Tässä Alppilan tapauksessa on viimeisimmät ajat erityisesti sosiaalisessa mediassa kohuttu asiaan liittyvien henkilöitten perhesuhteista ja ihmisten ammatillisista ja poliittisista kytköksistä ja niitten vaikutuksesta nyt meneillään olevassa erään opettajan oikeusmurhassa. Eikä siinä mitään, tämän tyyppistä asiaa voi tietysti selvittääkin ja julkishallinnollisen hyväsiskokoplaamisen voi mielestäni oikein mielellään lopettaa.
Henkilökohtaisesti vain pelkään, että tämän tapahtuman tiimoilta esille tullut laajempi valtakunnallinen ongelma eli koulujen luisuminen yleensäkin pikkuhiljaa anarkiaan jää tässä taka-alalle. Itse asiassa, julkishallintoa varsin hyvin tuntevana luulen, että julkishallinnolle sopii aivan hyvin se, että aletaan taittaa peistä siitä, kuka muutamasta ihmisestä yhdessä koulussa teki väärin vaiko eikö tehnyt vaiko jättikö ehkä tekemättä. Silloin voidaan käyttää menetelmää ”arvostella saa, mutta ei yleistää”.
Julkishallintohan eroaa esmes kersantti Hietasesta sillä tavalla, että kun Hietanen kaipasi konekivääriä ja Lahtista, niin julkishallinto ei niistä paljoa perusta, vaan julkishallinto kaipaa syyllistä. Jos julkishallinnon toiminnassa joku asia kusee, niin silloin ei missään nimessä ryhdytä selvittämään sitä, että mikä systeemissä ehkä on vialla, vaan silloin on etsittävä syyllinen, jonka vastuulle asian voi sälyttää. Kun syyllinen on löydetty ja häntä on rangaistu, niin ongelma on korjattu, eikä asiaan tarvitse enää puuttua. Mikä taas saa aikaiseksi sen, että kyseinen asia kusee jatkossakin ja vielä kahta pahemmin, mutta sehän ei haittaa, sillä silloin yksinkertaisesti etsitään uusi syyllinen.
Suomalainen koulujärjestelmä on jo aikaa sitten muutettu sellaiseksi, että opettajan arvovalta ja toimintamahdollisuudet on viety nollaan ja opettajasta on tehty laillistettu kusitolppa sekä oppilaille että aina lisääntyvässä määrin myös oppilaitten vanhemmille. Tämä saa aikaan sen, että opetus tapahtuu sen mukaan, mitä luokkien häiriköt sallivat. Niin koulu- kuin laitosjärjestelmän ratkaisu ongelmiin on jo pitkään ollut koulutus ja kurssitus jossa aikuiset ihmiset puhuvat liirumlaarumia keskenään, ja jonka lopputulemana on taas uusi ”meillä ei perseillä”-kansio, joka laitetaan opettajainhuoneen tai laitoksen johtajan hyllylle, jolla ei ole yhtään mitään merkitystä yhtään mihinkään ja jonka kansion perusteella teeskennellään, että nyt asiat ovat kunnossa 78:nnen kerran. Todellinen elämä ei osaa lukea kansioita, eikä se niitä saa luettavakseekaan, sillä ne pysyvät hyllyssä joten anarkia ei näistä kansioista vähene yhtään.
Alppilan tapauksen myötä järjestelmä on kyseenalaistettu sen verran laajalti, että julkishallinnon on pakko ruveta etsimään syyllisiä, kun se ei muutakaan osaa. Muuten se joutuisi katsomaan itseään peiliin ja sehän ei käy päinsä. Vaihtoehtoja on lähinnä kaksi:
Ensimmäinen vaihtoehto on että hirtetään opettaja. Tähän viittaa tietysti se, että vaikka poliisi totesi, että mitään rikosta ei ole tapahtunut, niin asia siirrettiin silti valtakunnansyyttäjänvirastolle. Vaikka asiaa tutkivalla poliisilla voikin olla moraali tallella, niin valtakunnansyyttäjän pulaakista löytyy väkeä, jolla moraali antaa kyllä tarvittaessa myöten. Ja kun julkishallinnon itsensä pälkähästä päästävää syyllistä etsitään, tarvetta moiseen löytyy. Jos hirtettäväksi päättyy opettaja, tapahtuu hallinnollinen hirttäminen tietysti rankemmalla tavalla eli potkut vahvistetaan, annetaan tuomio pahoinpitelystä ja muutenkin tuhotaan miehen ammatillinen ura.
Tässä tapauksessa on kuitenkin hiekkaa rattaissa eli ammattiliitto on ilmoittanut panevansa kovan kovaa vastaan. Tällöin on oltava varasuunnitelmana toinen vaihtoehto eli hirtetään rehtori. Tässä tapauksessa tehdään tietenkin hallinnollisen hirttämisen kevytversio, eli rehtorille annetaan joko suullinen huomautus tai rankimmillaan kirjallinen varoitus ja sen jälkeen rehtori jatkaa uraansa.
