Reservissä, ei sijoitusta. Ja tässä iässä jo nostoväessä. Valtamediahan mielellään yrittää halveerata niin maanpuolustusta kuin yleensäkin suomalaisuutta.
Erkki: Tiedän toki jantteri-termin taustan mutta se vaan lienee sellaisia termejä jotka ovat levinneet käyttöön toisessakin merkityksessä. En oikein usko, että sen tarkoitus on halveerata.
VNV: Varmasti Maxim on kyseisessä rankingissa (erityisesti ykkösrähinän ansiosta) korkealla. Viimeisten vuosikymmenten yleisin ja käytetyin apuharvennusväline on sitten AK-47 monine versioineen.
Tvälups: No näinhän se on. Ja kyllähän luoti tekee ihan yhtä kipeetä ammuttiin se vanhasta tai uudesta pyssystä. Ja siihen nähden minua ihmetyttää tuo PV:n pitkään jatkunut aseitten hävitysvimma. Vanha ase on tosipaikassa huomattavasti parempi kuin halko. Ja enpä olis arvannut että Lindalla on mielenkiintoa ampumatarvikkeisiin…
Huru-ukko & Pate: Hyvä huomio. Yleensäkin meidän yhteiskuntamme on pelottavan riippuvainen sähköstä ja tietokoneista.
Siinä hävitysvimmassa varmaan yksi syy on nämä ye upseerit. Heti kun eteen tulee ye niin sitten ei enää kiinnosta kuin ranskankielen kurssit, punaviinin hienostunut bukee. Se että ratsuväki pitäisi saada aselajina takaisin. Kansainvälisiin tehtäviin m22 luurankotakki ja punaiset räväärihousut. Jaloissa kapookkisaappaat kannuksineen, ratsupiiska kainalossa ja suikka päässä Brysselissä ja Starssbourgissa kelpaisi tallustella vallankäytävillä ja piipahtaa kaffilaan väliaikakonjamiinille. Pyssyt ei kiinnosta tuota porukkaa tiedä vaikka herkkähipiä saisi varastorasvasta ihottuman ja coctailtilaisuus menisi ohi suun. Totuus on ollut että vaikka on ollut kuinka teknisesti hieno kaikilla hilavitkuttimilla varustettu suurvalta armeija niin vieläkin on joko tullut turpiin tai rehellisesti on jätetty menemättä paikkoihin missä jokaisella kynnellä kykenevällä ollut torrakko joka paukahtaa. Näin oli sveitsissä, kosovossa, serbiassa, afganistanissa, vietnamissa, kambodjassa, pohjoiskoreassa, laosissa, kuubassa...
Naisystäväni kansallistivat säännöllisesti nämä pukutehtaan peltipaidat mitä myytiin. Ne olivat niin kivoja pitää iltaisin ja aamuisin päällä.
Jos LKP olis toteutunut 85, sijoituspaikkoja olis ollut tarjolla sotilaspiirin esikunnan osoittama ja parin minut TA-harrastukseni tuntevan hemmon osastoissa. Olivat siis ihan ite kertoneet, että... Nyt tiedän, että olisin tullut sijoitetuksi ihan muualle mut ei välitetä siitä nyt. Silloin en tiennyt.
Olisin siis pakannut omat kuuskekkosen, röllipuvun,maastokengät, teknisen alusasun, mauserin - *57, mukaan dialyt ja vierziel - pikajalkoineen, patruunoita, FN GP 35 ja siihenkin patruunoita ja kotelo & 2 varalipasta. Omat varustevaljaat & reppu & asepussi kiväärille. Ja evästä, pakin, makuualustoja pari - telttaan ja TA:n tuliasemaan. Läppäriä, padia tai älypuhelinta ei ollu vielä keksitty, onneksi.
Pyssymies
Noista varusteista ja niiden poistoista puhuttaessa pitää hoksata mitäs sinä vuonna täyttivät suuret ikäluokat.
Aseista hieman:
Stenit ja peltikonepistoolit olisivat päässeet puuttuvia pistooleita korvaamaan. Suomessa peruskorjattu sten oli muuten parempi kuin uusi. Ja noista kumpikin Ruby-pistoolia parempi.
Ukkopekoista oli valikoitu ja kunnostettu 10 000 tarkkuuskivääriä. Semi-versiota, ilman optiikkaa mutta muuten OK.
7.62 Tkiv 85 on vähän kaksijakoinen juttu. Olikohan niihin silloin jo optiikat hankittu vai hankkeissa ja montako niitä oli valmiina. Patruunassa on potentiaalia enemmän kuin 7,62 natossa mutta, mutta, itse ase. Sama vika kuin aiemmissa SA:n TA-aseissa, kilpa- ja TA-ase samassa aseessa. Ei ihan optimaalista. Ja ikivanhat raudat, vanhahtavat jo vuonna 1891. Kiikarinjalka löydetty jostain romikselta.
Nähdäkseni emma on parempi kuin kkv62, varmempi ja pidempi ampumaetäisyys.
Talvisota taisi olla viimeinen sota jossa maxim dominoi tappioita, kannaksen asemat oli tehty saksalaisten I ms:n oppien mukaan ja puna-armeija hyökkäsi pystyssä pitkin aukeaa. Jatkosodassa sitten Suomen puolelta Nenosen Nyrkki iski niin, että tuntui.
