Sinivalkoisin siivin
Näissä jotain ihan muuta-jutuissa on viime aikoina
esitelty kaikenlaista lentokalustoa joka on keskittynyt lähinnä ihmisten
tappamiseen kaikin mahdollisin tavoin mutta mennäänpä nyt näin Yrjönpäivänä tällä
kertaa laukaustakaan ampumatta ja pommeja pudottamatta. Eli katsellaan että
milläs kalustolla Finnair ja sen edeltäjä Aero kuljetti suomalaisia
sinivalkoisin siivin. Koska olen menneisyyteen jämähtänyt ja muutenkin ajatusmaailmaltani
rajoittunut käppäukko niin katsaus loppuu luonnollisesti siihen pisteeseen kun
Kekkoslovakia loppui.
Finnairin edeltäjä Aero Oy perustettiin vuonna 1923 ja
Finnairin tunnus AY johtuu tuon yhtiön nimen lyhennyksestä. Vaan
mikäs oli se ensimmäinen lentolaite joka kuljetti suomalaisia lentomatkustajia?
No, sehän oli Junkers F 13:
Siihen aikaan kovasti suosittu matkustajalentokone kuljetti
neljä matkustajaa ja Aero lensi sillä sekä Tallinnaan että Tukholmaan. Koneita
oli käytössä kaikkiaan seitsemän kappaletta ja ne lensivät jääkentiltä ja lentosatamista.
Yksi näistä Aeron F 13-koneista oli vuonna 1928 – ohjaajanaan Gunnar Lihr – oli
etsimässä Huippuvuorilla italialaisen tutkimusmatkailijan Umberto Nobilen
Italia-ilmalaivan miehistöä. Kone onnistui pelastamaan yhden ilmalaivan
miehistöstä.
Ennen kakkosrähinää Aeron kalusto oli pitkälti
saksalaista. Seuraava hankittu kone oli Junkers G 24:
Aero lensi tällä neljätoista matkustajaa kuljettavalla
koneella reittiä Turku – Maarianhamina – Tukholma. Samaan aikaan Junkers F
13-kalusto alkoi lentää myös Riikaan.
1930-luvulla Aero hankki itselleen kaikkiaan viisi
kappaletta Tante Ju eli Junkers Ju 52-koneita jotka kuljettivat
kaikkiaan 17 matkustajaa ja jotka lensivät Tukholmaan ja Tallinnaan:
Vaikka aikaisemmin tuli luvattua että tässä
postauksessa ei ammuta laukaustakaan niin tulee kuitenkin muistuttaa että 14.
kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista konetta ampui alas kuvassa näkyvän
Kaleva-matkustajakoneen joka oli lähtenyt Tallinnasta Helsinkiin. Neuvostokoneen
tyypistä ei ole täyttä varmuutta. Sanotaan sen olleen joko Iljushin DB-3-pommittaja,
Tupolev SB-2-pommittaja tai Beriev MBR-2-lentovene. Ampumisessa sai surmansa
sekä kaksi miehistön jäsentä että kaikki seitsemän matkustajaa.
Alasampumisen syistä on valettu kannuja sen jälkeen
mutta lopullista syytä ei ole varmaksi selvinnyt. Ei ole ainakaan omassa
tiedossani. Suomen valtiojohto ei reagoinut tapahtumaan sillä tilanne oli
muutenkin sillä hetkellä niin tulenarka.
Täysin saksalaista ei Aeron kalusto ollut sillä 1930-luvun
loppupuolella yhtiö hankki käyttöönsä kaksi kappaletta de Havilland D.H.89
Dragon Rapide-konetta:
Koneella, joka kuljetti kahdeksan matkustajaa
lennettiin aluksi Helsinki – Viipuri ja Helsinki – Tampere-reittejä jotka
myöhemmin ulotettiin Imatralle, Vaasaan, Ouluun ja Kemiin.
Hieman ennen kakkosrähinää Aero suunnitteli myös
reittilentoja Yhdysvaltoihin ja siihen piti hankkia kolme kappaletta Focke-Wulf
Fw 200 Condor-konetta:
Komeaakos näillä olisi ollut Nevernyrkkiin lennellä? Mutta
koska sitten alkoi se kansainvälinen ottaanlyöntikilpailu niin Saksa piti
koneet itsellään ja muutenkin normaali siviili-ilmailu otti hieman takapakkia
muitten aktiviteettien tieltä. Sodan aikana Aero sai käyttöönsä kaksi Douglas
DC-2-konetta jotka saatiin saksalaisten sotasaaliista.
Koneet toimivat tietysti pääosin sotilastehtävissä
mutta sodan jälkeen hankittiin uudempaa DC-3-kalustoa kaikkiaan kymmenen
kappaletta. Viimeiset koneista poistuivat Aeron – myöhemmin Finnairin –
käytöstä vuonna 1970.
Vuodesta 1953 eteenpäin hankki Aero käyttöönsä kaikkiaan
yhdeksän kappaletta Convair Metropolitan-koneita:
Konessa oli säätutka ja paineistettu matkustamo joka
mahdollisti suuremman lentokorkeuden. Kone kuljetti tyypistä riippuen 44 – 52
matkustajaa. Koneella lennettiin jo ympäri Eurooppaa ja pisimmillään Kairoon
saakka. Koneista kaksi siirtyi Aerolle kilpailevasta yksityisestä Karhumäki
Airwaysista.
Karhumäki Airways oli Karhumäen veljesten Niilon,
Valton ja Uunon perustama yritys jolla oli oma varsin laaja konekalusto mutta
jonka toiminnan Aero/Finnair osti 1960-luvulla. Veljekset rakensivat myös omia
lentokoneita joista esimerkkinä vuonna 1925 rakennettu Karhu 1:
1960-luvulla Aero/Finnair siirtyi sitten
suihkukoneaikaan hankkimalla ranskalaista Caravelle- ja Super Caravelle-kalustoa:
Caravelleihin mahtui 85 matkustajaa ja Super
Caravelleihin 97. Koneilla lennettiin ainakin Amsterdamiin, Barcelonaan, Frankfurtiin,
Göteborgiin, Hampuriin, Kööpenhaminaan, Leningradiin, Luxemburgiin, Milanoon,
Pariisiin ja Tukholmaan.
