Elettiin
vuonna 2017 erästä huhtikuista iltaa eräässä viihtyisässä helsinkiläisessä
neljän huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa joka tarkemmin sanottuna
sijaitsi Helsingin Kalliossa, siinä kaupunginosassa joka oli aikanaan täynnä
työläisiä ja nykyisin ihmisiä jotka lähinnä puhuvat työläisistä mutta pyrkivät
välttämään heidän varsinaista seuraansa. Yksi asunnon huoneista oli työhuone,
jonka työpöydän ääressä istui eräs noin nelikymppinen nainen, joka katsoi
tietokoneensa näyttöä ja naukkaili samalla hieman punaviiniä. Hänen miehensä
oli mennyt hieman aikaisemmin nukkumaan.
Kyseinen
nainen oli Imeliä Placeboinen-Knääkkä, kansanedustaja Yleisestä
Vasemmistoliberaalista Puolueesta, Suomessa absoluuttista valtaa pitävästä
puolueesta joka antoi kuitenkin ulospäin vaikutelman monipuoluedemokratiasta
jakautumalla useisiin erinimisiin alaosastoihin. Placeboinen-Knääkkä kuului
YVLP:n Kokoomus-nimiseen alaosastoon ja oli sekä ansioitunut että arvostettu
kansanedustaja toisten ansioituneitten ja arvostettujen kansanedustajien
keskuudessa. Hieman Imeliän takana, noin kahden metrin korkeudessa näytti
leijuvan jotain utuista ja epäselvää. Kertojan täytynee käyttää hieman
tekstizoomia, jotta saataisiin selville mikä outo olento onkaan kyseessä vai
onko kyse vain jostain ilmastonmuutoksen aikaansaamasta sisätilojen happityppiväreilystä.
Hetkinen…
…mutta
kas, kun tekstinkuvausta hieman tarkentaa, niin eihän otus kovin outo enää
olekaan. Siinähän on Epäilyksen Piru, joka on tullut morjestamaan Imeliää.
Imeliä ei vaan sitä näytä vielä hoksaavan. Tuo mainio sarvekas veikko katseli
takaviistosta että mitäs se Imeliä sillä tietokoneellaan oikein mahtoi
puuhailla. Katsotaas, Twitter on auki ja niin näkyy olevan
resurssienhallintakin. Imeliä näyttää aukaisevan sieltä kohdan ”tiedostot”… ja
kansion ”tekstit”… ja sitten alikansion ”twitteriin suruvalitettavaksi”… niin
juu, siellä Tukholmassahan sattui todella ikäviä, niin kuin niin monessa
paikassa ennen sitä… no nyt Imeliä aukaisee tiedoston, katsotaanpa mitä sieltä
löytyy…
Olen järkyttynyt ja pidättelen kyyneleitä.
Ajatukseni ovat XXXXXX:n ihanien ihmisten luona. Väkivalta, pahuus ja
raukkamaisuus järkyttää. Lähetän ajatusteni myötä voimia XXXXXX:n ihanille
ihmisille. Nyt ei saa antaa valtaa pelolle, katkeruudelle ja rasismille.
No
juu… ihan kätevää. Piruakos sitä krokotiilinkyyneleitä joka kerta alusta
loppuun tekemään kun on tuo kätevä copy/paste-mahdollisuus. Lisää vaan siihen
sen kaupungin jossa ihmisiä tapettiin. Imeliä näyttää siirtävän tekstin
twitteriin mutta sitten hänen viinihammastaan kolottaa, joten ennen tekstin
viimeistelyä ja lähettämistä hän kaataa lasiinsa lisää viiniä. Liekö tuo
virallinen sureminen sellaista että se pistää janottamaan? Antaapas Imeliän
löröttää punkkua ihan rauhassa, tuumaili Epäilyksen Piru, ja samalla päätti
auttaa häntä vähän. Ja taisipa olla mielessä myös pieni källi. Pirullisesti
irvistellen otus pyöritteli hieman etusormeaan viestiä muokatakseen ja sitten
napsautti sitä ilmassa hieman alaspäin niin että tietokoneen näppäimistön Enter
meni pohjaan.
Imeliä
havahtui. Häh? Lähtikö se viesti jo? Eihän hän ehtinyt vielä… hän katsoi
twitteriään ja hänen silmänsä laajenivat teevadin kokoisiksi.
-
MITÄ HELVETTIÄ?
Imeliä
kääntyi ympäri, havaitsi pirun ja huusi:
-
Ja sinäkö perkele se olet täällä taas! Enkö minä ole jo sanonut, että…
Sitten
hän ymmärsi haaskaavansa kallista aikaa. Tiedä vaikka joku olisi ottamassa
kuvakaappausta tuosta twiitistä juuri tällä hetkellä. Siinä sitä olis taas
selvittämistä. Hän kääntyi jälleen ympäri ja räpläsi twiitin hätäisesti pois.
Epäilyksen Piru kysäisi liioitellun ihmettelevällä äänellä:
-
Mutta ei kai kansanedustaja vaan nyt mennyt ja antanut pelolle valtaa? Kun
eikös sun pitänyt juuri kehoittaa muitakin pitämään sen pelon piilossa? Vaikka
pommeja paukkuu, luoteja lentää kuin pyssyn suusta ja Scanioitten ohjattavuus
on oleellisesti heikentynyt?