Tiedättekös muuten, että osa salpalinjaa olisi miehitetty, ainakin saimaan ja suomenlahden väli. Saimaakin olisi voinut saada uuden lasku-uoman suoraan suomenlahteen. Sen mikä oli panostettuna, kytkentää vailla 44.
Konekiväärikorsuissa oli maximille paikka valmiina. Salpalinjan korsut olisivat muuten kestäneet hiroshiman paukun kokoisen ilmaräjähdyksen päällään, ja neutronipomminkin komeasti. Betoni ja kallio olisivat taanneet suojan miehistölle. Linjan edessä tolloilleille olis käyny huonosti. Nato-optio... Että sikäli salpalinja olis ollu ikävä este sergeille ja vasilille.
Pistooleista sen verran, että mikä &%&##¤ tämä räpellys 9,00 PIST 80 FN oikein on? Xittu oikeesti kuka puupää semmosen tilasi, miksi. Ja miksi FN teki tämmösen hätäpaskan. Voihan limetin - toteaa muuan FN-keräilijä.
Miksei kurvareiden MAB kelvannut tai CZ, sabotoiko testejä joku, oliko joku lahjottu vai miksi valittiin FN:n kaikkien aikojen paskoin räpellys.
Koulukaveri kertoi sotilasuransa huipentuneen Panssarintorjuntaohjus 83M:n ampumiseen ohi jollain luodolla olleesta maalista, tuuli vei. Ja 40 000 mummonmarkkaa meni mereen.
Noista singoista, minulle on kerrottu, ettei semmosta kuin "kevyt sinko" ole olemassa. On Vain raskas ja Erittäin raskas sinko.
Pak-40 ja pienemmätkin tykit on ikäviä BTR:n ja BMB:n kyytiläisten kannalta. Vaan missähän kunnossa Pak-40:n ampumatarvikkeet mahtoivat olla ja oliko kovametallikeerna-ammuksia yhtään varastoissa. Sillä olis ollut T-55:n matkustajatkin kusessa.
Kuntonappi ja kuntonoppa selittääkin miksi pinohiirien rystyset naarmuntuu kävellessä.
Miinojen hylkääminen oli kyllä kaikkien aikojen munaus. Perkeleen punamuumi, tolloeki ja munattomat kentsut. Putkimiinoja mallia 68 ja 43 olis voinut alkaa kutsua nimellä Sulutteen Raivauseste M11/ 68 ja 11/43. Ja ne muut nimetä vastaavasti.
Pyssymies
PS se mauseri on siis 7*57 - edellisen viestin mauseri.
Pää syy miksi pistooli 80 eli FN porsi oli siinä että käytettiin täysin vääriä ampumatarvikkeita eli sodan aikaisia ja sen jälkeen tehtyjä kp patruunoita eli p++ latauksia. Kansanomaisesti radalla puhuttaisiin ns. pommilatauksista.
Poliittisista syistä hankinnoissa piti ottaa huomioon tasapuolisuus niin idästä kuin lännestä ja lisäksi Paraisten rauhansopimus joka kielsi ostamasta Gyntterien tuotoksia. Rauhansopimus kielsi esim. moottoritorpedoveneet, muttei torpedoja varusteineen kunhan niitä ei asentanut paikoilleen. Miinat on kielletty muttei porapatruunoita ja tuosta kierolla luonteenlaadulla tullaan sopimattomiin johtopäätöksiin.
Tämä vanhanajan kevyt sinko (oliko 8kg) on yhtä outo ilmaisu kuin kevyt liikenne, hiki on aina tullut otsalle. Ongelma oli lopulta ampumatarvikkeet, pst ammukset olivat kai jo käyttäjälle vaarallisia ja lopulta niitä pidettiin sirpaleammusten takia varastoissa. Ostin kasinhännästä muistoksi singon optisen tähtäimen
Niin ukkopekoista kas kummaa kaapista löytyy talvisodan hankinnoista tulassa tehty m91 patruunataskut ja rotanhäntä ei puutu kuin pipaan tai karvalakin reuhkaan kokoardi ja vyö a vot aito malli Cajander. On siellä myös kylmäsodan varautumiseen Kuopion varikolla tehty m39 vuodelta 1942 boforssin piipulla eli ennen materiaalipulaa ja btw. samoista piipuista tehtiin 1952 Helsingin olympialaisten kisa-aseet. Ja taitoa on kolmenlinjan patruunoiden lataamiseen.
Tervehdys Patelle Pankavaarasta ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
Pate:
Viesti1: En osaa tuohon kommenteerata mutta tosiasiahan on että meillähän on tällä hetkellä kenraalikunta suurempi kuin jatkosodan aikana.
Viesti2: Sama tilanne meillä. Rouva tykkää peltipaidoista. Toimii paitana ja minimekkona.
Viesti3: CZ voitti kyseisen pistoolin testeissä mutta tuosta patruunahommasta en osaa kommentoida.
Viesti4: Tämän vuoksi Suomella oli käytössä kaksi ensilinjan hävittäjää vaikka huollon kannalta ratkaisu oli kaikkea muuta kuin hyvä.
Viesti5: Olen siinä käsityksessä että 55S55:n sirpalelaukaus oli ollut käyttökiellossa jo ennen singosta luopumista. Korjatkaa jos olen väärässä.
Viesti6: Tietynlaista rompetta löytyy minultakin.
