KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXII

1. On tota porukkaa, meinaan

Törmäsin tossa uutiseen, että maapallollamme on ensi maanantaina seitsemän miljardia ihmistä. On siinä melkonen määrä porukkaa. Sehän ei ole millään muotoa hyvä asia se. Kun porukkaa tulee tolkuttomasti, niin tarvitaan lisää ruokaa, raaka-ainevaroja ja yleensä kaikkea muutakin, ja sittenhän, ne raaka-ainevarat varsinkin, piru vie, tuppaavat loppumaan.

Kun kakkua on vähemmän kuin syöjiä, niin siitähän seuraa nälkää, kurjuutta ja kaaosta. Ja kun kumminkin jokainen haluaa velliä lautaselleen, niin sitähän hankitaan sitten vaikka väkisin, ja siitähän seuraa sotia, joitten seurauksena tietysti tulee lisää nälkää, kurjuutta ja kaaosta.

Kyllä mun mielestä tarvittais semmonen poliittinen ryhmittymä, joka toimis tätä väestön järjetöntä kasvua vastaan, ja samalla toimis tommosten ympäristöasioitten puolesta muutenkin. Semmonen pitäis olla joka maassa. Se olis hirvittävän tärkeä liike. Kun onhan se selvää, että jos tolkutonta väestönkasvua ei saada kuriin, niin esmes ajatus Suomesta vihreän ajattelun suurvaltana on vain marginaalista piipertelyä. Luulisin, että tällaisen poliittisen liikkeen nimeksi tulisi antaa Vihreä Liike.

Vaan hetkonen. Semmonenhan meillä jo on. Kai ne tekee asian eteen jotakin. Kattelin eilen Vihreän Langan nettisivuja. Noo, jotkut Krista Kosonen ja Katja Ståhl näyttivät kertovan, kenetkä ne haluavat presidentiksi. Ton Haaviston takanahan noi näyttävät olevan. Sit siellä oltiin näemmä pahalla päällä, kun VR ei kannusta pyörän kuljettamiseen. Näyttipä siellä olevan tarjolla ekorasvaa jenkkakahvoille ja kehotettiin hippejä luovuttamaan verta. Ritva Viljasen huolestuminen rasistisesta rikollisuudesta oli muistettu ja sentään jotain väestönkasvustakin, sillä lehti kertoo stadilaisia olevan tulevaisuudessa yli kuusisataatuhatta.

Vihreän liiton sivuillakin näköjään onniteltiin sydämellisesti arabikevään palkittuja ja vaadittiin inhimillisyyttä pakolaispolitiikkaan. Vaan ei tästä väestömäärän kasvusta niin huolissaan tunnuta olevan.

Olisko sitten näin, että kun nämä meidän kaupunkivihreät ovat kaikenlaista rajoittamista vastaan, niin ne tuumivat, että kyllä Afrikassakin tulee saada lisääntyä ihan niin paljon kuin huvittaa, vaikka siinä nälkään sitten kuollaankin? Ja ainahan me voidaan ottaa ylijäämät tänne länsimaista elintasoa elämään. Pumpataan sitten lisää öljyä ja louhitaan hiiltä.

Jos afrikkalaisilta vaadittais järkevää väestöpolitiikkaa, niin sehän olis rajoittamista, ja eihän se semmonen käy. Eihän sitä ihmisiä rajoittaa saa. Pois lukien lakia noudattavat tavalliset suomalaiset ihmiset. Niitä saa, ja pitääkin rajoittaa.

Vaan kaipa tämä nykyvihreys on jonkunlaista mukavien kicksien etsimistä. Mene ja tiedä, kun tää maailmanparantamisen syvin olemus ei tämmöselle tyhmemmälle aina täysin hahmotu.