Toisen vaihtoehdon kohdalla on tietysti ongelmana tapaus Ritva Viljanen, koska meidän kaikkien suuresti arvostama Ritva meni tekemään sen, mitä Ritvan ei yleensäkään pitäisi koskaan milloinkaan tehdä, eli hän avasi suunsa (error) ja meni tukemaan rehtoria ja sitä kautta järjestelmää, jota ilman Ritva olisi Ritva vain eikä The Ritva Viljanen. Näin ollen jos rehtori saa näpeilleen, niin siinä saa Ritvakin näpeilleen ja Ritvan lievähkö henkinen pipi on huomattavasti suurempi tragedia kuin yhden opettajanräähkän tuhottu ura. Kun Ritvan kohdalla puhutaan jo poliittisista sidonnaisuuksista ja puoluetoveriahan ei jätetä.
Mutta joka tapauksessa joku on hirtettävä, sillä syyllinen täytyy löytyä. Muuten joudutaan toteamaan, että vika saattaa olla itse systeemissä ja asialle pitäisi ehkä tehdä jotakin, ja niinhän nyt ei vaan kerta kaikkiaan voi tehdä. Ei täydellisyyttä voi hioa.
Päädyttiin sitten vaihtoehtoon yksi tai kaksi, niin tavallisen rivityöntekijän kohdalla tilanne näyttää huonolta. Sekä kouluissa että omalla alallani alkaa pian tulla halu nostaa tassut pystyyn ja todeta, että tehkääpä mitä lystäätte. Ei kiinnosta lähteä poliisikuulusteluihin moisen asian takia, ei youtubevideon tähdeksi ilman omaa haluaan eikä yleensäkään lähteä julkisuuteen myllytettäväksi sen takia, että kantoi jotain öykkäriä pätkän matkaa niskaperseotteella. Itse asiassa OAJ voisi antaa jäsenilleen määräyksen, että riviopettajat jatkossa pidättäytyvät kaikesta kurinpidollisesta toiminnasta ja keskittävät kurinpidollisen vastuun koulujen rehtoreille, jotka kuitenkin ovat koulujen suurimpia hallinnollisia pomoja. Katsotaan, miten pitkälle rehtoreitten karisma riittää.
Ehkä siinä vaiheessa alettaisiin esittää kysymyksiä, että kannattaisiko järjestelmäkin kyseenalaistaa. Ehkä jopa palata hieman vanhempaan, konservatiivisempaan malliin. Se vanhempi mallihan, joka silloin 1970-luvun alussa hylättiin, meni suurinpiirtein näin:
- Kysymys: toimiiko se?
- check: toimii.
- Johtopäätös:älä räplää.
Ja se uudempi, edistyksellisempi malli, joka silloin otettiin käyttöön on mennyt tähän päivään saakka suurinpiirtein näin:
- Kysymys: Toimiiko se?
- check: Toimii.
- Kateellinen johtopäätös: Mutta enhän minä ole tuota systeemiä kehittänyt. Ne on ne vanhat kävyt. Tehdäänkin toisin.
- Kysymys: Toimiiko se paremmin?
- check: Ei toimi, menee huonommin.
- Johtopäätös: No tehdäänpä toisin vielä enemmän ja oikein urakalla,
- Kysymys: No kai se nyt toimii paremmin?
- check: No ei. Itse asiassa menee ihan vituralleen.
- Johtopäätös: No, väitetään ainakin, että se toimii näin paremmin. Ja jos joku väittää vastaan, annetaan potkut. Onhan ajatus kumminkin niin kaunis.
Joulukalenteri 2024 Yhdeksastoista luukku
2 tuntia sitten
32 kommenttia:
Tuo loppukaneettisi omaa jopa jonkinlaista yleistettävyyttäkin nykyisessä yhteiskunnassa.
Koska olemme kouluttaneet vuosikymmenien varrella aivan tolkuttoman määrän erilaisia selitteläätiön maistereita jotka ovat opintojensa aikana sekä sitten virassa (nimenomaan virassa, eiväthän he mihinkään tuottavaan työhön kelpaa) kehittäneet erilaisia teorioita ja oppeja kaikenlaisista asioista. Nämä opit sitten kuvaava todellisuutta enemmän tai vähemmän, yleensä vähemmän.
Tieteestä nämä opit erottaa siitä, ettei niiden perusteella voi tehdä mitään ennusteita, ja vaikka joku niin menisi tekemäänkin, eivät ennusteet toteudu.
Siitä joudutaan siihen, että koska systeemissä on niin paljon näitä selitteläätion maistereita ja tohtoreita, niin se heidän muodostamansa systeemi laittaa ne teoriat pätemään, vaikka väkisin tai huijaamalla tai hallinnollisella käskyllä tai sitten vaikka lailla. Ketään ei jätetä, ei ole varaa antaa kenenkään kyseenalaistaa selitteläätiökollegan sepustuksia, koska se omakin oppi tai tutkimus makaa sen varassa ettei kukaan oikeasti ala miettimään sen lähtökohtia ja järkevyyttä jne.
Tämä koneisto on ylittänyt jo ns. kriittisen massan ja toimii täysin automaatilla. Systeemillä on riittävä määrä siitä riippuvaisia selitteläätiön maistereita ja ihan omat hallinto yms. sisäpiirinsä.
Eli jos jokin tämän porukan jäsenen tai jäsenten ketjun kehittelemä oppi ei pidäkään paikkaansa todellisuudessa, niin sen pahempi todellisuudelle... ja näitä oppejahan näillä hemmoilla riittää, kuten olemme huomanneet.
