KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXX

1. Anna anteeksi Anja

Tämän blogin lukijahan tietää varsin hyvin kaksi asiaa. Se ensimmäinen asia on se, että on olemassa semmoinen henkilö kuin Anja Snellman. Anja on kulttuurivaikuttaja, joten hänet tulee ottaa vakavasti. Anja on kirjoittanut kirjoja ja hänellä on jopa oma blogi Iltalehdessä. Sitten on olemassa heppu nimeltä Yrjöperskeles. Ykä on nobody, tosin ylpeä sellainen. Mutta nobodyna Ykää ei tartte ottaa vakavasti. Ykä on harrastanut metsästystä kymmeniä vuosia, mutta just nyt hän hoksasi tehneensä sen koko ajan väärin. Onneksi Anja opetti sen hänelle, joten Ykä voi ryhtyä katumusharjoituksiin ja korjata tapansa.

Koska Anja on kulttuurivaikuttaja, hän tietää asiat paremmin kuin Ykä. Näin ollen hän tuoreimmassa kirjoituksessaan kertoi, mitä metsästys on. Enhän minä olis arvannut. Äiti, sie et kertonu miulle tätä. Vaan kulttuurivaikuttaja Anjaa tulee uskoa. Eli oikeaan metsästykseen kuuluu Pohjola, Tapiola, Ilmarinen, muinaisten suomalaisten henget, viinahuikkaa ja tarinoita, veren haju, saaliin pako ja se, että ollaan mukana jossain pyhässä esi-isien peijaisketjussa.

Sit siihen kuuluu vielä nappi ottaan, ruki veer, snapsilasit, sikaarit, ikusuomalaisuus, pyhä urous, metsän sankaruus ja vielä Väinämöinenkin. Ja sitten on jotain kapteenin kiiltäviä kivääreitä ja kylän hienointa asekaappia, naapuruussuhteitten kauhun tasapainoa, simpauttajaa, kätkäläisiä ja havukkametsien jöröttäjiä. Ja sitten siihen kuuluu vielä turpakäräjiä, kädenvääntöä ja painikisoja, lännen nopeimpia ja sarjakuvasankareita.

Voi Jeesus, että minä tunnen itseni tyhmäksi.

Minähän olen harrastanut vääränlaista metsästystä koko ikäni.

Kun minähän kuljen metsällä joko yksin, tai hyvän metsästyskaverini Lötjösen kanssa. Me harrastatetaan semmoista hiipimismetsästystä, eli kytätään pomppuun nousevia teeriä ja miksei jäniksiäkin. Johtuu siitä, että mun koira kuoli pari vuotta sitten, eikä ole vielä tullut uutta hankittua. Koiran kanssa se on vähän toisenlaista. Koira haukkuu paremmin linnun puuhun. Sitten meillä on tietyt paikat, missä me käydään pillittämässä pyytä. Pyyn liha on muuten parasta, mitä maailmasta löytyy.

Ei meillä siellä Huitsinnevadassa ole edes kivääriä mukana, kun siellä on kumminkin melko paljon sitä maaseutuasutusta. Ei viitti ottaa riskiä, että luoti lentäis jonkun tontille. Kiväärin kanssa me liikutaan silloin tällöin valtion mailla, ja silloin on mukana usein myös Pöntinen ja Pätinen. Siellä kun on tilaa ampua kiväärilläkin ja on mukavaa kytätä aamuista latvateertä.

Hyvin useinhan siinä käy niin, että eihän me ammuta laukaustakaan, kun ei tule vastaan mitään, mitä ampua. Vaan eihän se mitään haittaa, koska silloin me pistetään tulet pystyyn. Helpointa tulet on tehdä, kun potkii päälle päin lahon näköisen tervaskannon nurin. Siellä on sisällä hyvää tervaspuuta, josta voi vuolla kiehiset ja niillä tuli syttyy helposti. Siinä sitten tulilla paistetaan makkarat ja juodaan termospullosta teetä. Kahvia ei kannata panna termospulloon, koska se mähnääntyy siinä pahanmakuiseksi. Lokakuun loppupuolella, jos ilmat ovat kylmenneet, voi termariin laittaa lihalientä. Se jotenkin käy siihen kylmään keliin hyvin.