Pyssymies:
Viesti1: Eli sullahan olisi ollut vähän sama kuvio mitä Tvälups tuossa ylempänä kommentoi. Tiettyjen omien kamppeitten tuomista tuskin muutenkaan oltaisi katsottu pahalla. Eihän esmes se silloinen armeijan sipulisäkki ollut mikään kaikkein mukavin kantolaite.
Viesti2:
Hyviä huomioita. Joitain huomioita huomioista:
- Suuret ikäluokat alkoivat tosiaan olla nelikymppisiä. Tietysti monissa aseissa niin ase kuin ampumatarvike alkoi olla vanhentunut eikä uutta välttämättä edes ollut.
- Emman kaliiberihan on voimakkaampi kuin KvKK62:sen joten siinä on tietysti selvä etu.
- Saimaan laskutussuunnitelmista olen minäkin lukenut ja tosi on että Salpa-linjan murtamiseen naapuri olisi kesällä (syksyllä) 1944 tarvinnut vähintään saman verran porukkaa kuin mitä Kannaksen valtaamiseen. Ja nimenomaan uutta porukkaa sillä se aikaisempi porukka oli jo koko lailla loppuunkulunut. Ylivoimainenkaan hyökkääjä ei jaksa samalla porukalla loputtomiin. Salpalinjalla olen itsekin joskus pistäytynyt ja olen siinä käsityksessä että se oli osa puolustussuunnitelmaa vielä ainakin 1980-luvulla.
- Pistooleissa olen siinä käsityksessä että CZ-73 hakkasi testeissä FN:n mennen tullen.
- Tykistössähän termi ”kevyt” tarkoitti sitä että se ei painanut kolmea tonnia enempää.
- Miinojen hylkääminen oli (Lauri Sutelaa siteeraten) maanpetturuutta. Mutta onneksi noita jv-miinoja pystyy tekemään hyvin nopealla tahdilla tarvittaessa. Ne kun eivät mitään huippuvaikeaa tekniikkaa ole.
QTC vaan kaikille.
Minulle tuli paremmin tutuksi radiokalusto. Niissä jenkkipelit olivat huippua. Puheella LV217 ja tehokkaampi LV317. Sähkötyspuolella sitten LV407, joka pelitti metsäkeikalla hyvin yhteen radio-Gazin kanssa. Raskaampana kalustona LV450, jota ei maastoon kannettu. Muistaakseni painoi yli 20 kiloa ja se on viestimiehelle liikaa.
Sanlaa vilautettiin jollain kurssilla, mutta käyttämään pääsin vasta kertauksilla. Taisi minun varusaikana olla vielä prototyyppiasteella.
Mutta suomalainen matolaatikko tuli hyvinkin tutuksi.
Rynkkyähän viestimiehet pitivät matkassa vain sotilaallisemman ulkoasun takia.
-.- thinker Dill
Tervehdys, thinker Dill. Itselleni viestivehkeet jäivät vieraammaksi. Opettelin kumminkin LV-305:n ja tietysti kenttäpuhelimen. Sanlakin on jo nykyisin historiaa, jonkunlaiset tablettivehkeet sotavaltiolla on mutta niistä en ole ensinkään perillä.
Ja pakko kysyä että mitä tuo QTC tarkoitti?
Palvelusaseena mulla oli Pystykorva jota inhosin niin että silmät sumeni, nyt on kaapissa Ukko-Pekka jota hoivaillessa meinaa silmät sumeta uudestaan, mutta eri syystä. Kun oikein nykymeno ahistaa niin rangella sen potkulla on henkisesti erittäin balansseeraava vaikutus.
https://www.youtube.com/watch?v=uDOwrOTjaF4
Asiaa asiahemmolta.
-Tvälups-
Tervehdys Beckerille ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.
Becker: Sain koulutuksen Ukko-Pekalle mutta se varsinainen ase oli RK-62. Mutta ampuminen –aseesta riippumatta – on terapiasta parhainta. Kun keskittyy laukaukseen ei mieti mitään muuta.
Tvälups: PJW on järkijätkä. Ja ymmärtänet varmaan miksi minä toimin nimimerkin takana.
Tuo Beckerin ilmiö on muuten jännä ja tuttu.
Itselleni aseet ja sotamateriaali oli SE juttu minkä avulla jaksoin vm-palvelukseni, pirun hyvien kaverien lisäksi, mutta monelle ne ovat olleet myrkkyä. Kunnes...
Tätini aviomies eli enoni oli suorittanut asepalveluksensa joskus vuonna 1962 laivastossa ja sen koommin ei kerrannut saati aseisiinkaan ollut koskenut. Löin Ukko-Pekan äijälle kouraan (1996) ja tämä voivotteli kuinka on aikaa kulunut ja eipä tuota enää tätäkään puretuksi saisi..
Lukko! Pura!
-komentoni kaiuttua äijä meni transsiin: teki asennon, meni korkeaan polviasentoon ja purki lukon. Nousi ylös ja teki asennon-levon, tokaisten "no huh huh! mutta enpä minä enää sitä koottua saisi.."
Lukko! Kokoa!
-komento perään ja sama transsi kertautui päinvastaisessa järjestyksessä.
Siinä kun isäni ja enoni ihmettelivät tapahtunutta, totesin sillä olevan perusteensa miksi tietyt asiat koulutettiin kuten ne koulutettiin. Se selkäranka-muisti...