Aero ja sen seuraaja Finnair suunnitteli New Yorkin
lentoja siis jo ennen kakkosrähinää mutta se toteutui vasta vuonna 1969 kun
Finnair sai kalustokseen Douglas DC-8 koneet:
Koneeseen mahtui 140 matkustajaa ja Finnair aloitti
lennot Nevernyrkkiin aluksi linjalla Helsinki–Kööpenhamina–Amsterdam–New York.
Konetyyppiä Finnairilla oli kaikkiaan neljä kappaletta. Kun sitten siirryttiin
1970-luvulle niin Finnair osti huomattavan määrän lyhyemmille matkoille
tarkoitettua Douglas DC-9 konetyyppiä:
Ja tässä vaiheessa tarinaa tulee mukaan pikku-Ykä joka
kertaalleen lensi kyseisen DC-9:n kyydissä vuonna 1975. Siihen aikaanhan
onnistui se pikkupojan unelma että heppu pääsi tutustumaan lentokoneen
ohjaamoon:
Kiitos islamilaisten rauhanveljiemme tämä ei taida
nykyisin onnistua enää ollenkaan. 1970-luvun puolivälissä Finnair hankki sitten
raskaampaa kalustoa eli kaikkiaan viisi kappaletta McDonnell Douglas DC-10-koneita:
Wikipedia kertoo Finnairista ja kyseisestä
konetyypistä: ”Yhtiölle oli suuri voitto, kun se 22. huhtikuuta 1983
ensimmäisenä lentoyhtiönä kykeni aloittamaan non-stop lennot Euroopasta
Japaniin siten, että lisäpolttoainesäiliöiden avulla voitiin lentää tämä reitti
Pohjoisnavan ja Beringin salmen kautta Tokioon.”
Aivan siinä Kekkoslovakian ajan lopulla Finnair hankki
käyttöönsä kolme kappaletta hollantilaisia Fokker F.27 Friendship-koneita:
Koneita käytettiin luonnollisesti lyhyemmillä
matkoilla. Ja tässähän käytiinkin läpi koko Kekkoslovakian aikainen
konekalusto. Mutta otetaan esille vielä Kekkoslovakian jälkeen käyttöön tullut TaikaMatto90-kalusto:
Tämähän on varsin huikea konetyyppi. Sen lisäksi että
se kuljettaa etnisesti edistyksellisiä ihmisiä esim. Somaliaan se samalla
suojelee heitä. Kas kun kyseiset ihmiset ovat saaneet Suomesta turvapaikan
sillä perusteella että he ovat kotimaissaan välittömässä hengenvaarassa niin
kyseisen konetyypin avulla he voivat lomailla niissä kyseisissä maissa aivan
turvallisesti. TaikaMatto90 on myös käyttäjäystävällinen sillä se laskuttaa
matkustajan sijasta suomalaista veronmaksajaa.
Tällainen tavallinen käppäukko saattaisi kysyä että ei
kai meitä vain kuseteta? Mutta kyseinen kysymyshän on vihakysymys joten siihen
ei virallisen koneiston tarvitse vastata. Ja vihakysymyksethän löydetään
nykyisin algoritmilla josta Vasarahammer kirjoittikin jo hyvin osuvasti.
Mutta tässähän tätä kalustoa oli tällä kertaa. Seuraavalla kerralla jotain muuta jotain muuta. Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille.
48 kommenttia:
Vanha äitimuorini kertoi minulla olevan kokemusta Convairista lennettyäni sillä ensimmäisen harvoista lennoistani hänen kanssaan sylivaavina.
Ei voida laskea muistoksi, kun ei siitä sellaista muodostunut.
Ollaan nyt kuitenkin pieni pala suomalaista ilmailun historiaa.
Convair Metropolitan lenteli ylitsemme, aika matalalla, matkalla Härmälään. Tampereen vanhalle kentälle. Murisi mukavasti. Sen tilalle tuli joitain pöhkösti pöriseviä potkuriturbiinikoneita - Fokker F.27 Friendship? Myös Caravelle- ja Super Caravelle -koneet lensivät kohti kenttää, laskukierrokseen ylitsemme.
Super Caravelle piti tulla nimeksi yliäänikoneelle ,jota fransmanit värkkäili 60-luvulla. Muistaakseni asiakkaan – finnair? - vaatimuksesta Caravellen uudelle versiolle annettiinkin nimeksi Super Caravelle. Yliäänikoneesta tuli sitten Concorde.
Kar-Airin Douglas DC-8 -koneelle lentelin Kanarialle 83. Jäi mieleen, lennolla oli lyhyt, vaalea ja nätti lentoemo. Ja sen hassu pillerihattu oli KarAirin väreissä. Miehistö lepäili ennen paluulentoa oman hotellimme viereisessä hotellissa…
Mutta miksi se kone oli Finnairin väreissä, Kar-Airin miehittämä ja Kar-Airin nimellä, en kyllä muista. Muilla kanarianreissuilla en muista Kar-Airia tavanneeni, Finnair tai SAS kuljetti.
Fokker F.27 Friendshipkin lenteli ylitsemme kohti mansea. No, nekin loppusijoitettiin DC-kolmosten tavoin ilmavoimien riemuksi.
Pyssymies
Hehe, sepä se vasta jännä onkin, että sen Vasaran kuvaaman sensuurisoftakioskin pomomiehenä istua nököttää PS Packalen. Liekö ukko jonkinlainen myyrä vaiko ihan vain opportunisti. Mietityttää vain millainen moraali mahtaa tuollaisen kioskin työntekijöillä olla. Tuntevatkohan tekevänsä työtä jolla on tarkoitus, kenties?
Tosin samaa mietin sähkönsiirto- ja eläkevakuutusyhtiöistäkin, että sikäli.