Ja siinähän se reissu ihan mukavasti menee, mutta kyllähän siinä kulkiessa hiki tuppaa tulemaan. Eli ei meillä siinä kertakaikkiaan, vaikka touhu ihan mukavaa onkin, riitä aikaa ja kiinnostusta turpakäräjiin, kädenvääntöön ja painikisoihin. Eikä me oikein ymmärretä, miksi meidän pitäisi keskenämme painia, koska metsästämäänhän me lähdettiin. Simpauttajaa ja Kätkäläistä ei olla tavattu, mutta meillä on jonkunlainen käsitys, että ne ovat kirjailijan keksimiä mielikuvitushahmoja, tosin eihän me siitä ihan varmoja olla, kun me ei olla kulttuurivaikuttajia. Samaan lössiin kuuluu vissiin Pohjola, Tapiola ja Ilmarinen. Ei ne ainakaan vastaan ole koskaan tulleet. Tosin ne taitaa olla myös joitain yhtiöitä, pirustakos tämmönen tyhmä metsästäjä moisen ymmärtäisi.

Snapsilaseja me ei olla älytty ottaa mukaan, kun eihän meillä ole viinaakaan mukana. Meidän mielestä kun humalainen mies ja ase ei ole mikään hyvä yhdistelmä. Nappi ottaan ja ruki veer juttuja me ei olla edes hoksattu ajatellakaan koska me ei olla varmoja, että osaako teeret venäjää eikä teertä kannata kiväärillä tähdätä ottaan vaan siipipankkaan. Ei oo toisaalta tullut koskaan kysyttyä teerten venäjän kielen taitoa. Ehkä Anja on älynnyt kysyä. Mutta meiltä ne tuppaa karkuun lentää, vaikka me puhuttais ihan suomeakin. Voi olla, että sama ilmiö toimis, vaikka metsästäjä puhuis swahilia. Ei ne mitään tyhmiä ne teeret ole.

Niin että täytyy sanoa, että minua kaiken kaikkiaan nolottaa. Enhän minä ole metsästäjä ollenkaan. Tai olen siis kuvitellut vuosikymmeniä että sellainen olisin, mutta mikä minä olen kulttuurivaikuttajien määritelmiä kyseenalaistamaan.

Ja kaiken eniten minua ottaa päähän, että jotkut sivistymättömät metsästäjät saattavat jossain blogissaan mennä toteamaan, että Anja Snellman on kulttuurikermaperse, joka meni lässyttämään asiasta, josta hänellä ei ole paskankaan aavistusta.

Eihän niin saa sanoa. Sillä Anja Snellman on kumminkin kulttuurivaikuttaja.

2. Alkoivat ne kunnallisvaalitkin

Tämän kirjoituksen piti koskea alun perin vain tuota kulttuurivaikuttaja Anjaa. Vaan aamulla tuli vielä uusi uutinen. Eli tänään, 8.6. 2012 alkoi kunnallisvaalikamppailu. Muissa maissahan vaalikamppailun aloittavat puolueet, mutta meillä ollaan edistyksellisempiä ja vaalikamppailun aloittaa korkein oikeus.

Tuomiosta voidaan huomata, että siitähän tehtiin vallan mainio ennakkotapaus. Tuomion perusteissa kun todetaan että ainakin osa blogin lukijoita on myös voinut ymmärtää väitteen tosiasiassa tarkoitetun vakavasti otettavaksi ja tätähän voidaan jatkossa käyttää hyväksi suurin piirtein missä tahansa. Jos meikäläinen kirjoittaa, että olut jotenkin maistuu lasipullosta paremmalta, niin joku blogin lukija saattaa ymmärtää sen kehotukseksi hankkia tyhjiä pulloja polttopullojen kuoriksi.

Luulen, että en edes ehdi julkaista tätä juttua, ennen kuin ensimmäiset tiedostavat tahot vaativat Halla-ahon eroa. Minä en vaadi. Tsemiä Jussille täältä Huitsinnevadasta.