Jäljet lumessa
Oli jouluaatto. Muuan mies, joka asui yksinään
syrjässä sijaitsevassa omakotitalossa lopetteli aamukahvinsa ja läksi ulko-oven
rappusille tupakoimaan. Toisin kuin tavallisesti hän pukeutui lämpimästi ja laittoi
saappaat jalkaan. Sillä hän odotti. Odotti jotain joka oli tullut jo muutaman
kerran. Odotti kovasti. Niin kovasti. Jos tänäkin vuonna.
Odotus ei kestänyt kauaa ja miehen muuten
kovin synkille kasvoille nousi hymy. Aamuhämärän kaukaisuudesta alkoi näkyä kajastavat
valot ja talon pihalle kaarsi auto. Juuri se vanha auto josta hän oli luopunut
melko pian vaimonsa kuoleman jälkeen. Auto, joka oli oikeasti mennyt jo
paalattavaksi. Mutta siinä se taas oli. Ja kyllä, Hänen vaimonsa istui siellä
jälleen. Apukuskin paikalla. Kauniina kuin muistoissa. Kuskin ovi aukesi
itsestään ja mies astui ajajan paikalle. Hän katsoi vaimoaan, joka hymyili
kauniisti. Sitä hymyä jota mies oli oppinut niin rakastamaan. Mies tiesi, ettei
puhua ja koskettaa voinut. Se kuului jotenkin tähän. Mutta hän oli kiitollinen
tästäkin.
Niinpä hän peruutti pois pihalta ja käänsi
auton talon edessä kulkevalle pikkutielle. Joka ei käännöksen jälkeen ollutkaan
enää pikkutie, vaan he olivat suuressa kaupungissa. Siellä lähiössä, mistä
heidän yhteinen elämänsä oli joskus alkanut. Paikka oli saman näköinen kuin
silloin. Oltiinhan nyt siirrytty hetkeksi menneeseen. Vaimo osoitti miehelle
sormellaan ja hymyili jälleen. Kyllä, siellähän se oli se heidän silloinen
asuntonsa. Mies muisti, kuinka onnellisia he olivat olleet kun olivat päässeet
pois tästä betonisten kanahäkkien keskittymästä.
Auto taisi aistia miehen ajatukset ja
maisema vaihtui. Niin kuin vuodenaikakin. Oli kesä. Ja rantatie. Tutut maastot,
tuttu suuri järvenselkä. Ei nyt aivan ulappa mutta suuri kumminkin. Ja siellä
kulki sisävesilaiva. Jota he Hänen kanssaan olivat niin mielellään seuranneet. Eläen
elämässä kallisarvoisia kiireettömiä hetkiä jolloin saattoi olla vaan. Miettimättä
sitä ärsyttävää tyhjänjoutoa jota elämä oli täynnä ja johon täytyi suhtautua
vakavasti. Heidän yhteiset hetket olivat paljon tärkeämpiä. Yhteiset hetket. Yhteiset
kokemukset. Yhteiset muistot. Yhteinen elämä.
Maisema vaihtui mutkan jälkeen. Nyt
oltiinkin Pohjanmaalla. Niin, tulihan sielläkin käytyä. Katsellen taloja ja
aukeita peltoja tuumien että tässähän ollaan kuin ulkomailla. Pohjanmaa vaihtui
Kainuuseen, sitten metsä-Lappiin ja heti seuraavan mutkan jälkeen
tunturi-Lappiin. Tuttuihin maisemiin. Tuttuihin yhteisiin muistoihin. Seuraavan
kaarroksen jälkeen ajettiinkin jo Tenojoen vieressä. Ja Hän näytti hymyillen
taas sormellaan. Niin, sielläkin oltiin. Muistihan hän. Tuttuja maisemia.
Tuttuja muistoja. Yhteistä elämää.
Taas mutka. Oltiin edelleen Lapissa, mutta
Käsivarren suurtuntureilla. Sielläkin he kävivät usean kerran. Silloin
jaksettiin vielä kulkea. Ja yöpyä teltoissa. Katsellen näkymiä joita
kaupungissa ei voinut edes kuvitella. Ja jossa kulkemisen rasitus antoi parhaan
mahdollisen unen. Tuttuja maisemia. Tuttuja muistoja. Yhteistä elämää. Joka
otettiin heiltä niin julmasti pois.
