KESÄTOIMITTAJA TAI JOTAKIN

Niin hotellin respassa kuin valistuneitten lukijoittenikin keskuudessa tiedetään, että nykyisen maahanmuuttopolitiikan, ainakin valveutuneen sellaisen, perusidea on, että meille täytyy tulla etnisesti oikeaoppisia maahanmuuttajia sen vuoksi, että meille täytyy tulla etnisesti oikeaoppisia maahanmuuttajia.

Peruste on sinänsä itsessään tietysti hieman ontuva, ja siitä koiranleuat tietenkin voisivat aina kysellä, että oliko kyse maahanmuutosta vaiko ehkä siitä, että asiaa julistavan tiedostavan henkilön ego saa maittavaa evästä.

Sen vuoksi tuon perusidean tukipönkäksi on kehitelty tiettyjä väittämiä, joita toistetaan aina uudelleen ja uudelleen. Välillä keskitytään uuteen osa-alueeseen, koska entinen on röhönaurettu nurin ja se entinen osa-alue saa muhia pari vuotta rauhassa ja sitten se nostetaan esiin aivan niin kuin se olisi keksitty eilen.

Harvoin sinänsä löytyy enää niin typeriä ns. mokuttajia, että he laittaisivat kaikki kootut kliseet samaan kirjoitukseen. Yleensä sellaiset ovat lähinnä sanokaamme parikymppisiä tyttöjä, jotka ovat jossain paikallislehdessä kesätoimittajina, joilla on haaveena toimittajan koulutus Tampereen yliopistossa, ja jotka sen vuoksi laittavat lehtiin mielipidekirjoituksia, joissa kootaan kasaan kaikki mahdolliset kliseet, tuntevat hivelevää mielihyvää, ajattelevat että nyt tuli näytettyä junteille ja joille sitten tulee huomattava henkinen pipi, kun vastaanotto ei sitten ollutkaan sellaista kuin ajateltiin.

Hotellin respassa on mielikuva, että jopa nämä nuoret pimutkin alkavat hiljaalleen järkiintyä, ja ymmärtävät, että ihan kaikkia munia ei koriin kannata kerralla laittaa, koska rikkihän ne menevät kumminkin. Täytyy siis ihan muistuttaa, että minkälainen tällainen yleispätevä yleismaahanmuuttokirjoitus saattaisi olla. Noin ihan puhtaasti stetsonista kuvittelen, että jutun kirjoittaja olisi 19-vuotias ylioppilaspimu sanotaanko vaikka Pietarsaaresta. Kirjoitus sisältäisi kaikki mahdolliset maahanmuuttoon liittyvät oikeaoppiset kliseet ja se saisi huomattavasti kieli poskessa esitettyjä kommentteja mm. Hommaforumilla ja kansallismielisellä blogirintamalla.

Tietysti kuittailua saatettaisiin pitää ihan kohteliaisuudesta vähän sordiino päällä, koska tiedettäisiin kyseessä olevan 19-vuotiaan tytön, jolla on ollut varsin turvattu elämä, ei vielä oikein käsitystä pahasta maailmasta ja sen vuoksi kuittailut saattaisivat saada aikaan hyvin, hyvin suurta henkistä pipiä, jossa suolaa haavoihin hiertäisi ajatus, että ensiksi ne eivät uskoneet mua ja sitten ne paskat vielä nolasivat minut. Kun pääsen Tampereen Yliopistoon, niin ihan varmasti kostan.

Vaan kuinka tällainen kirjoitus, jota tuskin enää harvemmin nähdään edes 19-vuotisilta pimuilta, sitten menisi. Otsikko olisi varmaankin:

MAAHANMUUTON MAHDOLLISUUDET

Ja teksti rupeaisi etenemään soljuvasti näin:

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 Suomeen muutti yhteensä 22 750 ulkomaan kansalaista. Tämä on pääosin hyvin positiivinen asia.

Maahanmuutto tuo innovatiivisuutta ja uudenlaisia ajatuksia sekä työelämäämme että kulttuuriimme. Tulevina vuosina, erityisesti niin sanotun kasvavan huoltovajeen takia, Suomi tarvitsee lisää työntekijöitä ulkomailta. Toinen asia on, että meidän on niin ikään myös jatkossa kannettava vastuumme niistä ihmisistä, jotka eri humanitäärisistä syistä tarvitsevat turvapaikan maastamme.

