KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XIII

1. Laivakahakkaa, valintoja ja aktivismia yleensä

Jos seuraa mitä tahansa Huitsinnevadan Paikallisdemokraattia laajalevikkisempää uutisjulkaisua, ei voi olla törmäämättä tähän Välimerellä tapahtuneeseen laivanvaltausoperaatioon. Ajattelin tuumailla asiasta itsekin jotain. Mitä tulee itse pitkään jatkuneeseen vapaaotteluun israelilaiset vs. palestiinalaiset, niin ihan rehellisesti sanoen en osaa sanoa siitä mitään. Ei riitä tieto, ei ymmärrys. En osaa sanoa, kumpi on väärässä ja kumpi oikeassa vaiko ovatko molemmat oikeassa tai väärässä tai molempia yhtä aikaa vai onko kaiken takana sittenkin Canada.

Se, mikä asiassa kiinnostaa on ihmisten tekemät erilaiset valinnat ja niitten ero siihen, mitä itse pitää kohtuullisen järkevänä.

Ajatellaan lähtötilannetta, eli ollaan kohtuullisen suuressa paatissa merellä matkalla paikasta A paikkaan B. Valtio nimeltä Israel on ilmoittanut, että paikkaan B ei ole menemistä. Jos on seurannut historiaa edes auttavasti, voi tehdä oletuksen, että mikäli Israel sanoo, että paikkaan B ei ole menemistä, niin se ihan oikeasti tarkoittaa sitä.

Siitä huolimatta buli botski jatkaa matkaansa kohti paikkaa B, eikä tarvita suurta Sherlockia ennustamaan, että kohta paikalle ilmestyy myös Israelin laivasto. Paattia kohti lentää helikoptereita ja niistä alkaa laskeutua köysillä joukkoja.

Oletusasetuksena voidaan pitää, että mikäli Israel lähettää joukkoja valtaamaan alusta, niin kyseessä ovat erikoisjoukot. Erikoisjoukot tarkoittavat tässä tapauksessa ihan oikeita erikoisjoukkoja, joitten koulutukseen kuuluu muutakin kuin radalla ampuminen kaksi kertaa vuodessa pelätyllä pienoispistoolilla ynnä uimamaisterin tutkinto. Kyseessä on porukka, joka käskyn saatuaan voi lakaista lattioita suurinpiirtein kenellä tahansa.

Kun erikoisjoukot laskeutuvat koptereista alas, huomataan, että heillä on värikuula-aseet. Eli välitön teurastustyö ei ole pelättävissä. Huomataan myös, että miehillä on kuitenkin holstereissa pistoolit. Oletusasetuksena voidaan edelleenkin pitää, että nämä miehet todella myös osaavat käyttää aseitaan, ja heillä sattuneista syistä voi kynnys painaa liipaisinta olla astetta matalampi kuin esmes vaasalaisella konstaapelilla.

Ns. pelikenttä on nyt asetettu, ja on aika herättää kysymys.

Kuinka menetellä? Näkisin äkkiseltään ainoastaan kaksi vaihtoehtoa.

Menettelytapa 1:

Nostetaan kädet r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i ylös, jonka jälkeen siirrytään r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i polvilleen, minkä jälkeen siirrytään r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i makuulle ja lopuksi viedään r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i kädet niskan taakse.

Tämän jälkeen odotellaan k-a-i-k-e-s-s-a r-a-u-h-a-s-s-a sitä, tyytyvätkö israelilaiset vain tarkastamaan laivan, vai lyövätkö he porukat rautoihin ja vievät Tel Aviviin putkaan.

Menettelytavan edut: Säilytään hengissä. Saatetaan selvitä ilman vankeusrangaistusta. Mahdollista on, että Tel Avivissa saadaan hiukkasen selkäänsä, mutta se täytynee kestää. Kun mukana on vielä joku ruotsalainen dekkarikirjailija, voidaan pr-syistä säästyä siltä selkäsaunaltakin.

Menettelytavan mahdolliset haitat: Ainakin tietyissä kulttuureissa tällä menettelytavalla voi menettää kasvonsa, mutta koska noudatan huitsinnevadalaista logiikkaa, menetän mieluummin kasvoni vertauskuvallisesti kuin pääni kirjaimellisesti.

Menettelytapa 2:

Jos paatissa ollaan sitä mieltä, että laivaan ei todellakaan tulla, ja paatista löytyy huomattava määrä järeäkaliiberista aseistusta, pannaan lippaat kiinni, vyö syöttäjään, liikkuvat taakse, varmistin päältä ja sen jälkeen aletaan kylvää ympäristöön niin tolkuton määrä lyijyä, että ympäröivän kuutiokilometrin säteellä ei varmasti jää henkiin ketään.

Tämän jälkeen käännetään kippo 180 astetta ympäri, ilmoitetaan konehuoneeseen, että nyt olis sitten aika kattoa, että mitä noista meridieseleistä tosipaikan tullen saadaan irti, ja yritetään vakaasti unohtaa se tosiseikka, että Israelin ilmavoimilla on huomattava määrä erittäin suorituskykyisiä taistelukoneita ja niihin merimaaliohjuksia, jotka ovat varsin käyttökelpoisia mm. laivoja upotettaessa.
Menettelytavan edut: Itse asiassa tämän menettelytavan etuja voidaan miettiä ainoastaan siinä tapauksessa, että paatti allasi on esim. Yhdysvaltain laivaston ohjusristeilijä USS Bunker Hill. Joka tapauksessa vaihtoehto on toteutettavissa ja jatkotilanne riippuu lähinnä siitä, kumpi ns. pissii pitemmälle.

