KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXIII

eli vaihteeksi tukea vastapuolellekin

1. Kun Stubbi sano ruman sanan niin kuin se on

Tämän mediamme pyrkimys saada aikaan kaikenlaisia causteja ja avohärdellejä asioista, jotka eivät anna avohärdelliin aihetta tunnetaan hyvin. Tunnetaan myös se, että kynnys näihin causteihin laskee koko ajan. Uutena piirteenä näyttää olevan, että causteja kehitellään nyt myös näistä oikeaoppisistakin henkilöistä. Tuoreena esimerkkinä on Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, joka on - juutas - aikaansaanut rumasana- ja ruumiinkielicaustin.

Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa nimittäin kävi ilmi, että Stubbin ruumiinkieli oli jotenkin halveeraava. Sitä ei tosin selitetty, että mikä siinä sitten halveeraavaa oli. Näyttikö mies kansainvälistä käsimerkkiä, nojasiko leukaansa kouraansa, raapiko muniaan vai oliko puvun ryhtinappi vain jotenkin vikavinkkelissä?

Olipa Stubb vielä sanonut että paska, ja nyt käydään vielä kissanhännänvetoa, ettei Stubb olis jopa sanonut kirkkovenettä. Etusivu uusiks. Ihanpa vielä todettiin, että Stubbin möläys hämmästytti.

Toivon hartaasti, että esim. persut eivät rupea esittämään tämän asian tiimoilta minkäänlaisia anteeksipyyntö- tai tehtävistä vetäytymisvaatimuksia. Ei niitä esitä Huitsinnevadakaan. Minä ainakin aikamiehenä kestän, jos poliitikko silloin tällöin kirota pärskäyttää. En minä siitä järkyty, enkä miestä tekopyhää närkästystä teeskennellen hirteen halua, vaikka suurinpiirtein kaikesta sällin kanssa eri mieltä olenkin.

Ja siks toiseks, mikäli Stubb totesi oikeasti, että olipa paska kokous, niin asian informatiivinen arvohan on huomattavasti suurempi ja selkeämpi kuin silloin, jos mies puhuisi korrektia poliittista munkkilatinaa tyyliin jaa, että missäkö ravintolavaunu, ka, junan ravintolavaunu on etupeässä takapeässä silloin kun se sattuu siinä peässä olemmaan, mutta se suattaa hyvinniin olla toesinniinpäen, ellei sitten ole silleen, miten alun perin sottailin. Kerrotko muuten, missä päen tässä junassa on ravintolavaunu?

Lukija varmaankin tietää entuudestaan, että minä en Alexader Stubbia arvosta mistään vinkkelistä. Mutta tästä asiasta myönnän hänelle täyden rehabilitoinnin. Sinänsä toivon, että mediamme harrastaa näitä jonninjoutocausteja jatkossakin myös Kokoomuksen suuntaan. Meinaan, silloinhan Kokoomuksen järkisiipi (kyllä sellaisen täytyy olla vielä jossain muodossa olemassa) saattaa alkaa funtsimaan, että onkohan siinä lopultakaan mitään järkeä, että puolueemme kieli on koko ajan median ahterissa? Ja kuka sen sinne alunperinkään työnsi? Ja minkä ihmeen takia?

2. Väpe jyrää, vaikkei tunne hipstereitä

Tästä asiasta nyt sinänsä ei kai niin suurta caustia kehitellä, mutta niin vain ylitti Ilta-Sanomien uutiskynnyksen niinkin merkittävä asia, että kepun presidenttiehdokas Paavo Väyrynen ei tiennyt, mitä hipsterit ovat.

Presidentin hommiin kuuluu monenlaisia asioita, enkä ole aivan varma, että onko niissä tärkeintä tietää, mitä hipsterit ovat. En ole itse asiassa varma siitäkään, että kärsiikö ihminen jotenkin elämässään, jos hän menee kehdosta hautaan, eikä missään vaiheessa tiedä, että hipstereitä on olemassa. Onko kansalaiselle olennainen tieto, tunteeko Väyrynen hipstereitä vaiko ehkä ei? Vaikuttaako se kansalaisten äänestyspäätöksiin? Ja mihin suuntaan?

Ja sinänsä, voiko hipstereitä tietää tai tuntea kukaan? Kun käsitykseni mukaan (enpähän minäkään tosin kovin trenditietoinen ole) hipsterithän nimenomaan kiistävät olevansa hipstereitä. Eli yhtälailla tietysti Väyrysestä voisi uutisoida että Väyrynen ei nähnyt pilkkivää ufomiestä Kallavedellä tammikuussa 1988.

Minä en mitä varmimmin äänestä Väyrystä, mutta täytyy sanoa silti, että on se äijä. Jos poliittinen selviytyminen lasketaan taidemuodoksi, niin jätkä on Leonardo da Vinci. Hepulle on varattu muumion käärinliinat jo parikymmentä vuotta sitten, mutta siinä kävikin niin, että käärinliinojen vartijat muumioidaan yksi toisensa perään ja Väpe senkun porskuttaa.

Hyvä esimerkki oli tää presidenttiehdokkuus. Väpe lorotteli kepun housunpunteille naama hymyntirrissä, kepua vitutti ihan armottomasti, mutta niin vaan puolue totesi että olihan nää märät jo valmiiksi, niin että kuse rauhassa vaan.

Ei Väpe mahda tarvita hipstereitä. Vaikka se Ilta-Sanomien mielestä jotenkin oleellista oliskin.