-Tvälups-
Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Luulen, että sama ilmiö olisi minullakin. En ole rynkkyä purkanut ja koonnut vuoden 1985 jälkeen mutta eiköhän se selkäytimestä vieläkin onnistuisi. Ukko-Pekan lukko tuli purettua ja koottua vain kertaalleen, ampumaradalla ja pirunmoisessa pakkasessa.
Kertaus on opintojen äitee ja kuten Aukissa saimme loppuevästyksen linjanjohtajalta:
"Niitä mukavia esimiehiä ei muista enää kukaan parin vuoden päästä mutta ne k-päät muistetaan hautaan saakka"
Tarkoittaen sitä kuinka veri säästää hikeä.
-Tvälups-
FN GP 35 käy kukkuu ja kestää ihan millä vaan 9mm paralla. Kestää sotavaltion kaikkia 9mm para -paukkuja. Ja kaikkia ylijäämiä. Ainoa lataus mitä en ampuisi ainakaan kesällä on nixmannien 9mm vain konepistoolin talvikäyttöön tarkoitettu, ne kun on nyt aika vanhoja ja alunperinkin ihan helevetin kuumia. Ja niillä on keräilyarvoa. Ehkä olisi myös ihan keräilysyistä viisasta jättää mustaluotiset rautasintterikuulaiset ampumatta, vuodelta 45 - kuulien läpimitta voi vaihdella ja patruunan myymällä taitaa saada nykyään puoli lootaa uusia.
Sain joskus ihan muuten vaan PV:n ammuksia tuttavalta. Pistoolin patruunat on parabellumille ja lahtipistoolille tarkoitettuja ja aika mietoja. KP:n paukut on taas pitkälle piipulle, osa ruutia palaa piipun suun jälkeen. Metelöi mut vaaratta.
Amerikkalaisten 9mm lugerit on todella mietoja, ++ versiot vastaa tavallista eurooppalaista kakkoskahinan aikaista latausta. Mustakantaista kanadalaista 9MM voi ampua huoleti rouninkilla, lahteen tai parabellumiin ja erikoisesti ukkomauseriin käy vain pistooli-vahvuiset lataukset. Lahdesta katkeaa luisti, parabellumista nivelen aisa ja ukkomauseri voi poikia ihan mistä vaan. ei kertalaakilla mut ajan mittaan.
Selvyyden vuoksi: ihan minkä vaan aseen saa ammuttua entiseksi, kun ampuu tarpeeksi. Oma saldo on kaksi 7mm mauserin piippua ballistiseen kuolemaan, aikaa meni vajaa 20 vuotta. Laukausten määrää en tarkasti osaa arvioida. Jotain 50 ja 100 Kpaukun välillä per piippu. Täysiä mutta kohtuullisia 7*57 latauksia. Hirvimettälle vielä kelpaa kuulemma muttei radalle aikoinaan mielestäni.
Pyssymies
Tervehdys Taisteluvälineupseerille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
Tvälups: Itse asiassa vähän sama ilmiö toimii omissa hommissanikin.
Pyssymies: Kiitos lisäyksistä.
QTC = minulla on sanoma teille. Sähkötysradion lyhenteitä. Niitä opeteltiin ulkoa melkoinen litania. Vielä jotain muistaa 40 vuoden takaa...
Mainio tietopläjäys. Itse olin varusmiehenä 2001-2002, osa noista vehkeistä oli vielä meilläkin käytössä, osa ei. M62-maastopuku ainakin oli, ja noista rynkyistä muistelisin, että meillä pst-jääkäreillä ja normijääkäreillä oli tuolloin jo käytössämme RK95, mutta muilla porukoilla oli vielä nuo kuuskakkoset. Nuo pst-aseet jäivät sattuneesta syystä paremmin mieleen. Ohjusmiehillä oli käytössä tuo BGM-71 ITOW, mutta muistelisin skappareiden puhuneen, että se tultaisiin korvaamaan lähivuosina. Sen uudenkin ohjusvehkeen nimi mainittiin, mutta sitä en enää muista. Noista singoista taas, kevyt sinko 55 S 55 ei enää silloin ollut käytössä, mutta Musti ja kessi olivat, sekä myös jutussa mainittu Apilas. Mustilla en valitettavasti päässyt kovia ampumaan, mutta muutaman kessin ja kaksi Apilasta pääsin pamauttamaan, ja varsinkin Apilas oli kyllä melkoinen paukku.
Kaksi kotirintaman viskaalia keskusteli:
- pojilla kuuluu rintamalla olevan pulaa pistooleista.
- Mikäs ihme se on, kun ei niitä tahdo kunnolla riittää meille kaikille tänne Helsinkiinkään.
Aake Jermo Oli pientä tupenrapinaa Otava 1979
-Tvälups-
Ei Pst-ohjus 83 M ITOW:ia olla korvaamassa vaan ohjusta päivitetään uudempiin versioihin.
Ko järjestelmän etuja ovat sen lämpökamera ja levinnäeisyys eri sotavoimissa; päivityksiä sekä ohjusten valmistuskapasiteettia on siis jatkossakin tarjolla.
Mustikin sai taas lisäaikaa ja hyvä niin. Kyllä sen haukku puree vielä ryntö- ja kuljetuspanssareihin kun niitä taisteluvaunuja voidaan harventaa pst-ohjuksilla.