2. Erään poliittisen nobodyn ajatuksia hetkeä ennen Suurta Mahdollisuutta

Mälsää…

Ne kattelee vaan noita muita. Miks ne ei kattele mua? Miks ne ei haastattele mua? Mä haluisin olla niin kuin tapetilla. Olla kansanedustaja ja kaikkee. Enkö mä muka tunne yhtä vahvasti kuin vihreitten kansanedustajat? Oonhan mä jo osoittanut, että mä tunnen vahvasti. Mä niinku välitän.

Miks mulle ei vois tulla jotain onnenpotkua? Niin kuin sille Annillekin. Kun se rustas niitä runojaan ja sitten se bändi teki niistä biisejä ja sit se pääsi kansanedustajaksi ja ministeriksikin ja ihan kaikkee ihan vaan sen takia kun se rustas niitä runoja ja se bändi teki niistä biisejä. Ne kaikki jotka äänesti sitä ajatteli, että se on tosi fiksu, kun se rustas niitä runoja ja se bändi teki niistä biisejä.

Miks Jyväskylän bändit ei ole kysyneet multa sanoituksia?

No tuolla ne puhuu. Niitä kuunnellaan. Niitä haastatellaan. Eikö mulla muka ole oikeus tulla kuulluksi? Eikö mulla ole muka oikeus tulla haastatelluksi? Kun mä haluun. Eiks se perkele riitä että mä haluun?

Miks mulle ei vois tulla sitä onnenpotkua? Eihän musta ole edes kirjoitettu niitä vihakirjoituksia. Miten mä muka voin olla vakavasti otettava vihreä poliitikko, jos musta ei ole kirjoitettu edes niinqu YHTÄÄN vihakirjoitusta?

Siinä ne nyt kihertää. Niin kuin toi Pekkarinenkin, joka… hei… mitä se sanoi? Sanoiks se sen? Hei, se sanoi sen. Uskaltaisinko mä? Tässähän olis sauma. Uskaltaisinko? Uskaltaisinko? Piru vie, kyllä mä uskallan…

RYNTÄÄT! SE SANOI RYNTÄÄT! PEKKARINEN SANOI RYNTÄÄT! MINÄ PALJASTIN SOVINISTIN! MINÄ OTIN ROSVON KIINNI! MINÄ! MINÄ! MINÄ! TÄÄLLÄ! KATTOKAA TÄNNE! MINÄ OON TÄÄLLÄ!

3. Huippuresurssit huippukäyttöön

Sehän nyt on selvää, että on olemassa onnettomia asioita, jotka järkyttävät normaalilla empatiakyvyllä varustettua ihmistä. Mulla esmes pääsee itku ilman muuta, jos minä näen kissanpennun jäävän jyrän alle. Ja vedet tursuu silmistä myös silloin, jos näen jonkun psykopaatin tunkevan koiranpennun hakesilppuriin. Ja saattaa olla, että sitä psykopaattia tulis pudotettua niin turpaan että se sen ikänsä muistais.

Mut näähän on tietysti pikkupähkinöitä vielä järkyttävämpien tragedioitten rinnalla. Ja semmosiahan ovat ne tapaukset, että tiedostava ja oikeaoppinen kansanedustaja, niin kuin tämä Kimmo Kiljunen äänestetään pois eduskunnasta. Jääkö heppu sitten tyhjän päälle?

Tuskinpa Kimmo tyhjän päälle jäisi, sillä kyllähän yksityinen sektori varmaankin suorastaan tappelisi miehen osaamisesta. Siksi näenkin huomattavan miehekkäänä tekona Kiljuselta, että hän päätti kumminkin palvella maatamme ja varsinkin muita maita ottaessaan vastaan alueellisiin rauhanvälitystehtäviin erikoistuvan ulkoministerin erityisedustajan tehtävän. Heppuhan hoitaa vaikeat tehtävät heti ja mahdottomat viikossa. Ainakin luvassa on lisää huippuluokan lausuntoja.

Ja hei jätkät. Älkää irvailko suojatyöpaikasta. Minä kuulin kyllä.