-
Älä sinä lentävä hajupommi yhtään irvistele. Kyllä sinä tiedät, mistä tuossakin
hokemassa on kysymys. Kun minä ja muut etuoikeutetut kirjoitamme että älkää antako
pelolle valtaa niin sehän on synonyymi käskylle ”Älkää uskoko siihen, mitä
näette, vaan siihen, mitä me käskemme teidän uskoa. Älkääkä helvetissä esittäkö
kysymyksiä”.
-
Entäs jos niitä kysymyksiä kuitenkin esitetään?
-
No nehän vaiennetaan vihapuheena. On muuten pirun käyttökelpoinen hokema sekin.
Täytyy vaan saada tuo oikeuslaitos vielä käyttämään hanakammin sitä ehdottoman
vankeuden vaihtoehtoa. Kun ei ne turvansoittajat muuten asetu kumminkaan.
Epäilyksen
Piru lennähti Imeliän työpöydälle ja katseli kansanedustajaa pää kallellaan ja
lähes ihmismäisesti hymyillen:
-
Sinähän taisit muuten juuri tunnustaa että tämä teidän ylläpitämä
vasemmistoliberaali yhteiskuntajärjestelmä ei toimi?
Imeliä
otti hörpyn punaviiniä, röyhtäisi varsin epänaiskansanedustajamaisesti ja
totesi:
-
Ai toimi vai? No ei tietenkään toimi. Sehän on kussut perseestään jo iät ja
ajat. En minä sitä suinkaan kiistä. Ainakin tavallisen ihmisen näkökulmasta on
niin.
-
No miksi sitten olet siinä mukana? Mikset rupea ensimmäiseksi kansanedustajaksi
joka puhkaisisi kuplan? Tiedä vaikka sinusta tulisi sankari. Eikös sinun
kansanedustajana pitäisi edustaa nimenomaan kansaa?
Imeliä
hymyili vinoa hymyä joka oli Epäilyksen Pirunkin mielestä varsin pirullinen.
Lähes yhtä pirullinen kuin sillä itsellään.
-
Jaa että kuplanpuhkaisijaksi? Alentaisin itseni patriisista plebeijiksi? Vaikka
sinulla on noinkin pirullinen ammatti niin olet sinä kumminkin loppulaskussa
aika naiivi. Sankarin viitta ei itsessään elätä ketään. Luuletko tosiaan että
minun yksittäinen avautumiseni aikaansaisi jonkunlaisen ketjureaktion? Kissan
paskat. Minä olisin yhtä lailla hylkiö ja nopeasti samalla lailla persaukinen
kuin nuo muutkin niin sanotut totuudenpuhujat. Ja minulla on kallis maku. Siks
toiseks sinä taisit saada sen käsityksen että minä välittäisin. Siinä sinä olet väärässä. Minä olen hypännyt siihen
junaan, johon kannatti hypätä. Minua kiinnosti vain valta, raha ja maine. Ei
mitkään suuret ideat ja kaikkein vähiten kanssakansalaiset. Kun liityin
vasemmistoliberaaliin kokoomukseen tein sen siksi, että ajattelin sen olevan
kannaltani paras ja tuottavin vaihtoehto. Ei minulla ollut mitään ideologiaa.
En ollut mitään mieltä mistään. Puoluekoneistossa minulle mielipiteet sitten opetettiin.
Ennen kaikkea opin, että tärkein ideologia on opportunismi, joka hyödyttää omaa
viiteryhmää ja samalla tietysti minua itseäni. Opin myös sen, että hyötyjien
määrä on vähäinen eikä sen määrä kasva. Se oli se todellinen ideologia. Ainut
ideologia jolla on merkitystä. Virallinen liturgia on sitten asia erikseen. Se
on sitä munkkilatinaa jota hoetaan kun jotain pitää hokea ja jota yllättävän
moni jopa uskoo. Ja jonka nimissä todetaan, ettei saa antaa pelolle valtaa.
Epäilyksen
Piru tuumasi itsekseen sitä, mitä monen Imeliän kaltaisen poliitikon kanssa
keskustellessaan oli tuuminut ennenkin eli kumpikohan meistä se varsinainen
piru oikeastaan onkaan. Siksi oli helppo kysyä:
-
Ja koska se liturgia vaati että Suomi luopui itsenäisyydestään ja sitä myötä muuttaa
itsensä pikkuhiljaa afrikkalaisen ja lähi-itäläisen väkivaltaisen
ylijäämäväestön kaatopaikaksi niin sinä olit valmis toimimaan sen liturgian
mukaisesti? Yhtään miettimättä? Yhtään kyseenalaistamatta?
-
Totta kai. Kun aloitin poliittisen urani niin niin silloin voittavaksi
suuntautumiseksi oli tullut federalismi. Ja kun federalistinen EU kerran pitää
rajoittamatonta kehitysmaalaista maahanmuuttoa itseisarvona niin tottahan sitä
kannatan minäkin. Siksi hoen kansalaisille, ettei saa antaa pelolle valtaa. Eli
toisin sanoen älkää kyseenalaistako mitään ja eläkää niin kuin ennenkin.