Mönkijöiden käyttöönotto paransi raskaiden sinkojenkin liikkuvuutta kun meillä ei aiemmin ole katsottu kannattavaksi ylläpiää "teknikaaleja" eli ajoneuvo-asenteisia sinkolavetteja. Esim. Ruotsalaisilla oli heidän "mustinsa" (Pansarvärnspjäs 1110) orgaanisesti Lapplander, Bandvagn ja C303 (Tgb 1111) ajoneuvoihin asennettuna.
55 S 55 sirpalelaukaus oli aika ajoin käyttökiellossa. Tosin lähes sama vaikutus aikaansaatiin ontelolaukauksella ja kalusto meni siksi hylkyyn kun todettiin ettei ko laukausta voida enää järkevästi kehittää vastaamaan nykypäivän läpäisyvaatimuksia. Kertasingot kun ovat halvempia, kevyempiä sekä tehokkaampia.
Niin kevyeen kuin raskaaseen sinkoon oli ammoin valikoimassa ontelo- ja sirpalelaukauksien lisäksi savu- ja fosforilaukauksia. Enää ei löydy mikä on typerää "ennakoivaa hävittämistä".
Missä on taas kerran ryssitty und tyssitty on se kun emme ole ottaneet RPG-7 -sinkoa sotavarusteeksi. Se kun on kevyt, halpa ja sitä valmistetaan nykyään jo Yhdysvalloissakin eli ampumatarvikkeista ei tule uupeloa, tuli vihollinen sitten idästä tai lännestä.
-Tvälups-
Vai ei ole Yrjön kertomuksilla vaikutusta..?
https://yle.fi/uutiset/3-10781857
"Ruotsi varautuu sotimaan usealla rintamalla – lupaa Suomen avuksi tarvittaessa tuhansia sotilaita
Ehdotukset sisältyvät vuosien 2020–2025 puolustuslinjauksiin."
ah hah ha! että ihan tuhansia sotilaita Suomen avuksi? Meinaako nuo siis loikata vai häh?
Kauheaa katsoa. Ruotsi oli Sveitsiäkin paremmin varustautunut valtio ja kaikki se vuosikymmenien työ ajettiin alas alas hetkessä. Eivätkä koskaan saavuta enää samaa tasoa, siitä pitää jo demografia huolen...
Katsokaapas youtubesta kuusiosainen tv-sarja "om kriget kom" niin ymmärrätte mitä vaikeroin.
-Tvälups-
Tervehdys thinker Dillille, Reijo Koiraalle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne.
thinker Dill: Tack. Asia selvis.
Reijo: Kiitos jaetuista muistoista. Käsittääkseni muuten palvelusaikanasi Suomen puolustuskyky oli suht koht mallillaan. Hornetit olivat uusia eikä harppi-Saksan kalusto ollut vanhentunut. Uusi ohjus on vissiin se Spike ja kevyempi sellainen NLAW.
Tvälups: Kiitos lisätiedoista. RPG:stä tuli mieleen että soveltuiskohan se venäläinen Shmel-sinko/etäliekinheitin PV:lle. Ainakin asutuskeskustaisteluissa se olisi varsin vittumainen vehje. Ja tuo Ruotsin puolustus kertoo taas kertaalleen sen tosiasian että tuhoaminen on nopeaa mutta rakentaminen hidasta. Ruotsilla oli vielä 30 vuotta sitten ihan pirunmoinen puolustus. Nyt se on pierunmoinen.
Niin, minä vaan jouduin sellaiseen aselajiin johon en tuntenut pienintäkään mielenkiintoa tai vetovoimaa. Rillit olivat hajonneet juuri ennen ammuntoja, rättisulkeiset olivat sallittuja kuten kaikki muukin esimiesten keksimät koiruudet. Aliupseerikouluun ja reservinupseerikouluun pääsi joko mielistelyllä tai jos siviilissä oli jonkin tason julkimo. Itse asiassa koko touhussa en nähnyt mitään järkeä. Oli siellä hauskatkin hetkensä kohtalotovereitten kanssa rypiessä.
Ukko-Pekka ei ole muistona inttiajoista vaan symboloi jo mennyttä Suomea talvisotineen ja sukupolvineen. "Lukko Pura ja Kokoa" menee vaikka silmät kiinni, sillä se jäi kyllä selkäytimeen.
Kyllähän se Shmel soveltuisi hyvin mutta kun se on sitä iljettävää itäkalustoa...