Maamme väestön määrän kasvussa maahanmuutto onkin kaksi kertaa suurempi tekijä kuin syntyvyyden kasvu. Niin sanottu muuttovoittomme ulkomailta oli viime vuonna 16 800 henkilöä, kun syntyneiden lisäys kuolleisiin nähden oli ainoastaan 8 030 henkilöä.

Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa on vuonna 2020 jo noin 350 000 ulkomaan kansalaista eli melkein kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Uskoisin, että aika harva meistä itse asiassa tietää, että Suomessa jo nyt puhutaan 148 eri kieltä äidinkielenä!

Erityisesti pääkaupunkiseudusta muodostuu ajan myötä globaali metropoli, jossa yhä useammalla on sukujuuria ulkomailla. Mutta myös täällä Pohjanmaalla tiedämme varsin hyvin, millainen potentiaali maahanmuutolla on edellyttäen, että kotouttamisessa onnistutaan. Ajan myötä uusista ilmiöistä tulee osa elämäämme. On itse asiassa jo hyvin vaikeata kuvitella vaikkapa kotikaupunkiani Pietarsaarta ilman vietnamilaisia.

Keskustelu maahanmuutosta Suomessa on viime vuosina usein valitettavasti ollut kovin lyhytnäköistä. Suomi on kautta historian, ensin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan aikana ollut maa, josta muutetaan pois ja jonne muutetaan. Suomesta on muutettu Ruotsiin ja Amerikkaan. Ruotsista, Venäjältä ja Manner-Euroopasta on muutettu Suomeen.

Sekä taloutemme että kulttuurimme on ollut riippuvainen maahanmuutosta. Ajatelkaapa Suomea ilman Finlaysonin kankaita, Sinebrychoffin olutta tai Fazerin leipää ja suklaata. Saati sitten Engelin rakennuksia tai Mannerheimin johtajuutta.

Maastamuutto ja maahanmuutto ovat luonnollisia ilmiöitä ihmiskunnan historiassa. En osaa edes kuvitella miltä maailmamme näyttäisi ilman niitä.

Tuon kliseisempää juttua en stetsonistani pystyisi keksimään edes piruuttaan. Ja arvelisin, että koiranleuat toteaisivat tälle nuorelle tytsylle, että huoltosuhdettako siis parannetaan siten, että tänne raijataan ihmisiä, jotka heikentävät huoltosuhdetta niin omassa kuin tulevissa polvissa ja tämä perustellaankin sitten humanitäärisillä syillä. Mihinkäs se huoltosuhde unohtui?

Samaten kuittailtaisiin tällä innovatiivisuudella ja saatettaisiin heittää esimerkkiä, minkälaista innovatiivisuutta on maahan tullut nimenomaan niitten oikeaoppisten etnisten ryhmien toimesta. Niitten, jotka parantavat huoltosuhdetta. Siis niitten samojen, jotka otettiin tänne humanitäärisistä syistä. Ja jotka kuitenkin mystisesti parantavat huoltosuhdetta. Vaikkeivat sitä tosin viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen ole tehneet, mutta joskus kumminkin. Menihän Mooseksellakin urakkaansa kolmekymmentä vuotta.

Saatettaisiin kysellä myös sen sosiaalitoimiston perään, joka Amerikoissa, Australiassa ja Ruotsissa asiakseen elätti suomalaisia, ja joka perusti suomalaisten eteen puolestaloukkaantumiskoneiston.

Ja paljon muutakin tietysti kuittailtaisiin, ja varsin perustellusti, mutta kaikkea on turha tuupata tähän yhteen blogikirjoitukseen. Sillä tämähän on vain täysin kuviteltu juttu jostain kaikki kliseet yhteen läjään kasaavasta toimittajan ammatista unelmoivan surusilmäisen nuoren hippitytön avautumisesta.

Vai oliko?

Tämä kaikki kliseet kokoon keittävä vuodatus oli Suomen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin (49 v) mielipidekirjoitus sanomalehti Pohjalaisessa. Kiitokset taas Roopelle mediavalppaudesta.