Tervehdys Anolle ja kiitos erinomaisesta kommentistasi. Tuo termi kriittinen massa on tosi hyvä. Elättimaistereiden määrä on kasvanut jo siihen määrään, että systeemi pyörittää itse itseään, eikä sitä tietysti maisteripiiristä kyseenalaisteta. Suorittavalta taholta se kyllä kyseenalaistettaisiin, jos siltä kysyttäisiin, mutta sitähän ei julkishallinnossa tehdä.
Ai hitto minkä teit! Laitoit viljelemäni kommentin yleiseen jakoon, tosin uutena muunnoksena:
"En mnää täsä Lahtist kaippa, syyllist ja kookoota mä jäin kaippama"
Joka kyllä kuvaa koko Suomen tasavallan organisaatiota liiankin hyvin.
Ei mitn, saa käyttää mut ei ol pakko hei!
Hyvä kirjoitus. Jälleen silkkaa asiaa.
-Tvälups-
Tervehdys taisteluvälineupseerille. Linnan Väinölle olemme monissa sanonnoissamme velkaa.
Aika helppoa yhtyä bloginpitäjän kommenttiin julkishallinnon tavasta suhtautua ongelmiin. Sitä leimaa kaksinaismoralismi.
Tuo opettajan tapaus kuvastaa sitä, kuinka terve talonpoikaisjärki ei enää ohjaa toimintojamme. Väitän, että juuri siksi olemme ajamassa ei vain koulumailmaa vaan koko yhteiskuntaamme kaaokseen, suvaitsepa siinä sitten.
Aika helppoa yhtyä bloginpitäjän kommenttiin julkishallinnon tavasta suhtautua ongelmiin. Sitä leimaa kaksinaismoralismi.
Tuo opettajan tapaus kuvastaa sitä, kuinka terve talonpoikaisjärki ei enää ohjaa toimintojamme. Väitän, että juuri siksi olemme ajamassa ei vain koulumailmaa vaan koko yhteiskuntaamme kaaokseen, suvaitsepa siinä sitten.
Terve kaikki,
En yhtään ihmettele, että helsingistä alkaa valua kaikki työtään arvostavat opettajat muualle. Rovaniemellä vielä ainakin kakrut pysyy joillain rehtoreilla hanskassa. Itse mietin tuooan Alppilan jälkeen että en kyllä laita kurinpitoon tikkua enään ristiin, jos sieltä tulee ns kielteinen päätös...
Suomessa asiantuntija missä tahansa viranomaisessa on se, joka nimitetään asiantuntijaksi, riippumatta siitä, onko kyseisellä henkilöllä tietämystä/kokemusta asiasta. Suomessa oikeuslaitos tukeutuu näennäisiin seikkoihin, sosiaalisen tilanteen huomioon ottamiseen, ym. seikkoihin joilla ei ole vähäisintäkään tukea kirjoitetussa laissa, mutta kun ne lait ovatkin niin huonosti kirjoitetut, että niitä saa sitten tulkita ihan millä tavalla tahansa ja nimenomaan tarkoitushakuisesti, joka on juuri se tulkintamuoto, joka ei ole edes, saatana, minkään tulkintasäännön mukaan oikea.
Professorit omassa erinomaisuudessaan antavat ohjeita lakien täytäntöönpanosta, usein niin naurettavin ohjein, että vanha mies tukehtuu yskiessään. Näitä äärivasemmistolaisia selittelijöitä kuunnellaan ja pidetään arvossa, kun taustat ovat useimpien kohdalla jääneet huomiotta tai niihin ei ole kukaan ottanut kantaa.
Kaikki on Suomessa sallittua, kunhan se edistää jotain postmodernia relativismia, eli ei mitään. Ei ole kuria, ei ole halua rakentaa, ainoastaan "näkemyksiä", "uudelleen määrityksiä", "konstruktioita", "ymmärtämistä", "oikeuksia kaikille", jne.
Englanninkielinen sanonta "do not confuse liberty for license" on uskomattoman hyvä. Nyt saa tehdä kaikkea, "lisenssi" tekemiseen tulee jo älyttömiltä vanhemmilta, joiden käsityksen mukaan Talvisota käytiin vuonna 1969.
Suomelle on jo koittanut yö, enkä enää palaa siihen maahan. Haudoilla käyn, niiden sankareiden, jotka on jo unohdettu ja joista pitäisi kaikkien olla ylpeitä. En puhu sotasankareista, puhun aivan arkipäiväisistä raatajista, jotka tekivät kansakunnan mahdolliseksi niiden nyt hajottaa, joilla ei ole mitään, ei häpyä, ei holttia. Suomi kuuluu kaikille ja sen myötä ei kenellekään.
Iltaa Perskeleen hallintayksikköön jälleen.
Byrokratian yksi perusominaisuushan on se, että se luo lisää byrokratiaa. Ja toinen on se että
se että se pyrkii aina turvaamaan oman olemassaolonsa, koska etenkin jos hommia tehdään projektiluontoisesti, niin projektin elinkaaren loppupuolella varmasti nousee useammankin palavereissa istuskelijan mieleen se, että jotain sitä tarttis tehdä tämän jälkeekin ja luonnollisintahan on perustella pystyyn jonkinlainen vastaava projekti kuin edellinenkin tai sitten jatkokertomus nykyiselle.
