Ja jatketaan kekkoslovakialaisen vuosikymmentä siitä mihin jäätiin eli mennään vuoteen 1975. Silloinhan tapahtui kaikenlaista ja vuoden alussa nousi tapetille ns. Pirkkalan moniste:
Kyseessähän oli Pirkkalan kunnan ala-asteella tehty
täysin marxilainen koulukokeilu joka oli jopa YYA-aikana liikaa, siitä nousi
meteli ja se lopetettiin pian. Sinänsä suomalainen koulujärjestelmä alkaa olla
nykyisin kokonaisuudessaan Pirkkalan kokeilua. Samaan aikaan kun muut viime
hallituksen ministerit olivat tapetilla niin muuan Andersson sai tehdä
myyräntyötään kaikessa rauhassa ja sehän näkyy. Ei Pirkkalan kokeilussakaan
todettu että pojilla voi olla pimppi ja miehet voivat synnyttää. Silloin oli
vielä oppiaine nimeltä biologia.
No sitten kesällä 1975 tuli se suuri ja mahtava ETYK eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi:
Ja voi että sitä kekkoslovakialaisille
mainostettiinkin. Pikku-Ykäkin tutustui laajaan aineistoon ja hänelle jäi
mielikuva että meidän Urkki kutsui maailman mahtavat Helsinkiin, löi niille
nyrkkiä pöytään ja sanoi että nyt loppuu tuo riekkuminen. Ja maailman mahtavat
laittoivat kiltisti nimiä papereihin. Eihän se kyllä ihan niin tainnut mennä.
ETYKin tieltähän poliisi raivasi pois Helsingistä
kaikki laitapuolen kulkijat. Kulissit piti pitää kunnossa. Itse kyllä
veikkaisin että ne vanhan liiton pultsarit häiritsivät ihmisiä paljon vähemmän
kuin nykyiset etnisesti edistykselliset väärinymmärretyt.
Samana vuonna marraskuussa Kekkonen väänsi pystyyn
hätätilahallituksen jonka johtoon tuli kepulainen maaherra Martti Miettunen. Se
Miettusen look sopi kyllä kieltämättä nimenomaan Kekkoslovakiaan:
Se hätätilahan oli se, että maassa oli hiukka päälle
60.000 työtöntä. Siis sen verran. Sen 1990-luvun Suuren Laman jälkeen sadat
tuhannet työttömät ovat olleet vain tilastoluku joka ei aiheuta toimenpiteitä.
Muuta kuin työttömien kiusaamisen pakollisilla ja täysin tarpeettomilla
työhakemusvaatimuksilla sekä vaatimuksen ”työhön johtavasta” maahanmuutosta. Eihän
kyseinen Miettusen hallitus saanut sinänsä suuriakaan aikaan ja eripuraisena se
ei kestänyt vuottakaan mutta kai voi sanoa että tulipahan ainakin yritettyä.
Jos siirrytään vuoteen 1976 niin silloin huhtikuussa tapahtui
maan historian rauhan ajan pahin onnettomuus eli Lapuan patruunatehtaan
räjähdys:
Kyseessä oli hirvittävä onnettomuus jossa kuoli 40 ja
haavoittui 60 ihmistä. Se vaan näin jälkeenpäin tulee asiasta mieleen että ei
silloin tarjottu mitään kriisiapua ihmisille, jotka eivät olleet millään
tavalla tekemisissä asian kanssa. Eikä sitä pyydettykään. Eikä tarvittu. Ei
eletty psykologien valtakautta. Nykyisinhän tarjotaan kriisiapua, no, lähes
kaikesta. Ja ihmetellään, jos sitä ei haluta ottaa vastaan.
Vuoden 1976 kesällä tuli sitten taas urheiluhunajaa
kekkoslovakialaisille kun Lasse Viren näytti kympillä ja vitosella närhin munat
muille, aivan niin kuin Münchenissäkin:
Siihenhän
jätkä jäät, tuumi Lasse Carlos Lopezille ja lähti niin että perävalot vaan
näky.
Vuonna 1976 muuten viisi ylöjärveläistä jätkää perusti
hieman punkahtavan bändin:
Varsin pian he totesivat että punk is so dead anyway,
muuttivat tyyliään ja ovat sen jälkeen myyneet 1,5 miljoonaa levyä. Oma
suosikkini on Maximum Jee & Jee. Niiltä alkuajoilta.
