YHDESSÄ ITKIEN

Kevät keikkuen tulevi. Sen saattaa huomata vaikkapa siitä, että päivät pitenevät, ja yöaikaan taas alkaa pöllöillä lempi leiskua ja metsästä kuuluu paljon lupaava huhuilu. Kevään etenemisen huomatakseen ei tarvitse välttämättä osata lukea luonnon suurta kirjaa, vaan urbaaneja erätaitoja hallitseva henkilö voi huomata ajan kulun mm. Helsingin Sanomista, joka alkaa kansalaisten keväisen asennevalmennuksen liittyen tänne taas pian ilmestyvään Romanian mustalaisinvaasioon.

Tuoreeltaan tällä valistuksen kiistatta jalolla saralla on kunnostautunut toimittaja Kimmo Oksanen, joka avautuu kirjoituksessaan, jossa on komea otsikko ”Romaneilla ei ole varaa elää eikä kuolla”. Genreensä nähden voi todeta, että toimittaja on komeassa vireessä jo otsikosta lähtien ja onnistuuhan hän ymppäämään juttuunsa sydäntäraastavan tarinan miehestä, joka tulee Suomeen etsimään onnea, mutta Suomeen tultua sitten fyrkat loppuvatkin.

Tarinassa käy ilmi, että mies onkin myös isä, ja miehen pikkuinen poika onkin yllättäen kuollut Romaniassa. Mutta kun lompsassa ei ole massia, niin mies ei pääse takaisin Romaniaan. No, tsuhnat sentään keräsivät rahaa, että mies pääsee takaisin, mutta eivät juuttaat keränneet tarpeeksi, joten heppu ei saa poikansa ruumista sairaalasta.

Lisäksi tarinaan upotetaan mainioita alaleuanväpätystermejä kuten köyhän ryöstävä köyhä, harhaiset tiedot, kadulle ajautuminen, märkivät haavat, pakkanen, tylyt vartijat, kylmät autot, asunnottomuus, tappelu pääsystä yökahvilaan, mielen sairaudet ja halpa romanialainen miehen ja naisen liha. Kirjoituksesta saa hyvän kuvan julmista ja välinpitämättömistä suomalaisista, tosin löytyyhän kirjoituksesta sentään sankarikin, eli Global Clinic, paperittomien lääkäripalvelu, joka ainoana pitää huolen siitä, että ihmisoikeudet toteutuvat Suomessakin. Tämä onkin varsin komea kohta kirjoituksessa, sillä siinähän ei selvitetä sitä, pitääkö klinikka yllä vain Suomessa laittomasti oleskelevien ihmisoikeuksia, vai toimiiko se yleisenä suomalaisten ihmisoikeuksien tukitolppana noin laajemmassakin mitassa.

Kyynisempi lukija saattaisi ehkä tuumia, että ettei toimittajaa ole vaan vähän hassutettu, tai oliskos hän laittanut juttuunsa jopa ns. Lapinlisää, mutta minähän en ole kyyninen ihminen vaan uskon ihan kybällä, että eihän nyt kukaan tommosia juttuja puhu esim. rahaa saadakseen. Yleensäkin annan toimittajalle jutusta arvosanan yhdeksän plus. Pikkusen enemmän olis saanut juttuun tunkea suomalaista henkilökohtaista ja rakenteellista rasismia sekä vihapuhetta, vihakirjoitusta ja vihahiljaisuutta.

Hotellin respassa tuumaillaan vielä sitä, että kenelle tämä kirjoitus oli tarkoitettu. Jos kirjoitus oli tarkoitettu vain toisille toimittajille, niin silloinhan kollegat toteavat vaan että aww, ihanan kauheeta ja se kannustaa heitä pistämään vieläkin paremmaksi. Ja pistäväthän he toki, siitä ei ole epäilystäkään.

Jos kirjoituksella oli taas tarkoitus toteuttaa tätä Saska Saarikoskenkin mainostamaa valistustehtävää, niin silloin oletettavasti jutun pitäisi herättää reaktioita myös tavallisessa lukijassa.

Vaan minkälaisia reaktioita?

No, oletettavasti lukijan pitäisi tuntea suurta häpeää siitä,että ulkomaalaiset ovat kyykyttäneet ulkomaalaisia, panna alaleuka väpättämään, katua, pyytää anteeksi ja luvata, ettei koskaan enää tee sitä, mitä ei alunperinkään ollut tehnyt.

Tämän jälkeen lukijan nähtävästi pitäisi panna pystyyn jonkinlainen kansalaisliike, jonka päävaatimuksena olisi saada Suomeen huomattava määrä Romanian mustalaisia suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin. Siihen on tietty selvä velvollisuus, sillä eiväthän suomalaiset voi jäädä toimettomaksi, kun maailmassa tapahtuu vääryyksiä. Näin ollen lukijan tulee panna töpinäksi.