Ilmestyskirja oli käynyt toteen. Gogin ja Magogin kauhea sota oli käyty. Pöly alkoi laskeutua. Raunioitten alta ryömi lyhyehkö, pikkusen kierosilmäinen mies. Hän putsasi nollavahvuiset silmälasinsa, pyyhki pölyt pikkutakistaan, suoristi kravattinsa, ja totesi että jaha, lähetääs taas...
3. Armoa vasureille

Tuorein supercaustihan tuli siitä aiheesta, että perussuomalaisen kansanedustajan avustaja oli hakenut aikanaan äärioikeistolaisen liikkeen jäsenyyttä. Ja tottahan siitä supercausti on aikaan saatava, sillä tempaus oli sinänsä tyhmä, joskaan sillä ei ole merkitystä, vaan sillä, että kyseessä oli persu, ja persuthan ovat Herrasta Perkeleestä muutenkin, ja sitten kun ne tekivät sen Jytkynkin ja rintaakin pisti ja vitutti.

Samanlainen caustihan olis sinänsä tarjolla Vasemmistoliitolle, sillä puolueen listoilla esiintynyt heppu oli hakenut saman pumpun jäsenyyttä. Vaan eipä tosta sellaista caustia ole tullut.

Ja miksi pitäis tullakaan? Huitsinnevada ei ainakaan vaadi asian tiimoilta Vasemmistoliiton anteeksipyyntöä ja täydellistä irtisanoutumista äärioikeistolaisista ajatuksista. Minä saatan ihan pokkana väittää, että äärioikeisto ei uhkaa Vasemmistoliiton suunnasta.

Ja uskon vielä ton hepun selitykseen, että hakemus tuli lähetettyä kännissä ja se tuntui silloin ihan hyvältä läpältä. Tavalliset ihmiset (mukaan lukien toimittajat, joille litkivä journalismi ei liene vierasta), tietävät kyllä, että kun viinan kanssa läträä, törmää usein ilmiöön silloin se tuntui hyvältä idealta.

Eli tarjoan vasureillekin täydellisen rehabilitoinnin. Eikös sitä niissä piireissä ole aina silloin tällöin harrastettu muutenkin, niin että protokolla lienee hallussa.

Sinänsä saattaisin kysyä, että eikös Vasemmistoliitto voisi irtisanoutua siitä toisesta aatteesta, joka on myös saanut aikaan rutkasti raatoja ja kurjuutta, mutta sehän olis taas sitä pahan hengen pullosta päästämistä, kapeakatseisuutta, vihapuhetta ja se saattais saada ihmisille aikaan näitä, mitä nää oli, vihakokemuksia.

4. Yleensä ja erikseen (Teuvo, anna palaa)

Oman vähäisen ymmärrykseni mukaan tilanne menee aina vaan enemmän siihen suuntaan, että media päättää täysin sen, mitä saa sanoa, miten sen saa sanoa ja kuka sen saa sanoa. Keltainen neste uhmaa painovoimaa aina vaan entistä enemmän ja voittamattomuuden tunne saa aikaan euforian.

Puolueitten kannattais miettiä ensiksi keskenään ja miksei sitten vaikka viisaat päät yhdessä, että ketä se tilanne palvelee, että poliitikot ovat puolueesta riippumatta median edessä pelosta jännäkakkaa pidätteleviä poliittisia lausuntonukkeja?

Juuri sen vuoksi eduskunta tarvitsee (taas vähäiseen ymmärrykseen perustuva henkilökohtainen mielipide) Teuvo Hakkaraista. Mulle saatetaan mutista tästä, että Teuvohan töppää meidänkin asiat, ja niinhän se töppääkin, niin pitkään, kun median annetaan määritellä, miten töpätään.

Kun on kumminkin hyvä, että eduskunnassa on edes yksi (1) tyyppi, joka ei osaa poliittista liturgiaa, vaan puhuu niin kuin ihmiset puhuvat Esson baarissa, verkonlaskussa, kahvitulilla, rasvamontussa, talkoissa ja ettei piru vie vaan Tupperware-kutsuillakin. Ei kaikki niin puhu, ei niin. Mutta moni puhuu.

Sitä on tietysti vaikea uskoa niissä piireissä, joissa hiki ei haise, hernesoppa ei pieretä, rikollisuus parantuu puhumalla ja haalarit (ne, joita pidetään muulloinkin kuin vappuna) eivät rasvaannu.

Persut ainakin saisivat hoksata (ja miksei muutkin puolueet, kyllä siellä järki-ihmisiä löytyy), että kun media kehittää seuraavan elämää suuremman caustin, ne saattaisivat todeta, että kuulkaas toimittajat. Itse asiassa me olemme eduskuntapuolue, ja varsin suurikin sellainen. Sen, jatkammeko seuraavien vaalien jälkeen, päättävät äänestäjät, ette te. Niin että pidätelkää ny vähän sitä intopissiä. Siedätyshoitoa, hyvät toimittajat, siedätyshoitoa. Ja Alexander saa meidän puolesta noitua, jos sitä huvittaa. Väännetään sitten kättä asiasta eikä yhdestä kirosanasta. Eikä mekään tiedetty hipstereistä mitään, ennen kuin luettiin se teidän tekemä juttu. Ja se vasurityyppi saa rauhassa töpeksiä hakemuksia humalapäissään. Se on kumminkin seuraavana päivänä taas selvinpäin. Mutta te ootte huomennakin ihan yhtä törppöjä kuin tänään.