- Tällaisen asian käsittelyyn tarvitaan tietenkin huippuluokan selitteläätiötä ja sovellettua spedestetiikkaa, ja onneksi avuksemme riensi lyhyellä varoitusajalla jälleen tohtori Adolf Butler, PhD of some weird political science and shit (yo, man), University of Aintworth, United Kingdom sekä myös paljon suomenkielisiä pitkiä oppiarvollisia sanoja. Tohtori Butler, kun ottaa huomioon, että kyllähän Appelsinin kirjoitus oli huomattavan maltillinen ja suorastaan lämminhenkinenkin, niin eikö tämä reaktio ole hieman liioiteltu?
- Morjens, Antero, ja mukava tavata taas näinkin nopeasti. Mitä tulee itse aiheeseen, niin vastaus on se, että reaktio ei ole millään muotoa liioiteltu. Se on täysin perusteltu niin ammatillisista kuin inhimillisistä syistä.
- Käytäisiinkö ensiksi läpi nämä ammatilliset syyt?
- Mikäs siinä. Päätoimittaja Appelsinia voidaan hyvällä syyllä pitää median valapattona, sillä hän on jo useammalla kirjoituksellaan kyseenalaistanut Suomessa parinkymmenen vuoden aikana kehitetyn hienon mediapoliittisen järjestelmän, jota voisi kutsua vaikka nimellä kaksipuolinen propagandasaarrostus. Siinä sekä valtiollinen Yle, että yksityinen sanomalehdistö ovat saavuttaneet konsensuksen ja päättävät keskenään, mikä lukijoita tulee kiinnostaman ja mitä voi kirjoittaa.
- Se, kuinka hyvin tällä saadaan propagandaa upotettua lukijoitten päähän vaatii tietysti paljon selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan tutkimusta, sillä ihmisethän pääosin tilaavat sanomalehtiä, että heillä olisi aamukahvipöydässä jotakin, joka rapisee. Mutta järjestelmän nerokkuutena on se, että siinä toimittajat kirjoittavat juttuja toisilleen valmiiksi hyväksytyn sabluunan mukaan. Se tekee toimittajan työn todella helpoksi, sillä hän voi näin vähällä vaivalla kirjoittaa aina uudestaan oivaltavan, rajoja rikkovan ja myyttejä kyseenalaistavan jutun, niin kuin on kirjoitettu jo tuhat kertaa aikaisemminkin.
- Millä tavalla päätoimittaja Appelsin mielestänne kyseenalaistaa tämän järjestelmän? Ja eikö tätä järjestelmää pitäisikin kyseenalaistaa?
- Appelsinin kirjoituksissa on se sävy, että hän ei ole tehnyt kirjoituksia toisille toimittajille, vaan lukijoille. Siitä saa myös sen mielikuvan, että häntä kiinnostaa lukijan mielipide. Ja pitkässä juoksussa ei silloin voida päätyä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että Appelsinin mielestä lehti on sisällöstään vastuussa lukijoille. Hän unohtaa, ja ehkä suorastaan kyseenalaistaa lehden vastuun toisille toimittajille. Tämähän on jotain sellaista, josta lehdistömme on onneksi päässyt jo aikaa sitten eroon. Lehdistömmehän on saanut ponnistelujensa myötä aikaan sen tilanteen, että termi toimitettu teksti tarkoittaa sertifikoidun henkilön kirjoittamaa mielipidekirjoitusta. Mikäli tämä järjestelmä romutetaan, voidaan jopa päätyä siihenkin ajatukseen, että tavallinen sukankuluttaja osaa ajatella itsekin ilman ulkopuolista opastusta, ja sellainenhan ei kertakaikkiaan käy päinsä.
- Niin, tuo kaksipuolinen propagandasaarrostus on kyllä tuttua. Mutta näin Pinnanmaan median näkökulmasta tuo kyllä tarkoittaa lähinnä omaksutun propagandan jatkuvaa pakkosyötöä ja sitä kautta suoranaista journalistista laiskuutta.
- No mutta onko laiskuus sinänsä pahasta? Jos ihminen ei olisi luontojaan laiska, olisiko hän viitsinyt keksiä pyörän? Tai höyrykoneen? Tai sähkön? Lehdistö kehittyy siinä kuin muutkin yhteiskunnan alat. Ja lopputuloksena on helppoa ja toimivaa propagandaa. Vai kuvitteleeko toimittaja, että median tehtävänä olisi vapaa ja puolueeton tiedonvälitys? Sitä varten on merisää ja urheilutulokset. Kaikki yhteiskuntaan liittyvä on poliittista.
- Niin no, ollaanhan me kieltämättä hieman vanhanaikaisia. Mutta entäs nämä inhimilliset syyt, joista mainitsitte?
- Niin, tämähän on tietyllä tavalla ongelma. Me olemme rakentaneet toimivan järjestelmän, jota puolustamme. Mutta onhan se tietysti totta, että sen ideologinen pohja on hieman ohut, ja perustuu lähinnä vuoronperään kaikkeen suomalaisuuteen liittyvän mitätöintiin ja vuoronperään väitteeseen, ettei mitään suomalaisuutta ole olemassakaan. Voisi tietysti hieman karrikoiden sanoa, että nämä järjestelmään sertifikoidut ihmiset juovat kallista pullovettä samalla kun kusevat lukijoittensa kaivoon ja vaativat lukijoilta kiitosta pissiperformanssista. Kieltämättä se on hieman kornia, mutta se nyt vain tuli jotenkin järjestelmän pohjaksi… kun se aikaisempi ideologinen pohja sitten romahti… ja niinkin äkkiä… tarvittiin uutta tiedostavuutta… kansainvälisyyttä… ja ennen kaikkea solidaarisuutta… ja kun ne kävelevät solidaarisuusjulisteet sitten ilmestyivät sinne Vaalimaan asemalle, niin se oli jotenkin vaan niin luonnollista… siitä tuli muodikasta… ja siihen junaan hyppäsi sitten niin monta ihmistä, että ei sitä enää voinut peruakaan, ja tämän mukaan nyt vain eletään.
- Eli sen mukaan on ihan ok väittää, että suomalaiset ylioppilaat tavallaan menivät ja ampuivat itse Mainilan laukaukset?
- Kyllä, kyllä. Sillä se on sabluunan mukaista ja pissasuihku lentää oikeaan suuntaan. Toimittaja on päässyt kärryille. Ja ymmärrätte varmaan, mitä merkitsee, jos tämä systeemi puretaan. Silloinhan kaivoon pissimisestä aletaan puhua julkisesti, ja huomattavan moni toimittaja saa pellen maineen. Ajatelkaa nyt ihmistä, joka vielä hetki sitten sai määritellä, mikä on oikea mielipide ja mikä ei. Se on kuulkaa pahasti addiktoivaa huumetta. Ja jos hetkeä myöhemmin hänelle nauraa naurismaan aidatkin, niin se aiheuttaa niin suurta mielipahaa, että jo järjestelmän kyseenalaistamista voi verrata väkivallan suunnitteluun. Ja se on rikollista.
- Olette kyllä oikeassa. Jos Appelsinin kaltaisia toimittajia alkaa olla enemmän, niin esimerkiksi tämä käsitys isänmaallisuudesta puhua mälvätään kyllä uusiksi. Kun lehdistöhän elää sen mukaan kuin se olisi de facto rikollista, ja kun se on lehdistön mielestä rikollista niin täytyyhän sen olla myös rikollista de jure. Ja sitten saattaa haalariväki tulla kysymään, että missäs vaiheessa arvon lehtineekerit lainsäädäntövallan itselleen ottivat. Ja voi Luoja Taivaassa sitä henkisen pipin määrää.
- Juuri näin se menee. On poliittisia syitä, on ammatillisia syitä, mutta suurin syy on tietenkin ihmisen ego. Mikä toimittajalla on tietysti vielä hiukka tavallista suurempi, ja sen perusteella hän kyllä voi loukata eri mieltä olevien egoa niin paljon kuin huvittaa. Mutta se on kyllä epiä, jos takaisin annetaan samalla mitalla. Kun systeemi on mikä on, niin eikö se voisi sellaisena pysyäkin. Ainakin meidän elinaikamme. Vaikka se seuraaville polville tietysti ikävyyksiä ehkä tuottaakin. Meidän jälkeemme vedenpaisumus. Ja siksi Appelsin on vaarallinen. Hänhän on päätoimittaja. Tiedätte ketsuppipulloilmiön. Yhdestä voi tulla kaksi. Ja kahdesta neljä. Ja pian kaikki onkin hukassa. Suuren talonkin voi sytyttää tuleen yhdellä ainoalla tulitikulla.
- Antero, sinun täytyy ymmärtää, että niin toimittajilla kuin meillä tiedostavilla tutkijoilla ei ole isänmaata siinä mielessä kuin rajoittunut kansanosa sen ymmärtää. Meidän isänmaamme on aate, ammatti ja ammattiin liittyvä viiteryhmä. Sille me olemme uskollisia. Ja Ulla Appelsin on kirjoituksillaan hyökännyt tätä ammatillista viiteryhmää vastaan. Hän on kyseenalaistanut sellaisen, jota ei saa kyseenalaistaa. Tämän vuoksi on ilmiselvää, että Ulla Appelsin on syyllistynyt ammatillista viiteryhmää vastaan kohdistuvaan maanpetokseen, ja häntä tulee rangaista ankarammin kuin ketään koskaan.