Vuonna 1977 sitten alkoi vajaa kymmenen vuotta
kestänyt Kostamus-projekti:
Sehän oli yksi Suomen kaikkien aikojen suurimmista
rakennushankkeista eli suomalaiset rakensivat Neuvostoliiton Itä-Karjalaan
kokonaisen kaupungin ja kaivoskombinaatin. Töissä oli vuosittain noin 1500
suomalaista joista suurin osa työttömyyden piinaamasta Kainuusta. Kyseisessä
tapauksessa saattoi sanoa että YYA:sta oli myös paljon hyötyäkin.
Jos puhutaan rakennushankkeista niin suuri sellainen
oli menossa Kekkoslovakiassakin jossa vuonna 1977 käynnistettiin Loviisan ydinvoimalan
ensimmäinen reaktori. Reaktorihan oli neuvostotyyppinen mutta ymmärtääkseni sitä täällä viriteltiin omin neuvoin varsin pitkälle. Imatran Voimahan olisi halunnut
länsireaktorin mutta poliittiset realiteetit tulivat kuvioon. Ja voimalanhan
siirsi valtakunnan verkkoon muuan tuttu kaljupää sekä Neuvostoliiton pääministeri
Aleksei Kosygin:
1970-lukuhan oli lentokonekaappausten vuosikymmen ja Kekkoslovakiakin
pääsi osille vuonna 1977 kun kaksi neuvostoliittolaista kaappasi Petroskoista
Leningradiin lentävän Aeroflotin matkustajakoneen joka lensi Helsinkiin.
Kaappaus päättyi verettömästi, kaappaajat antautuivat
ja heidät palautettiin Neuvostoliittoon. Jälkeenpäin on otateltu että oliko
kyseessä Neuvostoliiton koepallo jossa katsottiin, kuinka Suuren ja Mahtavan
länsinaapuri toimisi kyseisessä tilanteessa. En tiedä, mutta sen tiedän että
maastamme karkoitettiin siihen aikaan kaikki loikkarit takaisin
Neuvostoliittoon vaikka tiedettiin että ne olivat enemmän kuin kusessa. Seuraavana
vuonna muuan Aarno Lamminparras kaappasi Finnairin koneen vaatien rahaa.
Kaappaus päättyi myös verettömästi ja Lamminparras tuomittiin vankilaan
varttihulluna.
Kun siirryttiin vuoden 1978 puolelle niin brittiläisen
Sex Pistols-yhtyeen tulo Kekkoslovakiaan estettiin:
Noin musiikillisestihan ei paljoa menetetty. Mutta
kieltoa oli vaatimassa mm. lastensuojelun keskusliitto. Tuntuu jotenkin
ylilyönniltä kun ottaa huomioon että minkälaisia örkkejä maahan nykyisin päästetään
ja lastensuojelu on täysin vaiti.
Vuonna 1978 sitten UKK suostui vielä
presidentinvaaleihin joten uutta taannehtivaa poikkeuslakia ei tarvittu. No, ei
tosiaan tarvittu sillä Kekkonen oli kaikkien valtapuolueiden ehdokkaana ja
voitti vaalit ylivoimaisesti:
Vaalit eivät herättäneet Kekkoslovakiassa sen
suurempia tunnekuohuja. Jos joku oli itsestään selvää niin Urkin voitto. Kansa
tuumi että ammoin Urkki, edelleen Urkki. Vaikka myöhemmin on selvinnyt että teräsmies
Kekkosen kunto alkoi jo tuossa vaiheessa olla tosiasiassa jo hyvin heikko.
1970-luvulla elettiin Kekkoslovakiassa ns. uusia
vaaran vuosia ja silloin Neuvostoliiton puolelta tehtiin ehdotus maittemme
puolustusvoimien yhteisistä sotaharjoituksista. Olipa jopa sellainen ehdotus
että Lapin puolustus olisi siirretty Neuvostoliitolle. Sehän olisi siirtänyt
maamme lopullisesti itäblokkiin ja ehdotuksista onneksi kieltäydyttiin.
Jälkeenpäin on puhuttu että suurin sankari tässä oli
Kekkonen joka saunomalla ja ryyppäämällä vesitti ehdotukset. Se on tietysti osa
Kekkoseen liittyvää supermieskulttia mutta itse jotenkin veikkaan että suurin
sankari tässä oli puolustusvoimien silloinen puolustusvoimien komentaja kenraali
Lauri Sutela joka oli ollut tiukkana asian suhteen.