Terrori-iskusta seuraavaan. Ja sitä seuraavaan. Ja vahvistakaa uusrälssin
asemamme joka neljäs vuosi.
-
Vaan entäpä jos EU muuttaakin linjansa?
-
Äläpäs sinä rikinlöyhkä sorvaile kompakysymyksiä. Tiedät itsekin ettei se sitä
tee. Sillä silloin mitään EU:ta ei enää olisikaan ja kansallismieliset olisivat
voittaneet. Kaikki se sotku minkä me siivoamisen nimissä olemme sotkeneet
siivottaisiin pois. Ja minäkin olen osa sitä sotkua.
-
Mutta eikö se olisi tavallisille ihmisille kuitenkin loistava asia? Valtava
taloudellinen rasite läksisi pois ja kaduilla olisi jälleen paljon
turvallisempaa?
-
Tavallisille ihmisille? Niin varmaankin, mutta mitä niistä? Entäs minä? Siinä
tilanteessa ne tavalliset ihmiset alkaisivat nimittäin etsiä konekiväärin ja
Lahtisen sijasta syyllistä. Ja syyllinen olisin muun muassa minä. Vaikka
tietysti yrittäisin vyöryttää omat syntini jonkun toisen niskaan. Katsohan
piru, yhteiskuntamme tilanne on tällä hetkellä erittäin paha, ja jos
kansallismieliset voittaisivat nyt
niin minä olisin työtön. Tällä menolla - ja tämä menohan luonnollisesti jatkuu
koska sen on vain yksinkertaisesti päätetty jatkuvan - kymmenen vuoden päästä
tilanne on vielä paljon pahempi ja jos ne voittavat silloin niin minä olen vankilassa. Kahdenkymmenen vuoden päästä
tilanne on jo katastrofaalinen ja jos ne voittavat silloin niin minä killun todennäköisesti hirressä. Niinpä kansallismieliset
eivät saa voittaa koskaan ja siksi
monikulttuurisuus on rikkaus jatkossakin. Propagandakoneistomme syöttää
tavallisille kansalaisille 24/7/365 ajatusta että tilanne on paras mahdollinen
ja nuotioon istuminen tekee perseeseen gutaa kun vaan siihen kunnolla uskoo.
-
Vaikka se merkitsisi kokonaisen maanosan ajautumista sekasortoon ja pahimmassa
mahdollisessa tapauksessa täydelliseen tuhoon?
-
Vaikka niin. On siinä sekasorronkin keskellä rikkaita vartioituja alueita. Ja
minä asun siellä.
-
Ja vaikka se vaatisi sellaisia vallan ylläpitämisen keinoja jotka tunnettiin
esmes Natsi-Saksassa?
-
Kyllä. Ja minä tiedän että sinä heitit tuon natsivertauksen piruuttasi. Termit
ovat retoriikkaa. Vain keinot
ratkaisevat. Ja niihin nähden minä olen täysi fasisti. En minä sitä kiellä.
Mutta minäpä olen yksi niitä joilla on termien määrittelyoikeus ja niinpä me
määrittelemme ne niin että vain ne edustamaamme fasismia vastustavat ihmiset
ovat fasisteja.
Epäilyksen
Piru piti pienen luovan tauon ja katseli kunnianarvoista kansanedustaja Imeliä
Placeboinen-Knääkkää. Hän loppujen lopuksi muistutti ulkonäöltään huomattavasti
Margot Honeckeria.
-
Tiedätkös, Imeliä… kun sinä tiedät mitä tuleman pitää, ja olet silti valmis
toimimaan niin kuin toimit, seurauksista välittämättä, niin oletko ajatellut
että etkös sinä oikeastaan ansaitsekin sen köyden kaulaasi?
Imeliä
joi punkkulasinsa tyhjäksi ja vastasi:
-
Olet sinä muuten aika saatanallinen otus.
-
Hjuu. Kuuluu vähän niin kuin toimenkuvaan. Mutta ei varsinaiseen luonteenkuvaan.
Minä osaan olla ihan rento ja reilukin jätkä. Mutta sinä Imeliä puolestasi olet
itseäsi täynnä oleva, kylmä, ahne, tunteeton ja täydellisen empatiakyvytön
paska.
Imelia
siemaisi täyttämästään lasista ja totesi:
-
Hjuu. Myönnän. Se kuuluu sekä toimen- että luonteenkuvaan. En minä sitä kiistä.
Mitenkäs sinä kuvittelet minun nousseen poliittisissa kuvioissa näin korkealle?
Kyllä ne hyvät tyypit jäävät sinne kunnanvaltuustoihin. Minä olen kyvyiltäni lähinnä
keskinkertaisuus ja ihmisenä minut voi aivan rauhassa luokitella narsistiksi
mutta minä olen hyvä opettelemaan hokemia ulkoa ja ennen kaikkea minä olen
keskimääräistä parempi ja härskimpi selkäänpuukottaja. Jokaisen täytyy oppia
pelaamaan niillä korteilla mitkä hänelle on jaettu. Minä en saanut kuin
akkaparin, mutta aika pitkälle minä silläkin olen päässyt.