- Tohtori Butler. Kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Helsinki. Jahah, äänimiehet, eiköhän suoriteta yksipuolinen saarrostus ilman propagandaa ja häivytä jälleen Pinnanmaan mäkisille tasankomaille. Suuntana Lällävesi ja sauna.
- Äänimies Hösse: No ei muuta kuin klapui pessä. Mietin vaan tuota veteraanihommaa, mikä osaltaan on ollut tässä aiheena. Eikös tuolla itänaapurissa kumminkin sotaveteraaneja arvosteta taivaan korkeelle? Minkähän takia suomalainen media ei tällä perusteella nosta sen enempää meteliä vääristyneestä ja militaristisesta venäläisestä nationalismista?
- Äänimies Pertta: Kai se on sitä, kun se itänaapuri otti ja voitti sen sodan. Ja tekihän se aakoo neljäseiskan rauhanluoti joka tapauksessa vähemmän kipeetä kuin vastapuolen viritelmät. No, rauhanase tai ei, niin onhan Kalashnikoviin pohjautuva meidän oma rynkkymmekin kyllä helppokäyttöinen ja käyttökelpoinen ase. Tokko minä vanhana reserviläisenä osaisin niitä ameriikan vehkeitä käyttääkään? Mutta eiköhän olosuhteet huomioon ottaen osteta kaljan lisäksi saunajuomaksi kossua appelsiinimehulla ja nosteta malja eräälle hienolle rouvalle.
- Juman gega. Näin tulee tapahtumaan. Sit ei muuta kuin nortti huuleen ja myötätuuleen.
32 kommenttia:
Kiitos Ykä! Kolmeen asti yöllä istuin koneen ääressä ja luin tästä aiheesta. Historioitsija Jussi Jalonen on mielestäni kirjoittanut kovasti järkevästi Saarikosken ja kumppanien reaktioista. "Kaupunginvaltuutetuksi ryhtynyt virkaheitto historiantutkija Jukka Relander" oli ylivoimaisin veto! Mutta mutta: kun Relander kutsuu Appelsinia Göbbelsiniksi, niin hänellehän tuo on sallittua, mutta Butlerin kutsuminen Hitleriksi ei varmaankaan olisi minulle sallittua? Siitä voisi kuulua melkoista kalsketta, mutta kun itsensä intelligenssiin korottanut henkinen kääpiö käyttää erittäin loukkaavaa kieltä se hänelle siis sallittakoon, kylläkin minulle käsittämättömästä syystä. Kaikki mielipiteensä esittäjät ovat tasa-arvoisia mutta eräät kommentoijat ovat tasa-arvoisempia kuin muut.
En missään tapauksessa kannata sitä, että joku Kalske muutoinkaan reagoi ihmisten puheisiin tai kirjoituksiin. Jos joku tuntee kunniansa loukatuksi niin hoitakoon itse asian. Kyllä siihen juridiset keinot löytyvät. Mutta kun koko ajan puututaan tietyn mielipidesuunnan sanomisiin ja kirjoittamisiin. Suuri osa näistä julkisuuteen tulleista möläyksistä (=tietyn mielipidesuunnan esittäminä) on ollut aika pehmeän pään tuotosta, mutta ei se tarkoita sitä etteikö sellaisia saisi esittää. Korostan edelleen hyvän käytöksen vaikutusta ihmisten väliseen olemiseen.
Minulle Jukka Relander et al. ovat ihmismielelen, järkevän mielipiteenvaihdon ja sivistyneen kanssakäymisen massamurhaajia John Wayne Gacyn, Ed Gainin, Ted Bundyn, Albert Fishin ja Jeffrey Dahmerin hengessä.
Jalosen kirjoitus löytyy täältä: http://jojalonen.wordpress.com/2013/02/18/journalistit-isanmaa-ja-aarioikeisto/.
Kello on 12.15 Shanghaissa ja pidän vapaapäivän. Lähden siis kantakapakkaan nauttimaan pari votkaa appelsiinimehulla, eli screwdriveria, jotta saisin mieleni vielä enemmän kieroon tai sitten vaihtoehtoisesti löysällä olevat ruuvit kiinni. Joka tapauksessa, Appelsinin kunniaksi! (Tähän ei tainnut tulla yhtään kirjoitusvirhettä?)
Vielä yksi posti, että saan muittenkin kommentit sähköpostiini kun en laittanut ekalla kerralla rastia ruutuun!
Väkevää tekstiä. Nyt on tainnut Ykäkin löytää toimivan sabluunan, kun on jo kolmas Lärvänen & Butler-klassikko menossa. Ulla Appelsinille myös pointsit hyvästä ja asiallisesta kirjoituksesta. Törmäsin siihen itse sattumalta, ja vaikka huomasinkin että se poikkesi(edukseen) siitä, mitä näissä lehdissä yleensä kirjoitetaan, tulivat nämä Hyvien ihmisten reaktiot jonkinasteisena yllätyksenä. Palkintopöydän putsasi kai Jukka "kulttuuriton kulttuuri" Relander kuolemattomalla natsivertauksellaan. Terveiset Anterolle ja äänimiehille. T:A.Lärvänen-fani nro 1
Jo on taas. Jos tuollainen Relander ilmaantuisi minun vaikutuspiiriini besservisseröimään vetäisin turpaan. (Saa poistaa edellisen lauseen jos se aiheuttaa jotain ongelmia näiden mystisten nettisäännösten puitteissa.) No tuskinpa oikeasti vetäisin, mutta siinä on esimerkki ihmisestä, jonka kanssa on hyödytöntä keskustella yhtään mistään. Turhaahan se olisi, kun ei tuollainen koskaan ymmärrä. Goeppelsin? Natsit? Jumalauta sentään. On yksi asia, että tuollainen osoittaa täydellistä tietämättömyyttä ja suhteellisuudentajun puutetta niin natsisaksasta kuin nykyhetkestäkin siinä määrin että kaikki sanomisensa voidaan tämän jälkeen jättää omaan arvoonsa. Tosin niin olen tehnyt jo ennenkin. Toinen juttu on sitten se, että tuollainen natsittelu on aivan tismalleen sitä natsimeininkiä, propagandaa yms. josta nämä tekopyhät paskanjauhajat Appelsinia syyttävät. Ja Appelsinin kirjoitushan oli kuten Ykäkin totesi varsin maltillinen ja lämminhenkinen, mielipuolinen kiihkoilu alkoi vasta kun nää hullut päästivät itsensä irti. Ja sitten on vielä tämä jutska, että tällainen natsittelu yms. edustaa todella rumaa muotoa ihmiskunnassa aina esiintyvistä valta/alistamispeleistä. Kauhistellaan muka äärioikeiston väkivaltaa ja muuta sellaista mutta samaan aikaan ollaan valmis lyömään maan rakoon erimieltä olevat heikommat, jotka eivät pääse lyömään vastustajaansa laajalevikkisen median suomalla mahdilla. Vastenmielistä toimintaa, kolukiusaajiahan nuo ovat.
Verratonta settiä taas Ykältä, kiitos! Paha on sanoa mihinkään poikittain.
Otin ja oikein mietin isänmaallisuuden syvintä olemusta. Voisiko olla niin, että ihmisellä on sisäsyntyinen tarve selittää valintansa ja oma olemuksensa parhain päin?
Meinaan nääs, että useimmat ihmiset ovat ainakin salaa tai jopa julkisesti tyytyväisiä itseensä. Minä ainakin olen.
Kun tämä ihminen hommaa kämpän hän laittaa sen mieleisekseen. Oli se muiden mielestä millainen läävä tahansa, omistaja pitää siitä. Ei kai hän siellä muuten asuisi?
Ihminen pitää myös kotikaupungistaan tai kylästään. Ei kai hän muuten sinne taloaa rakentaisi/kämppää vuokraisi (tarpeeton ylipyyhitään). Kotiinsa tai kotiseutuunsa tyytymättömät muuttavat pois, toisiin kyliin, jotka ehkä kohta tuntuvat oikein mainioilta.
Lopulta sitten tämä meidän kotimaa, venäläisillä synnyinmaa, mikä kelläkin. Ei täälläkään ole pakko olla, jos ei pärjää tai tykkää. Sadat tuhannet suomalaiset lähtivät aikoinaan työn perässä merten taakse tai Ruotsiin.
Ne, jotka tänne jäivät, olivat joko tyytyväisiä tai he perustelivat asian itselleen parhain päin.
On merkillistä, että samat hapannaamat, jotka nykyään eivät näe Suomessa mitään hyvää, ovat haalimassa tänne porukkaa Afrikkaa myöten. Tätä perustellaan sillä, että jos eivät afrikkalaiset tule ja pelasta, meiltä loppuu väki. Meidän tulisi siis kiittää heitä polvillamme, koska muukalaiset uhrautuvat puolestamme ja tarttuvat lujin kourin työttömyyskorvaushakemuksen kulmaan.