-Tvälups-
Vakavasti otettuna Ruotsin maavoimat pystyvät kriisitilanteessa ehkä pitämään Arlandan lentokentän niin kauan hallussaan että Kuningashuone ja osa Ruotsin keskuspankin kulta-ja valuuttavarannosta (käteinen) saadaan evakuoitua Lontooseen minne tulee pakolaishallituskin. Armeijalla on enemmän kenraaleja kuin kenttätykkejä mukaan luettuna kuninkaanlinnan saloottikanuunat. Vahvat ilmavoimat teoriassa, mutta kun niissä Gripeneissä on niitä pikkuvikoja. Testilentäjä on kohta ässä mies on itse pudottanut jo kaksi gripeniä altaan. Seuraava ihan aikuisten oikeasti vakava kysymys, maidemme välinen puolustusyhteistyö, tarkoittaako se käytännössä että me puolustamme Ruotsia ja he myyvät kalustoa tänne ja haluaisivat johtaa meitä. Ruotsin laivastosta tuskin on iloa Inarilla, Kemijoella, Oulujärvellä, Päijänteellä, Saimaalla tai Tuusulan Rusutjärvellä sukellusveneiden torjunnassa. Sitäpaitsi kuuntelulaitteita ja syvýyspommeja löytynee ihan omastakin takaa. Kriisitilanteessa naapurissa menee miesten pikakoulutukseen 8 viikkoa ja voi olla ettei sitä 8 viikkoa ole. Kriisitilanteessa Ruotsi on oikeastaan uhka meille, jos siellä ei ole omaa armeijaa lopulta siellä on jonkin muun. Toisessa maailmansodassa Norjalle ja Tanskalle kävi näin. 1920 luvulta lähtien maissa harjoitettiin pasifistista politiikkaa riisuen itse itsensä aseista.
Tervehdys Beckerille, Taisteluvälineupseerille ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne.
Becker: Minähän kirjoittelen tällaisia juttuja ihan mielenkiinnosta historiaan. Itseäni henkilökohtaisesti armeijassa vitutti joka ristuksen päivä.
Tvälups: Inhaa joo. Vaikka toimivaa olisikin.
Pate: Vakavasti otettuna olen samaa mieltä kanssasi. Ruotsin kannattaa tietysti puuhata sotilallista yhteistyötä Suomen kanssa sillä se on siinä pelkästään saamapuolella.
Täältä voi katsoa minkälaisilla mainoksilla Ruotsin armeija värvää porukkaa Suomen avuksi:
https://www.forsvarsmakten.se/sv/aktuellt/press/kampanjer/
Eipä ole kovin kaksisia nuo vaatimukset. Ja sota on vaan kivaa luontoretkeilyä.
Historia minuakin kiinnostaa ja väitänpä että on yksityishenkilöksi aika mukavan kokoinen sotahistoriaa ja historiaa käsittlevä kirjasto. Itseasiassa historia ei ole juuri muuta kuin sotimista. Onko muuten nykykodeissa näkynyt kirjoja tai kirjahyllyjä. Aika harvassa tuntuvat olevan verrattuna entisaikoihin. Toki netti on poissulkenut monet hakuteokset ja tietosanakirjat.
On se hienoa, että inhaa itäkalustoa hyljitään. Olisivat talvisodan jälkeenkin olleet järjissään ja hylänneet ne neukkujen toimittavat 180 paskaa T26 vaunua ja hankkineet tilalle vaikka tusinan hienonhienoja PzKW 1 vaunua. Ja sotasaaliiksi saatuja kolmen linjan kivääreitäkin jaettiin rintamalle saapuville joukoille, kyllä olisivat paremmin pärjänneet aidanseipäillä ja puukoilla. Jatkosodassa sotasaaliiksi saadut sotkatkin olis voitu romuttaa samantien. Tilalle vaikka superhienoja Somuoita. Kyllä olis Viena vapaa! < eu-kentsu-wannabee mode off>
Itä-aseista puhuttaessa voisi muistaa vaikka venäjän ruudinkeksijää, muuatta Grigori Mendelejeviä - tuttu mies alkuaineiden jaksollisen järjestelmän keksijänä. Ja, ei, ei Gridori keksinyt lisää ruutia, keksi ruudin ideaalin palamiskaavan. Pitää tulla häkää, vettä, typpeä ja vähän hiilidioksidia. Häkä tuottaa CO2:ta paremman lähtönopeuden, pienemmän paineen, viileämmän liekin.
Ei Mosin-Nagant ole huono ryssyyden takia, se on huono, koska siihen valittiin patenteiltaan vanhentuneet ratkaisut. Halvalla sai halbaa.
Minnuu ihmetyttää esmes 14,5 millin konekiväärien romutus, BTR ja T-5x vaunuista. Läpäisyä löytyy enemmän kuin 20mm tykin ammuksista. Paseihin ja leopardeihin käypää omasuoja-IT-kamaa. Ja voi niillä olla ikävä kaikenmaailman ryntövaunuillekin.
Kuulemma 23mm sergeitäkin halutaan stenata. mitä tilalle ja millä rahalla.
Miksi venäläiskuustuumaiset piti stenata, tekeekö 3 milliä autuaaksi? Onkohan derkkulan dragunoveihin saatu hommattua sopivia patruunoita. Kun yllättäen KK:n patruunoilla eivät oikein käyneet.
Mitä vikaa oli BUKeissa, tilalle hommattiin kantamaltaan ja korkeus-ulottuvuudeltaan heppoisia AMRAAM-nahjuksia.
Sopii miettiä kumpaa maakuntajoukkojen PST-komppaniaa haluaisi komentaa. Suzuki jimnyillä, parilla monkkärillä ja tusinalla mopolla likkuvaa ja kesseillä ja parilla mustilla aseistettua. Vai T72:illa ja tusinalla BMP:llä liikkuvaa ja streloilla, fagoteilla ja musteilla aseistettua. Tai kumpaan haluaisi kuulua miehistönä. Tai kumman asemiin ajoa xituttais siviilinä vähemmän katsella.