Joskus foliohattuilen ja epäilen jopa tällä bloggerilla olevan jonkinlainen suodatin. Joskus tuntuu kommentit joissa käytetään Etnisesti Edistyksellisistä Riisin Keittäjistä taikka pitkänomaisella päällä varustetuista välimerellisistä kansanomaisia nimityksiä, katoavan binääriseen avaruuteen.
Kaikkihan kertoo vain siitä kuinka Ykänkin toivotaan vain kirjoittelevan jostain muusta matkustajaliikenteestä kuin TaikaMatto90 vapaasta liikkuvuudesta.
80-luvun loppupuolella lennettiin mummovainaan kanssa useasti Kajaani-Helsinki - Kajaani väliä ja silloin vielä pikkupojat ja tytöt pääsi ohjaamoon jos halua oli ja olihan sitä. Muistan vaan pimeän ohjaamon jossa helvetisti hanikkaa ja valoja. Eikös tuommoinen vanha dc-3 ropelikone lennä vielä jotain näytös juttuja? Hieno ääni siinä on, erottaa jo heti kun lentää kesällä Helsingin yllä.. T.oloneuvos
"
Eikös tuommoinen vanha dc-3 ropelikone lennä vielä jotain näytös juttuja? Hieno ääni siinä on, erottaa jo heti kun lentää kesällä Helsingin yllä.. T.oloneuvos
"
Kylläpä vain. Asialle on oikein yhdistys:
https://www.dc-ry.fi/
Kannattaa liittyä jos asia kiinnostaa.
Yhdistyksen jäsenenä pääsee fiilistelemäänkin:
https://www.dc-ry.fi/jasenlennot/varaa/
Tervehdys Qroquius Kadille, Pyssymiehelle, KKi:lle ja Oloneuvokselle & kiitos kommenteistanne.
Qroquius Kad: Minulla on muuten samanlainen muisto/muistamattomuus, tosin maan pinnalta eli olen joskus aivan pikkuvauvana ollut höyryveturijunassa. Voinemme molemmat siteerata Hullujussi-yhtyeen Paimenen Huuto-kappaletta eli ”ja kyynelsilmin… sua muista en…”.
Pyssymies: Kiitos jaetuista muistoista. Lentokentän lähellä on varmaan ollut omalla tavallaaan mukava asustella. Super Caravellen varsinainen nimi oli Sud SE-210 Caravelle 10B3 ja se ei vissiin kääntynyt suomalaisen suuhun sopivasti. Karair oli myyty jo ennen lentoasi Finnairille joten firman värit johtunevat siitä. Kai niillä lentoemojen hatuilla pidettiin sitä vanhaa imagoa yllä. Nykyisinhän ilmavoimilla on kuljetuskoneina jopa aivan uutena ostettuja CASA-koneita.
KKi: Packalénin vaikuttimia ihmettelen itsekin. Samoin kyseisen pulaakin moraalia. Mitä viesteihin tulee niin en ole koskaan sensuroinut sinun viestejäsi mutta blogger kyllä temppuilee aika ajoin. Se voi sinänsä olla ihan teknistäkin temppuilua.
Oloneuvos: Suomessa on tosiaankin vielä yksi lentokuntoinen DC-3 niin kuin KKi ehti jo ilmoittaa.
"
Mitä viesteihin tulee niin en ole koskaan sensuroinut sinun viestejäsi mutta blogger kyllä temppuilee aika ajoin. Se voi sinänsä olla ihan teknistäkin temppuilua.
"
Juu, en kyllä sinua, enkä ketään muutakaan bloggaria epäile. Yleensä viesti katoaa siinä kohtaa heti kun klikkaa notta "julkaise".
Todennäköisesti ihan vain verkkopalvelujen luotettavuutta. Välillä vain mietityttää.
Mitetityttää erityisesti kun netistä kuitenkin on tullut sanomisen alusta ja toisaalta kuinka helppo "packalen" kioskien on teknisesti nettiä valvoa.
Esitellyistä konetyypeistä DC-9:lla tuli lennettyä elämän ensimmäinen lento, huikeat Joensuusta Kuopioon. Taisi kestää noin 20 minuuttia.
DC-10:lla taas elämän ensimmäinen ulkomaanreissu (lentäen) Helsingistä Malagaan. Siihen aikaan sai koneissa vielä tupakoida.
DC-10:stä tehtiin myöhemmin pidennetty versio MD-11. Se lenteli esimerkiksi Helsinki-Bangkok väliä. Oli nopea kone, lentoajat nykyisiin verrattuna jopa 1,5 tuntia lyhyempiä mutta kelpasi myös lentopetrooli aikas hyvin.
Sen verran paljon tullut reissattua, että kaikenmaailman härpäkkeillä tullut liihoteltua ja homma jatkuu heti kun tästä koronasta päästään edes auttavasti eroon.
Ensimmäiset liput Adrianmeren rannoille on jo syyskuulle taskussa, saas nähdä kuinka käy.
Lennoista sen verran, että yksi eksoottisimpia, lähinnä kaluston suhteen oli lyhyt hyppy (noin tunti, linja-autolla matkan Megongin deltan kautta luvattiin aikaan 12-24 tuntia) Saigonista Phu Quac:n saarelle.
Vietnam Airlines operoi sinne tooodella vanhoilla ATR-72 potkuriturbiinikoneilla.
Katsoin jo ennen lentoonlähtöä, että kiesi vuotaa jotain, väristä päätellen hydrauliikkaöljyä. Penkeistä osa oli teipattu jesarilla pystyasentoon ja muutoinkin meininki oli varsin leppoinen.
Lentoemot tarjoili lennolla teetä ja keksejä.
Hyvin päästiin perille.
Nykyisin sinne lennellään isommilla koneilla kun saivat uuden lentokentän valmiiksi.
Meidän siellä ollessa loppulaskussa laskutelineet hipoivat merta ettei kiitorata lopu kesken.
KKi:lle sen verran, että ei poliisin resurssit uusista "nettipollareista" huolimatta riitä meidänkaltaisten vahtimiseen.