Toisesta suupielestään hapannaamat panettelemat Suomea, jotta kaikki epäröivät, mielipidettään vasta muodostavat suomalaiset lähtisivät täältä pois. Nuorten, kansainvälisten suomalaisten oletetaan lähtökohtaisesti vihaavan syntymämaataan ja parjaavan sitä Italian trattorioissa, Englannin pubeissa, kaikkialla, missä pilkkaajat istuvat.
Eikö olisi järkevämpää vaikka hiukan ylikorostaa hyviä kotoisia piirteitämme, jotta kaikki tuntisivat olonsa hyväksi. Kenenkään ei tarvitsisi pelkän maan huonon maineen takia muuttaa pois eikä veronmaksajien määrä vähenisi. Jos siinä touhussa vähän kehaistaan Mannerheimiakin niin entäs sitten: ei kieli siitä kulu.
Taas niin hauska kirjoitus, että ihan itkettää...
Vai että "rauhan luoti" :)
Noitahan ne "suvaitsevaiset" mielellään jakaisivat eri mieltä oleville, mutta onneksi ne ovat aloittaneet tuon kansallisen aseistariisunnan itsestään.
Onneksi suurin osa aseista on sentään meidän konservatiivisesti ajattelevien junttien hallussa, niin pysyy yhteiskuntarauha vähän pidempään.
Alkuperäinen juttu, jos sitä kuka ei kerinny lukemaan.
http://www.freeimage.us/share-47D0_51216E2D.html
Tässä on menossa jonkinlainen kognitiivinen dissonanssi.. Ykä tekee parodiaa rankalla monty python-otteella, mutta todelliset kirjoitukset ovat vieläkin rankempia. Ja eturivin poliitikot ja mediavaikuttajat tykkäävät.
Pitäisi ehkä ottaa muutama olunen siinä toivossa että asia selviää. Tai tiedänhän minä ettei selviä, mutta lakkaa vähäksi aikaa v.. mietityttämästä.
Tulipa noin jälkiajatuksena mieleen, kun isäni kertoi nähneensä saksalaisten prikaatien perääntyvän (oikea sota ei ollut vielä alkanut), sekä se kun hän kertoi olleensa pellolla kun saksalaisten stuka ilmaantui lähistölle. (ei hän varmaankaan tiennyt sen olevan stuka, pikku poijankolli kun oli siihen aikaan, mutta luullakseni päätteli siitä että joku sotilas kaappasi hänet mukaan ja kiidätti pommisuojaan). Tai kun vaari kertoi korpraalin sanoneen että pitää ampua ensin, tai se toinen ampuu sinut (taisi jättää aika paljon pois), tai miten hän sodan jälkeen oli kännissä saanut selittämättömiä raivokohtauksia. Tai kun mummoni menetti kaksosvauvat, eivät jaksaneet elää ja sairaalaa ei ollut lähimaillakaan, tai yhtä setääni joka hirttäytyi, sodan ajan lapsia hänkin, mitä lienee kokenut silloin.
Kai nuo toimittajat siihen keksisivät korrektin vastauksen, joka sekä lipevästi ymmärtäisi ihmisiä joiden tuohon aikaan piti sinnitellä hengissä (mikä ei aina onnistunut), sekä vaivihkaa livauttaa kaikki vastuu kaikesta tapahtuneesta heidän niskoilleen. Onpa siinä raikas tuulahdus _edistyksellistä_ politiikkaa, totta tosiaan.
Tervehdys Castorille, Pyrrhokselle, Ano1:lle, Närpes Vargille, Ekulle, Ano2:lle ja Heposelle & kiitos kommenteistanne. Noin yleensä voi todeta, että mikäli äärioikeistolaisuuden rajat löytyivät Ulla Appelsinin kirjoituksesta, niin silloinhan äärioikeistoa on suurin piirtein kaikkialla, ja siitä vouhkaamisen alkaa ymmärtää. Tosin silloin voi myös todeta, että äärioikeiston määrittelijöillä on jotain pahan kerran hukassa.
Tai sitten on niin, kuin Adolf Butler totesi, eli itsensä intelligentsiaan ylentäneet saarikosket, relanderit & kumpp. huomasivat, että eräs kollegoista totesi keisarilla olevan perseen paljaana ja intelligentsialta pääsi ns. tiedostava hätäpaska.
Castorin toteamus ” kun itsensä intelligenssiin korottanut henkinen kääpiö käyttää erittäin loukkaavaa kieltä se hänelle siis sallittakoon” kuvaa erittäin hyvin nykytilaa. Toisaalta jos näille kääpiöille kuittaa takaisin, niin Mimosan hipiä on kovin herkkä. Tietyillä ihmisillä on nyt oikeus määritellä väärä ja oikea, koska tietyt ihmiset ovat sen oikeuden itselleen ottaneet. En kylläkään hahmota, että millä valtuuksilla.
Pyrrhos: Antero, Hösse ja Pertta kiittävät ja lähettävät terveisiä sinnepäin.
Heponen: Sodan kokeneilla ihmisillä on tosiaankin varmaan tarpeeksi rankat muistot, että he kaipaisivat vuosikymmeniä myöhemmin tiedostavien räkänokkien vittuilua ja opettamista siitä, että kuinkas ne asiat oikein menivätkään.
Professori Osmo A. Wiio on kuollut. Jälkeen jäivät Wiion lait:
1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävän olevan.
6. Uutisen tärkeys on verrannollinen sen etäisyyden neliöön.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisimmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.
Erityisesti tuo vitonen on kiinnittänyt ihmisten huomiota. Siitä Wiio sanoi itse näin kun kysyjä epäili että lakien tosissaan ottaminen johtaisi siihen ettei joukkotiedotusvälineita kannattaisi seurata ollenkaan:
"Ennemmin niitä (lakeja) voi ajatella opeiksi toimittajille. Pitäisi muistaa ottaa asioista selvää ja kirjoittaa sen mukaan, miten asiat ovat eikä arvailla omia."
M.O.T.
Tervehdys, Castor, kiitos kommentistasi ja Wiion laeista. Minä en ollut noihin törmännytkään, mutta vaikuttavat huomattavasti järkeenkäyviltä. Tulee mieleen noista joitain ajatuksia, koska itsekin tämän blogini kautta jonkunlaista viestintää harjoitan. Muistutan, että minulla ei ole minkäänlaista media-alan koulutusta, ja en itse pidä sitä kyllä välttämättä edes millään muotoa huonona asiana. Ja tulihan niitä sen verran paljon, että joutuu laittamaan kahdessa osassa, kun tää ei kokonaan kommenttiosioon mahdu.
Wiio: 1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
Yrjö: Tajuamiskykyni ei riitä tätä hyväksymään, mutta ei kyllä kyseenalaistamaankaan. Jos viestintä on sanotaanko jääkiekkosarjan tuloksia, niin viestintä ei silloin epäonnistu. Taas mitä enemmän pyritään selittämään tapahtuneita asioita, astuu peliin ottiatuota, väärin ymmärtäminen ja suoranainen propaganda.
Wiio: 2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
Yrjö: Pitää varmaankin paikkansa. Ainakin kun vaikkapa nykyisin katsotaan perussuomalaisiin ja erityisesti vaikkapa Halla-ahoon kohdistuvaa uutisointia. Vaan ilmiö lienee vanhempi ja liittyy aina tulkitsijan mielipiteisiin. En ole vapaa tästä itsekään. Toisaalta ei hävetä, koska teen sen silloin tällöin täysin tarkoitushakuisesti. Mielestäni syntini on siinä mielessä pienempi, että olen vain yksi bloggaajan räähkä, en edusta mediakoneistoa, jonka käyttämisestä ihmiset maksavat.
Wiio: 3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
Yrjö: Taivaan Korkea totuus. Huomaa erityisesti kirja- ja muutenkin kulttuuriarvosteluissa. Jopa minäkin olen sen huomannut bloggaajan uralla. Varsinkin alkuaikoina, kun kirjoitin enemmän omasta työstäni. Nyt olen jostain syystä saanut olla enemmän rauhassa.
Wiio: 4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu.
Yrjö: Varmaan niin. Ainakin asia hukkuu määrään. Ja saa aikaan kyllästymistä ja hällä väliä-ilmiötä. Vrt. jatkuva antirasistinen ja suomalaisuuden mitätöimistä itseisarvona pitävä toimittajatyö. Vastapuoli voi tietysti sanoa, että kyllähän tekin, mutta palataan asiaan siinä vaiheessa jos meillä on hallussamme edes 20% sanotaanko vaikka maakuntalehdistä.
Wiio: 5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävän olevan.
Yrjö: Tämän nielen kyllä ihan ilman kommentointia. Vrt. suomalainen uutisointi noin viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
Ja sitten osa 2:
Wiio: 6. Uutisen tärkeys on verrannollinen sen etäisyyden neliöön.
Yrjö: Järkeenkäypää. Ja siitä tulee mieleen, että mikäli aletaan uutisoida asenteellisesti jotain vanhaa esim. tiedättekös ihmiset, että valkoiset lahtasivat aikamoisen määrän punikkeja vuonna 1918, niin kannattaa melko tarkkaan tutkia, mitä lähipäivinä on tapahtunut.
Wiio: 7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisimmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.