Ja mikäs siihen paremmin sopii kuin vaikka uhkakuvien maalailu että jos tätä juttua ei nyt jatketa ja laajenneta niin yhteiskunnassa alkaa mennä perseelleen tasan ja varmasti. Tai koska me olemme nyt kehittäneet tämän leijonankarkottimen, niin tätä pitää ylläpitää ja kehittää tai kohta leijonat valtaavat maan. Tähän asti se toiminut hyvin koska leijonia ei ole näkynyt, mutta tulevaisuuteenkin täytyy varautua.
Milloinkas yksikään julkinen toimija tai elin olisi vapaaehtoisesti sammuttanut itsensä että joko tavoitteeseen on päästy, olemme tarpeettomia, tai sitten vastaavasti että eihän tästä tule paskaakaan, ei tätä kannata jatkaa, viimeinen sammuttaa valot.
Ja etenkin pitkän ajan päälle toiminta on vahvasti verkostoitunut ja kaverit suosittelevat kavereilleen eri palleja siitä lähiympyröistä, niin siinä vaiheessa jos joku osa-alue on jostain syystä uhattuna, niin tottakai sitä pyritään puolustamaan, ettei se omakin dominopalikka alkaisi huojua. Eihän sitäkään tiedä mitä ne katkerat entiset kaverit päästäisivät suustaan jos nyt ei olisi auttamassa.
Mitenkäs muuten siellä Ykän töissä on selvitty tämän teoriaportaan kanssa? Olettaisin että matkan varrella on vastaan tullut erinäisiä teoriamutterin kampikammion kattovalon kiillottelijoita ja kasvatusopin kannuscowboyta joilla on se tieto miten hommat pitäisi hoitaa, mutta todellisuus ja suorittava porras muutosvastarintaharaavat vastaan?
Esim. jotain Lipposen Rouvan tyylistä, silitellään ja pusutellaan maailma paremmaksi.
Vai ovatko moiset sulaneet tiehensä suht nopeasti ja jäljelle jääneet vain ne inhorealistit jotka tajuavat että joskus sitä huonossa paikassa joutuu tarkistamaan otetta sieltä takavyölenkin ja kauluksen kohdalta. Vai joutuuko sielläkin pelkäämään isoasiskoa ja omaa pomoa ettei vääntömomentti varmasti ollut liian suuri kurvista tultaessa?
- lihapuhe
Ystäväni englannin-maikka opettaa pikkukaupungin koulussa yläasteelaisia vai mitä ne nykyisin mahtavat ollakaan.
Hänen opetusmetodiinsa on kuulunut tietynlainen rentous ja reippaat jutut, jotka saavat kollit ja ladyt kuuntelemaan. Nyt sillekin tuli loppu.
Muutamat oppilaat vahtivat kännykkäkameroineen opettajan jokaista liikettä ja sanaa, kokoavat niistä leffan ja pistävät jakeluun. Yksi ehti jo Korhos-kohun jälkeen ilmestyä naamakirjassa.
Ystäväni ilmoitti tästälähtein puhuvansa suoraan oppikirjasta niin ei tule kenellekään sanomista. Kaikenlaisesta kurinpidosta hänen koulussaan on kokonaan luovuttu. Naisrehtori lymyää kopissaan eikä uskalla tulla edes kunnolla oppilaiden näkyviin. Miesopettajat, jotka tähän saakka ovat toimineet vapaaehtoisina turvamiehinä haistattavat paskat, vaikka pihalla ammuttaisi konepistoolilla.
Koulussa on hänen mukaansa nykyisin tunnelma kuin hautaustoimistossa. Kenelläkään ei ole kivaa, vaikka opettajahuoneen hyllyssä komeilee "Kiva koulu"-kansio.
Kaipa selitteläätiö nyt sitten on päässyt tarkoitustensa perille.
ps. Kiitos, Ykä taas mainiosta tekstistä. Anna palaa vaan.
Vaan jospa tässä onkin takana syvällinen työllisyyspoliittinen oivallus. Jos koulussa on järjestyshäiriöitä, oppilashuoltoon tarvitaan lisää henkilökuntaa. Kouluavustajia, psykologeja ja muita sen kaltaisia. Koska näitä humanisteja koulutetaan liikaa, heille täytyy kehittää työpaikkoja.
Nyt vain kävi niin hullusti, että yksi opettajanpeijooni yritti hoitaa yhden häiriön siinä ja heti. Luultavasti vielä ilman erilaisia raportointeja sun muita pumaakoja. Mitä tällaisestakin sitten seuraisi? Kun koulu pyytäisi paria psykologia ja kouluavustajaa sille vastattaisiin, että mihin te niitä tarvitsette kun ei teillä mitään häiriöitäkään ole. On se selvää, että tällainen kehitys täytyy katkaista per/oitis ja moisia tapoja lanseeraavalle opettajalle äkkilähtö pikemmin kuin äkkiä.
Tähän taustatiedoksi noin muistinvaraisesti eli vähän summittaisesti ja likimääräisesti. 60-luvun puolivälin jälkeen oppilasmäärät ovat puolittuneet ja koulutoimen henkilöstömäärä kaksinkertaistunut.Henkilöstömäärästä lähes puolet on muita kuin opettajia.
Tuota kriittistä massaa voidaan varmaan pitää jonkinsortin sukulaisena sille muinaisen koiranleuan organisaatioteoreetikon laskemalle hallnto-organisaation kriittiselle koolle, jonka jälkeen ko. organisaatio pyörii täysin omillaan ilman että sen tarvitsee ottaa mitään sisään tai tuottaa mitään ulos organisaatiosta...
evp.