Toistaiseksi suurin osa ajasta menee lienee tuonne Tor-verkon valvontaan ja siellä lähinnä huumebisneksen, ihmiskaupan ja kuu-uskovaisten vahtaamiseen.
Jos nykyinen sukkanauhahallitus saa jatkomandaatin niin sitten meidän pitää painua pimeän verkon puolelle ja edellämainitut keppostelijat voivat jatkaa puuhiaan täällä julkisella puolella.
Sorry ot.
Itse asiasta eli lentämisestä sen verran, että sääli kun intin Learjetit vanheni käsiin. Oli tavalliselle kuolevaiselle matkustajalle the kone jolla pääsi lähimmäksi vaikka kuitenkin kauaksi hävittäjämeininkiä.
Pieni tehokas kone jossa jokainen liike tuntui. Nyt lennellään joillain hämärillä Pilatuksilla. Olen ollut siinäkin ohjaamossa kyydissä mutta ei siinä samaa fiilistä ole kuin learissa.
Noista vanhoista matkustajakoneista ja Finnairista tulee aina mieleen eräs asia. Olin 90- luvun alussa Malmilla opiskelemassa lentämistä ja juuri EY-äänestyksen kynnyksellä meille piti navigoinnista luentoa eräs eläköityvä DC-10 kapteeni. Tupakkitauolla tuli sitten puheeksi tuo äänestys ja mitä kukakin meinaa äänestää. Me junnut tietenkin EY:n puolesta, koska sen myötähän saamme halpaa viinaa ja autoverotuskin poistuisi, johon tämä vanha maailmaa nähnyt kapteeni-konkari totesi: "Älkää hyvät pojat, te ette tiedä mihin se meidät vie. Jos on pakko liittyä johonkin, niin liitytään sitten vaikka Amerikan yhdysvaltoihin, mutta ei tuommoiseen himmeliin." Voitte uskoa, että nuo sanat kaikuvat lähes joka päivä mielessä, kun tätä sekopäistä hulluutta seuraa. Eikä voi muuta sanoa, kun antakaa anteeksi mitä menimme tekemään nuorina ja tyhminä.
Tervehdys KKi:lle, Joppos123:lle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
KKi: Ensinnäkin kannattaa aina ottaa kopio kommentista ennen kuin sen lähettää. Ja toisekseen, uskon kyllä että se algoritmi on käynyt läpi myös tämän blogin samoin kuin kaikki nuo sivupalkissa olevat blogit. Kohteenahan ei ole mikään öyhöttäminen vaan nimenomaan järjestelmän perusteltu arvostelu.
Joppos123: DC-kympillä olen minäkin lentänyt joskus 1980-luvulla. Ja 2000-luvulla pari kertaa sillä ATR-42:lla. Vai oliko se 72. Emmää muista. Siinäpä ne minun lennot ovatkin. Siellä kaukaisilla mailla on varmaan vieläkin varsin mielenkiintoisia niin lentokone- kuin laivaviritelmiä. Poliisin resurssit eivät varmaan riitä mutta jos huulipunahallitus saa jatkaa, niin sehän ”priorisoi”. Learjetissä olisi varmaan ollut kiva käydä. Ehkä eniten kiinnostaisi käydä noissa vanhoissa potkurikoneissa. Vaikka DC-3:ssa tai Ju-52:ssa.
Ano: Minä äänestin EU:ta vastaan. Mutta annan anteeksi, sillä teitä kusetettiin. Viestihän oli että Suomi menee joko EU:hun tai joutuu tsuhnan helvettiin.
Kiitoksia, Yrjö, taas oli hieno ja hyvin laadittu lentokonetarina. Tämmöinen alaa pitkään harrastanut nulkunpissijäkään ei tahdo näistä löytää korjattavaa. Paitti että niissä Kar-Airin kahdessa Convairissa oli säätutkat, Aeron ei. Kiitos, että sain edes tämän täsmentää...:). Toivottavasti ilmailutarinat ei lopu tähän, toseksi parasta antiasi ovat.
Oletteko olleet Electran kyydissä? Minäpä olen. Hieno lento Inuvikiin, lensi matalalla ja oli hyvä ilma. Leppoisaa menoa.
DC-9 taas on siitä erikoinen että voi lentää hitaammin kuin muut suihkukoneet. Lensi pohjoisen jääkentille. Siinä on myös sellainen perälauta jolta kuuluisa DB Cooper hyppäsi rahapusseineen. Eipä ole miehestä kuultu sen jälkeen.
Tuosta yksityisestä Karhumäki Airwaysista ja sen veljeksistä sen verran historiatietoa, että ainakin Oulusa (yhdellä ässällä) he ovat ilmakuvanneet tuota Pohjolan valkeaa kaupunkia runsaasti eri kantilta jossain 1945-1950 luvun paikkeilla. Yhteen työhomman esittelyyn ja materiaalin etsiskelyyn interwebistä törmäsin näihin kuviin.
Hienoja, tarkkoja kuvia eli ainakin kuvauskalusto on ollut kohdillaan.
Voihan niitä ilmakuvattuja kaupunkeja tai saatuja toimeksiantoja olla heillä muualtakin. En ole etsinyt/perehtynyt.
Apropoo, tästä tulee ykskaks mielleyhteymäkuva sota-ajan lentotiedusteluun mutta voinhan olla väärässäkin...
heppa
Tervehdys Juha R:lle, Tinahatulle ja hepalle & kiitos kommenteistanne.
Juha R: Kiitokset ja kiitos lisäyksestä. Nämä tällaisethan eivät ole mitään täydellisiä teknisiä manuaaleja koska sellaisethan olisivat aika tylsiä. Ennen kaikkea jumalattoman pitkiä. Eiköhän näitä ilmailutarinoita vielä tule.
Tinahattu: Meinaatko tätä konetta?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockheed_L-188_Electra
Se DB Cooperin homma taisi olla niitä ainoita onnistuneita kaappauksia.
heppa: Muistelenpa että Seura-lehdessä oli 1970-luvulla ilmakuvat kaikista Suomen kaupungeista.