Yrjö: Jaa-a. Saattaa olla. Ei pysty sanomaan. Tuota ei oikein pysty miettimään viestinnän, vaan henkilökohtaisen elämän kannalta, ja ne tietyt omat asiat ovat kyllä syöpyneet päähän. Mutta Wiio tarkoitti varmaan eri asiaa.
Lisään tähän vielä Wikipediasta löytämäni Wiion lain tulevaisuuden ennustamisesta eli ”Lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan” ja tähän mielestäni kiteytyy sekä suomalainen nykyinen maahanmuuttopolitiikka että pyrkimys päästä mukaan Euroopan Liittovaltioon plus siihen liittyvä viestintä.
Minähän ajattelen näitä tässä bloggaajan näkökulmasta. Minähän en ole väittänytkään, että harrastan puhdasta viestintää, vaan ihan tarkoitushakuista propagandaa, jolla pyrin pieneltä osaltani vaikuttamaan minulle tärkeisiin asioihin. Joka propaganda tosin ikävästi pohjautuu tosiasioille. En tiedä, ehtikö Wiio ajatella bloggaamista viestinnän muotona, hänhän oli kovin vanha mies. Ja bloggaaminen oikeastaan hyvin uusi asia. Se, minkälaiseksi se ajan myötä muotoutuu, ja mikä sen merkitys lopulta tulee olemaan, jää nähtäväksi. Tämähän on joka tapauksessa jotain uutta, mitä Wiiokaan ei pystynyt aikanaan ennustamaan.
Wiio: ”Pitäisi muistaa ottaa asioista selvää ja kirjoittaa sen mukaan, miten asiat ovat eikä arvailla omia."
Yrjö: Niin totta.
Ykä, Wiio taisi aloitella tätä bloggaamista 2012, vaan eilen sitten tuli noutaja. Eli näyttäisi siltä, että blogistan ei hänelle täysin vieras ollut, oma sivu oli http://osmo.wiio.net/.
Suomenkielen opettajani oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että vaikka koulaikani sijoittuu sopivasti tuohon stallariaikaan, sen pahimpaan vaiheeseen, niin hän luetutti meillä Wiion teoksia. "Viestinnän perusteet" Wiiolta ilmestyi ennen ylioppilaskirjoituksiani 1974 (ylioppilaaksi kirjoitin 1975), mutta luimme myös useita hänen artikkeleitaan joita julkaistiin ainakin Uudessa Suomessa ja muistaakseni Opettajalehdessä tai jossain sellaisessa, en nyt tarkkaan enää muista, kohta 39 vuotta aikaa...
Sen muistan hyvin, kuinka Wiio taisteli Tampereen yliopistoa ja näitä hemanuksia ja nordenstrengejä vastaan. Näistä viimemainituista ja heidän luvattoman suuresta vaikutuksestaan voidaan kai katsoa alkaneeksi suomalaisen journalismin täydellinen rappio. Nykyisin lähes kenen tahansa toimittajan artikkelista tai televisio-ohjelmasta huomaa kerta kaikkisen asioihin perehtymättömyyden. Tyhjä paperi täytetään tyhjällä tekstillä, tyhjä tila täytetään tyhjillä äänillä.
Viion lait on tarkoituksella laadittu hiukan yläkanttiin provosoiviksi (kuulin tämän itse häneltä), jotta kelpo viestijät miettisivät, mitä ja miten viestivät, ennen kuin viestivät. Kun katselee blogistanian tarjontaa, lehtien kolumneista puhumattakaan voi huomata, että melkoisia aivopieruja sitä vaan päästellään puhtaaseen ilmaan surutta ja ennakkoon miettimättä.
Ykällä on sikäli hyvä tilanne, että hänen lukijakuntansa koostuu melko lailla samanmielisistä. Tässä porukassa viestintä onnistuu. Ne "rauhanluodin" ampujat huutaisivat suoraa huutoa, jos tänne eksyisivät. Heidän suhteensa Ykän viestintä siis epäonnistuisi pahan kerran.
Viion toinen laki lienee selvä jokaiselle, joka muistaa Halla-Ahon tai vaikkapa Erosen kaustit. Ne nimen omaan tulkittiin tavalla, josta tuli sanojille eniten vahinkoa.
Kolmoslaki on varmaan jokaiselle selvä juttu. Neljännestä sen verran, että jopa hyvän asian propagoiminen liian lavealti saa aikaan päinvastaisen tuloksen, kuin viestijä halusi. Kuka uskoo esimerkiksi naisten euroon? Vaikka lähes päivittäin kuulemme, että se on 80 senttiä, emme (siis me suuri, tyhmä kansa) usko, että se olisi totta.
Laki numero kuusi on testattu miljoona kertaa ja aina todettu oikeaksi. Suomalaisen missin epäonnistunut silikonileikkaus tai paikallisen urheilijan piirinmestaruus on paljon isompi uutinen meille, kuin vaikkapa 10 000 pakistanilaisen kuolema tulvissa.
Seiskalaki on hiukan vaikeaselkoinen. Sen tuntevat parhaiten säännöllisesti luennoivat tai muuten oppia jakavat ihmiset. Kuinka usein itsekin ole luennon jälkeen harmitellut, etten osannut tuoda oikealla tavalla esiin sitä asiaa, joka on tärkein ja oleellisin. Tuli vain rupateltua hauskoja, kun huomasi kuulijoiden olevan mukavasti mukana.
Nämä äskeiset arviot olivat tietenkin puhtaasti henkilökohtaisia, eivätkä mitenkään edusta tiedeyhteisön tutkittua ja yleisesti hyväksyttyä kantaa.
Tervehdys Castorille ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.
Castor:
Olen hiukan vajaa kymmenen vuotta nuorempi kuin sinä, joten muistoni viestinnästä 1970-luvulla on sama kuin monella muullakin sen ajan nöösipojalla. Eli klo 21.00 valtakunta hiljeni, ja sen jälkeen Heikki Kahila kertoi molemmilla olemassa olevilla tv-kanavilla miten maa makaa ja kuinka asiat ovat.
Alakoulussa siihen aikaan opettaja antoi minulle lukutunnilla omin päin luettavaksi vanhoja nuortenkirjoja, ettei aika käynyt pitkäksi. Minä kun osasin jo lukea. Jälkeenpäin huomasin, että ne taisivat olla sellaisia kirjoja, joista erään rauhansopimuksen mukaan oltais tykätty kyttyrää. Sinänsä rohkea veto kovasti vasemmistolaisella paikkakunnalla.
Näyttää vaan siltä, että Wiio hävisi sen taistelunsa. Olis varsin hienoa saada selville, mitä sen ajan yliopistomaailmassa tapahtui ja miksi. Yhteiskunta ei kuitenkaan ollut varsinaisesti vasemmistolainen. Eikä eduskunta ollut sitä missään vaiheessa. Miksi yliopistot, ja varsinkin niitten yhteiskunnalliset tiedekunnat vasemmistolaistuivat silloin sillä tavalla, jonka hedelmiä nyt korjataan. Korjausta asiaan ei liene odotettavissa, sillä kyllähän manttelinperijät valitaan itselleen sopiviksi.
Närpes Varg:
Tämän blogin lukijakunta on varmaankin melko samanmielistä, sillä ei tänne rauhanluoteja pahemmin ammuta. Voi olla, että vastapuolta ei tämä blogi kiinnosta. Tai sitten se mielletään niin vastenmielisenä, että siihen ei puututa eikä tartuta. Koska onhan selvä, että tapani kirjoittaa on sellainen, että jos ihminen edustaa vastakkaista poliittista kantaa kuin minä, niin nämä kirjoitukset koetaan taatusti hyvin vastenmielisenä.
Mielestäni muuten esittämäsi arviot olivat hyviä (niin kuin yleensäkin ovat), ja arvokkaampia kuin ”tiedeyhteisön tutkittu ja yleisesti hyväksytty kanta”, sillä kantasi perustuu ajatteluun ja harkintaan eikä papukaijana toistettuun poliittisesti oikeaoppiseen linjaukseen.
Mafialla eli Cosa Nostralla on se sääntö jota kutsutaan nimellä omerta. Noi Ulla Appelsinin kirjoituksista käy ilmi että hän olisi rikkonut pyhän säännön.
Kiinnostaisi tietää mitä roolia Mafia, Camorra, 'Ndrangheta ja Sacra Corona Unita pelaavat siinä että sosiaalimamuja päätyy Suomeen. Roope varmaan tietäisi? Tai tunteeko Ykä jonkin italialaisen kollegan, olkoot nimi/nimimerkki vaikka Giorgio, jokä lähettää tiedot tapahtumista siellä?
Italia on antanut melkein joka ulkkarille oleskeluluvan mutta se ei myönnä sosiaaliturvaa eikä kunnallisia asuntoja. Se viestittää sillä ulospäin että noudattaa mystisiä kansainvälisiä sopimuksia ja sanoo että "joo me otetaan noi sisälle". Mutta sillä ettei se myönnä sosiaaliturvaa eikä anna kämppää, se viestitää ulkkareille että olette omalla vastuulla. Ja aika pian ne lähtee Italian oleskeluluvan nojalla muihin EU-maihin niiden riesaksi.