Pyssymies
Tervehdys Beckerille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
Becker: Eikös se Ruotsin puolustusvoimien näkyvin osa ole olla näkyvillä Stocholm Pride-marsseilla? Niin kuin Ruotsin poliisillakin.
Pyssymies: Kaiken kaikkiaan en minäkään ymmärrä tuota itäaseitten romutusintoa.
Tukholman pride kulkueessa ovat lippuja liehuttaneet ja persettä pyörittäneet kaikki paitsi itse Knugen eli Kalle Kustaa. On tietysti vain ajan kysmys milloin hänkin pyörähtelee zombien keskellä ballerinaasuisena yläruumis paljaana ja afroperuukki päässään.
Olen nähnyt jossain valokuvan jossa korkeaarvoinen sotilas ellei peräti kentsu tee hovikummarusta kadun vieressä seisoville Ruotsin julkimohomoille eli "Favvobögar" ,
Mark Levegoodille ja Jonas Gardellille. Aivan kuin he olivat ottamassa paraatia vastaan. Tuumasin vain että jeesus kristus tätä touhua.
Joskus nuorena kauan sitten tuli lueskeltua erilaisista perversioista, mutta että siitä tulisi jonkun länsimaan suurin vuotuinen juhlien pääteema ei silloin kyllä juolahtanut mieleeni. Ja tämähän vaikuttaa vasta olevan alkua. Ootellaan vaan jahka svennet pääsee todella vauhtiin.
Minäkin tunnustan että venäläisissä aseissa viehättää se että ne ovat tehty kenttäolosuhteisiin sopiviksi, ne vain toimivat. Tuo romutus into on käsittämätön, ne olisi pitänyt toimivana kalustona varmuusvarastoida tarvikkeineen. Muistaakseni näistä varastoiduista tarvikkeista että oliko 1940 kun Michiganin vai Minnesotan kansalliskaarti poisti käsinveivattavat sisällissodan aikuiset gatlingit. Patruunoistakin oli luovuttu jo 1890 luvulla krag-jörgensenin ja 6mm lee-navyn myötä. Mutta 14,5mm hiluxin lavalle ja sergeikin menisi isomman pakun lavalle ja olisi liikkuva.
Romutusintoa selittää Haloskan ylipäällikkyys sekä silkka korruptio.
Ylennys ja urakehitys kenraali-/amiraalikunnassa oli taattu kun kannatti Tavja Ensimmäisen ajatelmia. Ne mielipiteet joita ye-upseeristo suustaan sylki noina vuosina pistivät mielen matalaksi kaikilla omilla aivoilla ajattelevilla sotilailla sekä reservisteillä.
Lisäksi ne olivat suuria summia mitä noista sotavehkeistä saatiin sulatettuina (eräs MatLE:n majurihan jopa tuomittiin lahjonnan vastaanottamisesta).
Pahimmillaan nämä kaksi asiaa yhtyivät, jolloin toimintaa ohjasi oma urakehitys sekä korruptio.
Unohtamatta nato-kiimaisuuttaan valuvia ylempiä upseereita, joille kaikki itään päin viittaavakin kalusto aiheuttaa välitöntä allergiaa ja siksi sitä hävitysintoa löytyi enemmän kuin järkeä saati käsityskykyä. Kaikki ex-Varsovan liiton sotamateriaali on saanut nato-tyyppihyväksynnän naton laajennuttua itään koska uusien jäsenmaiden varustaminen läntisillä asejärjestelmillä vie aikaa/rahaa sekä ei ole tapahtunut vastuksitta (kaikki itäeurooppalaiset upseerit eivät ole yhtä vietävissä kuin mitä meille siunatut vastaavat).
Esim Puola ylläpiti 1000 T-55:den panssariarmeijaa, eikä luopunut siitä ennenkuin sai Saksalta näitä korvaamaan 1000 kpl Leopard 2 -mallin panssarivaunua.
T-72:t sisälsivät asbestia ja niiden romutus maksoi valtiolle (meille veronmaksajille) enemmän kuin kulut niiden aiemmasta varastoinnista olivat olleet (kunnes Senaatti-kiinteistö sai pv:n kiinteistöt ilmaiseksi hallintaansa ja alkoi periä niistä alati kohoavia vuokria, joka aikaansai varastot tyhjiksi ja luovutetaan -ilmiön) tai vaikka niiden lahjoittaminen jollekin toiselle valtiolle (tämän esti sitten se haloskamainen maailmanhalailu).
Se missä raha oli kiinni olivat tykistöaseet (tonneittain priimaterästä per tykki) sekä tykistön ampumatarvikkeet kuparisine johtorenkaineen. Tyhjennettyjä kranaattikuoria sekä niiden sirpaleita (kerättynä Pokan massaräjäytyskentältä) käytetään teräsvalimoissa tasausmetalleina niiden puhtaudesta ja tasalaatuisuudesta johtuen.
Toiminta alkoi olla yhtä älykästä kuin ostaa Patrialta kalustoa, joka "kierrätettäisi" suoraan tehtaalta StenaMetallille sulatettavaksi ja sieltä kuljetuttaen valuharkot Patrialle raaka-aineeksi..! Pv on todellakin tehnyt kaikkensa pitääkseen "stategiset yhteistyökumppaninsa" tyytyväisinä!
Puolustusvoimat säästää kustannuksista tinkimättä!
-kuten koko valtionhallinto sekä kunnat/kaupungitkin...