Tinahatun juttuun sen verran täsmennystä, että D.B. Cooper teki temppunsa Boeing 727:ssä. Siinä oli myös takaportaat, kuten ysissäkin. Sittemmin näihin takaportaallisiin tehtiin modifikaatio, lärpykkä, joka estää takaportaiden avaamisen ihan aerodynaamisilla voimilla, kun nopeutta on lentämiseen tarvittavan verran. "Cooper vane" on tämän lärpykän nimi.
Muutenkin uskon, että se kone, jolla tarkoitat lennnetyn pohjoisen jääkentille, saattaa olla 727, johon oli saatavaissa ns gravel kit, sorakenttiä varten. Tai sitten tarkoitat 20-sarjan ysiä, jossa oli ns "tumppiysin" runko ja 30-sarjan iso siipi. Se rakennettiin ihan SAS:ää varten käytettäväksi Norjan lyhyillä vuonojen perukoilla sijaitsevilla vaativilla kentillä. Niitä tehtiin vain muutaman koneen sarja SAS:lle.
Ensimmäinen kosketus lentämiseen ja lentokoneisiin oli muistaakseni Mäntsälässä, talvella lennättivät yleisöä järven jäältä jollain pienkoneella. Pääsin kyy6tiin, kun isä jakoi mainoksia pitkin kyliä, palkaksi sai sitten lennon jaa mukulan mukaan. Seuraava oli joskus tuolla kuuskytluvun puolella, kun Hämeenlinnassa odottelin linja-autoa,niin ptihä se käydä Hanssin Jukassa kahvilla.
Sitten onkin aikamoinen harppaus 90-luvun lopulle meno-paluu Budapestiin Malevin kyydissä. Koneen merkistä tai mallista ei havaintoa.
Paluumatka hieman kuoppaista tuossa alppien ylityksen tienoilla.
Huru-ukko
Toisin kuin kirjoitit, AY ei ole Suomen maatunnus lentoliikenteessä vaan nimenomaan Finnairin tunnus lentoyhtiönä, IATA-koodi. Sellaisena sitä käytetään muun muassa lentovuorojen tunnuskoodeissa numerosarjan edessä. Mutta Suomen kansallistunnus lentokoneissa on OH, ei AY.
Juha R kirjoitti...
Tinahatun juttuun sen verran täsmennystä, että D.B. Cooper teki temppunsa Boeing 727:ssä.
23. huhtikuuta 2021 klo 20.12
Helevetti, oikeassa olet. Mistä sain DC-9'n päähäni, en tiedä. Ehkä siitä että molemmissa moottorit rungon kyljessä.
Kyllä se oli 727 jolla lennettiin Rae Point'iin.
Tervehdys Juha R:lle, Huru-ukolle, Anolle ja Tinahatulle & kiitos kommenteistanne.
Juha R: Kiitos lisäyksistä.
Huru-ukko: Minulla varsinainen ensimmäinen kokemus oli lentonäytös joskus 1970-luvun alussa. Siellä lenteli Fouga-Magister ja kyllä siinä oli pikkujätkällä ihmettelemistä.
Ano: Kiitos korjauksesta. Täytyy lisätä. Mistähän se OH muuten alunperin tulee?
Tinahattu: Okke.
Beech A100 King Air OH-BKC Tuo "Oscar Hotel - Bravo Kilo Charlie" jäi mieleen niin se oli helppo googlata! https://abpic.co.uk/pictures/registration/OH-BKC
Tuo kone piti toimittaa huoltoon Britanniaan kesällä -86 ja eräällä tutulla oli siitä osuus, niin keräsimme porukan ja lähdimme lomalle mukaan pariksi viikoksi. Siellä huoltohenkilökunta sitten rikkoi siitä jotain ja loma venyi 3 viikoksi kun osia piti tilata USAsta. Oli ihan mukava loma Lontoossa ja Kanaalin rannikolla. Lentosää oli hieno mennessä ja Alankomaiden tulppaanipeltojen tilkkutäkki tuli nähtyä ilmastakin.
Samana vuonna kevättalvella pääsin kertausharjoituksissa DC-3:lla Utin hyppykoneella (penkit molemmin puolin runkoa kasvotusten) Vaasasta Rovaniemelle ja takaisin tultiin myös DC-3:lla mutta se oli PV:n reittikone, jossa oli tavalliset penkit. Upseerit lensivät, miehistö kuljetettiin junalla härkävaunuissa.
Lentokoneiden maatunnukset pohjautuvat 1900-alun radioamatöörien kutsutunnuksiin, eli radiotunnuksiin. Suomen radiotunnuksesta (OH) päätettiin Washingtonin kansainvälisessä radiokonferenssissa 1.1.1929.
Johan
Tervehdys, Johan ja kiitos lisäyksestä. Minä kun aikanaan olin vain tyhmä tykkimies niin minutkin kuskattiin Rovajärvelle ja takaisin härkävaunussa. Tavallaan se oli ihan tunnelmallinen matka
Tulipas muistoja mieleen, hyvinkin pienenä hki-jns väliä yksin matkustavana lapsena: vanhemmat hylkäävät portille ja maailman kaunein lentoemäntä saattaa kädestä pitäen ensimmäisenä koneeseen, palvelu on kuin ensimmäisessä luokassa, kapteenin kehottaessa kiinnittämään turvavyön lentoemo ilmestyy viereen ja ottaa kädestä kiinni. Joka lennolla pääsi ohjaamoon ja parhailla " puikkoihin".
Kalustona yleensä DC-9, kerran propelikoneella ilmakuoppaan, meillä natiaisilla koko matkan vyöt kiinni, mutta aikalailla porukkaa ja tavaraa sinkoili koneessa, puristin vain vähän lujempaa emon kättä.
Kyllä sitä kadettejakin aikoinaan härkävaunuilla Rovajärvelle kuskattiin. Oli tykkimies tai ei. Myöhemmin tuli noita vanhoja makuuvaunuja.
Kouvolan asemalla oli kanttihousut tunkemassa lestiä mukaan ja kyllähän me niitä ostettiin.