Menettelytavan haitat: Suuret.

Eli näin äkkiseltään, maatiaisjärjen mukaan en keksi oikein muita vaihtoehtoja. Siksi minua tuppaakin ihmetyttämään, että joku keksi menettelytapa kolmosen, eli aletaan huitoa laivaan tulevia joukkoja rautaputkilla ja kekluilla, uskotaan ihan tosissaan, että israelilaiset odottavat sormi suussa että heistä tehdään alatoopia ja sen jälkeen ihmetellään, kun päästiin hengestään.

Voihan tietysti olla, että laivassa ollut Henning Mankell on antanut väärää tietoa, ja paatissa ollut väki on ollut siinä luulossa, että laivan valtaa Ruotsin Poliisi, mutta en ole tästäkään aivan varma. Kyse lienee vaan siitä, että ihmiset tekevät erilaisia valintoja, ja tiettyjä valintoja en koskaan opi ymmärtämään, koska en ole ns. aktivisti enkä ole koskaan viettänyt aikaani ns. aktivistipiireissä.

Mikä se aktivisti oikeastaan on?

Meinaan, välillä luen lehdestä, että humalaiset hörhöt ovat metelöineet ja särkeneet ikkunoita, ja kyseessä on ollut huliganismi. Sitten samassa lehdessä saattaa olla juttua siitä, että humalaiset hörhöt ovat metelöineet ja särkeneet ikkunoita ja kyseessä on aktivismi.

Osaiskos joku selittää tyhmälle eron?

***

2. Uusia oppiaineita

Törmäsin uutiseen, jonka mukaan perusopetusta aiotaan uudistaa. Sinänsä sana ”uudistaa” pistää kylmiä väreitä selkäpieleen, kun olen tottunut sen tarkoittavan yleensä jotain sellaista, että ”Nordea-pankki uudistaa palveluitaan” ts. sulkee 78 konttoria.

Pessimisti ei tietysti pety koskaan, mutta ehkä tuossa uudistuksessa on jostain muusta kysymys. Tuntijaon uudistamista valmistellut työryhmä näyttää haluavan, että aineitten valinnaisuutta lisätään. Tämähän saattaa olla sinänsä ihan hyvä idea, ja sillä voidaan tukea oppilaan vahvoja alueita. Toivottavasti tämä ei joskus tulevaisuudessa tarkoita kuitenkaan sitä, että matematiikan ja äidinkielen voi vaihtaa esim. naamalävistysoppiin ja Suomi-rapin lyriikkakursseille. Jäämme seuraamaan katseella.

Ehdotettu ainekokonaisuus ”kieli ja vuorovaikutus” pistää hieman ihmettelemään. Mitä sillä itse asiassa haetaan? Eikö oppitunneilla itsessään, aineesta riippumatta ole kieli ja vuorovaikutus melko tärkeässä osassa? Eivätkö ihmiset osaa olla vuorovaikutuksessa keskenään ilman, että joku sen heille opettaa? Vuorovaikutinko minä aikanaan koulussa vai mitä minä tein? Kuinka minä voin olla sosiaalialalla töissä, jos minua ei ole opetettu vuorovaikuttamaan? Saattaa olla, että tässä tapauksessa olen vaan pudonnut kehityksen kärryiltä. Tai yksinkertaisesti olen vaan liian vanha.

Vaan niinpä on kärryiltä pudonnut myös tämä työryhmä, kun se seuraavaksi esittää uudeksi oppiaineeksi draamaa. Eikö ne tiedä, että draama on ollut keskeinen oppiaine jo 1970-luvulta lähtien, kun opettajilta vietiin peruskoulun myötä kaikki kurinpidolliset oikeudet. Biologian tunnista saattaa olla draamaa 25%. Matematiikan tunnista 75%. Joskus koulupäivä on kokonaan draamaa, riippuen siitä mitä luokan johtajat eli pahimmat pellet päähänsä saavat. Tietyissä lähiökouluissa draama on pääasiallinen oppiaine. Siitä syystä vanhemmat siirtävätkin lapsiaan niistä kouluista mielellään jonnekin muualle. Opiskelemaan jotain muutakin kuin draamaa.

Saattaa tietysti olla, että työryhmä tarkoittaa jotain muuta draamaa. Liekö teatterista ja sen semmoisesta kyse? Jotenkin vaan koko touhussa on semmonen haju, että kuvitellaan maan menestyvän vain siten, että koulutetaan aina vaan enemmän puhe-, taide-, ja kaiken sortin itseilmaisutyöntekijöitä.

Eikös tässä esityksessä loppulaskussa haeta niille lisää työpaikkoja?

Maski naamaan, näytelmä pystyyn ja Suomi nousuun.

3. Mainos

Suuresti arvostamani Poropoliisi on uudessa lyhyessä ja ytimekkäässä kirjoituksessaan kiteyttänyt mielestäni jotain hyvin oleellista.

Lukekaa, olkaa niin hyvät.