POHJOISEN VINKKELISTÄ ELI KIUSAAJIEN HÄTÄ

Hotelli Yrjöperskeles on viettänyt viimeiset ajat kaikenlaisten sähköisten viestintävälineitten tavoittamattomissa eli tunturissa. Lapin turnee jatkuu edelleen, mutta tämän uuden ihmevehkeen eli mokkulan avulla saa mökillekin viestejä kiinnostavista tapahtumista eli tässä tapauksessa Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnistä. Monet kirjoittajat, mm. Jukka Hankamäki ovat kommentoineeet asiaa erinomaisesti, eikä allekirjoittaneella ole itse oikeudenkäynnistä ja sen vaikutuksesta suomalaiseen sananvapauteen ja poliittiseen elämään yleensä juurikaan lisäämistä.

Tuumailen asiaa lähinnä inhimillisestä näkökulmasta. Täällä pohjoisessa kun maisema on suurta ja ihminen pieni. Tämä näytelmä, mitä oikeudessa nyt näytellään on toistunut pienemmässä mittakaavassa turhan monta kertaa. Voidaan ajatella, että kyseessä on joukko koulukiusaajia, jotka tykkäävät kyykyttää muita, ja saavat toisten pahasta olosta egolleen ruokaa. Sitten on joku kaveri, joka ilmoittaa opettajalle, että nuohan rääkkäävät toisia. Opettaja ei puutu asiaan, koska ei uskalla.

Kiusaajat, joilla on heikko itsetunto, saavat asiasta armottoman henkisen pipin ja alkavat itkeä asiasta opettajalle, joka yllättäin meneekin kiusaajien puolelle. Huomataan taas kertaalleen, että ongelma ei ole ongelma. Se on ongelma, jos joku puhuu ongelmasta ääneen. Kiusaajille tulee hätä siitä, että he eivät saisikaan enää kiusata ja opettajan on helpompi mennä vahvempien – tai ainakin röyhkeämpien – mukana. Samalla lailla demlalaiset lakianarkistit pyörittävät koko oikeusjärjestelmää. Oikeusjärjestelmässä on varmasti suurin osa sellaisia työntekijöitä, jotka ymmärtävät, että kahden lauseen vatvominen ja siitä seurannut show yhden miehen hirttämiseksi on naurettavaa, mutta helpompi on olla hiljaa, ettei itse joudu kiusatuksi.

Lueskeltuani materiaalia Halla-ahon oikeudenkäynnistä, ajattelen noin niinkun terveellä järjellä, että kyllähän tässä oikeuden on pakko voittaa, syyte nähdään järjenvastaisena ja Halla-aho todetaan syyttömäksi. Mutta tulee muistaa, että elämme maassa, jossa koulu- ja työpaikkakiusaajat pääsevät säännöllisesti pälkähästä ja kiusatut vaihtavat koulua tai työpaikkaa. Elämme myös maassa, jossa melkoinen osa virkamieskunnasta on palkansaajia eikä työntekijöitä ja heidän olennaisin tehtävänsä on pysyä näkymättömissa kenenkään huomaamatta.

Joka tapauksessa peukkua ylös Jussi Halla-aholle ja armottoman paljon voimia eloon, sekä hyvää alkanutta syksyä meille kaikille.




Jäkälä- ja rykimätieteen tohtori Uula-Andaras Hirvas kerkesi kiireeltään hieman kommentoimaan kohua näillä sanoilla: ”Poron homma ei ole helppoa ensinkään. Jäkälän tönkiminen jäisen hangen alta on kypsää hommaa. Muutenkin tämä poron elo on päivästä toiseen raskasta ruumiillista työtä. Toisaalta siinä oppii arvostamaan pieniä asioita, eikä ala helposti riekkumaan tyhjästä. Suosittelisin näille etelän demlalaisille aika ajoin tehtävää raskasta ruumiillista työtä. Eiväthän ne poroiksi opi olemaan, mutta olisivatpahan ehkä ihmisiksi”.