Junapäivystäjä oli aina kusessa jos ei ollut juonessa mukana.
Mihinkähän helvettiin sekin nuoruus ja kirkasotsaisuus on kadonnut?
Jäljellä on aika saatanan kyyninen äijänkäppyrä. Liian paljon kaikenlaista paskaa ja rapaa.
Eipä sen enempää.
Tuosta D.B Cooperista tuli jokin aika sitten hyvä dokkari töllöstä. Sehän ei koskaan jäänyt kiinni.
Aika kylmäpäinen kaveri ja täytyy hattua nostaa vaikka olikin rosvo.
On meinaan melkoinen temppu hypätä paskaan keliin noinkin lujaa menevästä koneesta, siinä on aika monta muuttujaa matkanvarrella.
Omat loikat olleet 4 kilsasta ja kone on madellut max130km/t,vähän yli sakkausnopeuden.
Siihenkin ehtii kelistä riippuen 58-62 sekkaa tulla vapaalla. Päävarjo avataan viimeistään 1400 metrin korkeudessa, jää pikkasen aikaa jos pitää käyttää varavarjoa.
Alle 500 metriä on jo siinä ja siinä kannattaako edes yrittää availla yhtään mitään vai tuleeko sukkana tonttiin.
Lentoonlähtö Convair Metropolitan koneella oli mahtava kokemus. Matkustamossa oli äänet kuin sepelimyllyssä. Kone vapisi ja tärisi. Kumma kyllä pultit ja ruuvit pysyivät paikoillaan. Ja sitten raa'alla voimalla kone nousi taivaisiin. Ei korkealle. Saattoi tarkastella maisemaa.
Penkit matkustamossa olivat mukavat. Ihmiset lienevät nykyään tuhdimpia kuin ennen. Ohjaamo on nykysilmin katsottuna ahdas. Notkeita on lentäjien pitänyt olla, kun sinne onnistuivat pujottautumaan. Mutta vielä ahtaampi on takapäähän sijoitettu vessa. Sinne eivät kaikki nykyajan punkerot mahdu.
Kone on nähtävillä ja sisälle mentävissä Ilmailumuseossa Vantaalla. Museon aukiolo kannattaa tarkistaa.
Acc
Wikipedia kertoo asiasta näin:
"Nuoren Voiman Liiton aikaiset radioamatöörikutsutunnukset uudistettiin 1. tammikuuta 1929 kansainvälisen käytännön mukaisesti ja suomalaiset radioamatöörit saivat pääasiassa Havaijilla olleet OH-alkuiset tunnukset, jotka olivat myös suomalaisten siviililentokoneiden kansallistunnukset. Ennen tätä, noin vuosina 1922–1928, Suomessa käytettiin yleisesti tunnusta ES, joka tarkoitti Europe Suomi. Vuoden 1929 uudistuksessa tämä kutsumerkin alkuosa, prefiksi, meni Viron tasavallan kansalliseen käyttöön."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Radioamat%C3%B6%C3%B6ritoiminta_Suomessa
Enempää ei löydy googlettamalla. Sanamuoto on harmillisen epämääräinen:
otettin käyttöön radiotunnus OH, joka oli myös lentokonetunnus. Oliko siis ennen, vai otettiinko tunnus molemmille käyttöön samanaikaisesti?
OH-tunnuksen havaijilainen alkuperä viittaisi samanaikaisuuteen. Mistään ei vain löydy, mitä se O tarkoittaa, jos H viittaa Havaijiin.
Muistini mukaan laskuvarjojääkärit hyppäsivät 200m korkeudesta toisen suurkähinän aikaan. Oli suurempi mahdollisuus ehtiä maahan asti hengissä. Eikä toisaalta ehtinyt harmittamaan varjon jääminen avautumatta. Jostain putkahti mieleeni, että 60m olisi jollain porukalla ollut hyppykorkeutena, varjo ehti juuri avautua ja jääkäri oli saman tien maassa.
Nuo massahypyt ei olleet yleisesti mitään suuria menestyksiä, mm. normandiassa hypättiin suoraan mereen tai suolle. Arnhemissa taas hypättiin ja liideltiin suoraan ilmatorjunnan & jalkaväen tuleen - ja liian kauas kohteesta.
Tuosta DC-8 jäi mielikuva pitkästä, meluisasta bussista. Ei ollut varsinaista luxusta se reissu. Maisemista jäi mieleen pariisi - helvetin laaja alue, Ei juuri mitään nähtävää. Ja paluumatkalla biskajan lahti, ihan kuin olisi karttaa katsellut. Koko lahti näkyi kerralla.
Pyssymies
Kyllä nykyäänkin loikataan 200 metristä, tarvittaessa. Nirmaali hyppykorkeus on pakkolaukaisijalla kuitenkin 800-1200 metriä.
Kun hypätään neljästä tonnista tai yli niin se vauhti 1400 metrin korkeudella on vapaanpudotuksen vauhti. Jos mennään alle 500 metriä niin ei kauheasti ehdi jarrutella niissä nopeuksissa.
Hyppykamoissa on nykyään (patja-/liitovarjot) paineentunnistin joka laukaisee varjon asetetussa korkeudessa automaattisesti.
Pakkolaukaisuvarjothan avautuvat heti koneesta lähdön jälkeen ja sotilasvarjot tulee aika haipakkaa tonttiin (n 5m/s).
Paljon on mennyt nilkkoja ja polvia kun on tultu huolimattomasti alas.
Vanjalla oli toisen rähinän aikaan mielenkiintoinen ihmiskoe.
Ne laskivat ukot siipeä pitkin merenjäälle liikkuvasta koneesta. Ei mennyt ihan tuubiin, taisi valtaosa kuolla. Isossa maassa isot toleranssit.
Tuossa yksi lentäjäkollega lupaili, että voisi olla mahdollista eläkkeellelähdön kunniaksi päästä kakspaikkasen Hornetin kyytiin. Nehän lentävät tietyt tunnit myös esikuntahommissa, että tulee oikeutus lentolisiin.