"Mutta eihän se ole maanpetos jos me päätämme niin?"
Kyllä tämä toiminta on saanut meikäläisenkin jo pyörimään haudassani.
wahnsinnig! sanoisi jo saksalainenkin.
-Tvälups-
Romutusinnosta esimerkki yli viidenkymmenen vuoden takaa. Kun USA:n ilmavoimat aloittivat taisi olla 1965 ilmahyökkäyskampanjan Vietnamissa pommitukset menivät muuten hyvin mutta. Niin samaan aikaan ilmavoimat möivät halvalla saksaan romuksi toisenmaailmansodan aikuiset pommien kuoret romuksi. Hetken kuluttua ei ollut kuoria ja gyntterit möivät erittäin hunajaisella hinnalla ne samat kuoret takaisin. Itse olen aikaisempien kirjoittajien kanssa samaa mieltä että nato kiima oli yksi oleellinen syy. Reservien pienentäminen, jopa julkinen halveksunta ja vähättely reserviarmeijaa kohtaan. Poliittinen oppurtunismi täytti pv:n majuri tasolta ylöspäin kun kaikkien piti olla kansainvälisissä tehtävissä. Koivistoa en paljoa kunnioita mutta joissan asioissa oli oikeassa niin kuin että brigadöörejä on pelastusarmeijassa. Niin kuin sekoilut kantakapitulanttien arvoista, mitä vikaa on sotilasmestarissa tai vääpelissä. Kaikkien piti olla upseereita.
Tuo on totta mitä Tvälups kirjoitti. Nämä YE:n operettikenraalit ja muut söivät tosiaan punamuumin kädestä ja olivat rähmällään jotta saivat eukolta ylennyksiä tai hyviä virkoja. Tämä on sitä porukkaa mikä siirretään reserviin kovien aikojen tullessa kun miehiä tarvitaan ja palautetaan taas jalustalle prenikoitaan kiillottamaan kun miehet ovat suorittaneeet miesten työt.
Kaluston romutuintoa minäkin ihmettelin. Suomi soti aikoinaan museotason materiaalilla ja pärjäsi kohtuullisen hyvin. Nyt on tuhottu hieman ikääntynyttä mutta täysin käypästä materiaalia tonnikaupalla. Tyhmyys ja korruptio tosiaan tässäkin haiskahtaa.
Entäs sitten Senaattikiinteistölle jaetut armeijan kiinteistöt. Puolustuslaitos, jolla koskaan ei ole olut liikaa varoja, pakotettiin yht äkkiä maksamaan vuokraa omista kiinteistöstään heikentäen jo entuudestaan tiukkaa budjettia. No nyt meillä on maassa kartalla vaikka kuinka paljon valkoisia alueita entisten joukko-osastojen kohdalla. Tässä täytyy olla takana jotain todella nerokasta, mitä ei normaaliljärjellä pysty ymmärtämään. Valtio siirtää taskusta toiseen rahaa heikentäen samalla omaa puolustustaan. Voisiko joku selittää?
Tervehdys Beckerille, Patelle Pankavaarasta, Taisteluvälineupseerille. Noissa Ruotsin ptruit-kulkueissa vastenmielisintä lienee se, että niihin kuskataan väkisin pikkulapsia jotka eivät ymmärrä asiasta vielä mitään. Tuohon asehommaan ei ole juuri lisättävää. Kommentit olivat sen verran hyviä. Ja juu, se Senaattikiinteistöt on oikein arkkityyppi kalliista pulaakista joka siirtää rahaa momentilta toiselle.
Kovat ajat synnyttävät vahvoja ihmisiä.
Vahvat ihmiset synnyttävät hyvät ajat.
Hyvät ajat synnyttävät heikkoja ihmisiä.
Heikot ihmiset synnyttävät kovat ajat.
Tervehdys, Pate. Jep. Elämme sitä siteerauksen viimeisen lauseen aikaa.
Näin minäkin ajattelin että nyt on pullamössösukupolven päättäjät.
Minusta sotaa käyneen euroopan yksi kovimmista ja historian unohtamaksi jääneeksi päättäjä oli Jukka W Rangell. Paukautti päin naamaa Heinrich Himmlerille elokuussa 1942 kuuluisat sanat "Wir haben keine Judenfrage". Uskaltaako toimituspääministeri Al-Sippilä sanoa mitään vastaavaa Macaroonille, Junkkerssille, mama Merkkelille tai Sorjosen Ykälle, tuskin edes Rinteen Antille ja Marinin Sandralle. Rangell on esimerkki erityisen vahvasta ihmisestä joka vielä palkittiin 6v linnatuomiolle (toiseksi pisin). Israelin hallituksen pitäisi pitäisi palkita Rangell joka tuolla lausumalla pelasti yli 2500 henkilöä lopulliselta ratkaisulta. Siinä on esimerkki vahvasta ihmisestä.
Radiosähköttäjä & viestiliikenne - koulutuksen saaneena Sanla tuli omaan käyttööni ensimmäisen kerran kait Riksussa AUK:ssa syksyllä 1983. Radiot juuri nuo mitä sanoit. Ja viimeiset Sanla- käpistelyt olen tehnyt 2010-luvulla. Eli saman ajan kestävä ikoni kuin intin Masit ja Pasit
Tervehdys, Ano ja kiitos kommentista ja muistosta.
Lähetä kommentti