"Castor said...
Suomessa asiantuntija missä tahansa viranomaisessa on se, joka nimitetään asiantuntijaksi, riippumatta siitä, onko kyseisellä henkilöllä tietämystä/kokemusta asiasta."
Näinhän se valitettavasti menee.
Virkamies kun ei tee virheitä tai ei ainakaan voi niitä tunnustaa, niin tämä systeemi kusee.
Olen kuitenkin ihmetellyt, että miksi kukaan poliitikko ei ole saanut ahaa-elämystä ja koittanut joskus vastata johonkin kysymykseen rehellisesti, että "en tiedä" sen selvittelyn ja kiertelemisen sijaan.
Tuohon perään kun vielä lisää, että "otan selvää" , niin luulisi ääniä tulevan ihan itsestään.
Toki tämänkin konstin käytössä tulee olla varovainen. kun on ottanut vaikka epämääräistä vaalirahoitusta joltain säätiöltä, jonka puheenjohtaja on ja säätiön säännöt tälläisen toiminnan kieltävät, niin silloin tämä vastaustapa osoittaa vaan vastaajan tyhmyyden.
Anonyymin työllisyyspoliittisessa kommentissa saattaa olla vingahtava perä. Spedestiikan täyden oppimäärän suorittaneita alkaa olla niin paljon, että heitä varten on pakko luoda työpaikkoja.
Saattaa olla, että myös yksityiset konsulttitoimistot löytävät kouluista markkinaraon. Muistan joskus 70-luvulla kun firmoihin levitettiin iloista optimismin oppia. "The power of positive thinking" oli slogaani, jolla murjottavia hapannaamoja yritettiin patistaa iloiseen työntekoon.
Kun nyt koulut ajetaan tilaan, jossa kukaan ei viihdy, astelevat Sarasvuot opettajanhuoneisiin ja vakuuttavat, että kun vain jaksaa hymyillä, ei haittaa, vaikka oppilaan hammastarhaan iskemä aukko hiukan paistaisi.
Vaan sen minä sanon, että kun miesopettajat lopettavat laajassa mitassa järjestyksenpidon, kuullaan tooosi säälittävää feministi-itkua. "Missä ovat entisajan herrasmiehet" ym. Siis samat tyypit, joiden päälle nyt vielä syljetään. Yritäpä avata jollekin kalkkunalle ovi ja saat käsilaukusta että mäjähtää.
No niin, muslimeita olivat nuo Bostonin pommituksen veljeksetkin. Nyt sitten spekuloidaan että kun pojat tulivat Yhdysvaltoihin opiskelemaan, eivätkä päässeet opiskelemaan, eikä ollut kavereita, niin sehän on tietysti Yhdysvaltain oma syy että tällaista tapahtuu. Koskahan nämä heräävät nämä saatanan ymmärtäjät!
Tervehdys Ari Laaksolle, Ano1:lle, Castorille, Lihapuheelle, Närpes Vargille, Ano2:lle, Evp:lle ja Ekulle & kiitos kommenteistanne.
Ari: Kaksinaismoralismi joo, ja kuvainpalvonta. Ei väliä sillä, miten asia meni, vaan kuinka se kirjattiin.
Ano1: Ja varsinkin mikäli opettaja tässä tapauksessa hirtetään, niin Helsingissä voi olla tosi vaikeaa rekrytoida opettajia. Tietysti sama ilmiö on muillakin paikkakunnilla.
Castor:
Viesti 1:Olet noitten asiantuntijoitten suhteen aivan oikeassa. Asiantuntija voi olla jonkun alan asiantuntija, vaikka ei olisi sitä alaa koskaan tehnyt. Ja sehän ei ole kovinkaan suuri salaisuus, että kaupunkien palkkalistoilta löytyy eräskin henkilö nimikkeellä ”erityisasiantuntija”, vaikka tyyppi on käytännössä disponibiliteetissä. Niitä ei vaan kehdata potkia pois.
Näköjään yksi oikeusoppinut eli Matti Tolvanen on sentään ääneen ihmetellyt asian kulkua:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013041716905698_uu.shtml
Viesti2: Niin nuo tsetseenit ovat tietysti vasta epäiltyjä. Mutta jos ne ovat tuohon syyllisiä, niin pistää ihmettelemään tuo tsetseenien logiikka. Jos räjäytellään pommeja Amerikoissa, niin eipä tuo ainakaan helpota sotimista venäläisiä vastaan.
Lihapuhe: Juuri näin. Julkishallinnossa ei ole enää aikoihin ollut kyse sen tarjoamista välttämättömistä palveluista, jota varten se alunperin yleensäkin on perustettu, vaan The Julkishallinnosta itsestään ja sen tarjoamista akateemisista suojatyöpaikoista, joihin muutkin kommentoijat ovat puuttuneet.
Nämä kaikenkarvaiset kehitysprojektit ovat tuttuja, ja niille kovin yhteinen piirre on se, että niitä innolla aloitetaan, mutta lopputuloksia olen harvemmin nähnyt, muuta kuin sen, mikä totesitkin,eli tarvetta on kehittämisprojektin kehittämisprojektille ja siihenhän saadaan sitten mukavasti ympättyä vielä kehitysprojektien seuranta- ja valvontaprojekti.