Lennoston komentaja on tuttu kanssa ja näyttänyt alustavasti haalenvihreää valoa ajatukselle. Saas nähdä, heti kyllä lähden jos mahdollisuus tulee.
Pitää vaan olla vatsa tyhjänä ettei kone ole täynnä oksea kun tullaan laskuun.
Tervehdys Mito Islamille, Joppos123:lle, Acc:lle, Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
Mito Islam: Tuostahan olis aikanaan saanut mainion Finnairin mainoksen.
Joppos123: Kiitos noista hyppylisäyksistä. Mahtaakohan sotavaltiolla olla muuten vielä niitä vanhanmallisia härkävaunuja vai liekö uutta kalustoa?
Acc: Kiitos jaetuista muistoista.
Qroquius Kad: Epäselvää joo. Mutta kai se johtuu siitä että koko järjestelmä luotiin silloin tyhjästä.
Pyssymies: Joo, kai varsinkin siellä Normandiassa se suunnistuspuoli meni pahasti poskelleen.
Tietääkseni intillä ei ole koskaan ollut omassa omistuksessaan minkäänlaisia rautatievaunuja vaan kaikki on tilattu tarpeen mukaan VR:tä.
Nykyisin esmes Rovajärven harjoituksiin telavehkeet menee junilla ja mukana on sotilaspoliisit vahtimassa kamoja.
Tykit ja valtaosa junnuista kelkotaan moottorimarsseilla ja osa junnuista linja-autoilla. Riippuu vähän kuinka kaukaa porukka lähtee.
Aikoinaan mentiin junilla mutta ei enää nykyään.
Tällainen kuvasarja PV-rautatiekuljetuksesta Rovajärvelle löytyy täältä:
http://vaunut.org/kuva/25708?a=1
Tuo on alkukuva, loput kolme löytyvät klikkaamalla kuvan yläosan linkkiä "kuvalista".
Kuvasarja on vuodelta 2005. Onko tuttua, uutta, vierasta?
Tervehdys Joppos123:lle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Joppos123: Jaa, ajat muuttuvat. Sinänsä se pitkä matka Misin asemalle olisi kyllä mukavampi tehdä härkävaunussa kuin moottorimarssina. Härkävaunussa kun saattoi lyödä kenttäpatjan laverille ja pistää mukavasti läskit silmille.
Qroquius Kad: En minä löytänyt tuosta kuin sen ensimmäisen kuvan mutta se oli minulle kyllä vieras. Itse olin tuollaisessa:
https://2.bp.blogspot.com/-CWwJo4BuGz8/XNmxGcF8YTI/AAAAAAAAHeU/LBTMCvEipp8AxlVWaKDNYb8UO0aIBsjEACLcBGAs/s1600/jlxvi33.jpg
Laskuvarjoilijoita huimempaa sakkia oli semmoinen, jonka kansainvälinen tunnuslause menee vapaasti suomennettuna " Väärä paikka, väärä aika". Liitokoneilijat. Eben Emaelin menestys sai aikaan, että joka maassa innostuttiin aiheesta. Vaikka tuo EE oli lähes katasrofi. Huima tuuri auttoi. Ja EE- linnakkeen puolustajien taistelutahdottomuus.
Yksi ongelma oli valo. Päivällä joka IT-värkki harvensi sakkia ja jalkaväki myös. Yöllä ei tiennyt mihin päätyi. Normandiassa hypättiin liian aikaisin, liian myöhään ja hieman sivuun. Mereen, mereen tai suolle. Ehkä paikka oli muuten passeli mutta lähettyvillä oli vain vääränlaisen kokardin kantajia ja olisi pitänyt olla 10 km päässä. Tai sitten kirkontorniin, puuhun, ojaan tai muuten hieman huonoon paikkaan.
Desantitkin saivat osansa epäonnesta, muistaakseni joku sakki hyppäsi suolle. Sukkana suon sisään. Mikä lie ollut ongelma varjoissa.
Oliko muuten pansarijunat VR:n vai armeijan omia? Niissähän oli paisi tykkivaunuja myös ihan härkävaunuja. Niiden veturitkin oli omanlaisiaan, savupiippukin maata kohti - jos kohta oli tavallisiakin. Parolassa, panssarimuseossa on näytillä muutama vaunu harjun päällä radanpätkällä.
Pyssymies
Ilmoittamani linkin kuvasarjassa siis itse RESIINA-palkin alla hakurivi, jonka kohdan "ohjeet" alaoikealla on mainitun linkin
<>
Siitä oikealle klikkaamalla löytyvät hukkaan jääneet kuvat.
Tervehdys Pyssymiehelle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Pyssymies: Siinä Eben-Emaelin valtauksessahan muuten käytettiin ensimmäisen kerran ontelopanoksia. Panssarijunista en tiedä, mutta veikkaan että ne olivat kyllä ihan sotavaltion kalustoa.
Qroquius Kad: No nyt löytyi. Minulle vieraita vaunuja. Mulla oli niissä härkävaunuissa vaunujen päissä kerroslaverit ja kamiina siinä keskellä. Ja tupakkia vedettiin kyllä ihan härkävaunussa. Ei ollut mitään tupakkikoppia. Mutta tyylikkäät reput pojilla oli vuonna 2005. Meillä kun oli vaan ne sipulisäkit. Yllättävän paljon niihinkin sai kyllä survottua.
Panssarimuseosta toki löytyy pätkä panssarijunaa mutta ei se oikeisiin sotahommiin ole juurikaan päässyt. Sinne kun menee kannattaa muutama euro maksaa ekstraa ja ottaa opas messiin. Ne tietää sen mäen kilhaimista ihan kaiken.
Helposti saa muutaman tunnin menemään kun kiertelee ja kuuntelee eri vaunujen historiaa.
Sipulisäkin nerokkuus piili siinä, että sen ulkopuolelle sai laitettua aika paljon roinaa. Irtohihnat mahdollisti varajalkineiden, kenttäpatjan, viltin/makuupussin kiinnityksen.