Nyt
Epäilyksen Piru hymyili tavalla jota saattoi sanoa jopa ihmismäisen lämpimäksi:
-
Tiedätkös, Imeliä. On sinussa kuitenkin yksi hyvä puoli. Sinä olet nimittäin
rehellinen. No, siis työssäsi sinä olet toki valehteleva ja moraaliton paska
niin kuin sinun kuuluukin olla, mutta sinä olet sentään rehellinen itsellesi.
Toisin kuin moni kollegasi jotka suoltavat sitä samaa tekopyhää epistolaa kun
he keskustelevat kanssani ja uskovat ihan oikeasti olevansa kaksoisplushyviä
ihmisiä. Sen rehellisyyden myötä sinulla on vielä toivoa. Siksi minä annankin
sinulle lahjan.
-
Lahjan? Minä olen kuullut niistä sinun lahjoistasi. Katseleeko minua jatkossa
peilistä joku Irma Grese? Vai toimiiko älypuhelimeni jatkossa vain armenialaisilla
aakkosilla? Vai hankitko sinä minun asuntooni joitain turboahdettuja
helvetinsammakoita?
-
Enhän toki. Itse asiassa moni ihminen pitää tätä lahjaa hyvänä ja kokonaisen
elämän kannalta suorastaan välttämättömänä.
-
No mikä se sitten on?
-
Siinähän se nakottaa sinun takanasi.
Imeliä
kääntyi ympäri ja näki takanaan oudon usvamaisen hahmon joka totesi jotenkin
oudon tutulla äänellä joka muistutti nuoruusvuosista:
-
Morjens, Imeliä. Siitä onkin pitkä aika…
Tähän
asti Imeliän kasvot olivat olleet tylyt ja tyynet. Nyt ne muuttuivat jäisen
kauhun jäykistämäksi naamioksi.
-
Ei-kai-tuo-vaan-ole…
-
No onhan se. Sinun omatuntosi. Oliko se yliopiston ensimmäisellä luokalla kun
revit sen irti itsestäsi? Vai teitkö sen jo lukiossa? Se on kaivannut sinua
kovasti ja nyt se tulee takaisin.
-
EI!
Usvainen
olento sujahti Imeliän sisälle hänen kauhunhuudostaan huolimatta. Kauhun ilme
muuttui nopeasti taas tylyksi ja Imeliä näytti siltä kuin olisi juuri hoksannut
sairastavansa pahaksi äitynyttä tippuria.
-
Senkin paskiainen minkä teit.
-
Niin saattaisi tietysti sanoa. Sillä sinähän et tule muuttamaan tapojasi vaan toimit
jatkossakin aivan niin kuin tähänkin saakka. Tämän mennessä olet pystynyt
tekemään niin ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Mutta nyt ne tulevat
riesaksesi. Sillä nyt sinulla on mukanasi muistuttaja joka on paljon
tehokkaampi kuin joku keskitysleirivartijan kuva peilissä. Sinä olet tähän
mennessä pystynyt blokkaamaan epämiellyttävät kysymykset twitteristäsi ja
facebookista ja samalla pystynyt unohtamaan ne. Jatkossa sinä kysyt ne
epämiellyttävät kysymykset itse itseltäsi. Ja ehkä, siis painotan ehkä,
sinä alat kaipaamaan sitä seuraavaa lahjaa.
-
Mikäs se sitten on?
-
Vilkaisepas tuohon seinälle.
-
Mikäs tuo sitten on?
-
Se on moraalinen selkäranka. Mutta siihen sinä et ole vielä valmis. Sinun
täytyy tosissasi haluta sitä. Omatunto tulee auttamaan sinua siinä. Se on paras
ystäväsi. Tosin sinä tulet pitämään sitä vielä kauan pahimpana vihamiehenäsi.
Sillä sen myötä sinä ymmärrät, että kaikki se sinulle luontainen toiminta on
väärin ja aiheuttaa kärsimystä lukemattomille ihmisille. Se ymmärrys repii
sinua sisältä kappaleiksi. Sitä voisi pitää pääsi sisällä kulkevana
yksityishelvettinä. Mutta jos selviät siitä sekoamatta tai ampumatta itseäsi,
tulet pyytämään että saisit moraalisen selkärangan. Ja sen myötä sinusta
saattaa tulla se ensimmäinen valtapoliitikko joka puhkaisee kuplan. Aika
näyttää. Mutta minun täytyy jatkaa kierrostani. Som´moro!
Epäilyksen
Piru katosi keltaiseen pöllähdykseen ja jätti menestyneen suomalaispoliitikon
tuijottamaan tyhjin katsein seinää josta moraalinen selkäranka alkoi hiljalleen
kadota. Seuraavaksi pitäisi käydä sen yhden riekkuvan punapastorin tykönä
vaikka hän tiesikin reissun aivan turhaksi. Ja sellainenhan se sitten olikin.