Tuli taas mutka. Ja nyt he olivatkin
takaisin melkein siellä, mistä ajo alkoi. Syrjäisempi tie kohtasi suuremman
tien risteyksen. He katsoivat toisiaan ja pudistivat päitään. Ei. Ei sinne.
Siellä oli sairaala. Paikka jossa kaikki loppui. Vei toiselta elämän ja antoi
toiselle pelkän tyhjyyden. Mies teki risteyksessä U-käännöksen ja ajoi takaisin
kohti taloa joka oli ollut heidän yhteinen kotinsa. Ja nyt vain hiljaisen
miehen hiljainen tupa. Hän oli vielä vieressä. Hymyillen. Kun mies ajoi pihaan,
oli apukuskin paikka taas tyhjä. Ehkä sitten ensi jouluna taas.
Mies nousi autosta, sytytti savukkeen ja
katsoi heidän vanhaa autoaan joka haihtui hiljalleen pois jonnekin kaukaisuuteen.
Mutta renkaanjäljet jäivät. Alkoi sataa lunta ja pian nekin peittyisivät. Mies
tuumi, että olikohan hän seonnut? Vai antoivatko nämä jouluiset ajelut vielä
toivoa? Että jos joskus. Joskus vielä. Jos kumminkin. Jossain. Hän toivoi sitä
niin kovasti.
Mies sammutti savukkeen, käveli sisään
hiljaisen miehen hiljaiseen tupaan ja alkoi viettää hiljaisen miehen korutonta
joulua.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille.
Aikaisemmat joulutarinat:
2016: Yksinäisen miehen korsujoulu
2015: Vanha mies ja Radio Berliini
2014: Vanhan miehen joulu laavulla
2013: Vartiossa Helvetin porteilla
26 kommenttia:
Stille Nacht - Heilige Nacht, Ykä ja muut meikäläiset! Tämänvuotinen muistutti koskettavasti vuoden 2021 joulutarinaa "Ranta"
Elämänmittaiset avioliitot eivät lopu milloinkaan.
Ni ihmiset liittyvät aina yhteen kuten vuodet toisiinsa.
Hyvää Joulua Ykälle, kommentoijille ja lukijoille.
Tämä kosketti. Kyllä, ehkä joskus, jossain.
Hyvää joulua Ykälle ja kanssakommentoijille.
Paljon on samoja kokemuksia kuin itsellänikin tuon tarinan miehellä. Samoja polkuja tallattu ja samja ajatuksia ajateltu. Joulun aikaan lapset ja lastenlapset tulevat käymään ja tervehtimään vanhaa köppäästä käppäukkoa:))
Oikein rauhallista ja leppoisaa joulunaikaa Yrjölle ja kaikille tämän blogin lukijoille.
Huru-ukko
Rauhalista joulu Y. Perskeleellekin.
Alkaa tässä iässä muistot olemaan jo oleellisimpia kuin tulevaisuus. Minäkin taidan päästä jouluksi kotiin.
Tervehdys Terho Hämeenkorvelle, Seppo Oikkoselle, alianor d´aquitanelle, Huru-ukolle ja KKi:lle sekä kiitos kommenteistanne ja oikein rauhaisaa joulua teille kaikille.
Liikutuin. Samanlaista on.
Joulun merkitys vähenee vuosi vuodelta.
Tänä vuonna on ensimmäinen kerta, kun vietän sitä ainoastaan vanhan äitimuorin kanssa:
velipojan ehtoisa emäntä ilmoitti, että tämä joulu on sitten heidän perheensä.
Heille ei sitten tulla joulupöytään minään päivänä, eikä muille anneta lahjoja eikä tehdä edes tervehdyskäyntejä.
Velipojalta ei taidettu kysyä, haluaako hän tavata veljeään ja äitiään.
Vielä viisi vuotta sitten tuo olisi tuntunut aika keljulta.
Nyt se ei tunnu miltään.
Ehkä jo ensi vuonna vietän joulua yksin.
Ei nytkään tunnu erilaiselta kuin mikään muukaan tuleva viikonlopu.
Joulu on lasten juhla, uusi vuosi lapsenmielisten.
Minulla ei ole kumpaakaan.
Ei ole ollut koskaan vaimoakaan, jonka menetystä surra.