Tuosta termistäsi ” teoriamutterin kampikammion kattovalon kiillottelija ja kasvatusopin kannuscowboy” tienasit juuri itsellesi Hotelli Yrjöperskeleen Kunniamaininnan vuoden 2013 tähän mennessä kaikkein kuvailevimmasta läpästä. Mitä noihin cowboyhin tulee, niin suorittavalla tasolla ne eivät kauaa jaksa, sillä todellisuus ja kuvitelmat eivät vastaa toisiaan. Joko ne polttavat itsensä loppuun ja lähtevät muualle tai sitten toteavat että Siperia opettaa.
Mutta ongelmana on sitten taas johto- ja virastotaso, jossa teoriamutterin kampikammion kattovaloa kiillotellaan tosissaan, käytännön tason viestejä ei kuunnella eikä edes haluta kuulla, ja määräykset annetaan teorioitten ja kuvitelmien mukaan.
Närpes Varg:
Viesti 1: Tosi korutonta kertomaa, mutta valitettavan totta, ja kuvaa ikävän hyvin koko koulukenttää. Ja valitettavasti myös sosiaalipuolta. Selitteläätiö alkaa päästä tarkoitustensa perille. Ja niin, kiitos kannustuksesta.
Ano2 & Närpes Varg (viesti 2): Akateemisia suojatyöpaikkojahan on julkishallinto pullollaan, eikä niitten olemassaolon oikeutusta ole virallisesti koskaan kyseenalaistettu. Päinvastoin kuplaa pitäisi vielä pullistuttaa lisää. Koulupsykologien sijasta kannattaisin niitä vanhoja vakituisia terveydenhoitajia ja talkkareita. Oppilasmäärän vähentymisen ja henkilökunnan lisääntymisen lisäksi tulee mainita se, että aikanaan luokkakoko oli 40 oppilasta ja homma pelitti silti. Muistaakseni 45 oli se raja, jolloin luokka piti jakaa kahtia. Tuo Närpes Vargin idea koulukonsulteista on sen verran pelottava, että meinasin jättää koko viestin julkaisematta. Mistä minä tiedän, lukeeko tätä blogia joku korkea virkamies, joka saa siitä kuningasajatuksen. Toisaalta siinä vaiheessa saatan perustaa itsekin konsulttitoimiston. Tarvittavat tutkintopaperit saa tilattua kyllä Venäjältä ja paskanpuhuminen sujuu ihan itsestäänkin. Mentäis ja hässittäis touhu niin kertakaikkisen sekaisin, että systeemin olis pakko alkaa edes yrittää järkiintyä.
Evp: Oliko se lukema niinkin alhainen kuin 200 henkeä? Jos muistin väärin, niin saa korjata.
Ekku: Virkamies on osa Järjestelmää, ja Järjestelmä ei tee virheitä. Ja valitettavasti Järjestelmällä on varaa käydä käräjiä loputtomiin, kun taas yksityisellä ihmisellä ei ole. Tuo ”en tiedä / otan selvää” kertoo ihmisestä sen, että hänet kannattaa ottaa vakavasti, sillä hän ei vastaa kysymykseen valmiin puolueliturgian mukaisesti, vaan käyttää omia aivojaan. Valitettavasti tietysti sama ihminen ei nykyisissä puolueorganisaatioissa kohoa kunnanvaltuustoa korkeammalle.
Oli se noin 200 henkeä (esikunnassa, siihen ei lasketa muita töitä tekeviä). Eli varsin vähän, kun ajattelee nykyisiä valtion ja kuntien organisaatioiden kokoja.
evp.
Tervehdys, Evp. Joo, kun kattelee isoja virastoja, niin 200 henkeä meinaa lähinnä nyrkkipajaa.
Lihapuhe sanoi:
"Milloinkas yksikään julkinen toimija tai elin olisi vapaaehtoisesti sammuttanut itsensä että joko tavoitteeseen on päästy, olemme tarpeettomia, tai sitten vastaavasti että eihän tästä tule paskaakaan, ei tätä kannata jatkaa, viimeinen sammuttaa valot."
Tuo sama pätee, vaikka ei olisikaan kyseessä mikään virallinen taho, vaan vaikka vapaaehtoispohjainen järjestö tai pelkkä ideologia.
Mietitäänpä vaikka feminismiä. Sekin sai aikoinaan alkunsa ihan oikeasta tarpeesta. Laajalti feministien ansiosta naiset saavat äänestää ja jopa toimia poliitikkoina, he eivät enää ole isiensä ja miestensä irtaimistoa vaan täysin oikeustoimikelpoisia henkilöitä, vaimoaan ei saa enää hakata vaikka se kuinka nalkuttaisi, ja töihin pääsevät vaikka papeiksi jos huvittaa. Jos 100 vuotta sitten elänyt suffragetti näkisi nykypäivän, hän toteaisi, että maailma on tullut valmiiksi, ja olisi onnellinen.
Mutta miten ajattelee se nykyfeministi, joka on nähnyt järkevän vaatimuksen toisensa jälkeen toteutuvan? Ajatteleeko hän, että se oli siinä, sitten jätkien kanssa kaljalle? Vai että kun ei enää keksi mitään järkevää, vaadittaisko seuraavaksi vaikka naiskiintiöitä pörssiyhtiöiden johtokuntiin?
