ANTERO LÄRVÄNEN JA ERIKOISASIANTUNTIJA

- Täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin ja Huitsinnevadan paikallisradion yhteislähetyksessä. Olemme Helsingissä, tarkemmin sanoen Rakkauden Ministeriössä ja lähetyksemme koskee Helsingin kaupungin tuoretta esitystä siitä, että kohta valittavan pelastuskomentajan eli entisen palopäällikön viran pätevyysvaatimuksista poistettaisiin kokonaan pelastusalan päällystötutkintovaatimus, mutta ylempi korkeakoulututkinto säilytettäisiin.

- Kaupungin ideaa työstäneen työryhmän erikoisasiantuntijana on ollut Rakkauden Ministeriöstä lainassa ollut selitteläätiön ja sovelletun yhteiskunta- ja luokkanillittämisen tohtori ynnä PhD of some political science and shit, yo, rva Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, joka päätoimessaan toimii RM:ön uudelleenmäärittelemisen- ja kärsäntunkemisosaston johtajana. Osastohan on erikoistunut nimenomaan tällaisten edistyksellisten, joskaan ei aina kovin toimivien organisaatiomuutosprojektien suunnitteluun. Hän aikoo nyt valottaa meille tämän esityksen taustoja. Erikoisasiantuntija Löröttät-Sixteen, kiitos että olette suostunut tähän haastatteluun.

- Suostuin mielelläni, koska haluan selvittää tämän uuden toimintamallin ehdottomia etuja, ja olen samalla kiitollinen, että Helsingin kaupunki halusi käyttää asiantuntemustani.
- Erikoisasiantuntija Löröttät-Sixteen, tämän uuden esityksen mukaan pelastuskomentajan tehtävään voitaisiin jatkossa nimittää vaikkapa sovelletun spedestetiikan maisteri, jolla ei ole pienintäkään kokemusta palo- ja pelastustyöstä. Mitä ovat tämän uuden toimintamallin ehdottomat edut, joista äsken mainitsitte?

- Edut ovat kiistattomat, sillä sopivan yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saanut esimies voi paljon paremmin suhteuttaa pelastuslaitoksen asemaa, olemusta ja tulevaisuuden suuntaviivoja suhteessa sitä ympäröivään kehittyvään yhteiskuntaan ja käyttää hyväkseen tästä syntyviä synergiaetuja. Palo- ja pelastustyöhän on alana ollut aivan turhan eristäytynyt ja tietyllä tavalla jopa militaristishenkinen ja sehän johtuu siitä, että alalla on ollut vain kapea-alaista, pelkästään tiettyyn tehtävään keskittynyttä osaamista.

- Mutta eikös palo- ja pelastustyön ideana ja perustehtävänä ole aina ollut nimenomaan palo- ja pelastustyö?

- Juuri tällaisen ajattelun vuoksi tarvitsee palo- ja pelastusala tuoreita näkemyksiä. Perustehtäviähän voi aina muuttaa. Ja jos jonkun alan perustehtävä on mielletty samanlaiseksi jo kymmeniä vuosia ilman muutoksia, niin onhan selvää, että ala on silloin selvässä pysähtyneisyyden tilassa. Jos ala ei itse ymmärrä, että sen tarvitsee jatkuvasti kehittyä vastatakseen kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin, silloin sille täytyy näyttää vaadittavat kehitystarpeet alan ulkopuolisen, laajempaa yhteiskunnallista näkemystä omaavaan asiantuntijan toimesta. Eihän Fordinkaan tehtaat tee enää Hoppaa, vaikka se toimisi periaatteessa nykyisinkin vallan hyvin.

- Minkälaisia uusia perustehtäviä olette palo- ja pelastustoiminnalle ajatellut?

- Tietenkään emme tingi varsinaisesta palo- ja pelastustyöstä, mutta näkisimme, että alan on tunnistettava kasvavassa määrin vastuunsa esimerkiksi tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta tehtävässä valistustyössä.

- Eräs ystäväni toimii sosiaalialalla, tarkemmin sanoen lastensuojelussa. Hänen kertomansa mukaan siellä on ollut jo pitkään käytäntö, että alan johtohenkilökunnalla ei tarvitse olla välttämättä päivääkään kokemusta varsinaisesta osastotyöstä. Hänen mukaansa tämä on saanut aikaiseksi tilanteen, jossa johto- ja suunnittelutaso ei osaa kohdata päivittäisessä työssä esiintulevia ongelmia, vaan vaatii tehtävien suorittamista puhtaasti ylemmistä virastoista annettavien ohjeistusten mukaisesti, vaikka se yleensä vain vaikeuttaa työtä. Näin ollen hänen mukaansa alalla on tavallaan kaksi eri todellisuutta, jotka eivät kohtaa toisiaan, ja joista toinen, se alistumaan joutuva, pohjautuu jokapäiväiseen käytännön realismiin ja se toinen, määräyksiä antava, taas pohjautuu humanistisiin unelmiin. Ettekö näe, että tällainen tilanne voisi olla uhkana myös palo- ja pelastusalalla?