Voisi kai Suomikin minun puolesta käyttäytyä noin. Parempi se olisi kuin mitä on parikytä vuotta tehty. Tosin jos leviäisi tieto että Valdelta ja sossusta ei saa rahaa eikä kämppää niin pyrkijöiden tulo tyrehtyisi.
"Meidän isänmaamme on aate, ammatti ja ammattiin liittyvä viiteryhmä."
Tässä Ykä on osunut kyllä toimittajan ammatin ytimeen. Ammatin tekee raskaaksi se, että täytyy koko ajan pitää silmällä poliittisia konstellaatioita. Vielä pari vuotta sitten Kokoomuksen "Nylkypäivä" ja kommunistien "Kansas News" kirjoittivat samasta asiasta riemastuttavan eri tavalla, mutta nyt ne hyökkäävät yhdessä, rinta rinnan ja samoin sanoin "Persomalialainen"-lehteä vastaan. Reipas, voimakas vihollinen onkin toimittajan paras ystävä. Sitä sättiessä ei tarvitse muistella, mitä oman puolueen pojat ja tytöt oikeastaan puuhaavat ja yhteinen mielipide hallituskoalition muiden lehtien kanssa syntyy kuin itsestään.
Hauska nähdä, mitä syntyy Haglundin Kallen rasisti-vingunnasta. Oli se säälittävää katsella telkusta tuon pienen herraspojan oikeutettua suuttumusta pyhille asioille naureskelevaa Soinia kohtaan. Kyllä kai se on nyt valtakunnansyyttäjän asia viedä juttua eteenpäin. Onhan Soini häväissyt kansamme koko maailman silmissä.
Sinänsä hauskaa, että nyt yhtäkkiä isänmaallisuus nostaa päätään taholta, josta sitä viimeksi voisi odottaa. "Soini on tahrannut isänmaan maineen." Voi, voi sentään, kun vielä eilen ei mitään isänmaata tai Suomea ollut edes olemassa, oli vain joku mieletön sosiaalinen konstruktio, jonka AKS valkosuomalaisten ylioppilaiden avulla 30-luvulla loi. Onneksi RKP ei siihen osallistunut millään tavalla.
Tervehdys Vieraalle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.
Vieras:
Näyttää siltä, että sinä seuraat asioita laajemmalta ja tarkemmin kuin minä. Vaan nyt täytyy todeta, että ei ole minulla tarjota ääntä sylttytehtaalta, sillä en ole ollut koskaan tekemisissä italialaisten kollegoitteni kanssa. En ole itse asiassa varma olenko ollut italialaisten kanssa tekemisissä muutenkaan, vaikka aika helkkarin monen kansakunnan edustajan kanssa on matkan varrella tullut oltua tekemisissä.
Vaan tuosta asiasta. Näkisin, että järjestäytynyt rikollisuus pyrkii tietenkin hyötymään asioista ja jos hyötyä ei ole luvassa, niin ei niitä kiinnosta. Uskoisin, että Italiassa ei ole olemassa sellaista maahanmuuttoteollista kompleksia, mikä Suomessa on, ja minkä kautta voisi koplata rahaa. Näin ollen ei järjestäytyneen rikollisuuden välttämättä kannata puuttua asiaan. Niillä on omat puuhansa ja bisneksensä. Tietysti käsitykseni mukaan mafia ei varsinaisesti ole tunkenut lonkeroitaan kaikkialle Italiaan, vaan mafia yksinkertaisesti vaan ON osa Italiaa.
Noita mystisiä sopimuksiahan, joitten mukaan turvapaikanhakijoita ilman pakolaisstatusta on maahan pakko ottaa on sinänsä olemassa vain suomalaisten toimittajien ja muitten tiedostavien ihmisten korvien välissä. Voi hyvinkin olla, että italialaiset ajattelevat ja toimivat juuri niin kuin tuumitkin. Mene ja tiedä. Ei riitä minulla tieto varmaksi mitään sanoa. Koko asia on varmaankin kovin italialainen juttu.
Närpes Varg:
"Meidän isänmaamme on aate, ammatti ja ammattiin liittyvä viiteryhmä." Joo. Korppi ei korpin silmää noki, ja entinen uljas erämetsien yksinäinen lintu on nyt parveentunut ja syö porukalla teurasjätteitä kaatopaikan kupeessa.
Tuo esille ottamasi Kansas News oli muuten hyvä esimerkki. Meinaan, 1980-luvun Kansan Uutiset, ja varsinkin Kansan Uutisten Viikkolehti oli nykyiseen paperimediaan verrattuna huomattavasti objektiivisempi. Varsinkin (muistaakseni Jukka Parkkarin tekemät) puolustusvoimia koskevat jutut, joita oli varsin usein, olivat ihan hyviä, eikä millään lailla asenteellisia. Muutenkin lehti oli varsin toimiva ja luettava. Traagisinta lienee, että nykyajan ”oikeistolaisten” lehtien kannattais ottaa mallia 1980-luvun kommunistilehdestä.
Haglundin Kallen vingunnasta varmaankin syntyy myrsky vesilasissa taas kerran eikä sitten paljon muuta. Oliskohan niin, että BBC:lle tarpeelliset taustatiedot on antanut professori Jan Sundberg, joka on ennenkin pitänyt näitä kovasti puolueettomia tiedotustilaisuuksia. Näillä näkymin en viitsi kirjoittaa tuoreimmasta caustistamme itse mitään, kun ajattelen, että ei minun joka helvetin kissanristiäisiin tarvihe puuttua, mutta mieleen tulee pari kysymystä:
1. Ihanko oikeasti Englannissa ollaan NOIN kiinnostuneista Suomen sisäpolitiikasta? Ihanko oikeasti se, mitä Suomessa tapahtuu, määrittelee Euroopan suuntaviivat? Persujen menestyskö nostaa oikeistodiktatuureja pystyyn Lissabonista Köpikseen?
2. Eikös Suomen puolustusministerillä sattumoisin olisi muutakin tekemistä ihan omalla hallintoalallaan?
Tamperelainen sosialidemokraatti Kimmo Hoikkala pisti mielipiteensä Uuden Suomen blogiseinälle. Hänen ajatuksensa tiivistyvät tässä:
"Ei perussuomalaiset ole muuta kuin vihanlietsonnan poliittinen ilmestys, jota tulee välttää jatkossakin ja laittaa tämä junttikopla sanallisesti niin tiukoille kun voi. Toisaalta kannatusanalyysit varmaan osoittaisivat perussuomalaisten kannatuksen johtuvan juuri vihaamisesta ja eriarvoistamisesta eikä rakentavasta ihmisten välisestä kanssakäymisestä."
Koko kirjoitus löytyy täältä:
http://hermiitti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133415-perussuomalaisten-timo-soinin-johdolla-lietsoma-vihakulttuuri
Olisi hauska nähdä, mitä Osmo A. Wiio olisi tästäkin aivopierusta sanonut. Kirjoituksen saamat parisataa kommenttia eivät oikein näytä siltä, kuin hän olisi saanut sanomansa läpi.
Jälleen kerran toteutuu kauniisti Wiion laki numero 2: "Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa."
Tässä tapauksessa sanomasta on eniten vahinkoa sosdem. puolueelle, joka vuotaa kaikilta laidoiltaan persuihin. Ja kirjoittajaparka luuli tehneensä hyvänkin palveluksen omilleen...
Luulen että mafia ja sen veljesryhmät eivät ole mokumielisiä eikä niitä kiinnosta mokutus.
Muistaakseni Roope totesi Homman puolella jotain tuosta Italian kikkailusta oleskelulupien kanssa.
Ykä voisi tiedustella Antero Lärväseltä missä määrin hän tietää noista Osmo A. Wiion päätelmistä ja että onko peräti tavannut Wiion.
Antero on kaiketi itseoppinut toimittaja ja lukenut kirjoja joissa on kerrottu suullisen ja kirjallisen viestinnän ja juttujen teon metodit. Tai on käynyt jollain kansalaisopiston, työväenopiston, aikuiskoulutuskeskuksen tai täydennyskoulutuskeskuksen viestintä-, toimittaja- ja mediakursseilla. Tai käynyt yliopistolla jossain erillisryhmässä suomen kielen opintoja joissa on aiheena tiedostusvälineet ja juttujen teko. Ykä varmaan tietää tarkemmin?
Laskiko Ylen uutisten ja ajankohtaisohjelmien taso sen jälkeen kun Arvi Lind, Kari Toivonen ja Eeva Polttila lähtivät eläkkeelle? En tiedä muistanko väärin mutta pidin noita hyvinä toimittajina.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lind_kahila_ja_toivonen_juttelevat_juontamisesta_19575.html#media=19580
Antero Lärvänen pitäisi laittaa Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen päälliköksi. Ja äänimiehille hyvät virat kans. Anterolla olisi tarve heiluttaa luutaa. Anterolle sopisi myös YLE:n pääjohtajan virka tai liikenne- ja viestintäministerin posti. Tällöin Anteron olisi ehkä taktisesti parasta olla puolueeton ammattiministeri, vai mitä?
