KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA IV

1. Aselaista

Näillä näkymin valmisteilla olevan uuden aselain päällimmäinen vaikutus tulee olemaan se, että sillä lähinnä vaikeutetaan sellaisten ase- ja metsästysharrastajien toimintaa, jotka eivät aseitaan aikaisemminkaan ole väärin käyttäneet. Jussi Halla-aho kirjoittaa tästä tuoreimmassa jutussaan varsin kattavasti.

Viranomaisillahan on taipumus noudattaa ylhäältä tulevia suosituksia virkavirheen pelossa preussilaisen tarkasti, vaikka suositus ei vielä lakiin perustuisikaan. Halla-ahon kirjoituksessaan mainitsemat määräaikaiset aseluvat ovat yksi esimerkki. Toinen esimerkki on aselupaan liittyvät lääkärintarkastukset. Niistä esimerkkinä lainaan pätkää Jahti-lehden 4 / 2008 pääkirjoituksesta:

”Aktiivinen kilpa-ampuja, metsästäjä ja metsästysseuran sihteeri haki lupaa kertalaukeavalle pienoispistoolille. Asia luvattiin ottaa käsiteltäväksi vasta sen jälkeen, kun mies esittää lääkärintodistuksen. Kaverilla on entuudestaan mm. 9 mm:n itselataava pistooli. Ammattilentäjä, joka kuljettaa työkseen matkustajia koneella, haki lupaa haulikolle. Asiaa ei otettu käsiteltäväksi ennen lääkärintodistuksen esittämistä. Eräs metsästäjä täytti vuosia, sai perheeltään lahjakortin miehen pitkään haaveileman haulikon ostoon. Miehellä on useita metsästykseen käytettäviä käyttöaseita, mutta ei hänkään ilman tohtoreiden tutkintaa päässyt harkintaan”

Tämänkaltaisella toiminnalla ei yhtään Jokela-tapausta estetä.

Halla-aho ehdottaa kirjoituksessaan ”aseajokortin”-käyttöönottoa. Ehdotus on järkevä, varsinkin nuorten, harrastuksensa aloittavien ampujien kohdalla. Metsästyspuolella tämä systeemi on jo tavallaan voimassa, sillä jos metsälle mielii, ei aseenkantolupa riitä, vaan on suoritettava metsästäjän tutkinto. Suomen Metsästäjäliitolla on myös vapaaehtoista toimintaa, jossa opetetaan nuorille vastuullista metsästystä. Esimerkkeinä näistä ovat Metso-leirit.

Metso-leirien etu on myös siinä, että niillä voidaan siirtää asiasta kiinnostuneille, mutta kaupungeissa asuville nuorille metsästysperinnettä. Nykyään kun perinne ei urbaanissa Suomessa enää välttämättä siirry isältä pojalle.

Yleensä ottaen tämän lain valmistelussa tulisi tarkkaan kunnella sekä ampuma- että metsästysjärjestöjen kokemuksia. Tällä hetkellä vaikutelma lain valmistelusta on se, että sillä pyritään estämään mykkää kiroilemasta.

2. Työperäistä kerjäämistä tai jotain sinnepäin

Hotelli Yrjöperskeleen respassa mielletään ajatus työperäisestä maahanmuutosta jotenkin näin:

Maassa on puutetta tietyn alan osaajista, sanotaan nyt vaikkapa rakennusmiehistä. Rakennusfirma X:llä Tampereella on tarjota reippaasti työtä. Tieto tästä tulee kirvesmies Y:n korviin. Y asuu valtiossa Z. Y ottaa yhteyttä firmaan X, joka kysyy että aloitatko nyt vai heti? Y tulee firmaan hommiin, tekee töitä ja saa palkkaa. Ajan myötä Y päättää joko lähtevänsä takaisin kotimaahansa tai sitten hän päättää jäädä tänne, ja hilaa tänne perheensäkin. Sosiaaliviranomaisia ei tässä tarvita, koska Y elättää perheensä omiin nimiin ja on opetellut kielen. Myös Y:n perheenjäsenet alkavat opetella kieltä. Ajan mittaan perheen äitikin siirtyy työelämään. Perhe Y elää hissukseen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Näinhän sen kai pitäisi mennä. Kirkkomme näkee asian hieman toisin:

*

Maahanmuuttajille töitä Yhteisvastuukeräyksellä

Kirkon järjestämä Yhteisvastuukeräys kerää tänä vuonna rahaa maahanmuuttajien työllistymiseen Suomessa sekä Bangladeshin köyhien toimeentuloon. Helmikuussa käynnistyvä keräys on Suomen suurin vuosittainen kansalaiskeräys.

Järjestäjien mukaan työttömyys on maahanmuuttajien keskuudessa kolminkertaista verrattuna kantaväestöön. Koulutuksesta ja ammattitaidosta huolimatta työnsaanti tyssää usein kielitaitovaatimuksiin ja ennakkoluuloihin.

Keräyksen yhteydessä avataan myös internet-sivusto, jossa vierailevat voivat testata maahanmuuttajia koskevia ennakkoluulojaan. Haastaennakkoluulosi.fi-sivustolla voi myös osallistua keräykseen.

Maahanmuuttajien työllistämiseen suunnataan 20 prosenttia Yhteisvastuukeräyksen tuotosta.

*

Ensinnäkään, ei tolla tuotolla kumminkaan paljoa työllistetä. Toisekseen, jos yritetään edes teeskennellä, että nykyinen maahanmuuttosysteemimme olisi suomalaisia hyödyttävä, niin ei tää ainakaan auta.

Voisihan tätäkin tietysti viimeistellä vielä pitemmälle esim. niin, että kutsutaan keräyksen ajaksi Romanian mustalaisia asumaan hotelliin, ja annetaan keräyksen tuotto sitten heille. Ja mainostettaisiin päälle, että Suomi on maailman kerjäläisystävällisin maa. Me kerjätään heidän puolestaan.

3. Ammoin Astrid, edelleen Astrid

On sanonta, että lompsa ei oo lompsa, jos siinä ei oo fyrkkaa välissä. Näinhän se on. Vaan tiedättekö, kuinka täytetään tyhjä lompsa toisesta tyhjästä lompsasta? Ette tiedä vai. No en minäkään tiedä. Mutta Astrid tietää.