- Hienoa, että otit puheeksi edellämainitun alan, sillä sen kehitystä me olemme täällä uudelleenmäärittelemisen ja kärsäntunkemisen osastolla tarkkaan seuranneet ja usein antaneet konsultoivaa apua. Tuon alan ihmiset, varsinkin pitkään alalla olleet ovat valitettavasti kaavoihinsa kangistuneita, ja he eivät hahmota alan kehitystarpeita. Ja eihän heillä tietenkään ole siihen teoreettista valmiuttakaan. Siksi tarvitaan tarpeellisen koulutuksen omaavaa johto- ja kehittämishenkilökuntaa, jotka osaavat kyllä löytää kehitettävät osa-alueet ja toimintametodit ja pystyvät pitämään yllä jatkuvia kehittämisprojekteja.

- Niin, tuo ystäväni mainitsikin näistä kehittämisprojekteista. Hän kertoi, että ennen kuin entistä projektia on edes saatu loppuun, tulee päälle kovalla tohinalla uusi projekti ja entinen ikään kuin hautautuu ja unohtuu. Hänen näkemyksensä mukaan kyseessä ei ole alan vaatimukset, vaan lähinnä työvoimapoliittiset lähtökohdat, joilla voidaan työllistää maistereita, joita valmistuu tarpeeseen nähden liikaa.

- Jatkuvissa ja muuttuvissa kehittämisprojekteissa ei kyse ole mistään työvoimapolitiikasta, vaan alan yleisen viretilan ylläpitämisestä. Voisinko muuten saada tuon henkilön yhteystiedot? Rakkauden Ministeriö saattaisi haluta keskustella hänen kanssaan.
- No illman muuta. Hänen nimensä on Iivana Nyhtänköljä, ja hänet löytää osoitteesta Apatitskaja Ulitsa 128, 184000 Kovdor. Vaan palataksemme haastattelun aiheeseen, onko muille aloille tulossa tämänkaltaisia esityksiä? Miten esimerkiksi puolustusvoimat?

- Itse asiassa tämä on puolustusvoimien suhteen työn alla, ja uutta menettelytapaa tullaan kokeilemaan ensimmäisenä Karjalan Prikaatissa, jossa normaalin virkakierron myötä sekä prikaatin komentajan että Kymen Jääkäripataljoonan, Itä-Suomen Viestipataljoonan ja Karjalan Tykistörykmentin komentajien virat laitetaan yleiseen hakuun. Pääsyvaatimuksiin ei enää kuulu varusmiespalvelu eikä muukaan sotilaallinen koulutus, vaan ylempi korkeakoulututkinto.
- Mitenkähän joukko-osastossa palvelevat upseerit mahtavat suhtautua tähän ideaan?

- En ymmärrä, miksi heidän tulisi suhtautua asiaan negatiivisesti. Tällä tavoinhan puolustusvoimatkin murtavat ammatillista eristyneisyyttään. Ja kyllähän heilläkin on mahdollisuus hakea noita virkoja, vastaahan upseerin tutkinto ylempää korkeakoulututkimusta. Tosin sehän edustaa varsin kapea-alaista ja erikoistunutta osaamisen aluetta, jolloin laajemman yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneet ovat kyllä hakuprosessissa askeleen edellä. Mutta ehkä puolustusvoimienkin olisi aika tuulettaa johtamisjärjestelmäänsä jyrkästä hierarkiasta neuvottelevampaan ja pohtivampaan suuntaan.

- Niin, hyvähän se on tuuletella välillä ja mukavaahan se, että tuo kokeilu aloitetaan juuri puolustusvoimien ykkösnyrkistä. Vaan mitenkäs uusilla siviilikomentajilla hoidettaisiin tuo virkapukupuoli? Poliisiylijohtaja Mikko Paaterokin pitää poliisiunivormua päällä, vaikkei varsinaisesti ole poliisi. Tulisiko arvomerkitkin määritellä uudelleen? Voisiko siviilimajurista siviilieverstiin käyttää kultaisia käpyjä? Siviilikenraalikunnassa olisi sitten isommat kävyt tammenlehvillä ja kauluslaattaa kiertäisi teksti ”metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”.

- Voi mutta tuohan on aivan ihastuttava idea. Käpy on kaunis, heraldisesti toimiva ja muistuttaa ympäristöarvoista. Kuinka te noin hienon idean keksittekin?
- Eikö erikoisasiantuntija ole kuullut käpykaartista?

- Nyt äkkiseltään en kyllä muista… voisiko kyseessä olla joku ympäristönsuojelullisiin tehtäviin keskittynyt joukko-osasto?

- Juu, semmonenhan se. Mutta haastattelun perusteella pystyn kyllä ymmärtämään, että laaja-alainen yhteiskunnallinen näkemys, joka teilläkin koulutuksenne ansiosta on, mahdollistaa yleiserityisosaamisen monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Osastonne konsultoi sekä palo- ja pelastusalaa, sosiaalialaa sekä puolustusvoimia. Voisinko vielä kysyä, minkälaisia olivat omat päättötyönne opiskeluaikananne?

- Kirjoitin tohtorinväitöskirjani aiheesta ”Sukupuolisten stereotypioiden ja ennakkoasenteiden haitallinen vaikutus yliopistollisten apurahojen saamisessa” sekä PhD:n aiheesta ”When shit happens, how can I prove, that it was not shit at all”.
- Erikoisasiantuntija Lennipirkitta Löröttät-Sixteen, kiitokset haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. That´s a wrap. Äänimiehet: asenne- ja orientaatiotarkastus. Hän jumalauta viulullaan…

Äänimiehet: …löi päähän toista soittajaa. Ja sitten selkeesti kapakkaan.

- Joo, onhan tässä taas kertaalleen jo jokellettukin. Lähettiin.