Katsoin kristilliseltä TV7-kanavalta lähetyksen Holokaustin muistojuhlasta joka pidettiin Helsingin synagogassa. Ehkä se joskus laitetaan ohjelma-arkistoon jossa sen voi katsoa.
Yksi tilaisuudessa esiintyneistä puhujista oli Saska Saarikoski. Ihmettelin että mitä helvettiä? Hassua nähdä ukkeli kipa päässä. No, synagogassa pitää miehillä olla kipa tai joku lakki tms. Tällä kerralla en havainnut puheessa mokumielisyyttä. Ei myöskään ollut negatiivisia kannanottoja juutalaista uskontoa eikä juutalaista kansaa kohtaan. Hän sanoi jotain Israeliin littyvää mutta ei myöskään sanonut Israelista mitään kielteistä.
Onko Ykä käynyt ikinä Helsingin synagogassa?
Tervehdys Närpes Vargille ja Vieraalle & kiitos kommenteistanne.
Närpes Varg:
Olihan tyypillä vuodatus. Kun vähän katteli, niin eipä tuo persuja omasta puolestaan ainakaan sanallisesti kovin tiukille laittanut. Eikä toisaalta kyllä omalta osaltaan myöskään piitannut ”rakentavasta ihmisten välisestä kanssakäymisestä”.
Minä kun olen entinen vasemmiston äänestäjä, niin luulisin omaavani hieman kosketuspintaa tämän tyyppisiin asioihin. Kun luodaan omassa päässä mukavasti mielikuvituksesta rakennettu demoni, hyökätään sitä vastaan ja sitten ihmetellään, että miksi persut eivät pyydä anteeksi, niin sillä kyllä varmistetaan, että minä varmasti pysyn nimenomaan entisenä vasemmiston äänestäjänä.
Vieras:
Viesti 1: Eivät välttämättä mokumielisiä, mutta tuskin myöskään erityisen isänmaallisia. Heihinkin voisi varmaan soveltaa termiä "meidän isänmaamme on aate, ammatti ja ammattiin liittyvä viiteryhmä" miinus tästä pois aate.
Anteron koulutuksen media-alalle voin kartoittaa toki perusteellisesti, sillä Anterohan on minun stetsonissani keksimä hahmo, ja minä en ole koskaan ollut tuntiakaan millään viestintä-, toimittaja- ja mediakursseilla. Enkä muussakaan asiaan liittyvässä koulutuksessa. Wiion päätelmistähän oli ihan hyvää pähkäilyä tässä kommenttiosiossa, ja olen epävarma siitä, olisiko minulla siihen pahemmin lisättävää.
Minun on loppujen lopuksi vaikeaa / mahdotonta sanoa, minkä sortin toimittajia Lind, Toivonen ja Polttila olivat. Heihin liittyvä päällimmäinen asia mielestäni oli uutistenlukijalle välttämätön karisma, jota heillä kaikilla oli yllin kyllin.
Viesti 2: Kun en nähnyt ohjelmaa, niin vaikea sanoa siitä sen enempää. En ole käynyt ensimmäisessäkään synagogassa, mutta ne kokemukset, mitä minulla on Suomen juutalaisväestöstä ovat kovasti positiivisia.
Tuosta 1980-luvun tai aikaisempien vuosien Kansan Uutisista. Silloin se ei tainnut vielä olla Kansas News?
Ykä voisi hieman valaista seuraavaa. Sinä kun tiedät jotain sekä Sdp:n että SKDL:n välisistä suhteista kuin myös noiden sisäisistä. Kesällä teit katsauksen Aarne Saarisen ja Taisto Sinisalon edesottamuksista tuolla jossain ajan ja paikan ulkopuolella.
Oliko muuten Taisto Sinisalo itse mikään mokuttaja jos verrataan siihen ketkä ovat olleet mokuttajia viimeiset 20-23 vuotta? En aio fanittaa Sinisaloa enkä manata häntä takaisin mutta jotenkin vaan tuntuu että oliko hän sen pöljempi kuin mokuttajat nykyään?
Sinisalo puhui työvänliikkeestä senkin jälkeen kun Neuvostoliitto romahti. Sen sijaan muut taistolaiset alkoivat ottaa mokutuksen ja ilmastohömpän uusiksi agendoiksi. Oman kansan vastustaminen on aina ollut noiden agenda joten vain keinot noiden toteuttamiseen ovat vaihdelleet.
On aika kummallista miksi eräs äärivasemmistolaisiuuden muoto sai nimeksi taistolainen. Minulle on epäselvä mikä itse asiassa oli Sinisalon suhde 60-70-lukujen vasemmistoradikaaleihin? Siis niihin jotka olivat taustaltaan yläluokkaisia, akateemisia ja porvarillisia?
Sinisalon oma tausta oli tietääksieni työläistaustainen ja oli hän joskus tehnyt jotain selvää työtä. Tällöin hänellä oli edes alkeellinen käsitys työläisistä ja työstä.
Tervehdys, Vieras. Heitit pahan pallon. Meinaan, kovimpana taistolaisaikana minä kumminkin olin vain pikkupoika. Eli se, mitä nyt tuumin, ei ole kärpäsenä katosta kytättyä, vaan ihan tuumintaa vaan.
Ei Taisto Sinisalo ole ollut millään muotoa mikään mokuttaja. Ei silloin mitään mokutusta ollut edes keksitty. Ei kenelläkään, puoluekannasta riippumatta juolahtanut mieleen, että tänne pitäisi alkaa raijaamaan Afrikasta väkeä elätettäväksi. Kansainvälistä solidaarisuutta vasemmistopiireissä tietysti osoitettiin huomattavan julkisesti, varsinkin kun se oli muodikasta Yhdysvaltain vastaista solidaarisuutta eli ”kädet irti Vietnamista”, ”maitoa Vietnamin lapsille”, ”lautanen Guatemalan verta”, ja niin poispäin.
Kehitysapua tietysti mainostettiin joka tuutista, mutta näkisin silloin ihan oikeasti uskotun, että se auttaa, ja auttaa nopeasti ja tehokkaasti. Ei silloin tajuttu, minkälainen hukkaputki koko touhu tulisi olemaan. Kehitysapua tietysti rummutettiin muuallakin kuin vasemmalla.
Ainoa ns. monikulttuurin muoto olivat siihen aikaan Chilestä tulleet pakolaiset. Jotka olivat ihan oikeita pakolaisia, sillä heillä oli oikea hengen uhka. (Nyt en ota kantaa siihen, kumpiko vaihtoehto olisi ollut Chilelle pahempi, Pinochetin valtaannousu vaiko Allenden vallassa pysyminen). Yhtä kaikki, meidänkin pienessä kunnassa oli yksi chileläisperhe, joista ei ollut vaivaa kellekään ja joka ei vaatinut minkäänlaisia erioikeuksia. Eikä chileläisiä mediassakaan jatkuvasti rummutettu, vaan annettiin olla rauhassa, niin kuin tavan ihmisillä yleensä halu onkin elää.
Voisin todeta, että niillä chileläisillä oli sen ajan suomalaisten mielestä ihan perusteltu oikeutus olla täällä, joten piruako tuosta rumpua lyömäänkään. Josta tietysti voisi heittää kysymyksen nykypäivään, että miksi moinen rummunlyönti.
Taistolaisuuden johtohahmojahan olivat Sinisalon lisäksi ainakin Markus Kainulainen ja Urho Jokinen ja kaikki olivat käsittääkseni varsin köyhistä oloista ja heidän poliittisessa toiminnassaan oli ns. koston makua ihan käytännössä eikä akateemisen teoreettista maailmanparannusta. Sitten taas näihin ns. kulttuurikommunisteihin Sinisalo on todennäköisesti suhtautunut niin, että heitä tarvittiin mahdollisimman suuren medianäkyvyyden vuoksi (ja rajoitetun mediatarjonnan aikana 1970-luvun alussa voi sanoa että taistolaiset onnistuivat erinomaisesti), mutta mikäli porukka olisi onnistunut ja Suomen politbyroo olisi koostunut taistolaisista, olisivat tiedostavat bileet kyllä loppuneet. Ei saman ajan brezhneviläisessä Neuvostoliitossakaan taitelijat riekkuneet ja rienanneet.
Yleensäkin käsitykseni on, että sen ajan kommareissa oli siipeen katsomatta tiukka ja jämäkkä puoluekaaderi, ja tää bilettäjäporukka oli vaan hunajaa, jolla houkuteltiin muurahaisia. Kun taas nykyvasemmistoliitossa se hunaja on pääasia, eli porukka koostuu yleishäröilijöistä, bilettäjistä ja roolipelaajista.
Tämä kaikki oli siis omia tuumailujani. Mikäli joku osoittaa perustellusti, että touhu menikin ihan toisella lailla, niin olen silloin valmis toteamaan, että meni hieman läskiksi.
Vaan tulihan heitettyä tässä porukalla sen verran taistolaista settiä, että tämä vaatii myös musiikillista propagandaa kyseiseltä ajalta. Hermannin Sosialistiset Nuoret laulavat kappaleen Osoitteeni On Neuvostomaa. Laulavat, juuttaat, vähän epäselvästi, joten laitetaanpas sanat mukaan:
Vaalimaa taakse jäi, ystäväin
Kyselin sulta näin:
Mitähän meillä on eessäpäin?