Esimerkkiä tähän töpinäksi pistämisestä voisi varmaan hakea esim. ympäristöasioista. Kiinassa tungetaan ilmaan noin N miljoonaa tonnia paskaa vuodessa. Paha juttu, hyvin paha, ja suomalaiset ovatkin reagoineet asiaan kiitettävästi saattaen voimaan Suomessa niin suomalaista teollisuutta kuin tavallistakin ihmistä haittaavat tiukat ympäristösäädökset. No, Kiinassa tietysti siitä huolimatta edelleenkin tungetaan ilmaan noin N miljoonaa tonnia paskaa vuodessa, mutta kun hankitaan yhteistä hyvää pahaa mieltä, ei kannata liikaa takertua yksityiskohtiin.

Yksityiskohtiin, kuten vaikka kysymykseen piikistä ja sen pituudesta. Eli kyyninen ihminen voisi kysyä, että millä määrällä esim. elätettyjä Romanian mustalaisia se häpeä hälvenee? Kysymyshän on rahvaanomainen, eikä sitä tule ääneen esittää. Kysymyshän tuo esiin vaatimuksen jonkunlaisen lukumäärän määrittelystä ja suomessahan ei määritellä kuin käsitteitä. Lisäksi lukumäärän määrittely on epäinhimillistä, koska se käsittelee ihmistä vain tilastolukuna, eikä ota huomioon hänen inhimillistä arvoaan ja sitä kautta kieltämättä myös hänen tuomaa toivottua ja välttämätöntä piristystä nurkkakuntaiseen suomalaiseen mentaliteettiin.

Koska hotellin respassa kuitenkin ollaan hieman rahvaanomaisia, niin täällä uskalletaan hieman määritellä lukuja. Määrittelyn pohjana käytämme vahvaa oletusta siitä, että toimittaja myös valistustehtävässään haluaa lukijan tuntevan itkunsekaista häpeää siitä, että hän elää yhteiskunnassa, joka toimii paremmin kuin monet muut yhteiskunnat, sanotaanko vaikka romanialainen sellainen. Täydellinenhän yhteiskuntamme ei ole, mutta meillä ei kuitenkaan ole nälkä- ja täislummeja, joten joudumme tuottamaan oikeanlaista häpeää tuontitavarana ja sekös se vasta hävettääkin.

Respassa laskeskellaan, että piikin raja olisi tommoset kolme miljoonaa Itä-Euroopan mustalaista. Silloin meidän ei tarvitsisi enää tuntea häpeää siitä, että meillä on turhan hyvin toimiva yhteiskunta. Eikä siitäkään, että meillä ei ole nälkä- ja täislummeja. Positiivisena seikkana mainittakoon vielä, että silloin suomalaiset voisivat melko pian alkaa lällättää naapurimaille, että lällällää, tsuhnalta aukesi perse. Nyt onkin teidän vuoro hyysätä.

Joka tapauksessa täytyy onnitella Helsingin Sanomia siitä, että se jaksaa urhoollisesti toteuttaa valistustehtäväänsä. Senkin uhalla, että lehden levikki laskee ja ilmoitustulot sitä myötä. Mutta koska elämme maassa, jossa luovan ajattelun rajana on taivas, niin luulen niin Helsingin Sanomien kuin muittenkin tiedostavien lehtien selviävän. Uutta Yle-veron tyyppistä tukiratkaisua tuskin ihan heti kehdataan tehdä, mutta luulen, että piakkoin perustetaan verorahoitteinen Lehdistön Ilmoitusvirasto, joka ostaa ilmoitustilaa niin Hesarista kuin muistakin tiedostavista lehdistä. Maksetuissa ilmoituksissa voitaisiin mm. vastustaa vihakirjoituksia. Eräs vanhassa kirjoituksessani ollut kuva voisi sopia hyvin tällaiseksi ilmoitukseksi:




Hotellin respasta toivotetaan hyvää etenevää, tosin tässä vaiheessa vielä varsin kylmää kevättä. Yhdessä itkien. Yhdessä häveten. Yhdessä katuen. Vastuuta kantaen. Siis vastuuta muista. Omista ole niin väliä juu.



Revitty ihokas: Sacrum Oy
Säkki: Agrimarket
Tuhka: ForestVital Oy
Raipat: Punanaamio
Haavat: Mora
Suola: Karkea merisuola, Meira Oy
Katumusmusiikki (Maksamme Velkaa): Poko Rekords