Kyseinen henkilö ei yksinkertaisesti nähnyt Epäilyksen Pirua vaan keskittyi
tuijottamaan peiliin rakastaen siellä näkemäänsä. Täydellistä helvetillisen
ajan haaskuuta. Piru pisti piruuttaan yhden banaanin leijumaan punapastorin
edessä ilmassa sekä kuorimaan ja syömään itsensä mutta kohteena oleva punapää piti
sitä vain jumallisena ilmestyksenä joka entisestään vahvisti hänen kovasti
omintakeista mutta selkeästi evlut-kirkon nykykäsityksen mukaan oikeaoppista
uskoaan. Epäilyksen Piru kaivoi esille Helvetillisen Tabletin ja naputteli
punapapin tiedostoon lyhyen merkinnän: ”Kuuluu edelleenkin syyntakeettomien
osastoon. Näillä näkymin tulevaa voimalakamaa”.
Jaahah…
se olis kyllä jo tauon paikka. Nää tiedostavat ihmiset ovat niin kumman mieltyneitä
siihen punkkuunsa, mutta jos lähtiskin moikkaamaan Ykää Huitsinnevadaan ja jois
hotellin baarissa kylmän Tsuhnan Koston…
Tsuhnan Kosto (c) Reijo Koiras
25 kommenttia:
Terve Ykä.Täyttä asiaa, plus ehkä tarinasi henkilön moraalia syö kuukausittainen tilipussi.Puhuit aikaisemmin Sammakon hiljaisesta keittämisestä, kun kansa ei kapinoi,mutta oletko ajatellut että olemme pikkuhiljaa marinoituneet osaksi lientä ja kapinaa ei koskaan tule.Tällä tarkoitan Suomen miesten "ja omaani"munattomuutta!
Tervehdys, Ano. Olen ajatellut ja tuo mainitsemasi vaihtoehto on ikävä kyllä myös mahdollinen. Ainakin siihen saakka kunnes talous nykymenon myötä romahtaa ja suomalaisenkin vellilautanen on tyhjä. Se ns. munattomuushan on tällä hetkellä kuuliaista hallintoalamaisuutta. Sillä on saatu aikaan hyvin toimiva yhteiskunta mutta nyt se alkaa toimia sitä vastaan.
Mainio teksti jälleen kerran. Tuo epäilyksen piru on muuten yksi parhaista hahmoistasi. Ja muutenkin tuo piru vs suvakki on erittäin toimiva asetelma.
Tuosta kansan kapinoinnista totean, että eihän se ainakaan kovin vähästä tapahdu. Mutta kyllä minä uskon että sen lammasmaisen hallintoalamaisen sisällä uinuu pahansisuinen peto, joka kyllä panee tarvittaessa ranttaliksi oikein kunnolla. Asioitten pitää vain olla vielä huomattavasti huonommin jotta se tapahtuisi.
Tervehdys, Reijo ja kiitokset. Epäilyksen Piru on myös minulle yksi suosikkihahmojani. Toki myönnän, että nämä tarinat hieman toistavat itseään koska niissä on kyse samantyyppisistä ihmisistä ja samanlaisista tapahtumista. Ehkä lukija antaa sen anteeksi. Voisin sanoa, että en toistamista aloittanut minä vaan toiset, Göbbelsin oppeja noudattavat.
Mitä tulee tuohon kapinointiin niin tulee muistuttaa että sata vuotta ja risat sitten suomalaisia pidettiin lammasmaisina, kuuliaisina ja hyväuskoisuuteen asti rehellisinä tsuhnina. Vuonna 1918 sitten se tsuhna näytti, mihin se pystyy kun se oikein vittuuntuu. Ei siitä kapinan ajasta loppujen lopuksi niin kauhean kauan ole eikä kansa peruuttamattomasti muuttunut.
Ja kiitos Tsuhnan Koston lainasta. Jään odottelemaan, että saatte sen viritelmän muutettua ajatuksesta olueksi. Ja saiskos lageria, kiitos.
Sepä on marjaanat, irjat ja muut mäkiset Pirullekin tekemätön paikka. Nämä kun katsos iahnvilpittömästi uskovat olevansa Oikealla Asialla.
No tällä tietyllä Marjaanalla mukana varmasti myös huomattava jalkovälin kutina.
Mutta silkkaa viranomaisten munattomuuttahan toki on, ettei Marjaana & Geelitukat performance group ole raudoissa matkalla Afganistaniin.
Kiintoisaa nähdä mihin tämä johtaa. Marson vasta performanssista ei vissiin ole hetkeen oikein mitään kuulunutkaan.
Jaa jaa. Kyllä minä olen niin nauttinut tästä Epäilyksen Pirusta. Mitäs tähän enää lisäämään. Kun sen vielä saisi oikeasti ilmestymään ja tekemään samoja kuin näissä kirjoituksissa. Että mahdotontako? Ei välttämättä. Siinä 80-90 -luvun taitteessa, kun Neuvostoliitto ja Berliinin muuti sortuivat, tuo Epäilyksen Piru lakaisi niin leveällä luudalla, että vasemmistolaisiksi tunnustautuvia sai haravoida esiin täikammalla, eikä tahtonut sittenkään löytyä. Mutta ihmisen muisti on niin lyhyt ja, kuten P.T. Barnum sanoi, joka minuutti syntyy uusi höynäytettävä.
Tervehdys KKi:lle ja Strix Senexille & kiitos kommenteistanne.