Joskus vuoden 1978 loppupuolella alkoi Kekkoslovakia
olla omituinen maa. Meinaten nuorisomuodin kohdalla. Johtuen Onnen
Päivät-sarjasta ja Suosikin päätoimittajan Jyrki Hämäläisen pitkäaikaisesta
myllytyksestä maa oli vissiinkin ainoa maa maailmassa jossa uudelleen henkiin
herätetty 1950-luvun muoti oli äärisuosittua ja rockabilly-musiikki listojen
kärjessä. Tänne hankittiin esmes walesilainen marginaalisuosioon kotimaassaan jäänyt
Crazy Cavan joka sai uransa ainoan kultalevyn nimenomaan Kekkoslovakiasta.
Tarkoitus ei ole suinkaan halventaa rockabilly-musiikkia
itsessään, siinähän on usein varsin menevä meininki, mutta sen ajan lökäpöksy-
ja tötteröpäämuoti jaksaa huvittaa vieläkin. Varsinkin kun se otettiin niin
vakavasti.
Vuonna 1979 meni valtion väkisin pystyyn pistämä
kuvaputkitehdas Valco pankrottiin. Valcossa meni suurinpiirtein kaikki
perseelleen heti alusta saakka ja siitä seurasi pankrotti ja 800 miljoonan
markan persnetto:
Asiasta nousi hemmetillinen älämölö. Tuo 800 miljoonaa
markkaa muuten on nykyeuroina 416 miljoonaa euroa ja hallituksen törsäämisissä
sellainen summa ei aiheuta nykyisin edes olan kohauttamista. Kehitys kehittyy,
törsäämisessäkin. Ja silloinhan ei ollut muuatta Euroopan Unionia.
Vuonna 1979 Kekkoslovakian ilmapuolustus siirtyi
uuteen aikaan kun se hankki Neuvostoliitosta Isajev S-125-ohjuksia jotka
tunnettiin myös Naton koodinimellä SA-3:
Näitä ohjuksiahan oltiin oltu hankkimassa jo kauan
aikaa mutta se vain viivästyi. Edellisenä vuonna oltiin saatu jo
neuvostoliittolaisia olkapääohjuksia. Muistan jonkun lehden otsikoineen näistä
ohjuksista että meistä tuli ohjusmahti, mutta kun ottaa huomioon että noita
ohjuksia hankittiin vain muutama patteri niin heittoa voi pitää enemmän kuin
liioiteltuna.
Ennustaminen on kovasti vaikeaa. Vuonna 1979 oikeusministeriön
kansliapäällikkö Kai Korte antoi ennustuksen:
”Poliittisin perustein nimitetyistä
virkamiehistä on muodostumassa "uusi rälssi".”
Ja kun katsoo nykypäivää niin ennustus osui kyllä koko
lailla nappiin.
Samoin vuonna 1979 kohtasi maatamme suuri onnettomuus.
Sitä ei vaan silloin täysin tajuttu. Ja kyseessähän oli Koijärvi-liike:
Eihän tapaus sinänsä mikään maata kaatava ollut.
Olipahan vain vähän käsistä lähtenyttä ympäristöaktivismia. Mutta siitä pikku
hiljaa seurasi vihreä liike ja sitä vihreä puolue joka muuntautui
ympäristöpuolueesta maamme pahimmaksi valvonta-, kontrolli- ja äärifeministiseksi
kärsäntyöntämispuolueeksi jonka poliittinen painoarvo on ollut jo pitkään
paljon suurempi kuin sen kansanedustajien määrä. Ja se on tullut Kekkoslovakian
jälkeiselle Suomelle monessä mielessä äärimmäisen kalliiksi.
Kun siirryttiin vuoteen 1980 niin siinähän heti alussa
jäi mieleen Lake Placidin talviolympialaiset ja ennen kaikkea se, kun Juha
Mieto hävisi Thomas Wassbergille 15:km hiihdon kultamitalin yhdellä
sadasosalla:
Ja siinähän moni kekkoslovakialainen mietti että voiko
vitutukseen kuolla.
Vuodesta 1980 jäi jo nuorukaiseksi ehtineelle Ykälle
päällimmäiseksi mieleen se että punk ja varsinkin uusi aalto olivat suosionsa
huipulla. Ja sehän tiesi muodikasta nuorisoangstia jossa valitettiin
yhteiskunnan oloja koska niistä piti muodikkaasti valittaa ja vaadittiin
nuorisotiloja koska niitä piti muodikkaasti vaatia.