Meillä tuli aikoinaan käyttöön putkirunkoinen "hyppyrinkka". Se painoi tyhjänäkin ainakin 5 kiloa. Olihan se ihan jees mutta jos se meni mutkalle niin ei sitä voinut enää kantaa.
"Savotta" kehitti sitten aikanaan nytkin käytössä olevan mallin jolle on ihan sama miten päin se tulee taivaalta alas.
Tervehdys, Joppos123. Täytyis saada joskus aikaiseksi että kävisi siellä panssarimuseossa. Ja irtohihnat ovat mainio keksintö täällä siviilipuolellakin.
Tuossa lueskella muistui mieleen vielä yksi lentokokemus, tuolta itänaapurista. Oltiin Petroskoissa ja lähdässä Kisin saarelle kirkoja katselemaan. Osa porukasta halusi, että mennään laivalla, siellä kun oli baaria, ravintolaa ym. sellaista. Suurin osa kuitenkin halusi, että emnnään helikopterilla, kun laivaanhan pääsee ryyppäämään täälläkin, mutta helikopterikyytiin ei ihan noin vain. Sittenpä mentiin "vispilällä", samanlaisella kuin siihen aikaan oli Utissa LJK:n käytössä. Turvavyötkin oli penkeissä, ainakin joissakin, joissakin vain toinen puolikas. Kamala bensan/kerosiinin katku matkustamossa. Vaan ei se menomatkalla haitannut, ulkona mitä mainioin sää ja Laatokan armaat aallot näkyvillä. Paluumatka tehtiin ilmeisesti suorinta reittiä, synkkien korpien yli. Kapine oli meidän metsähallitusta vastaavan vireston hallinnoima, joka siellä silloin vastasi näistä "luontokohteista"
Miton muistamiseen, minukin piti nainen kädestä mennen tullen, kun eräs seurueemme daami hieman ehkä pelkäsi sitä polttoaineen hajua ja sitä melua, vaan ei se minua haitannut. Tottahan minä herrasmiehenä soin neidolle turvaa siinä tilanteessa:
Huru-ukko
Tervehdys, Huru-ukko. Oliskos ollut tämä Mil Mi-8?
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/30/Mi-8_kuljetushelikopteri.jpg
Se Laatokan menettäminen harmittaa ihan oikeasti. Venäläisten käsissä se on pelkkää hukkapätkää.
No joo, toi se varmaan oli. Mulla tuli siinä väärä järvi, Äänisen aallothan ne Petrokoin rantoja hyväilee.
Sieltä muistuu, sieltä rannalta tarina, sivummalta nuorison bilepaikoista. Vanha mies istuu siinä rantamuurin pätkällä, haitaria soittelee, sirmakkaa siruttelee, Juttelee jonkun toisen kanssa, joitakin suomelta kuulostavia sanoja seassa. Jäätiin siihen tämän edellä mainitun daamin kanssa kuuntelemaan, lähinnä sitä soittoa.
No, mie piruuttani siihen, että soita Äänisen aallot. Njet njet, se on kielletty, ei sitä saa soittaa. Siinä sitten tarinoitiin, mies oli tosiaankin suomen sukua, vanhemmat ja iso osa muustakin lähisuvusta oli "muuttanut" itään, silloin kun otto-ville oli siellä pomona. Mutta siinä aikamme juteltuamme, tulihan ne Äänisen aallotkin sieltä, ja mulla sopivasti tyhjeni kuljetusatiakin johon koukkasin niitä aaltoja mukaan kotisuomeen tuotavaksi. Harmi vain, että se eräässä majanmuutossa oli siivottu roskiin. Se oli kuitenkin minusta säilyttämisen arvoinen muinaisjäänne.
Kiinnostaa tahi ei niin löysinpä joutohetkinäni tuolta digiarkistosta aikalaiskuvauksen lennosta Malmilta Viipuriin. Lukemani perusteella käsitykseni mukaan Malmilla oli samoihin aikoihin lähdössä Tukholmaan Ju-52 kun toimittaja kipusi Dragon Rapiden kyytiin.
Ihan kelpo kuvaus joka löytyy osoitteesta:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2054849?page=3
Kun en tiedä toimiiko tuo linkki niin vaivalloisempi vaihtoehto on painua digi.kansalliskirjasto.fi:hin, valita sieltä sanomalehdet,etsiä Loviisan Sanomat ja kaivaa 26.8.1938 julkaistun lehden kolmas sivu.
Tuo maisema missä Caravelle lentää, mitä lie tekeillä? Tien pegerrys saarten välillä? Missä, 60-luku taitaa olla menossa. Punkaharju vai mikä paikka.
Panssarimuseo ja Tikkakosken ilmailumuseo on siitä hienoja, että "ainoa säilynyt yksilö maailmassa" on aikas monen värkin kuvauksena.
Siis värkin, jota on tehty ihan helevetisti.
On se harmi, ettei condoreita saatu. Olis hienoo lukea historiaa: polaarialueen yli lennot aloitti Aero vuonna 40, Petsamosta Los Angelesiin...
Pyssymies
Tervehdys Anolle (Huru-ukko?), veejiille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
Ano (Huru-ukko?): Kiitos jaetusta muistosta.
veejii: Kyllä kiinnosti ja linkki aukesi hyvin. Kiitokset.
Pyssymies: Tuo on Pulkkilanharju Asikkalassa. Suomessa on muuten aika paljon niitä uniikkeja autokappaleitakin. Tai on se sanonta että jos maailmassa on jotain autoa kaksi kappaletta niin toinen löytyy Suomesta. Tikkakoskella olen käynyt ja paikka oli kyllä hieno.
Pulkkilanharju! Jessus, en tuntenut, vaikka olen sitä pitkin ajellut pyörällä, autolla, ja keppiveneillytkin sen sillan alta. Silta muuten rakennettiin kuivalle maalle ja sitten väylä siirrettiin kulkemaan sillan alta. Kuulemma.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Tuossa se kerrotaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sud_Aviation_Caravelle#/media/Tiedosto:Caravelle_ja_Pulkkilanharju.png
Itse en muista tuolla koskaan käyneeni.
Lähetä kommentti