KKi: Joo, voi olla että olet oikeassa. He ovat saavuttaneet mieltämässään hyvyydessä autismin tason. Viranomaisten munattomuutta kuvaa myös se Rautatientorilla oleva leiri. Kyky toimia varmasti olisi. Mutta lupaa ei ole.
Strix Senex: Epäilyksen Piru kyllä teki työtään osassa Eurooppaa mutta meillähän jäi valtaan YYA-johtajat ja jälki on sen mukaista. Kumarruksen suunta vain vaihdettiin ja unohdettiin se vaihtoehto että jospa oltaisiin vaikka itsenäinen valtio. Ja ne perkeleet vielä kouluttivat itselleen uuden poliittisen sukupolven jatkamaan tehtäväänsä.
Mitenköhän mahtaa olla. Tässä kun on puhuttu sisällissodista, mahdetaanko käydä tulevaisuudessa seuraavanlainen keskustelu:
-Niin, minä siitä Placeboinen-Knääkän asiasta. Kyllähän sen muuten sais ampua, mutta meillä ei muut osaa käyttää Twitteriä, ja mulla on 20 vuoden "vihapuhe"tweetit laittamata
-Hmm...no jääköön sitten jos niin on. Määrää hänet pakkotyöhön sinun takuusi alle.
-Niin... ja ampuu hänet sitten jos ma uuden löydän. No mutta onkos se jo västäräkki...?
-Eeeikä ole, keikkuu muutoin.
Voi kun tähän touhuun tulisi joku järki ettei enää tarttis niitä kunnantaloilla istuvia kenttäoikeuksia.
-Kärähtänyt sulake
Tervehdys, Kärähtänyt sulake. Kyllä tuohon suuntaan taidetaan olla menossa. Minun kaltaiseni kirjoittajat ovat pyrkineet siihen, ettei siihen tarvitsisi mennä. Mutta meidät mielletään rikollisiksi. Ehkä toiset, vähemmän sovinnolliset miehet tulevat ajan myötä tilalle. Mutta ei voi sanoa, etteikö olisi varoitettu. Itseni miellän (kun nyt Linnan Väinöä siteerataan) samaan asemaan kuin Kivivuoren Oton. ”Minä vaan täällä Ylvaa auttelen…”.
Imagonsa vanki
Se taitaa olla niin, että Imeliät saavat henkisen selkärangan takaisin vasta sen jälkeen kun aktiiviura ja siinä vaikuttaminen on loppunut. Tästä on hyviä esimerkkejä niin poliisista kuin puolustusvoimistakin. Ei ne ajatukset vaihdu yllättäen kun ura loppuu, tulee vaan tilaisuus vihdoinkin kertoa OMAT mielipiteet.
Mahtaa se olla raskasta pitää sisällään ratkaisuja ongelmiin, jotka olisi ratkaistavissa erittäin yksinkertaisesti. Luulen, että aina välillä joku erehtyy jopa lähes vahingonomaisesti loogiseen ajatteluun (koska se on luonnollista) ja näin ollen herättämään hämmennystä kaltaistensa joukossa.
Tarkkailija
Tervehdys, Tarkkailija. Joo, tämä tapaus Paatero on hyvä esimerkki tästä. Milloin joku poliitikko tai virkamies uskaltautuu aukaisemaan suunsa silloin kun on vielä pestissään?
Oi Yrjö,ei millonkaan.Aivan niin kuin mie ja sie ollaan nimimerkin suojassa.Tässä iässä "50+" ja hommassa jos suunsa aukaisee ja totuuksia latelee loppuu palkanmaksu.Ja rahalle on muutakin käyttöä, kuin saada takkalenkki ja ruisleipä peruspäivärahalla.Marttyyriksi olen liian heikkko.
Tervehdys, Ano. Jep. Me ollaan liian nuoria eläkkeelle ja liian vanhoja työllistymään uusiin hommiin. Siksi on huomattavan viisasta pysyä nimimerkin takana.
Tuo epäilyksen piru on tosiaan sun parhaita hahmojasi. Sen kautta voi kätevästi hutkia kohdehenkilön opportunista moraalia. Tosin moraali noin yleisesti ottaen taitaa olla jo muutenkin harvinaista herkkua. Minä itse ja heti ja ensin on enemmänkin nykyinen tapa toimia. Kansa ei tunnu kestävän muutamaa kymmentä rauhan vuotta. Tolkku häviää ja kaikki perversiot ja vastenmieliset ilmiöt valtaavat alaa. Poliitikassa oma väki jää hännille kun maahantunkeutujia hyysätään.
Tarvittaisiin ilmeisesti taas kunnon sota jotta vanhat terveet arvot saataisiin sille tasolle mille kuuluvat.
Noin historiallisesti on nähtävissä että kansoilla on yllättävän pitkä pinna kestää huonoja hallitsijoita/hallitusta. Vrt. Romania. Toivon tosin että suomalaisilla se on lyhyempi, mutta ei liian lyhyt.
Yksinkertainen tulevaisuuden ennuste:
Terrorismi on pitkien trendien toimintaa.