Eli toisin sanoen ruikutettiin. Mutta kyllä siihen
aikaan – niin kuin on tullut ennenkin todettua – se tosi ruikuttaminen on
kuitenkin aikamiesten hommaa. Samaan aikaan oli nimittäin suosionsa huipulla ruikutusiskelmä.
Oli Yksinäistä, oli Et voi tulla rajan taa, oli Viikonloppuisä, Viikonloppumuki,
Viikonloppulyijykynä ja myös Haihtunut on kuin paska huuleen ja mitä niitä
olikaan. Mutta kyseisen genren pohjat/huiput veti heppu nimeltä Rami Ranta
kappaleellaan Itkuliina:
Kappaleestahan ei enää osannut sanoa että oltiinko
siinä tosissaan vai kieli poskessa.
Vuonna 1981 pääsi Kekkoslovakiassa vauhtiin yksi
ensimmäisiä tiedostavia muoteja eli ydinaseeton pohjola:
Koko muoti oli siitä huvittava että vaadittiin
ydinaseettomaksi aluetta joka oli ydinaseeton mutta ei mainittu ollenkaan
aluetta jossa niitä ydinaseita oli. Jaa joo, mutta nehän olivat niitä rauhanydinaseita.
Mitäs muuten luulette, kuinkahan paljon tuo kuvassa oleva muksu tajusi että
mistä on kysymys?
No, sitten tuli se 27. 10. 1981. Päivä, jolloin
Kekkoslovakiassa aika pysähtyi. Päivä, jolloin Urkki totesi että mä en viitti
enää:
Siihen päättyi se kekkoslovakialaisen vuosikymmen.
Elettiin vielä joitain vuosia ihan suhteellisen mukavia ja järkeviä aikoja. Mutta
nekin loppuivat aikanaan. Ja nythän eletään intersektionaalisessa paratiisissa.
Josta tosin vanha kekkoslovakialainen ei hahmota että mikä siitä sen paratiisin
tekee.
15 kommenttia:
70-luvun alussa syntyneenä muistan rockabilyn ja ruikutus iskelmät. Tulin niille niin allergiseksi että vieläkään en mielellään kuuntele mielelläni samantyyppistä musiikkia Anssi Kelakin on siinä ja siinä.
Siipä (ja taas) oli loistava läpileikkaus 1970-luvun lopusta. Kiitos. Teininä tuli elettyä tuolloin ja suurimman osan tapauksista jopa muistin.
Epuille en koskaan syttynyt. Olikohan 1978 kesätyöpaikassa kun eräs toinen nuori tyyppi hehkutti tätä bändiä. Myöhemmin hänestä tulikin joku toimittelija.
Elämä oli paljon yksinkertaisempaa ja elämänmeno ehkä huolettomampaa.
heppa
Kekkoslovakiasta voisi myös muistaa Kuopio/Rissalan lento-onnettomuuden, jossa menehtyi koko joukko Kekkoslovakian käänteentekeviä. Myöhemmin presidentiksikin valittu Tarja ei ollut mukana, koska lääkäri oli kieltänyt häneltä lentämisen raskaustilan takia.
Nämä kirjoitukset on aina kiinnostavia, koska ainakin meikä kuuli ainostaan Kekkoslovakiasta seuraavat kommentit kun kyselin asioita pienempänä:
- Kekkonen oli hyvä presidentti.
- Kekkosen aikaan kaikki oli paremmin.
- Kekkonen piti meidät itsenäisenä valtiona.
- Kekkonen osasi pitää neukkulan tyytyväisenä.
Kekkonen oli niin sanotusti Jumalasta seuraava, mutta kukaan ei noita tarkemmin kertonut, miksi ja minkälaista se oli elää Kekkoslovakiassa.
Ja tuosta rockabilly genrestä sen verran, että en edes tiennyt että se oli joskus muotia Suomessakin. Parhaat artistit tuosta genrestä ovat aivan julmettoman hyviä viidyttäjiä. On tullut esim. Brian Setzer nähtynä livenä pariinkin otteeseen. Levyltä kuunneltuna ei niinkään erikoista, mutta show on mahtava!
Kiitos, Ykä! Erinomaisen mainio blogi!
Tervehdys Kaarlo Markkaselle, hepalle, Anolle, Gottihan Se:lle ja JJR:lle & kiitos kommenteistanne.