Sä vastasit laulaen:
Siellä sydän elää, tekee työtä ja rakastaa
Parempaa maailmaa
Kuka oot, mistä tuut, minne menet sä?
Osoitteeni on Neuvostomaa.
Ei tarvita tarkkoja karttoja
Moi adres Sovjetskij Sojuz.
Jekaterinan ja Iljitsin
Kohta sä tuut tuntemaan
Lämmin on katse Dimitrin
Se katse on Neuvostomaan
Siellä sydän...
Kuka oot...
Ja tuosta lähtee:
http://www.youtube.com/watch?v=MM8eU0wwp4A
Ottamatta sen enempää kantaa kommunistisen puolueen linjajakoon, uskoisin että selkeimmin se ilmeni Tsekkoslovakian miehityksen osalta selvemmin kuin ehkä mistään muusta: Saarisen johdolla SKP tuomitsi erittäin kovinkin sanoin miehityksen ja taistolaiset tukivat sitä loppuun saakka. Saarinen ei halunnut olla NKP:n talutusnuorassa, Sinisalo oli sitä täysillä.
Saarisesta voi muutenkin sanoa, että hän edusti sellaista isänmaallisuutta, joka pelasti Suomen kansan. Vankileirillä istuneen isän poika osallistui molempiin sotiin (Ässärykmentti), yleni kersantiksi ja sai kohtalaisesti kunniamerkkejä. Minä kun en kuulu siihen siihen joukkoon jonka mielestä vain reserviupseerit olisivat jollain tavalla olleet vaikuttamassa sen paremmin Talvi- kuin Jatkosodankaan kannaltamme onnelliseen lopputulokseen.
Sinisalo oli syntynyt vuonna 1926 eikä tietenkään osallistunut sotaan. Hän lienee ollut tyypillinen "internationaali" jolla kylläkin tarkoitettiin aivan muuta kuin nykyistä monikulttuuria. Se taisi kyllä olla aikalailla monokulttuuria kun sitä noin pintaraapaisuna pohtii.
Tarkoitan lähinnä sitä, että Neuvostoliitto nähtiin "kansojen äitinä" ja kaikkien kommunistien tuli siihen tyytyä.
Jos nykyiset kommunistit sanovat että sanoilla "internationaali", "kansainvälinen solidaarisuus" ja mitä näitä iskulauseita sitten olikin, tarkoitettiin samaa kuin tämän päivän monikulttuurilla, niin melkoista pajunköyttä päästelevät. Se internationaali oli nimenomaan Neuvostoliiton johtama, hyvinkin monokulttuurinen onnela. Eikä tätä nyt kannata sekoittaa siihen, että Neuvostoliitossa soi balalaikka, Suomessa kannel tai hanuri ja Kreikassa tai Romaniassa panhuilu. Tuollainen on vain kultturin kuorrutusta ja Neuvostoliitto oli taitava korostamaan kansojensa pinnallisia erityispiirteitä, sallimaan niitä ja jopa korostamaan niitä, jotta tuo monoliittinen ajatus kansojen kodista ei liikaa paistaisi läpi. Tosiasiassahan tietenkin esimerkiksi organisatorisesti kaikkien maitten kommunistit noudattivat NKP:n kaavaa. En esimerkiksi tunne/muista yhtään kommunistipuoluetta, jonka nuorisojärjestö ei olisi ollut pioneerien kaltainen.
Taistolaisista on aika hyvä analyysi täällä: http://sosialismi.net/blog/2011/09/20/mita-taistolaiset-oikeasti-ajattelivat/
Itse olin taistolaisuuden loistoaikoina parhaassa biletysiässä ja toimin ammatissa, jossa oli helppo solmia suhteita sekä taistolaisiin, eli vähemmistöläisiin että enemmistöläisiin, joita sanottiin saarislaisiksi.
Taistolaisuuden nousun yhteydessä tehtiin seksuaalista ja alkoholipoliittista isänmurhaa. Kaikki nussivat kaikkia ja viina virtasi. Tupakkakaan ei vielä llut vaarallista.
Nuori mies, joka osasi napauttaa muutaman soinnun kitarasta ja tiesi, että "jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan", sai piparia niin paljon kuin halusi. Ja kyllä minä halusinkin!
Parhaaseen aikaan olin varsinaisen kapitalistifirman varatoimitusjohtaja, mutta se ei estänyt minua availemasta sini- ja punapaitaisten tyttöjen paidannappeja. Silloinen paras hoitoni selittikin minulle sormi pystyssä:"Susi, sinun täytyy olla tosi onnellinen mies. Sinulla on vaimo, lapsi ja hyvä työpaikka, musta Bemari ja vene ja vähemmistöläinen, kaunis rakastajatar ja käyt kuulemma panemassa jotain saarislaistakin kaunotarta."
Myönsin olevani onnellinen. Vein bileisiin aina laatikollisen viiniä ja kartongin tupakkaa. Sain niitä edullisesti Tehtaankadun erikoismyynnistä.
Tervehdys Castorille ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.
Castor:
Niin kuin olet varmaan kirjoituksistani aikaisemminkin huomannut, niin arvostan Aarne Saarista erittäin korkealle. Syynä eivät ole vain hänen sotasaavutuksensa, vaan se, että hän kesytti kommunistisen puolueen toimimaan suomalaisen demokraattisen järjestelmän mukaisesti, nykäisi sen irti Moskovasta ja kehitti (muistat termin) ”sinivalkoisen kommunismin”.
Ja olikos se niin, että ainoa porukka Suomessa, joka itse asiassa tuomitsi Tsekkoslovakian miehityksen oli Saarisen SKP?
Wikipedian mukaan Sinisalo muuten osallistui sotaan. Muutaman päivän. Hän oli viimeistä ikäluokkaa, joka siihen koulutettiin ja hän oli rannikkotykistössä ja tappeli Suursaaressa pari päivää saksalaisten (ei venäläisten, mitenkä sattuikaan) kanssa vuonna 1944.
Internationaali ei tosiaankaan ollut mitään kansainvälisyyttä, vaan neuvostojohtoa. Moskovasta tuli totuus. Vien ajatuksen vielä pitemmälle, ja totean, että Neuvostoliitto oli sinänsä vain laajennettu Venäjän imperiumi. Olihan Stalin joo gruusialainen, mutta ei-venäläiset kansat siinä onnelassa eniten osumaa ottivat.
Närpes Varg:
Nyt näyttää siltä, kun kommenttiasi luin, että pikkusen alta viiskymppisen räkänokan täytyy nostaa hattua aikamiehen ikään ehtineelle jannulle. Kovimpaan taistolaisaikaan minä kun ajattelin vielä, että pippeli on kätevä suuntausväline pissiessä, ja tytötkin olivat vielä kovasti yök.
En oikeastaan kommentoi sen enempää, kuin että olipa mainio, ja kieltämättä osuva ajan kuva. Et ole nimittäin ainoa, joka on noita juttuja minulle kertonut. Ihan blogimaailman ulkopuoleltakin. Ja kiitos linkistä, katoin äkkiseltään, mutta tutustun siihen enemmän tuonnempana. Meinaan, leipäpuu kutsuu ja tarttee laittaa pian ykköstä läpeen.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, kuinka paljon taistolaisuuden nousu perustui "punkkalähetykseen." Ilmiölle on muitakin nimityksiä, joita emme nyt ota tässä esiin.
Liikkeen johtajat olivat susirumia miehiä, itse Taisto Sinisalo parhaana keulassa. Mutta varsinaisen agitaation hoitivat Aulikki Oksasen ja Kristiina Halkolan tapaiset ja näköiset - ah niin pantavan oloiset - nuoret naiset. Oksanen ja Halkola lauloivat, näyttelivät, esiintyivät lehdissä ja telkussa. Sadat muut kauniit tytöt halusivat hekin osansa jännittävästä vallankumouksesta, jossa voi laulaa työväenlauluja, juoda, polttaa, esiintyä julkkismiesten kanssa ja nussia. Nämä julkisuuden toivossa poliittiseen herätykseen tulleet hetairat veivät sänkyihinsä hyvien perheiden poikia, joista parin hyvän panon jälkeen tuli niin tiedostavia, niin tiedostavia.
Työläispoikiin nämä punkkakäännyttäjät eivät edes katsoneet, vaikka heistä lauloivatkin. Olihan vallankumousta toki hauskempi tehdä poikaystävän isäpapan Tukholman-asunnossa tai saaristiolaishuvilassa kuin jossain Kallion hikisessä yksiössä.
Pari viikkoa sitten olin yksissä pippaloissa, jossa syntyi kiihkeä poliittinen väittely maahanmuutosta - mistäpä muustakaan. Muuan kolmikymppinen kaveri esitti pari kriittistä mielipidettä, jolloin hänen vaimonsa sanoi kireästi ja selkeästi "Arvaas jätkä, milloin saat seuraavan kerran."
Olen nähnyt näitä kohtauksia muuallakin. Uskallan veikata, että tuhansissa perheissä isäntä äänestää aivan muuta puoluetta kuin mitä hän vaimolleen on kertonut.