Tyypillinen trendi on 20-40 vuotta. Asiantuntevat tutkijat tuntuvat tuumaavan, että Eurooppaa koskeva trendi edustaa tuota pidempää päätä ellei jopa sitäkin pidempää. Näin ollen Eurooppa jatkaa islamistisen terrorismin näyttämönä suunnilleen tonne 2060 -luvulle asti.
Suomi on osa Eurooppaa ja etenkin sen läntistä ryhmittymää. Kaikki Euroopan trendit tulevat tännekin, pienellä viiveellä. Ne saattavat myös viipyä täällä vielä silloin kun ne ovat muualta häipyneet. Suomi tulee siis olemaan islamistisen terrorismin näyttämönä suunnilleen tonne 2060 -luvulle asti.
Israel ja Libanon näyttävät kaksi eri kehityskulkua sen suhteen, että mitä islamistinen terrorismi ja kansannousu saavat aikaan. Israel näyttää miten käy kun islamismi ei saa valta-asemaa. Libanon näyttää miten käy kun islamismi saa valta-aseman.
Nyt kun ollaan trendin alkuvuosissa, niin kaiken maailman aivokääpiöt kuvittelevat että paha väistyy jos siihen ei kiinnitä huomiota. Trendin edetessä nämä vajaaälyiset menettävät enemmän ja enemmän sekä yleisöä että uskottavuutta. Tilalle tulevat yhä enemmän ne, jotka tajuavat että paha väistyy sillä tavoin että siltä otetaan kaikki liikkumatila pois.
Kun tämä islamistinen valloitusoperaatio on ihan puhtaasti moraalittomien mulkeroiden aikaansaannos, niin näiden moraalittomien mulkeroiden asema tulee tulevaisuudessa huononemaan rajusti. Heidän roolinsa tulee olemaan samantyylinen kuin oman puolensa pettäneiden rooli yleensäkin sisällissodissa. Niistä ei hirveästi tykätä ja ikävä kyllä viha kohdistuu usein myös seuraaviin ja sitä seuraaviin sukupolviin. Se on väärin. Kukaan ei valitse vanhempiaan. Mutta niin yleensä kuitenkin käy.
Kun kaksi toisiaan vastaan sotivaa ja/tai intifadailevaa pääryhmää asuu lähekkäin, niin aseista tulee jokakodin perusvarusteita - järeistäkin. Se voi tapahtua lupaprosessien ja valvonna kautta tai siitä huolimatta, mutta se tapahtuu. Ei kukaan jää odottamaan että mitä se vastapuoli on tälle päivälle meidän perhettä varten suunnitellut.
Politiikka on välttämättömyyksien taidetta. Jos ja kun lähellä olevan uhkan torjuminen nousee äänestäjien elämän keskiöön, niin turvattomuutta tuottavat agendat ja henkilöt menettävät sekä asemansa että myös turvallisuutensa.
Tossa ennuste.
Tervehdys Beckerille ja Anolle & kiitos kommenteistanne.
Becker: Ja mitä ylemmäs vallan rappusilla noustaan, sen tarkemmin moraalin rippeetkin hioutuvat pois. Jos sodasta puhutaan niin tällä linjalla se saadaan aikaiseksi mutta siinä ei ole rintamalinjoja vaan kyseessä on yleinen tappamisavohärdelli.
Ano: Erittäin hyviä huomioita. Näkisin tosin, että tuo 20-40 vuoden ennuste ei päde islamin suhteen sillä islam ei pyri mihinkään paikalliseen voittoon vaan maailman hallintaan. Ja niin pitkään kuin sillä on mahdollisuus yrittää, se tekee niin.
Hä hä hää! Kyllä tuo banaanitemppu onnistui sittenkin koska punapapitar Marja-ana T lähtee Tansaniaan julistaen hallituksen voittaneen (?)
-Tvälups-
Pieni pilkahdus toivoa antaa iloa jatkaa&jaksaa taisteloa!
Tervehdys, Taisteluvälineupseeri. Kyseisen punapapittaren toiminta noudattaa tuttua kaavaa. Ensin munataan itsensä oikein kunnolla, huomataan reaktiona seuraava röhönauru, kaivetaan pari kourallista genitaalihiekkaa, uhriudutaan ja todetaan että mää lähden. En vaan ole muuten vielä ollenkaan varma että lähteekö hän. Voi olla, että mutisee vaan.
Kristittynä pidän vähäsen kummallisena moraalia ja omaatuntoa opettavan pirun käsitettä, mutta agnostikon kirjoittamana pitänee ottaa ns. hyppysellisellä suolaa.
Ja onhan se toki siinä mielessä loogisempi, että vaikka enkeleistä on levitetty pullukan, kiharatukkaisen nelivuotiaan kiiltokuvaa, raamatussa enkelit eivät ole suhtautuneet pullikointiin kovinkaan suvaitsevaisesti; homma on hoidettu kerralla loppuun.
Lootille kerottiin, että korjaat nyt luusi täältä tai ei jää mitään korjattavaa, ja kun hahgoittelu jatkui lähdettiin ns. portsarin käsikynkkää. Jaakob oli sen kokoluokan lurjus että enkeli "hapetti" häntä sen verran huolella että hän ontui lopun ikäänsä. Sakarias avasi suunsa kerran liikaa, ja enkeli totesi että nyt muuten pidät sitten turpasi kiinni seuraavat yhdeksän kuukautta. (Lainauksia hieman muokattu). No jaa.. ei minulla mitään asiaa ollut, mutta tulipahan sanottua.