Kaarlo: En ole tarkemmin seurannut mutta olen siinä käsityksessä että Suomessa on vieläkin varsin aktiivinen rockabilly-genre. Kelan eka albumia kuuntelee. Myöhemmästä tuotannosta en niin perusta.
heppa: Kiitokset sinullekin. Ei ne eput minuakaan silloin aikanaan innostanut. Myöhemmin opin kuuntelemaan. Ja joo, elämänmeno oli huolettomampaa ja silloin oli vielä tulevaisuudentoivo.
Ano: Joo, sen olisi voinut lisätä.
Gottihan Se: Kekkosesta on tehty sellainen yli-ihminen mitä hän ei tietenkään ollut. Monella tavalla myös pirunmoinen opportunisti. Mutta sanoisin että kaikesta huolimatta hän toimi suomalaisten edun hyväksi.
JJR: Lämmin kiitos.
Pirkkalan kokeilu onnistui.
Jonkin aikaa siinä tosin meni.
Aika kauankin, itse asiassa.
Mutta nyt se on käytäntöä.
Mitä nyt sisältö on vuosikymmenten saatossa muuttunut.
Järjettömyyspropaganda on ennallaan.
Moniko asia on Kekkoslovakiasta näihin päiviin muuttunut, poislukien vaarallisten kädellisten itsetarkoituksellinen maahantuonti?
Ryssän tilalle on vaihtunut Bryssä.
Sille ei olisi pakko antaa kuivana kakkoseen valehdellen sitä ihanaksi rakkaudeksi, sitä tehdään nyt sen tuottamasta nautinnosta.
Kekkosen tilalle on vaihtunut maailman kaikkien aikojen paras pääministeritär.
Plus ça change, plus c'est la même chose.
Hieno läpileikkaus huolettomista nuoruusvuosista ja toi monta hauskaa muistoa mieleen, kiitos hra perskeles
Olin Kostamuksessa pari vuotta töissä 1979 - 1981 ja meitä oli siellä silloin 5000 eli enemmän kuin 1500. Itse olin Helsingistä sinne lähetetty työnantajani toimesta. Asentamani tuote, kun valmistettiin Espoossa.
Kyllä Kekkosen aikaankin kahden kauden rajoitus olisi ollut paikallaan. Kukaan ei ole korvaamaton.
Tosin, eihän nytkään moista rajoitusta ole muutoin kuin peräkkäisten kausien osalta. Esim Halonen voisi asettua taas ehdolle. Onneksi ikä taitaa häntä jo painaa.
Tervehdys Qroquius Kadille, Ano1:lle, Ano2:lle ja TR:lle & kiitos kommenteistanne.
Qroquius Kad: Järjettömyyspropaganda on lisääntynyt ja koskee koko maan koululaitosta. Ja YYA-aikana Suomi oli kyllä itsenäisempi.
Ano1: Kiitokset sinullekin.
Ano2: Kiitos lisäyksestä.
TR: Joo, onneksi Halonen taitaa olla jo liian vanha.
Olimme menossa koulusta uimahallille, kun linja-auton radiossa kerrottiin Lapuan onnettomuudesta. Mitään hälinää ei asiasta syntynyt. Iltauutisissa näkyi, kun jotkut keräsivät jotain säkkeihin. Äiti valisti, että ihmisten palasia.
Jotenkin silloin vielä tajuttiin se tosiasia, että kaikki kuolevat joskus jotenkin. Kriisiapua olisi Lapuan pamahdusta enemmän tarvittu tuossa Mietaan ruotsalaiselle kärsimän sadasosan tappion käsittelyssä. Kansallinen trauma vieläkin.
Kaikki kuolevat joskus,
toiset aikaisemmin ja kituliaammin kuin toiset.
Kun viime vuosituhannella heräsin uutisaamuun, jossa kerrottiin satojen ihmisten kuolleen virolaisen matkustajalaivan upottua Itämerellä ajattelin vain, että kurja juttu kaikille asianosaisille.
Minä kun en heihin kuulunut,
en tuntenut ketään paatissa ollutta enkä heidän omaisiaan.
Tervehdys Anolle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Totta joo. Ei ihminen romahda siihen että se äärimmäinen paha tapahtuu jollekin toiselle. Ja aina voi tulla tilanne jolloin huomaa itse olevansa se joku toinen.
Tervehdys, Qroquius Kad: Olet täysin oikeassa ja tuo tunnerunkkaus on osuva termi. Olen itse törmännyt – sattuneista syistä – tuohon useampaankin kertaan ja osaan suomentaa asian eli ”minuun sattuu tuo asia niin kovasti, että itse asiassa juuri minä olen se uhri, huomatkaa minut, säälikää minua, juuri minua”.
Lähetä kommentti