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että kun ihminen on uhrannut riittävästi aikaa ja vaivaa ihan mille tahansa toiminnalle, johon aatteen ja tunteen palo on ajanut, ei siitä enää osaa luopua. Se olisi kuin luovuttaisi pois osan itsestään. Toki työpaikan säilymiselläkin on merkityksensä, kun virallisista organisaatioista puhutaan.
Toisaalta niin julkisiin kuin yksityisiin organisaatioihin pätee sama laki, että toimintaa laajennetaan niin kauan kuin resurssit antavat myöten. Ainoa ero on, että yksityisellä puolella resurssienkäytössä ollaan paljon tarkempia, ja "ei ole varaa" tarkoittaa hyvin eri asioita.
Noista "en tiedä"-poliitikoista tuli mieleeni, kun armeijassa vastaylennettynä alikersanttina olin ottamassa vastaan uutta saapumiserää. Eräs alokas kysyi minulta jotain, johon minulla ei ollut suoralta kädeltä vastausta, ja sanoin sen suoraan. Vieressä istui edellisen saapumiserän kollega, jolla oli vielä pari päivää palvelusta jäljellä, ja hän opetti minua tiukkaan sävyyn, ettei koskaan saa sanoa alempiarvoiselle, ettei tiedä jotain. Antaa taitamattoman kuvan. Uskon, että näillä poliitikoilla on taustalla samanlainen pelko, eikä heillä käy mielessäkään, että joku saattaisi arvostaa rehellisyyttä enemmän kuin messiaanista hallintotaitoa. Veikkaanpa, että valmiit puolueliturgiat ovat olemassa osittain juuri siksi, että heillä olisi edes jotain vastattavaa, eikä puolueiden tarvitsisi hävetä edustajia, jotka eivät tiedä mistään mitään.
Tervehdys, Sandscorpion. Olen kovasti samaa mieltä. Minulle näistä tiukoista feministeistä tulee mutkan kautta mieleen sanotaammeko vaikka joku IRA:n terroristiheppu, joka on ollut porukoissaan arvostettu terroristi parikymmentä vuotta. Ja sitten kun puhkeaakin se rauha, niin heppu onkin yhteiskunnalle täysin hyödytön. Yhtälailla näitten feministien täytyy pitää yllä keksittyä ja kuviteltua konfliktia ja vihollisia. Kiistämättä ne ovat kyllä hyviä keksimään.
Kertomasi pelko on varmasti poliitikoilla, ja huvittavintahan on se, että se on täysin turha. Ei ihminen yksinkertaisesti voi tietää kaikkea kaikesta. Näin ollen vastataan puolueliturgialla, joka on vielä siihen malliin kehitetty, että seuraavana päivänä voi pokkana väittää sanoneensa just päinvastoin kuin tuli sanottua.
En tiedä minä aikakautena olet skorppi armeijassa ollut, mutta koko sinä aikana mitä minä siellä olin eli aika kauan, niin jo aivan alusta saakka siellä ylimmässä oppilaitoksessakin meille opetettiin täsmälleen päinvastoin, eli jos ei jotain tiedä, niin se pitää reilusti sanoa ja todeta että otetaampa selvää.
Voipi tietty olla että tämä sinua ripittänyt ripitti sinulle omia juttujaan eli kukaan henkilökunnasta ei ollut hänelle moisia opettanut vaan että se oli hänen oma käsityksensä siitä mikä on oikein. Ja kun poliitikoilla ei tuota johtamiskoulutusta oikein ole, niin hekin kuvittelevat että moinen olisi se "oikea" tapa suhtautua asioihin.
evp.
Tervehdys, Evp. Nyt täytyy sanoa, etten suoraan sanottuna oikein muista, että mitenkä se minulla meni, kun palvelin jo 1980-luvun puolessa välissä. Muistini kertoo sen verran, että eihän me paljoa kyseltykään, kun tykistön tuliportaassa ei varsinaisesti suosittu individualistista ajattelua.
Olen siis kuullut nämä tietämättömyyden tunnustamisen opit ensimmäistä kertaa jo vuosia ennen kuin sinä olit tykkijullina ;-)
evp.
Tervehdys, Evp. Näyttää siltä että me molemmat olemme ikämme puolesta siis PV:n näkövinkkelistä akselilla tuulimyllyn lämmittäjä / pommikoneen rahastaja / kuivan maan lossivahti. Tai no ainakin minä, enhän minä tiedä, vaikka sinä olisit evp eversti. Noita maanpuolustusasioita tulee kyllä tarkkaan seurattua, eikä tämä PV:n nykyinen säästö/nälkäkuuri paljon mieltä lämmitä. Se on vähän niin kuin jättäisi valtion mittakaavassa henkivakuutuksen maksamatta.
Hienoa, että olet tykistöstä, Ykä. Niin minäkin, tosin tiedustelu/tulenjohtopuolelta.
Evp.: kertomani tapahtui Niinisalossa tammikuussa 2002. On hyvin todennäköistä, ettei tuo vanhempi jermu ollut oppejaan kuullut kantahenkilökunnalta, sillä meillä oli yleisestikin suurena ongelmana se, että varusmiesjohtajat olivat vastuussa perusasioiden opettamisesta, ja tieto siirtyi saapumiserältä toiselle vuosikausia ilman upseerien väliintuloa. Tieto ehti matkalla vääristyä moneen kertaan.