Nyt siis harrastetaan "käänteistä punkkalähetystä." Jos et tuomitse persuja, et saa. Ja jälleen poliittisen taistelun eturintamassa ovat nuoret, monesti kauniit naiset. Halkolan ja kumppanittarien tilalla ovat nyt Li Andersson ja kumppanittaret.
Taistolaisten kannatus oli vaaleissa suurimmillaan 5-6 prosentin luokkaa. Heillä oli enimmillään 13 kansanedustajaa ja vain yksi ministeri, Erkki Tuominen , hänkin varsin lyhyen ajan. Heidän poliittinen merkityksensä oli varsin marginaalinen ja sen ainoa todellinen voima oli Neuvostoliiton ystävyydessä.
Taistolaiset olivat taitavia valtaamaan järjestöjä ja pitämään itsestään melua. Näytti siltä, kuin kyseessä olisi ollut laaja kansanliike. Siitä ei suinkaan ollut kysymys. Ilman Neuvostoliiton tukea taistolaisuus olisi ollut pieni, piipittävä ja säälittävä ryhmittymä.
Ja nyt meillä on sitten tämä vihervasemmistolaisuus, joka käänteisen punkkalähetyksen avulla yrittää pitää miespuolisen väestön oikealla poliittisella tiellä. Heidänkin poliittinen merkityksensä vaaleissa on varsin pieni, mutta näkyvyytensä mediassa valtava. Ei ihme, sillä median naruja pitelevät nyt entiset taistolaiset.
Aiheesta lisää täällä:
http://liberalismi.net/wiki/Toimittajaliitto
Viime vaalien jälkeen vihervasemmistolainen, valtiorahoitteinen maailmanparannuskompleksi on yltynyt valtavaan raivoon, jossa ylilyönnit seuraavat toistaan. Muutaman vuoden päästä joillekin äskeisille oikeuden päätöksille ja muille ylilyönneille nauretaan maha kippurassa.
Entisiä taistolaisia rahoitti Neuvostoliitto, nykyisiä Suomen valtion palveluksessä olevat, herätyksen saaneet päättäjät. Hekin pelkäävät, pelkäävät tosissaan seuraavia eduskuntavaaleja. Elämme mielenkiintoisia aikoja, jälleen kerran.
ps. Jälleen kerran korostan, etten yritä esittää tieteellisesti todistettuja faktoja. Kerron vain siitä, minkä olen itse nähnyt ja kokenut.
Saatuani kommenttini valmiiksi vilkaisin Uuden Suomen blogistaniin ja siellä sama asia sanottiin paljon paremmin ja ajatellummin:
"Yhteiskunnallisen jännitteen kasvaessa mutta aidon avoimen asiapuheen puuttuessa ja eksyessä sivuraiteille puheareenat muuttuvat noitaoikeudenkäyntien areenoiksi. Miten omassa yhteiskunnassamme on mahdollista, että parastaikaa -- kaikkien ilmeisesti hiljaisesti hyväksyen -- hiljaisuudessa kehitetään yhä herkemmin reagoivaa inkvisition omaista sensuuria, jonka tosiasiallisena tarkoituksena ei voi olla minkään "rasismin" tai "vihapuheen" vahtiminen, vaan ainoastaan jatkuva yhä keskustelukyvyttömämmän yhteiskunnan ylläpito?
Valmistellaan vihapuhevainoa, jonka tosiasiallinen tarkoitus on makthavare-vallanpitäjien vallan pitäminen."
Kannattaa lukea koko kirjoitus: http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133584-rasistijahtaus-rasistijankutus
Taidan olla nyt liikaa äänessä, mutta kun ei vaan malta olla hiljaa.
siis:
Tuo käsite "punkkalähetys" kirkastui minulle kerran katsellessani telkusta yököttävää ohjelmaa pienen tytön ympärileikkauksesta Egyptissä. Itse leikkauksen suoritti terävällä lasinpalalla tuhruinen, myhäilevä vanha äijä,mufti,mikä lie. Siinä ympärillä hääräsi ja naureskeli kymenkunta vanhaa akkaa, jotka yrittivät selittää uhrille, kuinka Allah nyt on mielissään.
Kun meillä menee tavallisena pyhänä kirkkoon, siellä istuu muutama iäkäs nainen, mutta pöntöstä paasaa mies. Papin duuni sopii hyvin laiskanpulskeille veijareille. Siinä saa hyvää liksaa ja iltaisin voi antaa säröytyneille rouville henkilökohtaista hengellistä opastusta.
Ilman naisia, heidän herkkäuskoisuuttaan ja haluaan olla korkeamman voiman alistamina, ei uskontoja maailmassa ylipäätään olisi.
Vihervasemmistolaisen uskonnon näkyvimmät edustajat ovat hekin naisia. Silmät palaen he vaativat maksuun kaiken karvaisia päästöveroja ja rikkidirektiivejä, jotka valuvat suoraan naureskelevien liikemiesten taskuihin.
Natsien noustessa valtaan saksassa olivat rikkaat naiset Hitlerin parhaita kavereita. He lahjoittivat miljoonia omia ja miestensä markkoja tulisieluisen johtajan auttamiseksi. Ilman naisia Hitler ei olisi koskaan noussut valtaan. Vanhoja dokkareita katsellessa näkee selvästi, kuinka naiset rynnivät etiriviin käsi koholla aina kun johtaja kulkee ohi.
Katsoo mihin uskoon tahansa, stalinismiin tai vihertävyyteen, aina hyvää sanomaa levittävät naiset ja muutama luikuri heidän takanaan kerää voitot. Varmaan kyynisin koneisto on RKP:llä, joka pyörittää feministinaisten avulla miljardien omaisuuksia. Upporikkaiden säätiöiden tuotoilla elätetään suoranaista propagandistien armeijaa.
Ainoa puhtaasti miehinen aate on nykyisin persulaisuus, siksi sitä vihataan niin silmittömästi.
ps. Ylvalle haluan sanoa, että kun puhun "naisista". en suinkaan tarkoita kaikkia maailman naisia, en varsinklaan Ylvaa. Hänen lisäkseen maailmassa on monta järkevää ja mukavaa naista. Lainatakseni Veikko Huovista: "Jumala suojelkoon nuoria naisia. Ovat he niin mukavia ja fiksuja - periaatteessa."
Tervehdys, Närpes Varg ja kiitos kommenteistasi.
Viesti 1:
Niin kuin totesin, olin synkimpinä taistolaisaikoina vielä nyrkillätapettava. Mutta ei tuo varmaan kaukaa totuudesta mene. Siihen aikaan joka tapauksessa juuri taistolaisten kohdalla pelin politiikka muuttui bileen politiikaksi ja sai aikaan suunnatonta huomiota, joka sai aikaan myös vaikutelman suuremmasta vallasta kuin mitä porukalla tosiasiassa oli. Mutta politiikassahan pelataan mielikuvilla.
Bileen politiikkaahan tehdään vihervasemmistossa vieläkin. Hyvä esimerkki oli viimeiset presidentinvaalit. Niin kuin olen todennut, luulen että Pekka Haavistoa itse asiassa kyrpi se, kun hän tajusi, että kyse ei ole hänen mahdollisesta sopivuudesta presidentinvirkaan, vaan muodikkaan homohypetyksen aikaansaamat mahtavat bileet. Ajatelkaa, Ultra Brakin tekee comebackin. Vähänkö ehkä mennään kattomaan.
Piparipolitiikan vaikutusta parisuhteitten poliittiseen ilmapiiriin en osaa varmaksi arvioida, eikä minun onneksi tarvitsekaan, sillä olen ollut pitkään onnellisesti naimisissa.
Vaan se on totta, että poliittisesti marginaalinen ryhmä sai ja saa kokoonsa nähden ylimitoitetun mediajulkisuuden niin silloin kuin nytkin.
Viesti 2:
Kiitos linkistä. Tuo heppu kirjoittaa asiaa, niin kuin on kirjoittanut aikaisemminkin. Toi kommenttiosio on vaan taattua Uutta Suomea, eli siellä se asian eestaas jaanaaminen etenee tasolle ulkoavaruus. Kommenttiosion loppuun lukeminen lienee yhtä työlästä kuin tämän ”terms and conditions”-osion, mihin törmää aina, kun asentelee tietomasiinaan jotain uutta ohjelmaa.
Viesti 3:
Et suinkaan ole liikaa äänessä. Tätä blogia on siunattu hyvillä kommentoijilla, ja niin kuin olen ennenkin todennut, niin blogista ei lopu printtipaperi kesken.
Mitä tulee asiaan, niin siinä on totuuden jyvää, mutta toisaalta näissä naisten hysteerisimmissä / fanaattisimmissa / höynäytettävissä piireissä on se sama piirre kuin taistolaisissa aikanaan, että he saavat huomattavasti enemmän huomiota ja sitä kautta valitettavasti myös muihin puolueisiin asti ulottuvaa mielipidevaltaa, kuin mitä heidän todellinen lukumääränsä on. Senhän huomaa jo siitä, että niin vihreät kuin vasuritkin ovat alle kymmenen prosentin puolueita. Kyllä Suomessa löytyy huomattava määrä fiksuja naisia. He vaan keskittyvät ”elämään, ei kulkueeseen”.
Lähetä kommentti