Rauhallista joulua kuitenkin kaikille.
Uskoisin sen olevan itsellänikin rauhallinen.
Kiitoksia kovasti joulutarinasta, varsinkin nuo Lapin maisemat, ovathan ne meillekin rakkaita.
Yrjölle ja perheelle sekä kaikille kanssaseuraajille rauhallista ja antoisaa joulua.
Kiitos tarinasta, Hyvää Joulua ja jatkuvaa menestystä niin Ykälle kuin koko muuullekin "raadille"
T:Ymmi
Tervehdys Anolle, Qroquius Kadille, SuiGenerikselle ja Ymmille & kiitos kommenteistanne ja joulun rauhaa.
Tänään 21.12. 2023 Yle iltauutiset 20.30. Esillä Ale ja Petu.
Tervehdys Anolle ja Anoxille & kiitos kommenteistanne. Anon kommentti meni vähän ohi. Ja Anoxin kommenttia en julkaissut, koska mielsin sen yksityisviestiksi.
Hieno kuvaelma,kuten aina ennenkin.
Nyt itselläni on edessä ensimmäinen joulu ilman elämäni rakkautta, joten ajan itsekin palan tuota reissua joka päivä.
Kiitos Ykä hienoista kannanotoistasi ja historiikeistasi tänäkin vuonna!
Rauhallista Joulua, parempaa uutta vuotta ja voimia eloon.
Surupuku
Joillekin kipeä yksinäisyys korostuu jouluna, mutta koitetaan silti pitää joulusta kiinni, nimenomaan siitä suomalaisesta eikä amerikkalaisesta kulutusjuhlasta. Juhlat jäävät unholaan jos niitä ei ollenkaan vietetä, ja korvautuvat pahimmassa tapauksessa jollain puolikuulle pyllistelyllä ja minareetin ulinalla. Hyvää joulua
Hyvää ja rauhaisaa Joulua Ykä sekä parempaa uuttavuotta. Myös iso Kiitos ajatuksia herättävistä tarinoistasi.
Kiitos Ykälle koskettavasta joulutarinasta. Kaunis, ja tuli (melkein) kyynel silmään tämmöiselle nuorehkolle käppäukolle.
Toivon sydämestäni, että Ykä ja kommentoijat voivat viettää mahdollisimman hyvän joulun. Kuljetaan yhdessä ja erikseen sinivalkoista polkua myös tulevana vuotena.
Hei "käppäukot" hyppikää, nyt on riemun raikkahin Joulu.
Hetken kestää elämä jne..
Eipä vaivuta synkkyyteen vaan koitetaan tapella vastaan kaikkea
maailman typeryyksiä.
Suuret kiitokset sinne Pinnanmaan hotelliin tämän(kin) vuoden
lukuhetkistä, mitä Ykän näppikseltä olemme saaneet.
Oikein rauhaisaa Joulun aikaa ja toivotaan samalla ensi vuodesta
hiukan vähämmän pöljyyksiä tapahtuvaksi.
Sepi
Tervehdys Surupuvulle, Ano1:lle, Ano2:lle, Pinlaarenille ja Sepille & kiitos kommenteistanne ja kanustuksesta sekä oikein rauhaisaa joulua.
Kiitos myös Madrille kommentista jonka mielsin yksityiskommentiksi.
Oikein rauhailaisaa Yökälle ja kaikille muistoa,
Täällä vielä kommentoidaan ja vittuillaan ( vittuilu on välittämistä).
Hyvää joulua koko porukalle.
Tulipahan tuo kuusikin ostettua. Tänään meni kalat suolaan ja huomenna kinkku uuniin.
Hyvää joulua ihan kaikille paitsi vihervassareille toivotan oikeen paskaa joulua.
Tervehdys Jannelle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.
Janne: Oli vähän kryptinen tuo kommentti mutta oikein hyvää joulua.
Joppos123: Joo, vain diktatuurissa vittuilu on kielletty. Oikein hyvää joulua.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille. Kunhan tästä päivä vähän valkenee, otan kirveen ja lähden metsästämään joulukuusta. Mikäli lumipyry peittää jäljet, saattaa olla että eksyn naapurin metsään oman sijaan.
Tervehdys, Jaska ja oikein rauhallista joulua sinnekin.
Lähetä kommentti