PT-Median asiasta kertoneen artikkelin kommenteissa pohdiskeltiin pienen Marjaanan motiiveja. Täälläkin mainittujen lisäksi esiin nostettiin työnantajan toimesta tapahtuva kevytkarkotus: pieni Marjaana on aiheuttanut jo tähän mennessä sellaisen kirkostaeroamisten aallon, että ylimmältä taholta on käsky käynyt joko lopettaa se omiin muroihin kuseminen tai siirtyä kansainvälisiin tehtäviin, mieluimmin mahdollisimman kauas.
Vaihtoehtoina olisivat joko hoitoonohjaaminen ilmeisten mielenterveysongelmien johdosta tai jopa erottaminen, jotka olisivat molemmat suunnilleen yhtä kiusallisia kirkon imagolle. Tämän skenaarion puolesta voisi puhua juuri tuo pienen Marjaanan kiukuttelu "hallitukselle"; onhan kirkkomme osa valtiota.
Toisena mahdollisuutena nostettiin esiin väitöskirja, jota hän olisi lähdössä valmistelemaan. Olihan pieni Marjaana omienkin sanojensa mukaan se kuuluisa kympin tyttö, joka kirjoitti ylioppilaaksi hyvin arvosanoin ja valmistui teologian maisteriksi liput liehuen, joten halu väitellä teologian tohtoriksi olisi sangen ymmärrettävä. Eri asia on, miten todennäköinen se on, ja onko siitä ylipäänsä nyt kyse.
Kuten ennenkin, odotellaan ja katsotaan.
Tervehdys Hep0selle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
Hep0nen: On selvää, ettei tapani kirjoittaa aina miellytä vakaumuksellista kristittyä, mutta olet varmaan hoksannut itsekin, että tämän tyyppisissä jutuissa vittuilun kärki kohdistuu aivan muualle kuin kristittyihin. Epäilyksen Piru on vaan tässä mielessä käyttökelpoinen hahmo.
Qroquius Kad: Joillain ihmisillä alkaa tietysti esiintyä jo sääliä itsensä ankarasti munannutta ja nyt uhriutuvaa ihmistä kohtaan, mutta tulee muistaa, että kyseinen ihminen vaati aivan pokkana meidän kaikkien elämään hänen harhojensa mukaan.
Juu.. Ymmärrän toki. Mietin vain mitä olisi tapahtunut jos Imeliän taakse olisikin ilmaantunut enkeli eikä alakerran asukki.. Kyyti olisi saattanut olla kovempaa. Siinä mielessä leikkimielinen piru on käyttökelpoisempi hahmo, enkelin kanssa ei olisi tullut kummempaa dialogia.
Tervehdys, Hep0nen. Näin varmaan olisi. Enkeli olisi antanut huomattavasti suoraviivaisempaa runtua ja kirjoitus olisi jäänyt kovin lyhyeksi.
Myönnetään, Marjaana on ihan oikeasti alkanut säälittää minua. Nythän on käynyt ilmi, että hän itse ilmoitti jo puolitoista vuotta sitten olevansa mielenterveyskuntoutuja. Sen jälkeen hänen psyykkinen tilansa on silminnähden alkanut pahentua, ja kirkko on katsellut vierestä härskisti hyväksikäyttäen hänen alentunutta syyntakeisuuttaan omien tarkoitusperiensä hyödyntämiseksi. Nyt mauri on tehnyt tehtävänsä ja mauri saa mennä.
Minusta tilanne on sama, kuin jos kadulla olisi Napoleoniksi pukeutunut mies, joka komentelisi la Grande Arméeta ihmisjoukon keskellä. Osa nauraisi katketakseen, osa myisi lippuja performanssiesitykseen. Kävisi pian ilmi, että kyseinen mies kärsii mielenterveysongelmista ja uskoo olevansa Napoleon. Hoitoonohjaamisen sijasta hänet onkin puettu Napoeloniksi ja tuotu torille esiintymään Napoleonina. Joidenkin motiivina on ollut vain saada nauraa, toiset taas rahastavat röyhkeästi sairaan ihmisen tilalla, jota tämä ei itse kykene tiedostamaan.
Ei minulla silti mitään sen kummempia sympatioita Marjaanaa kohtaan ole. Ei minun tule häntä yhtään ikävä, jos hän häipyy Tansaniaan ja vaikka joutuisi siellä pataan. Mutta heitteillejättönä minä sitä silti pidän, osoittaen syyttävän sormeni nimenomaan kirkon suuntaan.
Tervehdys, Qroquius Kad. Kyllähän tommosia johtopäätöksiä voi tehdä, varsinkin kun nainen oli itse asian ilmoittanut. Itse ajattelen asian niin, että kuinka kirkkomme olisi kyseistä naista oikeastaan voinut hoitaa, kun se itse on sairas ja tehnyt sairaudestaan hyveen.
Lähetä kommentti