Kantsii lukea:
http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2013/04/21/kaikki-kyttaavat/
Tervehdys Sandscorpionille ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne.
Sandscorpion: Joo, tykistö tappaa, jalkaväki ryöstää ruumiit. Minun palvelusajasta on vaan jo kohta 30 vuotta, niin että varmasti moni asia on muuttunut tykistössäkin. Oli meillä jo silloin koulutuskäytössä 122 H 63 ja 130 K 54, mutta kovapanoshommissa oli vielä aito hitlerhaupitsi.
Närpes Varg: Vahtera kirjoittaa aina asiaa. Ja tuo kaikenpuoleinen valvonta alkaa tosissaan muistuttaa politrukkimeininkiä.
Ja TAAS harrastetaan "positiivista syrjintää...
http://yle.fi/uutiset/maahanmuuttajanuoria_kannustetaan_lukioon/6590701
Olen ihmetellyt lasten opojen juttuja, kun porukkaa EI nimenomaan kannustetaa lukioon, vaan markknoidaan nimenomaan ammattikouluja, ja nyt sitten mamuille luodaan oikein valmistavia luokkia lukiota varten.
Eikö ne todellakaan ymmärrä, että tällainen touhu aikaan saa sitä katkeruutta josta se oikea rasismi kumpuaa jos jon on tullakseen?
Tuollainen tuki ja valmistava luokka on tarjottava KAIKILLE lukioon haluaville, jotka sinne haluavat ja jotka moista tarvitsevat. Sitä ei voi tarjota vain joillekin heidän etsnisyytensä tai rotunsa vuoksi.
Tästä hommasta saadaan vielä piruy irti ennenpitkää, katkeruus kasvaa kun toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Suomalaisnuorissa on aivan samalla tavalla tukea tarvitsevia ja eteenpäin haluavia kuin mamuissakin, ja heitä EI NYT VAIN VOI SULKEA POIS tuosta ETNISYYTENSÄ vuoksi!!!
Helvetti miksikä tämä maa on oikein mennyt....
Opettajilla on aina ollut huomattavan korkea status kaikissa kulttuureissa kautta aikojen. He ovat siirtäneet tietoa sukupolvilta toiselle ja valmistaneet nuorisoa tulevan elämän koitoksia varten.
Heitä on kuunneltu ja kunnioitettu vaitonaisina samalla kun on sisäisesti työstetty saatua informaatiota.
Entä nyt sitten. Luokkahuoneet muistuttavat enemmänkin mustalaisleiriä, jossa istuskellaan huppu päässä selin opettajaan, pelataan GSM:llä pelejä tai lässytetään siihen. Mölistään ja kyseenalaistetaan saatua tietoa. Maikalle haistatellaan vittua yms. ja hänen läsnäoloonsa luokassa tuskin kiinnitetään huomiota.
Ja parhaassa tapauksessa käydään vielä käsiksi.
Nytkin sitä rakoilevaa auktoriteettia ollaan entisestään vähentämässä. Vanhemmat, joiden älykapasiteetti ei enään riitä antamaan eväitä lastensa tulevaisuudelle, ovat vanhemmuuden sijasta alkaneet kaveeraaman räkänokkiensa kanssa.
Tästä ovat muuten maailman parhaat kasvatustieteilijät jo varoittaneet. Seuraukset saattavat olla yhteiskunnallisesti vakavat.
Nämä kaikki ovat vain osatekijoitä tämän sisältäpäin lahoavan länsimaisen kulttuurin
tuhoutumisprosessissa.
Tarvittaisiin ilmeisesti taas tuollainen "viisi sodan vuotta" jotta tolkku löydettäisiin ja asetetttaisiin sille kuuluvalle paikalle.
Minun luokanopettajallani oli sen tason auktoriteetti, että jos törmäsin häneen aikuisena miehenä kaupungilla rööki kädessä, niin tupakan jemmaaminen oli ensimmäinen raktio, ettei maikka käräytä mua röökistä.
Tervehdys Anolle ja Beckerille & kiitos kommenteistanne.
Ano: Olen samaa mieltä kansssasi. Kiitos linkistä, kirjoitan tuosta seuraavassa jutussa, mikäli se läpäisee Ylvan sensuurin.
Becker: Niin kuin olen aikaisemminkin todennut, niin aikanaan löysättiin nuoraa ja saatiin aikaan nuoriso-ongelma, jolloin löysättiin lisää ja ongelma paheni, jolloin luonnollisesti löysättiin lisää jne jne. Yksi ongelman ytimiä on se, että asiasta vastaavilla ei ole kertakaikkiaan kanttia myöntää, että nyt on myyty sekundaa priimana.
Vertauskuvalliset viisi sodan vuotta ei riitä, vaan jos touhu meinataan saada järkeväksi, se kestää kokonaisen sukupolven.
Vieraalle: Kiitos sähköpostista. Se kun oli aika pitkä, niin lukeminen kesti aikansa. En ole opettaja, joten en voi antaa arvosanoja. Ihan mielenkiintoinen se oli. Se siinä (tai ei oikeastaan siinä, vaan koko opiskelusysteemissä) häiritsi, että opinnäyte täytyy niin vahvasti pohjautua aikaisempaan akateemiseen tutkimukseen. Se haittaa mielestäni mielikuvitusta ja uusien ideoitten käyttöönottoa.
Lähetä kommentti